Pallopelit ja Arsenal

Olen Esa Juhani Salmi, 77 vuotta, tunnettu myös nimillä Jussi, Juho, Arsujussi tai Arsenal. Olin vuosikymmeniä työni ohella MDU:n ja eri yhdistysten ja järjestöjen toimissa. Urheilua olen harrastanut pikkupojasta lähtien. Turun Urheilupuiston kentällä kilpailin menestyksekkäästi hypyissä ja juoksuissa. Tärkeimmiksi nousivat kuitenkin palloilulajit.

Jalkapalloa, koripalloa ja käsipalloa pelasin SM-sarjatasoilla kolme vuosikymmentä, käsipalloa maajoukkueessakin 1968–1972. Münchenin olympialaisten karsinnat Espanjassa on huippukohtia käsipallourallani, joka jatkui vielä ikämiehissäkin.

Jalkapalloa harrastan edelleen. Kuluneena kesänä olin mukana 70-vuotiaiden SM-kisoissa. Golf on tuorein harrastukseni, vaikka aikoinaan vannoin, että golfia en pelaa koskaan. Nyt eläkeiässä se kuitenkin vie paljon aikaani Espanjan auringon alla. Muutamia pokaaleja on siitäkin tullut, mutta huippuosaaja en ole. Kisoissa auttaa vanha pelikokemukseni, ei tule yliyrittämistä eikä jännitystä.

Joukkuepelit ovat aina kiinnostaneet minua enemmän kuin yksilölajit. Kavereiden kanssa urheilusta tulee iloinen ja hyvä mieli. Joukkueissa myös oppii hyväksymään erilaiset mielipiteet sekä puhaltamaan yhteen hiileen, jotta menestystä tulee. Olen saanut paljon ystäviä näiden lajien kautta.

Nuoruudessani suurimman osan vapaa-ajasta täytti seurani TuTon joukkueharjoitukset. Siihen aikaan ei vielä ollut joka pelurille omaa palloa, ja joukkueen käytössä oli vain 1–3 palloa. Se rajoitti harjoittelun monipuolisuutta, kuten kumpuileva hiekkakenttäkin. Mutta poikien into futaamiseen ei kadonnut mihinkään.

Peliurani alkoi 7-vuotiaana TuTossa, kymmenen vuotta myöhemmin minut valittiin TuTon edustusjoukkueeseen. Seuraavana oli Tampellan Palloilijat, sitten opiskelun ja työn vuoksi siirto Helsingin Palloseuraan. HPS:n jälkeen pelasin Tampereen Ilveksessä ja Salon Palloilijoissa. Vuoden 1981 jälkeen pääkaupunkiseudulla 2–5 divisioonasarjoissa monessa eri joukkueessa ja ikämiessarjoissa tähän päivään asti. Vuosina 1970–1973 suoritin myös Suomen Palloliiton A- valmentajatutkinnon.

SM-pelien jälkeen olen pelannut usean eri seuran kapteenina ja pelaajavalmentajana. Toimin myös Hesarilla työpaikkani jalkapallojoukkueen vetäjänä ja pelaajana noin 25 vuotta. Menestystä tuli useampienkin suomenmestaruuksien verran.

Urheiluharrastukseeni liittyi intohimon lisäksi usein myös toimeentulo. Edustusjoukkueissa sai hyvät pelivarusteet, päivärahat ja joskus muitakin korvauksia. Samalla pääsi pelimatkoilla tutustumaan Eurooppaan. Aktiiviaikoinani ei vielä ollut ammattilaispelaajia. Erilaisin korvauksin tuettiin taloudellisesti, mutta työssä oli käytävä päivittäin. Se oli välillä rankkaa, kun tultiin yötä myöden pelimatkalta, ja aamulla varhain piti taas lähteä hommiin.

Lontoolaisen Arsenalin fanittaminen on ollut intohimoni jo yli 40 vuotta. Siihen innostuin eräällä Lontoon ryhmämatkalla Arsenal vs. Tottenham ottelussa. Löimme kavereiden kesken vetoa ottelun lopputuloksesta, ja ottelun voitti Arsenal 2–1. Se oli minun vetoni. Vein koko potin. Sen jälkeen Arsenal on ollut osa elämääni.

Olen rekisteröity, virallinen Arsenal-jäsen. Lukuisilla Lontoon-matkoilla on ohjelmaan aina kuulunut Arsenal-peli. Stadionilla seuraan peliä aina Arsenal-hattu päässäni, se on kanssani kiertänyt ympäri maailmaa messuilla, kaduilla ja pubeissa jo vuosikymmeniä. Eläkevuosien alettua on tullut käytyä Arsenalin matseissa lukuisia kertoja pelikauden aikana. Voitot ja tappiot on aina koettu futiksen ilolla.

Teksti Jussi Salmi. Kuva Jussi Salmen kuva-arkisto.

Kaffemöötti Turussa


Alan miehet ja naiset kokoontuvat leppoisaan kaffemööttiin joka kuukauden viimeisenä tiistaina klo 11.00–12.00. Tervetuloa mukaan kaikki Mediaunionin jäsenet!

Lisätiedot: Hopeasiivet-kerhon vetäjä Jukka Naavalinna, jukka.naavalinna@gmail.com tai p. 044 519 0751. Ilmoita Jukalle yhteystietosi, niin saat tietoa kerhon kokoontumispaikoista ja muusta toiminnasta.

Korkeakoulu haluaa elää niin kuin opettaa

Myyrmäen kampuksen kirjasto on avara ja moderni.

Ammattikorkeakoulut syntyivät maahamme kolmisenkymmentä vuotta sitten opetusministeri Christoffer Taxellin visiosta, jonka mukaan Suomen korkeakoulujärjestelmää piti kehittää. Lukiosta valmistuneille ei ollut tarpeeksi paikkoja yliopistoissa. Tätä ylioppilassumaksi ristittyä ilmiötä haluttiin purkaa.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa tavoitteena oli yhdenmukaistaa tutkintoja. Tärkeätä oli myös tarjota ammatillisesta koulutuksesta väylä jatko-opintoihin.

Opintosisältöjen työelämälähtöisyys ja opettajilta edellytetty työkokemus alan tehtävistä ovat olleet ammattikorkeakoulujen selkeä ohjaava periaate. Niiden varassa on myös saavutettu menestystä. Nyt maassamme on jo yli puoli miljoonaa AMK-tutkinnon suorittanutta. Osa heistä on palannut takaisin omaan opinahjoonsa suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa (YAMK-tutkinto), osa on ehkä myöhemmin pyrkinyt yliopistoihin.

Vastaavalla tavalla monet maisteritutkinnon ensin suorittaneet ovat päätyneet ammattikorkeakouluihin. Vasta siellä he mielestään saavat valmiudet tehdä alan töitä käytännössä. Esimerkiksi media-ala tai laboratorioanalytiikka ovat Metropoliassa tutkintoja, joihin haetaan merkittävässä määrin yliopistotutkinnon jälkeen.

Positiivisia muutosagentteja

Mutta elävätkö ammattikorkeakoulut niin kuin opettavat? Jäävätkö puheet puheiksi ja imagonkiillotukseksi? Mikä takaa opintojen työelämälähtöisyyden? Pystyvätkö opettajat seuraamaan alansa kehitystä ja tuomaan opiskelijoille ajantasaista tietoa yritysten toimintatavoista? Entisten mallien mukaan toimiminen ei riitä, vaan korkeakouluopintojen pitäisi antaa valmistuneille kykyä kehittää alaa ja olla työpaikkojen positiivisia muutosagentteja.

Nykyinen rahoitusmalli on ajanut koulut karsimaan kuluista, ja laboratoriot ovat valitettavan usein ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Työvaiheiden havainnollistamiseksi yhteistyömallit ovat tarpeen.

Metropolian printtimedian sivuaine käynnistyi vajaa vuosi sitten. Valitettavasti etäopetukseen siirtyminen hieman hidasti opintojen tarjoamista ja vaikutti myös siihen, etteivät uuden kokonaisuuden opiskelijat olleet koskaan samassa tilassa eivätkä siten oppineet tuntemaan toisiaan. Heistä ei siksi muodostunut samanlaista mannekiiniryhmää, kuin heidän opiskelutovereistaan Stuttgartin Hochschule der Medien -korkeakoulussa. Siellä printtimedian englanninkielisestä opiskelusta on tehty tavattoman houkuttelevaa ja mediaseksikästä mm. julkaisemalla opiskelijoista, eri painotekniikoiden opiskelusta sekä valmiista, yritysten kanssa yhdessä tehdyistä projekteista kirjoja, valokuvia, videoita ja sosiaalisen median tarinoita.

Stuttgartin kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat some-tarinoiden perusteella osallistuneet Düsseldorfissa Drupa-messuille ja toteuttaneet siellä oman näyttelyosaston. Koulun liiketalouden kurssi mainoskampanjan rakentamisesta suunnattiin printtimediaan. Sen myötä paikalliselle tavarataloketjulle tehtiin nuoriin vetoava ilme, jonka visuaalinen toteutus perustui suurkuvatulostukseen, erilaisten katalogien ja kyseistä kohderyhmää puhuttelevien pakkausten, etikettien ja hintalappujen painamiseen osana opintosuoritusta. Yksi opiskelijaryhmä teki elämyksellisen selailukirjan Egyptin pyramideista niin, että sivuilta ponnahtaa esiin aiheeseen liittyviä kolmiulotteisia hahmoja ja rakenteita. Lisäksi opiskelijat ovat juuri julkaisseet tutkimusraportin siitä, miten koronapandemia on vaikuttanut painoalaan.

Imagoa kohottamaan

Metropolia ei tällaiseen ole vielä pystynyt. Mutta se on varma, ettei meilläkään takista tule tuluskukkaroa. Jos me emme kykene parantamaan printtimedian imagoa nuorten silmissä ja sen asemaa korkeakoulujen opintotarjonnassa, niin ei muuta kuin häpeänurkkaan vain. Emme totisesti silloin ole ansainneet työelämälähtöisyyden mainesanaa emmekä lunastaneet lupaustamme antaa teoriaa ja käytäntöä yhdistävää opetusta innostavien ja alan silmissä arvostettujen opettajien johdolla.

Aineistovaatimusten ymmärtäminen on olennainen osa insinööritaitoja, vaikka opiskelijoista ei aineistotuotannon ammattilaisia synnykään

Parhaimmillaan yhteistyö yritysten kanssa nimittäin on sitä, että opintosisällöt laaditaan yhdessä, ja että työelämän edustajat voivat olla mukana laatimassa pääsykoetehtäviä tai haastattelemassa pyrkijöitä. Yritysten edustajat pitävät vierailuluentoja, jotka opiskelijat aina kokevat motivoivina. Joskus, työprosessien niin salliessa, jokin yksittäinen tekniikka tai työkäytäntö voidaan jopa demonstroida yritysten tiloissa.

Myös projekti- ja innovaatio-opinnot, puolen vuoden mittainen työharjoittelu sekä opinnäytetyöt ovat niitä kohtia, joissa elinkeinoelämän ja ammattikorkeaopiskelijoiden polut yleensä yhtyvät. Kun projekteihin ja opinnäytetyöhön saadaan toimeksianto yrityksistä, syntyy kontakti työelämään ja mahdollisiin tuleviin työnantajiin luontevasti.

Työyhteisöissä saadaan kokemusta opiskelijoista ja heidän erilaisista vahvuuksistaan. Näin mahdollisen työpaikan avautuessa osataan paremmin arvioida hakijan soveltuvuutta juuri kyseiseen tehtävään.

Yhteen hiileen

Metropolian printtimedian sivuaineen osalta voi todeta, että vaikka sen tarjoamisessa olemme vasta alussa, niin suhtautuminen on ollut valtavan ystävällistä ja kannustavaa. Olemme saaneet sekä Åkerlundin mediasäätiöltä että media-alan tutkimussäätiöltä apurahoituksen koulutuksen suunnitteluun ja käynnistämiseen. Olemme päässeet haastattelemaan asiantuntijoita alan tulevaisuudennäkymistä ja keskeisistä osaamistarpeista. Olemme voineet osallistua maksuttomasti graafisen tekniikan webinaareihin kuulemaan ekologisista ratkaisuista ja ilmastotalkoista. Kuuden hengen elokuva- ja TV-alan opiskelijaryhmämme otettiin lämpimästi vastaan niin Päivälehden museossa, Printmarkissa, Colorossa, Premissä, Printekissä kuin Otavan kirjapainossa, kun he tekivät hankkeelle kesätyönään lyhytelokuvia ja animaatioita painoalasta ja sen monista mahdollisuuksista.

Yhteen hiileen puhaltaminen on se, mikä alan kehittämisessä kantaa maaliin. Siellä meillä puolestaan väikkyy kuva ennakkoluulottomista, rohkeista ja analyyttisistä ammattikorkeakoulun kasvateista, jotka ovat saaneet tiedolliset eväät ja innostuksen, soveltamisosaamisen ja halun menestyä kiehtovalla, dynaamisella, ihmisten arkeen ja juhlaan kuuluvalla printtimedian alalla. Perässä tullaan, Stuttgart! Täältä tullaan, painoalan työelämä!
Teksti Tuire Ranta-Meyer Kuvat Markku Lempinen ja Metropolia.

Käytännön laboraatiot ovat opiskelijoiden mielestä tarpeellisia, ja mielenkiintoista vaihtelua luentojen sekä ruudun tuijottamisen sijaan.

LISÄTIETOJA

Print Media Technologies -tutkinto Stuttgartissa:
https://www.hdm-stuttgart.de/en/prospective_students/academic_programs/all_programs/steckbrief?sgang_ID=550067

Tutkinto-ohjelman Facebook-sivu: https://www.facebook.com/HochschuleDerMedien/

Tutkimusraportti Covid 19 vaikutuksista painoalalle:
https://pmt.hdm-stuttgart.de/covid-19s-effect-on-the-print-and-media-industries/

Drupa-messut Düsseldorfissa: https://www.drupa.com/

Painovoimaa-hanke ja sivuaine Metropoliassa: https://painovoimaa.metropolia.fi/

Faktori-lehti: https://mdufaktori.wordpress.com/2020/06/19/painovoimaa-koulutukseen/

Hallituksen päätöksiä

Kesäkuu 2021
• hyväksyttiin yhdistyksen vahvistettavaksi esitettävä vuoden 2021 talousarvio.
• merkittiin tiedoksi, että yksi hallituksen jäsen on ottanut yhteyttä AuditPlan Oy:öön ja KPMG Oy Ab:hen vastoin hallituksen päätöstä ja jakanut luottamuksellista tietoa sillä seurauksella, etteivät ne enää halunneet antaa tarjousta tulevista tilintarkastuksista.
• hyväksyttiin yhdistyksen strategia lisättäväksi jäsensivuille.
• päätettiin seuraavista jäsentapahtumista: Fespa-messumatka 14.–17.10.2021 Amsterdamiin ja pikkujoulukauden avaus 27.11.2021 Helsingissä.

Elokuu 2021
• päätettiin pitää yhdistyksen kokous 20.9.2021 Karjalatalossa Helsingissä.
• hyväksyttiin yhdistyksen kokouksen kokousaineisto: toimintasuunnitelma, äänestys- ja vaaliohje, jäsenten esittämät asiat ja työjärjestys.
• päätettiin selvittää vielä syksystä 2020 lähtien ilmi tulleita, hallituksen luottamuksellisten tietojen välittämistä ja levittämistä jäsenistölle.
• nimettiin työryhmä, jolle annettiin valtuudet valita faktorin toimeen hakeneiden joukosta haastatteluun kutsuttavat, suorittaa haastattelut ja valita uusi faktori.
• hyväksyttiin yksi uusi jäsen.
• päätettiin maksaa Faktorilehden toimitusneuvoston jäsenille 50 euron palkkio/ palaveri.
• tapahtumien osallistujamäärät: golfmestaruuskilpailu 5.6.2021 Loimaan Alastarolla 20 jäsentä ja 4 seuralaista.
• päätettiin seuraavista jäsentapahtumista: keilailumestaruuskilpailu (päivämäärä avoin) Tampereella, kylpyläloma 1. 5.11.2021 Savonlinnassa.

6 kysymystä: Vastaajana Lasse Krogell 67 vuotta, Kirkkonummi

Työnantajasi nyt tai ennen eläkkeelle siirtymistäsi? Mitkä ovat yrityksesi valtit?
Jäin runsas kolme vuotta sitten eläkkeelle Graafinen Teollisuus ry:n liittojohtajan tehtävästä. Samoihin aikoihin perustin yrityksen GrafCon Oy, jossa jatkan työtä konsulttina alamme yritysten tukena. Yritykseni toimialaa on myös valokuvaus, erityisesti mustavalkoisten taidevalokuvien tulostuspalvelu. Se toimii nimen LK-Photo alla.

Uskon, että voin olla avuksi esimerkiksi yrityksen strategian määrittelyssä, tuottavuuden kehittämisessä ja tukena investointiprojekteissa.

Kuva Carita Krogell.

Kuinka kauan olet ollut ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi?
Olen valokuvannut lähes koko ikäni. Serkkuni, joka opiskeli Teknillisessä Korkeakoulussa, kertoi aikoinaan graafisen alan opintosuunnasta. Innostuin, ja pääsin opiskelemaan vuonna 1974. Sillä tiellä ollaan. Ensimmäiset 30 vuotta pyöritin tuotantoa aikakauslehtien painamisessa. Yrityksen nimi vaihtui kolmesti ollen Sanomapaino, Helsinki Media Paino ja lopuksi Hansaprint. Viimeiset 10 vuotta olin sitten GT:n hommissa.

Valtavan teknisen kehityksen aikana olen saanut olla mukana ottamassa käyttöön uusimpia investointeja, jotka ovat usein vaatineet henkilöstöratkaisuja. Näissä olen aina pyrkinyt sekä yrityksen että henkilöstön kannalta parhaisiin ratkaisuihin. Projektit ovat olleet hienoja ja työntäyteisiä.

Mikä sai sinut eksymään alalle? Mikä kirjapainoalalla on hyvää?
Alun perin ajattelin valokuvaajan työtä, mutta mahdollisuus opiskella valokuvan jalostamista edelleen painotuotteeksi vei sitten pidemmän korren. Kouluttauduin kuitenkin muutama vuosi sitten myös valokuvaajaksi suorittamalla luontovalokuvaajan erikoisammattitutkinnon kolmevuotisessa koulutuksessa työn ohella.

On vaikeaa olla ajattelematta 1980-luvun tuotantoa, jossa korkealla ammattitaidolla oli todella väliä, kun täytimme vaativien asiakkaiden odotukset. Nyt monet työvaiheet on automatisoitu ja vastuu on siirtynyt asiakkaalle, ja työ muuttuu – valitettavasti – mekaaniseksi suorittamiseksi.

Esimiesten ja johdon suurimpia haasteita ovat oikean strategian valinta, myynti ja kustannustehokkuus. Eivät ne huonoja asioita ole, päinvastoin, mutta silti aivan erilaisia kuin perinteiset kirjapainoalan ammattityötehtävät.

Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus?
Seuraan nykyisessä konsultin roolissani alamme kehitystä myös kansainvälisesti. Paperin kulutuksen kehitys on hyvä mittari kertomaan missä mennään. Totuimme aikaisemmin Euroopassa muutaman prosentin vuotuiseen paperinkulutuksen laskuun. Korona johti rajuun yli 20 % kulutuksen pudotukseen. Vielä puoli vuotta sitten moni paperi- ja painoalan vaikuttaja oletti, että uusi normaali olisi tällä alentuneella tasolla. Siitä sitten taas lähdettäisiin hitaasti alaspäin muutaman prosentin vuotuisella laskulla. Nyt tuoreimmat kuukausitilastot ja muutamalta painajalta saamani tiedot kertovat kysynnän voimakkaasta noususta.

Toukokuussa Euroopan sanomalehtipaperin kysyntä nousi 28 % verrattuna viime vuoden toukokuuhun, päällystetty aikakauslehtipaperi kasvoi 29 % ja päällystetty hienopaperi peräti 73 %. Nämä luvut osoittavat, että painotuote on edelleen tarpeellinen uutisten ja myynninedistämisen väline ja tuo uskoa alamme tulevaisuuteen, vaikka 2000-luvun alun kulta-aikoihin ei ole paluuta.

Mille naurat? Milloin hermostut?
Vaikka ehkä olen luonteeltani totisempaa sakkia, koen iloa, kun ihmiset ja yritykset onnistuvat tavoitteissaan ja menestyvät. Vuonna 1979, kun ensimmäinen lapsemme oli syntymässä ja menimme Naistenklinikalle, muistan olleeni hermostunut. Tämän jälkeen en ole tainnut sitä tunnetta kokea.

Lempilausahduksesi tai mottosi?
Rauhallisuus on valttia. Tykkään, että selvitellään mistä kenkä puristaa, ja laitetaan asiat kuntoon. Se kuvaa ajatteluani parhaiten.

Tekstin toimitti ׀ Tuula Sipilä

Näin teemme sinulle Faktori-lehden

Luet parhaillaan uusinta jäsenlehteämme. Mutta oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin uunituore julkaisu ilmestyy, ja voit hypistellä lehteä sormissasi?

Faktori-lehdelle tehdään vuotuinen neljän numeron aikataulusuunnitelma. Tämänkin lehden ilmestymis- ja postituspäivä on siis lyöty lukkoon jo viime syksynä.

Päätoimittaja vastaa lehden linjasta ja sisällöstä. Faktori-lehdessä tehtävä on perinteisesti kuulunut yhdistyksen puheenjohtajalle, viime vuosina siis Pekka Teinilälle.

Päätoimittaja osallistuu sisällön suunnitteluun ja juttujen ideointiin, etsii uusia kirjoittajia ja kirjoittaa lehden pääkirjoituksen. Juridisesti päätoimittaja vastaa juttujen sisällöstä, mutta oikolukuvaiheessa näihin asioihin puuttuu yleensä myös joku toimitusneuvoston jäsen. Käytännössä Pekka kutsuu kokouksen koolle ja toimii palaverin puheenjohtajana. Hän myös varaa kokouspaikan ja hyväksyy kirjoitus- ja kokouspalkkiot.

Toimitusneuvosto käytännön työrukkasena

Lehdellä on toimitusneuvosto, joka huolehtii, että lehti ilmestyy suunnitelman mukaan. Suunnittelukokouksiin kokoonnutaan yleensä edellisen lehden ilmestymisen jälkeen, jolloin uusinta lehteä voi arvioida tuoreeltaan. Toimitusneuvosto pitää toki yhteyttä kokousten välilläkin sähköpostilla ja puhelimitse. Myös lehden avustajiin ja vakituisiin kirjoittajiin ollaan säännöllisesti yhteydessä.

Tänä vuonna toimitusneuvostoon ovat kuuluneet päätoimittajan lisäksi Keijo Lehto, Miika Niinikoski, Vesa Salmi, Jorma Suomi ja Sanasta Oy:n Tuula Sipilä, joka toimii toimituspäällikkönä.

Toimitusneuvosto 22.6.2021 palaverissaan suunnittelemassa Faktori-lehti 3/2021:n sisältöä. Vasemmalta päätoimittaja Pekka Teinilä, Keijo Lehto, toimituspäällikkö Tuula Sipilä, Vesa Salmi ja Jorma Suomi. Miika Niinikoski ei päässyt osallistumaan. Kuva Business Center -palvelu.

Tämän numeron suunnittelukokous pidettiin MDU:n toimistossa Espoossa juhannusviikolla. Käsiteltiin edellisestä lehdestä saatua palautetta, ja sitten siirryttiin suunnittelemaan seuraavaa numeroa. Tuula oli laatinut keskustelun pohjaksi alustavan taittosuunnitelman. Lehti pyrkii olemaan monipuolinen, ja se sisältää erilaisia juttutyyppejä, kuten artikkeleita, pakinoita, pikku-uutisia sekä juttuja, joissa MDU:n jäsenet kertovat työelämästä ja harrastuksistaan. Palaverissa ideoidaan uusia juttuaiheita ja pohditaan hyviä haastateltavia.

Koska lehden laajuus on kannet mukaan lukien vain 16 sivua, täyttyvät sivut yleensä melko helposti. Silti korona-aika on vaikuttanut myös Faktorin sisältöön. Lehti kertoo jäsenilleen Mediaunionin tapahtumista, mutta nyt sellaisia ei ole voitu järjestää. Jutuista on siksi ollut enemmänkin pulaa kuin ylitarjontaa. Vastaanotammekin mieluusti hyviä juttuja ja juttuehdotuksia!

Palaverin jälkeen yhdistyksen sihteeri Jorma laatii kokouksesta muistion, josta kukin toimitusneuvoston jäsen voi helposti tarkistaa omalle vastuulle tulleet tehtävät. Muistuttelemme kirjoittajia aikatauluista, merkkimääristä ja kuvatoiveista.

Ulkoasu houkuttelee lukemaan

Tuula on toiminut lehden toimituspäällikkönä jo useita vuosia, kuten myös lehden ulkoasusta ja taitosta vastaava Painokaksikko Oy:n Annukka Ahopalo. Tuula etsii ja valitsee erilaisia kansikuvavaihtoehtoja, joista yhdessä Annukan kanssa valitaan sopivin. Kannen halutaan heijastelevan sekä käsillä olevaa ajankohtaa että media- ja printtimaailmaa, ja siihen nostetaan myös muutama kiinnostava otsikko lehden sisällöstä. Vaikka lehden ei tarvitse kilpailla lukijoiden huomiosta kioskin myyntitelineessä, on tärkeää, että ulkoasu houkuttelee lukemaan.

Toimituspäällikkö muokkaa tulleet jutut ja pyytää kirjoittajalta lisätietoja, jos tarvitaan. Usein esimerkiksi puuttuu tieto siitä, kenen ottamia kuvat ovat. Juttua voidaan myös joutua lyhentämään. Kun kaikki tarvittava aineisto on koossa, tarttuu graafikko hommiin.

Joskus juttu tai ilmoitusaineisto syystä tai toisesta viivästyy. Lehden tuotantoprosessi on kuitenkin aikataulultaan väljä, eivätkä yllättävät tilanteet heilauta prosessia. Taittaja varaa puuttuvalle jutulle tilan, ja se laitetaan paikalleen myöhemmin.

Huolella ja aikataulussa

Taitossa noudatetaan lehdelle luotua graafista ilmettä, sovittua typografiaa ja värimaailmaa. Ensimmäinen taittovedos tulee toimituspäällikölle nähtäväksi muutama päivä ennen kuin se lähetetään koko toimituskunnan tarkasteltavaksi. Tuula silmäilee lehden kokonaisuuden ja esittää ehkä muutostoiveita. Vasta tässä vaiheessa näkee selvästi, miten värit, kuvien asettelu tai otsikointi toimivat. Myös virheitä sattuu, se on inhimillistä, ja selkeimmät korjataan saman tien. Varsinainen tekstin oikoluku tehdään myöhemmin.

Toimituskunta saa lehden taittovedoksen luettavakseen muutaman korjauskierroksen jälkeen. Luku-urakalle on jätetty riittävästi aikaa, ja kun aikataulut ovat tiedossa, voi siihen valmistautua ennakkoon. Aikatauluista huolehtiminen joka käänteessä on tärkeää.

Monet silmät näkevät paremmin kuin yksi silmäpari, ja toimituskunnalta tulee lehteen kommentteja ja korjauksia. Annukka tekee vielä toivotut muutokset, ja päätoimittajan hyväksynnän jälkeen hän toimittaa valmiit PDF-sivutiedostot painoon.

Kumppanina luotettava painotalo

Lehden painamisesta, postituksesta ja Postiin toimittamisesta huolehtii somerolainen Sälekarin Kirjapaino, perheyritys, jonka kanssa on tehty yhteistyötä nyt neljättä vuotta. Kun painotalo saa lehden PDF-tiedostot, niistä tulostetaan painolevyt. Lehden arkit painetaan Heidelberg Speedmaster -painokoneella, ja arkkien taittamiseen käytetään Stahl-taittokonetta. Lehden nitominen ja osoitteistaminen tapahtuu mustesuihkutulostuksella, Muller Martini -sarjanitomakoneella.

Kun taitto on valmis, on aika käynnistää koneet Sälekarin Kirjapainossa, Somerolla. Vettä, väriä ja vauhtia, kuten alalla on tavattu sanoa. Jäljellä on enää lehden matka lukijoille – toivottavasti posti kulkee! Kuva Sälekarin kirjapaino.

Yhdistysfaktori Vesa huolehtii, että osoiterekisterinä toimiva jäsenrekisteri ja vapaakappalerekisteri lähetetään painoon ajallaan Excel-tiedostoina, siitä painon on helppo muokata tulostustiedosto. Vapaakappaleita lähetetään mm. yhteistyökumppaneille ja alan oppilaitoksille.

Postin kanssa on tehty tiedotuspalvelusopimus, jonka sisältämän raportin avulla jäsenrekisteriin pystytään päivittämään mm. osoitteenmuutokset. Päivitettävää riittääkin joka lehden jälkeen, koska valitettavasti jäsenet eivät kovin aktiivisesti huolehdi osoitemuutoksistaan.

Nettilehti painetun julkaisun tukena

Sillä välin, kun painettua lehteä odotellaan, valmistelee Tuula lehden juttuja Faktori.fi-verkkosivuille. Faktori-lehti on ennen kaikkea painetun julkaisun asialla, mutta elää luonnollisesti myös digiajassa. Lehden artikkelit voidaan syöttää ja ajastaa ilmestymään verkkosivuille samoihin aikoihin painetun lehden kanssa. Numeroiden ilmestymisen välissä verkkosivuille pyritään viemään myös muita alaan liittyviä uutisia. Teksti Keijo Lehto ja toimitusneuvosto.

Takana helteinen kesä

Jouduimme taas siirtämään yhdistyksen kokousta koronaviruksen aiheuttamien viranomaisrajoitusten vuoksi, tällä kertaa syyskuulle. Kokousaineisto oli ollut valmiina jo maaliskuun puolivälissä, tietysti joitain tarkennuksia jouduttiin tekemään. Kokoukseen oli mahdollista osallistua myös etänä joillakin rajoituksilla. Sen pitäminen arkipäivänä johtui ulkopuolisten asiantuntijoiden osallistumisesta kokoukseen.

Hallitus on kokoontunut sekä fyysisesti että etänä tänä vuonna yhteensä seitsemän kertaa. Normaalien asioiden lisäksi olemme käsitelleet hallituksen omaa tilannetta. Edelleen osa hallitusjäsenistä peilaa hallitustoimintaa liittoaikaiseen toimintaan ja unohtaa, että olemme valtakunnallinen, ainoastaan henkilöjäsenistä koostuva yhdistys. Myös päätöksiä tehtäessä ovat eriävät mielipiteet enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Olen itse sitä mieltä, että päätösten takana pitää seistä, vaikka oma mielipide olisi päätöksenteossa jäänyt taustalle. Kyseenalaistan näiden hallitusjäsenten toiminnan yhteistyön puutteen vuoksi.

Jäsentapahtumat ovat rajoitusten vuoksi olleet vähissä. Lähinnä ulkotapahtumia on pystytty järjestämään. Lokakuussa
järjestetään Fespa-messut Amsterdamissa. Yhdistys tekee sinne messumatkan, sillä ilmoittautumisia tuli riittävästi. Keilaajat kilpailevat paremmuudesta Tampereella lokakuun lopulla, ja marraskuun alussa on tiedossa kylpyläloma Savonlinnassa. Pikkujoulukauden avaamme Helsingissä marraskuun lopulla. Toivon, että saamme paljon ilmoittautumisia!

Kesä on ollut loistavaa aikaa kaikissa yhdistyksen vapaa-ajankohteissa. Melkein kaikki kesäajan viikot ovat olleet varattuna – siitä suurkiitos vuokraajille. Toivottavasti pääsemme järjestämään kaikki syksyn tapahtumat suunnitellusti. Positiivisia merkkejä on ilmassa, sillä tätä kirjoittaessani viranomaiset ovat höllentämässä koronarajoituksia. Tavataan!

Elämä on ihmisen parasta aikaa, eikä sitä ole paljon

Elokuu 2016 Helsinki. Astun sisään toimistotalon aulaan, tervehdin vastaan tulleita kahta herraa. On aika aloittaa. Tehtävää olisi runsaasti, tekemätöntä ja korjaamatta jääneitä asioita, eniten kuitenkin kehitettävää ja uudistettavaa. Uusi alku jollekin vanhalle, joka kantaa pitkää historiaa mukanaan.

Mennyt kesä oli kuuma ja odotuksia täynnä. Toivoimme menestystä koronan vastaisessa taistelussa, jalkapallon EM-kisoista ja olympialaisista. Aika paljon saatiinkin, sekä menestystä että draamaa. Tautitilanne vaikeutui, monet kesän tapahtumat jouduttiin perumaan.

MDU:n osaksi tuli jo keväällä perua ja siirtää yhdistyksen kokous tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessa se pyritään järjestämään syyskuussa. Yritys on saada aikaan mahdollisimman perinteinen ja fyysinen kokous. Että oltaisiin oikeasti koolla, eikä ainoastaan kourallinen meistä jossain neuvottelutilassa ja muutamat muut etäyhteyksien päässä. Kaikeksi onneksi on sentään jo saatu onnekkaasti vietyä läpi muutamia tapahtumia kesän aikana. Tulevaisuudessa on suunnitteilla jopa messumatka – ihan ulkomaille asti.

Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten voisi kuvitella, niin yhdistystoiminnalle parasta aikaa on ihmisten kokoontuminen, yhdistyminen. Kun samanmieliset, työelämän samanlaisia kokemuksia ja yhteistä historiaa jakavat ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan, on ilma sakeana tarinaa. Yleensä positiivisessa hengessä. Tässä mielessä on pian jo kaksi vuotta kärsitty näiden tilaisuuksien puutteesta. Vaikka etätyö ja etäkokoontumiset verkon yli ovatkin saaneet uuden alun, eivät ne koskaan pysty korvaamaan tarvettamme kohdata muita kaikin aistein.

Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Valtaosa meistä kaipaa toisten läheisyyttä, kosketusta, ruumiinkieltä ja heikkoja signaaleja, jotka eivät verkon yli välity. Ilman tätä inhimillistä ominaisuutta ja mahdollisuutta toisten kanssa yhdistymiseen saattaa käydä niin, että meistä tulee äkäisiä, muita kohtaan kielteisiä ja kaikkeen epäillen suhtautuvia.

Jotkut meistä suhtautuvat muista syistä elämäänsä ja muihin negatiivisesti. Yhdistystoiminnassa sellaiset tyypit erottautuvat nopeasti. Toivottavaa kuitenkin on, että heidätkin saadaan positiivisella hengellä ja optimismilla asioita näkeviksi, hyviksi tyypeiksi. Onkin hyvä muistaa yhdistyksen positiivinen voima ja sen tarkoitus, joka on tuottaa yhteistä hyvää jäsenilleen. Hyvää eri muodoissaan, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä.

Elokuu 2021 Helsinki. Astun sisään hotellin aulaan, kasvomaski naamallani suuntaan neuvotteluhuoneeseen. Useimmat jo nauttivat aamukahvia. Viritellään koneet, kytketään piuhat. Heijastan seinälle kokouksen esityslistan, ja alamme käydä läpi pitkää asialistaa. Tämä on minulle toistaiseksi viimeinen kokous tällä porukalla, mutta niin se on osalle muitakin läsnäolijoita. Syyskuun jälkeen en enää jatka yhdistyksen faktorina.

Kiitos teille, joita olen kohdannut vuosien mittaan fyysisesti, puhelimitse ja viestein. Olette mukavia ihmisiä kaikki! Kiitos yhteistyöstä kaikille hallituksessa mukana olleille. Erityisen suuret kiitokset Pekalle ja Jormalle!

“On vain kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.” Albert Einstein

Hyvää syksyä!
Vesku

Nuorekas 102-vuotias

Kirjapainoalan opetusta on Helsingissä annettu jo vuodesta 1919. Sittemmin Kirjapainokoulu on kokenut monta muutosta ja uudistusta. Nykyisin se on osa Stadin ammattiopistoa, joka on Suomen suurin ammatillista perus-, täydennys- ja oppisopimuskoulutusta järjestävä oppilaitos.

Stadin ammattiopistolla on 14 toimipaikkaa ympäri Helsinkiä ja opiskelijoita 17 000. Tarjolla on lähes 30 tutkintoa ja osaamista voi hankkia yli 50 ammattiin.

Suomessa on parhaillaan toimeenpanovaiheessa ammatillisen koulutuksen reformi. Myös graafisen alan koulutuksen sisältöjä ja muotoja on uudistettu reippaasti. Työssäoppiminen on tullut entistä tärkeämmäksi ja opetussisällöt monipuolistuneet. Keskeinen osa uudistusta on työllisyyttä tukeva rahoitusmalli: oppilaitoksia palkitaan siitä, että opiskelijat työllistyvät.

Antti Heikkisen teoksia Aaltopahvia ja ylijäämälavoja -näyttelystä.

Uudistuksen jälkeen graafisen alan toisen asteen koulutus on nimetty media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnoksi, joka jakautuu neljään osaamisalaan. Näistä audiovisuaalisen viestinnän opiskelijat opiskelevat Helsingin Arabianrannassa ja valmistuvat mediapalvelujen toteuttajiksi. Heidän tulevia työpaikkojaan ovat mm. mediatalot, tuotantoyhtiöt, pelitalot ja äänistudiot sekä teatterit.

Mediapalvelujen toteuttajiksi valmistuvat myös Käpylän yksikössä opiskelevat julkaisutuotannon ja painoviestinnän osaamisalojen opiskelijat. He työllistyvät mm. digipainoihin, lehti- ja kirjankustantamoihin, mediataloihin sekä mainos- ja viestintätoimistoihin.

Uutuutena on aloittanut kuvallisen ilmaisun osaamisala. Sekin toimii Käpylässä, ja tutkinnon suorittaneet valmistuvat kuvallisen ilmaisun toteuttajiksi. Heidän työllistäjiään ovat mm. mainos- ja viestintätoimistot, mediatalot ja valokuvaamot. Varteenotettavia työllistymisratkaisuja ovat myös ryhtyminen itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi, yrittäjäksi tai freelanceriksi. Moni myös jatkaa opintojaan esimerkiksi ammattikorkeakoulussa.

Opiskelijoita riittää

Kaikille neljälle media-alan ja kuvallisen ilmaisun alalle on kysyntää. Esimerkiksi kuvallisen ilmaisun linjalle olisi tänä vuonna yhteishaussa ollut viisinkertainen määrä tulijoita. Hakijamäärissä näkyy tietysti oppivelvollisuusiän nosto 18 ikävuoteen, jonka seurauksena oppivelvollisuus jatkuu vielä peruskoulun jälkeenkin.

Yhteishaun lisäksi koulutukseen voi hakea myös ns. jatkuvan haun kautta. Toisin kuin yhteishaussa, jatkuvassa haussa hakijoilla voi olla taustalla jo toinen tutkinto. Näin voi hankkia joko uuden ammatin tai päivittää ammattitaitoaan suorittamalla osatutkinnon.

Koska opetuksen painopiste on yhä enemmän työssäoppimisessa, ovat työharjoittelupaikat tärkeitä. Niitä onkin ollut tarjolla yllättävän hyvin. Koulutusalan laajenemisen johdosta on tarjolle tullut aivan uusia harjoittelupaikkoja, kuten erilaiset yhdistykset ja esimerkiksi YLE. Printtipuolella harjoittelupaikkojen tarjonta on vähäisempää.

Aaltopahvia ja ylijäämälavoja


Antin ensimmäisessä näyttelyssä töitä oli ripustettu seinälle ja niitä oli lattialla seinään nojaamassa.

Ei ehkä tyypillinen, mutta huomionarvoinen esimerkki ammatillisen koulutuksen uudistuksen tuomasta joustavuudesta on Antti Heikkisen kulkema koulutuspolku. Kuhmolaislähtöinen Heikkinen valmistui Kainuun ammattiopistosta graafiseksi suunnittelijaksi. Alan töitä hän teki satunnaisesti freelancerina. Aika kului, ja tuli tarve päivittää opintoja. Tähän Stadin ammattiopiston jatkuva haku tarjosi mahdollisuuden, ja Antti pääsi aloittamaan julkaisutuotannon ja painoviestinnän opinnot elokuussa 2020.

Puolen vuoden opiskelun jälkeen painokoneet alkoivat kuitenkin tulla jo uniin ja mieleen nousi epäilys, olisiko järkevää jatkaa opintoja tällä linjalla? Avoimet keskustelut opettajien kanssa auttoivat vaihtamaan opintojen suuntaa. Hän pääsi tämän vuoden alussa saman oppilaitoksen kuvallisen toteuttamisen linjalle. Siellä on tarjolla ajanmukaiset työ- ja opetustilat sekä pätevää ohjausta. Antti on kokenut kuvataiteen harrastaja, ja teoksia alkoi heti syntyä hurjalla tahdilla.

Antin runsas tuotanto haluttiin laittaa esille. Näin syntyi näyttely Aaltopahvia ja ylijäämälavoja, joka oli esillä Käpylän yksikön Luuppi-näyttelytilassa. Näyttelyn teokset on tehty oppilaitoksen varastosta löytyneestä materiaalista, ja esillepanossa on hyödynnetty esimerkiksi tyhjiksi jääneitä kuormalavoja.

Uusi näyttely tekeillä

Kesällä Antti vietti aikaa Kuhmossa. Uusia töitä syntyi tiuhaan ja pian kypsyi ajatus uudesta näyttelystä. Sitä Antti parhaillaan pystyttää samoihin tiloihin, joissa ensimmäinenkin näyttelykin oli. Uuden näyttely nimi on ”That Summer (feeling)”.

– Se on visuaalinen kertomus, joka nostalgisoi Kuhmon kesää ja kokeellista tekemisen aikaa. Viime kesänä sain työskennellä entisen päiväkodin tiloissa Kuhmossa. Eräänlaisen työhuonenäyttelyn lisäksi näyttely on myös ompelupaja, johon kävijät voivat osallistua esimerkiksi hatunteon muodossa, Antti kertoo.

Voimassa olevien rajoitusten vuoksi näyttely on toistaiseksi avoinna vain koulun opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Teksti Markku Kuusela. Kuvat: Antti Heikkinen ja Markku Kuusela.

Tätä kirjoitusta varten taustatietoja antaneet asettuivat ryhmäkuvaan Luuppi-näyttelytilan kirjapainonurkassa. Vasemmalta: taideaineiden opettaja Leena Lukkarinen, lehtori Timo Porkka, Antti Heikkinen ja ammatillinen erityisopettaja Tuula Karastie. Koulutuspäällikkö Jussi Virtanen ehti poistua ennen kuvan ottoa.