Kynäilyä ja tietovisailua

Olen Toivo, mutta Topiksi minua on aina kutsuttu. Synnyin talvisodan jälkeen 82 vuotta sitten vanhalla kätilöopistolla Eirassa. Pääsin armeijasta vuonna 1961, ja menin pian naimisiin. Lapsia meillä on kaksi, lapsenlapsia viisi ja lapsenlapsenlapsia kaksi.

Topi Berg. Kuva Keijo Lehto.

Graafiselle alalle ajauduin sattumalta. Olin 1950-luvulla töissä Elannon lautatarhalla Sörnäisten rantatiellä höylärin apulaisena. Elanto kuitenkin lopetti tarhan, ja jäin työttömäksi. Eräänä päivänä kuljin Kotkankadulla Yhteistyön kirjapainon ohi. Menin teknisen johtajan Aimo Tenhovuoren puheille. Oli perjantai, ja täytin sinä päivänä 19 vuotta. Seuraavana maanantaina aloitin rotaatioapulaisena.

Vuosien mittaan ylenin rotaatiotyöntekijäksi ja rotaatiopainajaksi. Itäsaksalaisella Plamagilla painettiin mm. Kansan Uutisia ja SKDL:n julkaisuja. Kirjapainometalli oli päivän sana. Stereotypiassa valetut levyt olivat raskaita nostella – me olimmekin voimamiehiä. Kymmenisen vuotta olin yötyössä: töihin mentiin 21.30, pois päästiin, kun lehti oli painettu. Työpäivän pituus oli korkeintaan neljä tuntia, mutta palkka saatiin kahdeksasta. Aikamoiset edut!

Osallistuin Faktorikoulun XIV kurssille vuosina 1974–1976. Sen jälkeen olin kaksi vuotta sitomon työnjohtajana. Vuodet 1978–1980 olin Oulun Kirjateollisuuden toimitusjohtajana. Siellä Plamag kohopainorotaation tilalle hankittiin Harris-offsetrotaatio, joka olikin oiva ostos.

Perhe pysyi Helsingissä, ja palasin takaisin Yhteistyön Herttoniemen painotaloon, johon oli hankittu itäsaksalainen Rondoset-offsetrotaatio. Olin ensin Kansan Uutisten postituspäällikkö ja sitten rotaation ja postituksen ylityönjohtaja. Siinä hommassa olin koko 1980-luvun, välillä tosin lainassa Kansan Uutisten levikkiosastolla – siellä kun tarvittiin hymyilevää miestä.

1990-luvun alussa Neuvostoliitto romahti, ja niin romahti Yhteistyökin ihan konkurssiin asti. Neuvostoliittohan oli ollut sen suurin tilaaja. Jäin taas työttömäksi. 1990-luku oli surkeaa aikaa. Myin arpoja toreilla ja pari kolme kautta olin Helsingin Jyryn kaukalopallojaoston toiminnanjohtajana. Olin portsarina ravintolan ovella ja eri tilaisuuksissa järjestyksenvalvojana. Käväisinpä Paperityössäkin työnsuunnittelijana ja hinnoittelijana.

Laman aikana vähennettiin väkeä varmuuden vuoksi, ja taas tuli potku persuuksiin. Ehkäpä siinä vaikutti sekin, että olin tullut SKP:n ja Rakennustyöväen liiton kirjapainosta. Faktoriliiton lomanviettopaikassa Niska-ahossa Kuhmon Lentuanjärven rannalla olin isäntänä monena kesänä. Minusta ei ehtinyt tulla juoppoa, kun alkoi syntyä lapsenlapsia. Hoitelin niitä aina tarvittaessa.

Suomen kielestä ja kirjoittamisesta olen pitänyt aina. Kirjoitin aikoinaan radioon hupailuja ja kuunnelmia. Ensimmäinen julkaistu kuunnelmani oli rikostarina nimeltä Kaarnalaivat. Se oli Aune Haarlan
lempikuunnelma. Pääosia esittivät Pia Hattara ja Erkki Luomala. Kun minusta tuli faktori, palkka nousi sen verran, ettei enää tarvinnut kirjoittaa lisäansion toivossa. Kirjoittaminen jäi syrjään pitkäksi aikaa. Se kaduttaa. Olen eläkkeellä taas tarttunut kynään. Kirjoitan runoja, tarinoita ja juttuja historiasta. Tarinoitten huumori on vahvin valttini, niin ovat muut sanoneet.

Johtuukohan hyvästä muistista, että kirjoitin 73-vuotiaana ylioppilaaksi yhdessä lapsenlapseni Inkan kanssa. Olen osallistunut tietokilpailuihin hyvällä menestyksellä ja myös vetänyt niitä eri tilaisuuksissa – voi sanoa, että harrastan niitä. Kaverini Pekan kanssa vedämme tietovisaa Entisten viisasten kerho vuoroviikoin Eläkeläiset ry:n nettisivuilla.

Kuulun Kävelypässit-nimiseen miesporukkaan. Me kymmenen kävelemme usein esim. Tuusulanjärven ympäri tai pitkin Sipoonkorpea. Minä olen toistaiseksi moisesta touhusta vapaalla, sillä vasemmasta jalastani katkesi reisijänne. Mutta pian palaan kuvioihin entistä vahvemmin kintuin.

Teksti Toivo Berg ja Keijo Lehto

PS . Olin hoidettavana Töölön sairaalassa ja Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa, siellä syntyi alla oleva runo.
___

TÖÖLÖN SAIRAALASSA
Olen Töölön sairaalassa
osastolla kaksi, huoneessa neljä.
Samassa huoneessa meitä on kuusi.
Minä ainoa olen ainoa mies,
loput viisi ovat naisia.

Väliverho vedetään häveliäästi eteen,
kun meille tehdään toimenpiteitä.
Mitään ei siis näy ulospäin nyt,
kun sairaanhoitaja katetroi minua.
Tämä homma on hänelle arkirutiinia.

Minä olen kuitenkin vaikea tapaus,
katetri ei millään tahdo mennä perille.
Hoitajakin ähkii, minä koetan pysytellä rentona.
Potilastoverit arvaavat, mistä on kysymys.
He ovat hiljaa, he ovat hienotunteisia.

Lopulta katetri löytää tiensä perille. Jo helpottaa.
Katetroija ja minä olemme iloisia.
Niin ovat potilastoveritkin.
Me kaikki taputamme käsiämme.
Me taputamme minulle, sairaanhoitajalle
ja toisillemme.
Me taputamme suomalaiselle terveydenhoidolle.


Topi Berg

Teollinen ja puoliteollinen kirjansidonta Suomessa

Miten kirjansidonta on kehittynyt 1960-luvulta tähän päivään? Teollista kirjansidontaa tehtiin isoissa kustannustaloissa pääosin automaattikoneilla. Kiinnostavampaa kirjansidonta oli puoliteollisissa kirjansitomoissa, joissa työvaiheet tehtiin erilliskoneilla jopa käsityönä.

Kirjan noukintaa tehtiin pöydän reunalla, mutta oli myös pyöriviä noukintakoneita ja joissain sitomoissa ylösottokoneita. Neulonta tapahtui käsin syöttäen erillisellä ns. heftauskoneella, joita saattoi olla useampi rinnakkain. Yleensä koneilla oli vastaanottaja neulotuille kirjan sisuksille. Sisuksen liimaus, puhtaaksileikkaus ja selän pyöristys tehtiin erilliskoneissa.

Päänauha (kapiteeli) laitettiin käsin. Kirjan kannen valmistus tapahtui yleensä linjassa: ylivedon liimaaja, pahvien ja irtoselän asettelija ja reunojen kääntäjä (ns. sisäänlyönti). Kirjan kansitus sujui kirjansitojan ja kannenvoitelijan työnä käsin, taipeen puristus taas erillislaitteella.

Puoliteollisen kirjansidonnan työvaiheet tarvitsivat monta tekijää, yleensä työntekijäjoukko oli naisvaltainen. 1960-luvun lopulla alkoi osittainen automaatio em. työvaiheiden yhdistelmillä. Käyttöön tuli mm. kone, joka liimatusta ja puhtaaksileikatusta sisuksesta alkaen pyöristi selän, liimasi ja asetteli harsovahvikkeen sekä leikkasi, liimasi ja asetti kapiteelinauhan paikalleen. Kone pyöristi ja
alisti kannen ja kansitti kirjan puristimeen.

Kirjansidonnan termistö on ollut hukassa jo pidemmän aikaa. Puhutaan mm. puoliranskalaisesta sidonnasta, kun halutaan kangas (kluutti) seläksi ja paperi ns. ylivedoksi. Tämän sidontatavan nimi on puolikluuttinen sidos. Puoliranskalainen sidos on kyseessä silloin, kun selkä ja kulmat ovat nahkaa, selässä on kohokkeet (bindit) ja yliveto on yleensä paperinen. Myös käsitys liima- tai lankaselästä on puutteellinen. Sidottu kirja on aina kovakantinen, joko liimanidotulla tai neulotulla sisuksella. Nidottu kirja on aina pehmeäkantinen, joko liimanidottu tai lankanidottu. Teksti Esko Salonen

Kirjansitojamestari ei ole lukutoukka

Otsikko on lainattu Västra Nyland -lehden syntymäpäiväjutusta. Kun toimittaja kysyi Esko Saloselta, 76 v, montako kirjaa hän on sitonut, hän vastasi: ”Kyllä se miljoonissa on”. Mutta kysymykseen montako kirjaa hän on lukenut, Salonen joutui vastaamaan: ”En yhtään”.

Kirjansitojamestari Salonen ja kisälli Ottopoika. Kuva Tony Elf.

Todellisuudessa kirjansitojamestari tarkistaa jokaisen kirjan laadun ja oikeellisuuden. Kouluaikana Esko Salonen teki kesätöitä setänsä liikkeissä. Koulujen päättyessä isä käski hakeutua vakituiseen työhön, joten helsinkiläisenä Salonen marssi Siltasaarenkadulle nuorisotyönvälitykseen.

Tarjolla oli kaksi oppisopimuspaikkaa, kaideviilarin ja kirjansitojan. Jälkimmäinen homma kuulosti siistiltä sisätyöltä, joten se tuli valituksi. Hän pääsi Pitäjänmäellä sijaitsevan Kirjateos Oy:n kirjansitomoon oppipojaksi ja aloitti työt vuonna 1960 syyskuun 8. päivänä kello 7.00. Onnea oli, että työ oli monipuolista, ja hyvien kädentaitojen ansiosta taidot karttuivat nopeasti.

Kisälliajan huippuhetkiä

Usko ja luottamus osaamiseen ja taitoihin mahdollistivat vaativatkin sidontatyöt. Salonen pääsi sitomaan mm. Suomen puolustuslaitoksen lahjan presidentti Urho Kekkosen 70-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1970. Lahja oli isokokoinen, kovakantinen ja sentin paksuisiin kansiin sidottu kokonahkainen, 12-senttinen ja a3-kokoinen laitos. Kansiin prässättiin UKK:n synnyinkodin Lepikon torpan ison hirren pääty, tekstit, päivämäärät ja presidenttivaakuna.

Salonen sitoi myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerille Leonid Brezhneville albumeja ja joitain kirjoja. Nämä vaativat ja arvokkaat sidontatyöt lisäsivät puhtia edelleen.

Vuodet 1960–80 olivat vilkasta aikaa, sekä kotimaisia että pohjoismaisia kirjansidonta- ja työ- ja taitokilpailuja oli useita. Myös erilaisia kursseja, kuten taidekirjojen ja paperien marmorointiin ja kultasyrjien ja muiden tekniikoiden oppimiseen, oli paljon. Oppejaan jakoi mm. maailmalla tunnettu sveitsiläinen kirjansitoja Hugo Peller, jonka sidontatapoja Salonen on käyttänyt kilpailutöissään. Oppija kisällinajan työnäytteiden jälkeen Salonen suoritti mestaritutkinnon ja sai mestarikirjan vuonna 1972.

Uusi aika ja yrittäjyys

Vuonna 1978 Salonen oli tilanteessa, jossa hän pohti, jatkaako vieraan palveluksessa vai oman työn tekijänä. Hän valitsi yrittäjyyden. Työvuosina ja erityisesti työnjohtajana ja kirjansitojamestareiden yhdistyksen aktiivina olivat kustannustalot ja kirjapainot tulleet tutuiksi. Kerran kokouksessa hän mainitsi yrityksen perustamisesta, johon Otavan kirjansitomon johtaja Kemppainen heti totesi: ”Nyt oot perustanut oman, aamulla tulee kuorma sidottavaa”.

Salosen kirjansidonta jatkuu edelleen mielenkiintoisten projektien parissa. Hän kuuluu Suomen kirjataiteen komiteaan ja toimii siellä Mediaunionin edustajana valitsemassa vuoden kauneimpia kirjoja. Tällä hetkellä Salosella on työn alla yksi uran hienoimmista hankkeista.

– Voin hyödyntää tietotaitoani Borgåbladet-lehden korjaus- ja restaurointityöhön. Vuosikerrat ulottuvat vuodesta 1864 alkaen 1980-luvulle, kyseessä ovat siis 100 vuoden vuosikerrat, Salonen iloitsee.

Borgåbladet perustettiin vuonna 1860, ja vuonna 2015 se yhdistyi Östra Nylandin paikallislehteen. Uuden lehden nimi Östnyland. Kirjansitojamestari Esko Salonen on sitonut Östnylandin vuosikertoja sen perustamisesta alkaen.

– Pari vuotta sitten syntyi ajatus Borgåbladetin huonokuntoisten vuosikertojen entisöinnistä. Työ on hyvä tehdä nyt, kun kirjansitojia vielä on. Idea johti yhteistyöhön. Vuodesta 2021 alkaen Salonen on entisöinyt 1800-luvun lehtivuosikerrat, ja työ jatkuu muutaman kymmenen lehtivuosikerran vuosivauhdilla, kertoo Östnylandlehden päätoimittaja Helén Kurri vaativasta projektista ja sen tarkoituksesta.

Kirjansitojamestari Esko Salonen. Kuva Tony Elf.

– On kulttuuriteko, että vanhat, osittain hyvin kuluneet lehtivuosikerrat entisöidään. Vuosikerrat säilytetään arkistossa Porvoossa, ja niitä käyttävät mm. paikallishistorioitsijat ja Östnylandin toimittajat. Hanketta tukevat Östnyland/ KSF Media ja Konstsamfundet, Helén Kurri toteaa.

Fespa 2022 -messut Berliinissä

Matkalaiset aurinkoisissa paluutunnelmissa Berlin-Brandenburgin lentokentällä.

Fespa Global Print Expo 2022 -messut pidettiin Berliinin messukeskuksessa touko– kesäkuun vaihteessa. Tuttuun tapaan Mediaunioni järjesti tänäkin vuonna messumatkan. Matkajärjestelyt hoiti Ikaalisten
Matkatoimisto.

Verrattuna syksyn 2021 vielä vahvasti pandemian vaikuttamiin Amsterdamin messuihin oli ilahduttavaa nähdä, kuinka suuri oli näytteilleasettajien ja messuvieraiden määrä Berliinissä. Matkamme ajoittui siten, että ryhmällämme oli käytännössä puolitoista päivää aikaa tutustua näyttelyyn. Osa ryhmästämme käyttikin koko tuon ajan tehokkaasti.

Muotoleikkuulaite. Leikkuu voidaan tehdä myös paksulle materiaalille.

Messujen pääkohteina olivat silkki- ja digitaalipainaminen, suurkuvatulostus sekä tekstiilipainaminen. painopaperille painaminen ei ollut tämän näyttelyn juttu. Myös tällä sektorilla moni toimittaja tarjoaa asiakkailleen pitkälle automatisoitua konseptia, joka sisältää tuotannonohjauksen, automatisoidun aineiston käsittelyn ja työnkulun sekä julkaisujärjestelmät eri tarkoituksiin.

Samalla kun perinteinen paperille painaminen pikkuhiljaa vähenee, tilalle kehitetään uutta. Myös alan termistö uusiutuu. Yhtenä esimerkkinä messuilla puhuttiin nyt DTF-tulostuksesta eli Direct To Foil tai Direct To Fabric.

Berliinissä sää suosi matkalaisia, aurinkoa ja lämpöä riitti. Käyttämämme hotelli on Saksan toiseksi suurin ja sijaitsee keskeisellä paikalla Alexanderplatzilla, josta matkailijoiden oli hyvä tutustua Berliinin tarjontaan. Suuri hotelli tarkoitti myös suurta ihmismäärää, eli ala-aulassa ja aamiaisella riitti väkeä ja vilskettä.

Tämän vuoden messuille osallistui 17 Mediaunionin jäsentä ja kolme seuralaista. 20 henkilön kiintiö täyttyi nopeasti, ja muutama ilmoittautui varallekin. Jos jatkossa kiinnostus vastaaville matkoille on yhtä kovaa, olisi hallituksen hyvä harkita osallistujamäärän lisäämistä muutamalla henkilöllä. Vuosittain pidettävät Fespa Global Print Expo -messut ovat ensi vuonna Münchenissä 23.–26.5.2023 ja sitä seuraavat jälleen Amsterdamissa 19.–22.3.2024.

Teksti Erkki Hänninen, kuvat Erkki Hännisen kuva-arkisto

6 kysymystä:

Kuka? Ari Luoto, 54 vuotta, Helsinki

1. Työnantajasi nyt? Mitkä ovat yrityksesi valtit?
Työskentelen Bitpress Oy:ssä, tittelini on tekninen johtaja. Valtteja ovat ehdottomasti suomalainen, joustava ja eri osa-alueiden ammattilaisista koostuva tiimi. Meiltä saa sertifioidut palvelut ja korkealaatuiset tuotteet ympäristöarvot huomioiden.

2. Kuinka kauan olet ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi?
Olen ollut alalla vuodesta 1989 alkaen. Työssäni olen päässyt työskentelemään erittäin vaihtelevissa, ensisijaisesti teknisiin asioihin liittyvissä tehtävissä. Yhtään samanlaista työpäivää minulla ei ole ollut. Olen saanut matkustaa paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ammatillisen asiantuntijakoulutuksen olen suorittanut ulkomailla. Teknologian kehittyminen, pandemian mukanaan tuomat etätyöt ja laitteistojen remote support -mahdollisuudet ovat nyt mukavasti vähentäneet reissaamista.

Kuva Ari Luodon kuva-arkisto.

3. Mikä sai sinut eksymään alalle? Mikä kirjapainoalalla on hyvää tai huonoa?
Työurani alkoi Oy Strömberg Ab:ssa taajuusmuuttajien elektroniikkakenttätehtävien parissa. Vuonna 1989 kirjapainoalan maahantuonnissa oli kysyntää sähkö- ja elektroniikka-alan osaajalle, joten työt alkoivat silloin Oy Fred. Wagnerilla. Vahva vaikutus oli myös vanhemmillani, jotka molemmat työskentelivät painoalalla aina eläkeikään asti.

4 Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus?
Alan tulevaisuus on mielestäni mielenkiintoinen ja kovin haastava. Uuden teknologian kehittyessä avautuu tietysti aina uusia mahdollisuuksia, vaikka ala nykymuodossaan muuttaakin muotoaan. Perinteisen painotoiminnan vähentyessä ovat pakkauspainaminen ja pakkausten logistiikkaan liittyvät toiminnot mahdollistaneet uusia haasteita.

5. Mille naurat? Milloin hermostut?
Nauran hyville vitseille ja Kummeleille. Hermostunkin joskus, esimerkiksi liikenteessä. Kun liikun paljon autolla, niin joskus on ollut tilanteita, joissa meinaavat ”hihat palaa”.

6. Lempilausahduksesi tai mottosi?
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Tämä sopii erityisen hyvin golfharrastukseeni.

Tekstin toimitti | Tuula Sipilä

Stadissa tehty 2022 -näyttelyn voittajat valittiin

Päivälehden museon Painokellarissa järjestetyn Stadissa tehty 2022 -näyttelyn voittajat julkistettiin Taiteiden yön tapahtumassa torstaina 18.8.2022. Näyttelyssä oli esillä yksitoista Stadin ammattiopiston opettajien esiraadin valitsemaa julkaisutuotannon ja kuvallisen ilmaisun osaamisalan oppilastyötä – kahdeksan niistä fyysistä ja kolme digitaalista.

Toinen Stadissa tehty 2022 -näyttelyn palkituista tekijöistä Jaana Mäkelä.

Päivälehden museo oli kutsunut tuomariston arvioimaan esillä olevat työt ja valitsemaan näyttelyn parhaan työn. Tuomaristoon kuuluivat Annukka Ahopalo, Jörgen Kari ja Markku Pitkänen.

Tuomariston mukaan näyttelyn taso oli poikkeuksellisen korkeatasoinen ja monipuolinen. Uniikkien yksittäiskappaleiden – jopa taideteosten – arvioiminen rinnakkain kaupallisten ja massatuotantoon ja -jakeluun tarkoitettujen asiakastöiden kanssa oli vaikeaa.

Tuomaristo päätyikin voittajatyön nimeämisen sijaan jakamaan voiton ja yksittäisen kilpailutyön sijaan palkitsemaan kaksi tekijää.  Toinen heistä osallistui kilpailuun kahdella perinteisellä tekstivoittoisella ja luonteeltaan kaupallisella taittotyöllä, toisen peräti kolmessa kilpailutyössä taas ei ollut tekstiä lainkaan. Ensimmäisen sijan jakoivat Jaana Mäkelä ja Anna Zhdanovich.

Tuomaristo arvioi, että molemmilla palkituilla on edessään selkeä urapolku julkaisutuotannon maailmassa. Stadissa tehty 2022 -näyttelyn töihin voi tutustua Päivälehden museossa 18. syyskuuta saakka.

LIsätietoja >>>

Painetun sanan markkinat Siurossa

Nokian Siuro vetää kulttuurialan väkeä, seudulla asuu kirjailijoita ja taiteilijoita, kuten runoilija J.K. Ihalainen ja Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja Tiina Lehikoinen. Lauantaina 20.8. Siurossa järjestetään ensimmäiset Painetun sanan markkinat. Tapahtumapaikkana on Siuron Knuutilan Kartano (Lukkisalmentie 49) ja Koski-Baari (Siurontie 71, 37200 Siuro).

Idea on emeritusprofessori Jyrki Käkösen, joka avaa tilaisuuden klo 10.00. Luvassa on mm. paneelikeskustelu Digitalisaatio ja kirjallisuus – painettu sana ja sähköistymisen haasteet. Kirjailijapuheenvuoroissa mm. Nokian paperitehtaan johdossa työuransa tehnyt kirjailija Olavi Toivola kertoo romaanistaan, joka ilmestyy syksyllä. Illalla markkinat jatkuvat Koski-Baarilla.

Lue lisää tapahtumasta >>>

Painoarvoa yrityslähtöisille puheenvuoroille

Metropoliassa käynnistyi syyslukukaudella 2020 printtimedian sivuainekokonaisuus vapaasti valittavina opintoina. Tavoitteena on vahvistaa tällä hetkellä globaalisti kasvavan printtialan osaamista Suomessa.

Koulutuksen kautta alalle haetaan osaajia, joilla on laajempaa osaamista heidän tullessaan erilaisista koulutuksellisista taustoista. Opiskelijoille annetaan lähtökohdat erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä printtialan vauhdilla muuttuviin tehtäviin.

Koulutusta on rakennettu kahdesta lähtökohdasta

Opintojen rakentamista ohjaa kaksi keskeistä näkökulmaa. Yhtäältä kynnys opiskella sivuainekokonaisuutta halutaan pitää mahdollisimman matalalla. Tällä tavoitellaan sitä, että tulevilla insinööreillä ja vaikkapa tradenomeilla tai graafikoilla on monipuolista osaamista tulevalle työuralle. Käytännön toteutuksessa tämä tarkoittaa sitä, että alkupuolen opintojaksot voi suorittaa verkkopohjaisesti sähköisellä alustalla ja siis opiskelijoiden toivomalla tavalla ajasta ja paikasta riippumatta.

Toisaalta toteutuksessa on annettu alan yritysten edustajien luennoille ja ajankohtaiskatsauksille poikkeuksellisen suuri painoarvo. Korona-ajan opetuksista viisastuneena Metropolia on videoinut Karamalmin kampuksen mediatekniikan studiossa nämä puheenvuorot etukäteen niin, että tuloksena on saatu mahdollisimman korkealaatuisia materiaaleja. Me Painovoimaa-hankkeen vastuuhenkilöt
uskomme, että näiden työelämälähtöisten videoiden kautta alan tulevaisuuden näkymät ja monet mahdollisuudet välittyvät nuorille parhaiten.

Alan rakennemuutos huomioitu

On selvä, että printtialan rakennemuutos jatkuu edelleen. Se näkyy mielestämme kolmella tavalla. Mediaan keskittyvä painaminen ei ole kasvun aluetta, eikä se sitä ole ehkä tulevaisuudessakaan. Pitää kuitenkin olla hereillä ja huomata tässä tilastollista vääristymää. Suomessa ei tilastoida ilmaisjakeluita tavalla, joka antaisi oikean kuvan tilanteesta. Oletettavasti jokainen on havainnut, että painettujen
tilattujen lehtien levikki on laskenut. Mutta samaan aikaan mainospainotuotteiden
määrä on kuitenkin kasvanut.

Toinen merkittävä muutos on pakkauspainamisen merkittävä kasvu, jonka volyymi ei kuulu graafisen tekniikan luokitukseen. Tällä hetkellä Suomessa ei siis ole käytettävissä tilastointia, joka kertoisi, mikä on todellinen muutos. Kolmas vahva muutostrendi on digipainamisen lisääntyminen. Tämä näkyy käytännöllisesti katsoen kaikilla painamisen osa-alueilla.

Hyvä yhteistyön henki

Metropolian uudessa koulutuksessa opiskelijoille pyritään kertomaan graafisesta alasta ja painamisesta mahdollisimman laajasti. Pääpaino on erityisesti perusasioiden kirkastamisessa, koska sen kautta alaan kohdistuva mielenkiinto lisääntyy. Tarjolla olleisiin viiden opintopisteen laajuisiin opintojaksoihin on saatu hyvin opiskelijoita sekä Metropoliasta että Stadin ammattiopistosta pilotoimaan sisältöä ja verkko opintojen sujuvuutta. Palautteen perusteella erityisesti keväällä 2022 on panostettu toteutusten parantamiseen ja oppimistehtävien monipuolistamiseen.

Pilottiopiskelijoita suorastaan lahjottiin ilmaisen lounaan avulla antamaan palautetta, jotta opintojaksojen toteutus olisi, ei vain hyvä, vaan huippujuttu nyt korkeakouluissa tarjolla oleviin verkkoopintoihin verrattuna.

Verkkokursseja täydentävät läsnäoloa ja laboratoriotöitä vaativat kurssit. Painotekniikan syventävissä opinnoissa on sovittu Stadin ammattiopiston kanssa, että viikolla 42 pidetään Käpylässä intensiivijakso, jossa päästään monipuolisesti käytännön tekemiseen. Olemme iloisia ja kiitollisia saumattomasta yhteistyöstä Käpylän yksikön kanssa, sillä Metropoliassa ei enää ole graafisen tekniikan laboratorioita.
Samoin on ollut hienoa havaita, että yrityksistä on mielellään annettu vetoapua sivuaineen toteuttamiselle.

Asenne ratkaisee printtimediassa

Sivuaineen tarkoituksena on antaa vahva yleiskuva alasta, sen tuotteista ja trendeistä. Tässä vaiheessa on pidättäydytty liian teknisestä näkökulmasta. Ymmärrystä pitäisi sen sijaan tulla alan eri osa-alueilta, tekniikoista ja taloudesta sekä alaan liittyvästä kestävästä kehityksestä. Me uskomme printin lumoon: painettu teksti tai kuva on edelleen ylivertainen käyttöliittymä monessa mielessä ja siihen liittyvä uudistumiskykyinen koulutus avainasemassa kehitystyössä

Teksti Hannu Saarnilehto ja Tuire Ranta-Meyer
Kuvat Metropolian kuvapankki

Hannu Saarnilehto on Painovoimaa-hankkeen projektipäällikkö ja Tuire Ranta-Meyer sen johtaja Metropoliassa. Hankkeen rahoittajina toimivat C. V. Åkerlundin mediasäätiö ja Media-alan tutkimussäätiö.


Graafisen teollisuuden trendejä 5 op – PAINOVOIMAA 3
Tämän yrityspuheenvuoroista koostuvan kolmannen opintojakson tavoite on antaa hyvä yleiskuva siitä, mikä on painotuotannon merkitys tällä hetkellä, mitä uusia asioita alalle on tulossa ja miltä asiat voisivat näyttää tulevaisuudessa.

Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on:
• ymmärrys nykyisistä mediatuotteista sekä uusista painotekniikoista ja niiden käyttökohteista
• käsitys markkinoilla toimivien yritysten tuotteista ja mikä niiden tuotannossa on tärkeää
• kuva yritysten muutosprosessista ja varautumisesta tulevaisuuteen

Opintojakson mitoitus 5 op tarkoittaa noin 125 tuntia opiskelijan työtä. Sisältö jakautuu kuuteen melko laajaan teemaan:
• tutkimus, printin tulevaisuus ja nousevat tekniikat
• digitaalinen aineiston hallinta ja prepress, laatu
• painotuotanto ja tuottavuus
• kestävä kehitys, painomateriaalit
• voimakkaan markkinamuutoksen yritykset ja printti palveluna
• logistiikka, kuljetustavat ja kuljetuskustannukset sekä niihin liittyvä sopimusjuridiikka, pakkausmerkinnät ja muut asiakirjat

Stadissa tehty: opiskelijatöitä Painokellarissa

Stadissa tehty 2022 -näyttelyssä on esillä kymmenen Stadin ammatti- ja aikuisopiston tänä vuonna media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa opiskelleen opiskelijan harjoitus- tai asiakastyötä. Opiskelijat ovat saaneet ohjausta töiden tekemisessä opettajilta, työpaikkaohjaajilta ja asiakkailta.

Kuva: Susanna Falenius. Kuva on osa näyttelyssä esillä olevaa 12 Months of Avocados -seinäkalenteria.

Työt tähän näyttelyyn valitsi raati, joka koostui opiston media-alan opettajista. Päivälehden museon nimeämä palkintolautakunta valitsee töiden joukosta parhaaksi katsomansa työn.

Voittaja julkistetaan Päivälehden museossa Taiteiden yönä 19.8.2022 järjestettävässä tilaisuudessa.

Näyttely on esillä Päivälehden museon Painokellarissa Helsingissä 12.6.–18.9.2022.

Lue lisää Stadin AO:n Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnosta.

Tuotanto, palvelu, yleisö

Oletko sinäkin väittänyt, ettei painotuote – sanomalehti, aikakauslehti, kirja – mihinkään kuole, ei ainakaan minun elinaikanani? Näin minäkin olen ajatellut, mutta viime aikoina luottamukseni on alkanut rapistua.
1980-luvulla opetellessani alan työtehtäviin keskittyivät yritykset lähinnä tuotteisiin ja tuotantoon, sen tehokkuuteen. Innovaatiot olivat teknisiä innovaatioita ja investoinnit korvausinvestointeja.

Myöhemmin ”painotalot” ovat yrittäneet opetella ajattelemaan asiakkaiden tarpeita ja muuttumaan (paino)palveluiden tarjoajiksi. Nyt olemme siirtyneet aikaan, jolloin yritykset etsivät yleisöjä ja miettivät, miten yleisö maksaisi rahaa kuluttamastaan mediasta. Sanomalehtien kustantajat hankkivat aikallisradioita ja toivovat löytävänsä niistä kuuntelijoita korvaamaan lehtien lukijoiden katoa. Posti tekee parhaansa tehdäkseen mahdottomaksi jaella päivittäin ilmestyvää lehteä haja-asutusalueella.

Sanomalehti ei ole enää aikoihin kelvannut kalankääreeksi. Hyvä niin, syön mielelläni kalaa ilman painoväriä. Jos paperintekijöiden lakko UPM:ssä olisi jatkunut kuukaudenkin pidempään, olisi sanomalehtipaperi loppunut ja lehtiä pienimmästä levikistä lähtien karsittu. Paluuta tuskin olisi ollut, nuorempi sukupolvi ei enää paperilehteä ota käteensä.

Ikävin puoli kehityksessä on se, että ilmaiset uutiset ovat yleensä hintansa arvoisia. Kaupallisen median uutiset ovat valitettavan usein klikkiotsikoiden pilaamia, vaikka itse juttu olisikin maksun arvoinen. Jättiyhtiöt, erityisesti Google ja Facebook, vievät ylivoimaisesti suurimman osan verkkomainontaan käytetyistä euroista. Samalla ne vievät yksityisyytemme. Jos et maksa kuluttamastasi mediasisällöstä, olet todennäköisesti itse se kohde ja sisältö, jonka tiedot myymällä ansaitaan rahaa. Toivottavasti kansallinen mediakin löytää ansaintamallinsa, koska ilman tulovirtaa ei ole rahaa maksaa palkkaa ammattilaiselle, joka seuloo meille tärkeät uutiset ja löytää niihin näkökulman.

Vakavin ongelma ovat valeuutisia välittävät trollit, joita pahimmillaan rahoitetaan tarkoitushakuisesti niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Sosiaalinen media sekä tarjoaa tilan keskustelulle että tekee sen mahdottomaksi välittämällä kärjistettyä ja perätöntä disinformaatiota.

Vaikka painettu sanomalehti kuoleekin, jään toki sitä kaipaamaan. Tuoreimmat uutiset luen valikoiduista verkon tietopalveluista ja tietysti tilaamani lehden sähköisestä palvelusta. Paperilehti toimi tänäkin keväänä hyvin ikkunoiden pesun viimeistelyssä.