Energiaa talveen

Vuosi on taas lopuillaan, ja menemme vahvasti kohti talvea. Olemme tämän vuoden joutuneet elämään poikkeuksellisen jännittyneessä tilanteessa Euroopassa vallitsevan sodan vuoksi. Tilanteella on suora vaikutus energiahintoihin. Talvikauden alkaessa elämisen kustannukset kasvavat voimakkaasti ja asettavat uusia haasteita arkeemme.

Itse asun 70- luvulla rakennetussa omakotitalossa, ja pari vuotta sitten tuli vaihdettua vanha öljylämmitys ilma- vesilämpöpumppuun. Kokemukset ovat olleet varsin positiiviset; lämmityskustannukset putosivat vuositasolla noin puoleen, ja laitteiden takaisinmaksuajaksi näytti – avustukset huomioiden – muodostuvan noin kuusi vuotta.

Nyt tilanne näyttää synkemmältä. Kahden vuoden määräaikainen sähkösopimus on päättymässä ja lämmitysjärjestelmän tuottaessa noin puolet lämmöstä sähköllä, kustannukset ovat nousussa. Uuden sähkösopimuksen hinta ei vielä ole tiedossa, mutta arviolta se on vähintään kaksinkertainen nykyiseen nähden. Eli kustannukset siis ylittävät aiemmat öljylämmitysajan lämmityskulut. Huonelämpötila on asetettu 20 asteeseen, ja vaimo kutoo villasukkia talven varalle.

Vallitseva tilanne heijastuu yksityisen kansalaisen kustannuksiin inflaation myötä teollisuuden kustannuksiin ja lopputuotteiden hintaan, myös graafisessa teollisuudessa. Julkaistujen tietojen mukaan painotuotteiden hinnat olivat kuluvan vuoden loppukesästä yli 20 % korkeammalla kuin vastaavaan aikaan edellisenä vuonna. Tämä hintojen nousu ei kuitenkaan päädy liiketoiminnan harjoittajan taskuun, koska se perustuu pitkälti raaka-ainekulujen, kuten erityisesti paperin hinnan, kohoamiseen.

Kirjamessuista kertovassa artikkelissa (YLE 27.10.2022) kommentoitiin paperin hinnan kohonneen n. 40 % edelliseen vuoteen verrattuna. Energian kallistuminen voi hinnan lisäksi vaikuttaa paperitehtaiden tuotantomääriin, vaikkakin joiltain osin energiaomavaraisuus on varsin korkea.

Kohonneet energiakustannukset koskevat myös Mediaunionia. Lähinnä vaikutus muodostuu mökkikohteiden energiankulutuksesta. Niinpä Ellivuoren kohteeseen onkin tänä syksynä asennettu ilmalämpöpumppu. Kulutuksen lisäksi kustannuksiin vaikuttaa tietenkin sähkön ostohinta. Tältä osin mökkikohteiden sähkösopimusten uusimisajankohta on ollut varsin onnekas; pitkäaikainen sopimus solmittiin energiayhtiön kanssa kaikkiin kolmeen kohteeseen loppuvuodesta 2021 ennen hintojen kohoamista.

Suomen näkymät energiantuotannon omavaraisuuden osalta ovat varsin hyvät verrattuna useisiin Euroopan maihin, jotka ovat hirttäneet itsensä venäläiseen fossiiliseen energiaan. Yhteisestä markkina-alueesta johtuen Suomenkin sähköhinnat muodostuvat ikävä kyllä eurooppalaisen hintatason mukaan, jolloin määräävänä tekijänä on fossiilisen energian hinta. Siirtymä ydinvoimaan ja fossiilivapaaseen energiaan tarjoaa vakautta ja mahdollisuuden katkaista kaupalliset yhteydet maihin, jotka haluavat käyttää energiaa painostuskeinona tai pyrkivät kartellityyppiseen toimintaan hinnanmäärityksessä.

Leutoa talvea toivotellen
Markku

Yhdistysfaktori Markku Nikkilä
puh. 044 988 1040
info@mediaunioni.fi

Markkinoiden muutoksessa

Parin vuoden koronarajoitusten jälkeen alan messutapahtumat aktivoituivat jälleen kesän kynnyksellä. Sign, Print & Promotion -tapahtuma pidettiin Helsingin Messukeskuksessa toukokuussa ja Fespa-messut Berliinissä kesäkuussa. Näihin molempiin yhdistettiin Mediaunionin jäsentapahtuma.

Kumpikaan tapahtumista ei ollut perinteinen kirjapainotekniikan messutapahtuma, vaan suuntautui uudempien tekniikoiden ja niiden hyödyntämismahdollisuuksien esittelyyn. Tuttujen kanssa Messukeskuksessa keskustellessa huomio kiinnittyi siihen, että perinteisen graafisen teollisuuden laitevalmistajat puuttuivat paikalta. Vastaavasti digitaalisten ratkaisujen, erityisesti suuriformaattisten inkjettulostimien, tarjonta oli runsasta.

Viime vuosina perinteisten offsetpainokoneiden myynti on ollut rajallista. Kysyntää ja jatkuvuutta on silti pakkausteollisuudessa, jossa markkinat eivät ole supistumassa kuten painotuotteiden osalta on käynyt. Globaalissa pakkausteollisuudessa käytetystä materiaalista noin kolmannes on kartonkia tai pahvia, joka soveltuu perinteiseen painatusprosessiin, kunhan sarjat ovat riittävän suuria.

Kasvaneen tuotantonopeuden ja lyhentyneiden kuntoonlaittoaikojen ansiosta uudet koneet korvaavat kapasiteetillaan useamman vanhan koneen, varsinkin jos käyttöastetta lisätään. Painokoneiden käyttöaste onkin mielestäni meillä perinteisesti ollut alhainen. Liikkuessani aikoinaan työasioissa eteläisemmässä EU-maassa kysyin erään kirjapainon omistajalta uuteen painokoneinvestointiin liittyen, miten he aikovat pienestä maasta löytää riittävästi töitä tehokkaalle koneelle. Vastaus oli: ”Markku, ei näin tehokasta konetta kannata hankkia kotimarkkinoita varten”.

Kyseinen yrittäjä ajatteli isosti. Myöhemmin olemmekin saaneet todistaa painotöiden valumista Suomesta muihin maihin. Syyllisenä on pidetty EU-tukia ja alempia palkkakustannuksia, mutta uskon myös tuottavuuden olleen vaikuttava tekijä. Pari esimerkkiä tulee mieleeni kotimarkkinoilta. Kun painokoneen käyttöastetta on nostettu vuoroja ja työpäiviä lisäämällä, on se kohentanut tulosta ja vaurastuttanut omistajia onnistuneilla yrityskaupoilla. Edellytyksenä tuottavuuden nostolle on tietysti, että on painotöitä, joilla kuormittaa konetta. Se onkin sitten myynnin, markkinoinnin ja toimintastrategian haaste. Tietysti voidaan vanhalla, jo maksetulla koneella pitää tuntiveloitus alhaisena, mutta tällöin investoinnin uusinna rahoitus muodostuu haasteelliseksi.

Kun tarkastelen lähihistoriaa, uskon, että uusien offsetkoneiden toimitukset voi Suomessa jatkossa laskea vuositasolla yhden käden sormin. Tällöinkin useampi sormi jäänee käyttämättä. Graafisen teollisuuden muutos jatkuu voimakkaana, uusien koneiden tehokkuus vaikuttaa markkinaosuuksien jakautumiseen, digikoneet tarjoavat vaihtoehtoja kaikissa formaateissa.

Myös perinteinen käsitys painamisesta on muuttunut, sillä ns. painettu tuote voi nykyisin olla vaikkapa valokuva, kahvikuppi tai lattiamatto.

Reipasta syksyä!
Markku

Yhdistysfaktori Markku Nikkilä
puh. 044 988 1040
info@mediaunioni.fi

Uuden äärellä

Tätä kirjoittaessani koleahko vappuviikonloppu on juuri vietetty ja ensimmäinen pyhän jälkeinen arkipäivä menossa. On myös pitkähkön tauon jälkeen ensimmäinen työpäiväni. Toukokuun ensimmäisenä päivänä astui voimaan työsopimukseni Mediaunionin yhdistysfaktorina. Vuoden päivät ehdin viettää eläkkeellä, kunnes aloin kaivata kotitöiden ja remontoinnin vastapainoksi jotain osa-aikaista tekemistä. Kun sitten yhdistysfaktorin toimi MDU:ssa tuli hakuun, totesin sen olevan juuri sitä, mitä olin kaipaillut.

Markku Nikkilä

MDU :n vuosittaiset kokoukset ja tapahtumat ovat tuoneet mukanaan positiivisia kokemuksia. Olen päässyt vaihtamaan kuulumisia monien työuran aikana tapaamieni tuttujen kanssa. Suhteellisen pitkään toimin kirjapainoalalla ennen eläköitymistä.

Ensimmäinen kesätyöpaikka oli Kirjapaino Jaarlissa Hämeenlinnassa vuonna 1973 – tuosta kesästä ehti kulua 47 vuotta viimeisen työsuhteen päättymiseen. Myös isäni työskenteli kirjapainossa, joten täysin tuntemattomalle tielle en lähtenyt. Noina ”vanhoina hyvinä aikoina” oli hyvin yleistä, että usea saman perheen jäsen työskenteli alalla, jopa saman työnantajan palveluksessa.

Parin kesätyöpestin jälkeen työ graafisessa teollisuudessa jatkui oppisopimuksella ja opinnoilla kirjapainotekniikan linjalla Helsingin Teknillisessä Oppilaitoksessa. Kirjapainoteknikon tutkinnon jälkeen työskentelin useammassa graafisen alan maahantuontifirmassa myynnin, markkinoinnin ja teknisen tuen tehtävissä. Myös tuotannon esimiestehtävät tulivat tutuiksi. Työnantajia matkan varrella kertyi kymmenkunta, ja pisimmälle työsuhteelle tuli kestoa 21 vuotta.

Olen myös saanut perehtyä graafisen alan koulutukseen sekä kouluttajan että koulutettavan näkökulmasta. Teknikon tutkinnon päivitin insinööritutkinnoksi (YAMK) työn ohessa opiskellen. Hankin myös kokemusta toisen asteen sivutoimisista opetustehtävistä sekä näyttötutkintojen arvioinnista.

Kuluneiden vuosien aikana on joutunut seuraamaan alan koulutuksen voimakasta supistumista, joka koskee sekä korkeakoulututkintoja että toisen asteen koulutusta. Koulutuspaikkojen väheneminen tuntuu jopa voimakkaammalta kuin alan tuotannollinen hiipuminen.

Odottelen mielenkiinnolla ja kunnioituksella uuden työni tarjoamia kokemuksia ja haasteita, joita uskon riittävän. Toivon pystyväni palvelemaan jäsenistöä yhtä hyvin kuin aiemmat tehtävän haltijat. Kiitokset myös edeltäjälleni Hännisen Erkille yhdistysfaktorin työtehtäviin perehdyttämisestä.

Mukavaa kesää kaikille!

Markku
Yhdistysfaktori Markku Nikkilä
puh. 044 988 1040
info@mediaunioni.fi

Ovatko värit hallinnassa?

Digitaaliseen työnkulkuun siirtymisen yhteydessä alettiin prepressissä puhua värinhallinnasta ja ICC-profiileista. 4-väripainamista varten värikuvat pitää saada CMYK-muotoon, ja tätä värierottelua varten tarvitaan painoprofiileja. CMYK-muunnoksessa painoprofiilin tehtävänä on optimoida kuva käytetylle painomenetelmälle ja paperille sekä toistaa originaalikuva mahdollisimman tarkasti.

Alkuun moni painotalo teki omia painoprofiileja suorittamalla kalliita testiajoja omilla painokoneillaan. Painotalokohtaisen profiilin ongelma oli, että se kuvasi vain sen painokoneen ja painopaperin ominaisuuksia, joilla testiajot oli tehty. Onneksi pian mukaan kuvaan tulivat laadukkaat standardin mukaiset profiilit, jotka perustuvat tarkkoihin testiajoihin sekä sovittuihin tavoitearvoihin. Katsaus painotalojen netissä oleviin aineisto-ohjeisiin osoittaa, että nykyisin käytetään lähes yksinomaan standardiprofiileja. Painovalmiin aineiston valmistajan kannalta tämä on hyvä asia, hän voi tehdä aineiston eri painotaloihin samoja profiileja käyttäen.

Mikä sitten on ollut profiilien kehitystarve ajan myötä? Arkkipainossa yleisimmin käytetystä ISO Coated profiilista on tehty kolme versiota. 1. versio ISO Coated (Fogra 27) valmistui 2000-luvun alussa. Käytännössä painokoneella ei aina päästy profiilin sisältämiin väriarvoihin. Siksi 2007 julkaistiin yhä laajalti käytössä oleva ISO Coated v2 (Fogra 39). Viimeisin versio eli PSO Coated v3 (Fogra 51) julkaistiin 2015. Tässä profiilissa on huomioitu painopaperin sisältämät optiset kirkasteet. Tätä versiota ilmeisesti käytetään edelleen melko harvakseen.

Pelkkä standardiprofiilin käyttö CMYK-muunnoksessa ei kuitenkaan yksinään riitä siihen, että otsikon kysymykseen voidaan vastata myöntävästi. Edellytyksenä on myös, että painotalo painaa standardin eli profiilissa olevien tavoitearvojen mukaisesti. Jos työnkulussa ei käytetä sopimusvedoksia (Certified Proof), korostuu standardin tavoitearvoihin painamisen tärkeys.

Hyvää kevättä!

Erkki
Yhdistysfaktori Erkki Hänninen, puh. 044 988 1040
info@mediaunioni.fi

Uutta oppimassa – jälleen kerran

Tervehdys, hyvät Faktorin lukijat! Aloitin osa-aikaisen yhdistysfaktorin työt lokakuun alussa, ja tätä kirjoittaessani olen ollut toimessa melko tarkkaan kuukauden verran.

Alku on mennyt perehdytykseen ja uuden opetteluun edeltäjäni Vesa Salmen opastuksella. Uuden oppiminen on asia, jota nykyihminen joutuu väistämättä kiihtyvällä vauhdilla kokemaan, halusi sitä sitten tai ei. Uskon, että moni kuitenkin haluaa ja kokee sen positiivisena. Ehkä siten myös välttää leipääntymisen omassa työssään.

Ammattikouluajalta 70-luvulta on jäänyt mieleen erään opettajan toteamus siitä, että ihmisen on varauduttava kahteen tai kolmeen uudelleen koulutukseen työuransa aikana. Hyvin ennustettu! Tämä lienee pitänyt paikkansa monen kohdalla, vaikka näin nopeaa kehitystä ei silloin ehkä osattukaan odottaa. Uudelleen koulutuksella ei välttämättä tarkoiteta alan vaihtoa, vaan kehityksen mukana myös alakohtainen lisäkoulutus tai työtehtävien vaihtuminen on tarpeen.

Myös graafisella alalla kehitys on ollut vauhdikasta erityisesti tietotekniikan lisääntymisen ansiosta. Jossain vaiheessa työuraani toimin kouluttajana, ja silloin tuli läheltä seurattua murroskautta, jolloin tietotekniikka työvälineenä astui vahvasti esiin. Henkilölle, joka esimerkiksi oli tehnyt filmiasemointia 20 vuotta, ei välttämättä ollut helppoa siirtyä pääteasemoijaksi. Joskus pöytä ja käsivarren pituus ei tahtonut riittää, kun yritettiin hiiren avulla kohdistaa kursoria ruudulla oikeaan paikkaan. Mutta tässäkään tapauksessa ei kaikkea tarvinnut oppia uudelleen, sillä taustalla oli kahden vuosikymmenen ammattitaito ja ymmärrys siitä, miten asemointi tehdään ja mitä kaikkea siinä pitää ottaa huomioon. Työvälineiden käyttö ja niihin liittyvät järjestelmät opittiin ajan myötä omalla painollaan.

Olin reippaasti yli 30 vuotta saman työnantajan palveluksessa, ja työuralla työtehtävät ja toimenkuvat vaihtuivat ainakin puolen tusinaa kertaa. Aina oli kuitenkin sellainen tilanne, että aikaisemmat työkokemukset tukivat seuraavaa. Itse olen kokenut toimenkuvien vaihdot positiivisena asiana, joka pitää yllä mielenkiintoa ja vireyttä. Työelämässä edelleen mukana oleville suosittelenkin aktiivista osallistumista oman työnsä ja osaamisensa kehittämiseen, jos se vaan suinkin on mahdollista.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille lukijoille!

KUKA?
Erkki Hänninen, MDU:n yhdistysfaktori
Koulutus: Kirjapainoteknikko, valmistumisvuosi 1983
Työura: Muun muassa kouluttaja, projektipäällikkö, laatu- ja ympäristövastaava, prepressin esimies
Siviilisääty: Naimisissa, neljä aikuista lasta.
Harrastukset: Liikunta eri muodoissa, kielten opiskelu.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, eikä sitä ole paljon

Elokuu 2016 Helsinki. Astun sisään toimistotalon aulaan, tervehdin vastaan tulleita kahta herraa. On aika aloittaa. Tehtävää olisi runsaasti, tekemätöntä ja korjaamatta jääneitä asioita, eniten kuitenkin kehitettävää ja uudistettavaa. Uusi alku jollekin vanhalle, joka kantaa pitkää historiaa mukanaan.

Mennyt kesä oli kuuma ja odotuksia täynnä. Toivoimme menestystä koronan vastaisessa taistelussa, jalkapallon EM-kisoista ja olympialaisista. Aika paljon saatiinkin, sekä menestystä että draamaa. Tautitilanne vaikeutui, monet kesän tapahtumat jouduttiin perumaan.

MDU:n osaksi tuli jo keväällä perua ja siirtää yhdistyksen kokous tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessa se pyritään järjestämään syyskuussa. Yritys on saada aikaan mahdollisimman perinteinen ja fyysinen kokous. Että oltaisiin oikeasti koolla, eikä ainoastaan kourallinen meistä jossain neuvottelutilassa ja muutamat muut etäyhteyksien päässä. Kaikeksi onneksi on sentään jo saatu onnekkaasti vietyä läpi muutamia tapahtumia kesän aikana. Tulevaisuudessa on suunnitteilla jopa messumatka – ihan ulkomaille asti.

Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten voisi kuvitella, niin yhdistystoiminnalle parasta aikaa on ihmisten kokoontuminen, yhdistyminen. Kun samanmieliset, työelämän samanlaisia kokemuksia ja yhteistä historiaa jakavat ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan, on ilma sakeana tarinaa. Yleensä positiivisessa hengessä. Tässä mielessä on pian jo kaksi vuotta kärsitty näiden tilaisuuksien puutteesta. Vaikka etätyö ja etäkokoontumiset verkon yli ovatkin saaneet uuden alun, eivät ne koskaan pysty korvaamaan tarvettamme kohdata muita kaikin aistein.

Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Valtaosa meistä kaipaa toisten läheisyyttä, kosketusta, ruumiinkieltä ja heikkoja signaaleja, jotka eivät verkon yli välity. Ilman tätä inhimillistä ominaisuutta ja mahdollisuutta toisten kanssa yhdistymiseen saattaa käydä niin, että meistä tulee äkäisiä, muita kohtaan kielteisiä ja kaikkeen epäillen suhtautuvia.

Jotkut meistä suhtautuvat muista syistä elämäänsä ja muihin negatiivisesti. Yhdistystoiminnassa sellaiset tyypit erottautuvat nopeasti. Toivottavaa kuitenkin on, että heidätkin saadaan positiivisella hengellä ja optimismilla asioita näkeviksi, hyviksi tyypeiksi. Onkin hyvä muistaa yhdistyksen positiivinen voima ja sen tarkoitus, joka on tuottaa yhteistä hyvää jäsenilleen. Hyvää eri muodoissaan, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä.

Elokuu 2021 Helsinki. Astun sisään hotellin aulaan, kasvomaski naamallani suuntaan neuvotteluhuoneeseen. Useimmat jo nauttivat aamukahvia. Viritellään koneet, kytketään piuhat. Heijastan seinälle kokouksen esityslistan, ja alamme käydä läpi pitkää asialistaa. Tämä on minulle toistaiseksi viimeinen kokous tällä porukalla, mutta niin se on osalle muitakin läsnäolijoita. Syyskuun jälkeen en enää jatka yhdistyksen faktorina.

Kiitos teille, joita olen kohdannut vuosien mittaan fyysisesti, puhelimitse ja viestein. Olette mukavia ihmisiä kaikki! Kiitos yhteistyöstä kaikille hallituksessa mukana olleille. Erityisen suuret kiitokset Pekalle ja Jormalle!

“On vain kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.” Albert Einstein

Hyvää syksyä!
Vesku

Näkökulmia

Yllättäviä, hyvin kummallisia asioita ja tapahtumia on ollut meneillään. Viime vuoden alkukeväästä monet ennalta suunnitellut asiat menivät uusiksi. Kaikki yhteiskunnalliset toimintamme työssä, koulussa ja kaupassa käymisestä lähtien saivat uutta näkökulmaa, kun työnantajat ja -tekijät tajusivat että “hei, tätä hommaa voi tehdä myös kotona, ja ruokaa saa jopa kotiovelle toimitettuna!” Näkökulma elämään muuttui. Osalla todennäköisesti pysyvästi.

Koronan aiheuttama matkustuskielto ja tapahtumien ja paikkojen sulkeutuminen saivat mökkilomat kotimaassa tuntumaan ruhtinaalliselta vaihtoehdolta jatkuvan kotoilun sijaan. Sama ilmiö luonnollisesti jatkuu tänä vuonnakin, ja myös Mediaunionin lomakohteissa on suurta kysyntää. Hyvä niin. Jatkuva käyttöasteen kasvu luo samalla myös suurempaa tarvetta pitää paikat kunnossa ja uudistaa vanhaa. Nyt tuntuu myös siltä, että monet asiat, kuten maskin käyttö, turvavälit ja käsidesi julkisissa paikoissa ja tapahtumissa (niissä harvoissa, joita on ollut) ovat jo täysin arkipäivää. Vielä viime vuoden keväällä esimerkiksi maskeja eivät edes viralliset tahot erityisemmin suositelleet. Näkökulma ja suhtautuminen muuttui syksyllä toisen korona-aallon iskiessä. Syyskuussa myös yhdistyksemme kokouksen vakiovarusteita olivat maskit ja käsidesit.

Edellä kuvatun näkökulman vaihtamisen taito on ihmiselle mahdollista, kun hän syventyy ajattelemaan. Tosin, ei voida väittää, että kaikilla tämä tapahtuisi tietoisen ajattelun kautta. Kenties suurin osa on vain seurannut yleistä mielipidettä ja noudattaa ohjeita tai yhteisön painetta. Silti asioihin suhtautuminen oman ajattelun kautta on mahdollista. On väitetty, että saamme yhden päivän aikana päähämme noin 60 000–70 000 ajatusta. Se, mihin niistä syvennymme ja miten reagoimme vaikuttaa psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme. Sanotaan, että jopa noin 80 prosenttia ajatuksistamme ovat negatiivisia! Ajattele, siis olet. Mutta haluatko ajatella näin paljon negatiivisia asioita, joilla on tutkitusti sinuun huono vaikutus?

Suhtautuminen asioihin rakentuu pitkälti uskomuksista ja asenteista. Näitä voi muuttaa, jos itse haluaa. Kenties tärkein asia suhtautumisessa olisi muistaa mitä antiikin filosofista, Sokrateesta on sanottu; “Hän oli kaikista filosofeista viisain – ei sen tähden miten paljon hän tiesi, vaan sen takia, että hän ymmärsi miten vähän hän tiesi.”

Tätä ehkä kannattaisi pohtia ennen kuin painaa kiukkuisen, parjaavan tai muuten negatiivisen viestin Twitteriin tai keskustelupalstalle. Silloin viestität maailmalle asioita, joita et voi enää perua. Mieti vielä, oletko ihan oikeasti ymmärtänytasian, ja tiedätkö siitä riittävästi? Vai oletko kenties omien uskomusten ja asenteiden kuplassa, omien negatiivisten ajatusten velloessa päässäsi saanut loistoidean tyhjentää tietosi ja sylkeä pahaa mieltä muidenkin silmille? Olemme viime aikoina joutuneet todistamaan tällaista maailmaa läheltä, jossa ajattelemattomuus, piittaamattomuus ja toisten syyttely on vaarallisiin mittasuhteisiin kasvanut ihmiskunnan vitsaus.

Tätä kirjoittaessani ei vielä ole voitu päättää missä, miten ja milloin voimme järjestää yhdistyksen kokouksen. Itse ainakin toivon, että kokoustapahtuma voidaan järjestää lämpimänä ihmisten kohtaamisena ihan fyysisesti. Meillä ei todellakaan ole liikaa ollut mahdollisuuksia tavata toisiamme. Kun sen aika tulee, tulee myös valintojen aika. Toivon että osallistut yhdistyksen tulevaisuuden pohdintaan käyttäen omaa ajatteluasi ja viisauttasi. Pohdi edellä kirjoittamaani, ja syvenny oikeasti ajattelemaan. Vaihda näkökulmasi positiiviseen, jos se ei sitä jo ole!

”Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan käsitykset, joita meillä on näistä asioista.” Epiktetos

Hyvää kesää!
Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

Loppuun on enää vähän aikaa?

Muutos on pysyvää, se on tarpeellista, ja vain muutosten kautta on mahdollisuus kehittyä. Mediaunionin muutokselle ja kehittymiselle olisi tarvetta ja kysyntää. Pystytäänkö tähän tilaisuuteen tarttumaan, kun vielä on aikaa? Onko Mediaunionin hallitus ja jäsenistö valmis viemään kehitystä eteenpäin? Vai onko tartuttu tiukasti vanhoihin rutiineihin ja turvallisuuden tunteeseen – kun ei tehdä liikoja, niin ei satu vahinkoja?

Säännöt sallivat samojen hallitusjäsenten olla ehdolla aina uudestaan ja uudestaan. Mutta mahdollistaako se muutoksen ja kehityksen parhaalla mahdollisella tavalla?

Miksi juuri nyt olisi hyvä aika aloittaa muutostyö? Meillä on varaa tehdä asioita, mutta kyse ei ole pelkästään MDU:n sisäisistä rakenteista, varallisuudesta ja jäsenistöstä. Myös maailma ympärillä on muutoksen tilassa.

Ikääntyminen vaikuttaa ja heijastuu ihmisen itsensä lisäksi myös lähipiirin toimintaan. Organisaatiot ja yhteisöt hyötyvät usein iän myötä tulleesta kokemuksesta, joka parhaimmillaan kehittää toimintaa ja tuo sinne uutta. Vähintäänkin yhtä monesti toiminta kuitenkin muuttuu rutiininomaiseksi tai jopa toimettomaksi oleiluksi. Kun näin käy ja samalla tapahtuu väistämätöntä vanhenemisen muutosta, on sekä yksilölle että organisaatiolle seurauksena pysähtymisen tila. Seuraa kuihtuminen ja loppu.

Mediaunionin jäseniä on tätä kirjoitettaessa 1899, ja heidän keskimääräinen ikänsä on 68,4 vuotta. Mediaani- ikä, jolloin puolet ovat nuorempia ja toinen puoli tätä vanhempia, on 70 vuotta. 684 jäsentä on ylittänyt 75 vuoden iän. Näistä yli 400 on jo ylittänyt 80 vuoden iän. Jäsenkunnasta 430 on eläkeiässä eli 60–70-vuotiaita. Nuoriso-osasto näyttää tältä: 50–60-vuotiaita on 320 ja 40 50-vuotiaita 131. Vielä nuorempia eli 30–40-vuotiaita on mukana 32 henkeä. Tässä melko miesvaltaisessa yhdistyksessä on mukana 434 naista, ja miehiä löytyy 1465.

Tilastot voivat olla tylsiä, mutta niiden kautta voi ennustaa tulevaa. Jos tarkastellaan pelkkää ikärakennetta, niin aika harmaalta näyttää. Kymmenen vuoden päästä jäsenkunta on todennäköisesti pienentynyt vähintäänkin usealla sadalla. Uusia jäseniä ei todennäköisesti enää tule kuin kourallinen. Pitääkö tälle sitten tehdä jotain? Tietenkään emme voi pysäyttää aikaa, eikä väki tästä nuoremmaksi muutu, vaikka vetreää onkin. Minusta olisi kuitenkin jo korkea aika alkaa valmistella yhdistyksen tulevia muutoksia. Meillä on sekä moraalinen velvollisuus että taloudellinen syy ja lisäksi yhdistyksen säännöt. Toki sääntöjä voi ja pitääkin muuttaa, talous voi kadottaa pohjansa tai kasvattaa yhä suurempaa pääomaa yhdistyksen toiminnan tueksi.

Yhtä kaikki, haluaisin palata neljän vuoden takaiseen kirjoitukseeni, jossa hahmottelin, mikä minusta olisi oikea liike väistämätöntä muutosta kohti. Kirjoitin säätiöistä. Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että yhdistyksen kokouksen tulisi tehdä hallitusta velvoittava päätös aloittaa toimenpiteet aatteellisen tukisäätiön perustamiseksi. En tarkoita, että säätiön perustamisen yhteydessä yhdistys lakkautettaisiin. Se lakkaa kyllä aikanaan muutenkin. Säätiöllä voisimme turvata jatkuvuutta jakamalla sen kautta tuet, apurahat ja avustukset. Itse yhdistyksen asia olisi pitää huolta jäsenistä ja tapahtumista entistä tehokkaammin.

Toivomukseni on, että yhdistyksen ”nuorisopääty” myös aktivoituu kehittämään yhdistystään. Tarvitsemme hallitukseen vaihtuvuutta, koska vain se takaa muutoksen ja muutos turvaa tulevaisuuden. Hyvää kevättä ja onnellista tulevaisuutta!

Vesku, yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

Lehdet tippuu

Jo vuosikymmenten ajan ovat painettujen lehtien levikit maailmanlaajuisesti tippuneet yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Poikkeuksena ovat muutamat suuret Aasian maat, erityisesti Intia, jossa lehtiä ja paperille painettuja uutisia merkittävissä määrin vielä luetaan.

Myös Suomessa, lukijoiden luvatussa maassa, kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa ilmestyvien painettujen sanomalehtien yhteenlaskettu levikin pudotus oli viime vuonna -12,6 % (LT tilasto 2019). Vain kolmella sanomalehdellä oli kasvua digilehtien levikissä. Kaikilla muilla myös digilehtien levikit olivat tippuneet. Ilmeisesti kuitenkin juuri digilehtisivustojen kautta mediatalot ovat saaneet pidettyä lukijoistaan sen verran kiinni, että levikki vielä antaa uskottavuutta mainosmyynnille. Ilmoitusmyynnistä (mm. asunnot, autot, työpaikat) lehdet ovat tippuneet jo ajat sitten.

Tilattavien 1–2 päivää viikossa ilmestyvien sanomalehtien, ammatti- ja erikoislehtien sekä asiakas- ja henkilöstölehtien levikit tippuivat hieman vähemmän (3–6 %). Näissä lehtiryhmissä levikit lasketaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muutamissa tuhansissa kappaleissa.

Yhdysvalloissa lehdet tippuvat vielä hurjempaa tahtia. Tutkimusorganisaatio Pew Research Centerin mukaan USA:n sanomalehtien levikit laskivat jo vuonna 2018 alimmalle tasolle sitten vuoden 1940. Kuusi suurinta pörssissä noteerattua mediakonsernia, joilla on omistuksessaan yhteensä yli 300 päivälehteä, ovat menettäneet tämän vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana jo 42 prosenttia mainosmyyntitulojaan. Levikkituloista on kadonnut kahdeksan prosenttia.

Konkursseja, lehtien lopettamista, lomautuksia ja irtisanomisia on riittänyt ja riittää jatkossakin. Lehtiä tippuu lisää, ikävä kyllä myös meillä Suomessa. Metsäyhtiöiden ilmoitukset painopapereiden valmistuksen lopettamisesta ovat tätä totuutta vasten ihan ymmärrettäviä. Suomen viimeinen sanomalehtipaperia valmistava Jämsän Kaipolan tehdas suljetaan UPM:n ilmoituksen mukaan tämän vuoden loppuun mennessä. R.I.P.

Ei Suomessa sanomalehtipaperia ole tähänkään asti (pelkästään) kotimaan tarpeita silmälläpitäen valmistettu. Mutta nyt kysyntää ei riitä enää Atlantin toisella puolella eikä juuri muuallakaan maailmassa.

Mitä sitten tapahtuu tiedonvälitykselle, kun sanomalehdet katoavat? Suurin pelko on, että laatu heikkenee radikaalisti. Valeuutiset ja populismi saavat yhä enemmän (digitaalista) tilaa. Journalismin taso laskee, koska ammattimaisten journalistien joukko supistuu. Samaan aikaan, kun valemediat imevät ihmisiä puoleensa, valtamediana tunnettu laatujournalismi katoaa kaatuvien sanomalehtien toimitusten mukana.

Vaikka lukeminen supistuu, niin sanotun tiedon määrä maailmassa edelleen kasvaa hurjasti. Myös tiedonvälityksen nopeus kiihtyy. Tässä ei kuitenkaan määrä mitenkään korvaa laatua, päinvastoin. Vastuu todellakin siirtyy entistä enemmän median kuluttajille. Jos meillä olisi koronatutkan sijaan kännykässämme median totuustutka, luultavasti se alkaisi jo piankin hälytellä vaarasta. Se saattaa olla ihmiskunnan kehitykselle jopa suurempi vaara, kuin pandemia. Toivottavaa olisi, että laatujournalismi säilyy ja valtamediat pystyvät sitä kannattavasti jakamaan meille myös jatkossa. Muuten vitsaus nimeltä typeryys saattaa saada ihmiskunnassa liikaa jalansijaa. Tästä vitsauksesta olemme kyllä jo nähneet paljon merkkejä viime vuosina.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2021!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Se on sitten siinä!

Kesä ohi, kohta syksykin. Edessä odottaa pimeä ja pitkä talvikausi, toivottavasti luminen myös. Maapallon lämpökäyrä kyllä sojottaa pahasti ylöspäin, eikä jäähtymisestä ole kunnon merkkejä näköpiirissä pitkään aikaan. Kun maailmantalous taas sinkoaa uusiin ennätyslukemiin – lopullisesti koronasta toivuttuaan tai sen kanssa elämään opittuamme – taivaalle tupruaa taas megatonneittain ilmansaasteita ja vesistöjen pilaaminen jatkuu entistä kiivaammin.

Jos tähän ennustukseen uskoo, niin Etelä-Suomessa ei tulla näkemään lunta. Sukset voi heittää nurkkaan, ja voidaan luopua myös nastarenkaiden käytöstä. Äskettäin uutisoitiin, ettei Grönlannin jäätikön sulamistakaan enää pysäytä mikään. Samalla merenpinta nousee ja muutamien vuosikymmenien sisällä esimerkiksi Alankomaat ja useat saarivaltiot ovat muuttuneet merenpohjaksi. Sadat miljoonat ihmiset ovat pakotettuja muuttamaan kuivalle maalle. Tämä todennäköinen katastrofi kohtaa ainakin lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Mitä sitten voimme tehdä, jotta jälkipolville saataisiin pelastettua edes jotain? Suomessa banaaninviljely tai palmujen kasvatus ei taida riittää työllistämään joukkoja eikä tarjoamaan teollisuudelle raaka-ainetta, vaikka lämmintä olisikin. Mutta aina voi tehdä jotain ja pienikin teko auttaa, sanotaan. Mitä Mediaunionin kaltainen yhdistys voi tehdä?

On mahdollista sijoittaa omaisuutta sellaisiin kohteisiin, jotka suoraan tai välillisesti hidastavat ilmastonmuutosta, kehittävät uutta teknologiaa ja tuotantomenetelmiä tai jotka eivät rasita luontoa. On tietysti syytä jatkaa muutoinkin ekologista ja vastuullista sijoituspolitiikkaa.

Hyvä sijoituskohde on myös sellainen, joka puhdistaa ilmaa ja sitoo ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia itseensä: puu. Sitä onkin Suomessa saatavilla. Nyt olisikin jo korkea aika nähdä metsä puilta. Hehtaari suomalaista metsää sitoo noin 4 700 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Jos yhdessä kesäpäivässä Suomen metsiin sitoutuva hiilidioksidi muutetaan ajokilometreiksi, vastaa se sadan henkilöauton ajopäästöjä, joka kertyisi 246 kertaa maapallon ympäri kiertäen. Aika hyvä! Mutta meillä ei ole varaa ostaa kaikkia Suomen metsiä, eivätkä ne liene myynnissäkään.

Mutta jos kaikki MDU:n jäsenet hankkisivat hehtaarin metsämaata, meillä olisi vajaa pari tuhatta hehtaaria hiilinielua, joka sitoisi itseensä yli yhdeksän miljoonaa kiloa hiiltä vuodessa. Emme sitten tietenkään myy tätä metsää hakkuuksi teollisuudelle, hoidamme sitä ja jätämme perinnöksi. Jokaisella suomalaisella olisikin oma metsäpalsta, josta mustikat, sienet ja kenties saunavihdatkin saisi. Hehtaari metsää maksaa noin 1200–5100 euroa, halvinta se on Lapissa ja kalleinta Uudellamaalla.

Keep it cool!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi