PulPaper siirtyy ensi vuoteen

Messukeskuksen PulPaper-tapahtuma siirtyy vuodella eteenpäin kevääseen 2022. Päätös johtuu pandemiatilanteen aiheuttamasta epävarmuudesta ja matkustusrajoituksista.  Tänä keväänä järjestetään uusi verkkotapahtuma Virtual pre-PulPaper, jonka ajankohta on torstai 29.4.2021.

PulPaper 2018. Kuva Messukeskus.

Verkkotapahtuma mahdollistaa yrityksille tapaamiset potentiaalisten asiakkaiden kanssa, ja kävijöillä on mahdollisuus seurata kiinnostavaa ohjelmaa. Tarjolla on valikoituja makupaloja ensi vuoden tapahtumateemoista.

PulPaper on metsäteollisuuden johtava tapahtuma, johon viimeksi vuonna 2018 osallistui näytteilleasettajia 28 eri maasta ja kävijöitä 50 maasta. Kansainvälisen tapahtuman onnistuminen edellyttää osallistujien mahdollisuutta vapaaseen matkustamiseen. Vaikka uutiset koronarokotuksista ovat lupaavia, vaikuttaa pandemia edelleen suuresti yritysten ja kävijöiden mahdollisuuksiin valmistautua tulevaan tapahtumaan.

PulPaper järjestetään Messukeskuksessa Helsingissä seuraavan kerran 29.-31.3.2022. Samaan ajankohtaan siirtyvät myös kemian ja bioalan ammattitapahtuma ChemBio Finland ja kemikaaliturvallisuuden asiantuntijafoorumi Helsinki Chemicals Forum.

Virtual pre-PulPaper – towards 2022 järjestetään verkossa torstaina 29.4.2021. Tapahtuma on kävijöille maksuton, ja aikataulutuksessa huomioidaan globaalisti eri aikavyöhykkeillä ohjelmaa seuraavat osallistujat. Kävijät voivat rekisteröityä tapahtumaan osoitteessa http://www.pulpaper.fi

Lisätietoja >>>

Viestilehdet Oy on nyt Viestimedia Oy

Mediayhtiö Viestilehdet Oy on muuttanut nimensä Viestimedia Oy:ksi vuoden alusta lähtien.

”Nimenmuutos kuvaa yhtiötämme entistä paremmin vahvan digitaalisen kasvumme sekä uusien digitaalisten palvelujemme myötä.”, Viestimedian toimitusjohtaja Anu Nissinen perustelee nimenmuutosta.

Viestimedia on Suomen johtava maaseutuun, metsään ja pientaloasumiseen liittyvien sisältöjen tuottaja, jonka päätuotteita ovat sanomalehti Maaseudun Tulevaisuus sekä aikakauslehdet Koneviesti, Aarre ja Suomela. Yhtiö työllistää 110 viestintäalan ammattilaista.

Lisätietoja >>>

Kansalliskirjasto avasi 1930-luvun digitoidut lehdet asiakaskäyttöön

Kansalliskirjaston digitoitujen lehtien tarjonta on laajentunut 10 vuodella, kun käyttöön tulivat kaikki Suomessa 31.12.1939 mennessä julkaistut lehdet. Lehdet ovat yleisökäytössä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa. Tarjonnan laajennus perustuu Kansalliskirjaston ja Kopioston väliseen sopimukseen lehtien käyttöoikeuksista.

Autoilija 1.1.1930, digi.kansalliskirjasto.fi

Suomen ensimmäinen sanomalehti, Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo, julkaistiin 250 vuotta sitten 15.1.1771. Tämäkin lehti on löydettävissä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelusta.

Digitoidut lehtiaineistot ovat historian aarreaitta tutkijoille sekä kaikille historiasta kiinnostuneille. ”Asiakkaamme käyttävät digitaalisia lehtiaineistoja todella paljon. Digitaalisten lehtien haku- ja käyttömahdollisuudet ovat moninkertaiset verrattuna paperisiin tai mikrofilmeihin. Kun koko suomalainen sanomalehdistö on verkkokäytössä, voi kuka tahansa tutkia esimerkiksi oman paikkakuntansa historiaa ja tapahtumia, kertoo palvelujohtaja Johanna Lilja Kansalliskirjastosta.

Lehtiä digitoidaan jatkuvasti sekä kirjaston perusrahoituksella että yksityisten rahoittajien avustuksella. Kaikki digitoidut lehdet ovat käytettävissä Suomen kuudessa vapaakappalekirjastossa paikan päällä. Verkkokäytössä ovat ne lehdet, joiden käyttöoikeudesta on erikseen Kopioston kanssa sovittu sekä tekijänoikeudesta vapautunut vanha aineisto.

Lisätietoja Digi.kansalliskirjasto.fi -palvelusta >>>

Stora Enso Packaging ja Paptic palkittiin

Suomalaisyritysten pakkaukset ovat menestyneet maailman parhaiden pakkausten WorldStar -kilpailussa, jonka järjestää World Packaging Organisation WPO. Palkinnot saivat omilla pakkausratkaisuillaan Paptic Oy ja Stora Enso Packaging.

Paptic Oy:n kuitupohjainen verkkokauppapakkaus

Kilpailun tuomaristo palkitsi Paptic Oy:n kehittämän kuitupohjaisen verkkokauppapakkauksen, jonka käyttäjä on Stockmann Oyj. Verkkokauppapakkauksen muovia korvaava materiaali kestää kosteutta ja on kestävää. Myös Stora Enso Packagingin suunnittelema lämmityspellettilaatikko voitti WorldStarin. Pellettilaatikon pakkaukseen integroidun kantokahvan ansiosta innovaatio on tehokas sovellus sekä tuotteen kuljetukseen, säilytykseen että käyttämiseen.

WorldStar on vuosittain järjestettävä maailman pakkausjärjestöjen kilpailu, johon osallistui tällä kertaa 345 pakkausratkaisua yhteensä 35 maasta. World Packaging Organisationin jäsenistä koostuva tuomaristo kokoontui virtuaalisesti äänestämään palkinnoista syksyllä. Suomea tuomaristossa edusti Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilä.

Suomalaiset pakkausalan toimijat pääsevät mukaan kilpailuun ottamalla ensin osaa Pohjoismaiseen ScanStar-kilpailuun. Molempia kilpailuja edustaa Suomen Pakkausyhdistys ry.

Lisätietoja:
Antro Säilä, toimitusjohtaja, Suomen Pakkausyhdistys ry, antro.saila@pakkaus.com, p. 040 5891 891

Lisätietoa ja kaikki palkitut: WorldStar Winners

Marikirja

Kuinka Marimekon rakastetuimmat kuosit ovat syntyneet? Millaiset vaatteet suunniteltiin Marimekon ensimmäiseen näytökseen? Miksi Jacqueline Kennedy pukeutui Marimekkoon? Mikä on Unikon suosion salaisuus? Näyttävästi kuvitettu teos kertoo muun muassa Vuokko Nurmesniemen, Maija Isolan ja Annika Rimalan suunnittelutyöstä. Samalla käydään läpi yhden maamme luovimman ja rakastetuimman yrityksen tarina.

Henna Koste: Marikirja.
Marimekon luova historia piccolosta palstaan.
Otava 2020. ISBN: 9789511363323. 96 s.

Aina on oikea ikä oppia

Olen syntynyt joulukuussa vuonna 1942. Syntymäpäiväni pääuutiset Turun Sanomissa kertoivat toisen maailmansodan taisteluista. Turun musiikkiopistossa opiskellessani ajattelin elättäväni perheeni musiikilla, mutta en kuitenkaan uskaltanut jättäytyä pelkästään musiikkitaiteen alalle. Isäni neuvoi, että on hyvä olla myös jokin toinen ammatti.

Ystäväni Ensio Härmälä graafisen alan moniosaajana ja 1960-luvun soittokaverina innosti minua siirtymään kirjapainoon. Koulutusta offsetpainamiseen sain mm. Heidelbergissä ja myöhemmin laatukoulutusta Laatukeskuksessa.

Pitkällä työuralla oppia ja kokemusta kertyi hyvin monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti johtamisesta, painotöistä ja painoprosesseista. Siirryin vuonna 1986 TS-Yhtymän Serioffset-yksikköön asiakaspalvelu- ja tuotannonsuunnittelutehtäviin ja sen jälkeen laatupäälliköksi ja tuotepäälliköksi Hansaprint Oy:öön. Jäin eläkkeelle vuonna 2006.

Kouluvaariksi minua pyysi mukaan hyvä tuttuni. Vastustelin ajatusta vetoamalla moniin kiireisiini, olihan minulla omat moffan tehtävät, musiikki, erilliset laatuprojektit jne. Suostuin kuitenkin tutustumaan Turun Puolalan kouluun, ja siitä se alkoikin.

Kouluvaarit muodostavat koulujen kasvatustoimintaa tukevan aatteellisen yhdistyksen Kouluvaarit ry, Farfar i skolan rf:n. Se kokoaa yhteen vapaaehtoisia yli 55-vuotiaita miehiä, jotka haluavat olla alakoulun oppilaiden ja opettajien apuna kehittämässä turvallista kouluympäristöä. Vaarin kanssa oppilaat voivat tehdä tehtäviä, keskustella ja kuulla tarinoita. Kouluvaarit osallistuvat opettajan kanssa sovituille tunneille ja myös ruokailevat oppilaiden kanssa. Monelta tämän päivän lapselta puuttuvat isovanhemmat, nämä asuvat kaukana tai lapsen arjesta puuttuu turvallisen aikuisen läsnäolo. Kuitenkin lapset tarvitsevat elämäänsä luotettavia aikuisia ja turvallisen kasvuympäristön.

Etukäteen sovitut koulupäivät ovat olleet pääasiassa yhtenä päivänä viikossa. Poikkeuksia on, kun mennään luokan kanssa koululaisten konserttiin, kirjastoon, luistelemaan, hiihtämään ja luontoretkille. Muutaman vuoden kävin viikoittain kahdessa eri koulussa ja lisäksi kolmantena päivänä pienten bändin harjoituksissa. Lisäksi aikaa kuluu viestintään ja uusien vaarien hakuprosessiin: uuden vaarin perehdytys, valokuvaus, painotuotteet, kuvalliset kulkuluvat, käyntikortit ja sopimiset koulun rehtorin kanssa, sekä yhdistyksen hallituksen kokoukset jne. Jos haluat lukea lisää kouluvaareista, googlaapa kouluvaarit.

Olen saanut kokea näinä 14 vuotena avointa ja positiivista yli ikärajojen menevää kaveruutta. Mottoni onkin Aina on oikea ikä oppia. Olennaista on, että osaa olla läsnä ja kuunnella, mitä lapsilla on kerrottavaa tai kysyttävää. Varsinkin välitunnit voivat olla upeita keskustelutilaisuuksia.

Haastavinta lienee se, kuinka voi vaikuttaa toiminnan jatkuvuuteen. Hakeutuuko mukaan uusia jäseniä ja valikoituuko sellaisia, joilta löytyy aikaa ja sitoutumista menestykselliseen hallitustyöhön?

Tauno Huhtala ja oppilaat musisoimassa

Minulla on tiedottajana ja pr-henkilönä aina ollut tavoitteena kehittää laadukasta brändiä. Jäsenten työ koulussa ja sen ulkopuolella on vaitiolovelvollisuuksineen ensiarvoisen tärkeää. Parasta laadun näkökulmasta on, että heti alussa lähdin urakoimaan yhdistykselle nettisivuja. Tavoitteeni on ollut saada viestittyä avoimesti yhdistyksen ja sen jäsenten työstä. Palautesivut ovat toimineet laatumittarina, joka on toiminnan kehittämisessä ja pr-työssäni hyvin tärkeää.

Teksti Tauno Huhtala, kuva Tauno Huhtalan arkisto.

Kerro harrastuksestasi!
Haemme lehteen tarinoita siitä, mitä jäsenet tekevät työn, arjen ja perhe-elämän vastapainoksi. Kirjoita meille harrastuksestasi ja sen taustoista. Jos kirjoitat jonkun toisen puolesta, niin pyydäthän siihen luvan. Ota yhteyttä päätoimittaja Pekka Teinilään, pp.teinila@gmail.com tai p. 050 553 2508, ja ehdota juttua.

Ystävät muistivat

Viime vuosi oli merkkivuosi. Valmistumisestani kirjapainoteknikoksi Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta tuli 40 vuotta. Lisäksi omaan mittariini ilmestyi luku 70. Laaja ystäväpiirini muisti minua eri tavoin. Asiakaskunta ympäri maan antoi työvuosina samaa hyvän olon tunnetta, kuin tämä eläkeläisenäkin touhuaminen.

Mökkinaapurini, autokoulunopettaja, ojensi kylämme joulujuhlassa minulle liikennemerkin 70 km/h. Hän totesi onnittelupuheessaan, että tämän täytyy näkyä mökkitiellä kymmenen vuotta. Lisäkilpeen oli kaksi vaihtoehtoa: haitarivaara tai haitarialue. Valitsin jälkimmäisen. Hotelli Kivitipun keikalla Lappajärvellä Suomen Rytmimusiikin Ystävät ry palkitsi minut vuoden viihdyttäjänä. Lahjana oli moottorisahalla veistetty karhu. Näistä syntyi mökkitielle kollaasi vaimoni Liisan avustuksella. Siinä on moni pysähtynyt ihmettelemään.

Aikuisena on kiva elää! Eero Määttä, Kajaani.

Suomalaisten mediapäivä kasvanut koronakeväänä

Korona näkyy mm. lisääntyneenä ajankäyttönä medioiden parissa. Suomalaisten mediapäivän pituus ensimmäisellä vuosipuoliskolla 2020 oli noin 9,5 tuntia. Tämä on noin 1,5 tuntia enemmän kuin viime vuonna.

Suurimmat kasvajat ajankäytöllisesti olivat lineaarinen televisio (+35 minuuttia päivässä), sanoma-, iltapäivä- ja ilmaisjakelulehtien verkkopalvelut (+12 minuuttia päivässä) ja sosiaalinen media (+8 minuuttia päivässä). Ajankäyttö kaikissa mediaryhmissä kasvoi tai pysyi samalla tasolla edellisvuoteen verrattuna lukuun ottamatta elokuvia elokuvateattereissa, joissa tapahtui pudotusta.

Kasvaneisiin medioiden ajankäyttölukuihin lienee vaikuttanut eniten luotettavan tiedon tarve koronasta sekä tarve medioiden tarjoamille viihteellisille sisällöille. Medioiden ajankäytössä osa on päällekkäistä käyttöä.

Lue lisää >>>

Pakkaussuunnittelija pienoismallien parissa

Olen 44-vuotias tuotesuunnittelija Tampereelta. Hankin metallialan artesaanin ja pakkausmuotoilijan tutkinnot, mutta metallialalla en ole työskennellyt. Pakkausmuotoilua opiskelin Lahden Muotoiluinstituutissa. Neljännen vuoden
syksyllä lähdin työssäoppimisjaksolle, ja siellä vierähtikin useita vuosia. Kun sain kotiseudultani työtarjouksen, palasin juurilleni Tampereelle. Tänä vuonna tulee täyteen 17 vuotta kartonki- ja aaltopahvipakkausten suunnittelijana. Pyrollin palveluksessa Takon Kotelotehtaalla olen nyt kolmattatoista vuotta.

Pakkausmaailman ulkopuolella tärkein harrastukseni on pienoismallien rakentaminen. Koneromantikkona sydän sykkii kaksi- ja nelipyöräisille siviilikulkuneuvoille, ja sama ilmiö toistuu mittakaavamaailmassa. Ensimmäisen rakennussarjani, lentokoneen, kokosin seurakunnan kerhossa seitsemänvuotiaana. Totuuden nimissä sen kanssa isä taisi tehdä suurimman työn. Kiinnostus kuitenkin heräsi heti. Tätä kirjoittaessa pienoismallien parissa on 37. vuosi menossa.

Pienoismallien rakentamisessa kiinnostaa yksityiskohtien miettiminen, esimerkiksi kuinka toteutan jonkin moottorin vaijerin tai vivun, kuinka teen mittaristosta realistisen tai miten toteutan aidon näköistä metallipinnan kulumajälkeä. Yksityiskohdat tekevät onnistuneen mallin.

Malleissa hyvä idea on tärkein. Ne voivat olla lähellä elävää elämää kuten vaikkapa farmariautomuunnos autosta, jota ei koskaan ole tehty. Vitriinistä löytyy muun muassa robotin ja kuplavolkkarin yhdistelmä. Eri maailmoja voi yhdistellä ennakkoluulottomasti. Pienoismalliharrastusta on helppo säätää omaan elämäntilanteeseen ja lompakon paksuuteen sopivaksi. Lähtökustannukset ovat pienet – jo parilla kympillä automarketista voi saada mukaansa aloittelijan sarjan, jossa on mukana kaikki tarpeellinen, eikä ainakaan aluksi tarvitse varsinaista työtilaa.

Suuri osa ”mallareista” puuhastelee omissa oloissaan, mutta Suomesta löytyy myös useita pienoismallikerhoja, joiden tiloissa sosiaalisimmat pääsevät harrastamaan porukalla. Porukalla voi paitsi rakentaa myös kilpailla. Pienoismallikilpailuissa mallit jaotellaan tarkasti omiin luokkiinsa. Karkeasti jako menee maalla, merellä ja ilmassa liikkuvaan sotilas- ja siviilikalustoon, tarkemmin rajataan sitten esimerkiksi mittakaavaa, mallin ajankohtaa ja autoluokissa tyylisuuntia.

Rakentamiseen voisi käyttää aikaa vaikka kaikki vuorokauden tunnit, mutta perheellisenä ehdin harrastaa 1–4 tuntia viikossa. Pääasiassa teen malleja kotona työhuoneessa, pari kertaa kuukaudessa käyn pienoismallikerholla. Oma aikansa kuluu myös alan tapahtumissa käymiseen; vien uusimmat mallini lähes poikkeuksetta näytille kilpailuihin.

Pyrin nykyään haastamaan itseni uudelleen joka projektissa: käyttämään uutta työtekniikkaa tai rakentamaan mallin täysin uudesta aihepiiristä. Huomaan tekeväni enemmän tarvittavia osia myös metritavarasta eli esimerkiksi styreeniputkista ja -levyistä ja metallitangoista.

Muutama vuosi sitten aloin kaivata harrastamiselle vielä jotain lisätwistiä ja tarjouduin koemielessä kirjoittamaan malliprojekteistani pienoismallilehteen. Vihreää valoa saatuani en olekaan siltä tieltä enää perääntynyt.

Avustajan uran hyviä puolia on töiden aikatauluttaminen, sillä deadlinet usuttavat saamaan aikaiseksi enemmän. Tekemisestä on tullut myös organisoidumpaa. Mallinrakennusurallani olen siis päätynyt jonkinlaiselle puoliammattilaistasolle, ja eiköhän se ole juuri sopiva paikka pysyäkin. Lisätietoa janoaville suosittelen kotimaista foorumia pienoismallit.net, jolle on koottu kattavasti informaatiota rakennustekniikoista tapahtumakalenteriin ja kauppiaslistauksiin. Teksti Teemu Jormanainen, kuva Sanna Kihlberg.

__

Kerro harrastuksestasi!
Haemme lehteen tarinoita siitä, mitä jäsenet tekevät työn, arjen ja perhe-elämän vastapainoksi. Kirjoita meille harrastuksestasi ja sen taustoista. Jos kirjoitat jonkun toisen puolesta, niin pyydäthän siihen luvan. Ota yhteyttä päätoimittaja Pekka Teinilään, pp.teinila@gmail.com tai p. 050 553 2508, ja ehdota juttua.

MUISTELO TYÖELÄMÄN VARRELTA: Kolmas maailmansota on syttynyt!

Kuuban ohjuskriisi oli Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen suurvaltapoliittinen kriisi, jonka tulenarin vaihe oli lokakuussa 1962. Taustalla olivat USA:n Turkkiin sijoittamat keskimatkan ydinohjukset ja tähän vastauksena alkanut Neuvostoliiton ydinohjusten sijoittaminen Kuubaan. Kriisi lähes aloitti avoimen sodan, joka olisi saattanut
laajeta ydinsodaksi ja kolmanneksi maailmansodaksi. Sen kehittymistä seurattiin laajasti myös Suomessa.

Turun Sanomien klichélaitoksen (kuvalaattaosasto) veijarit keksivät kriisin aikaan pilan, joka aiheutti toisenlaisen kriisin. Aamuvuorossa työstettiin laattaa radioliikkeen lehti-ilmoituksen magnetofonin kuvaa varten. Työ alkoi valokuvauksesta, jota varten ilmoittaja oli toimittanut oikean magnetofonin. Iltavuoroon oli tulossa Rippe, jota päätettiin vähän höynäyttää. Veijarit Atte Jalava ja Matti ”Sunttu” Sundelin (mm. jalkapallon mestaruussarjan maalikuningas vuosina 1957, 1959 ja 1960) ideoivat, että nauhoitetaan magnetofonilla ”ylimääräinen uutislähetys”, ja lähetetään se ”ulos” osaston vanhasta kopparadiosta. Sunttu puhui mikrofoniin ja Atte äänitti: ”Nyt on tilanne tällainen. USA:n lentotukialus USS Forrestal on matkalla Kuubaan upottamaan ohjuksia ja aseita kuljettavat neuvostoliittolaiset alukset. Hälytys on päällä, mikä merkitsee liikekannallepanoa myös Turussa. Niitä, jotka asuvat Kauppias- ja Puistokadulla (Rippe asui Puistokadulla), käsketään menemään Klassilliseen Lyseoon ja ottamaan mukaan kahdet alusvaatteet ja muu vaatetus.”

Magnetofoni ja äänettömäksi väännetty radio laitettiin päälle yhtä aikaa ja päästettiin äänitys ilmoille. Rippe reagoi lähetykseen: ”Minä en selvänä lähde poteroon. Nyt alkaa sota”, ja lähti viinakauppaan. Myös iltavuorolainen Hermanni kuuli uutisen ja lähti salaa toimitukseen tiedottamaan, että maailmansota on syttynyt. Toimittajalla oli juuri puhelu Helsinkiin, jonne uutinen myös levisi. Toimituksesta Hermanni jatkoi alakerran ilmoituskonttoriin. Ilmoitusta jättämässä olleiden asiakkaiden kuultua uutisen he peruuttivat lehteen tulevan ilmoituksensa. Seuraavaksi Hermanni siirtyi painon puolelle, jossa osa naisista alkoi itkeä.

Helsingissä tieto oli levinnyt ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarvalle, joka soitti ylifaktorille: ”Mitä helvettiä siellä Turussa touhutaan?”. Ylifaktori komensi aamuvuorolaiset puhutteluun. Vuorossa työskenteli myös tunnettu iskelmäsäveltäjä Pentti Viherluoto (mm. Puhelinlangat laulaa). ”Ja sinäkin Pentti, vanha mies”, torui ylifaktori. Pentti ei kylläkään tiennyt koko jutusta mitään, sillä hän oli ollut etsaushuoneessa säveltämässä. ”Toimitusjohtaja Irja Ketonen ilmoittaa huomenna, saatteko lopputilin”, päätti ylifaktori puhuttelun.

Toimitusjohtajan puhuttelussa kenellekään ei annettu lopputiliä, mutta tempaus aiheutti kuitenkin sen, että radiot kiellettiin osastoilla. Lehdetkin reagoivat, mm. Kansan Uutiset otsikoi: ”Turun Sanomat sytytti kolmannen maailmansodan.” Koko selkkausta ei olisi tapahtunut, jos Hermanni olisi kuunnellut nauhoituksen loppuun asti. Sotauutisen jälkeen tuli vielä urheiluosuus, joka olisi paljastanut, että kyseessä oli pila.
Atte Jalavan tarinoinnista muistiin merkitsi Jorma Suomi

 

Muisteloja (työ)elämän varrelta
Monelle on varmasti sattunut sekä hauskoja että vakavia tapahtumia elämän saatossa. Nyt on hyvä mahdollisuus kertoa niistä jäsenkunnalle lehtemme välityksellä. Julkaistuista jutuista maksamme kirjoituspalkkion. Toivomme, että
mahdollisimman moni innostuisi kertomaan muistoistaan ja että niiden pääpaino olisi työelämän tapahtumissa, mutta muutkin muistot ovat tervetulleita. Kuva täydentäisi juttua mukavasti.

Lähetä juttusi osoitteeseen info@mediaunioni.fi merkinnällä ”Faktori-lehteen” tai postitse Mediaunioni mdu ry
c/o Business Center, Taivalmäki 9, 02200 Espoo.