Se on sitten siinä!

Kesä ohi, kohta syksykin. Edessä odottaa pimeä ja pitkä talvikausi, toivottavasti luminen myös. Maapallon lämpökäyrä kyllä sojottaa pahasti ylöspäin, eikä jäähtymisestä ole kunnon merkkejä näköpiirissä pitkään aikaan. Kun maailmantalous taas sinkoaa uusiin ennätyslukemiin – lopullisesti koronasta toivuttuaan tai sen kanssa elämään opittuamme – taivaalle tupruaa taas megatonneittain ilmansaasteita ja vesistöjen pilaaminen jatkuu entistä kiivaammin.

Jos tähän ennustukseen uskoo, niin Etelä-Suomessa ei tulla näkemään lunta. Sukset voi heittää nurkkaan, ja voidaan luopua myös nastarenkaiden käytöstä. Äskettäin uutisoitiin, ettei Grönlannin jäätikön sulamistakaan enää pysäytä mikään. Samalla merenpinta nousee ja muutamien vuosikymmenien sisällä esimerkiksi Alankomaat ja useat saarivaltiot ovat muuttuneet merenpohjaksi. Sadat miljoonat ihmiset ovat pakotettuja muuttamaan kuivalle maalle. Tämä todennäköinen katastrofi kohtaa ainakin lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Mitä sitten voimme tehdä, jotta jälkipolville saataisiin pelastettua edes jotain? Suomessa banaaninviljely tai palmujen kasvatus ei taida riittää työllistämään joukkoja eikä tarjoamaan teollisuudelle raaka-ainetta, vaikka lämmintä olisikin. Mutta aina voi tehdä jotain ja pienikin teko auttaa, sanotaan. Mitä Mediaunionin kaltainen yhdistys voi tehdä?

On mahdollista sijoittaa omaisuutta sellaisiin kohteisiin, jotka suoraan tai välillisesti hidastavat ilmastonmuutosta, kehittävät uutta teknologiaa ja tuotantomenetelmiä tai jotka eivät rasita luontoa. On tietysti syytä jatkaa muutoinkin ekologista ja vastuullista sijoituspolitiikkaa.

Hyvä sijoituskohde on myös sellainen, joka puhdistaa ilmaa ja sitoo ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia itseensä: puu. Sitä onkin Suomessa saatavilla. Nyt olisikin jo korkea aika nähdä metsä puilta. Hehtaari suomalaista metsää sitoo noin 4 700 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Jos yhdessä kesäpäivässä Suomen metsiin sitoutuva hiilidioksidi muutetaan ajokilometreiksi, vastaa se sadan henkilöauton ajopäästöjä, joka kertyisi 246 kertaa maapallon ympäri kiertäen. Aika hyvä! Mutta meillä ei ole varaa ostaa kaikkia Suomen metsiä, eivätkä ne liene myynnissäkään.

Mutta jos kaikki MDU:n jäsenet hankkisivat hehtaarin metsämaata, meillä olisi vajaa pari tuhatta hehtaaria hiilinielua, joka sitoisi itseensä yli yhdeksän miljoonaa kiloa hiiltä vuodessa. Emme sitten tietenkään myy tätä metsää hakkuuksi teollisuudelle, hoidamme sitä ja jätämme perinnöksi. Jokaisella suomalaisella olisikin oma metsäpalsta, josta mustikat, sienet ja kenties saunavihdatkin saisi. Hehtaari metsää maksaa noin 1200–5100 euroa, halvinta se on Lapissa ja kalleinta Uudellamaalla.

Keep it cool!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Testamentti

Tämän vuoden piti olla erilainen, tämän kevään piti olla erilainen. Mutta tuleekin uusi alku. Mitä meille jää, kun pahin on ohi ja ”uusi normaali” alkaa? Ilman sen kummempaa visionäärisyyttä voinemme luottaa siihen, että uusi aika koittaa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Ei silti ole tarvetta panikoida, mutta varautuminen ja pieni pelko  tuntemattomasta seuraa ja ohjaa meitä vielä pitkään. Se on iso osa politiikkaa, taloutta ja kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ympäri maailman.

Mitä hyvää koronapandemia on opettanut ihmisille? Yksittäisistä ilmiöistä kenties suurimpana on kevään mittaan noussut esille suuri läheisten, ystävien ja yhteisöjen kaipuu. Karanteenissa, eristyksissä ja kaiken aikaa ihmiskontakteja väistellessä nousee pintaan ihmisen kaipuu toisen luo. Koko maailma on nyt ryhtynyt etäilemään netissä ja puhelimissa. Ja hyvä niin. No, koko maailma taitaa olla liioittelua, sillä vain hieman yli puolet ihmiskunnasta voi ottaa toisiinsa kontaktia internetin välityksellä.

Koronavirustartuntojen ehkäisyssä yhdeksi tärkeimmäksi ohjeeksi on muodostunut jatkuva käsien pesu. On ikävää, ettei tätä ilmiselvää ohjetta ole mahdollista noudattaa kaikkialla. yk:n mukaan 40 prosenttia maapallon väestöstä kärsii veden niukkuudesta. Se tarkoittaa, että yli kolmella miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta vettä käytössään. Virusta ei siis saada katoamaan pesuveden mukana. Ihmiskunta voittaa sen lopulta vain rokotteen avulla. Sitä odotamme.

Yksi tapa varautua tulevaan on laatia testamentti. Sellainen olisi jokaisella täysi-ikäisellä hyvä olla. Testamenttia voi myös aina muuttaa, se voi elää ajan hengessä. Kerran kirjoitettu ei ole välttämättä ikuinen tahto. Hyvin laaditulla testamentilla voi antaa jälkipolville selkeät ohjeet siitä, miten haluaa omaisuutensa jaettavan sitten, kun aika on.

Testamentilla voi myös muistaa itselleen tärkeätä järjestöä; esimerkiksi Mediaunionin säännöt mahdollistavat testamenttien vastaanoton. Jos haluat lahjoittaa perinnöstäsi osan esimerkiksi vesipulasta ja pandemioista pahiten kärsiville, on hyvä kohde jokin avustusjärjestö, esimerkiksi Suomen Unicef.

Edellisessä Faktorissa (1/2020) oli juttu yhdistyksen strategian päivityksestä. Siinä kerrottiin hallituksen seminaarin aiheena olleesta strategiatyöstä. Tarkalleen ottaen otsikko oli hieman ennenaikainen, sillä varsinaista strategiaa ei vielä ole päivitetty. Pohjatyötä on kyllä tehty määrittelemällä arvoja, visioita ja jopa missio: ”Haluamme kehittää ja ylläpitää yhdistyksen toimintaa vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.”

Mutta koska strategian avulla suunnistetaan kohti päämäärää, on matkan teko helpompaa, kun käyttöön on valittu kartta. Toisaalta, mikäli tarkoitus on vastata tulevaisuuden tarpeisiin, tarvitaan kartan lisäksi myös kristallipallo, jonka avulla kurkitaan tulevaisuuteen. Sitähän meillä ei ole.

Ehdotukseni yhdistykselle onkin, että laadimme strategian lisäksi myös testamentin, jolla tuleviin tarpeisiin voidaan ainakin osittain vastata jo nyt. Toivottavasti voimme jatkossa palata aiheeseen ihan kasvokkainkin yhdistyksen tulevissa kokouksissa.

Voi hyvin, pese kädet, pysy terveenä ja nauti kesästä!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

 

Kansalaisjärjestö

Juhlavuosi on takana ja uusi vuosikymmen vauhdilla menossa. Mediaunionin hallitus kokoontui alkuvuonna jo perinteiseen seminaariinsa. Tänä vuonna haettiin yhdistyksen toiminnalle strategiaa, visiota ja missiota tuleville vuosille tai jopa vuosikymmenille.

Yhdistystoiminta on kansalaistoimintaa, joka määritellään aktiiviseksi toiminnaksi itsestä ulospäin. Siinä toimitaan siis yhdessä muiden kanssa yhteiseksi hyödyksi. Toimintaan liittyy yhteisöllinen ulottuvuus, joka yhdessä järjestötoiminnan kanssa on oikeastaan kansalaisyhteiskunnan ydin. Kansallinen yhteiskunta käsittää kaksi muutakin toiminnallista ”haaraa” eli valtion (julkinen talous) ja markkinat (yksityinen talous).

Suomessa kansalaistoiminta ja järjestöissä toimiminen on hyvin aktiivista. Yhdistyksiä on perustettu jo 1700-luvun lopulta lähtien. Esimerkiksi vuonna 1831 turkulaiset yliopistoaktiivit perustivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran. Helsingin kirjanpainajat perustivat oman yhdistyksensä vuonna 1885. Ja kuten tunnettua, faktorit perustivat Suomen Faktoriliiton vuonna 1909.

Kansalaistoiminnan historia on siis pitkä ja sen merkitys suuri. Mutta nykyinen elämänmeno korostaa individualismia ja yksilöllisyyttä. Monella tapaa viestintäteknologian kehitys ja avoimempi maailma on sitä vain kiihdyttänyt. Ammattiyhdistysten ja poliittistenkin yhdistysten (puolueet) vaikutusvallan pienentyminen ja jäsenmäärien supistuminen kiihtyy.

Samalla kun kansalaisyhteiskunnan vanha ydin sulaa, on tilalle tulossa koko ajan lisää erilaisia elämäntapayhdistyksiä. Kansalaistoiminnan volyymi pysyy helposti ennallaan tai jopa kasvaa, vaikka onkin entistä pirstaloituneempaa. Nykyajan kansalaistoiminnan ilmiöitä ovat myös ”yhden asian liikkeet”, joita syntyy helposti modernin maailman viestintävälineillä, kuten internetin ja mobiilisovellusten avulla. Uudet liikkeet ja järjestöt ovat tuoneet mukanaan myös uudenlaisia näkökulmia ja toimintatapoja kansalaistoimintaan. Nehän verkottuvat helposti globaaleiksi ja voivat toimia puhtaasti virtuaalisina verkostoina, mutta silti tiiviinä, suljettuina ryhminä (esim. Facebook ryhmät).

Ei ehkä sittenkään ole ihme, että kansalais- ja järjestötoiminta kukoistaa Suomessa. Organisoituminen ryhmiin on ollut tapana jo yli 200 vuotta. Tapa houkuttaa ihmisiä edelleen yhdistyksiin ja muihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin.

Mediaunionin hallituksen seminaarissa ja sitä seuranneessa kokouksessa syntyi päätös sääntömuutosehdotuksesta: nimi menköön vaihtoon. Eihän yhdistyksen toiminta ole pelkästä nimestä kiinni, mutta nimi saisi mielellään kuvata oikeata toimintaa. Parhaimmillaan nimi kertoo selkeästi, ketkä kansalaistoimintaa harrastavat, minkä takia järjestö on olemassa ja miten se on organisoitu (säätiö, yhdistys, osuuskunta jne.). MDU ei ole liitto (unioni), eikä edes edusta mediaa. Ehkä tuo viestintäalan (tai sitä lähellä olevien alojen) käyttö on säännöissämme hieman suurentelua. Vai mitä mieltä itse olet?

Yhdistyksesi kokoontuu päättämään muun muassa tästä sääntökohdasta ja monista
muista tärkeistä asioista huhtikuussa. Tule paikalle ja vaikuta!

Mukavaa ja lämmintä kevättä toivottaen,

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Suljettu pysyvästi

Mediaunionin toimisto siirrettiin noin vuosi sitten Espoon Niittykumpuun. Muutin itsekin asumaan Espoon puolelle tämän vuoden alussa. En asu ensimmäistä kertaa Espoossa, ja kaupunki on tullut tutuksi myös kirjapainotekniikan opintojeni aikana. Nykyisin tulee silloin tällöin vierailtua Espoon Leppävaarassa, etupäässä Sellon kauppa- ja viihdekeskuksessa.

Lähistöllä sijaitsi opiskeluvuosinani Espoon-Vantaan teknillinen oppilaitos. Kun vuonna 1989 aloitin opinnot, oli Leppävaaran kampusrakennus juuri otettu käyttöön, uusi ja hieno. Puitteet olivat niin tekniikan kuin opetusvälineiden puolesta silloista huippua. Opettajatkin tuntuivat hyvin viihtyvän tehtävissään. Mitähän sinne nykyisin kuuluu? Katsotaanpa nettiselailuni tuloksia.

Wikipedia kertoo, että EVTEK perustettiin teknillisenä oppilaitoksena vuonna 1985 ja vakinaistettiin ammattikorkeakouluksi 1996. Tekniikan alan yksiköt sijaitsivat Leppävaarassa Espoossa ja Vantaan Myyrmäessä. Espoon yksikön suunnitteli Hannu Jaakkolan arkkitehtitoimisto, ja se rakennettiin vuosien 1985-1989 aikana. Vuonna 2008 Evtek ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia yhdistyivät uudeksi Metropolia Ammattikorkeakouluksi.

Helsingin Sanomien jutussa 15.3.2003 sanotaan näin: “Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun Leppävaarassa olevat uudet tilat vihittiin käyttöön. Laajennus helpottaa pitkään jatkunutta ahtautta, joka on merkinnyt sitä, että 1800 opiskelijaa on yrittänyt mahtua 700 oppilaalle suunniteltuihin tiloihin. Noin 5400 neliön uusiin tiloihin sijoittuvat muun muassa mediatekniikka mobiililaboratorioineen, harjoitteluyksikkö sekä tietokeskus…”.

Iltalehti puolestaan kirjoitti 10.06.2008:”Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun rehtori on yllättäen vapautettu tehtävistään. EVTEK-ammattikorkeakoulun rehtori Pertti Törmälä joutui luopumaan tehtävästään vain kaksi kuukautta ennen virkakautensa päättymistä. Hän ehti olla oppilaitoksen rehtorina 12 vuotta.”

HS otsikoi 24.3.2011: ”Suomen suurimmasta amk:sta tuli pelon pesä” Lehteen haastateltu pitkän linjan lehtori Marja Lehto kertoo ”Metropoliasta piti tulla Suomen innovatiivisin ammattikorkeakoulu ja paras työpaikka. Tavoitteet olivat korkealla, mutta teot ja saavutukset ovat jääneet olemattomiksi. Metropolian nykyjohto hallitsee 15 000 opiskelijan ammattikorkeakoulua pelolla…. Koko ajan on löydetty leikkauskohteita opetuksesta, mutta paisunut hallinto saa jatkaa. Täällä Metropoliassa on ehdottomasti liian paljon porukkaa”.

Sitten tuoreimpia kuulumisia: ”Metropolian Leppävaaran kampus suljetaan – rakenteissa havaittu äkillisesti lisääntyviä vakavia halkeamia ja painaumia” (Iltalehti 15.02.2019).

”Kokonainen koulu vajoaa Espoossa ja puretaan pian, korjaaminen ei ole mahdollista –  Espoon Leppävaarassa sijaitseva Metropolia-ammattikorkeakoulu puretaan keväällä 2020. Koulun rakenteissa on merkittäviä vikoja, ja koulu vajoaa. Koulurakennuksen viat johtuvat pitkälti vuonna 1988 valmistuneen koulurakennuksen rinnalle 15 vuotta myöhemmin rakennetusta laajennusosasta…”(HS 12.10.2019).

Nyt Google kertoo haulla EVTEK Leppävaara: Suljettu pysyvästi.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020!
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

”Ainut asia, joka estää minua oppimasta, on koulutukseni.”
– Albert Einstein –

 

 

 

 

 

Arpapeliä

Luonto on arvaamaton, ja menneenä kesänä sai monesti veikkailla, mikä sääennusteista osuu lähimmäksi. Kastunko, palelenko tuulessa vai poltanko poskipääni auringon paahteessa? Hämmästyttävän usein yhden päivän aikana osuivat kohdalle kaikki säätilat. Tuntui, että on ihan sama, miten ulos lähtiessä pukeutui, veikkaus päivän keleistä meni aina jossain määrin pieleen.

Osittain pieleen on mennyt Suomen valtion luonnonvarallakin, Veikkaus Oy:llä. Kesän aika saamansa runsaan ilmaisen näkyvyyden lisäksi on siellä kovasti ideoitu mainontaa, josta valvova silmä on jo useaan otteeseen ärähtänyt. Veikkaus saa monopolina kyllä lain mukaan markkinoida pelejään, mutta mainonta ei saisi edistää taloudellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja. Arpajaishallinnon linjausten mukaan Veikkauksen ei liioin sovi mainonnallaan kasvattaa liikevaihtoa. Pikemminkin pyrkimyksenä pitäisi olla kysynnän kanavointi.

Tavallaan ymmärrän, miksi rajanveto on Veikkaukselle hankalaa näillä määritteillä. Eikö mainonnan tarkoituksena ole juuri liikevaihdon kasvattaminen ja myynnin lisääminen? Miten myynnin kanavointi siitä sitten poikkeaa? Ja mitä se edes tarkoittaa? Valtion monopolit ovat tältä osin hankalia. On moraali- ja vastuullisuuskysymykset ja Veikkauksen liikevaihdosta (3,15 miljardia euroa vuonna 2018) lohkeava muhkea tili valtion kassaan.

Suomalaiset ovat pelihullua kansaa. Onneksi, sillä kuulemma suuri osa rahoista jaetaan urheilun ja kulttuurin kautta kansalle takaisin. Aivan kuten Alkosta ostettujen juomien myyntituloistakin suuri osa palautuu kansanterveyttä edistämään (?).

Mediaunionilla ei yhdistyksenä ole monopolia, eikä kyllä markkinointiakaan. Joskus on jäsenistö toivonut markkinointitapahtumia, kampanjointia tai muuta näkyvyyttä, joka tähtäisi uusien jäsenten hankintaan. Mutta tarvitaanko sitä enää nykyisellä toiminnan tasolla, aatteellisella yhdistyksellä? Luulenpa, että meille riittää hyvin suusta suuhun mainonta ja nykyinen hyvä maineemme.

Mediaunioni jakaa vuosittaisesta ”liikevaihdostaan” runsaasti avustuksia, vaikkei tuloja juurikaan ole. Sijoitustuotot muodostavat pienten osallistumismaksujen ohella ainoan tulonlähteen, jäsenmaksua ei peritä tällä hetkellä lainkaan. Nykyinen yhdistysmuoto, jossa (iso) hallitus päättää jäsenistön hyväksi avustuksista oikeastaan kolmea eri mallia käyttäen, on kyllä hankala ja joskus arpapeliä muistuttava.

Jäsenistölle tämä ei ole näkynyt, mutta vuotuinen työmäärä ja perusteiden selvittely on turhauttavaa. Se myös vie liikaa aikaa – se on pois toiminnan kehittämisestä. Toivottavasti ensi kevään yhdistyksen kokous saisi päätettyä yksinkertaisemman tavan avustusten jakoon. Tuokaa ajatuksenne ja esityksenne kokoukselle, kun aika koittaa!

Kuten tuoreesta lehdestä voitte lukea, yhdistyksen 110-vuotisristeilyllä hallitus esiintyi merkittynä ruusukkeilla. Tavoite oli olla avoin uusille ideoille ja jäsenistön käytettävissä. Tätä kirjoittaessani en vielä ole kuullut, tuliko kehitysehdotuksia – toivottavasti tuli.

Hyvää syksyä kaikille toivottaen

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Äänestysten kevät

Tänä keväänä on ollut paljon pohdiskeltavaa siitä, kenelle ja kenen ajamille asioille äänensä antaisi. On ollut ehdokkaita ja mielipiteitä laidasta laitaan sekä lupauksia, joita ei kukaan koskaan tai missään yhden vaalikauden aikana pysty toteuttamaan.

Tänä keväänä pidetyssä Mediaunionin yhdistyskokouksessakin oli runsaasti äänestyksiä. Ääntenlaskijoilla oli hikinen iltapäivä Hotel Arthurin auditorion jyrkkiä portaita ravatessa, kun he jakoivat äänestyslippuja ja sitten keräsivät ne. Kokous taisi äänestää yhteensä ainakin kuusi kertaa – osin onneksi riitti käsiäänestys.

Paikalla olleilla 52 jäsenellä oli erilainen näkemys mm. siitä, kuinka iso hallitus tarvitaan, kasvatetaanko sitä entisestään vai vähennetäänkö hallituspaikkoja. Ja jos, niin kuinka paljon? Lippuäänestysten ja valintojen jälkeen on Mediaunionin hallituksessa nyt kymmenen jäsentä. Kokouksiin osallistuu myös yhdistysfaktori, joten kaikkein pienimpiin neuvottelutiloihin ei vielä mahduta.

Äänestysinto jatkui vielä uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessakin. Muutaman lippuäänestyksen mentyä tasan saatiin lopulta arpomalla valituksi yhdistykselle sekä taloudenhoitaja että varapuheenjohtaja.

Mediaunioni MDU ry – kavereiden kesken MDU – on ammatillis-aatteellinen yhdistys, joka kokoaa yhteen viestintäalalla ja sitä lähellä olevilla aloilla työskentelevät ja näiltä aloilta eläköityneet toimihenkilöt. Näin se on sanottu kotisivuillamme. Jäseniä ovat henkilöt, kuten sinä ja minä ja noin 1920 muuta. Tämä ihan oikeasti tarkoittaa, ettei Mediaunionilla ole jäsenyhteisöjä, joiden etuja tarvitsisi puolustaa yhdistyksen hallinnossa ja toiminnassa.

Sisäinen äänivalta on kaikilla yksilöillä, ja se on sinun käytettävissäsi koko ajan, ei pelkästään yhdistyskokouksissa. Äänestysmahdollisuuksia riittää: voit osallistua jäsensivujen keskustelupalstalla menossa olevaan aiheeseen tai avata siellä kokonaan uuden aiheen. Voit lähettää vapaamuotoisia ideoita ja ehdotuksia koko hallitukselle tai vain yhdelle hallitusjäsenelle saadaksesi päätöksentekoa vaativat asiat eteenpäin. Ja jos haluat järjestää MDU:n jäsenille tapahtuman, voi siihen hakea hallituksen harkinnan mukaista avustusta joko yksin tai ryhmänä. Tällaista vaikutusvaltaa ei äänestäjälle tarjota eduskunnan tai europarlamentin suunnalta, ei vaikka kuinka hyvää ehdokasta äänestäisit.

Vaikka MDU:n jäsenkunta koostuukin pelkistä yksilöjäsenistä, on yhdistyksen sääntöjen puitteissa myös mahdollista kanavoida jäsenille tarkoitettu tuki osittain alan toimihenkilöyhdistysten kautta. Tästä on kyse, kun puhumme ”vuosittaisesta toiminta-avustuksesta”. Tarkoitus on tukea ryhmien kautta jäsenten ammatillis-aatteellista toimintaa. Jos satut kuulumaan tällaiseen tukea saavaan ryhmään, käy toki osallistumassa tapahtumiin ja vaikuttamassa toimintaan vaikka äänestämällä. Osallistuminen tavalla tai toisella on tervehdyttävää kaikille osapuolille. Se pitää yhdistysten toiminnan aktiivisena ja mahdollisena. Älä siis äänestä jaloillasi jäämällä pois toiminnasta, vaan käytä päätäsi ja hyödynnä kaikki jäsenetusi.

Oikein mukavaa ja lämmintä kesää toivottaen

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

 ”Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi.”
– Albert Einstein –

Lunta on tullut tupaan

Jaahas, taas lunta. Tänä talvena on saanut tarpoa, hiihtää ja lapioida ihan mukavasti. Onneksi on kevät tuloillaan. Ei sillä, etteivätkö aurinkoiset pakkaspäivät ja valkeat hanget olisi kauniita, mutta aikansa kutakin. sdr

Monta aurinkoista talvipäivää meni tänä talvena enimmäkseen sisätiloissa uurastaessa. Pakkasen puremilta vältyin touhuamalla muuttolaatikoiden, remonttitarvikkeiden ja kirjojen parissa.

Talvinen kirjakokemukseni ei ollut pelkkää lukemista (harmittavasti juuri sille jäi liian vähän aikaa). Suomen kirjataiteen komitean raadit kokoontuivat tammikuun aikana viisi kertaa valitsemaan vuoden 2018 kauneinta kirjaa. Viime vuoden kauneimmat – ja se kaikkein kaunein – julkaistaan näinä päivinä. Kokoelma on hyvä, paljon luovia ja taitavasti suunniteltuja ja toteutettuja, kauniita kirjoja. 25 kauneinta kiertää suuria kirjastoja Suomessa, Virossa, Saksassa ja Ruotsissa.

Lunta sataa tupaan kuitenkin Suomen kirja- ja painoteollisuudelle. Edellisvuosien
laskeva trendi näyttää jatkuvan. Edes suuret kustantajat ja mediatalot eivät näytä päässeen kunnolla kasvuun kiinni, vaikka taloussuhdanne on käväissyt viime vuosina huipussaan. Ja kyllähän tuossa kauneimpien kirjojenkin kokoelmassa on (ikävän) paljon muualla kuin Suomessa painettuja ja sidottuja kirjoja. Tästä huolimatta tilastojen ja tutkimusten valossa näyttää siltä, että suomalaiset ovat lukijoina edelleen maailman huippua.

Lukemiseen lasketaan myös kaikki sähköiset kirjat, äänikirjat ja digitaaliset oppimateriaalit. Lievää nousua viime vuonna tuli edellisestä vuodesta, kun kirjojen kokonaismyyntiin saatiin pieni, kolmen prosentin kasvu aikaiseksi. Kirjakauppaliitossa riemuittiin Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjan myyntiennätyksestä.

Mediaunioni heräilee talvihorroksestaan – on aika taas tiivistää tapahtumien tahtia. Yhdistyksen kokous huhtikuussa starttaa aktiivisten tapahtumien ketjun. Jos haluat vaikuttaa yhdistyksesi kehitykseen ja toimintaan, tee hallitukselle kirjallinen esitys (sähköpostitse info@mediaunioni.fi) 12.3.2019 mennessä, jotta asia voidaan sisällyttää yhdistyksen kokouksen esityslistalle.

Tänä 110-vuotisjuhlavuonna tapahtumia ja matkoja riittää taas moneen tarpeeseen. Kaikista tapahtumista löydät infoa tästä lehdestä ja jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osiosta. Nähdään viimeistään juhlaristeilyllä!

Lystikästä kevättä ja tapahtumarikasta vuotta toivotellen!
Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Neljä arvokkainta asiaa

Ihmiset
Mediaunionissa ihmiset ovat järjestäytyneet jäsenistöksi. Kun on jäsenenä yhteisössä, tarkoittaa se myös yhteistä toimintaa. Yhteisömme jäsenet toimivat toki eri rooleissa, toiset suunnittelevat, järjestävät ja kutsuvat muita osallisiksi tapahtumiin tai osalliseksi yhteisille matkoille. Suuri osa jäsenkuntaamme osallistuu yhteisön toimintaan seuraajana. Seuraajat osallistuvat lukemalla tätä lehteä, kirjautumalla jäsensivustolle silloin tällöin, lukemalla yhdistykseltä tulevat sähköpostit tai keskustelemalla toisen jäsenen kanssa yhdistykseen liittyvistä asioista.

Aika
Kun teet jotain, ihan mitä tahansa, kuluttaa se aikaasi. Aikaa ei saada takaisin, ja siksi on toki tärkeää miettiä, mihin aikaansa käyttää. Mikä on kallista aikaa, määrittyy jokaisen omasta lähtökohdasta ja tarpeista – usein myös lähimmäisiämme kuunnellen. Oma aika on yksi haasteellisimmista asioista, jota elämässä tulisi hallita. Eikä haaste suinkaan koske vain toisen palveluksessa aikaansa kuluttavia, vaikka työelämässä ajan niukkuus usein korostuukin. Oikeasti aika on kaikille saman mittainen ja yhtä arvokas. Siksi aikaa on mahdollista jakaa keskenämme esimerkiksi toimimalla yhdistyksessä. Kun teemme asioita yhdessä, kasvattaa yhteisiin asioihin käytetty aika arvoaan paljon enemmän, kuin yksin käyttämämme aika. Usein se antaa yhteisön jäsenille lisäarvoa yhteenkuuluvuuden tunteena, kokemusten rikkautena ja konkreettisina asioina.

Tieto
Ihmiskunnan liima ja rakennusaine. Tarvitsemme tietoa, jotta voimme hankkia taitoja. Tiedon avulla kasvatamme yhteisötaitoja, omaa osaamista, tietämyksen jakamisen taitoja ja arvoa tuottavaa toimintaa. Jatkuva oppiminen, kehittyminen ja pelkästään elämästä selviäminen edellyttävät tietoa. Koska tieto on muuttuva ja koko ajan lisääntyvä arvo maailmassa, on myös jatkuva tiedonhankinta ja tiedon jakaminen tärkeää. Mediaunionin jäsenten voi olettaa olevan tietämyksen huippupaikoilla. Jäsenistömme on kokenutta, viestinnän eli tiedon jakamisen parissa työtä tehnyttä väkeä. Tieto muuttuu siis taidoiksi, taito kokemukseksi. Ainoa huoli liittyy tiedon ajan tasalla oloon. Onko se samassa rytmissä muun maailman kanssa, jotta sillä voi tehdä hyödyllisiä, lisäarvoa tuottavia asioita?

Raha
Mitä mieltä olet rahasta? Monelle se on välttämättömyys. Mutta entä jos sitä ei olisi olemassa lainkaan, tarkoitan koko maailmassa, ei vain omalla tililläsi? Niinpä, maailma käyttäisi vaihdantaan jotain muuta. Ruokaa, vettä, palveluja, esineitä, tavaroita. Tosiasia on, ettei rahaa oikeasti ole, se on ihmisen luomus. Ajatus, jolla arvoa mitataan. Ja se pienenee maailmassa koko ajan – samalla, kun rahamäärä kasvaa. Ongelma on rahamäärän eli velan jatkuva kasvu. Jos sinulla on aikaa ja mielenkiintoa, perehdy esimerkiksi Yhdysvaltojen dollarien painamiseen (tämäkään ei ole totta, eivät he seteleitä paina, sillä kyse on velkakirjoista) ja inflaatioon. Raha on suuri valhe, se perustuu vain luottamukseen ja uskoon. Sopii toivoa, että tässä kohtaa usko ja luottamus kantavat ihmiskuntaa pitkään.

Joskus ihmisillä oli ihan oikeaa rahaa käytössään. Se oli ennen seteliaikaa (jonka kiinalaiset keksivät jo 900-luvulla). Silloin käytettiin kulta- ja hopeakolikoita. Kulta- ja hopea olivat olemassa ennen ihmistä ja jäävät vielä, kun ihmiskunta on joskus kadonnut. Harvalla meistä on tätä oikeaa rahaa, ainakaan kovin paljon.

Mediaunionin laskennalliset rahat ja toiminnan mahdollistava rahavirta tuotetaan pääosin sijoitustuotoilla. Meillä ei ole jäsenmaksuja, mutta meillä on kuitenkin yli 2000 ihmistä, joille tuotamme jäsenpalveluita: aikaa olla yhdessä, tietoa ja taitoa. Se on arvokasta, jos mikä. Rahasta meidän on turha kiistellä.

Rauhallista loppuvuotta ja yhä parempaa tulevaa vuotta kaikille jäsenille, yhteistyökumppaneille ja muille lukijoillemme!

Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577   info@mediaunioni.fi

Kirjataiteen asialla

Suomen kirjataiteen komitea aloitti toimintansa yli 70 vuotta sitten, vuonna 1947. Yhdistysrekisteriin merkittynä yhdistyksenä se on toiminut vuodesta 2011. Yhdistyksen tarkoitus on lisätä kirjojen arvostusta kirjataiteellisina kokonaisuuksina. Yhdistyksen jäseninä voivat olla oikeuskelpoiset yhteisöt. Mediaunioni MDU ry on yksi viidestätoista nykyisin mukana olevasta jäsenyhdistyksestä. Kunniajäsen on Kansalliskirjasto, joka on ollut merkittävästi mukana komitean perustamisesta lähtien.

Suomen kirjataiteen komitean tärkeimmät toiminnalliset elimet ovat hallitus, puheenjohtaja, komitean sihteeri, sekä kilpailun jury, joka jakautuu esiraatiin ja raatiin. Esiraati arvioi kaikki komitealle lähetetyt kirjat ja esittelee ne raadille. Raati päättää vuoden kauneimpien kirjojen kokoelmasta. Arvioidessaan kirjoja raadit pitävät lähtökohtana graafisen suunnittelun kokonaisuutta alkaen typografiasta ja päätyen valmiiseen painotuotteeseen. Klassisen kirjapainotaidon ohella arvostetaan myös tuoreita ja uutta luovia ratkaisuja.

Käytännössä Suomen kirjataiteen komitea valitsee vuosittain Vuoden kauneimpien kirjojen kokoelman, ei ainoastaan yhtä teosta. Valittu kokoelma on perinteisesti käsittänyt 25 kirjaa. Ehdolla on vuosittain ollut noin 200 kotimaista kirjaa. Joka vuosi yksi kirjoista palkitaan Vuoden kaunein kirja -arvonimellä, muut palkitaan Kirjataiteen kaunis kirja -palkinnolla. Omana ryhmänään valitaan myös Vuoden onnistuneimmat kannet. Palkittujen kirjojen suunnittelijoille, kustantajille, kirjapainoille ja muille tuotantolaitoksille jaetaan kunniakirjat.

Kauneimmat kirjat -kokoelma on vuosittain näytteillä mm. Kansalliskirjastossa, lukuisissa muissa kirjastoissa, kirjamessuilla sekä ulkomailla kansainvälisissä näyttelyissä ja kilpailuissa. Kilpailu ei ole pelkästään suomalainen instituutio—vuoden kauneimmat kirjat valitaan yli 30 maassa.

Edustan Mediaunionia Suomen kirjataiteen komitea -yhdistys ry:n hallituksessa. Pitkän harkinnan jälkeen suostuin myös puheenjohtajaehdokkaaksi, ja komitean vuosikokous valitsi minut 22.5.2018 uudeksi puheenjohtajakseen. Muita ehdokkaita ei ollut, joten äänestyksiltä vältyttiin. Kiitän vielä esikampanjoinnista Timo Nurmea, joka on edustanut Mediaunionia jo vuosien ajan komitean hallituksen arvostettuna jäsenenä.

Suomen kirjataiteen komitean puheenjohtajan rooli ei ehkä ole vaikea rasti, mutta haasteita siinäkin on ihan riittämiin. En usko, että maailmassa on yhtäkään yhdistystä, joka ei jollain tavalla tänä päivänä joutuisi taistelemaan oman asiansa, olemassaolonsa oikeutuksen, sanomansa riittävän näkyvyyden, rahoituksen, jatkuvuuden turvaamisen, uudistumisen ja sitoutuneiden ihmisten puolesta.

Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577 info@mediaunioni.fi

Mahdollisuus

Kevät on aina uusi mahdollisuus: luonto kukoistaa, antaa lämpöä ja iloa. No, tänä keväänä luonto käytti tämän mahdollisuuden melko myöhään mutta, käytti. Suomella on taas mahdollisuus jääkiekon maailman mestaruuteen ja jopa Euroviisujen voittoon – tai vaikka molempiin.

Myös Mediaunionin huhtikuussa pidetyllä yhdistyksen kokouksella oli mahdollisuus. Tehtiin useitakin uusia päätöksiä yhdistyksen ja hallituksen toimintaan liittyen. Osa mahdollisuuksista käytettiin hyvin, osaa ei. Joillakin päätöksillä vietiin kehitystä hivenen jopa taaksepäin. Sellaistahan se on, kun on mahdollisuus. Ja tämä on vain oma mielipiteeni, hallituksen ulkopuolisen toimihenkilön näkövinkkelistä asiaa kun katselen.

Mitkä ovat sitten viestintäalan mahdollisuudet tänä päivänä? Tarkastellaan vaikka suppeammin vain painoteollisuuden mahdollisuuksia Suomessa. Perinteisesti yritysten toimintaympäristöä ja mahdollisuuksia tarkastellaan tilastollisilla mittareilla. Ne näyttävät työpaikkojen määrän ja alan kysynnän sekä kokonaisliikevaihdon menneen alaspäin jo ainakin vuosikymmenen ajan. Toimiala supistuu, ja maailman digitalisoituminen vähentää painamisesta volyymia.

Mutta tässäkin on mahdollisuus. Ainakin ne, jotka haluavat ja osaavat etsiä mahdollisuuksia, hyötyvät. Osoituksena on esimerkiksi painamisen ja siihen liittyvien palveluiden kohdalla se, että yritysten liikevaihto/henkilö on säilynyt lähes samalla tasolla tai jopa kasvanut. Se on toki luonnollinen seuraus siitä, kun porukka pienenee ja yritysten lukumäärä laskee. Mutta kyllä se myös tarkoittaa sitä, että on alan toimijoita, jotka näkevät mahdollisuuksia siellä, missä muut rämpivät.

Monikanavaisuus, jossa tuotteita ja palvelua tarjotaan fyysisten tuotteiden lisäksi myös erilaisina digitaalisina tuotteina, on yksi mahdollisuus. Mutta se on mahdollisuus vain niille, jotka sen osaavat ja haluavat oppia. Kevään P&M-numerosta löytyy juttu: “Painetulla kirjalla on valoisa tulevaisuus”. Jutussa kerrotaan Stora Enson toteuttamasta tutkimuksesta, joka osoittaa, että painetut kirjat ovat jatkossakin tärkeitä, kiinnostavia ja arvostettuja e- ja äänikirjojen rinnalla. Lisätään tähän vielä se ajatus, että maailman suurin kirjakauppa Amazon.com on tulossa tänä vuonna Pohjoismaihin ja Suomeen. Onko se uhka vai mahdollisuus paikalliselle kirjapainolle tai kustantajalle? Ja otetaan vielä huomioon, että Amazon ei myy pelkästään kirjoja, vaan sieltä saa lähes mitä vain, ja sillä on satoja miljoonia asiakkaita ympäri maapalloa. Mikä tahansa yritys voi siellä myydä tuotteitaan, ei pelkästään iso A itse.

Jatkuva uuden oppiminen on menestymisen ehto. Oppimiseen liittyy se, että osaa hakea mahdollisuuksia, joita ilmenee erityisen paljon silloin, kun olosuhteet muuttuvat. On vain opittava olemaan avoin.

On hyvä muistaa, että meillä on jatkuvasti mahdollisuus keskittää huomiomme ja energiamme asioiden eteenpäin viemiseen. Samalla voimme saada huomattavasti isomman hyödyn. Myös sinulla on suuri mahdollisuus rikastuttaa elämääsi siellä, missä voit positiivisesti vaikuttaa lopputulokseen, esimerkiksi olemalla mukana aktiivisesti yhdistyksemme toiminnassa.

Hyvää kesää!
Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, GSM 0504679577   info@mediaunioni.fi

“Vaikeuksien keskeltä löydät mahdollisuuden.”
– Albert Einstein