Aikakauslehtiviikolla yli 100 digilehteä avautuu kaikille

Maanantaina 5. huhtikuuta käynnistyvällä Aikakauslehtiviikolla yli 100 Aikakausmedian jäsenkustantajien lehteä avaa digilehtensä maksutta kaikkien luettaviksi. Teemaviikko nostaa esiin aikakauslehtien monipuolisia sisältöjä, tutustuttaa uusiin lehtiin ja mediasisältöjen tekemiseen sekä tukee lasten ja nuorten lukutaidon kehittymistä.

Aikakauslehtiviikko toteutetaan nyt toista kertaa yhteistyössä Lukukeskuksen kanssa, osana valtakunnallista Lukuviikkoa. Lukuviikon teemana on ”Lukutaito on kansalaistaito”.

Teemaviikon tueksi on tuotettu eri opetusasteille mediakasvatusmateriaalia, joka tutustuttaa lapsia ja nuoria toimittajan työhön ja herättelee pohtimaan, kuuluuko mediassa lasten ja nuorten ääni. Myös aikuiset ja toisen asteen opiskelijat pääsevät haastamaan käsitystään journalismista. Heille suunnattu Mediaa, kiitos! -verkkosivusto avaa viisi näkökulmaa mediaan ja toimitusten arkeen.

Digilehdet ovat avoinna 5. – 11.4. ja niitä voi lukea osoitteessa www.aikakauslehtiviikko.fi

Virtual Pre-PulPaper esittelee kuusi teemaa

Metsäteollisuuden PulPaper on siirtynyt ensi vuoden maaliskuuhun, ja tänä keväänä 29.4.2021 järjestetään Virtual pre-PulPaper. Kävijöille veloitukseton verkkotapahtuma avaa ensi vuoden tapahtuman teemoja.

Kuva: Messukeskus

Virtual pre-PulPaperissa kuullaan keynote-puheenvuoroja ja avataan metsäteollisuuden aiheita kuuden teeman kautta. Teemoja ovat IT and Automation, Environment and sustainability, Safety and risk management, New products from biomass, Efficiency ja Packaging Solutions. Teemoihin palataan PulPaper 2022 -tapahtumassa.

Tapahtuman avaa AFRY:n keynote-puheenvuoro Towards sustainable biorefineries with increased efficiency and digital solutions. Tapahtuman toisen keynote-puheenvuoron CircleToZero pitää johtaja Lauri Pehu-Lehtonen Andrizista. Tapahtumassa kuullaan myös Metsä Groupin toimitusjohtaja Ilkka Hämälän keynote-puheenvuoro Kemi bioproduct mill strengthening Metsä Group’s forerunner position in sustainable bioeconomy ja ABB Ability™:n Global Product Manager John Schroederin Data Optimization Strategies for Enhanced Analytics Applications and Advanced Controls for Papermaking.

Tapahtuman yhteydessä julkaistaan Uusi puu -kilpailun voittaja. Kilpailussa etsitään puupohjaisia ratkaisuja globaaleihin haasteisiin.

Messukeskus tarjoaa yhteistyökumppaneineen nyt virtuaalisen kohtaamispaikan alan yrityksille ja ammattilaisille. Kansainväliseen PulPaper-tapahtumaan osallistui vuonna 2018 näytteilleasettajia 28 eri maasta ja kävijöitä 50 maasta. Kansainvälisen virtuaalitapahtuman aikataulutuksessa huomioidaan globaalisti eri aikavyöhykkeillä ohjelmaa seuraavat osallistujat, jotka voivat osallistua keskusteluun viestiseinän kautta.

– Tulevaisuudessa ammattitapahtumat tulevat olemaan hybriditapahtumia, uskoo tapahtumasta vastaava Marcus Bergström Messukeskuksesta. Verkkotapahtumat eivät korvaa kasvokkain kohtaamisia ja verkostoitumista paikanpäällä, mutta mahdollistavat osallistumisen helposti kaikkialta maailmasta.

Virtual pre-PulPaper  järjestetään verkkotapahtumana torstaina 29.4.2021. Kävijät voivat rekisteröityä tapahtumaan maksuttomasti osoitteessa www.pulpaper.fi

Ympäristöystävällinen leipäpussi kaurasta

Fazer vie leivänsyöjät kohti ympäristöystävällisempää arkea leipäpussillaan, jonka valmistukseen on käytetty kauran tuotannon sivutuotteena syntynyttä kaurankuorta. Ainutlaatuinen pakkausinnovaatio on vaatinut vuosien työn.

Pussi syntyi Tampereen ammattikorkeakoulun, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Design Forum Finlandin HerääPahvi!-yhteishankkeessa, johon Fazer osallistui. Hanke kesti 2018–2020. Fazer jatkoi innovaation kehitystyötä elintarvikekelpoiseksi leipäpussiksi yhdessä Peltolan Pussi Oy:n ja delfort Tervakoski Oy:n kanssa. Kehitystyö kesti noin vuoden. Pussin valmistusmateriaalista 25 prosenttia on kaurankuorta ja sen voi kierrättää kartonkina.

Kuva Annika Paakkinen

Projekti on osa Fazerin vastuullista pakkausohjelmaa, joka rakentuu kolmesta osa-alueesta: käytettävien pakkausmateriaalien määrän vähentämisestä, pakkausten kierrätettävyyden parantamisesta ja kokonaan uudentyyppisten ekologisempien pakkausratkaisujen kehittämisestä. Pakkauskeksinnössä käytettävät kaurankuoret ovat peräisin Fazerin omasta kauramyllystä Lahdesta.

”Tämä innovaatio on vasta alkua sille, mitä meiltä on tulossa. Tällä hetkellä pohdimme muun muassa, miten kaurankuoria voisi käyttää entistä laajemmin paperin ja pakkausten tuotannossa,” Fazer Myllyn toimitusjohtaja Jarkko Arrajoki sanoo.

Lisätietoja >>>

Golf koukuttaa

Olemme golfiin hurahtanut aviopari Naantalista: Sirpa, 54 v., merkonomi ja faktorin erikoisammattitutkinto. Vuonna 1987 alkanut työura TS-Yhtymässä jatkuu asiakaspalvelutehtävissä Hansaprint Oy:ssä. Erkki, 64 v., kirjapainoteknikko. Lähes koko työura TS-Yhtymän palveluksessa. Toiminut mm. kouluttajana, projektipäällikkönä sekä laatu- ja ympäristövastaavana. Nykyisin eläkkeellä.

Myös lomamatkalla pelasimme golfia. Yleensä kierros tehdään kävellen, mutta tällä kentällä auton käyttö sisältyi kierrosmaksuun.

Golfista tuli meille yhteinen harrastus viitisen vuotta sitten, kun ystävien yllyttämänä suoritimme green cardin. Tämä golfarin oma ajokortti on suoritettava päästäkseen golfseuran jäseneksi ja kentille pelaamaan. Innostus lajiin on säilynyt; olemme pelanneet 50–60 kierrosta kaudessa pääasiassa kotiseuramme Kultaranta Golfin kentällä.

Golf on haasteellinen ja monipuolinen peli, jossa ehkä eniten kiehtoo sen vaikeus. Klubipelaajille tarkoitettuihin kilpailuihin emme juurikaan ole osallistuneet, ennemminkin sitä kilpailee itsensä kanssa yrittäessään parantaa suoritustaan. Vaikka joskus huonosti menneen kierroksen jälkeen on valmis upottamaan mailat lähimpään lampeen, niin kotiin päästyään on jo varaamassa seuraavaa kierrosta. Vakaasti uskoen, että se tulee menemään paremmin.

Pelaamisen ohessa tapahtuva ulkoilu on golfin yksi monista hyvistä puolista. Viime kevään koronarajoitusten aikana laji oli yksi harvoista, jota oli mahdollista harrastaa johtuen juuri ulkotapahtumasta ja pienistä ryhmistä.

Peliryhmään eli samaan lähtöön kuuluu 1–4 pelaajaa, jotka voivat olla täysin vieraita toisilleen, eritasoisia ja kaiken ikäisiä. Pelaamisen ohella sosiaalinen kanssakäyminen kuuluu osana peliin. Jotkut keskustelevat kierroksen aikana enemmän, jotkut vähemmän. Meistä kahdesta Sirpa enemmän ja Erkki ehkä vähemmän.

Jälkipeli tällä kertaa paikallisella rannalla.

Aikaa ja jonkin verran rahaakin golfiin saa kulumaan. Kentän läpimenoon menee aikaa noin neljä tuntia, siihen sitten kotimatkat ja muut kuviot päälle. Kustannuspuolella rahaa menee aluksi green card -kurssiin ja tarvittaviin välineisiin. Rajaton pelioikeus Turun seudun kentällä maksaa noin 700–1000 euroa kaudessa. Normaali kertamaksu liikkuu 50 euron molemmin puolin kentästä ja ajankohdasta riippuen. Lisäksi kotiseuralle on maksettava vuotuinen jäsenmaksu.

Golfkentän 18 väylälle on määritetty ihannelyöntimäärä eli par-lukema. Jos par-4-väylällä pelaaja saa pallon reikään neljällä lyönnillä, on hän pelannut parin, kolmella lyönnillä birdien, kaksi alle parin pelannut on tehnyt eaglen. Kierroksen jälkeen väylien lyöntimäärät lasketaan yhteen.

Golfissa on lisäksi tasoitusjärjestelmä. Aloittelijan tasoitus on 54, ja sitä pyritään alentamaan pelaamisen myötä. Joillekin kentille pelaamaan päästääkseen pitää tasoituksen olla alle 36. Meidän tasoituksemme ovat 20–30 väliltä. Niitä lähdetään taas keväällä parantamaan!

– Sirpa ja Erkki Hänninen –

Musta joutsen ja positiivinen yllätys

Tulevaisuudentutkimus ei ole kristallipalloon tai kahvinporoihin katsomista, vaan vaihtoehtoisten skenaarioiden rakentamista. Juuri tämä tekee sen kiinnostavaksi. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa teoilla ja valinnoilla – päinvastoin kuin menneisyyteen tai
nykyisyyteen, joka on tässä ja nyt.

Mutta tulevaisuus yllättää skenaarioiden rakentajat. Mustaksi joutseneksi kutsutaan tulevaisuutta, joka on erittäin (tai äärettömän, kuten nykyisin kaikkia poikkeamia kutsutaan) epätodennäköinen, mutta toteutuessaan tuhoisa. Tällaisia ovat muun muassa parinkymmenen vuoden takaiset wtc-iskut ja maailmanlaajuinen pandemia.

”Vain sorsa lentää pohjoiseen, maahan outoon sohjoiseen” lauloi Juha Watt Vainio 1980-luvulla. Kukaan ei tuolloin osannut kuvitella, että Suomeen kohdistuisi 2000-luvulla valtava pakolaisten muuttoliike. Jaakko Iloniemi totesi puolestaan, että ”vain se, joka tunsi Neuvostoliittoa huonosti, osasi ennustaa sen hajoamisen”.

Joskus tulevaisuus voi yllättää positiivisesti. Norjan pohjoisrannikolla, Jäämeren rannalla on pieni kalastajakylä Pykeija (norj. Bugøynes), joka syntyi 1800-luvulla, kun suomalaiset pakenivat nälkää. Varangin vuono Ruijassa on avoinna läpi talven, ja merestä saatiin kalaa. Kylä rakennettiin kauas muusta maailmasta, edes saksalaiset eivät löytäneet sinne. Sitten kalakanta vuonossa väheni, nuoret muuttivat etelään ja kylä kuihtui. Lehteen laitettiin ilmoitus, että kylä on myynnissä. Tämä hätähuuto havaittiin maailmanlaajuisesti. Tapahtui käänne. Idästä vaelsi vuonoon puolitoistametrinen kuningasrapu, joka on maailmalla haluttua ja kallista herkkua. Vieraslajina sen pyynnissä ei ole rajoituksia. Nyt kylä elää ja voi hyvin, ja Pykeijaan pääsee taas autollakin.

Silvio Berlusconi haukkui aikoinaan suomalaisen ruokakulttuurin. Mutta kyllä täällä osataan myös innovoida. Jos matkalla pohjoiseen haluaa kokeilla jotain erilaista, niin kannattaa pysähtyä Inarissa Aanaar- ravintolaan. Sen ruokalista on maailman gourmet-piireissä tunnettu. Illallismenun tilatessaan saa keittiöstä tervehdyksen: kuivattua jäkälää pororouheen ja dippikastikkeen kanssa.

Tulevaisuuden visioita kuvataan usein vertauksilla, kuten Woody Allen -yhteiskunta ja John Wayne -työmalli. Kun Allenilta kysyttiin, miksi hän haluaa asua New Yorkissa, hän vastasi, että jos sattuu heräämään yöllä kello 3 ja tekee mieli kiinalaista kanakeittoa, niin sitä saa New Yorkista. Kaupunki ei nuku koskaan. Tulevaisuuden asiantuntijatyötä on kuvattu John Wayne vertauksella. Miehellä on aseensa, hevosensa ja ampumataitonsa. Tulevaisuuden asiantuntijalla on läppärinsä, älypuhelimensa ja osaamisensa. Ja hänkin tekee projektin kerrallaan sitoutumatta vakituiseen työsuhteeseen.

1980-luvulla joukko arvostettuja mediaasiantuntijoita totesi, että painettu sanomalehti on kuollut vuoteen 2000 mennessä. Ei kuollut, mutta on vain ontuen selviytynyt tähän asti. Tavallisia kirjapainojakin on yhä toiminnassa. Löytyisiköhän painoteollisuudelle jostain kuningasrapu tai uusi jäkäläannoksen kaltainen konsepti?

Muistoja vuosien varrelta Sanomalasta

Yli 40 vuotta graafisella alalla ja siitä 37 vuotta erään suuren sanomalehden palveluksessa työskenneltyäni olen miettinyt, mitä kaikkea tulikaan koettua. Ensin rakennettiin kovalla vimmalla sanomalehtipainoja, ja sitten ajettiin niitä alas. Mutta löytyy mukaviakin muistoja. Tässäpä yksi niistä.

Elokuvista muistetaan usein päätoimittajan huuto: ”Etusivu uusiksi! – Stop the Press!” Eräänä iltana kaikki meni hieman toisin.

Tammikuussa vuonna 1991 olimme yövuorossa ja Hesarin painaminen oli reilusti myöhässä – ratakatkoja, peiterikkoja ym. Pohdimme, miten saisimme minimoitua kuljetusongelmat. Samassa levynvalmistaja tuli koppiin ja ilmoitti, etteivät Ilta-Sanomien sivut enää siirtyneet Sanomalaan. Ilta-Sanomat painettiin silloin aina Hesarin jälkeen. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin tekninen vika, totta kai!

Soitto Iltarin toimitukseen sai kuitenkin nuoren esimiehen valpastumaan. Valmiiden sivujen sähköinen lähetys toimituksesta painoon oli katkaistu, koska maailmalla oli jotain tapahtumassa. Oli alkanut Yhdysvaltain operaatio Aavikkomyrsky eli Persianlahden sota.

Herätin Hesarin nukkumassa olleen toimitussihteerin ja sanoin, että nyt ehkä kannattaa mennä takaisin töihin. Reagointini ja koneiden ja kuljetusten pysäyttämisen johdosta uutinen sodan alkamisesta ehti 80 000 lehteen pääkaupunkiseudulla.

Hieno suoritus, joka osoitti toimituksen, painon ja koko prosessin venymistä poikkeustilanteessa. Muissa pohjoismaisissa lehdissä tätä uutista ei ollut. Kun seuraavana iltana esimies kutsui luokseen, ajattelin, että nyt tulee lunta tupaan myöhästyneistä kuljetuksista ja kustannuksista, mutta siellähän odottivatkin kahvit kera kehujen. Teksti Jorma Kyrö

___

Muisteloja (työ)elämän varrelta
Monelle on varmasti sattunut sekä hauskoja että vakavia tapahtumia elämän saatossa. Nyt on hyvä mahdollisuus kertoa niistä jäsenkunnalle lehtemme välityksellä. Julkaistuista jutuista maksamme kirjoituspalkkion. Toivomme, että mahdollisimman
moni innostuisi kertomaan muistoistaan ja että niiden pääpaino olisi työelämän tapahtumissa, mutta muutkin muistot ovat tervetulleita. Kuva täydentäisi juttua mukavasti. Lähetä juttusi osoitteeseen info@mediaunioni.fi merkinnällä ”Faktori-lehteen” tai postitse Mediaunioni mdu ry c/o Business Center, Taivalmäki 9, 02200 Espoo.

KUTSU Tervetuloa Mediaunioni MDU ry:n sääntömääräiseen yhdistyksen kokoukseen

Aika: lauantai 17.4.2021 klo 12.00 Finlandia Park Hotel Helsinki, Pohjolankatu 38, 00600 Helsinki.

Tarjoamme buffetlounaan klo 11.00 alkaen – siihen ilmoittautuminen 1.4.2021 mennessä ensisijaisesti jäsensivujen Tietoa
tapahtumista > Yhdistyksen kokoukset -osiossa. Voit myös ilmoittautua faktori Vesa Salmelle, p. 050 467 9577, jos jäsensivuille
kirjautuminen ei ole mahdollista.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 §:n määräämät asiat, hallituksen esittämät ja jäsenten hallitukselle 17.3.2021 mennessä
esittämät muut asiat. Kokousmateriaali julkaistaan jäsensivuilla 3.4.2021 mennessä. Jos et voi kirjautua jäsensivuille, pyydä
kokousmateriaali postitse faktorilta, p. 050 467 9577.

HUOM! Tiedotamme jäsensivuilla mahdollisten koronavirusrajoitusten vaikutuksesta kokousjärjestelyihin sekä siitä, onko kokoukseen mahdollista osallistua etäyhteydellä.

Mediaunioni MDU ry:n hallitus

Printtimedian opintoihin tuoteajattelun kautta

Metropoliassa käynnistyi syyslukukaudella 2020 painoviestinnän sivuainekokonaisuus vapaasti valittavina opintoina. Tavoitteena on ollut pelastaa maamme printtimedian amk-insinöörikoulutus. Aiemman graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen sijaan haluttiin tarjota erilaisista taustoista tuleville opiskelijoille mahdollisuus erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä alan muuttuviin tehtäviin.

Painotuotteet ja visuaalisuus ympäröivät meitä kaikkialla. Kuvassa osa Hernesaareen toteutetusta teoksesta Helsinki 24h. Se syntyi Helsingin kaupungin ja Aalto-yliopiston keväällä 2017 järjestämän graafisen suunnittelun opiskelijoille suunnatun kilpailun tuloksena.
Kuva: Tuire Ranta-Meyer.

– Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että Metropoliasta 25 eri koulutusalojen opiskelijaa ja yhteistyökumppanimme Stadin ammattiopiston kuusi viestinnän opiskelijaa ilmoittautuivat Painomenetelmät, materiaalit ja visuaalisuus -nimiselle johdantokurssille, kertoo mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri ja jatkaa:

– Oli onni, että olimme päättäneet tehdä kurssista täysin verkkopohjaisen toteutuksen. Koronaepidemia ei siten juuri vaikuttanut, vaikka toki tapaamiset ja tutustumiskäynnit painotaloihin olisivat olleet kiinnostava lisä opintoihin.

Opintojakson tarkoituksena on toimia kiinnostuksen herättäjänä alaa ja painotuotteita kohtaan. Osa opintokokonaisuuksista kurkistaa syvälle painoteknologian saloihin, mutta tässä vaiheessa on pyritty pidättäytymään liian teknisestä näkökulmasta. Sen sijaan opiskelija saa taatusti hyvän yleiskuvan painomenetelmistä, materiaalikysymyksistä ja visuaalisuudesta, joka on aina kiinteästi läsnä painotuotteissa. Myös kestävä kehitys on vahvasti mukana opinnoissa.

Painamista tuotenäkökulmasta

Ideana opintojaksossa on, että painotuotteiden valmistuksen kolmeen prosessivaiheeseen – aineiston valmistukseen, painamiseen ja jälkikäsittelyyn – perehdytään tuotenäkökulmasta käsin. Lähtökohdaksi on otettu valmis, arjessa tuttu painotuote, jonka valmistamiseen tarvittavaa painomenetelmää avataan ja havainnollistetaan videoin, valokuvin ja sanallisesti. Pääkategorioina ovat painoviestinnän massatuotteet (sanomalehti, aikakauslehti, kirja, pahvilaatikko, kartonkikotelo, juustopakkaus), tekstiilipainatus
(pussilakana), digipainatus (käyntikortti) sekä suurkuvatulostus (roll-up, ajoneuvoteippaus). Painotuotteiden osalta sisällöstä ovat vastanneet Pentti Viluksela, Toni Spännäri ja Tuiti Paju. Valokuvauksen opettaja Heidi Söderholm on laatinut visuaalisuuteen liittyvän osuuden, jossa käydään läpi sommittelun perusteita ja visuaalista viestintää sekä tunnistetaan yleisimpiä kuvan laadun ongelmia painotuotannossa.

Näkymä lehtori Tuiti Pajun Moodle-oppimisalustalle laatimasta tekstiilipainatuksen osiosta ”Painokuosin valmistelu tekstiilipainoa varten”. Kuvan kuosin on suunnitellut
Saija Hautaniemi.

– Massatuotteet ovat perinteistä painetun median valtavirtaa, joten sisältö oli vanhalle opettajalle tuttua, kertoo nyt jo eläkkeelle siirtynyt Pentti Viluksela, entinen graafisen tekniikan yliopettaja.

– Haasteena oli tehdä aineistosta helposti lähestyttävä ja verkon kautta omaksuttava mutta samalla myös riittävät syvälliset perustiedot antava. Opiskelijapalautteen valossa tämä onnistui kohtuullisesti. Jokainen osio sisältää tekstistä, kuvista, grafiikasta ja videoista koostuvan oppimateriaalin lisäksi linkkejä laajempiin ja yksityiskohtaisempiin tietolähteisiin. Näin opiskelija voi halutessaan täydentää tietojaan kiinnostavista aiheista. Kaikissa osioissa on myös oppimista mittaava, verkossa tehtävä monivalintakoe.

Opiskelijoilla kiinnostusta printtiin

Sivuaineen valinneilla opiskelijoilla oli useimmilla jo pohjaa tai kiinnostusta printtimediaa kohtaan. Metropolian opiskelija kuvasi suhdettaan alaan seuraavasti:

– Opiskelen graafista suunnittelua, joten tuotteiden painovalmiiksi teko on tullut tutuksi. Nautinkin kaikista eniten painoon menevien materiaalien suunnittelusta. Painotuotteen saa konkreettisesti käteensä, joten vaikka suunnitteluprosessi onkin tapahtunut koneella, niin siinä on jotenkin samankaltainen tuntu kuin käsitöissä. Siitä saa helpommin ylpeyden tunteen: ”Minä tein tämän.”

– Kiinnostusta on aina ollut, vaikka olenkin kallellani ehkä enemmän puhtaasti suunnittelun puolelle. Tietenkin, kun itse jotain suunnittelee ja kun sen haluaa toteuttaa esimerkiksi painettuna, niin ammattipainajan osaaminen on kullan arvoista. Oli kyse sitten kuvasta t-paitaan, taulun tai kankaan painattamisesta tai jopa käyntikorttien valmistuksesta, jos jälki ei ole hyvää, eli samaa kuin suunnitellussa työssä, on se pilalla, kertoi toinen opiskelija painetusta mediasta.

Käyntikorttien leikkauksen demo Stadin ammattiopiston tiloissa. Kuvakaappaus opetusvideosta.

Painotuotteen vahvuudet

Useat opiskelijat kokivat painotuotteen käyttäjäystävällisenä.
– Vaikka painotuotteet ovat muuttuneet ja digitalisoituneet, minusta on edelleen kiva lukea esimerkiksi kirja kirjana. Omasta puhelimesta jonkun palvelun kautta luettuna tarjontaa on liikaa, eikä lukeminen ole niin mukavaa. Uutiset tosin luen suoraan netistä.

Eräs opiskelija totesi pitäneensä aina painetusta versiosta huomattavasti enemmän kuin digitaalisesta.

– Oli kyseessä sitten lehti, kirja, käyttöohje, mainos tai muu, niin ensisijaisesti haluan aina painetun version. Painetussa versiossa pystyy kokemaan lukemansa muillakin aisteilla kuin silmillä. Tuntee paperin kädessään, kuulee sen äänen ja haistaa hajun. Painamalla saa aikaan myös hienoja efektejä eri materiaaleilla ja painomenetelmillä. Kun arki sekä opiskelussa, töissä että vapaa-ajalla kuluu paljolti ruudun ääressä, paperisen painotuotteen lukemista pidettiin oivana vastalääkkeenä.

– Olen ollut ja olen edelleen fyysisten lukukokemusten ystävä. Joudun töissä ja vapaa-ajallakin olemaan lukuisia tunteja koneen ääressä, minkä seurauksena kärsin päänsäryistä ja keskittymisongelmista. Olen sen väitteen takana, että alun digitalisaatiohuuman jälkeen ihmisillä on oikea tarve fyysisiin kokemuksiin.

Yritysyhteistyö haastaa

Sivuaineopinnoissa on kaksi asiakokonaisuutta: 15 opintopisteen laajuinen graafinen tekniikka ja 15 opintopisteen yritystalous. Jälkimmäisen osalta syksyllä tarjolla oli markkinointiin liittyvä opintojakso. Siinä tutustuttiin esimerkiksi painotuotteen rooliin brändin rakentamisessa. Nyt keväällä keskitytään yrityksen toimintaan, tuotteistamiseen, strategian merkitykseen, johtamiseen sekä hinnoitteluun, budjetointiin ja tilinpäätösaineistoon. Nämä opinnot toteutetaan osin verkossa, osin etäluentoina siihen asti, kunnes lähiopetus korkeakoulukampuksilla on taas sallittua. Koronan takia myös syventävien painomenetelmien opintojaksoa on haastavaa suunnitella loppukevääksi. Se kun halutaan ehdottomasti toteuttaa lähiopetuksena ja aidoissa työelämän laiteympäristöissä.

– Tavoitteena on luoda yritysyhteistyömalli, jossa osa näistä opinnoista voitaisiin toteuttaa alan yrityksissä. Yhteistyön tulee olla palkitsevaa ja motivoivaa myös yrityksille. Siksi otamme mielellämme vastaan työelämän ehdotuksia ja näkemyksiä siitä, mikä tällaisessa yhteistyömuodossa toimisi ja miten pahimmat kompastuskivet voidaan välttää. On selvää, ettei liiketoiminta saa vaarantua siksi, että opiskelijat ovat oppimassa yrityksessä, sanoo Toni Spännäri.

Metropolia haluaa panostaa sellaiseen yritysyhteistyöhön, josta kumppanit aidosti hyötyvät, oli kyseessä sitten alan rekrytointipotentiaalin kasvattaminen tai opinnäytetöiden ja työelämäprojektien mukanaan tuoma konkreettinen panos. Usein opiskelijat tuovat yrityksiin mukanaan lisäksi aimo annoksen nuorta energiaa, jonka myötä työyhteisöihin virtaa uutta intoa ja tulevaisuusnäkökulmaa.

Teksti Tuire Ranta-Meyer
Kirjoittaja on Metropolian johtaja, joka vastaa yhdessä tutkintovastaava Toni Spännärin kanssa sivuaineen toteuttamisesta. Hankkeen rahoittajina toimivat C. V. Åkerlundin mediasäätiö ja Media-alan tutkimussäätiö.

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Kirjapainon juuret -kokoelma vihittiin WSOY:n Porvoon tuotantolaitoksessa Tarmolassa 9.12.1982, siis noin 40 vuotta sitten.

Kuvassa WSOY:n vanhempaa johtajapolvea. Vasemmalta syväpainonjohtaja Kauko Puotila, laakapainonjohtaja Taisto Lehtiluoto, ylifaktori Arvo O. Lehtinen, pääjohtaja Yrjö A. Jäntti, sitomonjohtaja Eino Turn ja ylifaktori Unto Tani

Avajaistilaisuudessa tuotantojohtaja Jaakko Jäntti kertoi, miksi kokoelmaa ei kutsuta museoksi: ”Emme ole halunneet viedä Porvoon kaupungilta mahdollisuutta perustaa Porvooseen, kirjapainon kaupunkiin, varsinaista kirjapainomuseota.”

Kirjapainon juuret on kirjapainotaidon vaiheita valottava esinekokoelma, johon on kerätty muun muassa vanha regaali kasteineen, muutamia tenakkeleja ja nuottikasti. Vanhin esine on Gustaf Leopold Söderströmin vuonna 1860 perustaman kirjapainon käsikäyttöinen painokone. Aiemmin tätä hienoa laitetta säilytettiin Porvoon keskustassa WSOY:n painotalon konttorisiivessä. Gustafin poika Werner Söderström jatkoi kirjapainon toimintaa vuodesta 1888 lähtien. Nyt kirjapainon toiminta kiinteistössä
on loppunut, eikä kokoelmaa pääse katsomaan.

Monotype-latomakone ja valimokone ovat vuodelta 1916. Käsilatomon ja monotype- valimon työvälineitä on näyttelyssä edustava valikoima. Erikoisin kirjasinlaji on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Kalevala-kirjasin, jolla hän aikoi ladottaa vuonna 1927 ilmestyneen Koru-Kalevalan. Ajatus ei toteutunut, mutta kokeilukappaleet kertovat jälkipolville taiteellisen työn vaiheista. Näyttelyvitriinin arvokkainta sisältöä ovat ensimmäinen Raamatun suomennos Biblia, Coco Pyhä Raamattu Suomexi vuodelta 1642, sekä Juhani Ahon Panu-teoksen käsikirjoitus.

Kaikenlaisia kommelluksia

Yhtiön vanhimmalla käsikäyttöisellä painokoneella on esitelty kirjapainon toimintaa monille kutsuvieraille ja ryhmille. Kone on ollut käytössä ainakin Helsingin Taidehallissa vuonna 1945. Silloin sillä painettiin kahdeksansivuista vihkosta, joka käsitteli latomisen ja painamisen tekniikkaa. Arvovaltaisten näyttelyvieraiden joukossa nähtiin ainakin presidentti Risto Ryti puolisoineen
sekä pääministeri J. W. Rangell.

Vuonna 1945 painotekniikkaa esittelivät juhlatilaisuudessa kaksi käsinlatojaa ja oppipoika, joka ripusti valmiiksi painettuja arkkeja kuivumaan koneen yli pingotettuun naruun. Latojalla sattui olemaan nuha, ja demonstraation aikana nenän alla oleva tippa vain suureni. Kun nenäliinaa ei ollut, otti hän trasselitukun ja päristeli nenänsä siistiksi. Sen jälkeen jatkettiin töitä arvokkain ilmein. Samaan tilaisuuteen oli lainattu vanha kasti jostain vintiltä, eikä sitä oltu ehditty puhdistaa. Juhlan isännät pyysivät latojaa antamaan työnäytteen presidentti Rytille. Latoja latoi näytteeksi Isä meidän -rukousta. Latoessaan hän joutui näpsäyttämään pulun jätösten likaamia kirjasimia totisella naamalla.

Painokoneen käyttöohje kertoo historiasta

”Walmiit Wormut Wiedään kirjapainimeen. Se painimen osa, jolle se ensin ajetaan, on rautainen aluslauta eli kärry. Siinä woidellaan wormun kirjasinten päälle painomustetta ympäripyörivän telan Walsin avulla, joka ennen on warustettu semmoisella musteella.

Vanhan painokoneen käyttöohje.

Kärryihin on saranoilla kiinnitetty kansi ja kanteen kepeät puitteet. Puitteisiin taas on liimattu karkea kartuusipaperiarkki, joka niiden tyhjän keskustan täyttää, ja tähän paperiarkkiin on leikattu läpiä samanmuotoisia ja suuruisia kuin wormun erisiwut; Siwujen wälejä ja reunoja wastaawat kohdat ja sitä wastaan jääwät leikkaamatta.

Kun sitten puhdas paperiarkki on pantu kanteen ja kansi laskettu Wormun päälle, weiwataan koko kärry painokoneen sisään, josta se tulee tasaisesti waikuttawan painon alle, ja kun se sitten wedetään ulos, on arkki toiselta puolelta tullut täyteen painettua kirjoitusta. Samoin menetellään siksi kun määrätty kappale-luku on tullut painetuksi, jonka jälkeen painimessa ollut wormu otetaan ulos ja sen kaksoinen sijaan, joka wuorostaan painaa arkin toisen, wielä tyhjäksi jääneen puolen.

Niin kuin yllä jo sanottiin, koetellaan aina jos mahdollista, sovittaa kaikki kuwat samaan wormuun, siis yhdellä kertaa painettavaksi. Se tehdään sen wuoksi, että kuwien paino waatii niin paljon tarkkuutta, huolta ja aikaa, kuin ainoasti kirjoitusta sisältäwien siwujen. Alusta alkaen on tosin koeteltu sowittaa kuwia niin, että niiden pinta olisi tasan puustawien kanssa, joten siis kaikki tulisi yhtä selwästi paperille. Mutta koetteeksi painettu ensimmäinen kappale aina näyttää epäselwältä; puupiirrosten tai klischeain pinta ei ole koskaan tarpeeksi tasainen. Silloin leikkaa painoja tuosta painetusta kuwasta ulos ne paikat, jotka näyttävät epäselwiltä ja liistaroi palat puupiirrokseen tai klischean selkään, katsoen että ne tulewat kohdalleen. Näin tawoin paksummaksi tullut paikka tietysti nyt painamisessa painaa likemmältä kuin ennen paperiin ja tulee selwemmäksi. Mutta jos ei kuwa wielä ole tullut oikein selwäksi jatketaan ulosleikkaamista ja selkään liistraroiminen monta kertaa, siksi kun nähdään työn tuleen hywäksi. Täten woipi päiwä ja enemmänkin kuwien walmistamiseen, ennen kuin warsinainen painaminen woi alkaa.

Tässä kuwattu kirjapainin on käsipainin, niin kuin myös ylläkerrottu toimitus on semmoinen, jota käsin painettaessa käytetään. Tätä nykyä kuitenkin suurempia kappalemääriä painettaessa aina käytetään höyryvoimalla käywiä painokoneita, jotka eivät tarwitse paljon ihmisen apua ja tekewät ihmeen kiireesti töitä.”

Miten perintö säilytetään?

Olisi tärkeää varmistaa, että nämä historialliset koneet säilyvät seuraaville sukupolville. Kaikilla ei ole sellaiseen kiinnostusta, eikä fyysistä tilaakaan aina löydy vanhojen laitteiden varastoinnille. Miten sitten voisimme säilyttää perintöämme tulevaisuudessa?
Pitäisikö koneet ja laitteet kuvata arkistoihin? Vielä parempi olisi, jos voisimme videoida koneita tuotannossa ja ladata tallenteet käyttöohjeineen verkkoon. Siellä ne voisivat olla kaikkien nähtävillä.

Kuvausprojekti ja siihen vaadittavan rahoituksen hankkiminen olisi syytä käynnistää nopeasti. Ammattitaitoa kun ei voi museoida, se siirtyy ketjuna sukupolvelta toiselle kehittyen ja kasvaen ajan vaatimusten mukaan. Nykytekniikalla voimme kyllä tallentaa ammattitaitoa jälkipolville, se on vain meistä itsestämme kiinni. Koetetaan siis hyödyntää nykytekniikkaa parhaalla mahdollisella tavalla!

Teksti Miika Niinikoski
Lähde WSOY:n henkilöstölehti

Loppuun on enää vähän aikaa?

Muutos on pysyvää, se on tarpeellista, ja vain muutosten kautta on mahdollisuus kehittyä. Mediaunionin muutokselle ja kehittymiselle olisi tarvetta ja kysyntää. Pystytäänkö tähän tilaisuuteen tarttumaan, kun vielä on aikaa? Onko Mediaunionin hallitus ja jäsenistö valmis viemään kehitystä eteenpäin? Vai onko tartuttu tiukasti vanhoihin rutiineihin ja turvallisuuden tunteeseen – kun ei tehdä liikoja, niin ei satu vahinkoja?

Säännöt sallivat samojen hallitusjäsenten olla ehdolla aina uudestaan ja uudestaan. Mutta mahdollistaako se muutoksen ja kehityksen parhaalla mahdollisella tavalla?

Miksi juuri nyt olisi hyvä aika aloittaa muutostyö? Meillä on varaa tehdä asioita, mutta kyse ei ole pelkästään MDU:n sisäisistä rakenteista, varallisuudesta ja jäsenistöstä. Myös maailma ympärillä on muutoksen tilassa.

Ikääntyminen vaikuttaa ja heijastuu ihmisen itsensä lisäksi myös lähipiirin toimintaan. Organisaatiot ja yhteisöt hyötyvät usein iän myötä tulleesta kokemuksesta, joka parhaimmillaan kehittää toimintaa ja tuo sinne uutta. Vähintäänkin yhtä monesti toiminta kuitenkin muuttuu rutiininomaiseksi tai jopa toimettomaksi oleiluksi. Kun näin käy ja samalla tapahtuu väistämätöntä vanhenemisen muutosta, on sekä yksilölle että organisaatiolle seurauksena pysähtymisen tila. Seuraa kuihtuminen ja loppu.

Mediaunionin jäseniä on tätä kirjoitettaessa 1899, ja heidän keskimääräinen ikänsä on 68,4 vuotta. Mediaani- ikä, jolloin puolet ovat nuorempia ja toinen puoli tätä vanhempia, on 70 vuotta. 684 jäsentä on ylittänyt 75 vuoden iän. Näistä yli 400 on jo ylittänyt 80 vuoden iän. Jäsenkunnasta 430 on eläkeiässä eli 60–70-vuotiaita. Nuoriso-osasto näyttää tältä: 50–60-vuotiaita on 320 ja 40 50-vuotiaita 131. Vielä nuorempia eli 30–40-vuotiaita on mukana 32 henkeä. Tässä melko miesvaltaisessa yhdistyksessä on mukana 434 naista, ja miehiä löytyy 1465.

Tilastot voivat olla tylsiä, mutta niiden kautta voi ennustaa tulevaa. Jos tarkastellaan pelkkää ikärakennetta, niin aika harmaalta näyttää. Kymmenen vuoden päästä jäsenkunta on todennäköisesti pienentynyt vähintäänkin usealla sadalla. Uusia jäseniä ei todennäköisesti enää tule kuin kourallinen. Pitääkö tälle sitten tehdä jotain? Tietenkään emme voi pysäyttää aikaa, eikä väki tästä nuoremmaksi muutu, vaikka vetreää onkin. Minusta olisi kuitenkin jo korkea aika alkaa valmistella yhdistyksen tulevia muutoksia. Meillä on sekä moraalinen velvollisuus että taloudellinen syy ja lisäksi yhdistyksen säännöt. Toki sääntöjä voi ja pitääkin muuttaa, talous voi kadottaa pohjansa tai kasvattaa yhä suurempaa pääomaa yhdistyksen toiminnan tueksi.

Yhtä kaikki, haluaisin palata neljän vuoden takaiseen kirjoitukseeni, jossa hahmottelin, mikä minusta olisi oikea liike väistämätöntä muutosta kohti. Kirjoitin säätiöistä. Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että yhdistyksen kokouksen tulisi tehdä hallitusta velvoittava päätös aloittaa toimenpiteet aatteellisen tukisäätiön perustamiseksi. En tarkoita, että säätiön perustamisen yhteydessä yhdistys lakkautettaisiin. Se lakkaa kyllä aikanaan muutenkin. Säätiöllä voisimme turvata jatkuvuutta jakamalla sen kautta tuet, apurahat ja avustukset. Itse yhdistyksen asia olisi pitää huolta jäsenistä ja tapahtumista entistä tehokkaammin.

Toivomukseni on, että yhdistyksen ”nuorisopääty” myös aktivoituu kehittämään yhdistystään. Tarvitsemme hallitukseen vaihtuvuutta, koska vain se takaa muutoksen ja muutos turvaa tulevaisuuden. Hyvää kevättä ja onnellista tulevaisuutta!

Vesku, yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi