Ladonnan SM-kilpailut ja uksauksen MM-kilpailut

Perinteisten Päivälehden museon Kynttiläkemujen yhteydessä 4.4. pidettiin ladonnan SM-kilpailut ja uksauksen MM-kilpailut. Paikalla oli runsaasti osanottajia.

Tilaisuus alkoi käsinladonnan SM-kilpailuilla, jossa oli uusi formaatti – kilpailtiin ilman käsinladontaa. Lajeina olivat otsikkotekstin pituuden arviointi ciceroina, kuuden eri kirjasintyypin tunnistaminen, käsikirjoitetun tekstin rivimäärän arviointi ladottuna, kolmen kirjakkeen koon arviointi ja haassa olevan ladotun rivin fiibeleitten löytäminen.

Mielenkiintoisen esitelmän toimituksen ja latomon yhteistyöstä vuodesta 1966 vuoteen 1982 piti Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva ulkoasutoimittaja Carl ”Calle” Henning. Kansainvälisyyttä tilaisuuteen toivat uksauksen MM-kilpailut. Osanottajat olivat kuitenkin kaikki suomalaisia, mutta ehkä seuraavissa kisoissa näemme myös ulkomaalaisia osallistujia.

Käsinladonnan SM-kisojen 2019 tulokset:
1) Markku Pitkänen 27 pistettä
2) Erkki Juhani Helenius 25 pistettä
3) Tapio Värjölä 23 pistettä
4) Pentti Auvinen 22 pistettä (vuoden 2018 mestari)
5) Mikko Välikangas 21 pistettä.


Yhteensä osallistujia oli kolmetoista. Uksauksen maailmanmestaruuskisassa kolme selvisi loppukilpailuun uusintakierrokselle, ja voittajaksi uksasi Teuvo Haaja, graafisen alan veteraani Kotkasta. Kakkoseksi tuli Mikko Välikangas ja kolmanneksi Pekka Teinilä.

 

Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

ExtremeRun Espoossa 14.9.

Osallistumme porukalla Leppävaaran urheilupuistossa ExtremeRun-tapahtumaan, jossa tarkoituksena ei ole rikkoa paikkoja eikä repiä ruumista, vaan suoriutua hyvässä hengessä mukavalla ryhmällä läpi, yli ja ali esteiden. Matkat ovat 7 km tai 14 km oman valinnan mukaan – tai kilpasarja, jos kantti kestää. Tapahtuman purku klo 18.00 Radisson Blu Seaside -hotellin saunatiloissa (Ruoholahdenranta 3). Puhtaina ja rentoutuneina voimme nauttia ruokaa ja juomaa
Radissonin tiloissa. Kuljetukset Helsingin keskustasta Radisson Blu (10.30) ja Kiasmalta (10.45) tapahtumapaikalle ja takaisin.

Varaa tapahtuma kalenteriisi ja ilmoittaudu MDU:n jäsensivujen kautta. Hinta 50 €/osallistuja sisältää kuljetukset, osallistumismaksun, saunan, iltapalaa ja juomaa kohtuullisen määrän. Pitkämatkalaisilla mahdollisuus yöpyä Radissonissa, hinta: 100 €/1 hh tai 60 €/hlö kahden hengen huoneessa. Lisätietoa: http://www.extremerun.fi

Teksti Tero Kanerva

Uusi toimintakausi aloitettu

Tärkein kevään tapahtumista on yhdistyskokous – yhdistyksen ylin päättävä elin. Tänä vuonna kokoonnuimme
huhtikuun puolessa välissä Helsingissä, ja vieläpä ydinkeskustassa. Kokouksen päätökset ovat voimassa päättävän elimen seuraavaan kokoukseen asti. Kunnioitamme tehtyjä päätöksiä, ja toimimme niiden mukaisesti.

Kokous sujui mallikkaasti, ja muutama äänestyskin suoritettiin. Äänestykset tuovat aina pientä jännitettä, ehkä hiukan dramatiikkaakin. Toivottavasti voimme toimia kokouksen päätösten mukaisesti – ilman kaunaa ja yhtenäisesti.
Hallituksen koko pieneni kymmeneen, joka alkaa olla melko sopiva toiminnan ja hallinnoinnin kannalta. Toinen hieno asia oli, että mielenkiinto yhdistyksen puheenjohtajuuteen kasvoi sata prosenttia. Toivon, että samalla lisääntyy mielenkiinto yhteisten asioiden hoitoon.

Soraääniä kuului siitä, ettei nykyinen puheenjohtaja vetäytynyt tehtävästään, jotta saataisiin muutosta aikaan. Puheenjohtaja ei kuitenkaan päätä asioista yksin, joten muutosta tuskin saadaan aikaan puheenjohtajan vaihdoksella.Hieman jäin kaipaamaan muutoksia ainakin kahteen jo aiemmin esillä olleeseen sääntöön. Yhdistyskokouksiin ilmoittautumisvelvollisuus helpottaisi kokousvalmisteluja. Muutos olisi pieni, mutta kannattaisi. Yhdistyksen nimen muuttaminen puolestaan poistaisi menneisyyden painolastia. Tämä voi kuitenkin olla tunnesyistä vaikea asia.

Toivoisin jäsenistöltä lisää osallistumisaktiivisuutta. Tarjonta on huiman monipuolista, ja tapahtumista löytyy varmasti jokaiselle sopiva. Lomaosakkeita kannattaa myös hyödyntää. Kohteet sijoittuvat Suomen kartalla noin 400 kilometrin välein, joten tarjolla on monenlaisia maisemia.

Hyvää alkanutta kesää kaikille jäsenille ja heidän läheisilleen!

Muutosta ilmassa

On juostava, jotta pysyisi paikallaan, valistavat meitä muutosagenteiksi itseään nimittävät yrityskonsultit. Heidän puheistaan saa käsityksen, että muutosvastarinta on yksi ihmisen suurimmista synneistä sitten paratiisin kielletyn omenan. Ihannoidaan niitä, jotka uskaltavat siirtyä pois mukavuusalueeltaan.

Muutosvastarinnasta puhuvat eniten ne, joita se vähiten koskee, kuten yrityksen johto ja omistajat. Heidän tehtävänään onkin viedä muutokset käytäntöön. Jos muutosvastarintalaiset olisivat voitolla, niin raitiovaunuissa olisi edelleen rahastajat ja jääkiekkoilijat ja motoristit kurvailisivat paljain päin. Aamun lehden lukemiseen tarvittaisiin neliömetrien kokoinen aamiaispöytä.

Kaikki muutokset eivät ole sellaisia, jotka vievät asiaansa parempaan suuntaan. Tai eivät ainakaan muutoksen kohteiksi joutuneiden asioita. Historiallinen esimerkki on helmikuun manifesti vuodelta 1899. Se aiheutti huomattavaa vastustusta Suomessa, koska siinä kavennettiin Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiaa. Tämä ei ollut suomalaisten etu, joten muutosvastarinta koettiin oikeutetuksi. Tämän päivän työelämästä ja politiikasta löytyy esimerkkejä vastaavanlaisista asetelmista.

Paino- ja kustannusteollisuus on läpikäynyt viimeisen 50 vuoden aikana dramaattisia muutoksia. Tuli offset ja valoladonta, tietokoneohjatut rivitys- ja tavutusjärjestelmät, näyttöpäätekirjoittaminen ja -taitto, digitaalinen kuvankäsittely, verkkokirjat, nettijulkaiseminen ja -mainonta, interaktiiviset mediapalvelut ja vaikka mitä. Niin, ja painoteollisuuden vientivetoisuus hiipui, kun Baltian maat itsenäistyivät. Suomenlahden eteläpuolella painotyön kustannukset olivat oleellisesti pienemmät.

On hyvä muistaa, että Suomessa muutokset vietiin käytäntöön varsin sujuvasti. Muutosten suunnitteluun otettiin mukaan ne, joihin muutokset kohdistuivat. Koulutus- ja uudelleensijoittelu olivat prosessissa keskeisiä. Toki kättä väännettiin monestakin asiasta. Esimerkiksi eräs ns. muutosagentti puhui varomattomasti rationalisointihyödystä, kun näyttöpäätteitä oltiin viemässä toimituksiin. Tietenkin Sanomalehtimiesten Liitto tarttui asiaan ja edellytti toimittajienkin saavan osuutensa rationalisointihyödyistä. Mutta persettä ei pantu penkkiin kuten eräissä muissa maissa.

Sopimuskulttuurista on syytä kaikkien paino- ja kustannusteollisuuden osapuolten olla ylpeitä. Vaikeista
asioista kyettiin neuvottelemaan sivistyneesti silloinkin, kun näkemyserot olivat suuret. Toimialan neuvottelukäytännöt ovat olleet muille toimialoille esimerkillisiä.

Jatkoa ajatellen voi kysyä, olisiko jotain opittavaa vaikkapa Sveitsin kelloteollisuudesta. Kun halvat japanilaiset digitaalikellot tulivat markkinoille, eivät sveitsiläiset heittäneet rukkasia naulaan, vaan kehittivät teollisuudelleen uuden ilmeen. Kello ei ole vain ajannäyttäjä, vaan tyylikäs ja hintava designtuote, joka samalla ilmentää omistajansa persoonallisuutta. Näin ei tarvinnut alistua hintakilpailuun, jossa ei olisi ollut mahdollisuuksia pärjätä. Kodakin liike-idea aikanaan oli myydä halpa kamera ja kallista filmiä. Sittemmin se päätyi myymään muistojen tallentamista. Myös Ifolor tarjoaa muistoja, ei vain kalentereita ja kuvakirjoja. Kahvila mainostaa tuotettaan: ”Coffee does not wake me up. I’m waking up for coffee”. Bulkkituotteesta tehtiin haluttu laatutuote.

Voisiko paino- ja kustannusteollisuuskin kehittää uuden mission? Voitaisiinko hektisessä maailmassa korostaa kiireettömyyttä, eräänlaista retriittiä kotioloissa, lähituotantoa, jakamistaloutta, kestävää kehitystä, eettistä tuotantoa,
estetiikkaa tai jotain muuta kasvussa olevaa suuntausta. Olisiko tämä yhden seminaarin aihe?

Paperin ja painovärin tuoksu kuuluvat kesään!

Tiesitkö, että aivan Vaasan kupeessa on graafisen alan ystäviä kiinnostava tutustumiskohde? Stundarsin ulkoilmamuseossa Mustasaaressa on toimiva kirjapainomuseo. Vierailu painovärin- ja paperipölyntuoksuiseen museoon tuo kesäpäivään nostalgista tunnelmaa.

Kirjapainomuseon ensimmäisessä huoneessa on toimittajan työpöytä

Stundars on niin sanottu elävä museo, jonka teemana on pohjalainen käsityöläiskylä. Alueella olevat mökit sisustuksineen kuvaavat 1800–1900-lukujen vaihteen maaseudun elämää talonpoikien, käsityöläisten ja tilattoman väestön näkökulmasta. Stundarsissa vaalitaan entisaikojen käsityöläistaitoja vuosittaisilla tapahtumilla, esimerkiksi käsityöläispäivillä, aikamatkoilla, juhlilla ja markkinoilla. Kesäisin ovat avoinna omien aikataulujensa mukaan muun muassa kirjapaino, sepänpaja, ruukunvalajan paja ja messinkivalimo.

Kirjapainot eivät tosin kuuluneet suomalaisiin maaseutukyliin 1800-luvulla, sillä niitä sai perustaa vain kaupunkeihin. Ensimmäinen maaseutukirjapaino perustettiin Oulunkylän maalaiskuntaan vuonna 1919. Mutta tästä yksityiskohdasta ei tarvitse välittää, sillä toimiva kirjapainomuseo sopii hyvin Stundarsin museokylään. Kirjapainothan olivat pitkälti käsityövaltaisia aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Käsikirjoitus on paikallaan tenakkelissa
odottamassa, että käsinlatoja aloittaa
työnsä.

Vaasalaista perinnettä

Oikeastaan Stundarsin kirjapainomuseota voi pitää myös vaasalaisena. Museo näet toimii Vaasasta siirretyssä puurakennuksessa. Rakennus on peräisin 1800-luvulta ja rakennettu alkujaan teollisuuskäyttöön. Museon kirjapainoesineistö on pääosin Vasabladetin kirjapainosta. Jonkin verran esineitä on tuotu myös muista vaasalaisista kirjapainoista sekä helsinkiläisistä ja turkulaisista ruotsinkielisistä kirjapainoista.

Vaasalla on aivan erityinen asema suomalaisessa kirjapainohistoriassa. Ennen Vaasaa suomalaisia kirjapainokaupunkeja olivat vain Turku (1642) ja Viipuri (1689). Vaasaan ensimmäinen kirjapaino perustettiin vuonna 1776. Helsinki sai oman kirjapainonsa vasta neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Vuonna 1856 perustettu Vasabladet (alkuaan Wasabladet) on puolestaan Suomen toiseksi vanhin jatkuvasti ilmestyvä sanomalehti. Juuri Vasabladetin julkaisijayhtiö luovutti toiminnastaan tallentamansa historiallisen kokoelman Stundarsin museolle
1970–1980-lukujen taitteessa.

Mikael Lassfolk ja Stundarsin Linotyperivilatomakone, joka on ollut käytössä
Vasabladetin latomossa.

Työnäytökset toiminnan ydin

Stundarsin kirjapainomuseon työnäytöstoimintaa pyörittää viiden aktiivin ryhmä. Heidän toimintansa painottuu kesäaikaan. Ryhmään kuuluvan, konelatojana työuransa tehneen Mikael Lassfolkin mukaan he opastavat ryhmiä, päivystävät museolla ja huolehtivat tilojen esittelystä. Museon laitteilla he myös valmistavat kylttejä ja julisteita museolle sekä tuotteita myytäväksi museokauppaan.

Kirjapainoaktiivien ohella Stundarsin monipuolisesta työnäytöstoiminnasta vastaa peräti satakunta jäsentä kattava mestarikilta, joka koostuu eri ammattialojen taitajista. Stundarsin kirjapainossa esillä oleva esinekokoelma on tyypillinen kohopainokauden tekniikkaan keskittyneille kirjapainomuseoille. Samanlaisia laitteita on kokoelmissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Stundarsissa nämä välineet ja koneet on kotoisen ahtaasti sijoitettu. Vedokset kuivuvat seinillä, työnäytteitä on siellä täällä, ja ladelmat sekä kuvalaatat ovat pöydillä katsojien ihmeteltävinä. Juuri tällaista oli varmaan 1800-luvun kirjapainoissa, joissa tilaa oli aina liian vähän.

Latomon ja painon lisäksi esillä on toimituksen huone ja kirjansitomo. Osa esineistä on selvästi tuoreempia kuin miljöö antaisi odottaa, mutta koska tilassa tehdään myös töitä ja järjestetään työnäytöksiä, vastaa esineistö käytännön tarpeita. Tunnelma on aito.

Stundarsin museon kirjakekastit ovat
peräisin Vasabladetin ja Framin kirjapainoista
Vaasasta.

Suomen vanhin painolaite

Yksi Stundarsin erikoisuuksista on vanhin Suomessa käytössä ollut ja tähän päivään säilynyt painolaite, metallinen nykäisin. Se on peräisin jo 1800-luvun alkupuolelta. Tiettävästi laite tuotiin Vaasaan Wolffin kirjapainoon vuonna 1838 Tukholmasta.

Wolffin kirjapaino kasvoi vauhdilla, ja vuonna 1847 sinne hankittiin Suomen ensimmäinen pikapainokone eli ”joutupräntti”. Wolffin paino ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin, ja pikapainokone myytiin Porvooseen. Sen jälkeen vanha tukholmalaislaite oli jälleen Vaasan ykköskoneena. Näin siitäkin huolimatta, että laite vaurioitui vanhan Vaasan tulipalossa vuonna 1852. Kirjapainorakennus paloi, ja toisessa kerroksessa ollut painolaite putosi lattian läpi. Se saatiin kuitenkin korjatuksi ja laite toimintakuntoon. Sillä painetaan työnäytöksissä vieläkin.

Käy tutustumassa Stundarsin museon aukiolo- ja tapahtumatietoihin: http://www.stundars.fi

Kirjansitomossa on esillä kirjansidonnan
työvaiheita kuvaavia esineitä. Tällä
pöydällä on myös Stundarsissa tehtyjä
joulukortteja, jotka ovat joulun aikaan kysyttyjä tuotteita.
Stundarsin museokirjapainon painotuotteita.

 

 

 

Hallituksen koko pieneni

Tänä vuonna yhdistyksemme ylin päättävä elin eli yhdistyskokous kokoontui yhdistyksen rekisteröintikunnassa – Helsingissä.

Kokouspaikkana oli Hotel Arthur Helsingin Kaisaniemessä lauantaina 13.4.2019. Kokoonnuimme ammatillis-
aatteellisena yhdistyksenä kuudennen kerran eli viidennen toimikauden asioista päättämään. Yhdistyskokous on yhdistyksen ylin päättävä elin, ja tehdyt päätökset ohjaavat toimintaa seuraavaan yhdistyskokoukseen asti. Osallistujia oli kaikkiaan 52 – osallistujamäärä tuntuu vakiintuneen hieman yli viiteenkymmeneen. Ennen kokousta osallistujat nauttivat maittavan kokouslounaan.

Kokouspaikan auditorio oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Avauspuheessaan yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Teinilä kertasi yhdistyksen rakenteen – yhdistyksen muodostavat yksilöjäsenet, eivät muut yhdistykset. Edellisen vuoden tapahtumat, yhdistyksen talous, hallinto ja lomakohteet olivat muina aiheina. Tapahtumavastaavien kouluttaja ehdotti 23.3. koulutustilaisuudessa, että tapahtumien määrää voisi vähentää – näin ehkä saisimme osallistujamäärät kohtuullisiksi.

Toiminta rahoitetaan pelkästään sijoitussalkun tuotoilla. Muutamaan kohtaan hallitus sai evästystä tilintarkastajalta: lomakohteiden tuotot ja kulut tasapainoon, avustusten määrää ei voi kasvattaa ja salkun tuotto halutulle tasolle vaatisi suurempaa riskinottoa. Puheenjohtaja myös painotti, että hallituksen koko olisi saatava pienemmäksi. Lomakohteista hän mainitsi, että käyttöasteet ovat hieman parantuneet yli 50 prosenttiin. Mökkitoimikunta ei vielä nähnyt tarvetta vuokrien korotuksiin, mutta lopullisen päätöksen tekee hallitus.

Yhdistyksen
puheenjohtaja Pekka Teinilä.

Avauspuheen jälkeen Teinilä avasi kokouksen, ja kokouksen puheenjohtajan tehtävän otti rutinoituneesti Irma Piironen. Kokouksen pöytäkirjan laati Vesa Salmi, ja sen tarkastavat vastaamaan kokouksen kulkua vaasalaiset Reijo Einola ja Jukka Karppinen. Ääntenlaskijoina toimivat lahtelaiset Antti Kotka ja Matti Puttonen.

Tilinpäätöksen esitteli yhdistyksen taloudenhoitaja Soile Lappalainen. Tilinpäätös oli noin 232 000 euroa miinuksella, pääasiallinen syy siihen oli heikko sijoitustuotto. Hän myös esitteli tilintarkastajan lausunnon, joka ei sisältänyt moitteita.

Vuoden 2018 toimintakertomuksen esitteli pääotsikoittain hallituksen jäsen Santtu Kerkkänen. Yhdistyksen puheenjohtaja esitteli hallituksen laatiman palkkioesityksen vuodelle 2019, jossa edelliskauteen verrattuna ainoastaan hallituksen sähköpostikokouksiin tuli pieni kokouspalkkio. Muita muutoksia ei edelliskauteen tullut.

Hallituksen esitys avustuksista hyväksyttiin muutoksitta. Yhdistyksen sihteeri Jorma Suomi kertoi otsikoittain vuoden 2019 toimintasuunnitelman, joka myös hyväksyttiin kahdella stilistisellä muutoksella. Taloudenhoitaja esitti vuoden 2019 talousarvion, jonka loppusumma on noin 170 000 euroa alijäämäinen. Hallituksen laatima äänestys- ja vaaliohje sai kaksi vastaesitystä: toisessa erovuoroisten hallitusjäsenten tilalle valittaisiin neljä ja toisessa kaksi jäsentä.

Kokouksen puheenjohtaja
Irma Piironen ja sihteeri Vesa Salmi.

Äänestysten jälkeen päätettiin, että erovuoroisten tilalle valitaan kaksi jäsentä. Hallituksen koko on nyt siis yhdeksän jäsentä puheenjohtajan lisäksi. Esitys siitä, jos yhdistyksen puheenjohtaja valittaisiin hallitusjäsenistä ja valittaisiin uusi jäsen hänen tilalleen, kaatui äänestyksessä.

Puheenjohtajan vaali käytiin Tero Kanervan ja Pekka Teinilän välillä – Pekka voitti kymmenellä äänellä. Hienoa, että puheenjohtajuus kiinnostaa. Toivotaan, että jatkossa jäsenistölle on tarjolla mahdollisimman paljon vaihtoehtoja yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Hallituksen neljän erovuoroisen tilalle valittiin kaksi: Jorma Suomi Turusta ja Pertti Röntynen Helsingistä. Kaikkiaan ehdokkaita oli kuusi, joten edellä mainitut tulivat valituiksi äänestyksen jälkeen. Muissa asioissa käsiteltiin Risto Pirhosen ponsiesitys seuraavasta yhdistyskokouspaikasta. Ehdotuksena oli, että kokous pidettäisiin pääkaupunkiseudulla – perusteluina yhdistyksen kotikunta ja se, että jäsenistön valtaosa sijoittuu Etelä-Suomeen.

Loppupuheenvuorossa kokouksen puheenjohtaja Irma Piironen painotti, että jatkaisimme ponnisteluja yhdistyksessä yhteen hiileen puhaltamisen lisäämiseksi. Se olisi yhdistyksen edun mukaista. Puheenjohtaja toivotti kaikille hyvää alkavaa kesää. Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

Kulttuurimatka Roomaan

Perjantaiaamuna 3.5. kokoontui Helsinki-Vantaan lentoasemalle 40 hengen ryhmä kulttuurin ja historian opintomatkalle Roomaan. Jäseniä oli matkassa 26, loput olivat seuralaisia. Pääkaupunkiseutulaisten lisäksi
matkalaisia oli Juvalta, Järvenpäästä, Kosulan kylästä, Kivijärveltä, Keuruulta, Naantalista ja Turusta.

Saavuimme Leonardo da Vincin lentoasemalle puolipilvisessä 17 asteen säässä. Lentokentältä kaupunkiin oli matkaa noin 35 kilometriä. Sirpa-oppaan johdolla kiersimme bussilla Roomaa ennen Pace Helvezia -hotelliin majoittumista ja lounasta.

Lauantaiaamun kävelyretkelle sää pakotti varustautumaan sadevarustein, joten hotellin edustan sateenvarjo- ja sadeviittakaupustelijalla kävi kauppa. Oppaana toimi taas Sirpa apunaan paikallinen opas Erik.

Lähdimme jonossa kohti Fontana di Trevin suihkulähdettä. Kun heittää kolikon olan yli, se on kiitos siitä, että pääsi Roomaan. Toisen kolikon tehtävänä on varmistaa, että Roomaan pääsee uudelleen. Jatkoimme matkaa Espanjalaisille portaille ja jesuiittaveljeskunnan komean kirkon jälkeen Pantheon-temppeliin, jossa kuningasmieliset keräsivät nimiä uuden kuningaskunnan perustamiseksi. Kaupunkilounaan jälkeen opas vei meidät takaisin hotelliin.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä lähdimme retkelle jo kello 8.30. Oppaamme Sonjan johdolla ajoimme etelään San Calliston katakombeille, jossa hautakäytäviä on 30 kilometriä. Kaikkiaan Rooman ympäristössä niitä on yli 600 kilometrin verran. Ohitimme meno- ja paluumatkalla Quo Vadis -kirkon, jonka luona Pietari tapasi Jeesuksen kysyen ”Quo vadis, Domine – minne menet herrani?” Upeassa Pyhän Paavalin kirkossa, saimme seurata messuakin.

Lounaan jälkeen bussi vei meidät sateiselle Colosseumille, jonne on aikoinaan mahtunut yli 50 000 katsojaa. Opastus päättyi Palatinuskukkulalle, jolta näkyy Forum Romanum -alueen koko suuruus.

Maanantain retkikohteessa Vatikaanissa oppaanamme toimi Mervi. Päivittäin tähän pikkuvaltioon tutustuu 30 000
turistia. Laskimme päivän lipputuloiksi puolisen miljoonaa euroa. Ei ihme, ettei Italiassa peritä kirkollisveroa. Alue on laaja puutarhoineen, ja suuria huoneita on paljon. Jos pysähtyisi jokaisen esineen kohdalle, kestäisi museokierros 11 vuotta. Sikstiiniläiskappelissa ihailimme Michelangelon hienoja katto- ja alttarimaalauksia.

Ennen lounasta tutustuimme vielä Pietarinkirkkoon, jonne mahtuu yhteensä 60 000 ihmistä. Kirkon keskikäytävälle voidaan pystyttää tuolit 8 000:lle sanankuulijalle. Pikkubussit noutivat meidät lounaalta hotellille lepäämään ennen Le Terme del Colosseo -ravintolan iltajuhlaa. Paikka on kaksi tuhatta vuotta vanha kylpylän kellariosa, jossa orjat lämmittivät kylpylän veden.

Maittavan illallisen lisäksi kaksi tenoria ja sopraano lauloi italialaisia ooppera-aarioita ja iskelmiä. Tiistai oli aurinkoinen kotiinlähtöpäivä. Päivän oppaamme Heidi johdatti meidät kohti Tivolia ja siellä Villa d’Esten 1500-luvulla rakennettuun kartanoon. Sen kuuden hehtaarin puutarhassa on yli 100 suihkulähdettä. Kardinaali Ippolito II d’Este sai alueen lohdutuksena, kun hän hävisi paavinvaalissa. Puutarhakierroksen jälkeen kuuntelimme ulkosalla ilman ja veden voimalla toimivaa hienoa urkuesitystä. Lounaan jälkeen piti lähteäkin jo lentoasemalle. Mediaunionin päättäjille suurkiitos jäsenten matka-avustuksesta!
Teksti ja kuvat Keijo Lehto

Hallituksen päätöksiä maalis-huhtikuu 2019

Maaliskuu 2019
• hyväksyttiin yhdistyksen kokoukselle esitettävät asiat.
• päivitettiin yhdistyksen majoitus- ja matkustusohjesääntö sekä hautausavustusohje.
• hyväksyttiin kaksi uutta jäsentä.
• päätettiin kartoittaa Yhdistysavaimen uudet toiminnot ja päivittää yhdistyksen sivut käyttökelpoisilla toiminnoilla.
• pilkkimestaruuskilpailuihin 9.2.2019 Ikaalisissa osallistui 11 jäsentä.
• päätettiin seuraavista tapahtumista: golfmestaruuskilpailu Ypäjällä 8.6.2019, ExtremeRun-hupijuoksutapahtuma Espoossa 14.9.2019, kuntoremonttiloma Laukaassa 15.–20.9.2019, kylpyläloma Rakveressa 7.–11.10.2019, pikkujoulukauden avaus Turussa 30.11.2019.
• Formula 1 -matka Unkariin 2.–5.8.2019 jouduttiin perumaan liian vähäisen osanottajamäärän vuoksi.

Huhtikuu 2019
• hyväksyttiin yksi uusi jäsen.
• Tapahtumat ja kuinka niitä tehdään -koulutukseen 23.3.2019 Hämeenlinnassa osallistui 13 henkilöä.
• lokakuun Rakveren-kylpylälomamatka jouduttiin siirtämään kylpylän henkilökuntavajauksen takia viikolla eteenpäin.
• Viestintäalan rahaston nimi on muuttunut Media-alan rahastoksi ja sen varapuheenjohtajana jatkaa Mediaunionin
puheenjohtaja Pekka Teinilä.
• yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittiin Tero Kanerva, sihteeriksi Jorma Suomi ja taloudenhoitajaksi Kari Koivisto.
• päätettiin pitää keilailumestaruuskilpailut 5.10.2019 Eurassa.

Luovan oppimisen käsikirja

Moni muotoilija ratkoo erilaisia arkemme polkuja tai kehittää uusia tapoja tehdä toisin tai paremmin. Yksi tärkeimpiä muotoilijan ominaisuuksia on kyky nähdä ja kuunnella ongelmia, kysyä mitä ja miksi sekä keksiä ja kokeilla monenlaisia ratkaisuja.

Kirjassa kerrotaan, miten muotoilun avulla voidaan parantaa yhteistä ympäristöä, ja se kasvattaa rohkeutta tarttua asioihin ja aktivoi lasta avaamalla muotoilun logiikkaa ja metodologiaa.

 

Mari Savio ja Viivi Lehtonen, kuvitus Jenni Erkintalo: Mitä miksi muotoillaan – luovan oppimisen käsikirja. Etana Editions Oy 2019. ISBN: 9789527105481. 120 s.