Mummoni ja digikirjat

Eläkepäivät, matkustaminen ja paksut lukuromaanit tuovat elämään luksusta. Mutta yhtälö on joskus vaikea toteuttaa. Kymmenisen vuotta sitten viisaat tietotekniikkanerot ja bittinikkarit keksivät digimummolle – ja monelle muullekin – oivan tavan yhdistää lukemisen intohimo matkustamiseen. Nyt myös perinteisen kirjan ystävä on oppinut tarttumaan digikirjaan.

Markkinoille tuli e-kirja, ja digimummo osti lukulaitteen. Vain hipaisu laitteen näyttöön ja silmien edessä oli kirjan kansi, esittelyteksti, aukeamat. Se oli ihmettä. Mummo ajatteli, että ehkä jatkossa ei koskaan tarvitse enää etsiä pehmeäkantisia kirjoja matkalukemiseksi. Mummo muistaa ensimmäisen sähköisen kirjaostoksensa, se oli Tuomas Vimman Gourmet. Voi, sitä löytämisen iloa!

Digimummo oli lukenut ensimmäisen e-kirjansa, kun vuotuiset kirjamessut alkoivat. Suurella innolla ja asiantuntemuksella hän meni HELMET-osastolle keskustelemaan e-kirjojen lukukokemuksesta ja käyttöeduista. Vähän jopa nolotti. Mutta osastolla oltiin vähintään yhtä innoissaan. Myös siellä valitettiin e-kirjojen vähäistä määrää, ja lainausjärjestelmäkin oli ”tökkivä ja vähän hakusessa”. Asiasta oltiin silti kovasti kiinnostuneita, ja järjestelmää sekä e-kirjojen määrää luvattiin kohentaa. Tällä hetkellä systeemi toimii hyvin ja vaihtoehtojakin on jo tuhatmäärin.

HELMETin käyttökokemuksesta mummo sai hyvän esimerkin eräällä kaukomatkalla. Hän tuskaili lukemisen puutetta, ja koska apartamentossa oli hyvä nettiyhteys, hän kokeili HELMETin sähköistä palvelua. Totta kai se toimi, kirjastokortti soimaan, ja taas oli digimummolla lukemista.

Samoilla kirjamessuilla huomattiin myös, että eräs operaattori oli tullut markkinoille e-kirjavalikoimalla. Kirjat olivat tietysti maksullisia, päinvastoin kuin kirjastossa, mutta ne olivat mummon omia, eikä lukuaika päättynyt kahteen viikkoon. Nyt saattoi perustaa itselleen kirjaston omalle laitteelleen.

Mummon kokemukset operaattorista parantuivat ja valikoima laajeni. Ensin oli sata kirjaa, sitten tuhat ja nyt varmasti tuhansia usealla kiellellä ja monesta kategoriasta. Kirjojen hinnat olivat aluksi suurin piirtein painetun kirjan hinnoissa, mutta myöhemmin alkoi löytyä alekirjoja. Suomalaisia klassikoita sai jopa ilmaiseksi. Nykyään kirjojen arvonlisävero on pudonnut, joten hinnatkin ovat halventuneet. Tällä hetkellä sähköinen kirja taitaa voittaa painetun kirjan hinnassa.

Digimummo ei ole perehtynyt eri toimijoitten e-kirjavalikoimaan, mutta vaihtoehtoja kyllä löytyy. Äänikirja on uusi tuttavuus, joka jossain tilanteessa saattaa korvata e-kirjan tai paperisen kirjan. Lukukokemus on kuitenkin paras laitteelta tai perinteisestä painetusta kirjasta. Uudenuutukainen painettu kirja tuoksuu vieläkin samalle kuin lapsuudessa. Sen kautta digimummo voi aina palata ainutlaatuiseen nautinnon tunteeseen, jonka on aikoinaan kokenut.

Kynäilyä: Eron kyyneleet

Onko meillä vielä tallessa
se vanha tango Eron kyyneleet?
Niin just se Metro-tyttöjen laulama.
Pane syrjään! Kohta sitä tarvitaan.

Mihinkä muka? Jotenkin minusta tuntuu,
että nyt tärähtää lotossa.
Minä soitan sen Eron kyyneleet
puhelimessa Kutvoselle.

Kun se kysyy, että mitäs
tämä sitten oikein tarkoittaa,
minä sanon, että lopputiliä.
Minun on ero, sinun kyyneleet.

Elä yhtään puolustele sitä!
Samanlainen paska se on
kuin kaikki muutkin.
Mistähän sekin löytää uuden miehen?

No nyt! Elä rapistele siellä!
Kolme, kuusi, viisitoista…
Mitenkä ne oikein arpoo?
Montako? Mitä siinä turhia kyselet?

Kuka siellä nyt soittaa? Haloo!
Kiitos! Tullaan mielellään.
…se oli Kutvonen. Seitsemän oikein.
Aikoo ottaa lopputilin.

Topi Berg, Helsinki

Digiloikka menneisyyteen

Digitekniikka on tuonut vanhat kirjapainotuotteet uudelleen saataville. Kansalliskirjasto on digitoinut runsaasti Suomessa painettua kirjallisuutta, lehtiä ja pienpainotuotteita.

Typograafinen muistolehti julkaistiin vuonna 1892. Tuolloin oli kulunut 250 vuotta Suomen ensimmäisen kirjapainon perustamisesta.

Tekijänoikeuksista vapautuneet painotuotteet ovat nyt kaikkien käytettävissä digitaalisessa kirjastossa. Painotuote luetaan näytöltä, joten aitoa lukukokemusta se ei tavoita, mutta eipä tarvitse varoa sivujen repeämistä.

Digitoitu aineisto löytyy digi.kansalliskirjasto.fi -sivustolta. Sieltä voi tutkia, miltä Suomessa painettu kirja näytti 1600-luvulla, ja miten sen ulkoasu on kehittynyt. Painotekniikka pysyi samanlaisena satoja vuosia, mutta kirjaimistot ja painopinnan jäsentely kehittyivät. Digiversioista muutoksen seuraaminen on vaivatonta.

Erityisen hyvin typografisen kehityksen havaitsee sanomalehdistä. Digitaalisesti voi lukea kaikki Suomessa ilmestyneet sanomalehdet vuoteen 1939 saakka. Niissä riittääkin tutkittavaa, sillä selattavissa on vapaassa verkkokäytössä yli 5,7 miljoonaa sanomalehtisivua. Sellainen digitoitu aineisto, joka tekijänoikeusrajoitusten vuoksi ei ole julkista, on luettavissa vapaakappalekirjastojen kulttuuriperintöasemilla eri puolella Suomea.

Viking-kenkävoideluettelo vuodelta 1944.

Myös suomalaisia aikakauslehtiä voi lukea digikirjastossa vuoteen 1939 saakka. Miltä Seura, Suomen Kuvalehti tai Apu näyttivät 1930-luvulla ja millaisia artikkeleita ne julkaisivat?

Ammattijulkaisuja ja pienpainotuotteita

Varhaiset graafisen alan ammattilehdet on myös digitoitu. Helsingin kirjatyöntekijäin julkaisema Kirjapainolehti (1889–1890) sekä sen jälkeen ilmestymisensä aloittaneet Suomen Kirjapainolehti (1891–1894) ja Typografbladet (1891–1900) tarjoavat näkymän suomalaisiin kirjapainoihin aikana, jolloin latominen alkoi koneellistua, kuvanvalmistuksessa kemigrafia otti ensi askeleitaan ja rotaatiotekniikka rantautui Suomeen.

Kirjatyöntekijäin liiton Gutenberg-lehti alkoi ilmestyä 1893. Aluksi siinäkin käsiteltiin alan teknisiä kysymyksiä, mutta järjestöuutiset ja poliittiset kysymykset valtasivat vähitellen lehdessä suurimman palstatilan. Lehden nimi vaihtui Kirjatyöksi vuonna 1916.

Kun Gutenberg keskittyi ammattiyhdistysasioihin, perustettiin uusi ammattilehti Kirjaltaja. Se oli sisällöltään kunnianhimoinen, ja lehden ulkoasussa näkyivät tuoreeltaan kirjapainotekniikan uusimmat keksinnöt ja sovellukset. Myös ladontatyö oli viimeisteltyä. Kirjaltajan palstoja katsoessaan voi vieläkin aistia latojan tunteman ammattiylpeyden, kun palstan tavujaot pysyivät sääntöjen rajoissa eivätkä ladelman sananvälit muodostaneet silmää häiritseviä kujanteita.

Yli sata vuotta vanhoja, taitavien ammattilaisten tekemiä painotuotteita, kelpaa katsella. Digikirjaston pienpainotuotekokoelmaa selatessa ymmärtää, millainen aarre Kansalliskirjastolle on kirjapainojen vapaakappalevelvoitteiden myötä syntynyt. Pienpainatteita ovat mm. mainokset, esitteet, hinnastot, tuotekuvastot ja käyttöohjeet sekä kaikenlaiset painotuotteina valmistetut oppaat, luettelot, kiertokirjeet jne. Myös julisteet, paperinuket ja puuhakirjat kuuluvat pienpainotuotteisiin. Näistä kaikista painotöistä on pitänyt toimittaa vapaakappaleet kirjastoon.

Näihin asti nämä julkaisuajankohdastaan paljon kertovat tuotteet ovat jääneet arkiston kätköihin. Mutta nyt pienpainotuotteitakin pääsee tutkailemaan näyttöruudun avulla, vaikka kotisohvaltaan.

Ipnos Oy:n tuotevalikoimaa 1930-luvun lopulta. Esite on painettu Tilgmannin offsetpainossa Helsingissä 1937.

Digikirjastolle on kysyntää

Korona-aika on lisännyt selvästi digitaalisten arkisto-, kuva- ja kirjapalvelujen kysyntää. Digi.kansalliskirjasto.fi:n sivuillakin vieraillaan ahkerasti, kertoo tietojärjestelmäasiantuntija Tuula Pääkkönen Kansalliskirjaston DH-tutkimusyksiköstä.

– Viime vuonna käyttöä oli ennätyksellisen paljon, ja vuositasolla ylitettiin 21 miljoonan sivukäytön raja. Arkisin, päiväaikaan, digikirjastossa on jatkuvasti noin sata käyttäjää aineistoja selailemassa, hän kertoo.

– Vuodessa digitoidaan yli kaksi miljoonaa sivua. Tavoitteena on tehdä laajoja, yhtenäisiä kokonaisuuksia, mutta julkaista myös kokoelmissa olevia harvinaisuuksia, Pääkkönen jatkaa.

Kun digitoituja kirjoja ja lehtiä julkaistaan, on tarkkaan punnittava tekijänoikeuskysymykset. Lehtien osalta on päästy ratkaisuun, jonka mukaan ne ovat yleisön käytettävissä vuoteen 1939. Suomessa ilmestyneet ruotsinkieliset lehdet ovat kuitenkin käytettävissä vuoteen 1949 saakka. Tämän on mahdollistanut useiden suomenruotsalaisten säätiöiden myöntämä avustus.

Digikirjastosta voi nyt lukea vaikkapa suositun nuorisoromaanin. Kariston julkaisema painos vuodelta 1916.

– Kirjoissa tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän tai tekijöiden kuolemasta. Tänä vuonna avautuvat teokset vuonna 1951 kuolleilta kirjailijoilta. Näihin kuuluvat esimerkiksi Yrjö Heilala, Alma Söderhjelm, Tatu Pekkarinen ja G. E. Mannerheim, kertoo Pääkkönen.

Digitaalinen aarrearkku löytyy osoitteesta: https://digi.kansalliskirjasto.fi

Teksti: Markku Kuusela, kuvat: Kansalliskirjaston Digitaaliset Aineistot


Ajatuksia valokuvista ja kuvakirjastoista

Perhealbumit ja varastoihin unohtuneet valokuvalaatikot sisältävät valtavan määrän tietoa. Isovanhempien valokuvista voi katsoa miltä Joensuussa näytti 1930-luvulla, miten joen rannan maisema on muuttunut ja miten kaupunki on rakennettu.

Vuonna 1975 olen ensimmäisessä kesätyöpaikassani sanomalehti Karjalaisen reprossa kuvaamassa reprokameralla paperitaitettua kaupan mainosta filmille. Filmistä tehdään painolaatta, laatalla painetaan lehden sivu. Opiskelen lukiossa. Kirjoitusten jälkeen haaveilen urasta kirjapainoalalla, ajattelin pyrkiä ammattikouluun kuvanvalmistuslinjalle. Minusta tulee faktori. Kuva Kirsti Brusin kotiarkisto.

Vanhoista kuvista näkee, miten Pielisjoki ylitettiin 1900-luvun alussa nykyisen Ylisoutajan sillan kohdalla. Tai miten lossit ovat muuttaneet muotoaan sadan vuoden aikana. Minkälaisia olivat sillat, tiet, pihat.

Valokuvista voidaan myös saada selville ihmisten keskinäisiä suhteita; miten suhtauduttiin sukupuoleen, ikään, siviilisäätyyn. Kenen kanssa ja miten he tehtiin työtä tai vietettiin aikaa.

Meillä on tapana tehdä kuolinsiivouksia, joskus ihan oikeissa tilanteissa ja joskus taas silloin, kun saamme äkillisen siivouspuuskan ja tahdomme eroon vanhasta roinasta. Heitämme roskalavalle kulttuuriperintöä – tarpeettomalta tuntuvaa materiaalia, josta tulevaisuudessa ollaan valmiita maksamaan.

Digitaalinen kuvakirjasto – arkipäivän kulttuuripankki

Valokuvat, diat, albumit, kotivideot pitää saada talteen. Nyt tarvitaan apuun se kuuluisa Joku. Joku voi olla yhdistys, mainostoimisto, mediatalo, graafisen alan yritys, ammattiyhdistys.

Tavallisilta ihmisiltä, yhteisöiltä ja järjestöiltä voidaan kerätä kuvamateriaalia, paperivalokuvia, negatiiveja, videoita, leikekirjoja. Selvitetään kuvauskohde, ajankohta, keitä ja mitä kuvassa on. Nimetään mahdollinen kuvaaja, hankitaan materiaalille tekijänoikeudet. Periaatteena on, että käytetään vain lahjoitettua ja kierrätettyä materiaalia.

Kuvat digitoidaan. Tämä on projektin suurin konkreettinen työ. Digitoijan tulee tuntea vanhan tekniikan valokuvaamisen ”yhden ainoan oikean hetken” työskentely. Kuvat täytyy käsitellä vanhaa tekniikkaa kunnioittaen. Tallennustilaa tarvitaan paljon, sillä digitoitujen kaupallisten originaalien on oltava laadukkaita korkearesoluutiokuvia.

Kuvat tallennetaan tarkoituksenmukaisissa tallennusmuodoissa, ne varustetaan hakutunnuksilla, hashtageilla. Määritellään kuvien käyttöoikeudet. Käytetään esim. avointa Creative Commons ”epäkaupallinen” lisenssiä. Lajitellaan ja luokitellaan kuvat, järjestetään kuvakokoelmat kuvakirjastoiksi. Kaupallisessa osuudessa määritellään aineistojen käyttäjäryhmät ja laskutusperiaatteet. Tehdään varmennukset käyttäjäryhmien tunnistamiseen.

Vasemmalla apteekin ranta laivalaiturilta nähtynä. Kuva Museovirasto, Karjalaisen Osakunnan kokoelmat. Postikortti Schlüterin Kirjakauppa Yhtiö, 1900-luvun alku. Keskellä Arvinsalmen lossi. Kuva Kirsti Brusi. Oikealla Orivesi II Rääkkylässä. Kuva Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, kuvaaja Matti Poutavaara.

Kuvakirjasto julkaistaan verkkokauppa-alustalla netissä. Työ tulee toteuttaa niin, että sitä koordinoivat ammattilaiset. Digitointityö voi olla vaikkapa osa mediakoulutuksen opintoihin liittyvää työharjoittelua. En tarkoita ilmaisen työvoiman käyttöä, vaan kuvakirjaston toiminnan tulee olla suunniteltu niin, että se myös tuottaa.

Yksityinen kuvakirjasto – digitaalinen kulttuuripankki

Koronapandemia ja lock down ovat joka alalla kiihdyttäneet digitointityötä. Suomessa maakuntamuseot vastaavat alueellaan merkittävien valokuvakokoelmien määrittelystä ja tallentamisesta, heillä on tarpeeksi digitoimista omien kokoelmiensa kanssa.

Museovirasto tallentaa valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset valokuvakokoelmat. Journalistinen kuva-arkisto tallentaa ja digitoi keskeiset lehtikuvan kuva-arkistot. Tätä työtä tehdään digiajassa kovalla kiireellä, työn aikana julkiset kokoelma- ja kuvapalvelut ovat joko suljettuja tai vain rajallisesti käytössä.

Olen suunnitellut kaupallisen kuvakirjaston, jonka toiminta on asiakaslähtöistä. Palvelu ei ole museotoiminnan oheispalvelu, eikä aloittelevan kuvaajan ensiesiintymisfoorumi. Siinä vastataan asiakkaan täsmähakuun. Olemassa oleva materiaali on yksilöllistä. Kuvat käsitellään pieteetillä ja tehdään konservointi ammattitaitoisesti, vanhaa tekniikkaa kunnioittaen. Kaikki ulos lähtevä materiaali on käsitelty asiakkaan tarpeen mukaan ja se toimitetaan asiakkaan haluamassa muodossa.

Kuvakirjastojen käyttäjäkunta

Digitoituja kuvia tarvitaan siellä, missä kuvia yleensäkin. Verkkoalusta avaa kuvakirjastolle maailmanlaajuisen näkyvyyden. Kuvakirjastoja käyttävät mediatoimistot, mainostoimistot, lehtitalot ja julkaisutoiminta yleensä.

Käyttäjinä ovat elokuvateollisuus, kuvauspaikka-agentit, sisällöntuottajat, lavastajat ja järjestäjät, puvustajat. Erikoistehosteiden ja -efektien suunnittelijat. Digitaaliset mallintajat. Peliteollisuus, 3D mallintajat. Museoiden tutkijat, kokoelma-amanuenssit, näytteilleasettajat, historioitsijat, konservaattorit. Opiskelijat, pedagogiset ryhmät, matkailu, taiteilijat.

Mitä kuvakirjastoista löytyy?

Palataan Joensuuhun. Tulee mieleen, että minkälainen se oli se ylisoutajien ammattiryhmä? Haku kuvakirjastoon, kuva aukeaa silmien eteen. Taitaa ukki olla tuossa menossa Penttilän sahalle iltavuoroon töihin. Tuosta voisi tehdä kotiin, vaikka kuvatapetin.

Asiakas sanoo, että nettisivuille tarvitaan sisältöä. ”Voisitteko tehdä julkaisun yrityksen nettisivuille juhlavuoden kunniaksi?” Toki me voimme tehdä, näkyy olevan kuvakirjastossa kuviakin teidän palaneesta tehtaastanne. Käytetäänkö niitä?

Kuka tietää vaikka seuraavan suuren Kalevala-aiheisen seikkailupelin tapahtumat olisivat Karjalan laulumailla? Onhan meillä vielä Parppeinpirtti ja Korpiselkätalo, etsitään niiden harvemmin käytettyjä kuvia kuvakirjastosta. Lisää taloja karjalaiskylään voidaan tehdä digitaalisesti rajantakaisen Karjalan valokuvien perusteella, ne rakennetaan pelinkuvituksessa alustana käytettävien rautalankamallien päälle. Ivalo tv-sarjan hotelli rakennettiin digitaalisesti täällä tekniikalla.

Olemassa olevia rakennuksia voidaan digitaalisesti muokata lisäämällä niihin valokuvista bongattuja yksityiskohtia, vaikkapa sodan jälkiä, kuten uusimmassa Tuntemattomassa sotilaassa tehtiin. Digitaalisesti tehdyn talon pihalla käyskentelee ajan ja asian mukaisesti puettu ehtoinen emäntä.

Kuvakirjastosuunnitelma tuli mieleeni, kun etsin korona-ajan keskellä aihetta opinnäytetyölleni. Alkuperäisen valokuvanäyttelyn aiheen piti olla 110 kuvaa kirjapainosta, ja minusta piti tulla medianomi (AMK) keväällä 2021. Nämä suunnitelmat jäivät alkuperäisessä aikataulussa toteutumatta koronapandemian vuoksi. Ehkä jatkan sitten eläkkeellä.

Teksti Kirsti Brusi, kuvankäsittelyn ja median ammattilainen, medianomiopiskelija (AMK).

Koulutusta uhkiin ja poikkeustilanteisiin

Vuoden kestäneen koronatauon jälkeen Hopeasiivet järjesti 13.12.2021 kaikille mediaunionilaisille avoimen koulutusristeilyn Turusta Maarianhaminaan ja takaisin. Risteilylle osallistui 22 jäsentä. Tällä kertaa osallistujia oli pääkaupunkiseudultakin. Hienoa, että laadukas ohjelma kiinnosti!

Premium-aamiaisen jälkeen Turvare koulutus Oy:n Raimo Erkkilä luennoi uhkaja poikkeustilanteista. Yleisiksi vaaratilanteiksi todettiin mm. häiriökäyttäytyminen, näpistykset, varkaudet ja asuntomurrot, huijaukset ja petokset, ryöstöt, vainoaminen, ilkivalta, vahingonteko (esim. tarvikkeiden rikkominen). Miten selviytyä niistä? Vaaratilanteiden torjumista käytiin läpi videoesimerkein, toimintamallein ja turvapuhein. Kuulimme paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa.

Koulutuksen jälkeen oli aika siirtyä runsaaseen joulupöytään ja nauttia Teemu Roivaisen joulukonsertista. Päivä oli onnistunut sekä koulutuksellisesti että mukavan yhdessäolon kannalta. Toivottavasti Mediaunioni mahdollistaa jatkossakin tapahtumien järjestämisen. Teksti Jukka Naavalinna, kuva Jorma Suomi.

Mediaunionin hallituksen päätöksiä, tammikuu 2022

● Esko Salonen toimii yhdistyksen edustajana Kauneimmat kirjat 2021 -kilpailun raadissa.
● yhdistyksen kokous pidetään 23.4.2022 Finlandia Hotel Park Helsingissä.
● yhdistyksen jäsenen on mahdollista nähdä hallituksen kokousten pöytäkirjat yhdistyksen toimistossa sopimalla siitä etukäteen, mutta hän ei voi ottaa kopioita niistä. Lisäksi hänen on sitouduttava siihen, että hän ei levitä luottamuksellisia tietoja muille jäsenille esim. jäsenten keskustelupalstalla eikä muutenkaan tarkoituksella viestitä negatiivisesti hallituksen käsittelemistä asioista.
● hyväksyttiin kaksi uutta jäsentä.
● päivitettiin hautausavustuksen hakuohje.
● yhdistyksen jäsenmäärä 31.12.2021 oli 1854 (1870 jäsentä 31.12.2020).
● vuonna 2021 hyödynnettiin golf-etua 13 kertaa ja matkasetelietua 4 kertaa.
● Faktori-lehden painatussopimus vuodelle 2022 allekirjoitettiin Sälekarin Kirjapainon kanssa.
● Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turvan kanssa on solmittu Faktori-lehden ilmoitussopimus vuodelle 2022.
● tapahtumien osallistujamäärät: kuntoremonttiloma 1.−5.11.2021 Savonlinnassa 11 jäsentä ja 2 seuralaista, pikkujoulukauden avaus 27.11.2021 Helsingissä 34 jäsentä ja 18 seuralaista, koulutus- ja kulttuuritapahtuma 11.12.2021 Kuopiossa 21 jäsentä ja 7 seuralaista, koulutusristeily 13.12.2021 Turku–Maarianhamina–Turku 22 jäsentä.
● päätettiin seuraavista jäsentapahtumista: teatteri-ilta 16.2.2022 Helsingissä, koulutustapahtuma 2.3.2022 Helsingissä, jäsentapaaminen 17.3.2022 Sign, Print & Promotion -messuilla Helsingin Messukeskuksessa, Fespa 2022 -messumatka 2.–5.6.2022 Berliiniin, golfmestaruuskilpailu 11.6.2022 Sastamalassa.
● vapaa-ajankohteiden käyttöasteet 1.1.−31.12.2021: KOY Ellivuoren Satuniemi 82 %, KOY Lomatahko 10 69 %, Asunto Oy Kittilän Rinnelinna 71 %.
● vapaa-ajantoimikunta hankkii KOY Ellivuoren Satuniemen 5 B -huoneistoon ilmalämpöpumpun.
● Miika Niinikoski toimii yhdistyksen edustajana Päivälehden museon organisoiman kirjapainoperinteen keruukilpailun tuomaristossa.

Koronarajoitusten kera

Tämä on seitsemäs pääkirjoitus, johon koronapandemia vaikuttaa. Se on hallinnut uutisointia jo yli kaksi vuotta. Uutiset alkavat lähes varmasti korona-sanalla. Päivälehdissä aiheesta kerrotaan joka päivä vähintään sivun verran.

On hyvä, että pandemiasta puhutaan, mutta liika on liikaa. Korona voi taas siirtää yhdistyksen kokousta myöhemmäksi, jo kolmannen kerran! Kokouspaikkojen peruutukset ja tilaisuuksien siirrot turhauttavat ja stressaavat.

Tammikuussa valittiin hyvinvointialueiden lähipalveluiden järjestämisestä vastaavat valtuutetut ympäri Suomen. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan palvelut kehittyvät, miten rahat riittävät, ja miten uudelleenjärjestely vaikuttaa veroihin. Meilläkin on valintoja tehtävänä yhdistyksen kokouksessa huhtikuussa. Hallitus valmistelee juuri kokouksen sääntömääräisiä esityksiä.

Tarkoitus oli suunnitella yhdistyksen tulevaisuutta ja yhdistyskokousasioita seminaarissa tammikuussa, mutta koronarajoitukset estivät aikeet. Seminaarissa oli tarkoitus pohtia tulevaisuuteen liittyviä aiheita (lomaosakkeiden vuokraushinnat, korjaustarpeet, käyttöasteet, hissilippujen tarpeellisuus, huoltopalvelut jne.). Toisena aiheena oli yhdistyksen tiedottaminen: onko siinä parannettavaa, tulisiko liittyä sosiaaliseen mediaan, miten Yhdistysavainta voisi paremmin hyödyntää. Lisäksi pitäisi pohtia tulevaisuutta: jäsenmäärän pienentymistä, ikärakennetta, voisiko sääntöjä löysentää uusille jäsenille, miten talous kehittyy.

Korona on nostanut lomaosakkeiden käyttöasteet huippuunsa: Satuniemi 82 %, Rinnelinna 71 % ja Tahko 69 %. Hyvä käyttöaste on pitänyt osakkeiden tulot ja menot tasapainossa huoltotoimista huolimatta. Tarkoitus on jatkossakin pitää lomaosakkeet kunnossa sekä tehdä tarvittavat huoltotoimet ja mahdolliset hankinnat, mm. ilmalämpöpumppu Satuniemeen.

Suunnitellut tapahtumat löydät kotisivuilta, ja kevään tapahtumakalenteri löytyy myös tästä lehdestä. Pidetään huolta!
Pekka Teinilä

6 kysymystä: Vastaajana Sirpa Hänninen

Kuka? Sirpa Hänninen, 55 vuotta, Naantali

Kuva Erkki Hänninen.

Työnantajasi nyt? Mitkä ovat yrityksesi valtit?
Työskentelen asiakasfaktorina Hansaprint Oy:ssä. Hansaprint tarjoaa ”väriä elämään” eli monipuolisia painopalveluita. Suunnittelemme ja toimitamme ratkaisuja myymälä-, tapahtuma- ja suoramarkkinointiin, kirjoja ja sisustusratkaisuja. Meillä on pitkä yhteistyö Quad Graphics Europen kanssa, joten tarjontaamme kuuluvat myös lehdet, kuvastot ja printtimainokset. Toimin asiakasfaktorina heatset-töiden osalta sekä myös suoramarkkinointituotteissa.

Kuinka kauan olet ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi?
Tulin kesätöihin Turun Artukaisiin silloiseen TS-Yhtymän Serioffset-yksikköön vuonna 1987. Vuosia on siis kertynyt. Parasta työssäni ovat monipuolisuus ja vaihtelevuus. Toki voisi sanoa, että rajansa kaikella, koska esim. paperin saatavuus tänä päivänä tuottaa varmaan vähän jokaiselle harmaita hiuksia. Mukavia työkavereita ei voi unohtaa, heitä on ollut vuosien varrella paljon.

Mikä sai Sinut eksymään alalle, mikä kirjapainoalalla on hyvää tai huonoa?
Sattuma. Kun hain kesätöitä Turusta vuonna 1987, oli tarjontaa valittavaksi asti. Valitsin Serioffsetin tarkoituksenani olla Turussa vain tuo yksi kesä. Ei mennyt ihan suunnitelman mukaisesti, koska samainen kesätyö jatkuu edelleen. Kaupallisen koulutuksen lisäksi suoritin faktorin erikoisammattitutkinnon vuonna 2013. Tykkään olla tekemisissä asiakkaiden kanssa. Mukava asiakassuhde tuo aina iloa.

Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus?
Haasteita riittää. Yhtenä mainittakoon jakelukustannukset, jotka ovat kasvaneet hirvittävästi. Tämä eittämättä syö painoalaa ja vähentää printtimainontaa. Eikä sähköisiä kanavia voi unohtaa.

Mille naurat? Milloin hermostut?
Nauran paljon eri asioille. Mutta kyllähän se vähän hermostuttaa, jos tietokone tai tv ei toimi.

Lempilausahduksesi/mottosi?
Eteenpäin on elävän mieli.

Tekstin toimitti ׀ Tuula Sipilä

Kirjapainotarinat talteen -perinteenkeruukilpailu käynnistynyt

Uutta painokonetta otetaan käyttöön Kalevan kirjapainossa Oulussa vuonna 1961. Kuva Museovirasto

Päivälehden museo järjestää perinnekeruun, jonka avulla kootaan tietoja suomalaisten kirjapainojen arjesta kohopainosta offsetiin siirtymisen aikakaudelta. Uutta tekniikkaa tarvittiin kuvan- ja painopinnanvalmistukseen sekä painoon. Isoissa taloissa toteutettiin laajoja uudelleenkoulutusprojekteja, ja uutta työvoimaakin värvättiin. Muutos ajoittui pääasiassa 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun.

Muutoksen rytäkässä monet perinteiset ammattiin liittyneet tavat katosivat. Uuden ammatin oppineet painopinnanvalmistajat joutuivat 1990-luvulla huomaamaan, että aika oli ajanut heidän ohitseen. Painon puolella offsettekniikka pitää yhä pintansa, mutta muutos on ollut nopeaa. Työprosessit ovat muuttuneet ja digitaalisen painamisen volyymi kasvaa.

Miten uudelleenkoulutus kohdallasi tai kirjapainossasi järjestettiin, millainen on ollut urakehityksesi? Miten uuteen tekniikkaan suhtauduttiin tai jouduitko työttömäksi tekniikan murroksen vuoksi? Millaista oli toimia esimiehenä uudistusten vyöryssä?

Kirjapainotarinat talteen -kilpailuun voivat osallistua kaikki alalla työskennelleet. Kertomustapa on vapaa, voit kirjoittaa muistoja yksittäisistä tapauksista ja kokemuksista tai laatia laajemman kirjoituksen. Tärkeintä on saada mahdollisimman paljon muistitietoa talteen.

Kilpailu on avattu tammikuussa 2022, ja kirjoituksia voi lähettää vuoden 2022 loppuun saakka. Voittajatyön valitsee Päivälehden museon koollekutsuma raati. Voittaja julkaistaan maaliskuussa 2023. Raati ei arvioi kirjoitusten oikeakielisyyttä tai esitystavan muotoseikkoja.

Kuva Museovirasto.

Kirjoitukset talletetaan Päivälehden museon kokoelmiin ja ne julkaistaan (kirjoittajan luvalla) sähköisesti museon kotisivuilla, mahdollisesti myös painettuna niin, että ne ovat luettavissa Päivälehden museon kirjastossa. Tuomaristo saa kirjoitukset arvioitavakseen nimimerkin suojissa, joten laita mukaan myös nimimerkki. Tapahtumapaikat ja tarinoissa esiintyvät henkilöt voit nimetä. Kun kirjoitukset julkaistaan, ne editoidaan näiltä osin henkilösuojan turvaamiseksi. Kilpailun palkinnoksi Helsingin Sanomain Säätiö on lahjoittanut tuhannen euron rahasumman.

Lähetä kirjoituksesi sähköpostitse osoitteeseen markku.kuusela@hssaatio.fi tai kirjelähetyksenä osoitteella: Päivälehden museo, Markku Kuusela, PL 367, 00101 Helsinki.