Suomalainen postimerkki voitti EUROPA-postimerkkikilpailun

PostEuropin järjestämän linna-aiheisten EUROPA-postimerkkien kilpailun voitti Anssi Kähärän Postille suunnittelema Lumilinna-postimerkki. Kuvassa on Kähärän rakentama lumilinna talvimaisemassa.

Eurooppalaisten postioperaattoreiden yhdistys PostEurop on julkaissut EUROPA-postimerkkejä vuodesta 1956 lähtien. Asiantuntijaraati on vuodesta 2013 alkaen valinnut parhaimman EUROPA-postimerkin. Suomi on ollut kilpailun kärjessä jokaisena vuonna.

Lumilinna-merkissä raati arvosti merkin omaperäisyyttä. Lähes kaikki maat käyttivät merkin kuvituksena linnaa, Suomessa merkkiin tuotiin lumilinna.

– Postimerkki kertoo Suomesta omalaatuisella tavalla ja on samalla mitä hienoin matkailumainos, Postin Design Manager Tommi Kantola sanoo.

– Halutun kaltaista lumilinnan kuvaa ei löytynyt mistään, joten rakensin linnan itse Kymijoelle, Iitin kirkonkylän kupeeseen, Anssi Kähärä kertoo.

– Kuvausolosuhteiden suhteen kävi aivan älytön tuuri, sillä illan viimeinen auringonlasku oli mielettömän hieno.

Anssi Kähärä on suunnitellut Postille aiemmin Vaivaisukkoperinettä ja Valkolakki -postimerkit. Kähärän suunnittelutoimisto Werklig on voittanut useita palkintoja muun muassa Kyrö Disteller Company -tislaamolle toteuttamilla töillä.

Suomen sijoitukset EUROPA-postimerkkien kilpailussa

2013: Postin jakeluautot, Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi, 1. sija

2014: Kantele, Sanna Mander, 2. sija

2015: Vanhat lelut, Klaus Welp, 3. sija

2016: ei kilpailua

2017: Lumilinna, Anssi Kähärä, 1. sija

”Stadissa tehty” -kilvan voitto Maija Pajuojalle

Taiteiden yönä palkittiin Päivälehden museon Painokellarissa Stadissa tehty 2017 -näyttelyn voittaja.  Näyttelyssä oli esillä kymmenen Stadin ammattiopiston painoviestinnän koulutusalan opiskelijan työtä kuluneelta lukuvuodelta. Työt näyttelyyn oli valinnut esiraatina toiminut ammattiopiston opettajakunta.

Näyttelyyn valitut työt puolestaan arvioi Päivälehden museon asettama tuomaristo. Se totesi, että nyt jo kolmannen kerran järjestetyn näyttelyn kokonaistaso oli noussut edellisvuosiin nähden. Tällä kertaa mukana ei ollut erikoisuuksia, vaan työt olivat tyypillisiä painotuotteita. Oikeissa tai niitä muistuttavissa tuotantoon tarkoitetuissa töissä opiskelijoiden koulussa omaksumat taidot tulevat parhaiten esiin, tuomaristo linjasi.

Tuomariston muodostivat pk-asiamies Annukka Ahopalo (Graafinen teollisuus), vt. viestintäpäällikkö Ilmari Tuomivaara (Medialiitto) ja kirjaltaja Juhani Lahtinen (Päivälehden museo).

Näyttelyn parhaaksi työksi tuomaristo valitsi Maija Pajuojan (23 v.) valmistamat Koivukäpy-saippuan pakkaukset sekä mainoslehtisen. Työn erityisansiona pidettiin sitä, että tekijä ei ollut luonut vain yksittäistä painotuotetta vaan kokonaisen brändin ja sille selkeän ja omaleimaisen graafisen ilmeen. Sekä tuotepakkaukset että mainoslehtinen olivat tuotantoa vaille valmiit. Saippuapakkauksessa ei kikkailtu ratkaisuilla, jotka oikeassa tuotannossa tulisivat liian kalliiksi, vaan ”peruspakkaus” oli muotoiltu houkuttelevaksi graafisen suunnittelun keinoin.

Voitostaan Maija Pajuoja oli iloisen yllättynyt. Hän ei osannut ennakoida menestystään, koska ei ollut halunnut ennakkoon käydä katsomassa muita näyttelyssä esillä olleita töitä. Nyt kilvan ratkettua hän tutustuu muihin töihin huolella. Näyttely onkin esillä Painokellarissa vielä syyskuun puoliväliin saakka.

Maija valmistui tänä kesänä painotuotantoassistentiksi. Graafinen ala ei kuitenkaan alkujaan ollut hänelle itsestään selvä uravalinta. Kuvataidelukion jälkeen hän oli aloittanut kielitieteiden opinnot Helsingin yliopistossa. Opinnot sujuivat hyvin ja kielitiede kiinnosti, mutta muutaman vuoden jälkeen Maija totesi, että edessä oleva tutkijanura ei ollut se polku, jota hän halusi kulkea.

Niinpä hän hanki ja pääsi opiskelemaan Stadin ammattiopistoon painoviestinnän koulutusohjelmaan. Kuvataiteet ovat häntä aina kiinnostaneet ja ammattiopistossa sai oppia kuvan käsittelyä sekä julkaisutekniikoita. Myös graafisessa teollisuudessa käytössä oleva uusin tekniikka tuli tutuksi. Samoin alan kaikki työvaiheet painopinnanvalmistuksesta jälkikäsittelyyn.

Asiakaslähtöinen työskentely alalla, jossa voi toteuttaa itseään kuvallisesti, tuntuu Maijan mielestä nyt hyvältä ratkaisulta. Työpaikkahakemukset ovat vetämässä. Sen kummempia jatkosuunnitelmia ei juuri nyt ole, mutta teollinen muotoilu on ala, johon Maija saattaa jatkossa suuntautua.

Taiteiden yötä vietetään Päivälehden Museossa

Taiteiden yönä 24.8. on Päivälehden Museossa ohjelmaa kaikenikäisille! Kuvittaja Maija Hurmeen Runopolkuja-pajassa lapset pääsevät runoilemaan ja kuvittamaan runojaan. Netti-ilmiöksi noussut hilpeä Kalevauva.fi rokkaa foorumikirjoittelun ihmeellisessä maailmassa. Camillan kahvila myy makeita ja suolaisia herkkuja koko illan ajan.

Lue lisää >>

Maailman parhaat lehtikuvat Sanomatalossa

Helsingin Sanomat ja Canon tuovat World Press Photo -näyttelyn Helsinkiin nyt neljättä kertaa.

Maailman arvostetuin kuvajournalismikilpailu World Press Photo järjestettiin nyt 60. kerran ja siihen osallistui 5 034 ammattikuvaajaa ja yli 80 000 kuvaa 125 maasta. Tuomaristo palkitsi kahdeksassa teemasarjassa 45 valokuvaajaa. Kaikki palkitut työt ovat esillä näyttelyssä.

Vuoden 2017 voittajakuvaksi valittiin turkkilaisen Burhan Ozbilcin kuva venäläisen diplomaatin murhasta. Palkittujen joukossa on myös suomalaista kuvajournalismia: Helsingin Sanomien valokuvaajan Markus Jokelan kuvasarja Table rock, Nebraska voitti kolmannen palkinnon Pitkäaikaiset projektit -sarjassa.

World Press Photo 2017 -näyttely on esillä Sanomatalon Mediatorilla 18.8.−6.9.2017.

Lahden julistetriennale 24.9. saakka

cc27a89261d189eba1a17bd7b24803ed
Tunnusjuliste: Aimo Katajamäki.

Lahden perinteikäs julistetriennale on taas vallannut Lahden kaupungin. Julistetriennale on esillä 9.6.-24.9.2017 Lahden taidemuseossa, jossa on nähtävänä uusimmat julistetaiteen huiput Suomesta ja maailmalta. Triennalen oheisnäyttelyitä on esillä kesän aikana Lahden historiallisessa museossa ja Aleksanterinkadun varrella.

Sarjoja on neljä: aatteelliset, sosiaaliset ja kulttuurijulisteet, ympäristöjulisteet (Lauri Tarasti -palkinto), kaupalliset julisteet sekä erikoisteemalla itsenäisyys suunitellut julisteet. Itsenäisyyssarja on suunnattu opiskelijoille ja alle 30-vuotiaille suunnittelijoille Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Bioaika-rekka kiertää vuoden loppuun

Metsäsektorin yhteinen Suomi100-hanke, Bioaika-tapahtumakiertue starttasi Helsingistä maanantaina 5.6. Matkalla on yhteensä sata pysähdyspaikkaa joulukuun puoliväliin mennessä. Kiertue ja sen ydin, Bioaika-rekan tiedekeskus, tavoittelee erityisesti nuoria.

– Biotalousstrategia tarvitsee tuekseen tutkimusta, kehitystä ja konkreettisia pilottiprojekteja – mutta ennen kaikkea yhteistä ymmärrystä siitä, millaista elämä kestävän kehityksen maailmassa voisi olla, totesi energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Rekan perävaunussa on biotaloudesta ja sen mahdollisuuksista kertova tiedekeskus. Kävijät tutustuvat aiheeseen itse tehden ja kokeillen. Näyttelyssä mm. esitellään maapallon megatrendejä, vieraillaan metsässä virtuaalisesti sekä visioidaan tulevaisuutta.

Bioaika-rekan rinnalla kulkee myös Bioaika-tori, missä biotalouden toimijat kertovat omasta toiminnastaan. Starttitapahtumassa esittäytyivät Luke, Metsähallitus, Metsäkustannus, MTK ja Metsänhoitoyhdistykset, PEFC, Stora Enso, UPM ja WiiluBike.

Bioaika-rekkaan on vapaa pääsy. Kiertue kulkee kesän ajan erilaisissa yleisötapahtumissa ja on mukana mm. Farmarissa, SuomiAreenassa ja Asuntomessuilla. Elokuussa alkaa koulukiertue, jolloin Bioaika pysähtyy noin 60 koululla ja oppilaitoksella.

Ulkoistamisen kahdet kasvot

Ensin nimi muutettiin Itellasta Postiksi, sitten se rupesi omakotitalojen ruohonleikkaajaksi ja kotipalvelujen tarjoajaksi. Eikö tuossa valtion yrityksessä ymmärretä, että tärkeintä on keskittyä ydinosaamiseen ja karsia rönsyt pois.

Keskittyminen ydinosaamiseen on ollut toimiva malli yritysmaailmassa jo kauan. Yritys keskittyy ydinliiketoimintaansa ja pyrkii olemaan siinä mahdollisimman hyvä. Ulkoistettua tehtävää hoitava yritys puolestaan keskittyy omaan toimintaansa. Näin resursseja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti.

Myös paino- ja kustannusala on muuttunut, ei vain teknisesti, vaan rakenteellisesti. Vertikaaliseksi toimialarakenteeksi kutsutaan sellaista mallia, jossa toimijoilla on kaikki, tai ainakin huomattava osa, arvoketjusta. Esimerkiksi kustantajilla oli sisällön tuotanto (kirjat, lehdet), tekninen tuotanto (tekstin- ja kuvanvalmistus, taitto, painaminen, sidonta ja muu jälkikäsittely), markkinointi ja jakelu (varhaisjakeluorganisaatiot, kirjakaupat, kirjakerhot). Monet alan yritykset olivat painoalan sekatavarakauppoja. Ydinliiketoiminnasta ei olut tietoakaan.

Tästä on vuosien varrella siirrytty kohti horisontaalista rakennetta, jossa kullakin arvoketjun osalla on omat markkinat. Kustantajat ovat ulkoistaneet painotoiminnan, tekstin- ja sivunvalmistusyritykset kilpailevat keskenään, sitomopalvelujen tarjonta on kasvanut, ja jakelua hoitavat erilliset jakeluyritykset. Aivan näin kaavamaisesti ei ole edetty, mutta suunta on ollut selkeä.

Ulkoistamisessa on kuitenkin ongelmansa. Esimerkiksi YLE on vähentänyt omaa ohjelmatuotantoaan, ja ostaa nykyisin merkittävän osan kotimaisesta tv-ohjelmistostaan ulkopuolisilta tuottajilta. Tämä on ollut kustannustehokasta ja samalla stimuloinut uutta kotimaista sisältötuotantoa. Mutta kun YLE ulkoisti jakelutekniikkansa myymällä Digitan ulkomaalaisille pääomasijoittajille, jouduttiin pulaan. Nykyään Digita tuottaa omistajilleen huikeat voitot. Maksajina ovat suomalaiset radio-ja televisioyhtiöt, ja viime kädessä me kansalaiset.

Alihankkijan valta voi kasvaa liian suureksi. Ulkoistamisessa alihankintayritys voi saavuttaa sellaisen aseman, jossa se voi sanella ehtonsa. Digitalla esimerkiksi on nyt käytännössä monopoliasema, jonka turvin se voi hinnoitella palvelunsa pelkäämättä kilpailijoita. Viestintävirasto tosin kontrolloi, ettei hinnoittelu aivan karkaa pilviin. Strategisesti jonkin tärkeän toiminnan ulkoistanut yritys voi siis tulla riippuvaksi alihankintayrityksestä ja sen osaamisesta.

Tätä ulkoistamisen mekanismia ja siihen liittyvää vertikaalisen/horisontaalisen toimialarakenteen mallia on tutkittu MIT:n yliopistossa Yhdysvalloissa. MIT:n The Double Helix-teorian mukaan tuotteiden ja palvelujen kehittyessä niistä tulee monimutkaisempia, ja prosessin kokonaisuuden hallinnasta tulee vaikeampaa. Tämä johtaa pyrkimyksiin ulkoistaa ja hajauttaa prosessia modulaarisiin osiin. Kaikki toimii hyvin, kunnes alihankkijoiden valta kasvaa suureksi. Syntyy tarve palata omaan integroituun prosessiin. Tätä jatkuu aikansa, kunnes taas tehdään ulkoistamispäätöksiä.

Teoria selittää suomalaistakin paino- ja kustannusteollisuuden kehitystä. Toisaalta meillä on etsitty myös suomalaiseen toimintaympäristöön soveltuvia ratkaisuja, kuten ”yhdessä erikoistuen” mallia. Asiakkaalle voidaan tarjota kokonaispalvelu yhdeltä luukulta, vaikka palvelun tuottajia olisikin useita. Tämä edellyttää lujaa keskinäistä luottamusta. Suomi on tunnetusti, useimpiin muihin maihin verrattuna, luottamusyhteiskunta.

Palataanpa tuohon Postin tapaukseen. Entä jos Postin ydinosaaminen ei olekaan pudotella paperille painettua tai kirjoitettua informaatiota ihmisten postilaatikkoihin? Entä jos sen ydinosaaminen ja ainutlaatuinen kilpailuetu on olla läsnä kaikkien suomalaisten kotiovilla – fyysisesti? Silloin Postin uusin toiminta näyttäytyy aivan toiselta.

Lopuksi, on perusteltua yllyttää yrityksiä määrittelemään kilpailuetunsa, ydinosaamisensa, ja (yhteis)toimintansa monipolvisuus. Voisiko Postin valinnoista sittenkin oppia jotain, vaikka Postin monet toilailut eivät kansalaisten kiitosta ansaitse.

Vuorovaikutus johtajan työssä

Vuorovaikutustaidot ovat pääomaa, jota johtaja voi hyödyntää työssään ja joka auttaa häntä parempaan lopputulokseen. Taitava vuorovaikutus on tehokasta ja tarkoituksenmukaista: se ei vie liikaa aikaa tai voimavaroja ja palvelee viestinnän tavoitetta. Hyvä uutinen on, että siinä voi kehittyä. Kirja kertoo, miten jokainen voi parantaa vuorovaikutustaitojaan, ja päästää johtajat itse ääneen.

Pekka Isotalus ja Hanna Rajalahti: Vuorovaikutus johtajan työssä. Alma Talent 2017. 978-952-14-2944-6. 190 s.

 

Aatteellinen ammatillinen yhdistys – vai viestinviejä?

Kevät oli täällä, vaikka sitä ei välttämättä huomannut pipo päässä vielä vappunakin kulkiessa. Mutta yritysten ja yhdistysten vuosikokouksista sen on huomannut. Ne kun useimmiten sijoittuvat kevääseen, aikaan, jolloin edellinen vuosi on vihdoin ja viimein lyöty kiinni, tilintarkastukset tehty, lausunnot saatu ja osakeyhtiöiden osingot päätetty jakaa.

Meilläkin oli huhtikuun lopulla yhdistyksen varsinainen kokous, kuten tästä lehdestä olet jo lukenutkin (jos et itse paikalle ehtinyt).

Yksi asia jäi mieleeni kokouksesta ja muutti artikkelini otsikon ja aiheenkin. Kysymys aatteellisesta toiminnasta ja tarkoituksesta – ehkä myös sen ammatillisen puolen merkityksestä. Kokouksessaan yhdistys nimittäin käsitteli sääntömuutoskohtaa (2§ kohta 5). Sen kohdalla nousi esiin kysymys: mitä itse asiassa tarkoittaa säännöissä mainittu, ammatillis-aatteellinen toiminta, jota ilmoitamme tukevamme? Mikä on toiminnan sisältö?

Tämä on ihan relevantti kysymys, mutta vastaus jäi kokouksessa hieman auki. Eikö vastausta voisi tulkita saman sääntökohdan (2§) ensimmäisen momentin mukaisesti: “Yhdistyksen tarkoituksena on tukea aatteellisesti ja toiminnallisesti viestintä- ja sitä lähellä olevilla aloilla työskentelevien ja alalta eläköityneiden toimihenkilöiden ammatillista yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä sekä edistää viestintäalan tunnettuutta ja ammatillis-aatteellista toimintaa.”

Mielestäni Mediaunioni on mainiosti toteuttanut tarkoitustaan lisätä jäsenten yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä. Siksi me jatkuvasti järjestämme tutustumiskäyntejä, yhteisiä tapahtumia ja matkoja. Virkistäytymistä voi harrastaa mm. yhdistyksen loma-asunnoilla tai kylpylämatkoilla. Ja juuri näitä samoja ammatillis-aatteelliseen toimintaan kuuluvia asioita toteuttavat myös toimihenkilöyhdistykset, joita olemme niin ikään luvanneet tukea.

Kannattaa myös huomata, että kokouksen hyväksymä sääntömuutoskohta on muotoiltu nyt siten, että Mediaunionilla on sääntöjen puitteissa mahdollista tukea, alan toimihenkilöyhdistysten lisäksi myös jäsenten suunnittelemaa ja järjestämää ammatillista-aatteellista toimintaa.

Se, mihin ehkä seuraavina vuosina tulisi kiinnittää enemmän huomiota on tuo säännöissä mainittu viestintäalan tunnettavuuden edistäminen. Graafisella toimialalla – tai olkoon sitten viestintäala laajemmin – on suuri merkitys yhteiskunnassa, niin meillä kuin maailmalla. Sen merkitys säilyy, vaikka tekniikka, lukutottumukset ja elämäntyyli muuttuvatkin kiivaasti.

Olemme yhteisen toimialamme puitteissa mukana läpi koko ihmisen elämänkaaren taiteessa, tekniikassa, tieteessä ja uskonnossa. Kauniit kuvat, tekninen osaamisemme ja toiminnan tuottama mielihyvä asiakkaille, itsellemme ja jälkeläisillemme on mittaamattoman arvokasta. Sen tunnettuuden eteen kannattaa tehdä työtä. Ainakin meidän, joilla on siihen mahdollisuus.

”En ikinä ajattele tulevaisuutta. Se tulee aivan tarpeeksi aikaisin.”
Einstein

Toivotan ajatuksellista, lämmintä, mukavaa ja punkkivapaata kesää kaikille!
Yhdistysfaktori