Pukstaavi – suomalaisen kirjan koti

Pukstaavi_B-talo3
Pukstaavi sijaitsee komeassa apteekkari O. A. Bäckmanin talossa, jonka Sastamalan kaupunki peruskorjasi museon käyttöön.

Suomalaisella kirjalla on valtakunnallinen museo, Pukstaavi. Se sijaitsee Sastamalassa Pirkanmaalla ja toimii Suomen kirjainstituutin säätiön alla yhdessä kirjainstituutin ja Sastamalan seudun museon kanssa.

– Pukstaavin tehtävä on tallentaa, tutkia ja välittää tietoa suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriasta, kertoo Pukstaavin vt. johtaja Marja Hänninen-Tolvi. Museossa kirjan maailmaa avataan tarinoiden, tietopakettien sekä tunnelmallisten tilojen kautta.

Kirja ja kirjapaino

Museon perusnäyttelyssä Inkunaabelista sähkökirjaan kerrotaan suomalaisen kirjan tarina. Näyttely jakaantuu kuuteen teemaan ja tilaan. Kirja esineenä -osa kertoo kirjan kehittymisestä ensimmäisistä suomalaisista kirjoista nykyhetkeen. Tarkastelun kohteena on erityisesti kirjan ulkoasu: painaminen, sidonta, paperi, taitto ja typografia.

Menetelmien kehitystä esitellään ja kerrotaan, miten muutokset ovat vaikuttaneet kirjaan esineenä. Kirjapainoon pureudutaan myös Ajatuksesta esineeksi -osiossa.
Kirjan alkujuuri on kirjailija ja hänen ajatuksensa, tämä jälkeen tarvitaan kustannustoimittaja, ehkä kuvittaja ja kääntäjä, sitten graafikko ja taittaja, kunnes kirjapainon ammattilaiset valmistavat ajatukset konkreettiseksi esineeksi – kirjaksi.

Kirjan roolia sivistyksen välittäjänä tarkastellaan monelta kantilta. Millainen rooli kirjalla on ollut mm. kansallisen identiteetin luojana ja ylläpitäjänä? Muita teemoja ovat kirjan suhde hyvinvointiin, politiikkaan, tietoon ja sensuuriin. Oppikirjoja tai uskontoakaan ei unohdeta.

Näyttely auttaa oivaltamaan kuinka läheisesti kirja on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Lukutottumukset vaihtelevat ja sähköinen media vie painetun median elintilaa, mutta kirjojen varaan rakentuva maailmamme ei ole katoamassa.

Pukstaavi_inkunaabeli
Vitriinissä on esillä aito varhainen kirja Psalterium Dauid Prophete, joka on painettu Lyypekissä 1480-luvulla. Kirjaa on 1500-luvulla käytetty Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Kirja säilyi jälkipolville ilmeisesti siksi, että uskonpuhdistuksen jälkeen katoliset kirjat jäivät vähitellen pois käytöstä. Arvokasta kirjaa ei tuhottu vaan se siirrettiin varastoon, josta se satoja vuosia myöhemmin löydettiin.

Miksi Sastamalassa?

Sastamalasta (ennen kuntaliitoksia Vammala) on matkaa Tampereelle reilut 50 ja Helsinkiin noin 230 kilometriä. Eikö kirjamuseon kotipaikaksi olisi paremmin soveltunut Turku, jonka kautta kirjapainotaito Suomeen rantautui, tai suurten kirjapainojen
ja kustantamoiden Helsinki? Muitakin vankan ja pitkän kirjapainoperinteen kaupunkeja on helppo nimetä: Porvoo, Jyväskylä, Tampere, Hämeenlinna tai Kuopio.

Pohdinta on turhaa. Jos Sastamalassa ei olisi panostettu kirjamuseohankkeeseen, olisi se kokonaan jäänyt perustamatta. Ajatus suomalaisen kirjamuseon perustamisesta virisi jo 1980-luvulla. Tällöin museolle oli tarjolla useitakin sijoituspaikkoja, mm. Porvoo ja Espoo. Kun museolle ei ollut luvassa pysyvää rahoitusta, suomalainen kirja näytti jäävän ilman museotaan. Sastamalassa idean ei annettu kuolla. Kirjan museon ystävien yhdistys sai tukea Sastamalan kaupungilta ja kaupunkilaisilta. Pirkanmaan liitto valitsi vuonna 2007 kirjakulttuurikeskuksen yhdeksi maakunnan kärkihankkeeksi. Kaupunki osti arvokkaan Bäckmanin talon, joka vuosina 2009–2011 peruskorjattiin Pukstaavin käyttöön.

Pukstaavi avattiin yleisölle vuonna 2011. Sen ympärillä on kirjakortteli, johon kuuluvat mm. Tyrvään kirjakauppa ja lasten toimintapuisto Herra Hakkaraisen talo sekä kustannusliike Warelia. Jo vuodesta 1985 Sastamalassa on vietetty Vanhan kirjallisuuden päiviä, ja tammikuussa 2013 Sastamala julistautui Suomen kirjapääkaupungiksi.  Kirjakulttuurin alalla ollaan tosissaan.

Pukstaavi_puupainin
Museon gutenbergilainen painolaite on puuseppä Harri Turusen rakentama. Se on tehty DDR:ssä 1970-luvulla valmistetun painolaitteen mallin mukaan.

Pukstaavin kokoelmat

– Pukstaavin kulttuurihistoriallisten kokoelmien laajuus on noin 200 esinettä. Taidekokoelmissa on noin 1000 objektia ja valokuvia noin 500. Lisäksi kokoelmiin kuuluu lähes 17 000 exlibriksen kokonaisuus, kertoo Hänninen-Tolvi.

Kirjapainoalan esineistö ei kuulu varsinaiseen museokokoelmaan, vaan ns. käyttökokoelmaan. Esineitä ei säilytetä varaston hyllyissä tai näyttelyvitriineissä, niitä käytetään apuna mm. koulutettaessa uusia taitajia perinteisiin ammatteihin Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kirjansidontaosastolla.

Kalliit säilytystilat pakottavat museoita rajoittamaan kokoelmien kartuttamista. Pukstaavissakaan painopiste ei ole esineissä, vaan yhä enemmän tehdään haastatteluja, valokuvataan ja videoidaan. Perinne karttuu ja säilyy digitaalisessa muodossa.

– Lukukokemukset talteen -projektissa yhtenä tavoitteena on löytää sähköinen tiedonkeruuväline, jolla kerätä ja tallentaa suomalaisten lukukokemuksia. Viime keväänä järjestimme jo lakkautetun Vammalan kirjapainon kanssa entisten työntekijöiden muistelutilaisuuden, joka tallennettiin Pukstaavin kokoelmiin, paljastaa Hänninen-Tolvi.

Pukstaavin kansallisena tallennusvastuualueena on kirjapainoalalta kirjansitojien ammattiryhmä. Nykyisten kirjanvalmistuslinjojen laitteita ei ole mahdollista säilyttää sellaisenaan, mutta prosessin vaiheet sekä koneita käyttäviltä kirja-alan ammattilaisilta kerättävät tiedot voidaan kerätä talteen. Perinteisten kirjansitoja-ammattilaisten, liimapannujen, täristimien, kultauskiekkojen ja -kivien sekä stikkeleiden ja filettien käyttäjien ammattikunnan parista riittää tarinoita tallennettavaksi.

Teksti Markku Kuusela
Kuvat Markku Kuusela ja Pukstaavi kirjan koti

 

Pukstaavi_kaapisto
Näyttely alkaa jo yleisölle varatuista säilytyslokeroista. Jokaisessa kaapissa on taiteilija Pekka Vuoren, sastamalalaisia hänkin, piirtämä kuva suomalaisesta kirjailijasta.

Elämyksiä kurssimatkalta

Viime syksynä Tampereen Faktoriklubilta tuli mielenkiintoinen opiskelukutsu oluiden maailmaan. Oluen maistelussa on samat periaatteet kuin viinien – asiaan on paneuduttava hartaudella. Arvasin myös kurssille osallistuvan porukkaa, joka ottaisi asian vakavasti.

Parkkonen

Alkulämmittelyn jälkeen huomasin olevani luokan keskitasoa. Opettaja oli hyvä, hänellä riitti huumoria ja tilastotietoja kuten: jos vuoden aikana maailman oluen panossa tarvittava vesimäärä muutettaisiin tamperelaisten ymmärrettäväksi, siihen menisi yli puolet Näsijärven vedestä. Lopuksi piti tunnistaa maistelemalla kuusi erilaista olutlaatua. Mausteiden tuomia vivahduksia osasi tulkita hyvän alustuksen jälkeen. Kirjasimme vastaukset, ja joimme tuopit tyhjiksi. Vehnäolut jäi juomatta pohjaan asti, sillä en siitä tykkää. Tummat laadut viehättivät.

Kurssin jälkeen siirryimme käytännön harjoitteluun salin puolelle. Aika kului mukavien kavereiden seurassa. Sain myydyksi jutustelun lomassa muutaman novellikirjani. Viimeinen juna Hämeenlinnaan oli lähdössä, joten jätin käytännön harjoittelun kesken ja säntäsin kohti rautatieasemaa. Hiki tirahti pintaan, ja olut vaahtosi vatsassa. Aseman edessä näin taulusta, että Helsinkiin menevä juna lähtisi kahden minuutin päästä. Ehdin täpärästi. Löysin oikean vaunun ja istuin huohottaen paikalleni. Kysyin viereisellä penkillä istuvalta naiselta, tuntuiko hänestä, että juna lähti hieman etuajassa. Nainen vastasi: ”Ei lähtenyt, mutta sinä taidat olla väärässä junassa, sillä perjantaisin menee ylimääräinen Pendolino-vuoro Helsinkiin”.

Odottelin konduktööriä ja apua seikkailuun. Pian hän tulikin, ja ojensin 5,10 euron hintaisen nettilipun tarkastajalle, joka hymyili ystävällisesti ja sanoi, että kokeillaan, pääsetkö Tikkurilassa paluujunaan. Hän soittaisi vastaan tulevaan junaan ja pyytäisi kollegaansa tarkkailemaan tilannetta. Tarjosin lisämaksua, mutta konduktööri leimasi lippuni sanoen ”näillä mennään”.

Tikkurilassa jäi kaksi minuuttia aikaa juosta Tampereelle menevään junaan. Pendolinon konduktööri näytti, mihin piti juosta, ilman apua olisin juossut harhaan. Ehdin junaan ja jäin ravintolavaunun kohdalle. Konduktööri tuli paikalle. Kaivoin kukkaroa esille ostaakseni lipun Hämeenlinnaan. Mies sanoi, että olet ilmeisesti se henkilö, josta soitettiin. Nyökkäsin, johon konduktööri sanoi, että sovimme kollegan kanssa, että VR tarjoaa. Otin repustani novellikirjan, jonka signeerasin matkalipuksi ja annoin konduktöörille kiitoksena. Muutaman minuutin päästä hän palasi kertomaan, että vaunun yläkerrassa on vapaana pari istumapaikkaa.

Eikä tässä vielä kaikki! En mennyt ylös istumaan, vaan jäin notkumaan ravintolavaunua tarkkaillen. Paikalle ilmestyi viiden vuoden takainen työkaverini, Kariston Kirjapainon myyntijohtajana toiminut Markus. Hän hämmästyi tapaamistamme ja kyseli, olinko tulossa kirjamessuilta. Vastasin olevani tulossa Plevnasta Tampereelta, jossa olin ollut opiskelemassa oluen makumaailmaa. Entisenä tamperelaisena Markus tunnisti navigaatiohäiriöni ja halusi kuulla tarinan kokonaisuudessaan viinilasillisen ääressä. Tarinoinnin seurauksena meille melkein kävi vanhanaikaisesti. Juuri ennen Hämeenlinnaa Hämeen Sanomien kohdalla huomasimme, että olimme ajaa ohi ja takaisin Tampereelle.

Kulttuurimatka Wieniin ja Bratislavaan

Toukokuisena tiistaina kokoontui 26 hengen matkaseurue Helsinki- Vantaan lentoasemalle. Kohteena oli Itävallan pääkaupunki Wien.

Wien 4
Ryhmä yhteiskuvassa Wienissä.

Perillä meitä odotti monelle tuttu matkaopas Päivi Taskinen ja bussikierros.  Ensimmäinen pysähdys oli Hundertwasserhaus, jonka kaikki huoneet ovat erilaisia.
Ohitimme lukuisia turistikohteita. Kierroksen jälkeen nautimme perinteisen wienerleikkeen keskustan Augustiner-Kellerissä.

Kävelykierros kaupungilla

Keskiviikkona lähdimme liikkeelle jalkapatikalla, ja ajoimme maanalaisen linjalla U3  Tapaninaukiolle tutustumaan Stephansdomiin eli Pyhän Tapanin tuomiokirkkoon, jonka torni  kohoaa 137 metriin. Keskustassa pääkohteena oli Habsburgien talvipalatsi. Tutustuimme myös Sissi-museoon. Vapaa iltapäivä käytettiin Wieniin tutustumiseen yleisillä kulkuneuvoilla.

Wien 7
Pyhän Tapanin tuomiokirkko

Retkelle Bratislavaan

Seuraavana päivänä lähdimme bussilla kohden Slovakian pääkaupunkia Bratislavaa. Kuskinamme oli serbialaissyntyinen Rada. Matkalla oli kova sumu, ja reissuun meni reilu tunti. Itävallan ja Slovakian rajalla bussin ei tarvinnut edes hiljentää, tiukkoja rajamuodollisuuksia ei ollut.

Wien 5
Naschmarktin torialueelta sai ostaa monenlaista herkkua.

Ajoimme Bratislavan linnaan, joka sijaitsee kaupungin korkeimmalla kohdalla. Vanhan keskustan kierroksen jälkeen jatkoimme kohti Cernevy Kamenia. Paikallisopas Jakob kertoi Punaisen kiven linnan historiasta ja Palffyn perheestä, joka on omistanut linnan pitkään. Lounaalla Matysakin viinitilalla oli tilaisuus maistella erilaisia tilan viinejä, jotka ovat saaneet kansainvälisiä palkintojakin. Mozart-konsertti oli nautinto

Perjantai-iltana kävimme konsertissa Musikvereinin Kultaisessa salissa, josta vuosittain televisioidaan uudenvuoden konsertti. Kolmisenkymmentä soittajaa oli pukeutunut
barokkityylisiin asuihin, sali oli upea ja akustiikka loistava. Reilun kahden tunnin konsertti oli nautinto.

Wien 8
Musikvereinin Kultainen sali.

Monesti olen uudenvuoden konserttia televisiosta seuratessani haikaillut, että tuonne joskus pitäisi päästä. Saimme vielä cd-levyt konserttilippujen lisäksi. Mozartista pääsee siis nauttimaan vielä koti-Suomessakin.

Schönbrunnin linna kiehtoi

Lauantaina tutustuimme Schönbrunnin linnaan, keisarillisen ajan kesäpalatsiin, jossa on 1400 huonetta. Opaskierroksella näimme niistä 22. Linnakierroksen jälkeen oli aikaa
tutustua myös linnan puistoon. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmintä riitti.
Teksti ja kuvat Keijo Lehto

 

cof
Straussin kultainen patsas on monen turistin kuvauskohde.

Faktorikalastajat Kattilakoskella

Aktiiviset koskikalastajat kokoontuivat lauantaina 17.6. Ruunaan retkeilykeskukseen luomaan strategiaa.

Koskikalastus_Ruunaa
Jouni Ahola kantamassa ensimmäistä kirjolohta siivottavaksi.

Palaverin jälkeen Mäkisen Jouni kuljetti veneellä varusteet ja miehet toiselle rannalle. Majoituspaikka oli vanha metsäkämppä ja entinen pieni  saunarakennus.

Jo parin minuutin kuluttua kalastuksen alettua Aholan Jouni kantoi parikiloista kirjolohta siivottavaksi. Kalaa alkoi virrata. Pakkaslokero täyttyi, ja huoltomies Jouni rahtasi kaloja retkeilykeskuksen pakastimeen. Ensimmäisen kalastuspäivän jälkeen nautimme löylyistä, joku uskaltautui talviturkin heittoonkin. Turinaa riitti pikkutunneille asti.

Papinsaaren Harri todisti, että kalamies osaa myös jatkojalostuksen – graavitaimen oli gurmeeherkkua. Iltapalaksi olivat Aulis Harju ja Kari Koivisto junailleet kuoreita, joita paistettiin useita pannullisia. Monelle tämä oli ensimmäinen kerta, kun tätä herkkua söivät.

Säät olivat vaihtelevat, mutta suotuisat kalastukselle. Kahden vuorokauden jälkeen saaliina oli yli 40 kalaa, yhteispainoltaan hiukan yli 70 kiloa. Taidamme lähteä ensi vuonnakin koskikalaan Kattilakoskelle! Teksti ja kuva Kari Koivisto

Tarjontaa jäsenille

Kesä vietettiin tänä vuonna sään osalta melkoisen tasapaksusti. Se oli ainakin tällaiselle herkästi hikoavalle loistavaa – toivottavasti myös monelle muulle.

Yhdistyksen neljäs toimintakausi on nyt viimeisellä neljänneksellään. Jäsentapahtumista ovat jäljellä messumatka Birminghamin IPEXiin, pikkujouluteatteri-ilta Helsingissä ja koulutustapahtuma. Messumatkalle lähtee parikymmentä, teatteriin on vielä joitain paikkoja vapaana.

Koulutustapahtuma pidetään 11.12. Turku–Maarianhamina–Turku-risteilyllä, aiheina ovat ”Minkälaisen tietokoneen hankkisin?” ja Yhdistysavain-koulutus. Jäsentapahtumiin ilmoittaudutaan pääsääntöisesti jäsensivujen ilmoittautumislomakkeella tai toimistoon faktorille.

Parin viime vuoden aikana yhdistys on järjestänyt vajaat 30 tapahtumaa. Joitain on jouduttu perumaan kiinnostuksen puutteesta, mutta mahdollisuuksia löytyy. Tapahtumat voi jaotella kolmeen ryhmään: ammatillisaatteellisiin (näillä tulisi olla pääpaino), viihteellisiin avectapahtumiin (joilla on tällä hetkellä pääpaino) ja kilpailullisiin (kohdentuvat tietyille harrastajaryhmälle). Otan mielelläni vastaan ideoita tapahtumien järjestämiseksi. Jäsenkerhojen avoimet tapahtumat kaikille jäsenille
ovat lisääntyneet (kulttuurimatka Wieniin, juhannusjuhla Snäcknäsissä, kesäteatteri Naantalissa, sinttikisat Ylöjärvellä, Kiriat–Bökar-näyttely Turussa, koulutusmatka
Maarianhaminaan). Tämä on hienoa!

Olemme myös muuttamassa yhdistyksen lomaosakkeiden vuokria ja palveluja. Infoa lomaosakkeista ja lomaosakkeiden hakulomake löytyvät tästä lehdestä. Osallistukaa yhdistyksemme monipuolisiin jäsentapahtumiin, ja käyttäkää palveluja hyväksenne.

Hyvää alkanutta syksyä kaikille!

Aurinkoiseen Andalusiaan!

Andalusia on värikkäiden elämysten cocktail. Aurinkorannikon Torremolinos upeine rantoineen ja rantakatuineen on viihtyisä lomakohde. Andalusian rannikkoalueen,  vuoriston ja maaseudun nähtävyydet houkuttelevat erilaisille retkille; Malaga, Pablo Picasson syntymäkaupunki, on trendikäs kulttuurikaupunki, ja Isoon-Britanniaan kuuluva Gibraltar on mielenkiintoinen vierailukohde

Aika: 15.–22.4.2018 (sunnuntai–sunnuntai)
Hinta: 750 €/mdu:n jäsen, 950 €/seuralainen. Yksinmatkustavan on varattava yksiö yhdelle, lisämaksu 130 €/hlö.

Hintaan sisältyy:
• Norwegianin reittilennot Hki–Malaga–Hki turistiluokassa, 2 x 20 kg ruumaan/hlö
• lentokenttäkuljetukset
• majoitus huoneistohotelli Bajondillossa jaetussa kahden hengen yksiössä
• aamiaiset, tervetulolounas, läksiäisillallinen
• retki Malagaan: kiertokävely, sisäänpääsy Picasso-museoon sekä tapas-lounas
• ostosretki Gibraltarille: kierros minibusseilla kalliolle ja tippukiviluolaan, lounas
• viininmaistajaiset Bajondillossa
• retki Rondaan, tapas-lounas
• retki Cordobaan
• retki Nerjaan ja Frigilianaan
• suomenkielisen oppaan palvelut, suomenkielistä palvelua hotellissa ma–pe

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Suomen Matka-Agentit Oy.
Ilmoittautumiset: viimeistään 15.12. paikkoja rajoitetusti! Maksut: varausmaksu 150€/henkilö 15.12., loppumaksu 5.3.2018. Heikki Immonen, 040 516 7360, heikki.immonen@welho.com

Muutoksia lomaosakkeiden hintoihin ja palveluihin

Hallituksen päätöksellä lomaosakkeiden vuokrat ja palvelut muuttuvat talvikaudesta 2017 lähtien. Levin Rinnelinnan ainoa muutos on, että käytössä on jatkossa vain yksi hissilippu. Rinnelinnaa vuokrataan ainoastaan viikoksi, ei siis lyhempiaikaisia vuokrauksia.

Tahkon Tintintaipaleen uudet vuokrat: kesäviikot (22–35) 200 €/vk, talviviikot (52–17) 300 €/vk, sesongin ulkopuoliset viikot (18–21 ja 36–51) 150 €/vk. Mahdollisuus myös lyhempiin vuokrauksiin (pe–ma) tai (ma–pe): kesäviikot (22–35)  150 €/vkl, talviviikot (52–17) 200 €/vkl ja sesongin ulkopuoliset viikot (18-21 ja 36-51) 100 €/vkl. Yksi laskettelulippu, golfalennusoikeus myös osaviikkovuokraajalla.

Palveluista poistuu loppusiivous- ja liinavaatepalvelu – ne voi halutessaan ostaa itse.
Ellivuoren Satuniemen uudet vuokrat: kesäviikot (22–35) 200 €/vk, talviviikot (52–17) 300
€/vk ja sesongin ulkopuoliset viikot (18–21 ja 36–51) 150 €/vk. Mahdollisuus myös lyhempiin vuokrauksiin (pe–ma) tai (ma–pe): kesäviikot (22–35) 150 €/vkl, talviviikot (52–17) 200 €/vkl ja sesongin ulkopuoliset viikot (18–21 ja 36–51) 100 €/vkl. Yksi laskettelulippu, golfalennusoikeus myös osaviikkovuokraajalla. Palveluista poistuu
loppusiivous- ja liinavaatepalvelu – ne voi halutessaan ostaa itse.

Suomalainen postimerkki voitti EUROPA-postimerkkikilpailun

PostEuropin järjestämän linna-aiheisten EUROPA-postimerkkien kilpailun voitti Anssi Kähärän Postille suunnittelema Lumilinna-postimerkki. Kuvassa on Kähärän rakentama lumilinna talvimaisemassa.

Eurooppalaisten postioperaattoreiden yhdistys PostEurop on julkaissut EUROPA-postimerkkejä vuodesta 1956 lähtien. Asiantuntijaraati on vuodesta 2013 alkaen valinnut parhaimman EUROPA-postimerkin. Suomi on ollut kilpailun kärjessä jokaisena vuonna.

Lumilinna-merkissä raati arvosti merkin omaperäisyyttä. Lähes kaikki maat käyttivät merkin kuvituksena linnaa, Suomessa merkkiin tuotiin lumilinna.

– Postimerkki kertoo Suomesta omalaatuisella tavalla ja on samalla mitä hienoin matkailumainos, Postin Design Manager Tommi Kantola sanoo.

– Halutun kaltaista lumilinnan kuvaa ei löytynyt mistään, joten rakensin linnan itse Kymijoelle, Iitin kirkonkylän kupeeseen, Anssi Kähärä kertoo.

– Kuvausolosuhteiden suhteen kävi aivan älytön tuuri, sillä illan viimeinen auringonlasku oli mielettömän hieno.

Anssi Kähärä on suunnitellut Postille aiemmin Vaivaisukkoperinettä ja Valkolakki -postimerkit. Kähärän suunnittelutoimisto Werklig on voittanut useita palkintoja muun muassa Kyrö Disteller Company -tislaamolle toteuttamilla töillä.

Suomen sijoitukset EUROPA-postimerkkien kilpailussa

2013: Postin jakeluautot, Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi, 1. sija

2014: Kantele, Sanna Mander, 2. sija

2015: Vanhat lelut, Klaus Welp, 3. sija

2016: ei kilpailua

2017: Lumilinna, Anssi Kähärä, 1. sija

”Stadissa tehty” -kilvan voitto Maija Pajuojalle

Taiteiden yönä palkittiin Päivälehden museon Painokellarissa Stadissa tehty 2017 -näyttelyn voittaja.  Näyttelyssä oli esillä kymmenen Stadin ammattiopiston painoviestinnän koulutusalan opiskelijan työtä kuluneelta lukuvuodelta. Työt näyttelyyn oli valinnut esiraatina toiminut ammattiopiston opettajakunta.

Näyttelyyn valitut työt puolestaan arvioi Päivälehden museon asettama tuomaristo. Se totesi, että nyt jo kolmannen kerran järjestetyn näyttelyn kokonaistaso oli noussut edellisvuosiin nähden. Tällä kertaa mukana ei ollut erikoisuuksia, vaan työt olivat tyypillisiä painotuotteita. Oikeissa tai niitä muistuttavissa tuotantoon tarkoitetuissa töissä opiskelijoiden koulussa omaksumat taidot tulevat parhaiten esiin, tuomaristo linjasi.

Tuomariston muodostivat pk-asiamies Annukka Ahopalo (Graafinen teollisuus), vt. viestintäpäällikkö Ilmari Tuomivaara (Medialiitto) ja kirjaltaja Juhani Lahtinen (Päivälehden museo).

Näyttelyn parhaaksi työksi tuomaristo valitsi Maija Pajuojan (23 v.) valmistamat Koivukäpy-saippuan pakkaukset sekä mainoslehtisen. Työn erityisansiona pidettiin sitä, että tekijä ei ollut luonut vain yksittäistä painotuotetta vaan kokonaisen brändin ja sille selkeän ja omaleimaisen graafisen ilmeen. Sekä tuotepakkaukset että mainoslehtinen olivat tuotantoa vaille valmiit. Saippuapakkauksessa ei kikkailtu ratkaisuilla, jotka oikeassa tuotannossa tulisivat liian kalliiksi, vaan ”peruspakkaus” oli muotoiltu houkuttelevaksi graafisen suunnittelun keinoin.

Voitostaan Maija Pajuoja oli iloisen yllättynyt. Hän ei osannut ennakoida menestystään, koska ei ollut halunnut ennakkoon käydä katsomassa muita näyttelyssä esillä olleita töitä. Nyt kilvan ratkettua hän tutustuu muihin töihin huolella. Näyttely onkin esillä Painokellarissa vielä syyskuun puoliväliin saakka.

Maija valmistui tänä kesänä painotuotantoassistentiksi. Graafinen ala ei kuitenkaan alkujaan ollut hänelle itsestään selvä uravalinta. Kuvataidelukion jälkeen hän oli aloittanut kielitieteiden opinnot Helsingin yliopistossa. Opinnot sujuivat hyvin ja kielitiede kiinnosti, mutta muutaman vuoden jälkeen Maija totesi, että edessä oleva tutkijanura ei ollut se polku, jota hän halusi kulkea.

Niinpä hän hanki ja pääsi opiskelemaan Stadin ammattiopistoon painoviestinnän koulutusohjelmaan. Kuvataiteet ovat häntä aina kiinnostaneet ja ammattiopistossa sai oppia kuvan käsittelyä sekä julkaisutekniikoita. Myös graafisessa teollisuudessa käytössä oleva uusin tekniikka tuli tutuksi. Samoin alan kaikki työvaiheet painopinnanvalmistuksesta jälkikäsittelyyn.

Asiakaslähtöinen työskentely alalla, jossa voi toteuttaa itseään kuvallisesti, tuntuu Maijan mielestä nyt hyvältä ratkaisulta. Työpaikkahakemukset ovat vetämässä. Sen kummempia jatkosuunnitelmia ei juuri nyt ole, mutta teollinen muotoilu on ala, johon Maija saattaa jatkossa suuntautua.

Taiteiden yötä vietetään Päivälehden Museossa

Taiteiden yönä 24.8. on Päivälehden Museossa ohjelmaa kaikenikäisille! Kuvittaja Maija Hurmeen Runopolkuja-pajassa lapset pääsevät runoilemaan ja kuvittamaan runojaan. Netti-ilmiöksi noussut hilpeä Kalevauva.fi rokkaa foorumikirjoittelun ihmeellisessä maailmassa. Camillan kahvila myy makeita ja suolaisia herkkuja koko illan ajan.

Lue lisää >>