Helsingin olympialaisten aikaan syntynyt kokkolalainen kirjanpainaja Antti Välikangas on toiminut kirjapainoalalla yli viisikymmentä vuotta. Näistä oman yrityksen ohjaksissa jo vuodesta 1974.
Antin kirjapainoura alkoi käsinlatojaopissa Kokkolan kirjapainossa vuonna 1968. Oppi jäi kesken, kun hän muutti Helsinkiin töihin veljiensä Paavo ja Mikon perustamaan Välikankaan Konelatomoon.
Antti katseli pääkaupungin touhuja muutaman vuoden, mutta palasi 1974 Kokkolaan ja perusti sinne kirjapainon, joka toiminta jatkuu tänäänkin. Toiminta alkoi kohopainona, mutta sen rinnalle tuli viisi vuotta myöhemmin offset. Eikä kehitys siihen pysähtynyt. Antti oli ensimmäisten suomalaisten kirjapainajien joukossa siirtymässä digiaikakauteen.
Tänään Välikankaan kirjapaino on täyden palvelun talo, jossa on koho/stanssaus-, offset-, folio ja digipaino sekä monipuoliset jälkikäsittelypalvelut. Kirjapaino työllistää kuusi henkeä.
Kun kirjapaino laajensi toimintaansa 1980-luvulla, se siirtyi laajempiin tiloihin Kokkolan rautatieaseman lähelle. Tällöin Antti alkoi hankkia toimintansa lopettaneiden tai konkurssiin ajautuneiden kirjapainojen laitekantaa ja paperivarastoja. Toisaalta taustalla olivat liiketaloudelliset tavoitteet, mutta myös kiinnostus poistuvaa kirjapainotekniikkaa kohtaan. Vähitellen Antin hankinnoista kertyi kattava historiallinen kirjapainokokoelma.
Kokoelma on esillä kirjapainon toimitilojen yhteydessä. Sitä ovat käyneet tutkimassa niin graafisen alan harrastajat kuin museoalan ammattilaisetkin. Museoon pääsee tutustumaan, kunhan sopii vierailusta.
Kierros museossa
Ensimmäiseksi museokirjapainossa avautuu näkymä komeaan riviin kuumalatomakoneita ja kirjakekasteja. Osa koneista on tarvittaessa käytettävissä.
Mukana kierroksella on monipuolinen graafisen alan taitaja, käsinlatoja Heikki Hintsala. Hän esittelee Ludlow-otsikkokonetta ja kertoo, että sillä tehtiin rivejä pari viikkoa sitten. Vieressä monotypelaitteisto odottaa toimintavalmiina, josko vielä jostain löytyisi monotypen taitajia. Ei taida löytyä.
Yhdellä seinustalla on hylly täynnä kirjakepaketteja. Tarjolla on lukuisia aitoja ja käyttämättömiä kirjakesatseja. Niistä on saatavilla luettelo, jonka perusteella voi tehdä tilauksen omien kirjakekastien täydentämiseksi.
Kierros jatkuu kohopaino- ja offsetkoneiden osastolle. Jokaisen koneen kohdalla, johon pysähdytään, Antti kertoo mielenkiintoisia tarinoita laitteesta ja sen käyttöhistoriasta. Siellä on mm. Goebel-rullalippukone, jolla painettiin aikoinaan kaikki Suomen junaliput. Kun konetta ei enää tarvittu, Antti osti sen. Laite palveli senkin jälkeen rautateiden matkustajia. Sillä painettiin Helsingin rautatieaseman yleisö WC:n maksutositteet. Näitä lippuja valmistui vuodessa miljoonan verran, ja loppuaikoina kertamaksun hinta oli kolme markkaa. Kirjapaino sai pienen vaivanpalkan, mutta joku tienasi asiakkaiden hädällä kelpo tuloksen.
Kuvankäsittelylaitteistoa on myös runsaasti. Maineikkaasta helsinkiläisestä Nordbladin kuvalaattalaitoksesta on peräisin seitsemän metriä pitkä puurakenteinen horisontaalikamera. Antilla on varastoituna toinenkin samanlainen, Lehtikuva Oy:n käytössä ollut kamera. Pitäähän graafisen alan keräilijällä olla ainakin kaksi seitsenmetristä puurakenteista kameraa.
Kurkistamme kemigrafiaosaston kaappiin, jossa on säilytetty kuvanvalmistajien tarpeita. Kaapista haistaa vieläkin kemigrafiaosaston tyypillisen sekalaisten liuottimien tuoksun. Myös valolatomakoneita on esillä. Niitä ei pidetä toimintakuntoisina, sillä niihin ei ole enää tarveaineita saatavilla.
Vierailu Pormestarinkadulla
Osa Välikankaan kirjapainon kokoelmasta on sijoitettu Pormestarinkadulle, jossa kirjapaino aloitti toimintansa. Sinne on siirretty tarvikkeet ja laitteet pienen kohopainon pyörittämiseen. Aidon oloisessa kohopainomiljöössä huomio kiintyy käsikäyttöiseen vedoskoneeseen. Senkin tarina on vaikuttava. Laite oli jatkosodan aikana puolustusvoimien käytössä. Se oli sijoitettu junan vaunuun muun kirjapainovälineistön ohella, ja tämä armeijan liikkuva kirjapaino vastasi osaltaan puolustusvoimien tiedotustoiminnasta. Sittemmin laite päätyi helsinkiläiselle Snellmanin kirjapainolle ja lopulta Kokkolaan. Välikankaan kokoelma on pelastanut monia historiallisesti merkittäviä laitteita päätymästä romuttamoon.
Nyttemmin kokkolalaisen kirjapainomuseon tiloja on tiivistetty. Antti puhuukin mieluummin kokoelmasta kuin museosta. Vakavassa harkinnassa on, kuinka toimintaa voitaisiin parhaiten ylläpitää. Antti on jo jättänyt kirjapainon käytännön johtamisen tyttärelleen Helenalle ja keskittyy kokoelmaansa. Antin tiedot niin tekniikasta, papereista kuin asiakkaistakin ovat kuitenkin ainutlaatuisia ja tarpeen myös kirjapainon päivittäisessä toiminnassa. Se on sellaista tietoa, jota ei löydä netistä. Elämäntyön tuloksena karttunutta asiantuntemusta ei voi muuttaa ykkösiksi ja nolliksi. Teksti ja kuvat Markku Kuusela