Kaffemöötti Turussa

Alan miehet ja naiset kokoontuvat leppoisaan kaffemööttiin kesäaikaa lukuun ottamatta joka kuukauden viimeisenä tiistaina klo 11.00–12.00. Tervetuloa mukaan kaikki Mediaunionin jäsenet!

Lisätiedot: Hopeasiivet-kerhon vetäjä Jukka Naavalinna, jukka.naavalinna@gmail.com tai p. 044 519 0751. Ilmoita Jukalle yhteystietosi, niin saat tietoa kerhon kokoontumispaikoista, koulutustilaisuuksista ja matkoista. 

Valoa etsimässä

Vuoden 2020 kauneimman kirjan tittelin saanut Chasing Light on kaunis ja tyylipuhdas graafinen kokonaisuus.

Teos kertoo Paavo Tynellin suunnittelemista valaisimista kunnioittavasti. Kirjan graafinen suunnittelu ja kuvitus on Antti Vallan. Taiton rytmi antaa valaisimille niiden ansaitseman tilan ja arvon, ja kirjainmuotoilu tavoittaa aikakauden hengen. Mustavalkoiset kuvat kertovat laadukkaasta muotoilusta.

Ville Linna: Chasing Light – The archival photographs and drawings of Paavo Tynell. Toivo publishing 2020. ISBN 978-952-94-3762-7. 176 s.

Oletko aina käyttänyt Teamsia väärin?

Rajoitettiinko sinunkin työpaikallasi etätyötä, kunnes tuli pakko, joka muutti kaiken? Et ole ainoa. Jopa saman organisaation sisällä esimiehillä on erilaisia suhtautumisia siihen, voiko työntekijään luottaa, jos hän ei ole valvovan silmän alla. Näin, vaikka ainakin koko 2000-luvun ajan puheissa on korostettu työntekijän itseohjautuvuutta ja sanottu, että palkkaa maksetaan työn tuloksista – ei toimistolla hengailusta.

Kun joskus pandemian voittajina palaamme työhön toimistoihin se tapahtuu syystä, ja sillä on tarkoitus. Siis toimistotyöpäivällä pitää olla tarkoitus! Etätyön valvonnan ja rajoittamisen sijaan ajatteleva työnantajan – pomon – on opittava johtamaan läsnäolotyötä. Kutsutaan tätä vaikka synkroniseksi vuorovaikutukseksi. Suomeksi sanottuna toimistolle mennään siksi, että käsillä on jotain sellaista, jota edistetään parhaiten tapaamalla kasvokkain. Vaikka osaisimme teamsimme erinomaisesti, ei vuorovaikutuksen taso etäkokouksessa ole sama, kuin ollessamme fyysisesti läsnä. Jäljelle jäävä työ, sellainen, jossa riittää, että pysymme kokonaisuudesta kärryillä, voidaan ja on syytäkin hoitaa verkossa.

Jos miellät Teamsilla (Zoomilla, Googlella) työskentelyn vain kokoustamisen välineeksi, olet ihan pihalla. Sovellusten avulla on tarkoitus tehdä työtä, ja kokouksen pyörittäminen videoneuvotteluna on vain se osa, johon olemme kuluneen vuoden aikana joutuneet tyytymään. Organisaation pitäisi viimeistään tänään lopettaa sähköpostin käyttö kaikessa sisäisessä viestinnässään ja siirtyä käyttämään näitä välineitä, niin kuin on tarkoitettu. Siis yhdessä työskentelemiseen, dokumenttien jakamiseen työryhmissä ja keskustelemaan eli käyttämään chattia, mikä on sekä huomattavasti vuorovaikutteisempi kuin sähköposti että vähemmän muodollinen. Chatti matkii elävän elämän keskustelua. 

Emmehän me sähköpostista pääse tietenkään kokonaan eroon. Organisaatioiden välinen epäsäännöllinen viestintä tarvitsee sitä vielä pitkään. Ja jos viestinnän tarve on säännöllistä, niin siihen tietysti perustat oman työryhmän. Yhtä tärkeää, kuin oppia uutta, on tietoisesti luopua vanhasta.

Harrastuksena ilmatyynyalus

Olen 72-vuotias kirjapainoteknikko ja ollut työurani pääasiassa suunnittelemassa eri polttoaineilla toimivia voimalaitoksia. Faktori-lehdessä 4/2019 kerroin lennokkiharrastuksestani. Tässä jutussa käsittelen kuitenkin harrastekäyttöön tarkoitettua integraatioperiaatteella toimivaa ilmatyynyalusta. Siinä ilmatyyny ja eteenpäin työntävä voima saadaan aikaan yhdellä moottorilla, jonka paino tankattuna on 200 kilon luokkaa.

Ilmatyynyalus, pintaliitäjä, kevytleiju – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ilmatyynyalus on oikeastaan amfibioalus, jota voidaan käyttää kaikkina vuodenaikoina tietyin rajoituksin. Alusta kannattaa ilmatyyny, jolloin alus leijuu noin 20 sentin korkeudella maasta. Ilmatyyny saadaan aikaan monilapaisella puhaltimella. Minulla on käytössä yhdeksänlapainen potkuri.

Kiinnostuin ensi kerran harrastuskäyttöön tarkoitetuista ilmatyynyaluksista 1950-luvun lopussa, kun näin lehdessä niistä ensimmäiset kuvat. Toivo Kaariota pidetään ilmatyynyalusten uranuurtajana maailmassa. Hän sai vuonna 1965 tunnustuksena työstään pintaliitäjien kehittäjänä Suomen Ilmailuliiton myöntämän Harmon-patsaan. Se on kiertopalkinto, jonka saa vuosittain ansioitunut suomalainen lentäjä korkealuokkaisista lentosuorituksista.

Pidän tuota vuotta starttina, jolloin kiinnostukseni ilmatyynyaluksiin alkoi. Tein kuitenkin ensimmäiset raakileluonnokset vasta vuonna 1970, jolloin projekti jäi vielä pöytälaatikkoon. Mitoitukseen tarvittavaa matematiikkaa ei löytynyt, minkä tarkistin lentokonetekniikan apulaisprofessorilta. En viitsinyt itse lähteä pitkälle kokeilun tielle.

Työskenneltyäni eri puolella Eurooppaa 1990-luvulla tein hotelleissa tarkemmat suunnitelmat internetin avulla. Sieltä löytyi helposti tarvittavaa teoreettista tietoa. Päädyin suunnittelemaan alusta, jossa ilmatyyny ja työntövoima tehdään yhdellä moottorilla. Tämä lähtökohta helpotti huomattavasti projektin toteutusta.

Moottoriksi valitsin ultrakevyissä lentokoneissakin käytetyn Rotax 503 -moottorin, teholtaan 50 hv. Rungon materiaaliksi vaihtui vuosien saatossa lasikuitu helppohoitoisuutensa ja pitkäikäisyytensä takia. Alusta varten piti vielä suunnitella oma perävaunu. Tein ns. fly in fly off -trailerin, jolloin alus ikään kuin lennetään perävaunuun ja otetaan käyttöön siten, että ilmatyynyllä työnnetään alus maahan.

Rakentelu alkoi alkukesästä 1998 ja tapahtui pääosin ”Pohjolan halleissa” eli ulkotiloissa. Tämä viivästytti valmistumista ainakin vuodella. Alus valmistui syksyllä 2000. Sen jälkeen alkoivat testit, joissa mitattiin mm. työntövoimaa ja aluksen helmojen toimintaa. Kumma kyllä kaikki ns. parannukset, joita tein jälkeenpäin, aiheuttivat vain aluksen toiminnan heikkenemisen eli kaikki toimi heti kuten suunnittelin.

Kesätestit tein läheisen naapurini pellolla. Oli mahtava tunne, kun alus ensin nousee ilmatyynylle ja lähtee sitten eteenpäin. Lähijärven jäädyttyä ohueen riitteeseen tapahtuivat ensimmäiset talvitestit alustalla, jonka kitkakerroin oli lähes nolla. Tämä tarkoitti, että alus käyttäytyi aivan eri tavalla. Sitä oli opeteltava ajamaan oikein. Alushan ei missään vaiheessa etene lähes kitkattomalla pinnalla suoraan, vaan rotaatiovoiman ansiosta sitä joutuu ohjaamaan melkein koko ajan.

Kesäisin olen ajellut aluksellani lähinnä Kymijoella niin myötä- kuin vastavirtaankin. Keväisin olen käynyt ajamassa Inarijärvellä, jossa olen viettänyt hienoja hetkiä keväthangilla. Usein on ajettu moottorikelkkojen kanssa rinnakkain pitkiäkin matkoja. Aluksessani ei ole jarruja, jolloin keväisin saa olla tarkkana mistä ajaa, koska kiven aiheuttamasta jäänkohoumasta alus saattaa lähteä vaikka lentoon.


Nettisivuiltani http://www.pcuf.fi/~jjw/hover.html saa lisää tietoa eri linkkien alta.

Teksti Jukka Vahvaselkä, kuva Jukka Vahvaselän arkisto

On sitä sattunut kaikenlaista

Perhepiirissäkin tunnettiin kirjapainosanastoa

Olin painotyöneuvottelussa Kajaanin Seurahuoneella erään pirteän ja hyvän tanssitaidon omaavan naisasiakkaan kanssa. Illan mittaan ruokailun, neuvottelun ja yhdessäolon merkeissä halut tanssiparketilla kasvoivat. Tanssiessa jostakin syystä valkoiseen paitaani oli sotkeutunut runsaasti puuteria ja huulipunaa. Se muistutti erehdyttävästi Euroopan karttaa. Pikkutunneilla riisuin vaatteeni kotona olohuoneen sohvan selustalle. Aamulla vaimoni Liisa tuli minua herättämään ja piteli paitaani hartioista ja heilutteli sitä edessäni kuin härkätaistelija. Samalla hän päästeli hieman negatiivisia kannustushuutoja ja totesi: ”Näkyy isännällä taas olleen 4-värineuvottelu”.

Kovaa kulki

Kuumaladonnan aikaan Kainuun Sanomiin tuli juttu autojen nopeuskokeilusta aavikolla. Otsikko oli kahdella palstalla: ”Rakettiautolla 469 km tunnissa”. Ladoin otsikoita Ludlow-latomakoneella. Kirjaimet R ja P ovat yhtä leveitä. Kastissa ärrät ja peet olivat jostain syystä sekoittuneet. Lehdessä luki seuraavana aamuna: ”Pakettiautolla 469 km tunnissa”. Seuraavana aamuna päätoimittaja, professori Otso Kukkonen vinkkasi minulle: ”Kylläpä Määtän pakettiauto taas kulki kovaa aamun lehdessä”.

Ammattikeskustelua

Paperimyyjä kysyi painajalta:

”Oletko painanut kasikymppistä?

Painaja:

”Tällä iällä olen painanut jopa alle kuusikymppistä”.

Tekstit Eero Määttä

Seniorifaktorien toimintaa!

Helsingin Seniorifaktorien syyskausi aloitetaan vuoden 2021 vuosikokouksella syyskuun 1. päivänä 2021 kello 13:00. Seuraavat kokoukset ovat keskiviikkona 6.10.2021 ja keskiviikkona 3.11.202 klo 13:00. Kokouspaikkana Kirjan kerhohuoneisto os. Kirjatyöntekijäinkatu 10, 3 krs, 00100 Helsinki.

Kokoukset ovat avoimia kaikille mediaunionilaisille. Tervetuloa!
Kerhon johtokunta

Näkökulmia

Yllättäviä, hyvin kummallisia asioita ja tapahtumia on ollut meneillään. Viime vuoden alkukeväästä monet ennalta suunnitellut asiat menivät uusiksi. Kaikki yhteiskunnalliset toimintamme työssä, koulussa ja kaupassa käymisestä lähtien saivat uutta näkökulmaa, kun työnantajat ja -tekijät tajusivat että “hei, tätä hommaa voi tehdä myös kotona, ja ruokaa saa jopa kotiovelle toimitettuna!” Näkökulma elämään muuttui. Osalla todennäköisesti pysyvästi.

Koronan aiheuttama matkustuskielto ja tapahtumien ja paikkojen sulkeutuminen saivat mökkilomat kotimaassa tuntumaan ruhtinaalliselta vaihtoehdolta jatkuvan kotoilun sijaan. Sama ilmiö luonnollisesti jatkuu tänä vuonnakin, ja myös Mediaunionin lomakohteissa on suurta kysyntää. Hyvä niin. Jatkuva käyttöasteen kasvu luo samalla myös suurempaa tarvetta pitää paikat kunnossa ja uudistaa vanhaa. Nyt tuntuu myös siltä, että monet asiat, kuten maskin käyttö, turvavälit ja käsidesi julkisissa paikoissa ja tapahtumissa (niissä harvoissa, joita on ollut) ovat jo täysin arkipäivää. Vielä viime vuoden keväällä esimerkiksi maskeja eivät edes viralliset tahot erityisemmin suositelleet. Näkökulma ja suhtautuminen muuttui syksyllä toisen korona-aallon iskiessä. Syyskuussa myös yhdistyksemme kokouksen vakiovarusteita olivat maskit ja käsidesit.

Edellä kuvatun näkökulman vaihtamisen taito on ihmiselle mahdollista, kun hän syventyy ajattelemaan. Tosin, ei voida väittää, että kaikilla tämä tapahtuisi tietoisen ajattelun kautta. Kenties suurin osa on vain seurannut yleistä mielipidettä ja noudattaa ohjeita tai yhteisön painetta. Silti asioihin suhtautuminen oman ajattelun kautta on mahdollista. On väitetty, että saamme yhden päivän aikana päähämme noin 60 000–70 000 ajatusta. Se, mihin niistä syvennymme ja miten reagoimme vaikuttaa psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme. Sanotaan, että jopa noin 80 prosenttia ajatuksistamme ovat negatiivisia! Ajattele, siis olet. Mutta haluatko ajatella näin paljon negatiivisia asioita, joilla on tutkitusti sinuun huono vaikutus?

Suhtautuminen asioihin rakentuu pitkälti uskomuksista ja asenteista. Näitä voi muuttaa, jos itse haluaa. Kenties tärkein asia suhtautumisessa olisi muistaa mitä antiikin filosofista, Sokrateesta on sanottu; “Hän oli kaikista filosofeista viisain – ei sen tähden miten paljon hän tiesi, vaan sen takia, että hän ymmärsi miten vähän hän tiesi.”

Tätä ehkä kannattaisi pohtia ennen kuin painaa kiukkuisen, parjaavan tai muuten negatiivisen viestin Twitteriin tai keskustelupalstalle. Silloin viestität maailmalle asioita, joita et voi enää perua. Mieti vielä, oletko ihan oikeasti ymmärtänytasian, ja tiedätkö siitä riittävästi? Vai oletko kenties omien uskomusten ja asenteiden kuplassa, omien negatiivisten ajatusten velloessa päässäsi saanut loistoidean tyhjentää tietosi ja sylkeä pahaa mieltä muidenkin silmille? Olemme viime aikoina joutuneet todistamaan tällaista maailmaa läheltä, jossa ajattelemattomuus, piittaamattomuus ja toisten syyttely on vaarallisiin mittasuhteisiin kasvanut ihmiskunnan vitsaus.

Tätä kirjoittaessani ei vielä ole voitu päättää missä, miten ja milloin voimme järjestää yhdistyksen kokouksen. Itse ainakin toivon, että kokoustapahtuma voidaan järjestää lämpimänä ihmisten kohtaamisena ihan fyysisesti. Meillä ei todellakaan ole liikaa ollut mahdollisuuksia tavata toisiamme. Kun sen aika tulee, tulee myös valintojen aika. Toivon että osallistut yhdistyksen tulevaisuuden pohdintaan käyttäen omaa ajatteluasi ja viisauttasi. Pohdi edellä kirjoittamaani, ja syvenny oikeasti ajattelemaan. Vaihda näkökulmasi positiiviseen, jos se ei sitä jo ole!

”Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan käsitykset, joita meillä on näistä asioista.” Epiktetos

Hyvää kesää!
Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

Hyödynnä jäsenetuja

Mediaunionin jäsenille on tarjolla lukuisia etuja, ja ne kannattaa tuntea. Katso tästä lista eduista. Lisätietoja löydät nettisivuiltamme.

• vapaa-ajankohteet Sastamalan Ellivuoressa, Nilsiän Tahkovuorella ja Kittilän Levillä sekä viestintäalan toimijoiden kohteita eri puolilla Suomea.

• Faktori-lehden vuosikerta.

• vakuutusalennukset Turvasta ja Ifistä.

• monipuoliset jäsentapahtumat.

• avustukset.

• 30 %:n alennus kaikista Otavan, Liken, Siltalan, Teoksen ja Nemon kirjoista (oppikirjoista 25 %) Otavan kirjakaupasta, Uudenmaankatu 10, Helsinki. HUOM! Jäsenyyden voit todistaa Faktori-lehden takasivun osoitekentän tiedolla (joko lehti mukaan tai puhelimeen tallennettu osoitekenttäkuva tai takasivusta kopio) ja henkilötodistuksella.

• 100 euron matkaseteli Ikaalisten Matkatoimiston, Oulun Matkatoimiston ja Suomen Matka-Agenttien järjestämille matkoille.

• 50 %:n green fee -maksuetu Sastamalan Ellivuoren, Nilsiän Tahkovuoren ja Kittilän Levin lähialueiden golfkentillä.

• 15 %:n alennus Elan Ski Shop & Rental Levin välinevuokrista ilmoittamalla olevasi Mediaunionin jäsen. Liike sijaitsee Rinnelinnan huoneistomme naapurissa.         

Tähtäimessä pohjoismainen paperi- ja painokeskus

Painovoima ry:n toiminnanjohtajalle, taidegraafikko Pekka Litmaselle syttyi kipinä vanhoja painokoneita kohtaan taidegrafiikan kansainvälisissä seminaareissa Tanskassa ja Saksassa vuosina 2014–2015. Seminaarien aikana järjestetyissä työpajoissa toteutettiin painotöitä ja vedossarjoja kohopainokoneilla vanhojen mestarien avulla.

Ajatus taide- ja käyttögrafiikkaa toteuttavasta painokeskuksesta vei mennessään. Taidegrafiikan edistämiseen vuonna 2002 perustettu Painovoima ry jatkoi 2016 entisen Lahden taideinstituutin taidegrafiikan pajan kehitystyötä. Se osaltaan mahdollisti pienten printers proof -painokoneiden ja kirjasimien hankinnan. Pajalla järjestettävien taidegrafiikan kurssien aikana monet osallistujat ja vierailijat kiinnostuivat painokoneista ja niiden luomasta voimakkaan reliefimäisestä painojäljestä käsin vedostetusta tekstiilijätteestä tehdyllä lumppupaperilla, jota painon yhteydessä valmistetaan.

Sattuman kautta yhdistyksen tietoon tuli 2017 valtion vanhojen painokoneiden olemassaolo ja tilaisuus niiden hankintaan. Siitä asti on käyty keskustelua mahdollisuudesta perustaa Lahteen entisen Editan painokonekokoelmista pohjoismainen paperi- ja painokeskus. Tavoitteena on luoda kokonaisuus, joka sekä avaa kirjapainon historiaa ja säilyttää ainutlaatuista laitekantaa että mahdollistaa käytännön paperi-, taide- ja kirjapainotöiden valmistamisen. Samalla hyödynnettäisiin tekstiilialan toimijoiden sivuvirtoja käsin valmistetun paperin työpajalla. Vastaavaa kokonaisuutta, joka voisi monipuolisesti palvella alan harrastajia, taiteilijoita ja matkailijoita, ei löydy Pohjoismaista. 

Omaehtoista kulttuuria tuottamaan

Hanke on ainutlaatuinen ja monipuolinen. Sillä on kaikki eväät omaehtoiseen kulttuurin tuottamiseen ja arvokkaan kulttuurihistorian säilyttämiseen sekä alan kehittämiseen ja säilyttämiseen. Lisäksi työ monipuolisen kulttuurisen ja sosiaalisen ulottuvuuden parissa kehittäisi luovien alojen työllisyyttä ja toteuttaisi kiertotalouden ja luovan talouden periaatteita.

Paperi- ja painokeskuksen tarkoitus on työllistää mm. kirjansitojamestari ja perinteisen painoteollisuuden osaajia, toteuttaa hankkeita paikallisten koulujen ja taiteilijoiden kanssa sekä järjestää aktiivista kurssitoimintaa paperinvalmistuksesta kirjansidontaan. Lisäksi suunnitteilla on kansainvälisten verkostojen taiteilijavaihtoa, kulttuurimatkailua ja seminaareja. Ennen kaikkea keskuksen tarkoitus on esitellä kirjapainotekniikoita ja konkreettisia käsin vedostettuja ja sidottuja painotuotteita sekä laadukasta käyttögrafiikkaa.

Paperi- ja painokeskuksen perimmäinen tavoite on turvata vanhat, kulttuurihistoriallisesti merkittävät valtion kirjapainolaitteet. Kokonaisuus on merkittävä. Se käsittää painokoneita ja täysimittaisen kirjansitomon Keisarillisen Senaatin Kirjapainosta lähtien aina nykypäivään asti. Suurin osa painokoneista ja laitteista on edelleen käyttökunnossa. Keskus käsittäisi paino- ja kirjansidontakoneita ja lisäksi harvinaisia työkaluja, kirjasimia ja muuta kirjapainoissa käytettyä välineistöä. Ne ovat vaarassa kadota Editan entisen painotalon jäädessä uuden asuinalueen alle.

Pelastetaan katoavaa historiaa

Painoalan voimakkaasti digitalisoituessa perinteiset painomenetelmät ovat vaarassa kadota. Painovoima ry uskoo kuitenkin menetelmien mahdollistavan myös kuntouttavaa työtoimintaa kulttuuripainotteisten, luovien menetelmien avulla. Hankkeiden avulla on ylläpidetty ja kehitetty keskuksen konseptia. Painovoima ry:n uusien tilojen myötä unelma kokonaisvaltaisesta perinteisiä tekniikoita hyödyntävästä keskittymästä on askeleen lähempänä. Huomiota hankkeelle on tullut mm Lahti – Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 -vuotta ohjaavan Kestävä Lahti -säätiön taholta.

Entinen Järvisen suksitehdas Lahden Sopenkorven teollisuusalueella on hyvää vauhtia kehittymässä luovien alojen kiertotalouskeskukseksi. Sen alin kerros muuntautuu monipuolisten käsityöpajojen kokonaisuudeksi. 1940-luvun alussa valmistunut funkkistyylinen teollisuuskiinteistö luo loistavat puitteet sekä tilojen että oivallisen sijaintinsa puolesta. Keskuksen painosali käsittää noin 350 neliötä ja paperipaja kokoelmatiloineen noin 100 neliötä.

Viime vuosien aikana on toteutettu suunnitelmia laitekannan luetteloinnista ja digitalisoimisesta. Painovoima ry on käynyt aiheesta keskustelua mm. Tekniikan museon kanssa. Luettelointityö, virtuaalinen painokeskus ja laitekannan muutto vaatii aikaa, osaamista ja taloudellista tukea yhteiskunnan eri sektoreilta. Toistaiseksi rahoitusta keskuksen ja toimintojen suunnitteluun on haettu kulttuuri- ja taidehankkeisiin keskittyvistä säätiöistä. Jatkossa toteutukseen pyritään hakemaan kokonaisvaltaisempaa rahoitusta. Sen turvin voisi luoda toiminta-alustan, joka pystyy omaehtoisesti ylläpitämään toimintaa ja laitekantaa. Tähän työhön toivotaan niin taloudellista kuin henkistä tukea myös valtakunnallisilta printtimedioilta. Lisäksi toimintaan halutaan mukaan laajasti painoalan konkareita ja aiheesta kiinnostuneita tahoja ideoimaan ja toteuttamaan keskusta, jotta jälkipolvetkin pääsisivät painomusteen jäljille. 

Teksti Pekka Litmanen, kuva Arto Salonen

___

Painovoima ry on lahtelainen luovien toimijoiden yhteisö, joka perustettiin alun perin taidegrafiikan kehittämiseen ja edistämiseen Porvoossa. Yhdistyksen toiminta aktivoitui uudelleen vuonna 2016, kun Lahden taideinstituutti lakkautettiin, ja oppilaitoksen tilat jäivät tyhjiksi. Yhdistys on sateenvarjo-organisaatio, joka yhdistää erilaisia toimijoita ja tekee yhteistyötä niin yritysten, yhdistysten, oppilaitosten kuin kunnallisten organisaatioiden kanssa.

Yhdistys järjestää tapahtumia ja tempauksia ja on mukana eri hankkeissa. Tärkeimpiä tehtäviä ovat perinteisten taidetyöpajojen ja menetelmien ylläpitäminen elinvoimaisina urbaanissa ympäristössä. Yhdistyksellä on laajat kansalliset kulttuurialan verkostot ja kontakteja kansainvälisiin paino- ja käsinvedostetun paperin työpajoihin.

6 kysymystä: Vastaajana Jukka Väkeväinen, 47 vuotta, Joensuu

Työnantajasi nyt? Mitkä ovat yrityksesi valtit?
Työskentelen tuotannonsuunnittelupäällikkönä PunaMusta Oy:ssä. Uskallan kehua, että PunaMusta on Suomen monipuolisin painotalo. Viime vuosina emoyhtiömme PunaMusta Media Oyj on kasvanut yritysostoilla, ja tavoitteenamme on olla asiakkaillemme kokonaisvaltainen markkinointiratkaisujen kumppani. Omaan toimenkuvaani kuuluu aikakauslehtituotannon suunnittelu Joensuun, Tampereen ja Forssan tuotantolaitoksien toiminnoissa. Tämän lisäksi työhön kuuluvat myös tuotannonohjausjärjestelmän pääkäyttäjän tehtävät ja myynnin tukitoiminnot. Toki myös paljon muuta, mutta laiska töitään luettelee.

Kuva Viola Väkeväinen 7 v.

Kuinka kauan olet ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi?
Graafisen alan opinnot aloitin Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa vuonna 1993. Siis reilut 27 vuotta on tämän kutsumustyön parissa jo tullut vietettyä. Ehdottomasti parasta työssäni ovat pirun hyvät työkaverit sekä työn vaihtelevuus, haasteellisuus ja monipuolisuus – kahta samanlaista päivää ei ole.

Mikä sai Sinut eksymään alalle, mikä kirjapainoalalla on hyvää?
Lukioaikana rakennuspuoli kiinnosti minua eniten, mutta ystäväni veljen suosituksesta hakeuduin kuitenkin kirjapainoalalle. Muutin Helsingistä Joensuuhun työharjoitteluun vuonna 1997. Tarkoitus oli vain käydä Joensuussa, mutta sille tielle tuli jäätyä. Mielenkiinto rakennusasioihin ei ole kadonnut, ne kulkevat mukana harrastuksena.

Hyvää kirjapainoalassa on paljonkin, koen alan varsin merkitykselliseksi. On hienoa nähdä omassa talossa painettuja tuotteita laajalti ympäri Suomea. Pystymme tarjoamaan painotuotteita asiakkaillemme hiilineutraalisti. Meillä on alalla paljon rautaisia ammattilaisia sekä hyvinä työntekijöinä että yhteistyökumppaneina. Huonoa on perinteisen painamisen taantuminen, suunnanmuutokseen vaikutti paljon vuonna 2012 tehty lehtien arvonlisäveron muutos. Silloin päätettiin, että lehdet eivät ole enää sivistäviä, joten niillekin voidaan laittaa arvonlisävero. Ja jakelumaksujen nousu viime vuosina on vain vauhdittanut taantumista. Alan toimintaa ei liioin helpota kotimaisen paperiteollisuuden supistuminen.

Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus?
Perinteisen painamisen tulevaisuutta en näe enää ihan niin valoisana kuin 20 vuotta sitten. Printin tarve vähenee koko ajan, painos- ja sivumäärät pienenevät, ja mainonta siirtyy sähköisiin kanaviin. Mutta ei painaminen kokonaan lopu vielä vähään aikaan. Esimerkiksi tuotepakkauksien painaminen on niitä osa-alueita, joiden suhteen toivon, että vastaavaa taantumaa ei tulisi vaan mentäisiin päinvastaiseen suuntaan.

Mille naurat, milloin hermostut?
Olenhan minä ehdottomasti puujalkavitsien ystävä. Mitä tyhmempi juttu sitä enemmän se naurattaa. Ja helpoiten verenpaineeni saa kohoamaan välinpitämättömällä asenteella. Jos työhommat eivät suju, kun vähätellään asioiden tärkeyttä eikä osata priorisoida, niin saattaa työhuoneesta muutamia perkeleitä joskus päästä.

Lempilausahduksesi tai mottosi?
Varsinaista mottoa minulla ei ole eikä lempilausahdustakaan. Mutta olen aina kaikille kertonut, että kyllä tältä graafiselta alalta vielä eläkkeelle jäädään. Työt otetaan täydellä vakavuudella, mutta itseään ei pidä loppuun polttaa.

Tekstin toimitti Tuula Sipilä.