Latojan huomautus

Latojan huomautus on tuttu ilmaisu ajalta, jolloin vielä oli latomoita ja latojia. Moni työkseen sanomalehtiä latonut on varmasti joskus halunnut tuoda oman kommenttinsa julki. Mutta tekivätkö latojat oikeasti huomautuksia painettuun lehteen?

Latojan huomautukset merkittiin myös latojan muistutuksina tai lyhennyksin (lat. huom ja lat. muist.). Mutta aineistoja voitiin peukaloida
ilman puumerkkiäkin. Tässä Uuden Suomettaren ilmoituksessa housunkannattimet on vaihdettu
hameenkannattimiksi. Lehti pyysi myöhemmin
tätä ”latojan sukkeluutta” anteeksi. (Uusi Suometar 22.8.1899)

Satunnainen tutkimusotanta suomalaisista sanomalehdistä 1890-luvulta 1920-luvun lopulle osoittaa, että jonkin verran näitä kommentteja tuolloin oli. Mutta aitoja ne kaikki eivät olleet. Toimittajat näet käyttivät latojan huomautuksia oman tekstinsä täydentäjinä. Kirjoitukseen sai lisää ilmettä, kun siihen toi mukaan ulkopuolisen näkemyksen.

Latojan oli vaikea saada huomautuksiaan painetuksi. Jos sellaista yritti, oikolukija todennäköisesti huomasi lisäyksen, joka sitten poistettiin nuhteiden kera. Mutta toisinaan lehdenteossa oli niin kiire, että kaikkia ladelmia ei ehditty tarkastaa. Tällöin saattoi latojan huomautus päätyä
lehteen saakka.

Tyypillinen, lehden linjan kannalta harmiton latojan huomautus oli Uudessa Suomettaressa tammikuussa 1892. Se oli artikkelissa, jossa kerrottiin varakkaiden kiinalaisten hääjuhlatavoista. Niihin kuului mm. runsaat viinilahjat morsiamelle. Latoja muistutti palstan alalaidassa: Ehkäpä tämä ikivanha tapa sopii Kaanaan häitten vastapainoksi!

 

Kirja-alalla työehtoasiat kärjistyivät lakon asteelle vuonna 1900. Lehden kustantajat pikakouluttivat pääkaupungissa uutta työvoimaa siltä varalta, että lakko puhkeaa. Nämä pikakoulutetut tekivät opinnäytteenään pienen lehden, jonka ulkoasua helsinkiläinen Päivälehti arvioi. Latojatkin kommentoivat julkaisun ulkoasua: Ammattimiehistä näyttää se – –!!

Poliittiset huomautukset

Oululaisessa Kalevassa kerrottiin toukokuussa 1905 Kajaanissa järjestetystä nuorsuomalaisten vappujuhlasta, jota oli häirinnyt ”toisen aatesuunnan” edustaja. Artikkelissa mainittiin tämän vanhasuomalaisen häirikön nimi. Latoja huomautti: Saa kai pränikän ensi pääsiäisenä. Huomautuksella viitattiin vanhasuomalaisten suosioon venäläisviranomaisten keskuudessa.

Useimmat latojien huomautukset kumpusivat vuosisadan vaihteen voimapuolueiden nuor- ja vanhasuomalaisten välisestä poliittisesta väännöstä. Kun lehdet liputtivat voimakkaasti näkemystensä puolesta, sallittiin latojillekin samanmieliset huomautukset. Tai sitten ne olivat toimittajan kynästä lähtöisin.

Turun Sanomat alkoi ilmestyä nuorsuomalaisten lehtenä tammikuussa 1905. Lehdessä oli alkuvuosina useita latojien huomautuksia. Ensimmäinen latojan poliittinen kommentti julkaistiin kun lehti oli vasta kaksi viikkoa vanha. Tällöin lehti arvosteli turkulaista hovioikeuden asessoria. Hänen työstään perimiä maksuja latoja kommentoi Hra asessorin särkyrahaksi.

Toisenlainen latojan huomautus oli Turun Sanomissa elokuussa 1908. Latoja laittoi puumerkkinsä jo otsikkoon ja kommentoi: Metafysiikka – – ei käsittele luonnollisia asioita vaan yliluonnollisia. Tämäkin kyhäys on siitä loistavana todistuksena.

Työväenlehdistö laajeni nopeasti 1900- luvun alussa. Niissäkin latojat saivat huomautuksiaan julki, etenkin jos ne olivat lehden poliittisen linjan mukaisia. Mutta joskus toimituksen ja latojien sukset menivät ristiin. Tamperelainen Kansan Lehti kirjoitti elokuussa 1906, että lehti ei voi kilpailutilanteen vuoksi luopua kirjapainon yötyöstä. Aihe oli arka ja toimitus varoitti latojia, että huomautuksia ei sallita. Latoja kuitenkin lisäsi tekstin loppuun: Olisi latojillakin ollut tässä jotain muistuttamista, mutta koska toimitus jo ennakolta on ilmoittanut ei tykkäävänsä ”latojain muistutuksista” tässä asiassa, ollaan vaiti.

Huomautukset harvenevat

1920-luvulla latojien huomautusten sävy muuttui. Valtalehdissä niitä oli myös yhä harvemmin. Ajalle tyypillinen huomautus julkaistiin Haminan lehdessä huhtikuussa 1926. Lehtitaloon oli toimitettu makkaralähetys maistiaisiksi, ja kun siitä lehdessä kirjoitettiin, niin latojat liittivät mukaan kiitoksensa: Makkarat olivat mainioita, joten lausumme samanlaiset lähetykset vast’edeskin sydämellisesti tervetulleiksi. Lehden teon kotoisasta tunnelmasta kertoo Kajaani-lehdessä keväällä 1929 julkaistu sikäläisten lehtitalojen välisten hiihtokisojen tulosluettelo, johon latoja on liittänyt huomautuksen selittäen huonoa sijoitustaan: Tulos johtuu, ainakin osaltaan, varpaallisen katkeamisesta.

Kuoliniskun nämä huomautukset saivat keväällä 1948. Sanomalehti Vapaa Sana ladottiin kirjapaino Liike Oy:ssä. Kirjoitukseen, jossa arvosteltiin erään toimittajan kielenkäyttöä, oli konelatoja lisännyt ivallisen kommentin. Konelatoja oli kirjapainon luottamusmies, mutta joutui irtisanotuksi. Sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöt pitivät rikettä selvänä: kukaan ei saa tehdä ilman painotyön tilaajan suostumusta muutoksia tai lisäyksiä teksteihin.

Toki latojilla on ollut paljon huomautettavaa sekin jälkeen, mutta huomautukset on tehty suullisesti tai muulla tavoin. Vai oletko sinä törmännyt painetuksi asti päätyneisiin latojan huomautuksiin?

Teksti Markku Kuusela

Painovoimaa koulutukseen

Maaliskuisilla Sign, Print & Pack-messuilla julkistettiin graafisen alan suuri osaamistarvekysely. Alan liittojen ja Print&Media-lehden mukaan painoala tarvitsee nyt uusia tuulia ja uutta osaamista. Insinööriosaamisen ja -koulutuksen uudistamista työstetään myös Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeissa.

Graafinen tekniikka ja media-ala ovat ensimmäisinä kohdanneet digitalisaation haasteet. Monet uudet paino- ja tulostustekniikat, ekologisuuden vaatimukset, värinhallinta sekä prosessien nopeutta ja tehokkuutta parantavat
teknologiat ovat muuttaneet alaa. Vaihtoehtoisia kehityssuuntia on välttämätöntä tunnistaa, jotta ketteryys säilyisi. Lisäksi uutta kohti kannattaa mennä yhteistyössä.

Metropolian mediatekniikan koulutuksessa uskotaan, ettei tulevaisuus ole pelkästään digitaalinen. Koulutusta on kuitenkin uudistettava, jos nuoria halutaan painetun median opintoihin. Toimenpiteitä graafisen tekniikan osaamisen varmistamiseksi lähdettiin siksi viime vuonna selvittämään. Media-alan tutkimussäätiö ja C. V. Åkerlundin mediasäätiö myönsivät molemmat työhön apurahaa. Sekä painettuna että verkossa ilmestynyt Painovoimaa! Selvitys graafisen alan insinööriosaamistarpeista sekä koulutuksen houkuttelevuuden, kansainvälistymisen ja yhteistyörakenteiden lisäämisestä on tiekarttana jatkotoimille.

– Haastattelujen, sähköisen kyselyn ja kansainvälisen opetussuunnitelmavertailun tuloksena alalle ehdotetaan yhden lukukauden laajuista graafisen tekniikan sivuainekokonaisuutta, kertoo mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri.

– Paluuta entiseen laajaan ja erikoistuneeseen insinööritutkintoon ei näytä olevan. Julkinen rahoitus edellyttää korkeakouluilta mahdollisuutta joustavasti suoritettavaan moduulityyppiseen opiskeluun, väyläopintoja toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoille sekä täydennyskoulutusmahdollisuuksia työelämässä toimiville. Erikoistuminen on hankittava opintoja räätälöimällä ja valinnaisia opintoja hyödyntämällä.

Uusi suunta koulutusajatteluun

Tulevaisuuden johtajat, yrittäjät, työntekijät ja kehittäjät ovat parhaillaan kasvamassa eri oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Jos graafinen tekniikka ja painoviestintä eivät näy tarjonnassa otsikkoina, opintojaksoina,
innovaatioprojekteina, uutisina ja valmistuneiden uratarinoina, ei opintoihin osata hakeutua eikä niitä ymmärretä kaivata.

Tilanne on vakava, sillä graafisen tekniikan korkeakoulutus on käytännössä loppunut Suomesta. Aalto-yliopisto lopetti sen jo vuosia sitten, Metropoliasta valmistuivat maamme viimeiset graafisen tekniikan insinöörit vuonna 2017. Ammattikorkeakouluihin kohdistuneiden suurten budjettileikkausten myötä koulutukselle ei ollut enää edellytyksiä. Metropoliassa on kuitenkin kirkastunut ajatus siitä, että kokonaisen tutkinnon tilalle olisi tärkeä luoda alan uusimman kehityksen ja sen tuomat monipuoliset työtehtävät huomioiva vapaasti valittava opintokokonaisuus.

– Hyvin erilaisten opiskelijoiden tulisi voida erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä muuttuvaan graafisen ja mediaalan kenttään, Toni Spännäri toteaa ja jatkaa: – Koulutustaustan diversiteetillä varmistetaan alan uudistumiskykyä, mutta yhtä tärkeää on rakentaa matalan kynnyksen yhteiskehittelymallia yritysten tarpeiden
kuuntelemiseksi. Työelämälähtöinen koulutus on ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä.

Metropoliassa ja muissa laajan tekniikan alan ammattikorkeakouluissa graafisen tekniikan sivuainekokonaisuus soveltuisi erityisesti tieto-, media-, kone- ja automaatiosekä materiaali- ja pintakäsittelytekniikan opiskelijoille. Pakkaustekniikankin koulutuksessa painotekninen osaaminen on tärkeää. Myös liiketaloudessa markkinoinnin ja myynnin sekä kulttuurialalla graafisen suunnittelun tai vaikkapa tekstiili- ja sisustussuunnittelun opiskelijat hyötyisivät
painotekniikan ja -viestinnän sivuaineopinnoista. Kokonaisuus olisi hyvä avata myös täydennys- tai perehdytyskoulutukseksi yritysten työntekijöille sekä väyläopinnoiksi toisen asteen painoviestinnän opiskelijoille.

Vain laaja-alaisella yhteistyömallilla voidaan varmistaa sivuainekokonaisuuden kannalta riittävä määrä hakijoita, tavoitellut osaamistulokset ja koulutuksen järjestämisen taloudellinen tehokkuus. Painoalan työvoimatarve ei lukumääräisesti ole merkittävä, mutta osaamistarpeet ovat kasvaneet ja monipuolistuneet. Tilausta korkeakoulutukselle on, mutta kokonaan uudella tavalla toteutettuna.

Avointa oppimista ja tuoteajattelua

Uutta pedagogista lähestymistapaa havainnollistaa esimerkiksi viiden opintopisteen Painoviestinnän perusteet -opintojakso. Se on tarkoitus toteuttaa verkkokurssina niin, etteivät lähtökohtana ole painatustekniikat, vaan erilaiset valmiit, arjessa esillä olevat konkreettiset tuotteet. Ajoneuvoteippaus, banderolli, T-paita, aikakauslehti tai messuosasto ovat käsitteitä, joiden tuotantoprosessia avaamalla kiinnostus oppia lisää voi herätä.

Oppisisältöä tuotetaan yhteistyössä Stadin ammattiopiston ja Jyväskylän Gradian kanssa. Näissä molemmissa on alan intomielisiä kehittäjiä, ja toisen asteen painoviestinnän opiskelijat ovat potentiaalisia hakijoita korkeakouluopintoihin. Nykypäivän yritystoiminnan haasteissa ei usein riitä pelkkä painotekniikan osaaminen. Siksi sivuainekokonaisuuteen sisällytetään opintoja myynnistä, markkinoinnista ja vaikkapa kustannuslaskennasta. Kokonaisuuden osat voi suorittaa myös erillisinä opintoina.

Vetoapua kansainvälisestä yhteistyöstä

Sivuaineen lisäksi graafista tekniikkaa voi painottaa työharjoittelun ja opinnäytetyöaiheen suuntaamisen avulla. Tähän tarvitaan toimivaa yritysyhteistyötä. Sivuaineen rinnalla Metropoliassa rakennetaan myös suoria koulutuspolkuja ja vaihto-opintomahdollisuuksia alan huippukorkeakouluihin. Niiden tutkintotavoitteisesta tarjonnasta ja kesäkouluista avautuu erikoistumismahdollisuuksia printtimediaan. Painovoimaa!-selvityksen yhteydessä tehtiin benchmarking-matka maailman johtavaan alan korkeakouluun Hochschule der Medieniin, joka sijaitsee Stuttgartissa. Tarkoituksena oli tiivistää yhteistyösuhteita ja saada uusia näköaloja printtimedian tulevaisuuteen. Lisäksi mediatekniikan opiskelijoille järjestettiin syksyllä 2019 opintomatka Stuttgartiin, jossa tutustuttiin korkeakoulun englanninkieliseen Print Media Technologies -koulutusohjelmaan. Ajatuksena oli lisätä alan houkuttelevuutta ja osoittaa, miten erinomaiset mahdollisuudet suomalaisilla opiskelijoilla olisi viettää vaihtovuosi esimerkiksi Saksassa. Samassa yhteydessä vierailtiin Heidelbergin tehtailla Wieslochissa. Tutustuminen suuren kokoluokan moderneihin painokoneisiin, niiden tietotekniikkaa vahvasti hyödyntävään ohjaamiseen, erikoispainatukseen ja materiaalivirtojen hallintaan oli vaikuttava kokemus.

Yhteen hiileen puhaltamista 

Jotta graafinen ala olisi paremmin läsnä potentiaalisten opiskelijoiden arjessa, Metropolia haastaa kaikki toimijat parantamaan painetun median imagoa. On tärkeä nostaa nuorten tietoisuutta alan tarjoamista uramahdollisuuksista ja nykyaikaisista tieto- ja automaatiotekniikan sekä markkinoinnin, johtamisen ja esimiestyön suuntaan kehittyneistä
työympäristöistä. Metropolia lupaa aktiivisesti jakaa uratarinoita ja kesätyökokemuksia korkeakoulun hakukampanjoissa. Alussa mainittu graafisen alan osaamistarvekysely on vielä auki. Käy vastaamassa osoitteessa pmlehti.fi/kysely

Kirjoittajat:
Tuire Ranta-Meyer toimii yhteistyöstä ja verkostoista vastaavana johtajana Metropoliassa.
Pentti Viluksela toimi aiemmin Metropolian graafisen tekniikan yliopettajana.

Harrastuksena laitesukellus ja hiihto

Olen 67-vuotias yrittäjä ja eläkeläinen. Työurani olen toiminut prepress-laitteiden kouluttajana ja huoltoteknikkona. Päätös työurasta paperin värjääjänä syntyi jo noin kymmenvuotiaana, koska poikakerhomme ohjaaja oli oppilaana Oy Paragon Ab:lla.

Vuonna 1968 ei Helsingissä ollut graafisen alan päiväkoulua, joten hakeuduin oppisopimuskoulutukseen Maanmittaushallituksen kivipainoon. Oppisopimukseni aikana valmistui Käpylän ammattikoulu, ja siellä kävin teoriakoulutukset. Valmistumisen jälkeen työskentelin muutamassa reprolaitoksessa. Kun 1980-luvun alussa kuvankäsittelyjärjestelmät tulivat markkinoille, siirryin operaattoriksi ja sen jälkeen maahantuojalle kouluttajaksi – siihen sain koulutuksen Belgiassa ja Israelissa. Mac-laitteiden tullessa kouluttauduin huoltoteknikoksi. Saman sorvin ääressä olen edelleen.

Opin uimaan samana kesänä, kun menin kouluun Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1959. Silloin liityin urheiluseuraan, jossa harrastettiin hiihtoa ja yleisurheilua. Uinti on ollut aina mieliharrastus, ja jo lapsena kuulin, että joku Jacques Cousteau sukelteli maailman merillä. Laitesukellus ei välttämättä vaadi uimataitoa, mutta onhan siitä hyötyä.

Laitesukellus tuli harrastukseksi noin 30 vuotta sitten, kun lomalla kokeilin introsukellusta. Siinä kouluttaja huolehtii kaikesta muusta paitsi hengittämisestä. Loman jälkeen uimahallilla huomasin, että paikallinen sukellusseura järjestää laitesukelluskurssin. Ei kun sinne.

Laitesukelluksessa on hienointa painoton tila, jännitys ja hiljaisuus. Useimmiten ainoastaan regulaattorista (hengityssäädin) lähtevät ilmakuplat rikkovat täydellisen hiljaisuuden. En ole kiinnostunut hylkysukelluksesta, vaan minua kiinnostaa maisemasukellus. Suomessa olosuhteet eivät ole sille otolliset, ja lähimmät kohteet löytyvätkin Ruotsin länsirannikolta.

SF-3c4fa5b5d6c4d184ab9f51bb67dbdec8

Sukellus vie aikaa. Kun lähtee merelle ja tekee normaalit kaksi sukellusta, menee siihen pitkä päivä, ja vedessä ollaan noin puolitoista tuntia. Koska sukellus keskittyy kesäaikaan, on hiihto talvella hyvää harjoittelua. Suomessa tosin harrastetaan myös jääsukellusta – talvella vedet ovat kirkkaampia ja lämpötila 20 metrin syvyydessä sama kuin kesällä.

Worldloppet-hiihdot alkoivat kiinnostaa, kun eräs Tallinnan Piritassa kirjapainoa pitävä hyvä ystäväni houkutteli minut kymmenkunta vuotta sitten Tarton hiihtomaratonille Etelä- Viron Otepäästä Elvaan. Sen jälkeen olen joka talvi hiihtänyt vähintään yhden Worldloppet-tapahtuman. Viime talvena lumenpuutteen ja koronaviruksen vuoksi peruttiin useita massatapahtumia, muun muassa Finlandia-hiihto ensimmäistä kertaa sen historiassa.

Massahiihdoissa on parasta tunnelma ja yhteisöllisyys; laduilla ja majoituksissa tapaa uusia ihmisiä ympäri maailman. Hiihtääkseen maailman suurimman massahiihdon, Vaasahiihdon, noin 90 km Taalainmaan Sälenistä Moraan, tulee tietenkin jonkin verran harjoitella. Mutta suorituksen jälkeen tuntuu tosi hienolta. Kiinnostus ympäristönsuojeluun heräsi näiden harrastusten myötä jo paljon ennen kuin siitä tuli muodikasta.
Eero Rouhiainen

Jäsentapaaminen messuilla kiinnosti

Sign, Print & Pack Finland 2020 -messut Helsingin Messukeskuksessa 11.–12.3.2020 oli maassamme viimeisiä suurempia väkijoukkoja kerännyt tapahtuma ennen koronavirusepidemian aiheuttamia turvatoimia. Kättelyt ja halaukset oli jo ennakkoon sovittu jätettäväksi myöhempiin aikoihin.

Mediaunionin väkeä ensimmäisen messupäivän lounastapaamiseen oli saapunut 27 henkeä. Ei oltu pelkällä äijäköörillä liikkeellä, sillä yksi kauniimman sukupuolen edustaja oli rohjennut mukaan. Maittava lounas Platta-ravintolassa pohjusti onnistuneen tapaamisen. Tuttuja oli jälleen mukava nähdä. Itse messuilla ei suurempia erikoisuuksia osunut vanhan liiton kirjapainomiehen silmään. Parhaimpana antina oli edelleen käytävillä ja ständeillä kohdatut alan kasvot vuosienkin takaa. Teksti Reijo Kirjonen, kuva Piia Harjula.

Vuoden valokuvataidekirja 2019 on Johannes Romppasen Lilja

Kuva: Daniel Niittymäki, 2020 / Suomen valokuvataiteen museo.

Valokuvataiteilijoiden liitto ja Suomen valokuvataiteen museo ovat antaneet Vuoden valokuvataidekirja 2019 -palkinnon Johannes Romppasen kirjalle Lilja.

Ansiokkaan valokuvataidekirjan tekijälle myönnettävän, vuosittaisen palkinnon suuruus on yhteensä 4000 euroa, 2000 euroa voittajalle ja jokaiselle finalistille 500 euroa. Vuoden 2019 palkinnosta päätti kuvataiteilija-valokuvaaja Ulla Jokisalo.

Lilja on Romppasen dokumentaatio vuosista 2013–2018 ja niistä seurannaisvaikutuksista, joita lapsen yllättävä cp-vammaisuuden diagnoosi hänen perheessään aiheutti.  Jokisalo kiinnitti erityishuomiota kirjaan taide-esineenä:

”Vaikka valokuvakirjan painopaperi on hyvin ohut ja huokoinen, niin jokaisen valokuvan painojälki on hämmästyttävän korkealaatuinen sekä yksityiskohtien että värien toistossaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta valokuvakirjassa on painosivujen jättäminen rosoreunaisiksi, jolloin katsojan on itse avattava kirjan jokainen aukeama kuvien näkemiseksi. Teoskokonaisuuteen kuuluu myös kuva- ja värimaailmaltaan suloisen aistikas kotelo, johon on rei’itetty teosnimi Lilja. Päälle päätteeksi valokuvakirjan ja sen kotelon ympärillä on vielä käsin taiteltu ja kaksipuolisesti valokuvin painettu hurmaava käärepaperi.”

Lue lisää >>>

Kirjan tiedot:
Johannes Romppanen: Lilja
Valokuvat ja teksti: Johannes Romppanen
Graafinen suunnittelu: -SYB-
Värimäärittely: Colour & Books
Sidonta: Fopma Wier
Kustantaja: omakustanne
Ilmestymisaika: joulukuu 2019
Kirjapaino: Jos Morree Fine Books
Sivut: 268
ISBN: 978-952-94-2208-1

Vuoden 2019 kauneimmat kirjat on valittu

Piippo_Sakari_Eräitä_huomioita_suomen_poliittisesta_järjestelmästä_kansi
Photo ©Antti Huittinen

Kauneimman kirjan arvonimen saa tänä vuonna oivaltava ja tinkimättömällä ammattitaidolla tehty Sakari Piipon Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä (Kustannusosakeyhtiö Kosmos). Kirjan ulkoasun on suunnitellut Anna-Mari Tenhunen.

Voittajaksi valitussa kirjassa korostuu hyvän ja monialaisen työryhmän tärkeys. Mikään kirja ei synny yksittäisen kirjailijan, valokuvaajan, ulkoasusuunnittelijan, painajan tai sitojan yksilösuorituksena.

Kirjan ulkoasu on yhtä sen sisällön kanssa. Kirja on kokonaisuus, jonka tekevät yhdessä eri alojen ammattilaiset.

Kauneimmat kirjat 2019 -kokoelmaan valittiin yhteensä 29 kirjaa. Valikoimassa pyrittiin monipuolisuuteen sekä lajityyppien että suunnitteluratkaisujen osalta: klassisen kirjasuunnittelun ohella kokoelmassa on rajoja rikkovia, konventioista poikkeavia näkemyksiä ja toteutustapoja.

Kauneimmat kirjat 2019 osallistuvat Best Book Design from all over the World -kilpailuun ja kiertävät näyttelyissä Suomessa ja kolmessa Euroopan maassa. Teokset ovat myös esillä Leipzigin kirjamessuilla vuosittain. Kilpailun järjestämistä tukevat Suomen Messusäätiö ja Otavan kirjasäätiö.

Kauneimmat kirjat 2019 -näyttely avataan Kansalliskirjaston Galleriassa myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Kansalaisjärjestö

Juhlavuosi on takana ja uusi vuosikymmen vauhdilla menossa. Mediaunionin hallitus kokoontui alkuvuonna jo perinteiseen seminaariinsa. Tänä vuonna haettiin yhdistyksen toiminnalle strategiaa, visiota ja missiota tuleville vuosille tai jopa vuosikymmenille.

Yhdistystoiminta on kansalaistoimintaa, joka määritellään aktiiviseksi toiminnaksi itsestä ulospäin. Siinä toimitaan siis yhdessä muiden kanssa yhteiseksi hyödyksi. Toimintaan liittyy yhteisöllinen ulottuvuus, joka yhdessä järjestötoiminnan kanssa on oikeastaan kansalaisyhteiskunnan ydin. Kansallinen yhteiskunta käsittää kaksi muutakin toiminnallista ”haaraa” eli valtion (julkinen talous) ja markkinat (yksityinen talous).

Suomessa kansalaistoiminta ja järjestöissä toimiminen on hyvin aktiivista. Yhdistyksiä on perustettu jo 1700-luvun lopulta lähtien. Esimerkiksi vuonna 1831 turkulaiset yliopistoaktiivit perustivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran. Helsingin kirjanpainajat perustivat oman yhdistyksensä vuonna 1885. Ja kuten tunnettua, faktorit perustivat Suomen Faktoriliiton vuonna 1909.

Kansalaistoiminnan historia on siis pitkä ja sen merkitys suuri. Mutta nykyinen elämänmeno korostaa individualismia ja yksilöllisyyttä. Monella tapaa viestintäteknologian kehitys ja avoimempi maailma on sitä vain kiihdyttänyt. Ammattiyhdistysten ja poliittistenkin yhdistysten (puolueet) vaikutusvallan pienentyminen ja jäsenmäärien supistuminen kiihtyy.

Samalla kun kansalaisyhteiskunnan vanha ydin sulaa, on tilalle tulossa koko ajan lisää erilaisia elämäntapayhdistyksiä. Kansalaistoiminnan volyymi pysyy helposti ennallaan tai jopa kasvaa, vaikka onkin entistä pirstaloituneempaa. Nykyajan kansalaistoiminnan ilmiöitä ovat myös ”yhden asian liikkeet”, joita syntyy helposti modernin maailman viestintävälineillä, kuten internetin ja mobiilisovellusten avulla. Uudet liikkeet ja järjestöt ovat tuoneet mukanaan myös uudenlaisia näkökulmia ja toimintatapoja kansalaistoimintaan. Nehän verkottuvat helposti globaaleiksi ja voivat toimia puhtaasti virtuaalisina verkostoina, mutta silti tiiviinä, suljettuina ryhminä (esim. Facebook ryhmät).

Ei ehkä sittenkään ole ihme, että kansalais- ja järjestötoiminta kukoistaa Suomessa. Organisoituminen ryhmiin on ollut tapana jo yli 200 vuotta. Tapa houkuttaa ihmisiä edelleen yhdistyksiin ja muihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin.

Mediaunionin hallituksen seminaarissa ja sitä seuranneessa kokouksessa syntyi päätös sääntömuutosehdotuksesta: nimi menköön vaihtoon. Eihän yhdistyksen toiminta ole pelkästä nimestä kiinni, mutta nimi saisi mielellään kuvata oikeata toimintaa. Parhaimmillaan nimi kertoo selkeästi, ketkä kansalaistoimintaa harrastavat, minkä takia järjestö on olemassa ja miten se on organisoitu (säätiö, yhdistys, osuuskunta jne.). MDU ei ole liitto (unioni), eikä edes edusta mediaa. Ehkä tuo viestintäalan (tai sitä lähellä olevien alojen) käyttö on säännöissämme hieman suurentelua. Vai mitä mieltä itse olet?

Yhdistyksesi kokoontuu päättämään muun muassa tästä sääntökohdasta ja monista
muista tärkeistä asioista huhtikuussa. Tule paikalle ja vaikuta!

Mukavaa ja lämmintä kevättä toivottaen,

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Allan Frilander – kirjapainoammattilainen ja taiteilija

Koulupoikasena Allan Frilander seurasi tarkasti kotitalonsa pihapiirissä toiminutta
sanomalehti Keskisuomalaisen kirjapainoa. Hän kyseli ammattilaisilta, mitä kukin teki ja miten laitteet toimivat. Vastaanotto oli suopeaa, ja Allanista tuli tuttu näky tässä jyväskyläläisessä kirjapainossa.

frilander lukee
Allan Frilander kotisohvallaan tutkimassa kirjoittamaansa kirjaa.

Kun Frilander nuorena toimitti omaa koululaislehteä, hän kysyi faktorilta, voisiko sen tehdä kirjapainossa. Lupa myönnettiin, ja niin Frilander pääsi kastin ääreen. Ammattilaisten neuvoilla lehti tuli tehdyksi. Sen jälkeen faktori toi 12-vuotiaalle koululaiselle uutta ladottavaa, oikeita töitä, joista lupasi maksaa palkkaakin. Siitä se lähti. Valitsiko Allan ammatin vai ammatti Allanin?

Kirjapainoura jatkui Uuden Suomen kirjapainossa Helsingissä. Siellä Frilander suoritti konelatojan opin. Kun jyväskyläläinen kirjanpainaja Jalmari Mantere vieraili Uuden Suomen kirjapainossa, hän tokaisi Frilanderille: ”Mitä sinä täällä teet, sinua tarvitaan Jyväskylässä”. Tämän ”käskyn” ja samaan aikaan osuneen vuoden 1949 kirjaltajalakon siivittämänä Frilander palasi Jyväskylään.

Kun taidot karttuivat, alkoivat faktorin tehtävät kiinnostaa nuorukaista. Faktorikoulu olisi tarjonnut väylän edetä uralla, mutta Mantere ei ajatuksesta innostunut. Sen sijaan hän lupasi opettaa kaikki tarvittavat faktorintaidot. Suomen Faktoriliiton jäseneksi Frilander hyväksyttiin tammikuussa 1951. Jäsenkirjan mukaan hän on faktori numero 678.

Frilander_veistoksia
Frilanderin muovaamia veistoksia työhuoneen hyllyllä. Lintuaiheinen veistos on Frilanderin isän valmistama.

Frilanderin kyvyt tunnistettiin, ja hän sai stipendin ensimmäisille Drupa-messuille vuonna 1951. Myöhemmin hän kierteli myös Pohjoismaissa ja muun muassa Sveitsissä hakemassa tuntumaa alan kehitykseen ja uuteen, vasta läpimurtoaan tekevään offsettekniikkaan.

Mantereen kirjapainon jälkeen Frilander testasi faktorintaitojaan Työn Voiman kirjapainossa. Mutta suuremmat haasteet odottivat Keuruulla, jonne Otava oli perustamassa kokonaan uutta tuotantolaitosta. Frilander palkattiin sinne ylifaktoriksi vuonna 1955. Hänen tehtävänään oli johtaa laitoksen käyttöönottoa.

Seuraava haaste tuli Pietarsaaresta, jossa Jakobstads Tidningin kirjapainoon tarvittiin uudistustaitoista vetäjää. Toisin kuin aiemmat lyhyemmät työsuhteet, tuli Pietarsaaresta pitkä pesti. Se alkoi vuonna 1958 ja päättyi, kun Frilander jäi eläkkeelle vuonna 1983.

Frilander_taitavat kädet ja pieni kirja
Allan Frilander esittelee pienintä sitomaansa kirjaa.

Kuvanveistäjä ja faktori
Käden taidot, jotka olivat vieneet kastin ääreen, veivät Frilanderin myös taiteen pariin. Erilaiset muodot ja niiden luova toteuttaminen kiinnostivat, ja vapaa-aika täyttyi veistosten muotoilusta. Vuonna 1966 Frilanderin veistoksia oli ensimmäisen kerran esillä taidenäyttelyssä. Kyseessä oli yhteisnäyttely kahden taidemaalarin kanssa.

Sittemmin näyttelyitä on ollut eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin. Frilanderin töitä on museoiden ja yksityisten kokoelmissa. Viimeisin Frilanderin näyttely järjestettiin Jyväskylässä kaksi vuotta sitten; se oli taiteilijan 90-vuotisjuhlanäyttely.

Kirjaimet ovat kiinnostaneet Frilanderia aina siitä lähtien, kun hän oppi lukemaan. Kiinnostus syveni muinaisiin kirjoitusjärjestelmiin saakka. Tästä kiinnostuksesta on syntynyt lukuisa joukko taideteoksia, joissa on mukana myös sokeain pistekirjoitusta. Niille, jotka eivät pistekirjoitusta osaa, teokset ovat visuaalisia, mutta sokeat pystyvät lukemaan niihin sisältyvän viestin.

Kirjapainoammatin peruja on myös Frilanderin kiinnostus kirjansidontaan. Hän osti Gutenberg-museosta Mainzista maailman pienimmäksi mainostetun kirjan. Sen koko on 5 x 6 mm. Se oli haaste, johon Frilander vastasi valmistamalla oman pienen kirjansa, mutta hän hävisi kuitenkin koossa (6 x 7 mm). Maailman pienin kirja on tehty liimasidoksena. Frilander päätti yrittää, kuinka pienen kirjan saa tehdyksi tavallisella lankamenetelmällä. Näin syntyi komea nahkakantinen teos, jonka koko on 10 x 15 mm.

Puinen painokone
Oman puusta tehdyn painokoneen rakentamista Frilander kokeili jo koululaisena. Ensimmäiset yritykset jäivät kesken, mutta ajatus ei jättänyt rauhaan. Eläkkeelle jäätyään Frilander alkoi perusteellisesti tutkia painokoneen historiaa. Tavoitteekseen hän otti selvittää, millaisen laitteen Daniel Medelplan rakensi Pälkäneellä aapisten painamista varten vuonna 1719. Alkoi projekti, jonka tuloksena syntyi kaksi toimivaa puista painokonetta. Näistä ensimmäisessä puristusvoiman antoi puinen ruuvikierre. Frilander kuitenkin päätteli, että sellaista rakennetta Medelplanin koneessa tuskin oli. Niinpä hän rakensi toisen, vipuvarteen perustuvan koneen. Tämä jälkimmäinen kone on kesäisin nähtävillä Medelplan-museossa Pälkäneellä.

Frilander_jäsenkirja
Allan Frilanderin Suomen Faktoriliiton jäsenkirja vuodelta 1951.

Allan Frilander täytti tammikuussa 92 vuotta. Kuvanveistäjä-faktorin koti on täynnä taidetta. Jyväskylän kodin ulkovarastossa on ensimmäinen Frilanderin rakentamista toimivista puisista painokoneista. Sille olisi hyvä löytää koti, jossa laite voisi kertoa kahden suomalaisen kirjapainotaiturin – Medelplanin ja Frilanderin – elämäntyöstä. Laite on myös kunnianosoitus suomalaiselle lukutaidolle.

Kutsu MDU:n yhdistyksen kokoukseen

Tervetuloa Mediaunioni MDU ry:n sääntömääräiseen yhdistyksen kokoukseen
lauantaina 18.4.2020 klo 12.00 Finlandia Park Hotel Helsinkiin, Pohjolankatu 38, 00600 Helsinki.

Tarjoamme buffetlounaan klo 11.00 alkaen – siihen ilmoittautuminen 7.4.2020 mennessä ensisijaisesti jäsensivujen Tietoa tapahtumista > Yhdistyksen kokoukset -osiossa. Voit myös ilmoittautua faktori Vesa Salmelle, p. 050 467 9577, jos jäsensivuille kirjautuminen ei ole mahdollista.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 §:n määräämät asiat ja jäsenten hallitukselle 12.3.2020 mennessä esittämät asiat. Kokousmateriaali julkaistaan jäsensivuilla 4.4.2020 mennessä. Jos jäsensivuille kirjautuminen ei ole mahdollista, pyydä kokousmateriaali postitse faktorilta, p. 050 467 9577.

Mediaunioni MDU ry:n hallitus