Aihearkisto: toimiala

Kynttiläkemut

Päivälehden museossa järjestettiin taas tänä keväänä perinteiset Kynttiläkemut.

Myös Faktorilaulajat ovat esiintyneet
Kynttiläkemuissa ja kajauttaneet siellä mm.
Topeliuksen Mustan kaartin marssin. Kuva:
Päivälehden museo

Kynttiläkemut ovat osa vanhaa kirjapainoperinnettä – tosin niin vanhaa, että niistä vain harvat ovat kuulleet. Mistä Kynttiläkemuissa siis on kysymys? Ehkä jo 1600-luvulla suomalaisissa kirjapainoissa ryhdyttiin muiden Pohjoismaiden tapaan viettämään kevään korvalla erityisiä koko kirjapainon väkeä koskeneita juhlia. Juhlien ajankohta määräytyi päivänvalon mukaan. Kun keväällä auringonvaloa tulvi kirjapainon avoimista ovista ja luukuista sen verran, että kynttilät voitiin edes hetkeksi sammuttaa, järjestettiin kemut. Näin saatiin syy poiketa puuduttavasta arjesta ja juhlia kunnolla. Tiedossa ei ole, kuka lystin kustansi, mutta arvattavasti hauskaa oli.

Tämä ammattikuntaperinne lienee kadonnut viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjapainoista alkoi kasvaa oikeita tuotantolaitoksia aiempien pikkupajojen sijaan. Tuolloin kynttilät oli korvattu öljy- ja kaasulyhdyillä eikä tuotannon keskeyttäminen aikataulusyistäkään tullut enää kysymykseen. Tämä tapahtui suurimmissa kaupungeissa viimeistään 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Ei siis ihme, että muisto Kynttiläkemuista on painunut unholaan. Päivälehden museo herätti Kynttiläkemu-perinteen henkiin kymmenen vuotta sitten. Nyt kemujen ajankohtaa ei määritellä päivänvalon tai kynttilätarpeen mukaan (sammutusjärjestelmien vuoksi museon tiloissa ei saa edes polttaa kynttilöitä), vaan kalenterista valitaan sopiva arki-ilta ja laitetaan sitten kutsut maailmalle. Kemuihin kutsutaan graafisen alan opettajia, vaikuttajia, museoväkeä ja tutkijoita sekä Painokellarin ystäviä ja museon kokoelman kartuttajia. Yhteisessä vapaamuotoisessa illanvietossa voidaan vaihtaa kuulumisia ja luoda uusia tuttavuuksia.

Kynttiläkemuissa on aina ollut jotain alaan liittyvää ohjelmaakin. Tänä vuonna kemujen yhteydessä avattiin uusi näyttely: Käsityön
ja kuvataiteen välissä. Näyttely kertoi suomalaisen puupiirtäjän, xylografi Anton Nordgrenin elämästä ja tuotannosta.

 

Stadissa tehty 2017

Yksi Kynttiläkemuissa syntyneistä ideoista on Stadin ammattiopiston painoviestinnän opiskelijoiden opinnäytetöiden näyttelyn järjestäminen Päivälehden museossa. Tämä näyttely on ehditty järjestää jo kahdesti ja kolmannen kerran se avataan yleisölle Helsinki-päivänä maanantaina 12. kesäkuuta. Stadissa tehty -näyttely antaa Helsingin kirjapainokoulun toimintaa jatkavan ammattiopiston opiskelijoille mahdollisuuden saada työnsä esille museon näyttelyssä.

Koulun opettajat toimivat esiraatina ja valitsevat tarjolla olevista töistä kymmenen parasta. Päivälehden museon koolle kutsuma ammattilaisraati arvioi sitten työt ja valitsee niistä voittajan. Voittaja palkitaan Taiteiden yönä torstaina 24. elokuuta Päivälehden
museossa järjestettävässä tilaisuudessa. Teksti Markku Kuusela

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, etusivu, uutiset

Elias Erämaja Gt:n liittojohtajaksi 2018

Graafinen Teollisuus ry:n nykyinen liittojohtaja Lasse Krogell jää eläkkeelle 30.4.2018. Seuraajaksi on valittu Medialiiton ekonomistina toimiva Elias Erämaja (VTM) 1.5.2018 alkaen.
Erämaja työskentelee Gt:n liittojohtajana osa-aikaisena, ja hän jatkaa myös ekonomistin tehtävässä Medialiitossa. Työsuhde Gt:ssä alkaa 1.1.2018 neljän kuukauden perehdytysjaksolla liiton toimintaan. Erämaja on nuoresta iästään (29) huolimatta kokenut järjestövaikuttaja. Medialiiton ekonomistina hän aloitti syksyllä 2016 toimittuaan sitä ennen vastaavassa tehtävässä Palvelualojen työnantajat Paltassa. Lisäksi hän on uunituore Espoon kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, uutiset

Graafisen alan kulttuuriperintöä tallentamaan

Graafisella alalla laitekanta uudistuu ja tuotantomenetelmät muuttuvat jatkuvasti. Mitä tämän päivän, tai nyt jo historiaan jääneen 2000-luvun alun, tuotantotekniikasta tallentuu jälkipolville?

Tekniikan museon perusnäyttelyn osana
1970-luvun alusta pitkälle 2000-luvulle
esillä ollutta kirjapaino-osastoa moni alan veteraani muistelee lämmöllä. Nyt näyttelyn esineet ovat turvallisesti säilössä museon säilytystiloissa Jyväskylän Kanavuoressa.

Tieto alan kulttuuriperinteestä ei tallennu itsestään. Mitä sinä voit tehdä tallennuksen hyväksi? Vantaanjoen suulla Helsingissä toimiva Tekniikan museo on valtakunnallinen erikoismuseo, jonka tehtävänä on suomalaisen teollisen kulttuuriperinnön tallentaminen. Tehtäväkenttä on laaja, sillä se kattaa kaikki teollisuuden alat. Tallennettavaa ja tutkittavaa siis riittää.

Tehtäväkentän laajuutta on helppo havainnollistaa yhdellä yksityiskohdalla: kirjapainoesineistön osuus museon kaikista esineistä on alle puoli prosenttia! Tekniikan museon kokoelmiin kuulu näet noin 56 000 esinettä. Teknisen alan kirjallisuutta on noin 50 300 nidettä ja valokuvia noin 53 000 kappaletta. Lisäksi museolla on laaja teollisuuden ja tekniikan alan historiallinen arkisto.

Onko kirjapainoesineistö tallessa?
Kirjapainoesineistön määrä kuulostaa kokonaisuuden rinnalla vaatimattomalta. Onko kirjapainokokoelmassa pahoja aukkoja?

– Varhaisemman ajan osalta, aina 1980-luvulle saakka, kirjapainokokoelma on itse asiassa melko kattava, kertoo Tekniikan museon
kokoelmapäällikkö Kirsi Ojala.

Viipurilaisen Zilliacuksen kirjapainon regaalit sisältävät paljon typografisia aarteita.

Kokoelma on aikoinaan kirjapainoalan ammattilaisten kanssa yhteistyössä koottu, ja esineiden taustatiedot ovat hyvin selvillä. Tältä osin kirjapainoperinteen tallennus on siis kunnossa. Mutta entä uudempi tekniikka? Sitä ei kokoelmissa ole juuri lainkaan. Kun tekstin- ja kuvanvalmistus siirtyi tietokoneaikaan, päättyi esineiden systemaattinen tallentaminen kirjapainoissa. Jokunen varhainen offsetkone on kyllä museoitu, Graafisella alalla laitekanta uudistuu ja tuotantomenetelmät muuttuvat jatkuvasti. Mitä tämän päivän, tai nyt jo historiaan jääneen 2000-luvun alun, tuotantotekniikasta tallentuu jälkipolville?

Kuka tallentaa?
Vastuu kansallisen teollisen kulttuuriperintömme säilymisestä ei ole yksin museoilla.

– Yritysten ja yksittäisten työntekijöiden tulisi muistaa, että jos tallennusvastuuta ei kanneta siellä, missä tekniikkaa käytetään, ei perinteen tallennuskaan voi toimia, muistuttaa Ojala.

Tekniikan museon kokoelmapäällikkö Kirsi Ojala työpöytänsä ääressä.

Museot ovat tallennuksen ja siihen liittyvän erityisosaamisen asiantuntijoita. Työpaikoilla ja teollisuudessa puolestaan tunnetaan teknologia sekä tuotantoprosessit ja tunnistetaan niissä tapahtuvat oleel-liset muutokset. Tämä tieto ja siihen liittyvä esineellinen perintö pitäisi saada talteen yhteistyössä museoiden kanssa. Museoalalla tähän ongelmaan on jo pitkään kiinnitetty huomiota.

Tekniikan museokin toimii yhteistyössä useiden yritysten kanssa ja tarjoaa niille museoammatillista osaamista yritysten teknologiaperinnön tallennustyön tueksi. Ensi syksynä museoiden yhteistyönä valmistuu yrityksille suunnattu Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC -julkaisu. Sen tavoitteena on toimia kannustimena yritysten työn dokumentointiin. Samalla annetaan konkreettisia käytännön ohjeita tallennustyötä varten.

Kuinka tallentaa?
Perinteisesti esimerkiksi kirjapainojen jälkikäsittelyn työvaiheita tallennettiin ottamalla kokoelmiin yksittäisiä työvälineitä: liimapannuja, lankanitomakoneita, täristimiä ja muita vempaimia. Samalla pyrittiin keräämään kokoelmiin liitetyn esineen
käyttöhistoriaa sekä muita tietoja. Näin luotiin kokonaisuus, joka kertoi sitomoissa tehdystä työstä. Tämä perinteinen tallennustyö
on tärkeää tänäänkin, mutta sen rinnalle on tullut uutta teknologiaa hyödyntävä ns. nykydokumentointi. Siinä tallennetaan tietoa oman ajan tai lähihistorian ilmiöistä ja kohteista.

Nykydokumentoinnin menetelmiä ovat havainnointi, haastattelut, valokuvaus, kuvien ja arkistoaineiston tallennus, videokuvaus sekä esinehankinta. Kertynyt dokumenttiaineisto liitetään museon kokoelmiin ja sitä voidaan käyttää mm. näyttelyissä ja julkaisuissa. Esimerkiksi kirjanvalmistuksen työvaiheet voisi kuvata videolle, tallentaa työprosessin äänet, haastatella työprosessiin osallistuvia työntekijöitä sekä tallentaa tiedot käytetyistä tietokoneohjelmista ja laitteista. Tällaisissa projekteissa museoiden tallennustyön ammattitaito yhdistyneenä työpaikkojen oman alan erikoisosaamiseen takaavat hyvä lopputuloksen.

Esineähkyä
Museot elävät tänään esineähkyn aikaa. Kokoelmatilat ovat täynnä, uusien hankkiminen on kallista, ja museoiden toimintamäärärahoja leikataan jatkuvasti. Vaikka tilanne on hankala, eivät museot ole luopuneet perustehtävästään, kansallisen kulttuuriperinnön tallentamisesta. Tämä koskee myös Tekniikan museota.

– Yhtään esineluovutusta ei suoralta kädeltä torjuta, vakuuttaa Kirsi Ojala.

– Kun havaitset esineen tai ilmiön, jonka paikka mielestäsi on museossa, älä epäröi, vaan tarjoa sitä kokoelmiin. Mutta mieti ensin
tarkat perustelut esityksellesi, hanki kaikki mahdollinen tieto esineestä. Missä sitä on käytetty, kuka sitä on käyttänyt ja milloin? Myös valokuva esineestä sekä esineen fyysiset mitat on hyvä toimittaa museolle jo tässä vaiheessa. Museossa sitten punnitaan
kokoelmapoliittisin kriteerein, liitetäänkö tarjottu esine museon kokoelmiin.

Vaikka esine ei päätyisikään kokoelmiin, siitä kerätty tieto ei mene hukkaan, vaan tallennetaan museon tietojärjestelmiin. Esimerkiksi aiemmin kokoelmiin liitetyn vastaavan esineen museaalinen arvo vahvistuu näistä uusista tiedoista, ja yhteinen perinnepääomamme karttuu. Tuotantoprosessien dokumentoimisessakin työpaikkojen ja yksittäisten toimijoiden aktiivisuus on tärkeää. Mitä enemmän valmistelet asiaa, sitä parempi asiantuntija sinusta tulee. Jos vielä saat työnantajankin kiinnostumaan hankkeesta, voit olla keskeisenä vaikuttajana siinä, että jokin tärkeä osa suomalaista kirjapainoperintöä tallentuu jälkipolville.

Yksi Tekniikan museon kokoelmien suurimmista esineistä on rotaatiopainokone 1910-luvulta. Sillä painettiin mm. Työmieslehteä.

Teksti Markku Kuusela Kuvat Tekniikan museo ja Markku Kuusela.

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, median ilmiöitä, etusivu

Yhdistyskokous Vantaalla: Valinnat yksimielisiä

Yhdistyksemme vuotuinen yhdistyskokous pidettiin Orginal Sokos Hotelissa Vantaan Tikkurilassa 22.4.2017. Kokous on yhdistyksemme päättävin elin, joten kaikilla jäsenillämme on mahdollisuus vaikuttaa yhdistyksemme asioihin olemalla mukana kokouksessa.

Tällä kertaa kokoukseen osallistui 54 jäsentämme ja osallistujamäärä tuntuu vakiintuneen noin puoleen sataan.

Kokouksen avasi yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Teinilä. Lyhyessä avauspuheenvuorossa hän kertoi toimikauden hallinnollisista asioista nostaen esille kolme pääkohtaa. Osa-aikaisen faktorin tärkeyden toimintamme kehittämisessä, hallintokulujen pienentämisen ja sijoitustoimintamme tuottojen parantamisen.

Kokouksen puheenjohtajiksi valittiin Irma Piironen ja Jorma Hietanen, kokouksen sihteerinä toimi Vesa Salmi. Taloudenhoitaja Soile Lappalainen esitteli tilinpäätöksen – tilikauden alijäämä oli n. 170 000 euroa. Ainoastaan sijoitustoimintamme heikko tuotto aiheutti keskustelua, mutta siihen on jo hallitus reagoinut salkunhoitajan vaihdoksella. Lopuksi taloudenhoitaja kävi lävitse tilintarkastajien lausunnon, jonka yhteenvedossa tarkastajat huomauttivat puutteesta, mihin hallitus on jo reagoinut.

Vuoden 2016 toimintakertomuksen esitteli hallitusedustaja Paavo Kyröläinen, Toimintakertomus hyväksyttiin muutoksitta. Yhdistyksen puheenjohtaja esitteli hallituksen laatiman palkkio esityksen vuodelle 2017, joka hyväksyttiin muutoksitta.

Hallitusedustaja Risto Pirhonen pohjusti hallituksen sääntömuutosesityksen, joka myös hyväksyttiin laaditussa muodossa. Ainoa suljettu lippuäänestys käytiin kohdassa avustukset, missä hallituksen ehdotukselle tuli vastaesitys – äänestyksessä hallituksen esitys voitti.

Miika Niinikoski esitteli vuoden 2017 toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin parilla korjauksella.

Hallitus esitti 50 euron liittymismaksua uusille 1.5.2017 alkaen ja vastaesitysten ja äänestysten jälkeen hallituksen esitys hyväksyttiin. Taloudenhoitaja esitteli vuoden 2017 talousarvion, mikä on n. 120 t€ alijäämäinen. Talousarvio myös hyväksyttiin muutoksitta.

Seuraavaksi olivat vuorossa henkilövalinnat. Ensin valittiin hallituksen puheenjohtaja, ja nykyinen puheenjohtaja Pekka Teinilä sai jatkopestin vuodeksi. Hallituksen neljästä erovuorolaisesta uudelleen valittiin kolmeksi vuodeksi Tero Kanerva Helsingistä, Miika Niinikoski Porvoosta ja Jukka Rautavaara Humppilasta. Uudeksi hallitusedustajaksi tuli Klaus Kallioinen Helsingistä.

Loppupuheenvuorossa kokouksen puheenjohtaja Irma Piironen esitti toivomuksen hallitustyöskentelylle, että kaikenlaisesta ”kuppikuntaisuuksista” päästäisiin eroon ja puhallettaisiin yhteiseen hiileen, joka on yhdistyksen ja hallituksen toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää.  Puheenjohtajat toivottivat kaikille hyvää kotimatkaa ja kesää. Teksti ja kuvat: Pekka Teinilä

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, etusivu

Maailman parhaat pakkaukset palkittiin

Suomessa kehitetty Stora Enson EcoFishBox voitti World Packaging Organization WPO:n Sustainability Awardin. Pakkaukselle myönnettiin myös WorldStar-palkinto.

Kilpailun tuomaristo valitsi EcoFishBoxin WorldStar Sustainability Awardin voittajaksi eli parhaaksi kestävän kehityksen mukaiseksi pakkaukseksi maailmassa kilpailuun osallistuneiden 292 pakkausratkaisun joukosta. Ratkaisulle myönnettiin myös WorldStar-palkinto.

EcoFishBox on tarkoitettu kauppojen ja ravintoloiden tuorekalatuotteiden pakkaamiseen. Se on suunniteltu yrityksen DesignStudiossa Lahdessa. Laatikko on vesi- ja vuototiivis laineriin valmiiksi tehdyn PET-laminoinnin ja erityisen taitosmenetelmänsä ansiosta. Kuitupohjaista pakkausta ei aiemmin ole juurikaan käytetty tässä tarkoituksessa.

Uusiutuvasta materiaalista valmistettu kuitupohjainen laatikko on tilaa säästävä, ja se toimitetaan litteänä aaltopahvipahvilevynä. Materiaali on täysin kierrätettävää ja tuo säästöä pakkausten jätteenkäsittelyssä. EcoFishBoxilla voidaan korvata aiemmin samaan tarkoitukseen käytettyjä polystyreenistä valmistettuja laatikoita.

WorldStar palkitsee vuosittain maailman parhaat pakkaukset. Suomalaiset pakkausalan toimijat pääsevät mukaan kilpailuun ottamalla ensin osaa Pohjoismaiseen ScanStar-kilpailuun. Siinä palkitut pakkaukset saavat osallistumisoikeuden WorldStariin. Suomessa molempia kilpailuja edustaa Suomen Pakkausyhdistys ry.

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala

Uusi lehti: FAB

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n uusi lehti Fab kertoo kiinnostavimmat tarinat suomalaisista muoti- ja lifestyle-alan yrityksistä.

Fab-lehden ensimmäisen numeron teema on muoti ja lifestyle. Syyskuussa ilmestyy toinen Fab: Future, Innovations & Business. Molemmat lehdet ilmestyvät sekä suomeksi että englanniksi. Painetun lehden lisäksi ilmestyy ilmainen verkkoversio, jossa on sama sisältö. Irtonumeroita voi ostaa kirjakauppa Niteestä (Fredrikinkatu 35, Helsinki).

Tutustu verkkolehteen>>

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, uutiset

Helsingin Faktorilaulajat PITKÄSSÄ JUOKSUSSA– LYHYESTI

Kuoron perustamiseen Helsingin graafisen ammattikunnan keskuuteen vei aikaa lähes 80 vuotta. Perustamista yritettiin neljä kertaa alkaen vuodesta 1869 ennen lopullista onnistumista. 

Kuoro saatiin perustettua 25.11.1942 Faktorilaulajat – Faktorssångare nimisenä. Myöhemmin – vuonna 1966 – nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.

Ryhmäkuva Helsingin Faktorilaulajien täyttäessä 70 vuotta. Kuvassa seisomassa (vas.): Veikko Viljanen, Toivo Nikkanen, Kari Korhonen, Esko Ruohonen, Hannu Rättö, Arjo Rautio, Reijo Siljamäki, Harri Hynninen, Pellervo Winter, Jukka Lahti, Veikko Dolk, Kalevi Martikainen, Mikael Streng, Vesa Salminen, Oiva Salovuo ja Tapio Pättiniemi.

Jäsenten määrä on vaihdellut vuosien aikana, suurimmillaan se on ollut 46 miestä. Pitkän aikaa laulajien määrä oli vakiintunut 25 – 30 mieheen. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa laulajien määrä on 16, vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Tätä päivää

Vanhan ja uudenkin ohjelmiston harjoittelu on kuorotoiminnan ydintä. Kuoron osaaminen ja tunnettuus olivat hyvällä mallilla, siksi saimme usein vastaanottaa esiintymiskutsuja. Olemme aktiivisesti tarjoutuneet esiintymään mm. sairaaloihin, vanhainkoteihin ja vanhusten palvelutaloihin. Laululliset tervehdykset on aina otettu vastaan kiitollisuudella. Monissa kohteissa vierailumme on vakiintunut vuosittaiseksi tapahtumaksi.

Kuorolaisten keskeinen vapaa-ajan toiminta on ollut moninaista. Esimerkkeinä kuoron koko perhettä koskevat talvipäivät sekä aikuisväen keskeiset kuusenkaristajaiset. Molemmat pysyivät kuoron ohjelmassa vuosia.

Kuoro on tehnyt kotimaassa puolisoittensa kanssa monia yritysvierailuja ja erilaisia kulttuurimatkoja. Yhdessäoloa vietettiin useasti pidennetyn viikonlopun muodossa Faktoriliiton lomakylässä Kuhmossa.

Lauluharrastuksen jatkuvuuteen on suuresti vaikuttanut tekemämme ulkomaan matkat.   Kohteina ovat olleet 22 Euroopan maata, joissa monessa on vierailtu useammankin kerran. Vain kuorolaisten tekemiä matkoja ovat olleet ulkomailla pidetyt omat konsertit sekä kuorojen erilaiset yhteiskonsertit ja tapahtumat. Ulkomailta tulleisiin vierailukutsuihin on yleensä lähdetty yhdessä puolisoitten kanssa. Lisäksi reissuja on tehty vain matkailumielessä.

Kansainvälisyys toiminnassamme

Aktiivisen kansainvälisen toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuonna 1961, jolloin Stockholms Faktorsskör saapui vieraaksemme 17 miehen ja avecien voimin. Vierailun aikana pidettiin yhteinen konsertti, jossa muodostettiin kuorojemme välille veljeskuorosuhde. Aloimme vierailla toistemme luona kumpikin kerran viiden vuoden ajanjakson sisällä. Tapaamiset loppuivat jonkin ajan kuluttua ruotsalaisen kuoron lopetettua toimintansa laulajien vähetessä merkittävästi.

Kansainvälisen Faktoriunionin kutsu tulla esiintymään Saksan Faktoriunionin 75-vuotisjuhlille Berliiniin vuonna 1971 oli kuorolle merkittävä. Otimme kutsun vastaan kiitollisina ja ylpeinä saamastamme huomiosta. Matkasta tuli mieliin painuva monien värikkäitten tapahtumiensa johdosta.

Missä ikinä olemmekin liikkuneetkaan, on laulaminen se meidän juttu. Esittämämme laulut ovat olleet pääosin suomenkielisiä, mutta usein on pyritty esittämään yksi kulloisenkin kohdemaan laulu heidän omalla kielellään. Tuskin olemme aina tulleet sanoissamme ymmärretyksi, lauloimmepa millä kielellä tahansa.

Jokainen ulkomaanmatkamme on meille ollut kuin huumetta. Matkat antavat mahtavan piristysruiskeen innostukselle ja jaksamiselle meille mieluisan toiminnan parissa.

Kuoro esiintymässä Vaasanaukiolla 25.8.2016 Taiteiden yö -tapahtumaan liittyvässä KuvataidettaVaasankadulla -näyttelyn avajaisissa.

Tulevaisuuden näkymät

Tänä vuonna kuoro tulee toimineeksi 75 vuotta. Tulevaisuus tuo mukanaan monia toimintaamme vaikuttavia asioita, joihin meidän tulee löytää ratkaisuja ensi tilassa. Riittääkö nykyisillä kuoron jäsenillä vielä voimia jatkaa? Millä keinoin voisimme kartuttaa laulajien määrää? Miten saamme tarpeelliset varat toimintaamme varten?

Ikääntyminen on yksilötasolla hyvin merkittävä seikka. Kuoron tämänhetkisten jäsenten keski-ikä on noin 74 vuotta. On luonnollista, että ikääntyessämme fyysinen kunto saattaa heiketä siinä määrin, että jatkamiseen ei enää ole mahdollisuutta syystä tai toisesta. Motivaatio jatkaa harrastusta tulee koetukselle.

Laulajien saaminen kuorolaulun pariin on yhteinen ongelma lähes kaikissa mieskuoroissa. Meidän kohdallamme rajoitteena on ollut se, että emme Faktoriklubin harrastuskerhona olleet saaneet ottaa riveihimme Faktoriklubiin kuulumattomia henkilöitä. Tästä oli syntymässä todellinen uhka toiminnallemme.  Klubin kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena tuo asia korjattiin. Otimme välittömästi kuoroomme alan ulkopuolisina viisi rutinoitunutta laulajaa. Heistä kolme jatkaa yhä joukossamme.

Taloudellisessa mielessä elämme kovia aikoja. Toiminnan kivijalaksi olivat muodostuneet Faktoriklubilta sekä Faktoriliitolta, viime aikoina MDU:lta, saamamme toiminta-avustukset. Näitten avulla on minimissään saatu taattua kuorotoiminnan jatkuminen faktorikunnan piirissä näihin. Muihin kuoron yleisiin kuluihin tarvittavat varat on pääosin kerätty maksullisilla esiintymisillä sekä ilmoitushankinnalla kevätjuhliemme käsiohjelmiin.

Nyt elämme kuitenkin tätä päivää. Kuoron tukijalka murenee kovaa vauhtia. Faktoriklubin rahahanat ovat nähdäksemme täysin sulkeutuneet, maksulliset esiintymiset ovat minimissään ja ilmoituksin toimintaamme tukeneet yritykset lähes kaikonneet.

Tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa. Jaksamme vielä uskoa, että pyrkimällä eteenpäin vaikeuksista huolimatta voimme edelleen ylläpitää mieskuorolauluharrastusta maailman ainoana graafisen alan mieskuorona. On vain luotettava siihen vähäiseen valoon, mikä vielä tunnelin päästä näkyy. Peliä ei ole vielä menetetty. Eihän?

Teksti Tapio Koivuniemi, puheenjohtaja, Helsingin Faktorilaulajat

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, toimiala, uutiset