Kirjanjulkaisutilaisuus ja työnäyte Painokellarissa 30.8.

Päivälehden Museon Painokellarissa julkaistaan perjantaina 30.8. klo 18.00 runoilija Juha Raution viides runokokoelma Sääntö 0 (Enostone 2019). Rautio on yhdessä kuvataiteilija Aleksi Martikaisen kanssa latonut käsin kirjekuoriin vedostettavan kansitaiteen.

Yleisö pääsee tutustumaan miten kirjekuoret vedostetaan käsin museon vanhalla pöytävedostimella. Julkaisutilaisuudessa on siis mahdollista saada ostamaansa kirjaan painotuoreet kirjan päällykset sekä itse vedostettu kirjanmerkki. Tilaisuudessa Rautiota haastattelee Enostonen kustantaja Kalle Niinikangas.

Kirjaa voi myös tilata Enostonen verkkokaupasta: https://enostone.fi

 

Uusi opas valokuvan tekijänoikeuksista

Journalistiliitto ja Finnfoto ovat laatineet uuden tekijänoikeusoppaan valokuvaajille. Käytännönläheisestä oppaasta löytyy vastaus kaikkiin valokuvan oikeuksia koskeviin yleisimpiin ja hieman harvinaisempiinkin kysymyksiin – muun muassa valokuvaajan ja valokuvattavan henkilön oikeuksista, valokuvan siteeraamisesta ja sitaattisäännöksestä, suoja-ajasta ja tekijänoikeuden voimassaolosta sekä mahdollisesta tekijänoikeuslain vastaisesta kuvan käytöstä.

Käytännön opas valokuvaajan tekijänoikeuksista on kustannettu tekijänoikeuskorvauksista, joita Yleisradio maksaa Journalistiliitolle ja Finnfotolle arkistovalokuvien käytöstä.

Oppaan ovat kirjoittaneet Maria Rehbinder ja Mari K. Pesola. Sitä päivitetään lainsäädännön muuttuessa.

PDF-muotoinen opas on ladattavissa tästä.

Lisätiedot:

Sanna Nikula
Lakimies
Journalistiliitto
sanna.nikula@journalistiliitto.fi
040 054 8708

Mikko Säteri
Toiminnanjohtaja
Finnfoto
mikko.sateri@finnfoto.fi
045 137 3540

Ladonnan SM-kilpailut ja uksauksen MM-kilpailut

Perinteisten Päivälehden museon Kynttiläkemujen yhteydessä 4.4. pidettiin ladonnan SM-kilpailut ja uksauksen MM-kilpailut. Paikalla oli runsaasti osanottajia.

Tilaisuus alkoi käsinladonnan SM-kilpailuilla, jossa oli uusi formaatti – kilpailtiin ilman käsinladontaa. Lajeina olivat otsikkotekstin pituuden arviointi ciceroina, kuuden eri kirjasintyypin tunnistaminen, käsikirjoitetun tekstin rivimäärän arviointi ladottuna, kolmen kirjakkeen koon arviointi ja haassa olevan ladotun rivin fiibeleitten löytäminen.

Mielenkiintoisen esitelmän toimituksen ja latomon yhteistyöstä vuodesta 1966 vuoteen 1982 piti Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva ulkoasutoimittaja Carl ”Calle” Henning. Kansainvälisyyttä tilaisuuteen toivat uksauksen MM-kilpailut. Osanottajat olivat kuitenkin kaikki suomalaisia, mutta ehkä seuraavissa kisoissa näemme myös ulkomaalaisia osallistujia.

Käsinladonnan SM-kisojen 2019 tulokset:
1) Markku Pitkänen 27 pistettä
2) Erkki Juhani Helenius 25 pistettä
3) Tapio Värjölä 23 pistettä
4) Pentti Auvinen 22 pistettä (vuoden 2018 mestari)
5) Mikko Välikangas 21 pistettä.


Yhteensä osallistujia oli kolmetoista. Uksauksen maailmanmestaruuskisassa kolme selvisi loppukilpailuun uusintakierrokselle, ja voittajaksi uksasi Teuvo Haaja, graafisen alan veteraani Kotkasta. Kakkoseksi tuli Mikko Välikangas ja kolmanneksi Pekka Teinilä.

 

Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

Paperin ja painovärin tuoksu kuuluvat kesään!

Tiesitkö, että aivan Vaasan kupeessa on graafisen alan ystäviä kiinnostava tutustumiskohde? Stundarsin ulkoilmamuseossa Mustasaaressa on toimiva kirjapainomuseo. Vierailu painovärin- ja paperipölyntuoksuiseen museoon tuo kesäpäivään nostalgista tunnelmaa.

Kirjapainomuseon ensimmäisessä huoneessa on toimittajan työpöytä

Stundars on niin sanottu elävä museo, jonka teemana on pohjalainen käsityöläiskylä. Alueella olevat mökit sisustuksineen kuvaavat 1800–1900-lukujen vaihteen maaseudun elämää talonpoikien, käsityöläisten ja tilattoman väestön näkökulmasta. Stundarsissa vaalitaan entisaikojen käsityöläistaitoja vuosittaisilla tapahtumilla, esimerkiksi käsityöläispäivillä, aikamatkoilla, juhlilla ja markkinoilla. Kesäisin ovat avoinna omien aikataulujensa mukaan muun muassa kirjapaino, sepänpaja, ruukunvalajan paja ja messinkivalimo.

Kirjapainot eivät tosin kuuluneet suomalaisiin maaseutukyliin 1800-luvulla, sillä niitä sai perustaa vain kaupunkeihin. Ensimmäinen maaseutukirjapaino perustettiin Oulunkylän maalaiskuntaan vuonna 1919. Mutta tästä yksityiskohdasta ei tarvitse välittää, sillä toimiva kirjapainomuseo sopii hyvin Stundarsin museokylään. Kirjapainothan olivat pitkälti käsityövaltaisia aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Käsikirjoitus on paikallaan tenakkelissa
odottamassa, että käsinlatoja aloittaa
työnsä.

Vaasalaista perinnettä

Oikeastaan Stundarsin kirjapainomuseota voi pitää myös vaasalaisena. Museo näet toimii Vaasasta siirretyssä puurakennuksessa. Rakennus on peräisin 1800-luvulta ja rakennettu alkujaan teollisuuskäyttöön. Museon kirjapainoesineistö on pääosin Vasabladetin kirjapainosta. Jonkin verran esineitä on tuotu myös muista vaasalaisista kirjapainoista sekä helsinkiläisistä ja turkulaisista ruotsinkielisistä kirjapainoista.

Vaasalla on aivan erityinen asema suomalaisessa kirjapainohistoriassa. Ennen Vaasaa suomalaisia kirjapainokaupunkeja olivat vain Turku (1642) ja Viipuri (1689). Vaasaan ensimmäinen kirjapaino perustettiin vuonna 1776. Helsinki sai oman kirjapainonsa vasta neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Vuonna 1856 perustettu Vasabladet (alkuaan Wasabladet) on puolestaan Suomen toiseksi vanhin jatkuvasti ilmestyvä sanomalehti. Juuri Vasabladetin julkaisijayhtiö luovutti toiminnastaan tallentamansa historiallisen kokoelman Stundarsin museolle
1970–1980-lukujen taitteessa.

Mikael Lassfolk ja Stundarsin Linotyperivilatomakone, joka on ollut käytössä
Vasabladetin latomossa.

Työnäytökset toiminnan ydin

Stundarsin kirjapainomuseon työnäytöstoimintaa pyörittää viiden aktiivin ryhmä. Heidän toimintansa painottuu kesäaikaan. Ryhmään kuuluvan, konelatojana työuransa tehneen Mikael Lassfolkin mukaan he opastavat ryhmiä, päivystävät museolla ja huolehtivat tilojen esittelystä. Museon laitteilla he myös valmistavat kylttejä ja julisteita museolle sekä tuotteita myytäväksi museokauppaan.

Kirjapainoaktiivien ohella Stundarsin monipuolisesta työnäytöstoiminnasta vastaa peräti satakunta jäsentä kattava mestarikilta, joka koostuu eri ammattialojen taitajista. Stundarsin kirjapainossa esillä oleva esinekokoelma on tyypillinen kohopainokauden tekniikkaan keskittyneille kirjapainomuseoille. Samanlaisia laitteita on kokoelmissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Stundarsissa nämä välineet ja koneet on kotoisen ahtaasti sijoitettu. Vedokset kuivuvat seinillä, työnäytteitä on siellä täällä, ja ladelmat sekä kuvalaatat ovat pöydillä katsojien ihmeteltävinä. Juuri tällaista oli varmaan 1800-luvun kirjapainoissa, joissa tilaa oli aina liian vähän.

Latomon ja painon lisäksi esillä on toimituksen huone ja kirjansitomo. Osa esineistä on selvästi tuoreempia kuin miljöö antaisi odottaa, mutta koska tilassa tehdään myös töitä ja järjestetään työnäytöksiä, vastaa esineistö käytännön tarpeita. Tunnelma on aito.

Stundarsin museon kirjakekastit ovat
peräisin Vasabladetin ja Framin kirjapainoista
Vaasasta.

Suomen vanhin painolaite

Yksi Stundarsin erikoisuuksista on vanhin Suomessa käytössä ollut ja tähän päivään säilynyt painolaite, metallinen nykäisin. Se on peräisin jo 1800-luvun alkupuolelta. Tiettävästi laite tuotiin Vaasaan Wolffin kirjapainoon vuonna 1838 Tukholmasta.

Wolffin kirjapaino kasvoi vauhdilla, ja vuonna 1847 sinne hankittiin Suomen ensimmäinen pikapainokone eli ”joutupräntti”. Wolffin paino ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin, ja pikapainokone myytiin Porvooseen. Sen jälkeen vanha tukholmalaislaite oli jälleen Vaasan ykköskoneena. Näin siitäkin huolimatta, että laite vaurioitui vanhan Vaasan tulipalossa vuonna 1852. Kirjapainorakennus paloi, ja toisessa kerroksessa ollut painolaite putosi lattian läpi. Se saatiin kuitenkin korjatuksi ja laite toimintakuntoon. Sillä painetaan työnäytöksissä vieläkin.

Käy tutustumassa Stundarsin museon aukiolo- ja tapahtumatietoihin: http://www.stundars.fi

Kirjansitomossa on esillä kirjansidonnan
työvaiheita kuvaavia esineitä. Tällä
pöydällä on myös Stundarsissa tehtyjä
joulukortteja, jotka ovat joulun aikaan kysyttyjä tuotteita.
Stundarsin museokirjapainon painotuotteita.

 

 

 

Hallituksen koko pieneni

Tänä vuonna yhdistyksemme ylin päättävä elin eli yhdistyskokous kokoontui yhdistyksen rekisteröintikunnassa – Helsingissä.

Kokouspaikkana oli Hotel Arthur Helsingin Kaisaniemessä lauantaina 13.4.2019. Kokoonnuimme ammatillis-
aatteellisena yhdistyksenä kuudennen kerran eli viidennen toimikauden asioista päättämään. Yhdistyskokous on yhdistyksen ylin päättävä elin, ja tehdyt päätökset ohjaavat toimintaa seuraavaan yhdistyskokoukseen asti. Osallistujia oli kaikkiaan 52 – osallistujamäärä tuntuu vakiintuneen hieman yli viiteenkymmeneen. Ennen kokousta osallistujat nauttivat maittavan kokouslounaan.

Kokouspaikan auditorio oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Avauspuheessaan yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Teinilä kertasi yhdistyksen rakenteen – yhdistyksen muodostavat yksilöjäsenet, eivät muut yhdistykset. Edellisen vuoden tapahtumat, yhdistyksen talous, hallinto ja lomakohteet olivat muina aiheina. Tapahtumavastaavien kouluttaja ehdotti 23.3. koulutustilaisuudessa, että tapahtumien määrää voisi vähentää – näin ehkä saisimme osallistujamäärät kohtuullisiksi.

Toiminta rahoitetaan pelkästään sijoitussalkun tuotoilla. Muutamaan kohtaan hallitus sai evästystä tilintarkastajalta: lomakohteiden tuotot ja kulut tasapainoon, avustusten määrää ei voi kasvattaa ja salkun tuotto halutulle tasolle vaatisi suurempaa riskinottoa. Puheenjohtaja myös painotti, että hallituksen koko olisi saatava pienemmäksi. Lomakohteista hän mainitsi, että käyttöasteet ovat hieman parantuneet yli 50 prosenttiin. Mökkitoimikunta ei vielä nähnyt tarvetta vuokrien korotuksiin, mutta lopullisen päätöksen tekee hallitus.

Yhdistyksen
puheenjohtaja Pekka Teinilä.

Avauspuheen jälkeen Teinilä avasi kokouksen, ja kokouksen puheenjohtajan tehtävän otti rutinoituneesti Irma Piironen. Kokouksen pöytäkirjan laati Vesa Salmi, ja sen tarkastavat vastaamaan kokouksen kulkua vaasalaiset Reijo Einola ja Jukka Karppinen. Ääntenlaskijoina toimivat lahtelaiset Antti Kotka ja Matti Puttonen.

Tilinpäätöksen esitteli yhdistyksen taloudenhoitaja Soile Lappalainen. Tilinpäätös oli noin 232 000 euroa miinuksella, pääasiallinen syy siihen oli heikko sijoitustuotto. Hän myös esitteli tilintarkastajan lausunnon, joka ei sisältänyt moitteita.

Vuoden 2018 toimintakertomuksen esitteli pääotsikoittain hallituksen jäsen Santtu Kerkkänen. Yhdistyksen puheenjohtaja esitteli hallituksen laatiman palkkioesityksen vuodelle 2019, jossa edelliskauteen verrattuna ainoastaan hallituksen sähköpostikokouksiin tuli pieni kokouspalkkio. Muita muutoksia ei edelliskauteen tullut.

Hallituksen esitys avustuksista hyväksyttiin muutoksitta. Yhdistyksen sihteeri Jorma Suomi kertoi otsikoittain vuoden 2019 toimintasuunnitelman, joka myös hyväksyttiin kahdella stilistisellä muutoksella. Taloudenhoitaja esitti vuoden 2019 talousarvion, jonka loppusumma on noin 170 000 euroa alijäämäinen. Hallituksen laatima äänestys- ja vaaliohje sai kaksi vastaesitystä: toisessa erovuoroisten hallitusjäsenten tilalle valittaisiin neljä ja toisessa kaksi jäsentä.

Kokouksen puheenjohtaja
Irma Piironen ja sihteeri Vesa Salmi.

Äänestysten jälkeen päätettiin, että erovuoroisten tilalle valitaan kaksi jäsentä. Hallituksen koko on nyt siis yhdeksän jäsentä puheenjohtajan lisäksi. Esitys siitä, jos yhdistyksen puheenjohtaja valittaisiin hallitusjäsenistä ja valittaisiin uusi jäsen hänen tilalleen, kaatui äänestyksessä.

Puheenjohtajan vaali käytiin Tero Kanervan ja Pekka Teinilän välillä – Pekka voitti kymmenellä äänellä. Hienoa, että puheenjohtajuus kiinnostaa. Toivotaan, että jatkossa jäsenistölle on tarjolla mahdollisimman paljon vaihtoehtoja yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Hallituksen neljän erovuoroisen tilalle valittiin kaksi: Jorma Suomi Turusta ja Pertti Röntynen Helsingistä. Kaikkiaan ehdokkaita oli kuusi, joten edellä mainitut tulivat valituiksi äänestyksen jälkeen. Muissa asioissa käsiteltiin Risto Pirhosen ponsiesitys seuraavasta yhdistyskokouspaikasta. Ehdotuksena oli, että kokous pidettäisiin pääkaupunkiseudulla – perusteluina yhdistyksen kotikunta ja se, että jäsenistön valtaosa sijoittuu Etelä-Suomeen.

Loppupuheenvuorossa kokouksen puheenjohtaja Irma Piironen painotti, että jatkaisimme ponnisteluja yhdistyksessä yhteen hiileen puhaltamisen lisäämiseksi. Se olisi yhdistyksen edun mukaista. Puheenjohtaja toivotti kaikille hyvää alkavaa kesää. Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

Työryhmä ratkoo tulevaisuuden haasteita

Tulevaisuustyöryhmä on Mediaunionin jäsenistä satunnaisotannalla muodostettu tulevaisuuden haasteita ratkova ajatushautomo. Nykyisen puheenjohtajan aikoinaan ideoima omakustanteinen ryhmä koostuu alan asiantuntijoista, joilla on monipuolinen näkemys johtamisesta, alan tekniikasta ja järjestötoiminnasta sekä yhdistykseemme kohdistuvista media-alan haasteista ja jäsenkunnan kehityksestä.

Museoalueen kulmalle on koottu epäsuosiossa olevan neuvostoajan sankareita. Tämäkin merisotilas on kokenut kovia

Työryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa. Toinen vuoden kokouksista pidetään Tallinnassa seminaarina, jossa kootaan vuoden aikana kehitetyt ideat historiallisessa ja gastronomisessa ympäristössä.

Tänä vuonna tutustuttiin Tallinnan Maarjamäen museokeskuksessa olevaan Viron elokuvamuseoon sekä Viron populaarimusiikin kehityksestä 1900-luvun alusta tähän päivään kertovaan näyttelyyn.

 

Teksti ja kuva Risto Pirhonen

Viestintäalan rahastosta Media-alan rahasto

Viestintäalan rahaston hoitokunta kokoontui huhtikuussa. Rahaston arvo on hieman yli 71 000 €, josta pääoma on 40 000 € ja loput jaettavaa avustusta. Rahastoa hoitava Kansan Sivistysrahasto takaa 2,5 %:n vuosittaisen
tuoton eli noin 1500 €/vuosi.

Päätimme, että jokainen rahaston neljästä osakkaasta (Medialiitto, Suomen Journalistiliitto, Teollisuusliitto ja Mediaunioni MDU) saa jaettavakseen vuorovuosina 2000 €. Vuoden 2019 avustusrahan sai jaettavakseen MDU, joka oli esittänyt avustusta 50 vuotta täyttävälle Tekniikan museolle. Nyt siis onnistuimme avustamaan museota 2000 €:lla. Vuonna 2020 on Teollisuusliiton vuoro, 2021 Journalistiliiton ja 2022 Medialiiton vuoro. Tällä päätöksellä ei markkinointia tarvita neljään vuoteen.

Viestintäalan rahaston nimi muuttuu Media-alan rahastoksi hoitokunnan yksimielisellä päätöksellä heti, kun Kansan Sivistysrahaston hallitus on kokouksessaan vahvistanut nimenmuutoksen. Rahaston puheenjohtajaksi valittiin Petri Savolainen Journalistiliitosta, varapuheenjohtajana jatkaa Pekka Teinilä MDU:sta.
Teksti Pekka Teinilä

WSOY:n historiallinen lehtileikeaineisto Kansallisarkistolle

WSOY on 140-vuotisen historiansa aikana koonnut arkistoonsa kaikki kirjailijoitaan ja näiden teoksia käsittelevät kirjoitukset. Lehtileikearkisto pitää sisällään myös kirjallisuuspalkintoja, kirja-alaa ja kustantamoa käsitteleviä artikkeleita. Aineisto on laajuudeltaan yli 80 hyllymetriä

Kevään 2019 aikana jo Wernerin helmet -projektissa mukana olleet Jenni Halmetoja ja Jade Saljas ovat valmistelleet lehtileikeaineiston luovutuskuntoon. Aineisto luovutettiin perjantaina 31.5. osaksi WSOY:n arkistokokonaisuutta. WSOY:n aiemmin luovutetut aineistot pitävät sisällään muun muassa alkuperäiskuvituksia, kirjailijakirjeenvaihtoa ja hallinnollisia pöytäkirjoja.

Lehtileikearkisto tulee olemaan vapaasti käytettävissä sen jälkeen, kun se on luetteloitu ja kuvailtu Kansallisarkiston tietokantaan. Leikearkisto muodostaa merkittävän lisäyksen WSOY:n aiempiin arkistokokonaisuuksiin ja tarjoaa käyttäjille kätevän väylän päästä tietoihin käsiksi.

Lehtileikeaineiston lisäksi WSOY on lahjoittanut Kansalliskirjastolle 4.6. pääjohtaja Yrjö A. Jäntin kirjakokoelman (noin 40 hyllymetriä), joka käsittää vanhaa kirjallisuutta sekä kirjapaino- ja kustannusalaan liittyvää kirjallisuutta eri maista.

Lisätiedot

Werner Söderström Osakeyhtiö, kustantaja Anna-Riikka Carlson,
anna-riikka.carlson@wsoy.fi, puh. 040 778 1194

Kansallisarkisto, ylitarkastajaKenth Sjöblom, kenth.sjoblom@arkisto.fi, puh. 050 433 7348

Vuoden 2018 Kauneimmat kirjat -näyttely julkistettiin

Kauneimmat kirjat 2018 -julkistamistilaisuus pidettiin keskiviikkona 13.3.2019 historiallisen kauniissa Kansalliskirjaston Kupolisalissa. Tilaisuudessa julkistettiin kauneimpien kirjojen kokoelma ja kaunein kirja sekä onnistuneimmat kirjan kannet. Samalla Kansalliskirjastossa avattiin kauneimpien kirjojen näyttely.

Kauneimman kirjan arvonimen sai tänä vuonna konstailematon ja koskettava Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina (WSOY). Kirjan ulkoasun on suunnitellut Johannes Nieminen. Kirjassa raatia viehättivät kokonaisvaikutelma, suunnittelun tarkoituksenmukaisuus ja kirjaesineen muotoilun sopivuus aiheeseen. Kauneimmat kirjat 2018 -kokoelmaan valittiin yhteensä 25 kirjaa.

 

Valikoimassa pyrittiin monipuolisuuteen sekä lajityyppien että suunnitteluratkaisujen osalta: klassisen kirjasuunnittelun ohella kokoelmassa on rajoja rikkovia, konventioista poikkeavia näkemyksiä ja toteutustapoja. Lisäksi Kirjataiteen onnistuneimmat kannet -kunniakirjalla palkittiin 11 onnistuneinta kantta.

Suomen kirjataiteen komitealle lähetettiin arvioitavaksi 182 kirjaa. Kilpailun taso oli ilahduttavan korkea. Monet kirjat olivat pieteetillä suunniteltuja esineitä, joiden materiaaleihin ja taktiilisiin ominaisuuksiin oli kiinnitetty erityistä huomiota.

Kauneimmat kirjat 2018 osallistuvat Best Book Design from all over the World -kilpailuun ja kiertävät näyttelyissä Suomessa ja kolmessa Euroopan maassa. Teokset ovat myös esillä Leipzigin kirjamessuilla vuosittain.
Teksti ja kuva Vesa Salmi