Pitkä päivätyö

Muistelmia Savon Sanomain kirjapainosta 1950-luvulta – osa 2

Latojaoppilaan elämä oli varsin vaihtelevaa, jouduimme aluksi mm. sulattamaan ja valamaan latomakoneisiin tarvittavan metallin.

Sitä varten oli ensin noudettava polttopuut, ja jos ei sattunut olemaan valmista poltettavaa, sirkkelöimme halot sopivan mittaisiksi. Sula metalli nostettiin padasta kauhalla. Siinä joskus väistämättä muodostui roiskeita, joista tuli elinikäisiä muistoja nilkkoihin ja ranteisiin.

Merkittävä tekninen parannus tapahtui, kun saimme sähköllä toimivan padan. Siinä vain oli sellainen epäkohta, että valuhana oli kiinni silloin, kun hanan kampi oli pystyssä. Sulaessaan hana aukesi omia aikojaan painovoiman vaikutuksesta, ja sula metalli valui pitkin lattiaa. Jäähdyttyään sitä sitten hakattiin rautakangella irti lattialankuista. Teimme paljon muitakin hanttihommia, kuten kirjekuorivaraston siirtoa latomosta ja kellarin tyhjennystä valkoisen kivitalon kellarista. Nämä työt herättivät tietysti meissä närää, kun emme mielestämme saaneet tehdä tarpeeksi ammattityötä. Taisipa siitä asiasta joskus tulla protestoituakin faktoreille. Latomon työoloissa tapahtui suuri parannus, kun saatiin loistevalot kattoon pitkään riviin tavallisten hehkulamppujen tilalle.

Teoriaa opiskelimme ammattikoulussa, yhtenä iltapäivänä viikossa yleissivistäviä aineita ja kahtena iltana ammattiaineita. Matematiikan opettajana oli nuori insinööri Yrjö Vänttinen, joka teki meihin vaikutuksen reippaalla esiintymisellään ja yhtälöillään. Ammattiaineita opettivat paikkakunnan faktorit, kuten isäni, Kivisalo ja Kosunen sekä Savon kirjapainon John Marks. Hän kehotti meitä jonkin verran harrastamaan ammattia, jota kehotusta ainakin osa meistä noudatti vuosien varrella.

Savon Sanomat 4417780_
Kassanhoitaja Aino Sovinen ja kauppaneuvos Martti Suhonen. Kuva Savon Sanomat arkisto.

Joskus ammattikoulussa oli lomaa päivätunneista, jolloin me oppilaat katsoimme kohtuulliseksi pitää vapaata ja teimme iltapäiväretken esim. Puijolle eväinemme. Pinnaus tietenkin paljastui pian, ja saimme tehdä menetetyt tunnit jälkeenpäin.

Oppilasnäyte hyväksytty

Käsinlatojan oppilasnäyte tehtiin neljän oppivuoden jälkeen ja siihen kuuluivat: 1) Kirjan nimiösivun eli ”tittelisivun” suunnitteleminen ja latominen.  Sivussa piti olla määrätty määrä tekstiä ja ryhmittelyjä. 2) Kirjan kahden sivun latominen leipätekstillä irtokirjakkeista sisältäen määrätyn määrän otsikoita ja alaviitteen. 3) Taulukkoladelman vähintään 3-kertaisella päällä ja poikkivat erillään. 4) Kirjelomakkeen suunnittelun ja latomisen. Arvostelun kohteina olivat sekä typografia että tekninen osaaminen ladelmassa. Arvosteluraadin muodostivat faktorit Martti Luukkonen Savosta ja Armas Kröger Kansallisesta Kirjapainosta. Oppilasnäyte hyväksyttiin.

Kuvalaattalaitoksessa olivat työssä Yrjö Vuorio, Etelä-Suomesta tullut ”Isi” Sakari Nummelin ja Pentti Kerman, Savosta muuttanut. Oppilaina olivat Alpo Tenhunen, joka oli hyvä pöytätenniksessä. Jarmo Laine, Sulevi Natunen ja Leo Varjoranta liukenivat varhain omille teilleen. Leksasta tuli TV-mekaanikko ja liikkeenharjoittaja. Alkuvuosina kemigrafit käyttivät jossain työvaiheessa puhdasta pirtua. Heillä oli vaikeuksia saada kulutus pidettyä tehtyjen kuvalaattojen edellyttämällä tasolla.

Sitomossa työskentelivät aviopari Kalle ja Maini Holopainen. Maini oli välillä postituksessakin. Toivo Reinikainen myös kehysti tauluja. Liisa Miettinen, Aino Tapaninen ja silloista nuorempaa väkeä olivat latomon Ramin puoliso Raili Auvinen (Savolainen), Sirkka Pelli (Ahvenainen) ja ”Rönä” Juha Ruotsalainen, hyvä mäkimies ja talonmiehen poika.

Laatikkotehtaan puolella olivat Vieno Tolonen, jonka poika Jouko jatkaa ammattimiehenä latomossa sekä pujottelun Suomen mestari Maija Savolainen, aikaisemmin mainitun Vike Savolaisen tytär. 50-luvun loppupuolella laatikkotehtaan toiminta laajeni ja silloin tulivat töihin ainakin Leila Puustinen ja Railin sisko Riitta Koskinen (Savolainen) ja varmaan muitakin nimeltä mainitsemattomia henkilöitä. Sitomoa ja laatikkotehdasta johti itsenäisesti Reino Saavalainen. Sitomon tuloksen hän sai aina näyttämään kannattavalta, koska pystyi laskuttamaan kirjapainoa täydellä hinnalla kilpailutilanteesta riippumatta.

Ukkini Pekka Mömmö suoritti kirjansitojan oppinäytteen Savon Sanomain (Sanan Vallan) kirjapainon edeltäjän Backmanin kirjapainossa vuonna 1898. Hän oli puoluemiehiä (sd) ja toimi agitaattorina Pohjois-Savossa sekä kansanedustajana Suomen ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa. Mummini Aino on ollut joskus postittajana ja poikani Seppo on nyt työssä postituksessa.

Savon Sanomat 4394097_
Savon Sanomien postitusta. Kuva Savon Sanomat arkisto.

Vaativaa käsityötä

Postituksen ihmisistä osa työskenteli päivällä ja osa yöllä, samat ihmiset vuorottelivatkin. Heitä olivat mm. Tyyne Pirinen, Sirkka Vänskä, Hilda Puurunen, Irma Saikkonen, näyttelijäveljesten ja kirjaltaja Matin äiti, sisarukset Rauha Holopainen (Kokkonen) ja Kaija Hakkarainen, Toini Ojala, Aino Hänninen, Johanna Koistinen, Toini Nykänen ja monet muut. Tilaajien nimet painettiin ensin kohokirjoitetuilta ”pistotetuilta” metallilevyiltä pitkille paperinauhoille, joista paperilaput leikattiin ja liimattiin lehtiin ”sammakoilla”. Käsityötä siis kauttaaltaan.

Savon Sanomat 4394104_
Käsinladontaa, oikealla Ilmi Väänänen. Kuva Savon Sanomat arkisto.

Konttorissa, ilmoitus- ja levikkiosastolla olivat pääkassa Aino Sovinen, Mirjam Manninen, Toini Holopainen, Tyyne Mehtonen, Eila Äijälä, Kyllikki Savolainen, ”SanttuPyykkönen ja Liisa Keränen (Pesonen), joka siis avioitui latomon Joken kanssa. Konttoripäälliköksi tuli suoraan sotaväestä ekonomi Kalle Poussa, oli sittemmin Keskisuomalaisen toimitusjohtaja.

Kuljetuksia linja-auto- ja juna-asemalle hoiti ainakin vielä alkuvuosina legendaarinen parivaljakko Jussi Kortelainen + ruuna. Jussi oli iloinen ja mukava henkilö, jolta sai aina ystävällisen sanan ja lisäksi ainakin yhden tai joinain päivinä kaksikin karamellia, jotka Jussi kaivoi taskustaan ja tarjoili auliisti puhekumppanilleen.

Lehtitalon taloutta hoiti taitavasti Martti Suhonen, joka oli aikaisemmin luonut perustan lehden levikin kasvulle ajamalla moottoripyörällään ympäri maakuntaa ja kehittämällä nerokkaan asiamiesjärjestelmän. Oli suuri kunnia olla Savon Sanomain asiamies, jolle kyläläiset voivat tilaustensa lisäksi kertoa uutisensa ja jättää ilmoituksensa lehteen painettavaksi.

Konekantaa uudistamaan

Suhonen uudisti kirjapainon konekantaa viisaasti, mm latomakoneet olivat kaupungin parhaat. Suhonen oli todellinen herrasmies, tunsi jokaisen työntekijän ja tervehti kohteliaasti hattuaan nostamalla. Siihen aikaan ei juurikaan sinuteltu saman talon väkeä, vanhempia ammattilaisiakin teititeltiin. Tarkkaan harkitsevana miehenä Suhonen voitti itselleen aikaa, siirtäen kieltä poskesta toiseen ja toteamalla ”Minä eppäelen”. Hän varoitteli ammattisokeudesta ja ihmetteli, mitä tiedolla tekee, jos ei ole sille pitopaikkaa.

Monet tässä mainitut ja mainitsemattomat henkilöt ovat tehneet pitkän päivätyön alalla ja osa jatkaa vieläkin työtään. Suuri osa on jo siirtynyt rajan toiselle puolelle. Kunnioitamme heidän muistoaan.

Hannu Taanio (Mömmö)

Haastattelut: Pertti Holopainen, Erkki Viljakainen, Jaakko Kosunen ja Kauko Haalas, joka on myös osittain tarkistanut tekstin.

 

 

Lontoossa ja IPEX-messuilla

Lontoo otti meidät vastaan mukavan lämpöisessä syyssäässä 2.11., kun matkasimme IPEX-messuille.

ryhmakuva_messuilta

Matkalla hotelliin matkaopas Ville Kinos kertoi faktoja Lontoosta ja englantilaisista. Hotellilta käveli muutamassa minuutissa Sohon alueelle pubien ja ruokaravintoloiden sekaan. Ensimmäinen lounas olikin perienglantilaiseen tyyliin fish & ships Tree Greyhounds -pubissa.

Englantilaiset ovat ystävällisiä. Pubeissa ja ravintoloissa saa neuvoja sekä apuja heikommallakin kielitaidolla. Vierustoverit lähes aina kysyivät, mistä olemme kotoisin, ja kyselivät Suomesta.

Messupäivä Birminghamissa

IPEX-messuille menimme junalla. Matka oli nopea, junat ajallaan ja Birminghamissa juna pysähtyi aivan messualueen viereen. Itse messut olivat valitettavan pienet verrattuna edelliseen kertaan, kun itse olen viimeksi ollut paikalla. Osastoihin tutustuessa tuli kuitenkin vastaan kaikkea mielenkiintoista. Apexin osastolle oli pystytetty Ryobin 9-sarjan LED-UVpainokone.

messut

Erilaisia laminaattoreita ja digifoliokoneita oli monella osastolla sekä suurkuvatulostimia ja niiden erilaisia pinnoitevaihtoehtoja. Myös kovakantisten liimattujen kirjojen tekemiseen oli monia eri valmistajien koneita, jotka kaikki näyttivät olevan tarkoitetut pieniin painoksiin. Itseäni messuilla kiinnosti eniten Duplon osastolla ollut Digital Spot UV Coater, jolla pystyy tekemään uv-lakkaefektejä digipainettuihin
arkkeihin. Hienoa laitteessa oli kamerakohdistus, mikä varmistaa lakan osumisen oikeaan kohtaan eikä yleistä digipainatuksen kohdistusheittoa tule.

Digifolioinnit olivat messuilla näyttävän näköisiä. Kaikkiin koneisiin oltiinkin valittu paperiksi hyvälaatuinen sopivan paksuinen silkki, mikä varmisti folioinnin täydellisyyden.

Messukierroksen päätteeksi osa porukasta kävi tutustumassa Birminghamin messualueen lähellä sijaitsevaan kansainväliseen moottoripyörämuseoon. Siellä esitellään pääsääntöisesti englantilaisvalmisteisia, hienosti entisöityjä moottoripyöriä. Pyöriä on esillä noin 820 kappaletta kolmessa hallissa valmistusvuosilta 1901–2007.

4_2017 moottoripyorajengi

Tapahtumia Lontoossa

Matkalla jäi myös mukavasti aikaa tutustua Lontooseen oman mielenkiinnon mukaan.
Useat kävivät British Museumissa, joka sijaitsi aivan hotellin vieressä. Museon Egypti-osasto muumioineen oli todella vaikuttava ja kiinnostava. Portobello Roadin antiikkimarkkinoilla oli myynnissä esimerkiksi kasteja ja puisia irtokirjakkeita, joiden lähtöhinta oli 3 puntaa/kpl.

Lontoon liikennetta

Myös London Eye, Greenwichin nollameridiaani, Camden Market, parlamenttitalo sekä monet muut nähtävyydet olivat ryhmäläisten kohteina. Kävimme naisporukassa kokemassa Westminster Abbeyn Cellarium Cafessa perinteisen englantilaisen Afternoon Tea -hetken, johon sisältyivät teen lisäksi perinteiset, kolmion malliset leivät, kakut sekä rusinaskonssit. Osa kävi Harrodsin tavaratalossa, toiset Selfridgesillä. Molemmat kuulut tavaratalot ovat nähtävyyksiä jo itsessään. Teksti ja kuvat Soile Lappalainen

Viipuri, karjalaisten kaupunki

Mediaunionin Suomi 100 -kulttuurimatka kohdentui Lappeenrannasta Viipuriin 31.8.–3.9.2017. 18 mediaunionilaista ja 11 puolisoa kokoontui Hotelli Scandic Patriaan, jossa Karjala-lehden päätoimittaja Markus Rissanen kertoi lehden historiasta ja nykytilanteesta.

Viipuri IMG_20170901_142938

Karjala-lehti aloitti toimintansa Viipurissa 1. tammikuuta 1904. Lehden ja Karjalan kirjapainon toimitalo on nykyisin Hotelli Viipuri. Kiinteistössä toimii myös Hotelli Knut Posse. Sodan jälkeen toimitus muutti Helsinkiin, josta se siirrettiin myöhemmin Lappeenrantaan. Karjala-lehti on torstaisin ilmestyvä viikkolehti, joka keskittyy karjalaisuuteen liittyvään uutisointiin. Tietoiskun jälkeen osa porukasta jatkoi SaiPan lätkämatsiin.

Torstai 31.8.
Aloitimme aamun karjalaisella aamupalalla, ja suuntasimme kävellen matkustajasatamaan, josta tullimuodollisuuksien jälkeen siirryimme laivaan. M/s Carelia suuntasi Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin.

Varhaisimmat hankkeet vesitien rakentamiseksi Saimaan ja Suomenlahden välille ovat peräisin vuosilta 1499 ja 1607. 1800-luvun alkupuolella Suomen tultua autonomiseksi osaksi Venäjän keisarikuntaa kanavointihankkeet nousivat esiin. Kanava rakennettiin 1845–1856 ja avattiin keisari Aleksanteri II:n kruunajaispäivänä 7. syyskuuta 1856.  Sulkukammioita keisarin kanavassa oli 28 ja pituutta 58 km.

Kolmas rakennuskausi vuosina 1963–1968 toi kahdeksan sulkua ja parikymmentä siltaa lisää. Uuden kanavan vihki käyttöön Urho Kekkonen elokuun 5. päivänä vuonna 1968. Nykyisestä kanavasta Suomen puolella on 23 km. Kanavaväylä on leveydeltään 34–55 m ja syvyydeltään 5,2 m. Korkeusero on n. 76 m. Laivamatkalla nautimme vaihtelevista maisemista ja söimme makoisan lounaan noutopöydästä. Viipuriin saavuttuamme majoituimme tullimuodollisuuksien jälkeen Hotelli Victoriaan ja lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle.

Viipuri IMG_20170902_121433

Saimme tietoa Suomen aikaisista kiinteistöistä, niiden omistajista ja nykyisestä käytöstä. Erityisiä nähtävyyksiä ovat mm. Pyöreä torni, kauppahalli, Torkkelinpuisto, Patterinmäen linnoitus, Viipurin linna, Rantabulevardi ja silta, Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, rautatieasema, Pietarin korkeakoulu, kauppaopisto, Eremitaasin sivutoimipaikka jne. Illallinen syötiin viinin kera Victoria-hotellin Monrepo-ravintolassa.

Perjantai 1.9.
Aamupalan syötyämme läksimme kävellen opastetulle kierrokselle Viipurin linnaan. Opastus oli perusteellinen läpileikkaus tuhoutuneista ja poltetuista vaiheista nykytilaan. Kuvakokoelmaan Suomen aikaisesta Viipurista ehdimme tutustua vain osittain. Lounaan jälkeen siirryimme bussilla Viipurin Eremitaasiin, ja illan vietimme iloisesti Pyöreässä tornissa. Ruokailun yhteydessä viihdytti paikallinen tanssiryhmä.

Lauantai 2.9.
Aamupalan jälkeen kävelimme opastetulle kierrokselle Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon, joka tuhoutui osittain sodan aikana ja korjattiin venäläisten toimesta. 1990 luvulla kirjastoa korjattiin alkuperäisten piirustusten mukaan suomalaisten konsultoimana. Presidentti Tarja Halonen ja silloinen pääministeri Vladimir Putin luotsasivat remontin päätökseen. Uusittu kirjasto avattiin marraskuussa 2013.

Viipuri_IMG_20170831_112937

Iltapäivä olikin vapaa ostoksille ja oleskelulle Viipurissa. Paluumatkalla M/s Carelialla nautimme päivällisen. Kiitos kaikille osallistujille hienosta kulttuurimatkasta!
Teksti ja kuvat Kari Koivisto

Kylpylämatka Kuressaareen

Helsingin seniorifaktorien kylpylämatka suuntautui Viron Kuressaareen. Maanantaina 11.9. Viking Linen terminaaliin kokoontui 28 henkilön ryhmä. Matkasimme Viking XPRS -laivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Kuressaareen. Majoituimme Grand Rose Spa -hotelliin aivan Kuressaaren keskustassa. Nautimme hotellin täysihoidosta ruokailuineen ja hoitoineen. Ruoka oli hyvää ja matkalaiset tyytyväisiä.

bdr

Keskiviikkona oli tarjolla saarikierros. Oppaanamme oli Maria Peep, joka osoittautui
varsinaiseksi vitsinikkariksi, ja kolmetuntinen opaskierros hurahti nopeasti. Ensin suuntasimme keskiaikaiseen Karjan Pyhän Katariinan kirkkoon. Tutustuimme kohteeseen ulkopuolelta, koska kirkko oli suljettu. Sitten suuntasimme kohti Anglan tuulimyllyjä. Viiden tuulimyllyn ympärille on perustettu mielenkiintoinen turistipyydys.

Tuulimyllyjen lisäksi pihalla on vanhoja maatalouskoneita traktoreista puimakoneisiin
ja auroista hevoskärryihin. Kahvilan sisällä on museo vanhoine pajoineen ja paljon muuta historiaa. Anglasta suuntasimme Kaalin meteoriittikraatterille, jonka iästä on monta arviota alkaen 2400 vuodesta 7600 vuoteen. Kaupunkiin palattuamme kiersimme vielä Marian johdolla Kuressaaren tärkeimmät kohteet. Teksti ja kuva Keijo Lehto

Editan museo – merkittävä kokoelma lyijykaudelta

Editan museossa on kokoelma kirjapainotekniikkaa, jonka avulla on tuotettu lukematon määrä valtionhallinnon tärkeimpiä asiakirjoja sekä muita painotuotteita, myös kirjoja ja lehtiä. Museo ei ole yleisölle avoin, ja vain harvat ulkopuoliset ovat siihen päässeet tutustumaan.

Kokoelman juuret juontavat vuonna 1859 perustettuun Keisarillisen senaatin kirjapainoon, joka oli tiukasti sidoksissa Suomen hallintokoneistoon. Kirjapaino toimi  Senaatintalon eli nykyisen Valtioneuvoston linnan yhteydessä.

#yleisnäkymä1
Yleisnäkymä Editan museosta. Edessä vasemmalla faktorin työpiste, keskellä vuosina 1959–1982 käytössä ollut vedoskone ja taustalla käsinlatomo.

Suomen itsenäistyttyä kirjapainon nimi vaihtui Valtioneuvoston kirjapainoksi ja sen tilauskanta kasvoi huomattavasti. Toiminnan laajenemisen myötä kirjapaino muutti eduskunnan tuntumaan. Valtion Painatuskeskukseksi nimi vaihtui vuonna 1967. Samalla säädettiin, että kaikki valtion painatustyöt oli annettava Painatuskeskukselle, ellei se itse antanut lupaa niiden teettämiseen muualla.

Vuonna 1975 Painatuskeskus muutti moderneihin toimitiloihin Hakuninmaalle. Tuotantotekniikkaa uudistettiin kuitenkin hitaasti, ja kohopaino pysyi tuotannon perustana. Painatuskeskus jäi jälkeen alan teknisestä kehityksestä, uutta tekniikkaa kokeiltiin ja sisäänajettiin verkkaisesti.

Kertarysäyksellä offsetaikaan

Painatuskeskuksen uudeksi pääjohtajaksi tuli vuonna 1981 Olavi Perilä. Hänen johdollaan tuotanto modernisoitiin muutaman vuoden kuluessa kokonaan. Kaikkea ”lyijykauden” tekniikkaa ei kuitenkaan hävitetty, sillä Painatuskeskuksen historiallinen
rooli valtiokoneiston aineistotuottajana ymmärrettiin.

Sattumalta näille esineille oli paikkakin valmiina. Uuteen toimitaloon oli varattu tila uima-altaalle, joka jäi rakentamatta. Tästä kellarissa sijaitsevasta 374 neliön tilasta tehtiin museo.

#leijonat1
Regaalin laatikosta paljastuu lauma leijonia.

Museossa ovat edustettuina kaikki kirjapainon työvaiheet painopinnanvalmistuksesta jälkikäsittelyyn. Esineet on sijoitettu asiantuntevasti ja osastoittain. Erityisen täysipainoinen on monotype-osasto. Laitteet, varaosat, manuaalit ja käyttöohjeet sekä erilaiset tekniset muuntotaulukot ovat tallella. Jopa huoltopöytä tarvekaluineen on toimintavalmiina, vain monttööri puuttuu. Esineteksteihin on kirjattu tietoja laitteista sekä niiden käyttövuosista. Joidenkin kohdalla on mainittu myös hankintahinta.

Esimerkiksi monotype-kirjoittimen (käytössä 1962–1982) hankintahinta on nykyrahaksi muutettuna liki 50 000 €. Valinkoneen (käytössä 1958–1983) hankintahinta on ollut noin 70 000 €. Samoihin aikoihin hankittu Intertype-rivilatomakone maksoi nykyrahassa liki 85 000 €.

Budjetti ajoi kaiken muun ohi

Valtion budjetti sekä eduskunnan lainsäädäntöön liittyvät asiakirjat olivat  Painatuskeskuksen tärkeimpiä töitä. Kun budjettineuvottelut saatiin valmiiksi – mihin aikaan vuorokaudesta tahansa – piti kirjapainon käynnistää budjetin painotyöt välittömästi. Budjetin valmistuminen olikin vuosittain toistuva jännitysnäytelmä, jota Painatuskeskuksessa seurattiin henkeä pidätellen.

Nykymaailmassa budjettiesityksen kaltaiset työt sujuvat muun tuotannon lomassa. Niiden työstämiseen ei liity samanlaista draamaa kuin menneinä vuosina. Tämän kadotetun draaman dokumenttina Editan museo toimii oivallisesti.

Kokoelman painokoneista mielenkiintoisin on Miehlen kaksivuoropainokone, joka ostettiin Keisarillisen senaatin kirjapainoon vuonna 1907. Sillä voitiin painaa 0-kokoisia arkkeja, ja sen nopeus oli 1.600 arkkia tunnissa. Painokone jäi pois käytöstä vasta vuonna 1984, mikä antaa osviittaa uudistumisen vauhdista. Jälkikäsittelylaitteita kokoelmassa on paljon. Niidenkin poistovuodet näyttävät osuvan 1980-luvun alkuun. Ne on vaihdettu modernimpiin laitteisiin samaan aikaan kuin latomon ja painon kalustokin uusittiin.

#miehle1
Miehlen kaksivuoropainokone, jonka valmistusvuosi on 1901. Senaatin kirjapainoon se hankittiin 1907 ja tuotannosta se poistettiin 1984.

Myös postituksen laitteistot ovat menneet vaihtoon samoihin aikoihin. Esillä on mm. pistotus- ja osoiteleimauskone, jotka molemmat olivat tuotantokäytössä vuosina 1928–1980.

Museo tänään

1980-luvun jälkeen Editan museon kokoelma on karttunut vain vähän, mutta esimerkiksi valoladonnan laitekantaa on tuotu museoon 1990-luvun puolella. Kokoelma on karttunut
myös yritysostojen kautta. Edita osti mm. Tilgmannin rippeet ja niinpä Ferdinand Tilgmannin patsas on saanut paikan Editan museossa.

Editan museo on hieman ristiriitainen nimitys. Museon kokoelmat ovat käytännössä peruja Valtion Painatuskeskuksen ajoilta, eikä Editan lippu enää liehu kirjapainotalon pihalla. Editan toimintaa jatkaa valtion omistama Nordic Morning Oyj. Emoyhtiön yhtenä osana toimii printin ja sähköisen viestinnän palvelukumppaniksi itsensä määrittävä Edita Prima. Kiinteistön osoitekaan ei ole enää Hakuninmaantiellä vaan osoite on Kuninkaantammenkierto 3. Talo on kyllä tiukasti kiinni perustuksissaan,
mutta kadun ja myös kaupunginosan nimi on vaihtunut.

Maailma museon ympärillä muuttuu, mutta toivottavasti museo pysyy. Sillä on kerrottavanaan tärkeä viesti. Teksti ja kuvat Markku Kuusela.

Artikkelia varten ovat tietoja antaneet Edita Primassa työskentelevä Tuomo Hekkala sekä Editan seniorifaktorit Kari Honkanen ja Timo T. Saarikoski. Editan museon pääsee tutustumaan vain erikseen vierailusta sopimalla.

#berthold
Bertholdin valoladontatyöasema 1980-luvulta. Laitteessa on kaksi näyttöä, joista isommasta näkee ladelman asettelun ja pienemmästä ladotun tekstin. Hiirtä ei ole vaan kaikki typografiset komennot annettiin näppäimistöltä, siksi näppäimistö on paljon monipuolisempi kuin tämän päivän ”näppikset”.

Mediaunionin hallituksen päätöksiä

Mediaunionin hallituksen päätöksiä lokakuu 2017

• hyväksyttiin pitkän tähtäimen suunnitelma 2018−21
• päätettiin postittaa vuonna 2018 Faktori-lehti erillisenä lehtenä ilman Print&Media-lehteä
• Viipurin kaupunkilomalle osallistui 29 jäsentä ja seuralaista, Ylöjärven Sinttikisoihin seitsemän jäsentä, Kiriat – Bökar -näyttelyyn Turussa 11 jäsentä ja keilailumestaruuskilpailuihin Tampereella 20 jäsentä
• päätettiin järjestää seuraavat tapahtumat: pilkkimestaruuskilpailut Nurmeksessa 9.−10.2.2018, käynti Sign, Print & Pack -messuilla Helsingissä 14.−15.3.2018, tutustuminen Tekniikan museoon 17.3.2018, yhdistyksen kokous Turussa 14.4.2018, Fespa-messumatka Berliiniin 15.−18.5.2018.
• As. Oy Kittilän Rinnelinnan huoneistoon on hankittu uusi astianpesukone rikkoutuneen tilalle
• päätettiin lahjoittaa joululahjana 300 € Invalidiliiton avustajakoirakampanjaan
• päätettiin, että puheenjohtaja osallistuu 16.10.2017 Viestintäalan rahaston hoitokunnan kokoukseen
• päätettiin pitää hallituksen seminaari 26.−27.1.2018 Hämeenlinnassa

Yhdistyksemme avustuksista

Yhdistyksen sääntöjen 2 §:n mukaan yhdistys:

• harjoittaa tiedotus-, neuvonta-, julkaisu- ja koulutustoimintaa
• myöntää opintoavustuksia ja ennen 1.5.2017 jäseneksi hyväksyttyjen omaisille hautausavustuksia
• järjestää jäsentapahtumia
• seuraa alan kehitystä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa
• tukee jäsenten ja alan toimihenkilöyhdistysten ammatillis-aatteellista toimintaa
• omistaa vapaa-ajanviettopaikkoja.

Suurin avustussumma menee toimihenkilöyhdistysten tukemiseen. Viime yhdistyskokouksessa tuen perusteet muutettiin: avustus on euromääräinen jokaista yhdistyksen jäsentä kohden.

Toinen suuri tuki menee tapahtumiin. Ammatillis-aatteellisten tapahtumien ja koulutuksen tuki on suurempi – ja niin sen pitääkin olla – osallistuvaa jäsentä kohden noin 50 % omakustannushinnasta. Viihteellisten tapahtumien avustus on noin 20 %. Kolmas avustuskohde ovat kilpailu- ja harrastustapahtumat.

Toimihenkilöyhdistys- ja hautausavustusten suuruus päätetään yhdistyskokouksessa vuosittain. Muista budjetoiduista avustuksista päätökset tekee hallitus.

Hallitus on tehnyt tälle toimikaudelle linjauksen, ettemme avusta pelkästään ryhmien kokoontumisia, vaan mukana pitää olla esimerkiksi luentoja, tutustumiskäyntejä, ja koulutusta. Joudumme hylkäämään avustushakemuksia, jos nämä periaatteet eivät toteudu. Ehkä saamme joskus yhtenevät ja tarkemmat säännöt avustushakemuksiin, jotta päätösten tekeminen selkeytyy.

Toinen ja hyvä vaihtoehto olisi, että tuemme vain Mediaunionin järjestämiä tapahtumia.
Toivottavasti avustuskäytäntö yksinkertaistuu jatkossa. Kaikille jäsenille perheineen hyvää joulunodotusta.

Tutustumme Tekniikan museoon

Helsingin Tekniikan museo 17.3.2018

Ohjelma
12.00−13.00 opastettu kierros Tekniikan maa -näyttelyssä
13.00−13.55 omatoiminen tutustuminen Etäunelmia -viestintätekniikan näyttelyyn
14.00−15.00 keittolounas (Koskenrannan perinteinen lohikeitto) ravintola Koskenrannassa

Kulkuyhteydet bussilla museoalueen portille (Viikintie 1, 00560 Helsinki)  Rautatientorilta 71 ja 78, Meilahdesta 506, Munkkiniemestä 57. Bussit 70, 70T, 73, 75, 77 sekä seutuliikenteen bussit 730–742 pysähtyvät Kustaa Vaasan tiellä Koskelan varikon kohdalla.

Julkisen liikenteen aikataulut ja reitit voit tarkistaa HSL:n reittioppaasta. Henkilöautolla tullessa kannattaa suosia Jokisuuntien parkkipaikkaa, sillä museosaarella on parkkitilaa rajoitetusti!

Osallistumismaksu 10 euroa/jäsen laskutetaan ilmoittautumisajan päätyttyä.
Ilmoittautuminen jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osion lomakkeella 28.2.2018 mennessä.

Lisätiedot tapahtumavastaava Jukka Pänkäläinen, jukka.pankalainen@gmail.com, p. 040 587 9654.

TERVETULOA TEKNIIKAN MAAILMAAN!

Pilkkimestaruuskilpailut 9.−10.2.2018 Nurmeksessa

Tervetuloa Mediaunionin pilkkimestaruuskilpailuihin Nurmekseen, Break Sokos Hotel Bombaan, Tuulentie 10, 75500 Nurmes!

perjantai 9.2.2018
14.00− majoittuminen hotelliin.
17.00 kylpylä Spa Bomba.
20.00 karjalainen buffet-illallinen. Jokainen maksaa alkoholijuomansa itse.

lauantai 10.2.2018
7.00−10.00 aamiainen, huoneiden luovutus.
10.00−14.00 pilkkimestaruuskilpailut.
13.00−15.00 rantasauna.
15.00 päivällinen. Jokainen maksaa alkoholijuomansa itse.
16.00 palkintojenjako ja tilaisuuden päätös.

Osallistumismaksu 40 euroa 9.−10.2.2018 sisältäen em. ohjelman. Laskutus ilmoittautumisajan päätyttyä. 0 euroa 10.2.2018.

Ilmoittautuminen ja majoitusvaraus
Ilmoittaudu 23.1.2018 mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osion lomakkeella. Älä ilmoita lomakkeella muita kuin itsesi!

Majoitus: 2 hh 42,50 euroa/vrk/henkilö tai 1 hh 65 euroa/vrk/henkilö sisältäen aamiaisen. Jokainen maksaa majoituksen suoraan hotelliin.

Peruutusehdot S-ryhmän hotellien kokous-, ravintola- ja ryhmävarausehtojen mukaisesti.

Lisätiedot Kari Koivisto, p. 050 555 54 tai kari99.koivisto@dnainternet.net.