Avainsana-arkisto: lehtikioski

Kahdenkymmenen vuoden odotus

Touko-kesäkuu Hampurin rautatieasemalla klo 7:30. Junan lähtöön on aikaa puoli tuntia. Käyn vielä ”k presse + buch”- kioskissa hankkimassa junaluettavaa. Silmiini osuus kyltti ”Newspapers on demand”, jossa mainostetaan tuoreita sanomalehtiä. Kysyn kioskin pitäjältä, olisiko tarjolla myös suomalaisia lehtiä. Kyllä vaan sanoo hän ja näppäilee skriinille ”Finnland!”

Näyttöön tulee lista ”Aamulehti, Helsingin Sanomat (tavallinen, NYT, Kuukausiliite), Ilta-Sanomat, Iltalehti, Kainuun Sanomat, Kauppalehti, Lapin Kansa, Österbottens Tidning, Pietarsaaren Sanomat, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa, Syd-Österbotten, Vasabladet”.

Valitsen listalta Helsingin Sanomat. Myyjä käynnistää tulostusprosessin ja kertoo sen kestävän noin kymmenen minuuttia. Tulostin sylkee tasaiseen tahtiin 32 Hesarin A3-kokoista sivua. Myyjä ottaa pinon, yhdistää ne niittauskoneella ja ojentaa minulle uunituoreen lehden. Hinta on 4 euroa. Junassa ostan tarjoiluvaunusta kupillisen kahvia ja syvennyn lehteen. Olo on ruhtinaallinen.

Myöhemmin iltapäivällä, matkalla Kölnistä Müncheniin, istumme ravintolavaunussa. Tarjoilija on tuonut tilaamamme parsa-annokset ja kuivaa valkoviiniä. Junarata seuraa Reinin rantaviivaa. Aurinko paistaa, viiniviljelmät viheriöivät rinteillä, katselemme ylä- ja alavirtaan kulkevia jokilaivoja.

Aterian jälkeen otan taas lehden esille ja luen vielä muutamia juttuja. Olo on vähintään yhtä ruhtinaallinen kuin aamulla. Oma osuutensa asiaan lienee valkoviinillä. Seniori-interrail on loistava matkustustapa. Minun nuoruudessani kun interrail ei vielä ollut käytössä.

Seuraavana aamuna ostan taas uuden lehden, nyt Münchenin asemalta. Matka alppisolia pitkin Italiaan ja lopulta Venetsiaan oli niin kiinnostava, että en malttanut syventyä lehteen enää samalla antaumuksella. Mutta lehden kuitenkin luin, pätkittäin. Myöhemmin en löytänyt enää tätä palvelua  Italiasta, Sveitsistä enkä Ranskasta. Ehkä en osunut oikeisiin kioskeihin. Itävallan, Belgian ja Hollannin ohitimme asemilla käymättä.

Saksassa näitä ”k presse + buch”- kioskeja on Hampurin ja Münchenin lisäksi ainakin Berliinin, Essenin, Dresdenin ja Stuttgartin rautatieasemilla sekä Hampurin lentokentällä. Tarjolla on yli 1000 nimikettä yli 80 maasta. Hintaryhmiä on neljä: kolmen, neljän, viiden ja kuuden euron lehdet. Muistan, että ideoimme VTT:ssä parikymmentä  vuotta sitten tätä palvelua. Silloin digitaali-, tietoverkko- ja tulostinteknologia eivät vielä olleet riittävän kehittyneitä. Piti odottaa kaksikymmentä vuotta ennen kuin näki tämän unelman toteutuneen. Timo Siivonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): median ilmiöitä