KUKA? Vesa Nikkilä, 57 vuotta, Nurmijärven Rajamäki.
Työnantajasi nyt? Mitkä ovat yrityksesi valtit? Työskentelen myyntipäällikkönä Next Print Oy:ssä. Yrityksen valtteina ovat ehdottomasti monipuolinen ja joustava tuotanto. Myös ympäristöasiat ovat kunnossa, ja tulevaisuuteen investoidaan.
Kuinka kauan olet ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi? Lokakuussa tuli täyteen 40 vuotta painoalalla. Aloitin aikoinaan pre-press-osastolla, ja käytyäni kirjapainotekun sijoituin puolivahingossa myyntihommiin vuonna 1991. Sillä tiellä ollaan edelleen. Vuosien varrella olen päässyt toimimaan muutamissa hyvinkin erilaisissa alan yrityksissä. Työssä olen tutustunut erilaisiin mukaviin ihmisiin, yhteistyökumppaneihin ja asiakasyrityksiin. Asiakkaat ovatkin ihan parasta.
Mikä sai sinut eksymään alalle, mikä kirjapainoalalla on hyvää tai huonoa? Äitini oli sopinut nuorelle miehelle tapaamisen painon johtajan kanssa. Teimme sitten hänen kanssaan painopinnanvalmistajan oppisopimuksen. Silloin loma-ajat ovat pitempiä kuin usealla muulla teollisuusalalla, ja palkkauskin oli aikoinaan parempi kuin teollisuudessa keskimäärin. Tekninen kehitys on ollut huimaa, se innostaa. Huonoa puolestaan ovat laskevat volyymit.
Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus? Alan tulevaisuus on monessa suhteessa mielenkiintoinen, sillä laitteet ja materiaalit kehittyvät koko ajan. Valitettavasti samaan aikaan volyymit pienenevät huolestuttavasti. Mutta pakkaustuotanto ja ehkäpä suurkuvakin saattavat kyllä kasvaa. Ja tietysti paperiakin tarvitaan vielä pitkään.
Mille naurat? Milloin hermostut? Nauran huonoille vitseille, Fingerpori toimii! Aika harvoin hermostun.
Lempilausahduksesi tai mottosi? Ei ole ongelmia, vaan haasteita.
Helsingin olympialaisten aikaan syntynyt kokkolalainen kirjanpainaja Antti Välikangas on toiminut kirjapainoalalla yli viisikymmentä vuotta. Näistä oman yrityksen ohjaksissa jo vuodesta 1974.
Antin kirjapainoura alkoi käsinlatojaopissa Kokkolan kirjapainossa vuonna 1968. Oppi jäi kesken, kun hän muutti Helsinkiin töihin veljiensä Paavo ja Mikon perustamaan Välikankaan Konelatomoon.
Kesken museokierroksen Antti joutui töihin leikkurin ääreen.
Antti katseli pääkaupungin touhuja muutaman vuoden, mutta palasi 1974 Kokkolaan ja perusti sinne kirjapainon, joka toiminta jatkuu tänäänkin. Toiminta alkoi kohopainona, mutta sen rinnalle tuli viisi vuotta myöhemmin offset. Eikä kehitys siihen pysähtynyt. Antti oli ensimmäisten suomalaisten kirjapainajien joukossa siirtymässä digiaikakauteen.
Tänään Välikankaan kirjapaino on täyden palvelun talo, jossa on koho/stanssaus-, offset-, folio ja digipaino sekä monipuoliset jälkikäsittelypalvelut. Kirjapaino työllistää kuusi henkeä.
Kun kirjapaino laajensi toimintaansa 1980-luvulla, se siirtyi laajempiin tiloihin Kokkolan rautatieaseman lähelle. Tällöin Antti alkoi hankkia toimintansa lopettaneiden tai konkurssiin ajautuneiden kirjapainojen laitekantaa ja paperivarastoja. Toisaalta taustalla olivat liiketaloudelliset tavoitteet, mutta myös kiinnostus poistuvaa kirjapainotekniikkaa kohtaan. Vähitellen Antin hankinnoista kertyi kattava historiallinen kirjapainokokoelma.
Kokoelma on esillä kirjapainon toimitilojen yhteydessä. Sitä ovat käyneet tutkimassa niin graafisen alan harrastajat kuin museoalan ammattilaisetkin. Museoon pääsee tutustumaan, kunhan sopii vierailusta.
Kierros museossa
Ensimmäiseksi museokirjapainossa avautuu näkymä komeaan riviin kuumalatomakoneita ja kirjakekasteja. Osa koneista on tarvittaessa käytettävissä.
Mukana kierroksella on monipuolinen graafisen alan taitaja, käsinlatoja Heikki Hintsala. Hän esittelee Ludlow-otsikkokonetta ja kertoo, että sillä tehtiin rivejä pari viikkoa sitten. Vieressä monotypelaitteisto odottaa toimintavalmiina, josko vielä jostain löytyisi monotypen taitajia. Ei taida löytyä.
Puukirjaimissa on taikansa. Näissä kirjakkeissa taikaa on peräti 50 ciceron verran.
Yhdellä seinustalla on hylly täynnä kirjakepaketteja. Tarjolla on lukuisia aitoja ja käyttämättömiä kirjakesatseja. Niistä on saatavilla luettelo, jonka perusteella voi tehdä tilauksen omien kirjakekastien täydentämiseksi.
Kierros jatkuu kohopaino- ja offsetkoneiden osastolle. Jokaisen koneen kohdalla, johon pysähdytään, Antti kertoo mielenkiintoisia tarinoita laitteesta ja sen käyttöhistoriasta. Siellä on mm. Goebel-rullalippukone, jolla painettiin aikoinaan kaikki Suomen junaliput. Kun konetta ei enää tarvittu, Antti osti sen. Laite palveli senkin jälkeen rautateiden matkustajia. Sillä painettiin Helsingin rautatieaseman yleisö WC:n maksutositteet. Näitä lippuja valmistui vuodessa miljoonan verran, ja loppuaikoina kertamaksun hinta oli kolme markkaa. Kirjapaino sai pienen vaivanpalkan, mutta joku tienasi asiakkaiden hädällä kelpo tuloksen.
Kuvankäsittelylaitteistoa on myös runsaasti. Maineikkaasta helsinkiläisestä Nordbladin kuvalaattalaitoksesta on peräisin seitsemän metriä pitkä puurakenteinen horisontaalikamera. Antilla on varastoituna toinenkin samanlainen, Lehtikuva Oy:n käytössä ollut kamera. Pitäähän graafisen alan keräilijällä olla ainakin kaksi seitsenmetristä puurakenteista kameraa.
Kurkistamme kemigrafiaosaston kaappiin, jossa on säilytetty kuvanvalmistajien tarpeita. Kaapista haistaa vieläkin kemigrafiaosaston tyypillisen sekalaisten liuottimien tuoksun. Myös valolatomakoneita on esillä. Niitä ei pidetä toimintakuntoisina, sillä niihin ei ole enää tarveaineita saatavilla.
Vierailu Pormestarinkadulla
Osa Välikankaan kirjapainon kokoelmasta on sijoitettu Pormestarinkadulle, jossa kirjapaino aloitti toimintansa. Sinne on siirretty tarvikkeet ja laitteet pienen kohopainon pyörittämiseen. Aidon oloisessa kohopainomiljöössä huomio kiintyy käsikäyttöiseen vedoskoneeseen. Senkin tarina on vaikuttava. Laite oli jatkosodan aikana puolustusvoimien käytössä. Se oli sijoitettu junan vaunuun muun kirjapainovälineistön ohella, ja tämä armeijan liikkuva kirjapaino vastasi osaltaan puolustusvoimien tiedotustoiminnasta. Sittemmin laite päätyi helsinkiläiselle Snellmanin kirjapainolle ja lopulta Kokkolaan. Välikankaan kokoelma on pelastanut monia historiallisesti merkittäviä laitteita päätymästä romuttamoon.
Antti näyttää miten jatkosodan aikaan käytössä ollut vedoskone toimii 80 vuotta myöhemmin.
Nyttemmin kokkolalaisen kirjapainomuseon tiloja on tiivistetty. Antti puhuukin mieluummin kokoelmasta kuin museosta. Vakavassa harkinnassa on, kuinka toimintaa voitaisiin parhaiten ylläpitää. Antti on jo jättänyt kirjapainon käytännön johtamisen tyttärelleen Helenalle ja keskittyy kokoelmaansa. Antin tiedot niin tekniikasta, papereista kuin asiakkaistakin ovat kuitenkin ainutlaatuisia ja tarpeen myös kirjapainon päivittäisessä toiminnassa. Se on sellaista tietoa, jota ei löydä netistä. Elämäntyön tuloksena karttunutta asiantuntemusta ei voi muuttaa ykkösiksi ja nolliksi. Teksti ja kuvat Markku Kuusela
Näkymä Välikankaan kokoelman latomakoneisiin. Taustalla häämöttää painosali.
Faktorin lukijakunta lienee niin kokenutta, että moni vielä muistaa ajan, kun ohjelukuihin perustuva palkkausjärjestelmä toimi siten kuin siitä sovittaessa oli tarkoitettu. Itse olen ollut teknisen toimihenkilön tehtävissä vasta 1980-luvun loppupuolelta lähtien, eivätkä ohjeluvut ole palkkaani koskaan käytännössä vaikuttaneet.
Ohjelukujen ideahan on ollut hieno – nostetaan alalle tulleiden uusien työntekijöiden palkat puolitusten avulla nopeasti ylös. Harmi vain, että jo 1990-luvun alun lama vei puolitukset historiaan ja järjestelmältä putosi pohja pois. Eipä ohjelukuihin liittyvillä, ehkä 1980-luvulta peräisin olevilla tehtäväkuvauksillakaan ole mitään tekemistä alan nykyisen työympäristön ja -tehtävien kanssa. Viimeisten 30-vuoden ajan teknisten toimihenkilöiden palkat ovat määräytyneet lähinnä markkinoilla. Verrattaessa palkkoja toimialan sisällä tai muihin aloihin palkat kyllä näyttävät ihan kohtuullisilta. Käytännössä palkkatasoon vaikuttaa se, että teknisten määrä alalla on merkittävästi vähentynyt ja jäljelle ovat jääneet kovapalkkaisimmat, työuransan loppusuoralla olevat henkilöt.
Palkkausjärjestelmät ovatkin kehittyneet kaikilla muilla toimialoilla – viestintäala mukaan lukien –paitsi teknisillä. Toimiva ja ylläpidetty palkkausjärjestelmä mittaa työn vaativuutta ja vastuullisuutta oikein. Se auttaa näkemään palkkauksen mahdollisia epäkohtia, vähentää palkkasyrjintää ja edistää läpinäkyvyyttä. Ohjelukujärjestelmä on rapautunut, ja sen luokitukset ovat menettäneet käytännön merkityksensä palkanmuodostuksen perusteina. 2000-luvun alussahan yritimme räpistellä pois ohjeluvuista, kohti tehtävän vaativuuden arviointiin perustuvaa palkkausjärjestelmää. Toimihenkilöt sen uskalsivat ottaa käyttöön, tekniset eivät. Pelättiin vähimmäispalkkajärjestelmää, vaikka ohjeluvut eivät olleet koskaan taanneet vähimmäispalkkaa, ei siis edes silloin kun järjestelmä vielä oli toimiva.
Työstä ja työyhteisöstä saamme toivottavasti myös henkistä tyydytystä, muuta viime kädessä kuitenkin myymme jonkinlaisella sopimuksella aikaamme rahallista korvausta vastaan. Ilman toimivaa palkkausjärjestelmää emme voi työpaikalla vertailla tehtävien vaativuutta keskenään. Tämä altistaa palkkauksen sille kuuluisalle pärstäkertoimelle ja vaikeuttaa omasta henkilökohtaisesta palkasta neuvottelemista. Palkkatilastotkin saataisiin vertailukelpoisiksi niin alan sisällä kuin suhteessa muihinkin toimialoihin.
Olisiko jo aika päivittää teknisten toimihenkilöiden palkkausjärjestelmä 2000-luvulle?
Minusta tuli 1950-luvulla kertaheitolla kuopiolainen, enkä ole sitä katunut, löysin sieltä myös elämänkumppanini. Kirjapaino Savossa olin reilun vuoden, kun Savon Sanomien ylifaktori Oiva Kivisalo tuli kadulla vastaan ja jäi jututtamaan. Siinä keskustellessamme hän kysäisi, että ”tulisitko meille Savon Sanomiin?” Eipä siinä muu auttanut, kuin ruveta hieromaan ehtoja. Ja niin menin Savon faktorin juttusille ja sanoin, että minä siirryn naapuritaloon. Hän ei siitä tykännyt, mutta mikä oli sovittu, se myös piti.
1960-luvulla kauppaneuvos Martti Suhonen pyysi luokseen ja kysyi: ”Kiinnostaisiko vuorofaktorin työt?” Olin yllättynyt, mutta samalla iloinen, että minua pyydettiin työnjohtotehtäviin. Samalla kysyttiin, kenet haluaisin kaveriksi toiseen vuoroon. Siihen oli heti ehdolla käsinlatojana hyvä tuttu Matti Savander.
Vuonna 1972 Kirjapaino Savo fuusioitui Savon Sanomiin. Samalla taas pyydettiin, voisinko ottaa tuotantovastuun sanomalehden valmistuksesta tuotantopäällikkönä. Matti Savander siirtyi nyt siviilikirjapainon puolelle. Samassa yhteydessä Savon Sanomiin siirtyi Savosta faktoreita, osa lehtipuolelle ja osa siviilipuolelle. Vastuullani oli yhteen aikaan noin kymmenen faktoria. Emme tietenkään voineet sijoittaa kaikkia. Osan oli mahdollista siirtyä eläkkeelle, ja osa heistä joutui valitettavasti hakeutumaan muualle. Sama tilanne oli työntekijäpuolella, sillä Savossa olivat silloin suuret painotyöt, kuten Helsingin puhelinluettelo ja postinumeroluettelo sekä paikallisia puhelinluetteloita. Kirjapaino Savo oli aikanaan suuri työllistäjä Kuopiossa.
Tasan 50 vuotta sitten heinäkuussa tehtiin ensimmäinen valoladottu Savon Sanomien sivu niin, että siitä tehtiin kuvalaattaosastolla kuvalaatta, joka matrisoitiin ja valettiin kohopainolaataksi. Tietääkseni se oli ensimmäisiä sivuja, joka oli tehty valoladonnalla ja käytetty hyödyksi kohorotaatiossa. Tällä tavalla paperiasemoinnin kautta saatiin henkilökuntaa koulutettua tulevaa offsetpainantaa varten.
Vuonna 1974 käynnistyi ensimmäinen offsetrotaatio Vuorikadulla, ja siitä siirryttiin 1980-luvulla Sanomapuistoon Kuopion eteläpuolelle. Projektipäällikön työt tulivat kehityksen myötä kuin itsestään. Suurimpia ja mielenkiintoisimpia tehtäviä oli valtakunnallinen SISU-projekti, johon osallistuivat kaikki suurimmat sanomalehdet: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti, Kaleva, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat, Satakunnan Kansa ja Keskisuomalainen. Projektista syntyi A4-arkkeja melkein pari hyllymetriä. Suunnitelmat ulottuvat tähänkin päivään, mutta laitteistot ja tietotekniikka ovat tietysti aivan toista luokkaa nykyään. Vuonna 1993 tuli mahdollisuus siirtyä eläkkeelle projektipäällikön pestistä. Siitäkin on jo 29 vuotta. Teksti Alpo Ojapelto
Kansan Sivistysrahaston toiminnan tarkoitus on tukea tunnuspalkinnoin ja apurahoin yhteiskunnallisesti suuntautunutta kulttuuri- ja sivistystyötä, tutkimusta, opiskelua ja valistustoimintaa yksityishenkilöistä erilaisiin yhteisöihin.
Kansan Sivistysrahasto on perustettu 1955 alun perin työväenliikkeen arvojen mukaisesti. Rahasto merkittiin säätiörekisteriin seuraavana vuonna. Yksityisenä toimiva säätiö toimii yhteistyössä pääsääntöisesti ammattiliittojen ja työväenjärjestöjen sekä yksityisten lahjoittajien kanssa.
Rahasto jakaa hakemusten perusteella apurahoja taiteen ja tieteen tekijöille, opiskelijoille, harrastajille, järjestöille sekä erilaisille työryhmille. Vuosittainen jaettava avustusten kokonaismäärä on 400 000 – 500 000 euroa. Apurahoja jakavia rahastoja on yli 140, joista osa on korvamerkittyjä. Keskimäärin apurahat ovat 1 000 – 3 000 euron suuruisia. Apurahojen jako kustannetaan sijoitettujen pääomien tuotoilla, palvelujen myynnillä ja testamenttilahjoituksilla.
Säätiön tehtävä on jakaa apurahoja vuosittaisesta tulosta sekä pyrkiä kasvattamaan peruspääomaa. Pitkäaikaisena ja turvallisena sijoittajana säätiö on tuottanut vuosikymmenien varrella kohtuullisen ja tasaisen tuoton rahastoille.
Media-alan rahasto
Mediaunioni on liittynyt 1970-luvulla Media-alan rahastoon, joka oli alun perin Rauhantyön rahasto. Alkuaikoina jokaisesta ammattiliitosta valittiin kaksi edustajaa päättämään säätiön toiminnasta. Nykyisin hoitokunta on pienentynyt huomattavasti. Graafisen alan ja viestinnän piirissä tapahtuva työelämän kehittäminen, kansallinen ja kansainvälinen rauhantyö on ohjenuora, joka on jakoperusteena Mediaunionin apurahalle.
– Myös graafisen alan historian ja perinteen säilyttäminen on noussut tärkeäksi, kun apurahojen jakoa mietitään, sanoo Pekka Teinilä, joka on ollut vuosia mukana Media-alan rahaston hoitokunnassa.
Media-alan rahaston hoitokunnan jäsen Pekka Teinilä.
Silloinen Faktoriliitto lähti mukaan Kansan Sivistysrahastoon kertasijoituksella, ja sen tuotto on kantanut tähän päivään saakka.
– Meidän vuoromme on taas vuonna 2023 ohjata 1700 euron avustus tärkeäksi ja parhaaksi katsomallemme kohteelle. Edellisellä jakovuorolla avustuksemme sai Tekniikan museo, missä kerrotaan ihmisen ja teknologian suhteesta aina menneisyydestä tulevaisuuteen. Kansan Sivistysrahaston toiminta tukee alamme perinnettä vaalivia toimijoita, kun olemme mukana säätiön toiminnassa, Teinilä jatkaa.
Vakaa ja pitkäaikainen säätiö
Kansan Sivistysrahaston säätiön asiamies Ulla Vuolanne.
Kansan Sivistysrahaston säätiön asiamies Ulla Vuolanne on tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen ja yhtä lailla uusien sijoittajien määrään, sijoitusten tuottoon ja apurahojen jakamiseenkin. Tällä hetkellä yksityisten lahjoittajien keskuudessa on lisääntynyt kiinnostus perustaa säätiöön omaa nimeään kantava rahasto.
– Muun muassa uudet, korvamerkityt rahastot antavat mahdollisuuden ohjata tuotot juuri haluamaansa kohteeseen ja näin vahvistaa omiin arvoihin perustuvaa toimintaa, apurahatyön kautta. Uudet sijoittajat ovat ymmärtäneen säätiömme arvomaailman ja humaanin toiminnan ja ottaneet sen omakseen, sanoo Vuolanne.
Kuka voi hakea avustusta?
Henkilö, joka harrastaa tai toimii edellä mainitusti säätiön sääntöjen puitteissa, voi hakea avustusta toiminnalleen. Ikärajaa ei ole, vaan kaikenikäiset voivat sitä hakea.
– Esimerkkeinä voidaan mainita 84-vuotias henkilö, joka julkaisi ensimmäisen runokirjansa. Toinen hakija taas on 6-vuotias ballerina, joka kehittää itseään tanssin parissa. Avustuksien hakuaika on elokuu, jolloin haetaan seuraavan vuoden avustus. Kotisivuiltamme löytyy tarkat ohjeet niin avustuksen hakijoille kuin lahjoittajillekin, muistuttaa Vuolanne. Teksti Reijo Einola
___
Säätiön hallinto muodostuu eri työväenpuolueiden ja järjestöjen valitsemista valtuuskunnan jäsenistä. Yhteensä 16 järjestöä ja jokaisesta kaksi edustajaa. Hallitukseen kuuluu viisi henkilöä.
Säästöpankinranta 2 A 8 krs. 00530 Helsinki Rahankeräysluvan numero RA/2021/1500 Rahaston pääomat n. 18 000 000 euroa.
Toimisto avoinna klo 8.30-16.00 p. 050 3200 272 muista@sivistysrahasto.fi etunimi.sukunimi@sivistysrahasto.fi Kotisivut: https://www.sivistysrahasto.fi/
ELÄKKEELLE SIIRTYMINEN MERKITSEE monen kohdalla eräänlaista ”elämästä luopumista”, kirjallisuudessa tavataan termi ”eläkekuolema”, jolla tarkoitetaan sitä, että eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa monelle niin voimakkaan turhautuman ja hyljätyksi tulemisen tunteen, että heidän henkinen ja ruumiillinen vastustuskykynsä murtuu, he sairastuvat ja suorastaan kuihtuvat pois.
FAKTORI 3/1972
KIRJATYÖ-LEHDESTÄ POIMITTUA. Faktori-lehden ensimmäinen tämän vuoden numero yllätti myönteisesti muodon eli ulkoasun vaihdoksellaan. Aikaisemmin on jo taittotekniikassa tapahtunut mullistus. Kun vielä otetaan huomioon lehden sisällön viime vuoden lopulla muuttuneen iskevämmäksi on kokonaistulos yhden lehden osalle näin lyhyenä aikana ollut tavattoman suuri. Edulliseen suuntaan toki. Kirjatyö 5/72
Kirjapainoalalla esimiehet ovat valtaosaltaan entisiä ammattimiehiä. Osa on saanut faktoriasemansa nuolemalla esimiehiään ja lässyttämällä roskaa työkaveristaan, takanapäin. Ehkä tästä tason mataluudesta johtuen, näiden lässyjen johtamisen pääasiana on rähjääminen, töykeä esiintyminen ja miehen vaihtaminen -tyyli.
Ihmetellä täytyy, että on kirjapainon johtajia vielä jotka hyväksyvät tällaisen toiminnan, useista huomautuksista huolimatta. Sitten kun asiat menevät liian pitkälle ja tulee riitoja, on työntekijät työehtosopimuksen rikkojia työnantajan mielestä. Se että työläiset joutuvat työskentelemään tällaisen vahtikoiran alaisena on kyllä työhuonekunnan häpeä. Ei kai me olla koiria? nim. Ihminen Kirjatyö 6/72
FAKTORI 7/1972
Professori Osmo A. Wiio on toimittanut 100-vuotiaan Weilin+Göösin juuri julkaistun historiikin. Alla referaatti hänen lehdistölle pitämästään esitelmästä, joka noudattelee historiikin yhtä tärkeää teemaa.
PAINETUN SANAN TULEVAISUUS
Tulevaisuus on nähty nimenomaisesti sähköviestinnän aikana, tätä käsitystä on edustanut Marshall McLuhan, joka väittää gutenbergilaisen, painettuun sanaan perustuvan kauden päättyneen ja elektronisen ajan alkaneen. Tätä käsitystä on omiaan tukemaan mm. se, että esim. suomalaiset kuluttavat keskimäärin 4 tuntia päivässä radion ja television seuraamiseen ja vajaan tunnin lukemiseen. Näin saatu kuva on kuitenkin ilmeisen harhaanjohtava: painettu sana – painoviestintä – ei ole suinkaan kuolemassa.
Käytettävissä oleva tieto osoittaa painotuotteiden määrän jatkuvaa kasvua: on esimerkiksi laskettu kaiken tähän mennessä painetun tietomäärän kaksinkertaistuvan seuraavan kahdentoista vuoden aikana. Elektroniikan yhdistäminen painoviestintään tulee lisäämään myös painotuotteiden kilpailukykyä. Uudet ladonta- ja painomenetelmät tulevat nopeuttamaan esim. kirjojen painamista, ja kirjan luonne saattaa muuttua aikakauslehden tapaiseksi kertakäyttötavaraksi. Opetustoiminnassa painettu sana yhdentyy muiden opetusmenetelmien kanssa saumattomaksi kokonaisuudeksi: tavanomainen oppikirja muuttuu osaksi opetuspakettia, osaksi, joka on nopeasti uusittavissa tiedon vanhentuessa.
Erityisesti oppimistapahtumassa painettua sanaa on vaikea korvata, sillä eräs oppimisen edellytyksiä on kertaaminen, mikä ei vielä ole helppoa sähköviestimillä. Radiolla ja televisiolla ei ole vielä pitkään aikaan muistia, joskin se on kyllä tulossa. Radion ja television sanomissa vastaanottaja on sidottu lähettäjän nopeuteen. Kirjaa voi lukea nopeasti tai hitaasti oman tahtinsa mukaisesti: parhaimmillaan lukemisnopeus on kaksin-kolminkertainen puhuttuun sanaan verrattuna.
Elektroniikka ja painoväri voivat yhdessä muodostaa entistä tehokkaampia viestintämenetelmiä. Rajoittava tekijä ei kohta ole enää viestinnän kanavat, vaan ihmisen vastaanottokyky. Me saamme jo päivittäin vastaanottokykyymme verrattuna monikymmenkertaisen määrän tietoa. Suuresti lisääntyvä sanomien määrä merkitsee käytännössä sitä, että samalla lisääntyy myös viestimien kilpailu ja hukkaan menevä tieto. Samalla tulee entistä vaikeammaksi saada sanomaansa perille, mikä tuntuu merkilliseltä ristiriidalta viestinnän yhteiskunnassa.
─ Lasten ja nuorten innostaminen kirjojen maailmaan on meille Otavassa tärkeää ja haluamme tänä vuonna tukea lasten ja nuorten lukemisen edistämistä tällä lahjoituksella, kertoo Kustannusosakeyhtiö Otavan 1.1.2023 uutena toimitusjohtajana aloittava Eva Reenpää.
─ Lasten ja nuorten arki on usein täynnä kiirettä ja digitaalista viriketulvaa. Kirjan lukeminen antaa mahdollisuuden rauhoittua hetkeksi ja heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi. Samalla lapsen ja nuoren keskittymiskyky paranee ja stressi vähenee. Lukeminen luo vahvan perustan lapsen elämälle. Tarinoista nauttiminen siis kannattaa, Eva Reenpää jatkaa.
─ Lukeminen lisää ymmärrystä maailmasta, kasvattaa empatiaa ja vahvistaa keskittymiskykyä. Lukutaito antaa keinoja sanoittaa omia tunteita ja luo pohjan myös itseilmaisulle. Otavan merkittävän lahjoituksen turvin voimme tehdä entistäkin laajempaa työtä lasten ja nuorten lukemisen eteen, kertoo Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Olli Alanen.
Lasten ja nuorten säätiö käyttää Otavan lahjoituksen lasten ja nuorten lukuilon kasvattamiseen. Päiväkodeissa ja oppilaitoksissa ympäri Suomen järjestetään muun muassa tarinoiden tuottamiseen ja yhdessä lukemiseen innostavia työpajoja ja tapahtumia.
Otava on Suomen kolmanneksi suurin monialainen mediakonserni, joka koskettaa jollain tavoin lähes jokaista suomalaista. Liiketoiminta-alueemme ovat yleinen kirjallisuus, oppimisen palvelut, kauppa, aikakauslehtien kustantaminen ja verkkopalvelut.
Lisätietoja: Kustannusosakeyhtiö Otava Eva Reenpää eva.reenpaa@otava.fi 050 364 9702
Painokellarin joulukorttitalkoot ja työnäytökset järjestetään lauantaina ja sunnuntaina 10.–11.12.2022 kello 12–15.
Päivälehden museon Painokellarissa pääsee viikonlopun työpajassa valmistamaan kustomoituja joulukortteja. Herttaisiin, vanhanaikaisiin joulukorttipohjiin tehdään käsinladonnalla oma allekirjoitus. Työpajan osallistujat pääsevät kokeilemaan metallisilla irtokirjakkeilla ladontaa ammattilaisen kanssa, sillä työpajaa ohjaavat kokeneet kirjapainoalan työntekijät.
Työpaja on maksuton ja osallistuja saa tehdä enintään viisi korttia. Lapset voivat osallistua käsinladontaan aikuisen avustuksella.
Painokellarin työnäytöksessä voi tutustua digitalisaatiota edeltäneeseen kirjapainotaitoon: kohopainantaan, käsin- ja koneladontaan sekä sanomalehden taittomenetelmiin metalli- ja paperitaittotekniikan aikakausina. Työnäytösten idea on esitellä kirjapainotyön perinnettä – tätä ei juuri muualla pääse kokemaan!
Tervetuloa valmistamaan omia kirjapainohistoriallisia joulukortteja ja viettämään aikaa Painokellarin leppoisassa tunnelmassa!
HS alkaa julkaista Suomen ensimmäistä täysin digitaalista aikakauslehteä. Sport Digin voi tilata sähköpostiin, ja se ilmestyy kerran viikossa. Se on maksuton kaikille Helsingin Sanomien digitilaajille.
Lehti on hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut aikakauslehti, ja sen ensimmäinen numero lähetetään tilaajien sähköpostiin perjantaina 18. marraskuuta. Samaan aikaan Sportin printtilehden ilmestyminen lakkaa. Printtilehden lukijamäärä on ollut 50 000 KMT 2022 -tutkimuksen mukaan ja heistä naisia on ollut 78 %.
Sport-lehti kehitetiin Sanoman aikakauslehtiryhmässä. Lehti siirtyi osaksi Helsingin Sanomia vuonna 2019. HS:n uutisen mukaan Sport-lehti on kasvattanut digitaalista lukijamääräänsä jo useamman vuoden ajan. Monet Sportin jutut ovat päätyneet Helsingin Sanomien luetuimpien artikkelien listalle.
HS perustelee kokonaan digiin siirtymistä nuorten mediakäytön muutoksilla.
Vahva ja joustava selluloosakalvo haastaa muovin ja säilyttää lujuutensa myös kastuessaan. Aalto-yliopiston tutkijat hyödynsivät keksinnössään puun ligniinin ainutlaatuisia ominaisuuksia. Kalvo sisältää hapetukselta suojaavia antioksidantteja, mikä avaa uusia mahdollisuuksia sen hyödyntämiseen esimerkiksi pakkauksissa.
Puusta saatava selluloosa on maailman yleisin biomateriaali. Sen käyttöä muovin vaihtoehtona ovat kuitenkin rajoittaneet huono kosteudensietokyky sekä yhteensopimattomuus pehmeiden vettä hylkivien eli hydrofobisten polymeerien kanssa.
Taipuva kalvo, johon vesipisara ei imeydy. Kuva: Aalto-yliopisto / Sahar Babaeipour
Nyt Aalto-yliopiston biotuotekemian tutkimusryhmä on keksinyt menetelmän, jolla nanokokoisista selluloosasäikeistä eli nanofibrilleistä voidaan valmistaa joustavaa ja vahvaa kalvoa, joka säilyttää lujuutensa myös märkänä.
Väitöskirjatutkija Erfan Kimiaei kertoo, että komposiitin eli yhdistelmämateriaalin lujuus oli suurempi kuin pelkän nanoselluloosasta tehdyn paperin.
”Kun kalvo otettiin vedestä, se näytti samalta kuin ennen veteen laittamista. Siitä on kiittäminen hydrofobista polymeeria, joka peittää ligniinipallojen avulla selluloosan pinnan suojaten sitä vedeltä”, Kimiaei selittää.
Ligniinipallot suojaavat auringon UV-säteilyltä ja hapetukselta, mikä avaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi pakkaussovelluksiin. Tutkijat korostavat vastuullisuutta myös uusiutuvien materiaalien hyödyntämisessä.
”Vastuullisuus edellyttää sitoutumista kestävään metsänhoitoon ja lisäarvon tuottamista perinteisen biojalostamo-, sellu- ja paperiteollisuuden ulkopuolella”, Kimiaei sanoo.
Faktori.fi 