Yhdistyksen kokouksen jälkeen?

Huhtikuussa pidettäväksi suunniteltu yhdistyksen kokous siirrettiin ensin loppukesään ja sitten alkusyksyyn. Tämän lehden ilmestyessä se on todennäköisesti pidetty 19.9., ja kerromme siitä seuraavassa lehdessä.

Kokousta valmistelevassa hallituksen kokouksessa eniten keskusteltiin sijoitusten riittävyydestä kattamaan toiminnan kulut. Olemme tehneet koko ammatillis-aatteellisen historian ajan tappiollisia tilinpäätöksiä ja syöneet sijoituspääomaa. Tämän seurauksena sijoitustuotot pienenevät.

Vuosina 2017–2020 on salkusta nostettu reilut puoli miljoonaa. Nyt tavoite on saada tuotot ja kulut tasapainoon. Tuottoja voisimme saada riskialttiimmalla sijoitustoiminnalla, korottamalla lomakohteiden vuokria, asettamalla jäsenmaksun, kasvattamalla tapahtumien omavastuuosuutta, lisäämällä lehden ilmoitusmarkkinointia tai realisoimalla omaisuuttamme. Nämä ovat vain ajatuksia. Kuluja voisimme leikata poistamalla yhdistysten toiminta-avustukset
ja myöntämällä vain harkinnanvaraisia avustuksia jäsenille, luopumalla hallituksen kokouspalkkioista, puolittamalla kilometrikorvaukset, pitämällä enemmän etäkokouksia ja järkiperäistämällä hallituksen kokoa. Näillä toimilla saisimme taloutemme lähes tasapainoon.

Tämän vuoden tapahtumista olemme koronavirustilanteen vuoksi joutuneet perumaan suurimman osan. Tätä kirjoittaessani ovat tulossa vielä syyskuussa kylpyläloma Pärnussa, yhdistyksen kokous Helsingissä sekä keilailumestaruuskilpailu Turussa lokakuussa ja pikkujoulukauden avaus Seinäjoella marraskuussa. Toivottavasti tapahtumat ovat toteutuneet ja loputkin toteutuvat.

Lomaosakkeet ovat kuitenkin olleet lähes sataprosenttisessa käytössä, kun käyttökielto peruttiin kesäkuun alussa. Hienoa! Elämme silti edelleen epävarmoissa tunnelmissa. Suuri toive onkin, että olosuhteet normalisoituisivat.

Turvallista syksyä! Toivotaan myös, että talvesta tulisi oikea talvi

Suomalaista tietotaitoa ulkomaille

Tehtävä Ulaanbaatarissa

Raskaat prepress-järjestelmät yleistyivät kirjapainoissa ja reprolaitoksissa 1980-luvun alkupuolella. Huoltoteknikko Eero Rouhiainen siirtyi kouluttajaksi ruotsalaiselle jälleenmyyjälle ja päätyi kansainvälisiin tehtäviin kouluttajaksi ja huoltoteknikoksi.

Yli 52 vuotta alalla ollut Rouhiainen oli uransa aikana monenlaisilla komennuksilla eri paikoissa. Tässä jutussa hän kertoo muutamasta mielenkiintoisimmasta.

Ulaanbaatarin keskusta elokuussa 2019.

Hämeenlinnassa sijaitseva Finn-Korkki Oy, joka on Euroopan johtava ns. Ring-korkkien (= juomapullojen rengassuljinkorkki) valmistaja, hankki jokin aika sitten vähän käytetyn KBA MetalStar -painokoneen ja Kodak-prepress-laitteiston Sisiliasta.

Uudella investoinnilla Finn-Korkki pystyy painamaan huomattavasti nopeammin esimerkiksi maalipurkkeja, joita korona-aikaan myydään niin paljon kuin ehditään valmistamaan.

Finn-Korkki on ainoa metallipaino Suomessa, ja sen tuotannosta 95 prosenttia menee vientiin. Laitteiston myyjänä oli Palermossa sijaitseva, vuonna 1903 perustettu Salerno Packaging S.p.A. Yritys on neljännessä polvessa saman perheen omistuksessa. Se on ollut uranuurtaja metallisten elintarvikepakkausten valmistajana Euroopassa ja edelleen investoi voimakkaasti metallipakkausten automatisointiin.

25 merikontillista Sisiliasta

Koska painolinjaston pituus lakkayksikköineen ja polttouuneineen on yli 90 metriä, ja painokoneen koko A0, oli laitteiston purkamisessa, kuljetuksessa ja asennuksessa melkoinen urakka. Kaupan asiantuntijana toimi metallin painamiseen erikoistunut saksalainen Hebenstreit GmbH, joka purki ja asensi painolinjaston. Reprolaitteiston siirron ja asennuksen hoiti suomalainen PressCom YEH.

Trendsetter VLF -tulostimen pakkausta
kuljetuskuntoon Palermossa.

Sisiliasta siirrettiin noin 25 merikontillista tavaraa, ja pari isointa osaa tuotiin suoraan rekalla. Koko hommaan meni reilut puoli vuotta. Rouhiainen oli itse Sisiliassa viikon purkamassa ja pakkaamassa prepress-laitteistoa keskikesällä heinäkuussa, melkoisen hikistä hommaa. Vaikka Salerno Packagingin avustavien laitosmiesten kanssa yhteistä kieltä oli vain muutama sana, sujuivat hommat mainiosti. Ihmiset joka kulttuurissa ovat samanlaisia, kyse on omasta asenteesta.

Tehtävä Mongoliassa

Ulaanbaatariin asennettu Finpackin Suprasetter B1 CTP -tulostin.

Mielenkiintoisimmat komennukset ovat olleet Mongolian Ulaanbaatarissa (suom. punainen sankari).  Mongolian tasavallan pääkaupunki Ulaanbaatar sijaitsee ylänköalueella 1350 metrin korkeudella merenpinnasta, ja se on maailman kylmin pääkaupunki. Pinta-alaltaan 5,5 kertaa Suomen kokoisessa maassa on vain kolme miljoonaa asukasta, joista noin puolet asuu pääkaupungissa.

Kaupunki on alun perin suunniteltu noin 300 000 asukkaalle, ja ilmansaasteet ja liikenne aiheuttavat siellä haasteita. Kaupungin laidoilla on perinteisiä jurttia, joita lämmitetään kamiinalla. Sähköä ja kaukolämpöä tuotetaan neuvostoaikaisilla hiiltä polttavilla lämpövoimaloilla, joita kaupungissa on kolme. Lämpötilavaihtelut ovat suuret kesän +35 lämpöasteesta talven -40 asteeseen.

Maassa on noin 60 miljoonaa kotieläintä, ja siitä on tullut maailman suurin kashmirvillan tuottaja. Niinpä parlamenttitalon vieressä ollut kirjapaino on pari vuotta sitten remontoitu kashmirvillaliikkeeksi. Kiina ja Venäjä ovat Mongolian rajanaapurit, mutta maassa ei ole ollut yhtään koronakuolemaa. Koulut ja päiväkodit suljettiin jo tammikuussa, ja ne pysyvät suljettuna syksyyn asti. Myös laajoja liikennerajoituksia asetettiin varsin nopeasti. Pääministeri Uhnaagiin Hurelsuh ilmoitti poikkeustoimien pysyvän voimassa, kunnes rokote saadaan jakeluun.

Mongoliassa ehdittiin myös telttaretkelle
maaseudulle.

Suomalaisomisteinen Finpack työllistää Mongoliassa 

Suomalainen Henrik Jankes teki markkinointitutkimuksen Mongoliassa vuonna 1999 ja päätti perustaa Ulaanbaatariin paperia ja kartonkia myyvän Finpack Co. Ltd:n yhdessä paikallisen kumppanin kanssa. Vuonna 2004 hän osti kumppaninsa ulos yrityksestä ja ryhtyi tekemään maassa myös erilaisia pakkauksia. Finpackin emoyhtiö on Kirkkonummella, ja lisäksi sillä on varasto ja arkitustoimintaa Elimäellä. Pietarissa on myyntikonttori ja arkitus- ym. toimintaa.

Pakkaustehtaan lisäksi Ulaanbaatarissa on paperitukku, joka välittää paperilaatuja sanomalehtipaperista pehmopapereihin. Yhtiö on myös UPM-Kymmene Oyj:n ja Kiilto Oy:n edustaja Mongoliassa. Yritykset työllistävät toistasataa henkilöä.

Finpackin tehtaan toimintaa johtaa Henrikin poika Joachim Jankes, joka on asunut Mongoliassa yli 17 vuotta. Hän on tiettävästi pisimpään maassa asunut suomalainen. Tehtaalla on monenlaista toimintaa: offset-, silkki- ja flexopaino, arkitus, uudelleenrullaus, stanssaus, liimaus jne. Tuotanto on pääasiassa kartonkipakkauksia, leipäpusseja, muita elintarvikepusseja sekä kassarullia. Tuotantovälineet on hankittu sekä uusina pääosin Kiinasta ja käytettynä pääasiassa Euroopasta. Maassa on melkoinen inflaatio, siksi työntekijät vaihtavat työpaikkaa herkästi, jos saavat muualta parempaa palkkaa.

Rekrytointihaasteita

Mongoliassa ei ole graafisen alan koulutusta, ja se tuo omat haasteensa työvoiman rekrytoinnille.

– Kun olin ensimmäisen kerran Finpackilla tuli koulutusasia puheeksi. Seuraavalle komennukselle otin mukaani oppisopimusmateriaalia järvenpääläiseltä Keudalta, joka antaa tutkintoon johtavaa ja täydentävää ammatillista koulutusta nuorille ja aikuisille. Materiaalin pohjalta Finpack on muokannut oman oppisopimusohjelman, Rouhiainen kertoo.

Jos Sisiliassa ei ollut yhteistä kieltä, ei Mongoliassa ollut edes yhteisiä kirjaimia. Onneksi numerot ovat samoja. Tehtaalla oli pari henkilöä, jotka toimivat tulkkeina.

– Aamuisin kokosin ryhmän ja tulkin välityksellä kerroin, mitä päivän aikana tehdään. Yleensä hommat sujuivat mainiosti.

Maaseutumatkailu on paikallisten suosima vapaa-ajan harrastus. Niinpä eräänä marraskuun viikonloppuna päätimme lähteä telttaretkelle paimentolaisalueelle. Yöllä oli äärimmäisen hiljaista ja aamulla teltassa -17 ºC. Sitten vain joen rantaan aamupesulle. Hieno kokemus!

Teksti ja kuvat Eero Rouhiainen.

Muistatko törmänneesi latojan huomautuksiin?

Sellaisiin kannanottoihin, joissa latoja kommentoi tekstiä ja allekirjoitti huomautuksen ammattinimikkeellään. Tällaiset huomautukset olivat 1800–1900-lukujen taitteessa yleisiä ja vielä 1940-luvullakin niitä toisinaan lehdissä oli. Mutta entä sen jälkeen? Painettavaksi päätyi muitakin käsikirjoitukseen kuulumattomia tekstilisäyksiä. Näitä olivat mm. jutun alkuun kirjoitetut johtorivit, joiden tarkoitus oli auttaa otsikoiden, tekstin ja kuvatekstien yhteen kokoamista. Latojat tekivät myös tahallisia ladontavirheitä – olivathan nekin latojan huomautuksia tai ainakin latomon huolimattomuutta, joka oli kirjapainolle kiusallista mutta usein nauratti lukijoita.

Kerro meille, jos mieleesi tulee aito latojan huomautus, lehteen vahingossa päätynyt latojan kommentti tai muu käsikirjoitukseen kuulumaton teksti. Kokoamme niistä artikkelin.

Lähetä muistosi meille 1.11. mennessä osoitteeseen info@mediaunioni.fi merkinnällä ”Latojan huomautus” tai postitse Mediaunioni mdu ry c/o Business Center, Taivalmäki 9, 02200 Espoo.

Mediaunionin hallituksen päätöksiä, elokuu 2020

• pidetään koronaviruspandemian takia peruttu kevään yhdistyksen kokous 19.9.2020 Helsingissä.
• asetetaan Miika Niinikoski yhdistyksen ehdokkaaksi Suomen kirjataiteen komitea -yhdistys ry:n hallitukseen ja esitetään Esko Salosta Kauneimmat kirjat -raadin jäseneksi.
• hyväksyttiin viisi uutta jäsentä.
• jatketaan vakuutusyhteistyötä Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevan kanssa.
• tapahtumien osallistujamäärät: golfmestaruuskilpailu
6.6.2020 Lohjalla 17 jäsentä ja 3 seuralaista.
• perutaan koronaviruksen takia 7.–11.10.2020 Fespa 2020 -messumatka Madridiin.
• päätettiin seuraavista tapahtumista: keilailumestaruuskilpailu Turussa 17.10.2020 ja pikkujoulukauden avaus Seinäjoella 21.11.2020.
• yhdistyksen sijoitussalkun allokaatiota ei muuteta.
• Nilsiän Tahkovuoren vapaa-ajankohteeseen asennettiin 20.5.2020 uusi ovenavausratkaisu.
• Pekka Teinilä jatkaa yhdistyksen edustajana Viestintäalan rahaston hoitokunnassa.

Hallitus

Se on sitten siinä!

Kesä ohi, kohta syksykin. Edessä odottaa pimeä ja pitkä talvikausi, toivottavasti luminen myös. Maapallon lämpökäyrä kyllä sojottaa pahasti ylöspäin, eikä jäähtymisestä ole kunnon merkkejä näköpiirissä pitkään aikaan. Kun maailmantalous taas sinkoaa uusiin ennätyslukemiin – lopullisesti koronasta toivuttuaan tai sen kanssa elämään opittuamme – taivaalle tupruaa taas megatonneittain ilmansaasteita ja vesistöjen pilaaminen jatkuu entistä kiivaammin.

Jos tähän ennustukseen uskoo, niin Etelä-Suomessa ei tulla näkemään lunta. Sukset voi heittää nurkkaan, ja voidaan luopua myös nastarenkaiden käytöstä. Äskettäin uutisoitiin, ettei Grönlannin jäätikön sulamistakaan enää pysäytä mikään. Samalla merenpinta nousee ja muutamien vuosikymmenien sisällä esimerkiksi Alankomaat ja useat saarivaltiot ovat muuttuneet merenpohjaksi. Sadat miljoonat ihmiset ovat pakotettuja muuttamaan kuivalle maalle. Tämä todennäköinen katastrofi kohtaa ainakin lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Mitä sitten voimme tehdä, jotta jälkipolville saataisiin pelastettua edes jotain? Suomessa banaaninviljely tai palmujen kasvatus ei taida riittää työllistämään joukkoja eikä tarjoamaan teollisuudelle raaka-ainetta, vaikka lämmintä olisikin. Mutta aina voi tehdä jotain ja pienikin teko auttaa, sanotaan. Mitä Mediaunionin kaltainen yhdistys voi tehdä?

On mahdollista sijoittaa omaisuutta sellaisiin kohteisiin, jotka suoraan tai välillisesti hidastavat ilmastonmuutosta, kehittävät uutta teknologiaa ja tuotantomenetelmiä tai jotka eivät rasita luontoa. On tietysti syytä jatkaa muutoinkin ekologista ja vastuullista sijoituspolitiikkaa.

Hyvä sijoituskohde on myös sellainen, joka puhdistaa ilmaa ja sitoo ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia itseensä: puu. Sitä onkin Suomessa saatavilla. Nyt olisikin jo korkea aika nähdä metsä puilta. Hehtaari suomalaista metsää sitoo noin 4 700 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Jos yhdessä kesäpäivässä Suomen metsiin sitoutuva hiilidioksidi muutetaan ajokilometreiksi, vastaa se sadan henkilöauton ajopäästöjä, joka kertyisi 246 kertaa maapallon ympäri kiertäen. Aika hyvä! Mutta meillä ei ole varaa ostaa kaikkia Suomen metsiä, eivätkä ne liene myynnissäkään.

Mutta jos kaikki MDU:n jäsenet hankkisivat hehtaarin metsämaata, meillä olisi vajaa pari tuhatta hehtaaria hiilinielua, joka sitoisi itseensä yli yhdeksän miljoonaa kiloa hiiltä vuodessa. Emme sitten tietenkään myy tätä metsää hakkuuksi teollisuudelle, hoidamme sitä ja jätämme perinnöksi. Jokaisella suomalaisella olisikin oma metsäpalsta, josta mustikat, sienet ja kenties saunavihdatkin saisi. Hehtaari metsää maksaa noin 1200–5100 euroa, halvinta se on Lapissa ja kalleinta Uudellamaalla.

Keep it cool!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Pikkujoulukauden avaus Seinäjoella 21.11.2020

Tervetuloa tapaamaan alan miehiä ja naisia ympäri Suomen teatterin, maittavan ruuan ja yhdessäolon merkeissä!
Ohjelma: Klo 13.00 Evita-musikaali Seinäjoen Kaupunginteatterissa. Väliaikatarjoiluna leivoskahvit. Illallisbuffet esityksen jälkeen teatteriravintolassa.

Hinta: Jäsen 56 € ja seuralainen 112 €. Ilmoittautuminen: Sitovat ilmoittautumiset 16.10. mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osiossa. huom! Paikkoja on rajoitetusti, ja täytämme ne ilmoittautumisjärjestyksessä.

Lisätiedot: Jäsensivut ja tapahtumavastaava Jukka Rautavaara, p. 050 313 8998, jukka@studioelina.fi

Snekun olympialaiset

Hans Laaksovirta työnsi tyylipuhtaasti 4,53 m.

Vaikka kuluneen kesän juhannusjuhlat Tammisaaren Snäcknäsissä, Snekussa kuitattiin pelkällä lipunnostolla, perinteisiä Snekun olympialaisia ei tarvinnut peruuttaa. Koronavirus huomioitiin 25.7. järjestelyissä siten, että kilpailuvälineet desinfioitiin suoritusten välillä ja katsojien etäisyyksistä pidettiin huolta. Pandemia taisi myös vaikuttaa osanottajamäärään.

Roope Marken edusti nuorempaa polvea hienolla tuloksella 1,83m.

Tapahtuman puuhamiehenä toimi jo 35. kerran Kari Simonen, joka ideoi aikoinaan tapahtuman alueen nuorison aktivoimiseksi. Vuosien mittaan Snekussa on tapahtunut väestörakenteen muutos yleisen kehityksen mukaisesti. Kisoista on tullut senioripainotteiset; 27 kilpailijan joukossa nuoria oli vain 10.

Kilpailut käytiin perinteisenä kolmiotteluna eri ikäryhmille sopivissa lajeissa. Kilpailuluokat sijoittuivat välille alle 5-vuotiaat ja yli 70-vuotiaat.

Teksti ja kuva Risto Pirhonen

Markku Ukkonen MDU:n golfmestariksi

Tämänvuotisen golfmestaruuskilpailun kentäksi valikoitui pitkällisen harkinnan ja hintavertailun jälkeen St. Laurence Golf Lohjalla. Päivä oli 6.6.2020.

Ilmoittautuneita oli hyvän matkaa yli kahdenkymmenen, mutta rankkaa vesisadetta kilpailupäivälle luvannut sääennustus sai osan perumaan osanottonsa. Lopullinen lähtölista sisälsi viisi neljän hengen ryhmää. mdu:laisia oli 17, ja seuralaisia kolme.

Golfmestaruuskilpailun kolme parasta palkintojenjaossa. Vasemmalta toiseksi tullut Harri Miettinen, voittaja Markku Ukkonen ja kolmanneksi tullut Keijo Muukkonen.

Ajellessani aamulla kohti kenttää vettä tulikin taivaan täydeltä, mutta Lohjalle saapuessani sade lakkasi. Näin ollen peli saatiin pelattua oivan sää vallitessa, lämpöä noin 17 astetta ja puolipilvistä, ja aurinkokin näyttäytyi.

Kilpailun jälkeen nautimme lounaan korona-ajan säännöillä. Normaalin buffetin sijaan oli pöytiintarjoilu. Alkusalaattia seurasi annos lohikeittoa, ja pääruoaksi tarjoiltiin kypsäksi haudutettua porsaanniskaa. Oli muuten viimeisen päälle maukasta!

Kenttäyhtiö hoiti homman erinomaisesti. Voittajakolmikko palkittiin lahjakorteilla, ja Markku Ukkonen sai lisäksi kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa. Paras bruttotulos eli scratch oli Simo Kokon 89 lyöntiä. ’

Edellisvuosien mestari Hannu Helin käytti yhden lyönnin enemmän. Hannu kuittasi lyömällä pallon lähimmäksi lippua väylällä 14. Molemmat pokkasivat itselleen pallopaketit. Ensi vuonna uusi kenttä ja uudet haasteet, nähdään silloin!  Teksti ja kuva Jorma Hietanen

Tuloksia: 1) Markku Ukkonen 39 p. 2) Harri Miettinen 36 p. 3) Keijo Muukkonen 35 p. 4) Simo Kokko 34 p. 5) Pertti Alaja 33 p. 6) Risto Parkkonen 33 p. 7) Hannu Helin 31 p. 8) Jorma Hietanen 31 p. 9) Tero Jääskeläinen 28 p. 10) Keijo Kokkonen 27 p.

Tahkon vapaa-ajan asuntoon uusi lukitusjärjestelmä

Alkukesästä lähtien on Mediaunionin Tahkon loma-asuntoon kuljettu ilman avainta.

Etuovelle on asennettu ns. älylukko, jonka avaamiseen ei enää käytetä perinteistä avainta. Samalla on luovuttu Tahkon avainpalvelusta, joten lomalle suunnatessasi ei enää tarvitse kurvata Tahkolaakson toimistolta avainta noutamaan. Sen sijaan saat lähellä lomaviikon alkua itsellesi avainkoodin ja tarkemmat ohjeet uuden lukon käyttöön.

Teksti Vesa Salmi, kuva Aulis Harju

Other Words -näyttely Designmuseossa

Kirjaimista voi luoda
tällaistakin taidetta.

Helsingissä sijaitseva Designmuseo on vuonna 1873 perustettu valtakunnallinen museolain mukainen vastuumuseo. Nykyisissä tiloissaan Korkeavuorenkadulla museo on ollut vuodesta 1978.

Museon Other Words -näyttelyssä 1.6.–23.8.2020 oli esillä suunnittelijakaksikko Florian Schickin (s. 1982) ja Lauri Toikan (s. 1984) käyttäjäfontteja, taideprojekteja ja Niken kaltaisille suuryrityksille tekemiä tilausfontteja. Näyttely sivusi myös kirjapainoalaa, sillä aikanaan latojan ammattitaitoon kuului eri kirjasinleikkausten eli fonttien tuntemus. Piti osata valita erityyppisille töille sopiva typografia.

Kaksikko tekee tiivistä yhteistyötä, vaikka Toikka asuu Helsingissä ja Schick Berliinissä, jossa heidän kirjainmuotoilustudionsa vuonna 2010 perustettiin. Studion fontteja käyttävät suunnittelijat ympäri maailmaa.

Näyttelyssä esiteltiin eri alojen taiteilijoiden ja suunnittelijoiden kanssa tehtyjä yhteistyöprojekteja. Other Words viittaakin tähän yhteistyösuhteeseen: vasta muiden tuottamat sanat tekevät kirjainsuunnittelijan työstä tarkoituksellisen.

Teoksia yhdisti monimuotoisuus, niissä oli käytetty eri tekniikoita, materiaaleja ja lähestymistapoja. Fontti voi olla esimerkiksi osa taideteosta, installaatiota tai toisinaan toimia siten, että lopputulos on julistesarja. Esineet avasivat uudenlaisia näkökulmia tekemällä fonteista kolmiulotteisia. Kokeelliset ääniteokset puolestaan tutkivat kirjoitetun ja puhutun kielen yhteyttä. Kirjaimista on moneksi. Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia myönsi tänä vuonna Schick Toikalle Vuoden Graafikko 2020 -palkinnon. Teksti ja kuva Jorma Suomi.