Elämä on ihmisen parasta aikaa, eikä sitä ole paljon

Elokuu 2016 Helsinki. Astun sisään toimistotalon aulaan, tervehdin vastaan tulleita kahta herraa. On aika aloittaa. Tehtävää olisi runsaasti, tekemätöntä ja korjaamatta jääneitä asioita, eniten kuitenkin kehitettävää ja uudistettavaa. Uusi alku jollekin vanhalle, joka kantaa pitkää historiaa mukanaan.

Mennyt kesä oli kuuma ja odotuksia täynnä. Toivoimme menestystä koronan vastaisessa taistelussa, jalkapallon EM-kisoista ja olympialaisista. Aika paljon saatiinkin, sekä menestystä että draamaa. Tautitilanne vaikeutui, monet kesän tapahtumat jouduttiin perumaan.

MDU:n osaksi tuli jo keväällä perua ja siirtää yhdistyksen kokous tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessa se pyritään järjestämään syyskuussa. Yritys on saada aikaan mahdollisimman perinteinen ja fyysinen kokous. Että oltaisiin oikeasti koolla, eikä ainoastaan kourallinen meistä jossain neuvottelutilassa ja muutamat muut etäyhteyksien päässä. Kaikeksi onneksi on sentään jo saatu onnekkaasti vietyä läpi muutamia tapahtumia kesän aikana. Tulevaisuudessa on suunnitteilla jopa messumatka – ihan ulkomaille asti.

Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten voisi kuvitella, niin yhdistystoiminnalle parasta aikaa on ihmisten kokoontuminen, yhdistyminen. Kun samanmieliset, työelämän samanlaisia kokemuksia ja yhteistä historiaa jakavat ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan, on ilma sakeana tarinaa. Yleensä positiivisessa hengessä. Tässä mielessä on pian jo kaksi vuotta kärsitty näiden tilaisuuksien puutteesta. Vaikka etätyö ja etäkokoontumiset verkon yli ovatkin saaneet uuden alun, eivät ne koskaan pysty korvaamaan tarvettamme kohdata muita kaikin aistein.

Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Valtaosa meistä kaipaa toisten läheisyyttä, kosketusta, ruumiinkieltä ja heikkoja signaaleja, jotka eivät verkon yli välity. Ilman tätä inhimillistä ominaisuutta ja mahdollisuutta toisten kanssa yhdistymiseen saattaa käydä niin, että meistä tulee äkäisiä, muita kohtaan kielteisiä ja kaikkeen epäillen suhtautuvia.

Jotkut meistä suhtautuvat muista syistä elämäänsä ja muihin negatiivisesti. Yhdistystoiminnassa sellaiset tyypit erottautuvat nopeasti. Toivottavaa kuitenkin on, että heidätkin saadaan positiivisella hengellä ja optimismilla asioita näkeviksi, hyviksi tyypeiksi. Onkin hyvä muistaa yhdistyksen positiivinen voima ja sen tarkoitus, joka on tuottaa yhteistä hyvää jäsenilleen. Hyvää eri muodoissaan, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä.

Elokuu 2021 Helsinki. Astun sisään hotellin aulaan, kasvomaski naamallani suuntaan neuvotteluhuoneeseen. Useimmat jo nauttivat aamukahvia. Viritellään koneet, kytketään piuhat. Heijastan seinälle kokouksen esityslistan, ja alamme käydä läpi pitkää asialistaa. Tämä on minulle toistaiseksi viimeinen kokous tällä porukalla, mutta niin se on osalle muitakin läsnäolijoita. Syyskuun jälkeen en enää jatka yhdistyksen faktorina.

Kiitos teille, joita olen kohdannut vuosien mittaan fyysisesti, puhelimitse ja viestein. Olette mukavia ihmisiä kaikki! Kiitos yhteistyöstä kaikille hallituksessa mukana olleille. Erityisen suuret kiitokset Pekalle ja Jormalle!

“On vain kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.” Albert Einstein

Hyvää syksyä!
Vesku

Näkökulmia

Yllättäviä, hyvin kummallisia asioita ja tapahtumia on ollut meneillään. Viime vuoden alkukeväästä monet ennalta suunnitellut asiat menivät uusiksi. Kaikki yhteiskunnalliset toimintamme työssä, koulussa ja kaupassa käymisestä lähtien saivat uutta näkökulmaa, kun työnantajat ja -tekijät tajusivat että “hei, tätä hommaa voi tehdä myös kotona, ja ruokaa saa jopa kotiovelle toimitettuna!” Näkökulma elämään muuttui. Osalla todennäköisesti pysyvästi.

Koronan aiheuttama matkustuskielto ja tapahtumien ja paikkojen sulkeutuminen saivat mökkilomat kotimaassa tuntumaan ruhtinaalliselta vaihtoehdolta jatkuvan kotoilun sijaan. Sama ilmiö luonnollisesti jatkuu tänä vuonnakin, ja myös Mediaunionin lomakohteissa on suurta kysyntää. Hyvä niin. Jatkuva käyttöasteen kasvu luo samalla myös suurempaa tarvetta pitää paikat kunnossa ja uudistaa vanhaa. Nyt tuntuu myös siltä, että monet asiat, kuten maskin käyttö, turvavälit ja käsidesi julkisissa paikoissa ja tapahtumissa (niissä harvoissa, joita on ollut) ovat jo täysin arkipäivää. Vielä viime vuoden keväällä esimerkiksi maskeja eivät edes viralliset tahot erityisemmin suositelleet. Näkökulma ja suhtautuminen muuttui syksyllä toisen korona-aallon iskiessä. Syyskuussa myös yhdistyksemme kokouksen vakiovarusteita olivat maskit ja käsidesit.

Edellä kuvatun näkökulman vaihtamisen taito on ihmiselle mahdollista, kun hän syventyy ajattelemaan. Tosin, ei voida väittää, että kaikilla tämä tapahtuisi tietoisen ajattelun kautta. Kenties suurin osa on vain seurannut yleistä mielipidettä ja noudattaa ohjeita tai yhteisön painetta. Silti asioihin suhtautuminen oman ajattelun kautta on mahdollista. On väitetty, että saamme yhden päivän aikana päähämme noin 60 000–70 000 ajatusta. Se, mihin niistä syvennymme ja miten reagoimme vaikuttaa psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme. Sanotaan, että jopa noin 80 prosenttia ajatuksistamme ovat negatiivisia! Ajattele, siis olet. Mutta haluatko ajatella näin paljon negatiivisia asioita, joilla on tutkitusti sinuun huono vaikutus?

Suhtautuminen asioihin rakentuu pitkälti uskomuksista ja asenteista. Näitä voi muuttaa, jos itse haluaa. Kenties tärkein asia suhtautumisessa olisi muistaa mitä antiikin filosofista, Sokrateesta on sanottu; “Hän oli kaikista filosofeista viisain – ei sen tähden miten paljon hän tiesi, vaan sen takia, että hän ymmärsi miten vähän hän tiesi.”

Tätä ehkä kannattaisi pohtia ennen kuin painaa kiukkuisen, parjaavan tai muuten negatiivisen viestin Twitteriin tai keskustelupalstalle. Silloin viestität maailmalle asioita, joita et voi enää perua. Mieti vielä, oletko ihan oikeasti ymmärtänytasian, ja tiedätkö siitä riittävästi? Vai oletko kenties omien uskomusten ja asenteiden kuplassa, omien negatiivisten ajatusten velloessa päässäsi saanut loistoidean tyhjentää tietosi ja sylkeä pahaa mieltä muidenkin silmille? Olemme viime aikoina joutuneet todistamaan tällaista maailmaa läheltä, jossa ajattelemattomuus, piittaamattomuus ja toisten syyttely on vaarallisiin mittasuhteisiin kasvanut ihmiskunnan vitsaus.

Tätä kirjoittaessani ei vielä ole voitu päättää missä, miten ja milloin voimme järjestää yhdistyksen kokouksen. Itse ainakin toivon, että kokoustapahtuma voidaan järjestää lämpimänä ihmisten kohtaamisena ihan fyysisesti. Meillä ei todellakaan ole liikaa ollut mahdollisuuksia tavata toisiamme. Kun sen aika tulee, tulee myös valintojen aika. Toivon että osallistut yhdistyksen tulevaisuuden pohdintaan käyttäen omaa ajatteluasi ja viisauttasi. Pohdi edellä kirjoittamaani, ja syvenny oikeasti ajattelemaan. Vaihda näkökulmasi positiiviseen, jos se ei sitä jo ole!

”Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan käsitykset, joita meillä on näistä asioista.” Epiktetos

Hyvää kesää!
Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

Loppuun on enää vähän aikaa?

Muutos on pysyvää, se on tarpeellista, ja vain muutosten kautta on mahdollisuus kehittyä. Mediaunionin muutokselle ja kehittymiselle olisi tarvetta ja kysyntää. Pystytäänkö tähän tilaisuuteen tarttumaan, kun vielä on aikaa? Onko Mediaunionin hallitus ja jäsenistö valmis viemään kehitystä eteenpäin? Vai onko tartuttu tiukasti vanhoihin rutiineihin ja turvallisuuden tunteeseen – kun ei tehdä liikoja, niin ei satu vahinkoja?

Säännöt sallivat samojen hallitusjäsenten olla ehdolla aina uudestaan ja uudestaan. Mutta mahdollistaako se muutoksen ja kehityksen parhaalla mahdollisella tavalla?

Miksi juuri nyt olisi hyvä aika aloittaa muutostyö? Meillä on varaa tehdä asioita, mutta kyse ei ole pelkästään MDU:n sisäisistä rakenteista, varallisuudesta ja jäsenistöstä. Myös maailma ympärillä on muutoksen tilassa.

Ikääntyminen vaikuttaa ja heijastuu ihmisen itsensä lisäksi myös lähipiirin toimintaan. Organisaatiot ja yhteisöt hyötyvät usein iän myötä tulleesta kokemuksesta, joka parhaimmillaan kehittää toimintaa ja tuo sinne uutta. Vähintäänkin yhtä monesti toiminta kuitenkin muuttuu rutiininomaiseksi tai jopa toimettomaksi oleiluksi. Kun näin käy ja samalla tapahtuu väistämätöntä vanhenemisen muutosta, on sekä yksilölle että organisaatiolle seurauksena pysähtymisen tila. Seuraa kuihtuminen ja loppu.

Mediaunionin jäseniä on tätä kirjoitettaessa 1899, ja heidän keskimääräinen ikänsä on 68,4 vuotta. Mediaani- ikä, jolloin puolet ovat nuorempia ja toinen puoli tätä vanhempia, on 70 vuotta. 684 jäsentä on ylittänyt 75 vuoden iän. Näistä yli 400 on jo ylittänyt 80 vuoden iän. Jäsenkunnasta 430 on eläkeiässä eli 60–70-vuotiaita. Nuoriso-osasto näyttää tältä: 50–60-vuotiaita on 320 ja 40 50-vuotiaita 131. Vielä nuorempia eli 30–40-vuotiaita on mukana 32 henkeä. Tässä melko miesvaltaisessa yhdistyksessä on mukana 434 naista, ja miehiä löytyy 1465.

Tilastot voivat olla tylsiä, mutta niiden kautta voi ennustaa tulevaa. Jos tarkastellaan pelkkää ikärakennetta, niin aika harmaalta näyttää. Kymmenen vuoden päästä jäsenkunta on todennäköisesti pienentynyt vähintäänkin usealla sadalla. Uusia jäseniä ei todennäköisesti enää tule kuin kourallinen. Pitääkö tälle sitten tehdä jotain? Tietenkään emme voi pysäyttää aikaa, eikä väki tästä nuoremmaksi muutu, vaikka vetreää onkin. Minusta olisi kuitenkin jo korkea aika alkaa valmistella yhdistyksen tulevia muutoksia. Meillä on sekä moraalinen velvollisuus että taloudellinen syy ja lisäksi yhdistyksen säännöt. Toki sääntöjä voi ja pitääkin muuttaa, talous voi kadottaa pohjansa tai kasvattaa yhä suurempaa pääomaa yhdistyksen toiminnan tueksi.

Yhtä kaikki, haluaisin palata neljän vuoden takaiseen kirjoitukseeni, jossa hahmottelin, mikä minusta olisi oikea liike väistämätöntä muutosta kohti. Kirjoitin säätiöistä. Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että yhdistyksen kokouksen tulisi tehdä hallitusta velvoittava päätös aloittaa toimenpiteet aatteellisen tukisäätiön perustamiseksi. En tarkoita, että säätiön perustamisen yhteydessä yhdistys lakkautettaisiin. Se lakkaa kyllä aikanaan muutenkin. Säätiöllä voisimme turvata jatkuvuutta jakamalla sen kautta tuet, apurahat ja avustukset. Itse yhdistyksen asia olisi pitää huolta jäsenistä ja tapahtumista entistä tehokkaammin.

Toivomukseni on, että yhdistyksen ”nuorisopääty” myös aktivoituu kehittämään yhdistystään. Tarvitsemme hallitukseen vaihtuvuutta, koska vain se takaa muutoksen ja muutos turvaa tulevaisuuden. Hyvää kevättä ja onnellista tulevaisuutta!

Vesku, yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

Lehdet tippuu

Jo vuosikymmenten ajan ovat painettujen lehtien levikit maailmanlaajuisesti tippuneet yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Poikkeuksena ovat muutamat suuret Aasian maat, erityisesti Intia, jossa lehtiä ja paperille painettuja uutisia merkittävissä määrin vielä luetaan.

Myös Suomessa, lukijoiden luvatussa maassa, kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa ilmestyvien painettujen sanomalehtien yhteenlaskettu levikin pudotus oli viime vuonna -12,6 % (LT tilasto 2019). Vain kolmella sanomalehdellä oli kasvua digilehtien levikissä. Kaikilla muilla myös digilehtien levikit olivat tippuneet. Ilmeisesti kuitenkin juuri digilehtisivustojen kautta mediatalot ovat saaneet pidettyä lukijoistaan sen verran kiinni, että levikki vielä antaa uskottavuutta mainosmyynnille. Ilmoitusmyynnistä (mm. asunnot, autot, työpaikat) lehdet ovat tippuneet jo ajat sitten.

Tilattavien 1–2 päivää viikossa ilmestyvien sanomalehtien, ammatti- ja erikoislehtien sekä asiakas- ja henkilöstölehtien levikit tippuivat hieman vähemmän (3–6 %). Näissä lehtiryhmissä levikit lasketaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muutamissa tuhansissa kappaleissa.

Yhdysvalloissa lehdet tippuvat vielä hurjempaa tahtia. Tutkimusorganisaatio Pew Research Centerin mukaan USA:n sanomalehtien levikit laskivat jo vuonna 2018 alimmalle tasolle sitten vuoden 1940. Kuusi suurinta pörssissä noteerattua mediakonsernia, joilla on omistuksessaan yhteensä yli 300 päivälehteä, ovat menettäneet tämän vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana jo 42 prosenttia mainosmyyntitulojaan. Levikkituloista on kadonnut kahdeksan prosenttia.

Konkursseja, lehtien lopettamista, lomautuksia ja irtisanomisia on riittänyt ja riittää jatkossakin. Lehtiä tippuu lisää, ikävä kyllä myös meillä Suomessa. Metsäyhtiöiden ilmoitukset painopapereiden valmistuksen lopettamisesta ovat tätä totuutta vasten ihan ymmärrettäviä. Suomen viimeinen sanomalehtipaperia valmistava Jämsän Kaipolan tehdas suljetaan UPM:n ilmoituksen mukaan tämän vuoden loppuun mennessä. R.I.P.

Ei Suomessa sanomalehtipaperia ole tähänkään asti (pelkästään) kotimaan tarpeita silmälläpitäen valmistettu. Mutta nyt kysyntää ei riitä enää Atlantin toisella puolella eikä juuri muuallakaan maailmassa.

Mitä sitten tapahtuu tiedonvälitykselle, kun sanomalehdet katoavat? Suurin pelko on, että laatu heikkenee radikaalisti. Valeuutiset ja populismi saavat yhä enemmän (digitaalista) tilaa. Journalismin taso laskee, koska ammattimaisten journalistien joukko supistuu. Samaan aikaan, kun valemediat imevät ihmisiä puoleensa, valtamediana tunnettu laatujournalismi katoaa kaatuvien sanomalehtien toimitusten mukana.

Vaikka lukeminen supistuu, niin sanotun tiedon määrä maailmassa edelleen kasvaa hurjasti. Myös tiedonvälityksen nopeus kiihtyy. Tässä ei kuitenkaan määrä mitenkään korvaa laatua, päinvastoin. Vastuu todellakin siirtyy entistä enemmän median kuluttajille. Jos meillä olisi koronatutkan sijaan kännykässämme median totuustutka, luultavasti se alkaisi jo piankin hälytellä vaarasta. Se saattaa olla ihmiskunnan kehitykselle jopa suurempi vaara, kuin pandemia. Toivottavaa olisi, että laatujournalismi säilyy ja valtamediat pystyvät sitä kannattavasti jakamaan meille myös jatkossa. Muuten vitsaus nimeltä typeryys saattaa saada ihmiskunnassa liikaa jalansijaa. Tästä vitsauksesta olemme kyllä jo nähneet paljon merkkejä viime vuosina.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2021!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Se on sitten siinä!

Kesä ohi, kohta syksykin. Edessä odottaa pimeä ja pitkä talvikausi, toivottavasti luminen myös. Maapallon lämpökäyrä kyllä sojottaa pahasti ylöspäin, eikä jäähtymisestä ole kunnon merkkejä näköpiirissä pitkään aikaan. Kun maailmantalous taas sinkoaa uusiin ennätyslukemiin – lopullisesti koronasta toivuttuaan tai sen kanssa elämään opittuamme – taivaalle tupruaa taas megatonneittain ilmansaasteita ja vesistöjen pilaaminen jatkuu entistä kiivaammin.

Jos tähän ennustukseen uskoo, niin Etelä-Suomessa ei tulla näkemään lunta. Sukset voi heittää nurkkaan, ja voidaan luopua myös nastarenkaiden käytöstä. Äskettäin uutisoitiin, ettei Grönlannin jäätikön sulamistakaan enää pysäytä mikään. Samalla merenpinta nousee ja muutamien vuosikymmenien sisällä esimerkiksi Alankomaat ja useat saarivaltiot ovat muuttuneet merenpohjaksi. Sadat miljoonat ihmiset ovat pakotettuja muuttamaan kuivalle maalle. Tämä todennäköinen katastrofi kohtaa ainakin lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Mitä sitten voimme tehdä, jotta jälkipolville saataisiin pelastettua edes jotain? Suomessa banaaninviljely tai palmujen kasvatus ei taida riittää työllistämään joukkoja eikä tarjoamaan teollisuudelle raaka-ainetta, vaikka lämmintä olisikin. Mutta aina voi tehdä jotain ja pienikin teko auttaa, sanotaan. Mitä Mediaunionin kaltainen yhdistys voi tehdä?

On mahdollista sijoittaa omaisuutta sellaisiin kohteisiin, jotka suoraan tai välillisesti hidastavat ilmastonmuutosta, kehittävät uutta teknologiaa ja tuotantomenetelmiä tai jotka eivät rasita luontoa. On tietysti syytä jatkaa muutoinkin ekologista ja vastuullista sijoituspolitiikkaa.

Hyvä sijoituskohde on myös sellainen, joka puhdistaa ilmaa ja sitoo ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia itseensä: puu. Sitä onkin Suomessa saatavilla. Nyt olisikin jo korkea aika nähdä metsä puilta. Hehtaari suomalaista metsää sitoo noin 4 700 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Jos yhdessä kesäpäivässä Suomen metsiin sitoutuva hiilidioksidi muutetaan ajokilometreiksi, vastaa se sadan henkilöauton ajopäästöjä, joka kertyisi 246 kertaa maapallon ympäri kiertäen. Aika hyvä! Mutta meillä ei ole varaa ostaa kaikkia Suomen metsiä, eivätkä ne liene myynnissäkään.

Mutta jos kaikki MDU:n jäsenet hankkisivat hehtaarin metsämaata, meillä olisi vajaa pari tuhatta hehtaaria hiilinielua, joka sitoisi itseensä yli yhdeksän miljoonaa kiloa hiiltä vuodessa. Emme sitten tietenkään myy tätä metsää hakkuuksi teollisuudelle, hoidamme sitä ja jätämme perinnöksi. Jokaisella suomalaisella olisikin oma metsäpalsta, josta mustikat, sienet ja kenties saunavihdatkin saisi. Hehtaari metsää maksaa noin 1200–5100 euroa, halvinta se on Lapissa ja kalleinta Uudellamaalla.

Keep it cool!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Testamentti

Tämän vuoden piti olla erilainen, tämän kevään piti olla erilainen. Mutta tuleekin uusi alku. Mitä meille jää, kun pahin on ohi ja ”uusi normaali” alkaa? Ilman sen kummempaa visionäärisyyttä voinemme luottaa siihen, että uusi aika koittaa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Ei silti ole tarvetta panikoida, mutta varautuminen ja pieni pelko  tuntemattomasta seuraa ja ohjaa meitä vielä pitkään. Se on iso osa politiikkaa, taloutta ja kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ympäri maailman.

Mitä hyvää koronapandemia on opettanut ihmisille? Yksittäisistä ilmiöistä kenties suurimpana on kevään mittaan noussut esille suuri läheisten, ystävien ja yhteisöjen kaipuu. Karanteenissa, eristyksissä ja kaiken aikaa ihmiskontakteja väistellessä nousee pintaan ihmisen kaipuu toisen luo. Koko maailma on nyt ryhtynyt etäilemään netissä ja puhelimissa. Ja hyvä niin. No, koko maailma taitaa olla liioittelua, sillä vain hieman yli puolet ihmiskunnasta voi ottaa toisiinsa kontaktia internetin välityksellä.

Koronavirustartuntojen ehkäisyssä yhdeksi tärkeimmäksi ohjeeksi on muodostunut jatkuva käsien pesu. On ikävää, ettei tätä ilmiselvää ohjetta ole mahdollista noudattaa kaikkialla. yk:n mukaan 40 prosenttia maapallon väestöstä kärsii veden niukkuudesta. Se tarkoittaa, että yli kolmella miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta vettä käytössään. Virusta ei siis saada katoamaan pesuveden mukana. Ihmiskunta voittaa sen lopulta vain rokotteen avulla. Sitä odotamme.

Yksi tapa varautua tulevaan on laatia testamentti. Sellainen olisi jokaisella täysi-ikäisellä hyvä olla. Testamenttia voi myös aina muuttaa, se voi elää ajan hengessä. Kerran kirjoitettu ei ole välttämättä ikuinen tahto. Hyvin laaditulla testamentilla voi antaa jälkipolville selkeät ohjeet siitä, miten haluaa omaisuutensa jaettavan sitten, kun aika on.

Testamentilla voi myös muistaa itselleen tärkeätä järjestöä; esimerkiksi Mediaunionin säännöt mahdollistavat testamenttien vastaanoton. Jos haluat lahjoittaa perinnöstäsi osan esimerkiksi vesipulasta ja pandemioista pahiten kärsiville, on hyvä kohde jokin avustusjärjestö, esimerkiksi Suomen Unicef.

Edellisessä Faktorissa (1/2020) oli juttu yhdistyksen strategian päivityksestä. Siinä kerrottiin hallituksen seminaarin aiheena olleesta strategiatyöstä. Tarkalleen ottaen otsikko oli hieman ennenaikainen, sillä varsinaista strategiaa ei vielä ole päivitetty. Pohjatyötä on kyllä tehty määrittelemällä arvoja, visioita ja jopa missio: ”Haluamme kehittää ja ylläpitää yhdistyksen toimintaa vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.”

Mutta koska strategian avulla suunnistetaan kohti päämäärää, on matkan teko helpompaa, kun käyttöön on valittu kartta. Toisaalta, mikäli tarkoitus on vastata tulevaisuuden tarpeisiin, tarvitaan kartan lisäksi myös kristallipallo, jonka avulla kurkitaan tulevaisuuteen. Sitähän meillä ei ole.

Ehdotukseni yhdistykselle onkin, että laadimme strategian lisäksi myös testamentin, jolla tuleviin tarpeisiin voidaan ainakin osittain vastata jo nyt. Toivottavasti voimme jatkossa palata aiheeseen ihan kasvokkainkin yhdistyksen tulevissa kokouksissa.

Voi hyvin, pese kädet, pysy terveenä ja nauti kesästä!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

 

Kansalaisjärjestö

Juhlavuosi on takana ja uusi vuosikymmen vauhdilla menossa. Mediaunionin hallitus kokoontui alkuvuonna jo perinteiseen seminaariinsa. Tänä vuonna haettiin yhdistyksen toiminnalle strategiaa, visiota ja missiota tuleville vuosille tai jopa vuosikymmenille.

Yhdistystoiminta on kansalaistoimintaa, joka määritellään aktiiviseksi toiminnaksi itsestä ulospäin. Siinä toimitaan siis yhdessä muiden kanssa yhteiseksi hyödyksi. Toimintaan liittyy yhteisöllinen ulottuvuus, joka yhdessä järjestötoiminnan kanssa on oikeastaan kansalaisyhteiskunnan ydin. Kansallinen yhteiskunta käsittää kaksi muutakin toiminnallista ”haaraa” eli valtion (julkinen talous) ja markkinat (yksityinen talous).

Suomessa kansalaistoiminta ja järjestöissä toimiminen on hyvin aktiivista. Yhdistyksiä on perustettu jo 1700-luvun lopulta lähtien. Esimerkiksi vuonna 1831 turkulaiset yliopistoaktiivit perustivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran. Helsingin kirjanpainajat perustivat oman yhdistyksensä vuonna 1885. Ja kuten tunnettua, faktorit perustivat Suomen Faktoriliiton vuonna 1909.

Kansalaistoiminnan historia on siis pitkä ja sen merkitys suuri. Mutta nykyinen elämänmeno korostaa individualismia ja yksilöllisyyttä. Monella tapaa viestintäteknologian kehitys ja avoimempi maailma on sitä vain kiihdyttänyt. Ammattiyhdistysten ja poliittistenkin yhdistysten (puolueet) vaikutusvallan pienentyminen ja jäsenmäärien supistuminen kiihtyy.

Samalla kun kansalaisyhteiskunnan vanha ydin sulaa, on tilalle tulossa koko ajan lisää erilaisia elämäntapayhdistyksiä. Kansalaistoiminnan volyymi pysyy helposti ennallaan tai jopa kasvaa, vaikka onkin entistä pirstaloituneempaa. Nykyajan kansalaistoiminnan ilmiöitä ovat myös ”yhden asian liikkeet”, joita syntyy helposti modernin maailman viestintävälineillä, kuten internetin ja mobiilisovellusten avulla. Uudet liikkeet ja järjestöt ovat tuoneet mukanaan myös uudenlaisia näkökulmia ja toimintatapoja kansalaistoimintaan. Nehän verkottuvat helposti globaaleiksi ja voivat toimia puhtaasti virtuaalisina verkostoina, mutta silti tiiviinä, suljettuina ryhminä (esim. Facebook ryhmät).

Ei ehkä sittenkään ole ihme, että kansalais- ja järjestötoiminta kukoistaa Suomessa. Organisoituminen ryhmiin on ollut tapana jo yli 200 vuotta. Tapa houkuttaa ihmisiä edelleen yhdistyksiin ja muihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin.

Mediaunionin hallituksen seminaarissa ja sitä seuranneessa kokouksessa syntyi päätös sääntömuutosehdotuksesta: nimi menköön vaihtoon. Eihän yhdistyksen toiminta ole pelkästä nimestä kiinni, mutta nimi saisi mielellään kuvata oikeata toimintaa. Parhaimmillaan nimi kertoo selkeästi, ketkä kansalaistoimintaa harrastavat, minkä takia järjestö on olemassa ja miten se on organisoitu (säätiö, yhdistys, osuuskunta jne.). MDU ei ole liitto (unioni), eikä edes edusta mediaa. Ehkä tuo viestintäalan (tai sitä lähellä olevien alojen) käyttö on säännöissämme hieman suurentelua. Vai mitä mieltä itse olet?

Yhdistyksesi kokoontuu päättämään muun muassa tästä sääntökohdasta ja monista
muista tärkeistä asioista huhtikuussa. Tule paikalle ja vaikuta!

Mukavaa ja lämmintä kevättä toivottaen,

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Suljettu pysyvästi

Mediaunionin toimisto siirrettiin noin vuosi sitten Espoon Niittykumpuun. Muutin itsekin asumaan Espoon puolelle tämän vuoden alussa. En asu ensimmäistä kertaa Espoossa, ja kaupunki on tullut tutuksi myös kirjapainotekniikan opintojeni aikana. Nykyisin tulee silloin tällöin vierailtua Espoon Leppävaarassa, etupäässä Sellon kauppa- ja viihdekeskuksessa.

Lähistöllä sijaitsi opiskeluvuosinani Espoon-Vantaan teknillinen oppilaitos. Kun vuonna 1989 aloitin opinnot, oli Leppävaaran kampusrakennus juuri otettu käyttöön, uusi ja hieno. Puitteet olivat niin tekniikan kuin opetusvälineiden puolesta silloista huippua. Opettajatkin tuntuivat hyvin viihtyvän tehtävissään. Mitähän sinne nykyisin kuuluu? Katsotaanpa nettiselailuni tuloksia.

Wikipedia kertoo, että EVTEK perustettiin teknillisenä oppilaitoksena vuonna 1985 ja vakinaistettiin ammattikorkeakouluksi 1996. Tekniikan alan yksiköt sijaitsivat Leppävaarassa Espoossa ja Vantaan Myyrmäessä. Espoon yksikön suunnitteli Hannu Jaakkolan arkkitehtitoimisto, ja se rakennettiin vuosien 1985-1989 aikana. Vuonna 2008 Evtek ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia yhdistyivät uudeksi Metropolia Ammattikorkeakouluksi.

Helsingin Sanomien jutussa 15.3.2003 sanotaan näin: “Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun Leppävaarassa olevat uudet tilat vihittiin käyttöön. Laajennus helpottaa pitkään jatkunutta ahtautta, joka on merkinnyt sitä, että 1800 opiskelijaa on yrittänyt mahtua 700 oppilaalle suunniteltuihin tiloihin. Noin 5400 neliön uusiin tiloihin sijoittuvat muun muassa mediatekniikka mobiililaboratorioineen, harjoitteluyksikkö sekä tietokeskus…”.

Iltalehti puolestaan kirjoitti 10.06.2008:”Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun rehtori on yllättäen vapautettu tehtävistään. EVTEK-ammattikorkeakoulun rehtori Pertti Törmälä joutui luopumaan tehtävästään vain kaksi kuukautta ennen virkakautensa päättymistä. Hän ehti olla oppilaitoksen rehtorina 12 vuotta.”

HS otsikoi 24.3.2011: ”Suomen suurimmasta amk:sta tuli pelon pesä” Lehteen haastateltu pitkän linjan lehtori Marja Lehto kertoo ”Metropoliasta piti tulla Suomen innovatiivisin ammattikorkeakoulu ja paras työpaikka. Tavoitteet olivat korkealla, mutta teot ja saavutukset ovat jääneet olemattomiksi. Metropolian nykyjohto hallitsee 15 000 opiskelijan ammattikorkeakoulua pelolla…. Koko ajan on löydetty leikkauskohteita opetuksesta, mutta paisunut hallinto saa jatkaa. Täällä Metropoliassa on ehdottomasti liian paljon porukkaa”.

Sitten tuoreimpia kuulumisia: ”Metropolian Leppävaaran kampus suljetaan – rakenteissa havaittu äkillisesti lisääntyviä vakavia halkeamia ja painaumia” (Iltalehti 15.02.2019).

”Kokonainen koulu vajoaa Espoossa ja puretaan pian, korjaaminen ei ole mahdollista –  Espoon Leppävaarassa sijaitseva Metropolia-ammattikorkeakoulu puretaan keväällä 2020. Koulun rakenteissa on merkittäviä vikoja, ja koulu vajoaa. Koulurakennuksen viat johtuvat pitkälti vuonna 1988 valmistuneen koulurakennuksen rinnalle 15 vuotta myöhemmin rakennetusta laajennusosasta…”(HS 12.10.2019).

Nyt Google kertoo haulla EVTEK Leppävaara: Suljettu pysyvästi.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020!
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

”Ainut asia, joka estää minua oppimasta, on koulutukseni.”
– Albert Einstein –

 

 

 

 

 

Arpapeliä

Luonto on arvaamaton, ja menneenä kesänä sai monesti veikkailla, mikä sääennusteista osuu lähimmäksi. Kastunko, palelenko tuulessa vai poltanko poskipääni auringon paahteessa? Hämmästyttävän usein yhden päivän aikana osuivat kohdalle kaikki säätilat. Tuntui, että on ihan sama, miten ulos lähtiessä pukeutui, veikkaus päivän keleistä meni aina jossain määrin pieleen.

Osittain pieleen on mennyt Suomen valtion luonnonvarallakin, Veikkaus Oy:llä. Kesän aika saamansa runsaan ilmaisen näkyvyyden lisäksi on siellä kovasti ideoitu mainontaa, josta valvova silmä on jo useaan otteeseen ärähtänyt. Veikkaus saa monopolina kyllä lain mukaan markkinoida pelejään, mutta mainonta ei saisi edistää taloudellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja. Arpajaishallinnon linjausten mukaan Veikkauksen ei liioin sovi mainonnallaan kasvattaa liikevaihtoa. Pikemminkin pyrkimyksenä pitäisi olla kysynnän kanavointi.

Tavallaan ymmärrän, miksi rajanveto on Veikkaukselle hankalaa näillä määritteillä. Eikö mainonnan tarkoituksena ole juuri liikevaihdon kasvattaminen ja myynnin lisääminen? Miten myynnin kanavointi siitä sitten poikkeaa? Ja mitä se edes tarkoittaa? Valtion monopolit ovat tältä osin hankalia. On moraali- ja vastuullisuuskysymykset ja Veikkauksen liikevaihdosta (3,15 miljardia euroa vuonna 2018) lohkeava muhkea tili valtion kassaan.

Suomalaiset ovat pelihullua kansaa. Onneksi, sillä kuulemma suuri osa rahoista jaetaan urheilun ja kulttuurin kautta kansalle takaisin. Aivan kuten Alkosta ostettujen juomien myyntituloistakin suuri osa palautuu kansanterveyttä edistämään (?).

Mediaunionilla ei yhdistyksenä ole monopolia, eikä kyllä markkinointiakaan. Joskus on jäsenistö toivonut markkinointitapahtumia, kampanjointia tai muuta näkyvyyttä, joka tähtäisi uusien jäsenten hankintaan. Mutta tarvitaanko sitä enää nykyisellä toiminnan tasolla, aatteellisella yhdistyksellä? Luulenpa, että meille riittää hyvin suusta suuhun mainonta ja nykyinen hyvä maineemme.

Mediaunioni jakaa vuosittaisesta ”liikevaihdostaan” runsaasti avustuksia, vaikkei tuloja juurikaan ole. Sijoitustuotot muodostavat pienten osallistumismaksujen ohella ainoan tulonlähteen, jäsenmaksua ei peritä tällä hetkellä lainkaan. Nykyinen yhdistysmuoto, jossa (iso) hallitus päättää jäsenistön hyväksi avustuksista oikeastaan kolmea eri mallia käyttäen, on kyllä hankala ja joskus arpapeliä muistuttava.

Jäsenistölle tämä ei ole näkynyt, mutta vuotuinen työmäärä ja perusteiden selvittely on turhauttavaa. Se myös vie liikaa aikaa – se on pois toiminnan kehittämisestä. Toivottavasti ensi kevään yhdistyksen kokous saisi päätettyä yksinkertaisemman tavan avustusten jakoon. Tuokaa ajatuksenne ja esityksenne kokoukselle, kun aika koittaa!

Kuten tuoreesta lehdestä voitte lukea, yhdistyksen 110-vuotisristeilyllä hallitus esiintyi merkittynä ruusukkeilla. Tavoite oli olla avoin uusille ideoille ja jäsenistön käytettävissä. Tätä kirjoittaessani en vielä ole kuullut, tuliko kehitysehdotuksia – toivottavasti tuli.

Hyvää syksyä kaikille toivottaen

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Äänestysten kevät

Tänä keväänä on ollut paljon pohdiskeltavaa siitä, kenelle ja kenen ajamille asioille äänensä antaisi. On ollut ehdokkaita ja mielipiteitä laidasta laitaan sekä lupauksia, joita ei kukaan koskaan tai missään yhden vaalikauden aikana pysty toteuttamaan.

Tänä keväänä pidetyssä Mediaunionin yhdistyskokouksessakin oli runsaasti äänestyksiä. Ääntenlaskijoilla oli hikinen iltapäivä Hotel Arthurin auditorion jyrkkiä portaita ravatessa, kun he jakoivat äänestyslippuja ja sitten keräsivät ne. Kokous taisi äänestää yhteensä ainakin kuusi kertaa – osin onneksi riitti käsiäänestys.

Paikalla olleilla 52 jäsenellä oli erilainen näkemys mm. siitä, kuinka iso hallitus tarvitaan, kasvatetaanko sitä entisestään vai vähennetäänkö hallituspaikkoja. Ja jos, niin kuinka paljon? Lippuäänestysten ja valintojen jälkeen on Mediaunionin hallituksessa nyt kymmenen jäsentä. Kokouksiin osallistuu myös yhdistysfaktori, joten kaikkein pienimpiin neuvottelutiloihin ei vielä mahduta.

Äänestysinto jatkui vielä uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessakin. Muutaman lippuäänestyksen mentyä tasan saatiin lopulta arpomalla valituksi yhdistykselle sekä taloudenhoitaja että varapuheenjohtaja.

Mediaunioni MDU ry – kavereiden kesken MDU – on ammatillis-aatteellinen yhdistys, joka kokoaa yhteen viestintäalalla ja sitä lähellä olevilla aloilla työskentelevät ja näiltä aloilta eläköityneet toimihenkilöt. Näin se on sanottu kotisivuillamme. Jäseniä ovat henkilöt, kuten sinä ja minä ja noin 1920 muuta. Tämä ihan oikeasti tarkoittaa, ettei Mediaunionilla ole jäsenyhteisöjä, joiden etuja tarvitsisi puolustaa yhdistyksen hallinnossa ja toiminnassa.

Sisäinen äänivalta on kaikilla yksilöillä, ja se on sinun käytettävissäsi koko ajan, ei pelkästään yhdistyskokouksissa. Äänestysmahdollisuuksia riittää: voit osallistua jäsensivujen keskustelupalstalla menossa olevaan aiheeseen tai avata siellä kokonaan uuden aiheen. Voit lähettää vapaamuotoisia ideoita ja ehdotuksia koko hallitukselle tai vain yhdelle hallitusjäsenelle saadaksesi päätöksentekoa vaativat asiat eteenpäin. Ja jos haluat järjestää MDU:n jäsenille tapahtuman, voi siihen hakea hallituksen harkinnan mukaista avustusta joko yksin tai ryhmänä. Tällaista vaikutusvaltaa ei äänestäjälle tarjota eduskunnan tai europarlamentin suunnalta, ei vaikka kuinka hyvää ehdokasta äänestäisit.

Vaikka MDU:n jäsenkunta koostuukin pelkistä yksilöjäsenistä, on yhdistyksen sääntöjen puitteissa myös mahdollista kanavoida jäsenille tarkoitettu tuki osittain alan toimihenkilöyhdistysten kautta. Tästä on kyse, kun puhumme ”vuosittaisesta toiminta-avustuksesta”. Tarkoitus on tukea ryhmien kautta jäsenten ammatillis-aatteellista toimintaa. Jos satut kuulumaan tällaiseen tukea saavaan ryhmään, käy toki osallistumassa tapahtumiin ja vaikuttamassa toimintaan vaikka äänestämällä. Osallistuminen tavalla tai toisella on tervehdyttävää kaikille osapuolille. Se pitää yhdistysten toiminnan aktiivisena ja mahdollisena. Älä siis äänestä jaloillasi jäämällä pois toiminnasta, vaan käytä päätäsi ja hyödynnä kaikki jäsenetusi.

Oikein mukavaa ja lämmintä kesää toivottaen

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

 ”Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi.”
– Albert Einstein –