Pave Maijasen valokuvia ensi kertaa esillä Helsingissä

Kuva: Pave Maijanen.

Muusikkona tunnetun Pave Maijasen valokuvanäyttely KUVA & VALO on esillä Kanneltalossa 28.10.–16.11.2020. Näyttelyn on kuratoinut valokuvataiteilija Stefan Bremer.

Pitkän uran muusikkona tehnyt Pave Maijanen on harrastanut valokuvausta 70-luvulta saakka. Hänen ensimmäinen valokuvanäyttelynsä nähdään nyt ensi kertaa Helsingissä. Näyttely on ollut aiemmin esillä Kesälahdessa kesällä 2020.

Näyttelyn otsikko KUVA & VALO pohjaa siihen, että Maijanen ei koskaan käytä salamavaloa. Näyttely sisältää kuvia mm. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli pistää niin hiekan kuin vedenkin aaltoilemaan. Kuvia on myös saaren kirpputoreilta ja Maijasen lastenlapsista. Kuvat ovat otettu pääasiassa viimeisten viiden vuoden aikana.

Näyttely on avoinna Kanneltalon aukioloaikojen mukaisesti ma–to klo 8–20, pe klo 8–18, la klo 10–16.

Lisätietoja >>>

Mediahuomiota

Kuinka maksimoida mediahuomio? Helppotajuinen ja käytännönläheinen mediaviestinnän opas kertoo, miten oman viestin saa näkyviin mediassa.

Kirja käy läpi alan toimivia käytäntöjä ja havainnollistaa niitä tositarinoilla. Sijansa saavat myös ne sudenkuopat, joihin huomionjanoisen on syytä varoa lankeamasta. Opas sopii sekä ammattiviestijöille että kaikille, jotka yrittävät hankkia näkyvyyttä tuotteelleen, palvelulleen tai aatteelleen.

 

Kilpeläinen Jaakko: Ansaittu julkisuus.
Alma Talent, 2020. ISBN 9789521438448

Pakkaussuunnittelija pienoismallien parissa

Olen 44-vuotias tuotesuunnittelija Tampereelta. Hankin metallialan artesaanin ja pakkausmuotoilijan tutkinnot, mutta metallialalla en ole työskennellyt. Pakkausmuotoilua opiskelin Lahden Muotoiluinstituutissa. Neljännen vuoden
syksyllä lähdin työssäoppimisjaksolle, ja siellä vierähtikin useita vuosia. Kun sain kotiseudultani työtarjouksen, palasin juurilleni Tampereelle. Tänä vuonna tulee täyteen 17 vuotta kartonki- ja aaltopahvipakkausten suunnittelijana. Pyrollin palveluksessa Takon Kotelotehtaalla olen nyt kolmattatoista vuotta.

Pakkausmaailman ulkopuolella tärkein harrastukseni on pienoismallien rakentaminen. Koneromantikkona sydän sykkii kaksi- ja nelipyöräisille siviilikulkuneuvoille, ja sama ilmiö toistuu mittakaavamaailmassa. Ensimmäisen rakennussarjani, lentokoneen, kokosin seurakunnan kerhossa seitsemänvuotiaana. Totuuden nimissä sen kanssa isä taisi tehdä suurimman työn. Kiinnostus kuitenkin heräsi heti. Tätä kirjoittaessa pienoismallien parissa on 37. vuosi menossa.

Pienoismallien rakentamisessa kiinnostaa yksityiskohtien miettiminen, esimerkiksi kuinka toteutan jonkin moottorin vaijerin tai vivun, kuinka teen mittaristosta realistisen tai miten toteutan aidon näköistä metallipinnan kulumajälkeä. Yksityiskohdat tekevät onnistuneen mallin.

Malleissa hyvä idea on tärkein. Ne voivat olla lähellä elävää elämää kuten vaikkapa farmariautomuunnos autosta, jota ei koskaan ole tehty. Vitriinistä löytyy muun muassa robotin ja kuplavolkkarin yhdistelmä. Eri maailmoja voi yhdistellä ennakkoluulottomasti. Pienoismalliharrastusta on helppo säätää omaan elämäntilanteeseen ja lompakon paksuuteen sopivaksi. Lähtökustannukset ovat pienet – jo parilla kympillä automarketista voi saada mukaansa aloittelijan sarjan, jossa on mukana kaikki tarpeellinen, eikä ainakaan aluksi tarvitse varsinaista työtilaa.

Suuri osa ”mallareista” puuhastelee omissa oloissaan, mutta Suomesta löytyy myös useita pienoismallikerhoja, joiden tiloissa sosiaalisimmat pääsevät harrastamaan porukalla. Porukalla voi paitsi rakentaa myös kilpailla. Pienoismallikilpailuissa mallit jaotellaan tarkasti omiin luokkiinsa. Karkeasti jako menee maalla, merellä ja ilmassa liikkuvaan sotilas- ja siviilikalustoon, tarkemmin rajataan sitten esimerkiksi mittakaavaa, mallin ajankohtaa ja autoluokissa tyylisuuntia.

Rakentamiseen voisi käyttää aikaa vaikka kaikki vuorokauden tunnit, mutta perheellisenä ehdin harrastaa 1–4 tuntia viikossa. Pääasiassa teen malleja kotona työhuoneessa, pari kertaa kuukaudessa käyn pienoismallikerholla. Oma aikansa kuluu myös alan tapahtumissa käymiseen; vien uusimmat mallini lähes poikkeuksetta näytille kilpailuihin.

Pyrin nykyään haastamaan itseni uudelleen joka projektissa: käyttämään uutta työtekniikkaa tai rakentamaan mallin täysin uudesta aihepiiristä. Huomaan tekeväni enemmän tarvittavia osia myös metritavarasta eli esimerkiksi styreeniputkista ja -levyistä ja metallitangoista.

Muutama vuosi sitten aloin kaivata harrastamiselle vielä jotain lisätwistiä ja tarjouduin koemielessä kirjoittamaan malliprojekteistani pienoismallilehteen. Vihreää valoa saatuani en olekaan siltä tieltä enää perääntynyt.

Avustajan uran hyviä puolia on töiden aikatauluttaminen, sillä deadlinet usuttavat saamaan aikaiseksi enemmän. Tekemisestä on tullut myös organisoidumpaa. Mallinrakennusurallani olen siis päätynyt jonkinlaiselle puoliammattilaistasolle, ja eiköhän se ole juuri sopiva paikka pysyäkin. Lisätietoa janoaville suosittelen kotimaista foorumia pienoismallit.net, jolle on koottu kattavasti informaatiota rakennustekniikoista tapahtumakalenteriin ja kauppiaslistauksiin. Teksti Teemu Jormanainen, kuva Sanna Kihlberg.

__

Kerro harrastuksestasi!
Haemme lehteen tarinoita siitä, mitä jäsenet tekevät työn, arjen ja perhe-elämän vastapainoksi. Kirjoita meille harrastuksestasi ja sen taustoista. Jos kirjoitat jonkun toisen puolesta, niin pyydäthän siihen luvan. Ota yhteyttä päätoimittaja Pekka Teinilään, pp.teinila@gmail.com tai p. 050 553 2508, ja ehdota juttua.

Digi-askeesiin

Tuoko digitaalisuus mukanaan asioita ja ilmiöitä, joista olisi parempi pysyä erossa? Kun kaikki konkreettinen katoaa utuna ilmaan, on seurauksena jalat tukevasti ilmassa ja pää pilvessä. Voisimmeko saada jalkaa kovemmalle maan kamaralle?

Vanhaan ei voi palata, mutta voimme rakentaa paremman maailman, jossa voi olla myös paljon vanhaa ja hyvää, konkreettista ja toimivaa.

 

Kimmo Jylhämö: Digi-askeesi.
Kustannusosakeyhtiö Vastapaino, 2020. ISBN 9789517688024.

 

MUISTELO TYÖELÄMÄN VARRELTA: Kolmas maailmansota on syttynyt!

Kuuban ohjuskriisi oli Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen suurvaltapoliittinen kriisi, jonka tulenarin vaihe oli lokakuussa 1962. Taustalla olivat USA:n Turkkiin sijoittamat keskimatkan ydinohjukset ja tähän vastauksena alkanut Neuvostoliiton ydinohjusten sijoittaminen Kuubaan. Kriisi lähes aloitti avoimen sodan, joka olisi saattanut
laajeta ydinsodaksi ja kolmanneksi maailmansodaksi. Sen kehittymistä seurattiin laajasti myös Suomessa.

Turun Sanomien klichélaitoksen (kuvalaattaosasto) veijarit keksivät kriisin aikaan pilan, joka aiheutti toisenlaisen kriisin. Aamuvuorossa työstettiin laattaa radioliikkeen lehti-ilmoituksen magnetofonin kuvaa varten. Työ alkoi valokuvauksesta, jota varten ilmoittaja oli toimittanut oikean magnetofonin. Iltavuoroon oli tulossa Rippe, jota päätettiin vähän höynäyttää. Veijarit Atte Jalava ja Matti ”Sunttu” Sundelin (mm. jalkapallon mestaruussarjan maalikuningas vuosina 1957, 1959 ja 1960) ideoivat, että nauhoitetaan magnetofonilla ”ylimääräinen uutislähetys”, ja lähetetään se ”ulos” osaston vanhasta kopparadiosta. Sunttu puhui mikrofoniin ja Atte äänitti: ”Nyt on tilanne tällainen. USA:n lentotukialus USS Forrestal on matkalla Kuubaan upottamaan ohjuksia ja aseita kuljettavat neuvostoliittolaiset alukset. Hälytys on päällä, mikä merkitsee liikekannallepanoa myös Turussa. Niitä, jotka asuvat Kauppias- ja Puistokadulla (Rippe asui Puistokadulla), käsketään menemään Klassilliseen Lyseoon ja ottamaan mukaan kahdet alusvaatteet ja muu vaatetus.”

Magnetofoni ja äänettömäksi väännetty radio laitettiin päälle yhtä aikaa ja päästettiin äänitys ilmoille. Rippe reagoi lähetykseen: ”Minä en selvänä lähde poteroon. Nyt alkaa sota”, ja lähti viinakauppaan. Myös iltavuorolainen Hermanni kuuli uutisen ja lähti salaa toimitukseen tiedottamaan, että maailmansota on syttynyt. Toimittajalla oli juuri puhelu Helsinkiin, jonne uutinen myös levisi. Toimituksesta Hermanni jatkoi alakerran ilmoituskonttoriin. Ilmoitusta jättämässä olleiden asiakkaiden kuultua uutisen he peruuttivat lehteen tulevan ilmoituksensa. Seuraavaksi Hermanni siirtyi painon puolelle, jossa osa naisista alkoi itkeä.

Helsingissä tieto oli levinnyt ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarvalle, joka soitti ylifaktorille: ”Mitä helvettiä siellä Turussa touhutaan?”. Ylifaktori komensi aamuvuorolaiset puhutteluun. Vuorossa työskenteli myös tunnettu iskelmäsäveltäjä Pentti Viherluoto (mm. Puhelinlangat laulaa). ”Ja sinäkin Pentti, vanha mies”, torui ylifaktori. Pentti ei kylläkään tiennyt koko jutusta mitään, sillä hän oli ollut etsaushuoneessa säveltämässä. ”Toimitusjohtaja Irja Ketonen ilmoittaa huomenna, saatteko lopputilin”, päätti ylifaktori puhuttelun.

Toimitusjohtajan puhuttelussa kenellekään ei annettu lopputiliä, mutta tempaus aiheutti kuitenkin sen, että radiot kiellettiin osastoilla. Lehdetkin reagoivat, mm. Kansan Uutiset otsikoi: ”Turun Sanomat sytytti kolmannen maailmansodan.” Koko selkkausta ei olisi tapahtunut, jos Hermanni olisi kuunnellut nauhoituksen loppuun asti. Sotauutisen jälkeen tuli vielä urheiluosuus, joka olisi paljastanut, että kyseessä oli pila.
Atte Jalavan tarinoinnista muistiin merkitsi Jorma Suomi

 

Muisteloja (työ)elämän varrelta
Monelle on varmasti sattunut sekä hauskoja että vakavia tapahtumia elämän saatossa. Nyt on hyvä mahdollisuus kertoa niistä jäsenkunnalle lehtemme välityksellä. Julkaistuista jutuista maksamme kirjoituspalkkion. Toivomme, että
mahdollisimman moni innostuisi kertomaan muistoistaan ja että niiden pääpaino olisi työelämän tapahtumissa, mutta muutkin muistot ovat tervetulleita. Kuva täydentäisi juttua mukavasti.

Lähetä juttusi osoitteeseen info@mediaunioni.fi merkinnällä ”Faktori-lehteen” tai postitse Mediaunioni mdu ry
c/o Business Center, Taivalmäki 9, 02200 Espoo.

Pikkujoulukauden avaus Seinäjoella 21.11.2020

Tervetuloa tapaamaan alan miehiä ja naisia ympäri Suomen teatterin, maittavan ruuan ja yhdessäolon merkeissä!
Ohjelma: Klo 13.00 Evita-musikaali Seinäjoen Kaupunginteatterissa. Väliaikatarjoiluna leivoskahvit. Illallisbuffet esityksen jälkeen teatteriravintolassa.

Hinta: Jäsen 56 € ja seuralainen 112 €. Ilmoittautuminen: Sitovat ilmoittautumiset 16.10. mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osiossa. huom! Paikkoja on rajoitetusti, ja täytämme ne ilmoittautumisjärjestyksessä.

Lisätiedot: Jäsensivut ja tapahtumavastaava Jukka Rautavaara, p. 050 313 8998, jukka@studioelina.fi

Snekun olympialaiset

Hans Laaksovirta työnsi tyylipuhtaasti 4,53 m.

Vaikka kuluneen kesän juhannusjuhlat Tammisaaren Snäcknäsissä, Snekussa kuitattiin pelkällä lipunnostolla, perinteisiä Snekun olympialaisia ei tarvinnut peruuttaa. Koronavirus huomioitiin 25.7. järjestelyissä siten, että kilpailuvälineet desinfioitiin suoritusten välillä ja katsojien etäisyyksistä pidettiin huolta. Pandemia taisi myös vaikuttaa osanottajamäärään.

Roope Marken edusti nuorempaa polvea hienolla tuloksella 1,83m.

Tapahtuman puuhamiehenä toimi jo 35. kerran Kari Simonen, joka ideoi aikoinaan tapahtuman alueen nuorison aktivoimiseksi. Vuosien mittaan Snekussa on tapahtunut väestörakenteen muutos yleisen kehityksen mukaisesti. Kisoista on tullut senioripainotteiset; 27 kilpailijan joukossa nuoria oli vain 10.

Kilpailut käytiin perinteisenä kolmiotteluna eri ikäryhmille sopivissa lajeissa. Kilpailuluokat sijoittuivat välille alle 5-vuotiaat ja yli 70-vuotiaat.

Teksti ja kuva Risto Pirhonen

Markku Ukkonen MDU:n golfmestariksi

Tämänvuotisen golfmestaruuskilpailun kentäksi valikoitui pitkällisen harkinnan ja hintavertailun jälkeen St. Laurence Golf Lohjalla. Päivä oli 6.6.2020.

Ilmoittautuneita oli hyvän matkaa yli kahdenkymmenen, mutta rankkaa vesisadetta kilpailupäivälle luvannut sääennustus sai osan perumaan osanottonsa. Lopullinen lähtölista sisälsi viisi neljän hengen ryhmää. mdu:laisia oli 17, ja seuralaisia kolme.

Golfmestaruuskilpailun kolme parasta palkintojenjaossa. Vasemmalta toiseksi tullut Harri Miettinen, voittaja Markku Ukkonen ja kolmanneksi tullut Keijo Muukkonen.

Ajellessani aamulla kohti kenttää vettä tulikin taivaan täydeltä, mutta Lohjalle saapuessani sade lakkasi. Näin ollen peli saatiin pelattua oivan sää vallitessa, lämpöä noin 17 astetta ja puolipilvistä, ja aurinkokin näyttäytyi.

Kilpailun jälkeen nautimme lounaan korona-ajan säännöillä. Normaalin buffetin sijaan oli pöytiintarjoilu. Alkusalaattia seurasi annos lohikeittoa, ja pääruoaksi tarjoiltiin kypsäksi haudutettua porsaanniskaa. Oli muuten viimeisen päälle maukasta!

Kenttäyhtiö hoiti homman erinomaisesti. Voittajakolmikko palkittiin lahjakorteilla, ja Markku Ukkonen sai lisäksi kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa. Paras bruttotulos eli scratch oli Simo Kokon 89 lyöntiä. ’

Edellisvuosien mestari Hannu Helin käytti yhden lyönnin enemmän. Hannu kuittasi lyömällä pallon lähimmäksi lippua väylällä 14. Molemmat pokkasivat itselleen pallopaketit. Ensi vuonna uusi kenttä ja uudet haasteet, nähdään silloin!  Teksti ja kuva Jorma Hietanen

Tuloksia: 1) Markku Ukkonen 39 p. 2) Harri Miettinen 36 p. 3) Keijo Muukkonen 35 p. 4) Simo Kokko 34 p. 5) Pertti Alaja 33 p. 6) Risto Parkkonen 33 p. 7) Hannu Helin 31 p. 8) Jorma Hietanen 31 p. 9) Tero Jääskeläinen 28 p. 10) Keijo Kokkonen 27 p.

Tahkon vapaa-ajan asuntoon uusi lukitusjärjestelmä

Alkukesästä lähtien on Mediaunionin Tahkon loma-asuntoon kuljettu ilman avainta.

Etuovelle on asennettu ns. älylukko, jonka avaamiseen ei enää käytetä perinteistä avainta. Samalla on luovuttu Tahkon avainpalvelusta, joten lomalle suunnatessasi ei enää tarvitse kurvata Tahkolaakson toimistolta avainta noutamaan. Sen sijaan saat lähellä lomaviikon alkua itsellesi avainkoodin ja tarkemmat ohjeet uuden lukon käyttöön.

Teksti Vesa Salmi, kuva Aulis Harju

Other Words -näyttely Designmuseossa

Kirjaimista voi luoda
tällaistakin taidetta.

Helsingissä sijaitseva Designmuseo on vuonna 1873 perustettu valtakunnallinen museolain mukainen vastuumuseo. Nykyisissä tiloissaan Korkeavuorenkadulla museo on ollut vuodesta 1978.

Museon Other Words -näyttelyssä 1.6.–23.8.2020 oli esillä suunnittelijakaksikko Florian Schickin (s. 1982) ja Lauri Toikan (s. 1984) käyttäjäfontteja, taideprojekteja ja Niken kaltaisille suuryrityksille tekemiä tilausfontteja. Näyttely sivusi myös kirjapainoalaa, sillä aikanaan latojan ammattitaitoon kuului eri kirjasinleikkausten eli fonttien tuntemus. Piti osata valita erityyppisille töille sopiva typografia.

Kaksikko tekee tiivistä yhteistyötä, vaikka Toikka asuu Helsingissä ja Schick Berliinissä, jossa heidän kirjainmuotoilustudionsa vuonna 2010 perustettiin. Studion fontteja käyttävät suunnittelijat ympäri maailmaa.

Näyttelyssä esiteltiin eri alojen taiteilijoiden ja suunnittelijoiden kanssa tehtyjä yhteistyöprojekteja. Other Words viittaakin tähän yhteistyösuhteeseen: vasta muiden tuottamat sanat tekevät kirjainsuunnittelijan työstä tarkoituksellisen.

Teoksia yhdisti monimuotoisuus, niissä oli käytetty eri tekniikoita, materiaaleja ja lähestymistapoja. Fontti voi olla esimerkiksi osa taideteosta, installaatiota tai toisinaan toimia siten, että lopputulos on julistesarja. Esineet avasivat uudenlaisia näkökulmia tekemällä fonteista kolmiulotteisia. Kokeelliset ääniteokset puolestaan tutkivat kirjoitetun ja puhutun kielen yhteyttä. Kirjaimista on moneksi. Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia myönsi tänä vuonna Schick Toikalle Vuoden Graafikko 2020 -palkinnon. Teksti ja kuva Jorma Suomi.