Mediaunioni on vanhempi kuin Suomi

Yhdistys, jonka jäsenlehteä juuri luet, on alun perin perustettu vuonna 1909. Se on siis vanha, vanhempi kuin satavuotias isänmaamme. Myös jäsenistömme on vanhaa ja vanhenemassa keskimäärin nopeammin kuin muu Suomi.

Vuonna 2015 yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä oli 20,5 %. Luku kasvaa koko ajan ja vuodesta 2000 vuoteen 2020 ikääntyvä väestö on Suomessa lisääntynyt 53,3 %. (Tilastokeskus 2016).

Mediaunionin jäsenistä tällä hetkellä noin 60 prosenttia on 65-vuotiaita tai vanhempia. Eikä ikääntyminen tule ihan heti yhdistyksemme osalta pysähtymään. Emme enää juurikaa saa uusia jäseniä nuoremmista sukupolvista. Suomikaan ei liioin nuorru laskevien syntyvyyslukujen valossa. Samalla yhteiskunnan resurssit hoitaa ikääntyvää väestöä vähenevät. Tarvitaan siis jatkuvasti uusia (tai vanhoja?) ideoita ongelman ratkaisemiseksi.

Yhteisöllisyys ja yksilöä osallistavat yhteisöt on nähty yhtenä, merkityksellisenä tapana edistää yhteiskunnan toimivuutta ja ylläpitää kansalaisten vireyttä. Osallistuminen ja joukkoon kuuluminen ovat siis tärkeitä tekijöitä, jotka lukuisten tutkimusten valossa vaikuttavat henkilön elämänlaatuun merkittävästi.

Yhteisö, esimerkiksi yhdistys, koostuu yksilöistä, joita usein yhdistää yhteinen tehtävä tai päämäärä. Yhteisössä yksilöt toimivat tavalla tai toisella yhdessä, mutta yhteisön olemassaolo ei sinänsä vielä takaa yhteisöllisyyden muodostumista. Yhteisöllisyys kyllä kasvattaa henkilön sosiaalista pääomaa, mutta jotta näin kävisi, tarvitaan lisäksi yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista. Osallisuus on yksilön kiinnittymistä yhteisöön, ja se on vahvasti kokemuksellista. Kyse on omakohtaisesta kokemuksesta, ja siihen liittyy aina myös henkilökohtainen tunne.

Entä sitten, kun kaikki eivät halua osallistua? Meilläkin Mediaunionissa on paljon ihmisiä, jotka ovat yhteisömme jäseniä, mutta eivät koskaan varsinaisesti osallistu yhdistyksen toimintaan. Tämä yhteisöön löyhästi kuuluva yhdistysmalli on nykypäivää. Sille on jopa oma termi, posttraditionaalinen yhteisö.

Professori Arto Noron mukaan (1991) posttraditionaalisia yhteisöjä löytyy juuri sellaisista yhteyksistä, joita ”latteasti kutsutaan harrastuksiksi”. Tällaisia voivat olla hänen mukaansa yhtä lailla metsästys, kalastus, urheilu, pubitikan heitto tai taideharrastukset. Itse lukisin myös Mediaunionin kaltaiset ammatillis-aatteelliset yhdistykset samaan ryhmään.

Näille yhteisöille on tyypillistä se, että ne kokoontuvat vain tietyissä tiloissa tai tilanteissa. Toiseksi yksilö ei laita posttraditionaalisiin yhteisöihin koko persoonaansa. Yhteisöt ovat valittavissa olevia, eivät sitovia. Niistä voi halutessaan lähteä pois. Tällaisilla yhteisöillä ei ole Noron mukaan tiukkoja normeja tai sanktioita, jotka ohjaisivat käyttäytymistä.

Tämän post… sanahirviön mukaisen tulkinnan ja havaittavissa olevan toiminnan perusteella, perinteinen yhteisöllisyys on jo murentunut, tilalle ovat tulleet etupäässä yksilöllinen yhteisöllisyys ja mielikuvallinen yhteisöllisyys.

Myös haitallisten ja vaarallisten yhteisöjen olemassaolo on syytä muistaa ihmiskunnan historiasta. Esimerkkejä näistä on Suomessakin liikaa. Muistamme ikävät kouluampumistapaukset ja tuoreen väkivallanteon Turussa. Molemmissa tapauksissa yhteisö vaikutti tekijöihinsä saaden heidät tuntemaan yhteenkuuluvuutta johonkin yhteiskunnalle täysin vieraan, karmeisiin tekoihin ohjaavaan yhteisöön. Globaalissa tietoverkossa ne pääsevät ikävän vapaasti vaikuttamaan syrjäytyneisiin nuoriin.

Meidän vanhojen yhdistysläisten on hyvä katsoa ympärillemme ja pyrkiä vaikuttamaan siten, ettei tämänkaltaisia hirmutekoihin johtavia yhteisöjä pääse syntymään. Tehtävä on haastava ja voi tuntua etäiseltäkin, mutta muistetaan edes yrittää. Pienestäkin tsempistä saa hyvän olon tunteen, kuuluthan hyvään yhteisöön!

“Kaksi asiaa ovat äärettömiä: Universumi ja ihmisen tyhmyys. Universumista en ole kuitenkaan täysin varma.” – Albert Einstein

Hyvää syksyä kaikille yhteisöömme osallisille!

Vesku
yhdistysfaktori

Aatteellinen ammatillinen yhdistys – vai viestinviejä?

Kevät oli täällä, vaikka sitä ei välttämättä huomannut pipo päässä vielä vappunakin kulkiessa. Mutta yritysten ja yhdistysten vuosikokouksista sen on huomannut. Ne kun useimmiten sijoittuvat kevääseen, aikaan, jolloin edellinen vuosi on vihdoin ja viimein lyöty kiinni, tilintarkastukset tehty, lausunnot saatu ja osakeyhtiöiden osingot päätetty jakaa.

Meilläkin oli huhtikuun lopulla yhdistyksen varsinainen kokous, kuten tästä lehdestä olet jo lukenutkin (jos et itse paikalle ehtinyt).

Yksi asia jäi mieleeni kokouksesta ja muutti artikkelini otsikon ja aiheenkin. Kysymys aatteellisesta toiminnasta ja tarkoituksesta – ehkä myös sen ammatillisen puolen merkityksestä. Kokouksessaan yhdistys nimittäin käsitteli sääntömuutoskohtaa (2§ kohta 5). Sen kohdalla nousi esiin kysymys: mitä itse asiassa tarkoittaa säännöissä mainittu, ammatillis-aatteellinen toiminta, jota ilmoitamme tukevamme? Mikä on toiminnan sisältö?

Tämä on ihan relevantti kysymys, mutta vastaus jäi kokouksessa hieman auki. Eikö vastausta voisi tulkita saman sääntökohdan (2§) ensimmäisen momentin mukaisesti: “Yhdistyksen tarkoituksena on tukea aatteellisesti ja toiminnallisesti viestintä- ja sitä lähellä olevilla aloilla työskentelevien ja alalta eläköityneiden toimihenkilöiden ammatillista yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä sekä edistää viestintäalan tunnettuutta ja ammatillis-aatteellista toimintaa.”

Mielestäni Mediaunioni on mainiosti toteuttanut tarkoitustaan lisätä jäsenten yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä. Siksi me jatkuvasti järjestämme tutustumiskäyntejä, yhteisiä tapahtumia ja matkoja. Virkistäytymistä voi harrastaa mm. yhdistyksen loma-asunnoilla tai kylpylämatkoilla. Ja juuri näitä samoja ammatillis-aatteelliseen toimintaan kuuluvia asioita toteuttavat myös toimihenkilöyhdistykset, joita olemme niin ikään luvanneet tukea.

Kannattaa myös huomata, että kokouksen hyväksymä sääntömuutoskohta on muotoiltu nyt siten, että Mediaunionilla on sääntöjen puitteissa mahdollista tukea, alan toimihenkilöyhdistysten lisäksi myös jäsenten suunnittelemaa ja järjestämää ammatillista-aatteellista toimintaa.

Se, mihin ehkä seuraavina vuosina tulisi kiinnittää enemmän huomiota on tuo säännöissä mainittu viestintäalan tunnettavuuden edistäminen. Graafisella toimialalla – tai olkoon sitten viestintäala laajemmin – on suuri merkitys yhteiskunnassa, niin meillä kuin maailmalla. Sen merkitys säilyy, vaikka tekniikka, lukutottumukset ja elämäntyyli muuttuvatkin kiivaasti.

Olemme yhteisen toimialamme puitteissa mukana läpi koko ihmisen elämänkaaren taiteessa, tekniikassa, tieteessä ja uskonnossa. Kauniit kuvat, tekninen osaamisemme ja toiminnan tuottama mielihyvä asiakkaille, itsellemme ja jälkeläisillemme on mittaamattoman arvokasta. Sen tunnettuuden eteen kannattaa tehdä työtä. Ainakin meidän, joilla on siihen mahdollisuus.

”En ikinä ajattele tulevaisuutta. Se tulee aivan tarpeeksi aikaisin.”
Einstein

Toivotan ajatuksellista, lämmintä, mukavaa ja punkkivapaata kesää kaikille!
Yhdistysfaktori

 

Lopetammeko säätämisen – säätiöllä?

Olen useaan otteeseen pannut merkille, että Mediaunioni MDU ry:n asema, tarkoitus ja toisaalta jäsenen oikeudet ja velvollisuudet ovat monille yhdistyksemme jäsenillemme ja yhteistyökumppaneillemme epäselviä.

Jopa ammattiliitto PRO:n yhdistyksien aktiivitoimijat tuntuvat edelleen mieltävän meidät ammattiliiton kaltaiseksi toimijaksi jäsenyhdistyksineen. Joskus on kysytty myös työttömyyskassaan liittyviä kysymyksiä. On myös ajateltu, että aatteellinen yhdistyksemme onkin säätiö, joka myöntää apurahoja ja sitä kautta ylläpitää aatetta tukevaa toimintaa.

En ihmettele tällaisia sekaannuksia puheissa ja ajatuksissa. Kuvio kun ei ole ihan selkeä. Useimmat jäsenemme ovat usean eri yhdistyksen jäseniä, ja näillä yhdistyksillä on tarjolla ihan vastaavia jäsenetuja: loma-asunnot, tilaisuudet, erilaisia matka-, vakuutus- ja muita alennusetuja jäsenistölle valmiiksi neuvoteltuina. Ei ole ihme, ettei aina tiedetä kuka kukin on.

Kaikkiaan Suomessa on rekisteröityjä yhdistyksiä yli 137 000 ja niissä henkilöjäseniä ainakin kolme kertaa enemmän, kuin Suomessa asukkaita. Säätiöitä maassamme on itse asiassa melko vähän, noin kolme tuhatta.

Mitä eroa yhdistyksellä ja säätiöllä sitten oikein on? Yksi ero on ainakin se, ettei säätiöllä ole jäseniä. Säätiön toimintaan kuuluu jatkuvuus, eikä toiminta ole vuosiperustaista. Stipendit, lahjoitukset, avustukset, tuet jne. ovat säätiössä helpommin käsiteltäviä, kuin yhdistyksellä.

Sopisiko säätiömuoto sitten hallinnollisesti Mediaunionille tulevaisuudessa parhaiten? Tai selkeytyisikö tilanne, jos meillä olisi yhdistyksen rinnalla toimiva ”aatteellisen yhteisön tukisäätiö”? Useat aatteelliset yhteisöt ovat säätiöineet omaisuutensa. Niinhän lähipiirissämmekin on toimittu. Silloin säätiö toimii yhdistyksen omistavana yksikkönä.

Säätiölakia on päivitetty hiljattain (2015), ja jo ennen tuota päivitystä on säätiötä alettu käyttää hallinnollisena muotona myös palvelujen tuottamiseen. Niinpä iso osa säätiöistä on nyt niin sanottuja toiminnallisia säätiöitä, ja moni säätiö perustetaan toimimaan myös ulkopuolisilla avustuksilla.

Aiemman säätiölain vanhimmat osat oli laadittu jo vuonna 1930. Klassinen säätiö toimi jokseenkin siten, että säätiön perustaja lahjoitti hyvän tarkoituksen edistämiseksi läjän rahaa tai kiinteää omaisuutta. Sijoitustuotoilla toteutettiin säätiön tarkoitusta, usein apurahoja jakamalla. Ne olivat palveluja ja elämän edellytyksiä köyhille, apurahoja tieteentekijöille ja taiteilijoille.

Viestintäalalla Suomesta löytyy useita säätiöitä, joista suurin lienee Erkon perintöä jatkava Helsingin Sanomain säätiö. Viestintäalan tutkimussäätiö jakaa apurahoja ja tukea alan tutkimukseen. Viestintä ja kehitys -säätiö toimii usealla mantereella tukien mm. media-alan koulutusta, ammatillista verkostoitumista ja demokratiaa.

Toivotan kaikille teille hyvät jäsenemme, oikein hyvää kevättä! Nähdään Mediaunionin vuosikokouksessa ja muissa tapahtumissa.
Vesku

Aate vie eteenpäin

Yhdysvalloissa on jo valittu uusi presidentti. Tätä juttua kirjoittaessa en silti oikein tiennyt, miten ihmeessä USA:n presidentinvaalit ja tämä, pienen suomalaisen aatteellisen yhdistyksen palstakirjoitus liittyvät toisiinsa? Ajankohtaisuuden lisäksi asioita yhdistävä tekijä on ehkä tuo sana aate.

Aate on sivistyssanakirjassa “yksilön maailmankatsomusta hallitseva tai yhteisölle ominainen yleisluonteinen näkemys, käsitys tai pyrkimys”. Yleiskielen merkityksessä aate on myös ajatus, jonka tarkoitus on kehittää ratkaisu ongelmaan. Siinäpä se.

Ihmiskunnalla onkin paljon ratkaistavaa, ongelmat ja epäkohdat eivät lopu kesken. Aate on kuitenkin se voima, joka vie yhteisöjä eteenpäin. Aatteellisen toiminnan ylläpitäminen on kansakuntien, puolueiden, liittojen ja yhdistysten sisäinen voimanlähde, yhteisten näkemysten löytämistä ja pyrkimys kohti ratkaisua

Mitä Mediaunionin, aatteellisen yhteisön, sitten pitäisi ratkaista tai mihin pyrkiä? Meidän roolimme on kaventunut, emme ole enää ammattiliitto, emme neuvottele työehtosopimuksista emmekä suoraan pysty vaikuttamaan työelämän olosuhteisiin. Vaan mitäpä siitä. Meillä on edelleen yhteinen aate, jonka pohjalta voimme harrastaa aatteellista toimintaa. Kuten sääntöihimme on kirjattu: Yhdistyksen tarkoituksena on tukea aatteellisesti ja toiminnallisesti jäsentemme …ammatillista yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä…”.

Sääntöjen luku jatkuu: “…sekä edistää viestintäalan tunnettuutta ja sillä työskentelevien toimihenkilöiden edunvalvontaa, ammatillista järjestäytymistä ja kouluttautumista.”  Tätä sääntöjen kohtaa on toteutettu tukemalla entisiä jäsenyhdistyksiämme, jotka nyt ammattiliitto Pron jäseninä ylläpitävät ammatillista edunvalvontaa.

Voimmeko jatkossa kenties tehdä enemmän? Onko se tarpeen, vai pitäisikö tämä sääntökohta arvioida uudelleen? Ensi kevään yhdistyskokous päättänee, miten jatkossa toimitaan.

Vesa Salmi

Mitä väliä on, mitkä aatteet USA:ssa nyt vallitsevat? Voimme tulkita maailman menevän aatteellisesti hieman helpommin kohti yhteisiä, globaaleja ratkaisuja tai sitten saamme seurata kansakunnan itsekkäitä aatteellisia etuja ajavaa käytöstä. Aate ja aatteellisuus eivät aina ole vain positiivisia.

Oli vaalitulos Atlantin takana mikä vain, meillä on silti kohta joulu. Itse kullakin on mahdollista ottaa hetken hengähdystauko menoistaan, työstä, harrastuksista ja poliittisesta maailman tilanteesta. Paneudutaan joulurauhan aikana arvojen vaalimiseen, mitä ikinä ne sitten itse kullekin ovat.

Hyvää ja Rauhallista joulun odotusta koko porukalle!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

 

“Ongelmia joita kohtaamme tänään, ei voida ratkaista samalla ajattelun tasolla jolla ne ovat syntyneet.”
– Albert Einstein –