Suomen ensimmäinen Sign, Print & Pack maaliskuussa 2018

Sign & Print -messukonsepti on pyörinyt menestyksekkäästi jo yli 20 vuoden ajan Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Vuonna 2017 messut laajenivat painoteollisuuden ja suurkuvatuotannon lisäksi käsittämään pakkausalan tuotteet, jolloin nimeksi vaihtui Sign, Print & Pack. Nyt konsepti tulee myös Suomeen.

Messut järjestetään Messukeskuksessa Helsingissä 14.-15.3.2018. Samaan aikaan Messukeskuksessa ovat myös kaupan alan Ecommerce + Shop Tech –messut sekä Gastro Helsinki –messut.

Lue lisää >>>

Pukstaavi – suomalaisen kirjan koti

Pukstaavi_B-talo3
Pukstaavi sijaitsee komeassa apteekkari O. A. Bäckmanin talossa, jonka Sastamalan kaupunki peruskorjasi museon käyttöön.

Suomalaisella kirjalla on valtakunnallinen museo, Pukstaavi. Se sijaitsee Sastamalassa Pirkanmaalla ja toimii Suomen kirjainstituutin säätiön alla yhdessä kirjainstituutin ja Sastamalan seudun museon kanssa.

– Pukstaavin tehtävä on tallentaa, tutkia ja välittää tietoa suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriasta, kertoo Pukstaavin vt. johtaja Marja Hänninen-Tolvi. Museossa kirjan maailmaa avataan tarinoiden, tietopakettien sekä tunnelmallisten tilojen kautta.

Kirja ja kirjapaino

Museon perusnäyttelyssä Inkunaabelista sähkökirjaan kerrotaan suomalaisen kirjan tarina. Näyttely jakaantuu kuuteen teemaan ja tilaan. Kirja esineenä -osa kertoo kirjan kehittymisestä ensimmäisistä suomalaisista kirjoista nykyhetkeen. Tarkastelun kohteena on erityisesti kirjan ulkoasu: painaminen, sidonta, paperi, taitto ja typografia.

Menetelmien kehitystä esitellään ja kerrotaan, miten muutokset ovat vaikuttaneet kirjaan esineenä. Kirjapainoon pureudutaan myös Ajatuksesta esineeksi -osiossa.
Kirjan alkujuuri on kirjailija ja hänen ajatuksensa, tämä jälkeen tarvitaan kustannustoimittaja, ehkä kuvittaja ja kääntäjä, sitten graafikko ja taittaja, kunnes kirjapainon ammattilaiset valmistavat ajatukset konkreettiseksi esineeksi – kirjaksi.

Kirjan roolia sivistyksen välittäjänä tarkastellaan monelta kantilta. Millainen rooli kirjalla on ollut mm. kansallisen identiteetin luojana ja ylläpitäjänä? Muita teemoja ovat kirjan suhde hyvinvointiin, politiikkaan, tietoon ja sensuuriin. Oppikirjoja tai uskontoakaan ei unohdeta.

Näyttely auttaa oivaltamaan kuinka läheisesti kirja on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Lukutottumukset vaihtelevat ja sähköinen media vie painetun median elintilaa, mutta kirjojen varaan rakentuva maailmamme ei ole katoamassa.

Pukstaavi_inkunaabeli
Vitriinissä on esillä aito varhainen kirja Psalterium Dauid Prophete, joka on painettu Lyypekissä 1480-luvulla. Kirjaa on 1500-luvulla käytetty Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Kirja säilyi jälkipolville ilmeisesti siksi, että uskonpuhdistuksen jälkeen katoliset kirjat jäivät vähitellen pois käytöstä. Arvokasta kirjaa ei tuhottu vaan se siirrettiin varastoon, josta se satoja vuosia myöhemmin löydettiin.

Miksi Sastamalassa?

Sastamalasta (ennen kuntaliitoksia Vammala) on matkaa Tampereelle reilut 50 ja Helsinkiin noin 230 kilometriä. Eikö kirjamuseon kotipaikaksi olisi paremmin soveltunut Turku, jonka kautta kirjapainotaito Suomeen rantautui, tai suurten kirjapainojen
ja kustantamoiden Helsinki? Muitakin vankan ja pitkän kirjapainoperinteen kaupunkeja on helppo nimetä: Porvoo, Jyväskylä, Tampere, Hämeenlinna tai Kuopio.

Pohdinta on turhaa. Jos Sastamalassa ei olisi panostettu kirjamuseohankkeeseen, olisi se kokonaan jäänyt perustamatta. Ajatus suomalaisen kirjamuseon perustamisesta virisi jo 1980-luvulla. Tällöin museolle oli tarjolla useitakin sijoituspaikkoja, mm. Porvoo ja Espoo. Kun museolle ei ollut luvassa pysyvää rahoitusta, suomalainen kirja näytti jäävän ilman museotaan. Sastamalassa idean ei annettu kuolla. Kirjan museon ystävien yhdistys sai tukea Sastamalan kaupungilta ja kaupunkilaisilta. Pirkanmaan liitto valitsi vuonna 2007 kirjakulttuurikeskuksen yhdeksi maakunnan kärkihankkeeksi. Kaupunki osti arvokkaan Bäckmanin talon, joka vuosina 2009–2011 peruskorjattiin Pukstaavin käyttöön.

Pukstaavi avattiin yleisölle vuonna 2011. Sen ympärillä on kirjakortteli, johon kuuluvat mm. Tyrvään kirjakauppa ja lasten toimintapuisto Herra Hakkaraisen talo sekä kustannusliike Warelia. Jo vuodesta 1985 Sastamalassa on vietetty Vanhan kirjallisuuden päiviä, ja tammikuussa 2013 Sastamala julistautui Suomen kirjapääkaupungiksi.  Kirjakulttuurin alalla ollaan tosissaan.

Pukstaavi_puupainin
Museon gutenbergilainen painolaite on puuseppä Harri Turusen rakentama. Se on tehty DDR:ssä 1970-luvulla valmistetun painolaitteen mallin mukaan.

Pukstaavin kokoelmat

– Pukstaavin kulttuurihistoriallisten kokoelmien laajuus on noin 200 esinettä. Taidekokoelmissa on noin 1000 objektia ja valokuvia noin 500. Lisäksi kokoelmiin kuuluu lähes 17 000 exlibriksen kokonaisuus, kertoo Hänninen-Tolvi.

Kirjapainoalan esineistö ei kuulu varsinaiseen museokokoelmaan, vaan ns. käyttökokoelmaan. Esineitä ei säilytetä varaston hyllyissä tai näyttelyvitriineissä, niitä käytetään apuna mm. koulutettaessa uusia taitajia perinteisiin ammatteihin Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kirjansidontaosastolla.

Kalliit säilytystilat pakottavat museoita rajoittamaan kokoelmien kartuttamista. Pukstaavissakaan painopiste ei ole esineissä, vaan yhä enemmän tehdään haastatteluja, valokuvataan ja videoidaan. Perinne karttuu ja säilyy digitaalisessa muodossa.

– Lukukokemukset talteen -projektissa yhtenä tavoitteena on löytää sähköinen tiedonkeruuväline, jolla kerätä ja tallentaa suomalaisten lukukokemuksia. Viime keväänä järjestimme jo lakkautetun Vammalan kirjapainon kanssa entisten työntekijöiden muistelutilaisuuden, joka tallennettiin Pukstaavin kokoelmiin, paljastaa Hänninen-Tolvi.

Pukstaavin kansallisena tallennusvastuualueena on kirjapainoalalta kirjansitojien ammattiryhmä. Nykyisten kirjanvalmistuslinjojen laitteita ei ole mahdollista säilyttää sellaisenaan, mutta prosessin vaiheet sekä koneita käyttäviltä kirja-alan ammattilaisilta kerättävät tiedot voidaan kerätä talteen. Perinteisten kirjansitoja-ammattilaisten, liimapannujen, täristimien, kultauskiekkojen ja -kivien sekä stikkeleiden ja filettien käyttäjien ammattikunnan parista riittää tarinoita tallennettavaksi.

Teksti Markku Kuusela
Kuvat Markku Kuusela ja Pukstaavi kirjan koti

 

Pukstaavi_kaapisto
Näyttely alkaa jo yleisölle varatuista säilytyslokeroista. Jokaisessa kaapissa on taiteilija Pekka Vuoren, sastamalalaisia hänkin, piirtämä kuva suomalaisesta kirjailijasta.

Kultaiset vuodet

Muistelmia Savon Sanomain kirjapainosta 1950-luvulta – OSA 1

Aloitin työni latojaoppilaana Savon Sanomissa vuoden 1950 keväällä. Silloin tulivat oppiin myös mäenlaskun ja yhdistetyn kilpailun harrastaja Pentti Leskinen, josta tuli faktori ja kirjapainon omistaja Satakunnassa ja Helsingissä sekä latinaa oppikoulussa oppinut Keijo Koistinen, sittemmin faktori ja ammattikoulun opettaja ja rehtori Helsingin Käpylässä.

Isäni Pekka J.P. Mömmö oli latomon faktorina ja Kalle Räsänen ylifaktorina. Molemmat perustivat omat kirjapainot seuraavana vuonna, joten yhteistyö heidän kanssaan jäi lyhyeksi. Matti Savander oli tullut oppilaaksi edellisenä vuonna ja neuvoi auliisti meitä nuorempia. Matin kanssa marssittiin torille suurlakossa 1956. Matti toimi myöhemmin Savon Sanomissa latojana, faktorina, myyntifaktorina ja tilauskirjapainon myyntipäällikkönä sekä aktiivisesti ay-luottamustehtävissä.

Savon Sanomat 5193925_
Savon Sanomiin hankittiin uusi ”rotatsionipainokone” Frankenthalin tehtaalta vuonna 1929. Talouslama ulottui vuoden lopulla myös graafiseen teollisuuteen ja yhtiön velka kasvoi uhkaavasti. Kirjapainotekniikaltaan lehti kuitenkin nousi kehityksen eturiviin. Muualla maassa rotaatiokoneet olivat jo yleisiä.

50-luvun alkupuolella tulivat oppilaiksi Pertti Hämäläinen ja urheilulliset ja tyylikkäät serkukset Kauko ja Heikki Haalas (Rapa), jotka myöhemmin erikoistuivat konelatojiksi. Kake

toimi myöhemmin pitkään talon pääluottamusmiehenä. Iloinen ja puhelias Olavi Rissanen saapui samoihin aikoihin.  Raimo Vinnari Varkaudesta oli konelatojana, Jouko Keräsestä ja Raimo Auvisesta tuli faktoreita, Raimosta kirjapainoliikkeen harjoittaja. Jouko ja Raimo avioituivat saman talon tyttöjen kanssa. Puolivälissä 50-lukua tulivat sakkimies Pertti Holopainen Kajaanista, Olavi Mykkänen, Eira Hernberg (Ailomaa) ja konelatojaksi siirtynyt Heikki Savolainen. Hänestä tuli faktori ja sittemmin kirjapainon omistajajohtaja.

Urheilumiehiä ja jutunkertojia

Penkkiurheilija ja tietomies Hannu Tiihonen, pitkänhuiskea Kari Airaksinen, kaverukset Pekka Hakkarainen ja Matti Karpola, huumorj´miehet Esko Silmärinen ja Sarre Satuli, urkuri Heikki Niittylä ja vähän aikaa ollut Pirjo Holopainen olivat myös 50-luvun oppilaita. Pekka oli myöhemmin välillä myyntitehtävissä, Sarresta tuli järjestö- ja liikemies.

Savon Sanomat 100 vuotta, Savon Sanomain paino
Savon Sanomain paino, stereotypoija Johannes Pelkonen käsittelee levyn reunoja ennen rotaatiokoneeseen kiinnittämistä.

Käsinlatojia, ”ulosoppineita” ammattilaisia olivat mm. Eevi Timonen, kookas naisihminen, jolla oli päässään ruskea virkattu baskeri. Eevi kertoili juttuja, kuinka hän oli tanssinut jossakin revyyssä ryssän upseerin nenän edessä. Hän kehuskeli keksineensä minulle toisen ristimänimen ja muisteli lämmöllä jo silloin edesmennyttä faktori Kalle Salokannelta. Aviopari Eila ja Kyösti Penttinen tulivat oppinsa käyneinä Kansallisesta Kirjapainosta. Kype oli urheilumiehiä, voimisteli ja kertoi sotajuttuja.  Hän oli oppi-isäni, hyvän tyylitajun omaava ja valmis neuvomaan meitä nuoria. Ylifaktori Oiva Kivisalo antoikin hänelle vaativaa muotoilua edellyttävät työt. Taisi vähän teettää omiakin kilpailutöitänsä

Kivisalo oli innostunut ammattimies ja menestynyt ladontakilpailuissa. Jaakko Korhonen oli kirjaltajain ammattiosaston rahastonhoitaja. Toivo Lyytikäinen oli vain vähän aikaa samaan aikaan töissä. Hänestä tuli faktori, ammattiyhdistysmies ja liikkeenharjoittaja. Eetu Hassinen oli vilkas karjalaismies ja innokas laulukuorolainen. Tapasi lauleskella työnsä ohessa. Siinä saattoivat joskus purettavat kirjasimet mennä väärään kastiin, mutta Eetu sepitti taitavasti syyn meidän nuorempien niskoille.

Reino Laukkanen Oulusta, Toivo Luukkonen Turust` ja Teuvo Hujanen olivat lyhempiä aikoja latojina. Heistä kaikista tuli faktoreita ja Reiskasta kirjapainon omistaja Tampereella. Maija-Liisa Miettisen (Heiskanen) luona asuin muutaman vuoden ennen sotaväkeen menoa isäni muutettua perheineen Varkauteen. Vikkelä Otto Hyvärinen käveli joka ruokatunti kotiinsa Mölymäelle syömään. Hänen tumma pukunsa minulla oli päälläni päästessäni ripiltä pari vuotta ennen oppiin tuloani. Eräs ehdoton ammattimies, taulukonlatoja ja kova kommunisti oli muutaman vuoden töissä, valitettavasti en muista nimeä.

Iloinen tyttökolmikko ja ammattimiehiä

Lehtilatomossa oli iloinen tyttökolmikko: Kyllikki Väistö, Kerttu Pöntinen ja Maija Happonen, joista viimemainittu yritti opettaa minulle jenkan askelia latomon käytävällä, tosin huonolla menestyksellä. Mainio taittaja Ilma Väänänen oli joskus eri mieltä toimitussihteerin kanssa jutun paikasta. ”Kaekessa tappaaksessa se kuuluu tänne” sanoi Ilma. Sitten oli Oton poika Veikko Hyvärinen, Oiva Paajanen, iloinen velikulta ja ohittamaton lentopalloilija Keiliniemen hiekalla, nuorempi ammattimies Tapio Suomalainen, ja vähän aikaa olivat Maija Koskinen ja Liisa Sillanpää. Maija oli Epen vaimo ja Liisa oli Forssan tyttöjä.

Konelatojia olivat torvisoiton harrastaja Teuvo Kunnas, jonka musisointia saimme joskus kuulla ilman torvea sekä mökinrakentaja ja ammattiosaston pitkäaikainen puheenjohtaja Ilmari Taskinen. Imppa latoi hitaasti mutta virheettömästi. Entinen nyrkkeilijä Toivo Miettinen latoi ihailtavan rauhallisesti ja nopeasti. Sotaveteraani, niin kuin monet muutkin, oli Sulo Juvonen. ”Sama polovelta” sanoi Suli, kun jokin ladonta meni vikaan. Sähäkät sisarukset Anna Kokko ja Aili Puupponen sekä veljekset Tauno ja Epe Koskinen, Pentti Savolainen, kauppias Kasurilasta, Elon mies ”Sandi” Eino Niskanen ja Toivo Vehmo, kirjapainosukua, olivat eri pituisia aikoja töissä. Suli, Sandi ja Pena poistuivat varhain keskuudestamme. Vielä olivat Kaisa Ailamo ja Hilja Laitinen. Savon Sanomissa opinkäyneitä ammattimiehiä olivat Ahti Niiranen ja Sakari Nyyssönen, joka oli ammatissa melkein 50 vuotta.

Muita ammattimiehiä olivat Mikkelin mies Alpo Ojapelto, myöhemmin faktori ja lehtituotannon tuotanto- ja projektipäällikkö, Kauko Pohjolainen ja Paavo Hernberg, joka siis vei Eiran vihille. Lyhyemmän aikaa olivat Kauko Uotinen ja Savosta siirtynyt Eero Kolehmainen, josta tuli pian faktori latomoon Kaarlo Lepistön jälkeen. Kalle jatkoi konelatojana. Heikki Ikonen, alkujaan Sortavalan poikia, oli kierrellyt Helsingissä ennen tuloaan, tapasi opettaa meitä nuoria aloittamalla puhuttelun kysymyksellä: ”Mitäs tunarit?”

Paperipaalin paikka

Oikolukijoina oli useita tässä mainitsemattomia henkilöitä. Siellä olivat mm. Sinikka Savolainen, konelatoja Penan sisar, Helvi Miettinen ja Rauni Väinämö, myöhemmin toimittaja ja Helsingin Sanomain kirjeenvaihtaja, Maija Känninen (avioiduttuaan) ja upea mimmi Sylvi Koponen, johon monet pojat olivat ”pihkassa”, toimitusihteeri Urho Kinnunen ehkä eniten.

Siviilipainossa oli Matti Pitkänen, joka esitti harppusooloja vauhtipyörän suojuksella, oli välillä lehtipainossakin, Simo Tuovinen ja Pentti Tuovinen, nuorempi ammattimies ja painamiskilpailuissa palkittu Eero Poutiainen. Veikko Koponen perusti pian oman painon Suonenjoelle. Jaakko Kosunen oli musiikkimies, laulusolisti ja rumpali Rytmi-orkesterissa (veli Alvar Kosonen on mm. säveltänyt laulun ”Elaine” ja isä toimi Kuopion Kirjamiesten kuoron ja VR-kuoron johtajana). Jaska oli myös hyvä urheilija, juoksi satasta, hyppäsi pituutta ja 3-loikkasi.  Hän oli voittanut Suomen Kirjatyöntekijäin liiton mestaruuden vuosina 1937, 1946 ja 1949.  Hänestä tuli faktori Vike Savolaisen jälkeen. Tiigelipainajia olivat Tyyne Sorsa, Irja Räsänen, Elsa Keinänen ja Leena Sourunjärvi, jonka kanssa joskus taisteltiin aseina värilapiot ja -purkit.

Opissa olivat Hannes Lindgren ja Erkki Hartikainen. Hani oli metsämiehiä, valitettavasti hän menehtyi jänisruttoon jo nuorena. Eko toimi myöhemmin työnjohtajana tilauskirjapainossa. Painossa oli vielä 50-luvulla käsin alistettavia silinterikoneita, alistajana oli Lempi Pulliainen. Paperinleikkaajina olivat suuriperheinen Kalervo Taskinen ja Allan Rosengren, joka näytti Kivisalollekin tarvittaessa paperipaalin paikan.

Konekanta kehittyy

Lehti painettiin aluksi 8-sivuisella, 1-värisellä rotaatiolla. Olympiavuonna 1952 tuli taloon 16-sivuinen yhdellä lisävärimahdollisuudella varustettu kone ja 1958 kone laajeni 32-sivuiseksi ja mahdollisti 4-väripainatuksen. Samana vuonna valmistuivat uudet toimitilat Vuorikadun ja Lukkarinkadun kulmassa.

Lehtipainossa työskentelivät sukulaiset Eino, Veikko ja Toivo Leskinen. Eino oli alussa mainitun Pentin isä ja Topi voitti hiihdossa kirjaltajain suomenmestaruuksia. Unto Räsänen oli räväkkä stereotypoija ja matriisin vetäjä, Alina Jaatinen suustaan ja käsistään aikaansaapa rotaation pesijä sekä Aapeli Kokkonen ja Kauko Lyytinen painajia. Aapeli oli joskus kesäisin laivoilla kansimiehenä.

Erkki Viljakainen tuli vuonna 1954 ammattimiehenä ja toimi rotaatiomestarina Heiniön jälkeen aina vuoteen 1989 saakka. Unto Sihvo kävi vain kääntymässä vuoden verran. Nuorempaa väkeä olivat Valto Holopainen, joka meni naimisiin postituksen Rauha Kokkosen kanssa ja siirtyi VR:n palvelukseen. Juhani Pelkonen oli stereotyypparina ja muutti kalastusalalle. Pentti Kankkunen oli opissa ja toimi myöhemmin kauppiaanakin.

Savon Sanomat 4417782_
Kauppaneuvos Martti Suhonen.

Mestarina oli Niilo Heiniö. Hän oli innokas kalamies ja kävi kuhan uistelussa Lentualla saakka. Yötöissä oli eväänä pullo viinaa, jonka nauttiminen ei työtahtia haitannut. Meille latojaoppilaille oli kauhistus joutua kantamaan lehtiä painosta, sillä Heiniö antoi tahtia jytäkällä nyrkiniskulla päälakeen. Sitä seurasi römeä-ääninen suullinen kehotus vilkkaampaan liikkeeseen.

Savon Sanomat 4909702_
Erkki Viljakainen, rotaatiomestari, tuli Savon Sanomiin painajaksi 1954 ja jäi eläkkeelle 1989.

Teksti Hannu Taanio (Mömmö).
Muistelusten toinen osa ilmestyy numerossa 4/2017

Haastattelut: Pertti Holopainen, Erkki Viljakainen, Jaakko Kosunen ja Kauko Haalas, joka on myös osittain tarkistanut tekstin.

Kiriat – Bökar -näyttely jatkuu 19.11. saakka

Näyttely Kiriat – Bökar -Kirjauutuudet Suomessa reformaation aikaan esittelee reformaation ja sitä ympäröineiden vuosisatojen uusia tuulia kirjallisuudessa Suomessa ja Turussa. Reformaation aikaan kuului myös kirjallisuuden nousu, ja jo 1400-luvulta lähtien Suomeen ja Turkuun saatiin mitä vaikuttavampia ja tärkeämpiä kirjoja.

Näyttely tuo esille tuon ajan kirjallisuuden uutuuksia ja kirjojen näyttävyyttä. Mukana ovat muun muassa ensimmäiset suomenkieliset versiot Uudesta Testamentista, koko Raamatusta ja aapisesta.

6.4.–19.11.2017, Kijkin kappeli, Turun tuomiokirkko
Lisätietoja >>

Suomalainen postimerkki voitti EUROPA-postimerkkikilpailun

PostEuropin järjestämän linna-aiheisten EUROPA-postimerkkien kilpailun voitti Anssi Kähärän Postille suunnittelema Lumilinna-postimerkki. Kuvassa on Kähärän rakentama lumilinna talvimaisemassa.

Eurooppalaisten postioperaattoreiden yhdistys PostEurop on julkaissut EUROPA-postimerkkejä vuodesta 1956 lähtien. Asiantuntijaraati on vuodesta 2013 alkaen valinnut parhaimman EUROPA-postimerkin. Suomi on ollut kilpailun kärjessä jokaisena vuonna.

Lumilinna-merkissä raati arvosti merkin omaperäisyyttä. Lähes kaikki maat käyttivät merkin kuvituksena linnaa, Suomessa merkkiin tuotiin lumilinna.

– Postimerkki kertoo Suomesta omalaatuisella tavalla ja on samalla mitä hienoin matkailumainos, Postin Design Manager Tommi Kantola sanoo.

– Halutun kaltaista lumilinnan kuvaa ei löytynyt mistään, joten rakensin linnan itse Kymijoelle, Iitin kirkonkylän kupeeseen, Anssi Kähärä kertoo.

– Kuvausolosuhteiden suhteen kävi aivan älytön tuuri, sillä illan viimeinen auringonlasku oli mielettömän hieno.

Anssi Kähärä on suunnitellut Postille aiemmin Vaivaisukkoperinettä ja Valkolakki -postimerkit. Kähärän suunnittelutoimisto Werklig on voittanut useita palkintoja muun muassa Kyrö Disteller Company -tislaamolle toteuttamilla töillä.

Suomen sijoitukset EUROPA-postimerkkien kilpailussa

2013: Postin jakeluautot, Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi, 1. sija

2014: Kantele, Sanna Mander, 2. sija

2015: Vanhat lelut, Klaus Welp, 3. sija

2016: ei kilpailua

2017: Lumilinna, Anssi Kähärä, 1. sija

”Stadissa tehty” -kilvan voitto Maija Pajuojalle

Taiteiden yönä palkittiin Päivälehden museon Painokellarissa Stadissa tehty 2017 -näyttelyn voittaja.  Näyttelyssä oli esillä kymmenen Stadin ammattiopiston painoviestinnän koulutusalan opiskelijan työtä kuluneelta lukuvuodelta. Työt näyttelyyn oli valinnut esiraatina toiminut ammattiopiston opettajakunta.

Näyttelyyn valitut työt puolestaan arvioi Päivälehden museon asettama tuomaristo. Se totesi, että nyt jo kolmannen kerran järjestetyn näyttelyn kokonaistaso oli noussut edellisvuosiin nähden. Tällä kertaa mukana ei ollut erikoisuuksia, vaan työt olivat tyypillisiä painotuotteita. Oikeissa tai niitä muistuttavissa tuotantoon tarkoitetuissa töissä opiskelijoiden koulussa omaksumat taidot tulevat parhaiten esiin, tuomaristo linjasi.

Tuomariston muodostivat pk-asiamies Annukka Ahopalo (Graafinen teollisuus), vt. viestintäpäällikkö Ilmari Tuomivaara (Medialiitto) ja kirjaltaja Juhani Lahtinen (Päivälehden museo).

Näyttelyn parhaaksi työksi tuomaristo valitsi Maija Pajuojan (23 v.) valmistamat Koivukäpy-saippuan pakkaukset sekä mainoslehtisen. Työn erityisansiona pidettiin sitä, että tekijä ei ollut luonut vain yksittäistä painotuotetta vaan kokonaisen brändin ja sille selkeän ja omaleimaisen graafisen ilmeen. Sekä tuotepakkaukset että mainoslehtinen olivat tuotantoa vaille valmiit. Saippuapakkauksessa ei kikkailtu ratkaisuilla, jotka oikeassa tuotannossa tulisivat liian kalliiksi, vaan ”peruspakkaus” oli muotoiltu houkuttelevaksi graafisen suunnittelun keinoin.

Voitostaan Maija Pajuoja oli iloisen yllättynyt. Hän ei osannut ennakoida menestystään, koska ei ollut halunnut ennakkoon käydä katsomassa muita näyttelyssä esillä olleita töitä. Nyt kilvan ratkettua hän tutustuu muihin töihin huolella. Näyttely onkin esillä Painokellarissa vielä syyskuun puoliväliin saakka.

Maija valmistui tänä kesänä painotuotantoassistentiksi. Graafinen ala ei kuitenkaan alkujaan ollut hänelle itsestään selvä uravalinta. Kuvataidelukion jälkeen hän oli aloittanut kielitieteiden opinnot Helsingin yliopistossa. Opinnot sujuivat hyvin ja kielitiede kiinnosti, mutta muutaman vuoden jälkeen Maija totesi, että edessä oleva tutkijanura ei ollut se polku, jota hän halusi kulkea.

Niinpä hän hanki ja pääsi opiskelemaan Stadin ammattiopistoon painoviestinnän koulutusohjelmaan. Kuvataiteet ovat häntä aina kiinnostaneet ja ammattiopistossa sai oppia kuvan käsittelyä sekä julkaisutekniikoita. Myös graafisessa teollisuudessa käytössä oleva uusin tekniikka tuli tutuksi. Samoin alan kaikki työvaiheet painopinnanvalmistuksesta jälkikäsittelyyn.

Asiakaslähtöinen työskentely alalla, jossa voi toteuttaa itseään kuvallisesti, tuntuu Maijan mielestä nyt hyvältä ratkaisulta. Työpaikkahakemukset ovat vetämässä. Sen kummempia jatkosuunnitelmia ei juuri nyt ole, mutta teollinen muotoilu on ala, johon Maija saattaa jatkossa suuntautua.

Taiteiden yötä vietetään Päivälehden Museossa

Taiteiden yönä 24.8. on Päivälehden Museossa ohjelmaa kaikenikäisille! Kuvittaja Maija Hurmeen Runopolkuja-pajassa lapset pääsevät runoilemaan ja kuvittamaan runojaan. Netti-ilmiöksi noussut hilpeä Kalevauva.fi rokkaa foorumikirjoittelun ihmeellisessä maailmassa. Camillan kahvila myy makeita ja suolaisia herkkuja koko illan ajan.

Lue lisää >>

Maailman parhaat lehtikuvat Sanomatalossa

Helsingin Sanomat ja Canon tuovat World Press Photo -näyttelyn Helsinkiin nyt neljättä kertaa.

Maailman arvostetuin kuvajournalismikilpailu World Press Photo järjestettiin nyt 60. kerran ja siihen osallistui 5 034 ammattikuvaajaa ja yli 80 000 kuvaa 125 maasta. Tuomaristo palkitsi kahdeksassa teemasarjassa 45 valokuvaajaa. Kaikki palkitut työt ovat esillä näyttelyssä.

Vuoden 2017 voittajakuvaksi valittiin turkkilaisen Burhan Ozbilcin kuva venäläisen diplomaatin murhasta. Palkittujen joukossa on myös suomalaista kuvajournalismia: Helsingin Sanomien valokuvaajan Markus Jokelan kuvasarja Table rock, Nebraska voitti kolmannen palkinnon Pitkäaikaiset projektit -sarjassa.

World Press Photo 2017 -näyttely on esillä Sanomatalon Mediatorilla 18.8.−6.9.2017.