Julistetriennale uudessa Malva-museossa

Lahden kansainvälinen julistetriennale kokoaa taas yhteen graafisen muotoilun mestarit. Maailmankuulu graafisen alan kilpailu ja näyttely on järjestetty Lahdessa vuodesta 1975 lähtien. Tänä vuonna se on yksi avajaisnäyttelyistä uudessa Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa, joka avautuu yleisölle 29.4.

Taidetta, julisteita ja muotoilua esittelevän Malvan avajaispäivänä museo on avoinna klo 10–20. Museon normaalit aukioloajat ovat ti-su klo 10–18 ja ke klo 10–21. Maanantaisin Malva on suljettu.

LIsätietoa >>>

Sign, Print & Promotion -messut Helsingissä 19.5.2022

Jäsentapaaminen 19.5.2022 klo 11.00 paikkana Helsingin Messukeskus, Messuaukio 11.00 Ravintola Platta, jossa yhdistys tarjoaa lounaan. Ruokajuomansa jokainen maksaa itse. Huom: Googlaa Sign, Print & Promotion ja rekisteröidy messuille kävijäksi ennen jäsentapaamista. Sitova Ilmoittautuminen: 10.5.2022 mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osion lomakkeella.

Lisätiedot: Tapahtumavastaava Pertti Röntynen, p.k.rontynen@saunalahti.fi tai p. 050 439 4744

Tervetuloa graafisen alan merkittävimpään kotimaiseen tapahtumaan!

KUTSU Yhdistyksen kokoukseen 23.4.

Tervetuloa Mediaunioni MDU ry:n sääntömääräiseen YHDISTYKSEN KOKOUKSEEN

Aika: lauantai 23.4.2022 klo 12.00.
Paikka: Finlandia Park Hotel Helsinki, Pohjolankatu 38, 00610 Helsinki.

Ilmoittautuminen klo 11.00 tarjottavalle buffetlounaalle ja kokoukseen on pakollista 12.4.2022 mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista → Yhdistyksen kokoukset -osion lomakkeella tai yhdistysfaktorille, p. 044 988 1040 (ilmoita myös jäsennumerosi), jos jäsensivuille kirjautuminen ei ole mahdollista.

Kokoukseen on mahdollista osallistua myös henkilökohtaisesti Teams-videoneuvotteluyhteydellä rajatuin äänioikeuksin. Läsnäolijoiden henkilöllisyys tarkastetaan kamera- ja ääniyhteydellä, joten osallistujien varmistamiseksi ja mahdollisiin puheenvuoroihin tarvitset toimivat kuva- ja ääniyhteydet mahdollistavan laitteen. Ilmoita em. lomakkeella sähköpostiosoitteesi, johon haluat Teams-linkin.

HUOM! Kokoukseen voi osallistua vain joko kokouspaikalla fyysisesti tai muualla Teams-etäyhteydellä.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11. §:n määräämät asiat, mahdolliset hallituksen esittämät asiat ja jäsenten 24.3.2022 mennessä hallitukselle lähettämät muut asiat. Kokousaineisto julkaistaan jäsensivuilla 9.4.2022 mennessä, ja se on jaettavana myös kokouspaikalla.

HUOM! Seuraa Suomen hallituksen, viranomaisten ja kokouspaikan koronavirusohjeita sekä huomioi mahdolliset niiden asettamat rajoitukset kokoukseen osallistumiselle.

Mediaunioni MDU ry:n hallitus

Jäsenet harrastavat: Avantouinti tekee riippuvaiseksi

Olen 47-vuotias Espoon-Vantaan teknillisestä ammattikorkeakoulusta viime vuosituhannella valmistunut graafisen tekniikan insinööri. Valmistumiseni jälkeen aloitin työurani toiminnanohjausjärjestelmiä toimittavassa ohjelmistotalossa sovellusasiantuntijana, mutta palasin opiskelu- ja kesätyöajoilta tuttuun entisen Helsinki Media Painon Vantaan tehtaan kiinteistöön Hansaprintiin yhdysfaktorin tehtävään.

Työskentelin Hansaprintissä kaikkiaan 16 vuotta mm. myynti- ja asiakkuuspäällikkötehtävissä. Noin seitsemän vuotta sitten graafisella alalla tapahtuneet hurjat rakennemuutokset ja painoviestinnän digitalisoituminen mahdollistivat täysin uuden työuran turvallisuusalalla. Aloitin maailman suurimman yksityisen työnantajan G4S:n palveluksessa myynnin johdon tehtävissä. Työskentelen edelleen samassa yrityksessä, tosin nykyään turvallisuuspalveluiden myyntijohtajana. Yritys on Suomessa kasvanut noin 4000 henkeä työllistäväksi, ja nimi vaihtunut vuosien varrella Avarn Securityksi.

Kesätyöajoista lähtien olen ollut kova tekemään töitä. Vastapainona työnteolle olen ehkä keskimääräistä kovempi liikkumaan ja helposti yllytettävissä kokeilemaan uusia lajeja. Harrastuksiini on jo vuosia kuulunut useamman kerran viikossa kahvakuulatreenit. Fyysisen harrastukseni vastapainoksi käyn talvisin avannossa lähes joka päivä.

Avantoharrastukseni sai alkunsa kahvakuularyhmäni päähänpistosta eräänä kylmänä joulukuisena päivänä ulkotreenien jälkeen pakkasessa palellessa. Ajatuksena oli kokeilla avantoa totuttelemalla rauhassa kylmään veteen vasta seuraavana syksynä. Kävi kuitenkin niin, että malttamattomana ja yllytettynä elämäni ensimmäinen avantokeikka toteutui heti tuon joulukuisen päivän jälkeen, vieläpä kovassa pakkasessa. Harrastus vei mennessään kertaheitolla.

Avantouinti ei juurikaan vie aikaa tai vaadi suuria investointeja. Kelissä kuin kelissä, samalla rutiinilla lyhyt automatka avannolle, vaatteiden vaihto laiturilla, hetkeksi avantoon ja taas vaatteiden vaihto laiturilla. Varusteiksi riittävät uimapuku, uimatossut, uimahanskat, pipo ja pyyhe. Rohkeammat pärjäävät tosin vähemmilläkin varusteilla, uimatossujen sijaan avantoon voi tepsutella villasukilla tai jopa paljain jaloin.

Yllytyshulluna ja kesäkeleilläkin palelevana löysin harrastuksen, jonka myötä nukun paremmin ja taidan jopa olla aiempaa rauhallisempi. Ainoa huono puoli tässä harrastuksessa on, että siitä tulee riippuvaiseksi. Kokeile vaikka itse! Katja Mäntymäki

Kerro meille harrastuksestasi!
Haemme lehteen tarinoita siitä, mitä jäsenet tekevät työn, arjen ja perhe-elämän vastapainoksi. Kirjoita meille harrastuksestasi ja sen taustoista. Jos kirjoitat jonkun toisen puolesta, niin pyydäthän siihen luvan. Ota yhteyttä päätoimittaja Pekka Teinilään, pp.teinila@gmail.com tai p. 050 553 2508, ja ehdota juttua.

50 vuotta sitten: Graafisen alan esineistö Tekniikan Museoon

Faktori-lehdistä poimittua – 50 vuotta sitten

FAKTORI 1/1972 NÄIN KERROTAAN -PALSTA:
2. MYYNTIFAKTORIKURSSI. 28 faktoria sai diplominsa Markkinointi-instituutin järjestämällä 2. myyntifaktorikurssilta 25.11.1971. Kaikkiaan 36 faktoria aloitti opintonsa tammikuussa 1971.  (TOIM. HUOM. Valmistuneiden faktoreiden joukossa olivat mm. Urho Laakso, Reino Marttinen, Tero Nordblom, Kauko Pirinen, Juhani Saajasto, Markku Sandberg, Pentti Tammiaho ja Raimo Tarkiainen, jotka ovat vielä Mediaunionin jäseniä.).

Vuoden 1972 Faktori-lehdistä ei värikkyyttä puuttunut.  Kuva Jorma Suomi.

SUOMEN KIRJAPAINOMUSEON VÄLIAIKAISELLE JAOSTOLLE.
Tekniikan Museon Säätiö on keväällä 1971 eri yhteyksissä vastaanottanut omistukseensa Suomen Kirjapainomuseon väliaikaisen jaoston Suomen kirjapainoista alkaen vuodesta 1935 keräämää graafisen alan arvokasta esineistöä, jonka säätiö on muuton yhteydessä luetteloinut.

Lahjoitetusta esineistöstä on säätiö asettanut edustavan osan näytteille Suomen lehdistön 200. juhlavuoden johdosta museon esinäyttelyssä kesäkuun 2.–13. pnä 1971.

Jaostolta sekä kirjapainoista saadun esineistön säätiö tulee kunnostamaan ja asettamaan näytteille Tekniikan Museossa graafisen alan osastona. Omaa osastoa varten on säätiö luovuttanut aluksi 150–200 m² huonetilaa ja telineistöä vapaasti. Esineistön säilyttämisestä ja hoidosta tulee säätiö huolehtimaan asianmukaisia hyväksyttyjä hoitosääntöjä noudattaen.

Osaston kehittäminen vaatii esineistön täydentämistä sekä varoja. Säätiö toivoo, että graafisen alan eri järjestöt muistaisivat Tekniikan Museossa olevaa graafisen alan osastoa edelleen esinetäydennyksin sekä tukisivat osaston ylläpitoa rahalahjoituksin.

Tekniikan Museo haluaa kiittää Suomen Kirjapainomuseon väliaikaista jaostoa siitä arvokkaasta ja kauaskantoisesta työstä minkä jaosto on yli kolmenkymmenen vuoden aikana alan museohankkeen hyväksi tehnyt sekä erikoisesti kirjapainonjohtaja Väinö Jokivaaraa ja toimitusjohtaja Aatto Nuoraa, jotka määrätietoisesti tavoitteeseen pyrkien ovat johtaneet keräilyä ja huolehtineet esineistön varastoinnista. Säätiö toivoo, että se edelleen saa käyttää koko graafisen alan asiantuntemusta apunaan kehittäessä museon graafisen alan osastoa.

Museoterveisin Eino Kajaste, Hallituksen puheenjohtaja, Hannu Saarinen, Hallituksen sihteeri.

Tekstin toimitti Jorma Suomi


Ovatko värit hallinnassa?

Digitaaliseen työnkulkuun siirtymisen yhteydessä alettiin prepressissä puhua värinhallinnasta ja ICC-profiileista. 4-väripainamista varten värikuvat pitää saada CMYK-muotoon, ja tätä värierottelua varten tarvitaan painoprofiileja. CMYK-muunnoksessa painoprofiilin tehtävänä on optimoida kuva käytetylle painomenetelmälle ja paperille sekä toistaa originaalikuva mahdollisimman tarkasti.

Alkuun moni painotalo teki omia painoprofiileja suorittamalla kalliita testiajoja omilla painokoneillaan. Painotalokohtaisen profiilin ongelma oli, että se kuvasi vain sen painokoneen ja painopaperin ominaisuuksia, joilla testiajot oli tehty. Onneksi pian mukaan kuvaan tulivat laadukkaat standardin mukaiset profiilit, jotka perustuvat tarkkoihin testiajoihin sekä sovittuihin tavoitearvoihin. Katsaus painotalojen netissä oleviin aineisto-ohjeisiin osoittaa, että nykyisin käytetään lähes yksinomaan standardiprofiileja. Painovalmiin aineiston valmistajan kannalta tämä on hyvä asia, hän voi tehdä aineiston eri painotaloihin samoja profiileja käyttäen.

Mikä sitten on ollut profiilien kehitystarve ajan myötä? Arkkipainossa yleisimmin käytetystä ISO Coated profiilista on tehty kolme versiota. 1. versio ISO Coated (Fogra 27) valmistui 2000-luvun alussa. Käytännössä painokoneella ei aina päästy profiilin sisältämiin väriarvoihin. Siksi 2007 julkaistiin yhä laajalti käytössä oleva ISO Coated v2 (Fogra 39). Viimeisin versio eli PSO Coated v3 (Fogra 51) julkaistiin 2015. Tässä profiilissa on huomioitu painopaperin sisältämät optiset kirkasteet. Tätä versiota ilmeisesti käytetään edelleen melko harvakseen.

Pelkkä standardiprofiilin käyttö CMYK-muunnoksessa ei kuitenkaan yksinään riitä siihen, että otsikon kysymykseen voidaan vastata myöntävästi. Edellytyksenä on myös, että painotalo painaa standardin eli profiilissa olevien tavoitearvojen mukaisesti. Jos työnkulussa ei käytetä sopimusvedoksia (Certified Proof), korostuu standardin tavoitearvoihin painamisen tärkeys.

Hyvää kevättä!

Erkki
Yhdistysfaktori Erkki Hänninen, puh. 044 988 1040
info@mediaunioni.fi

Mummoni ja digikirjat

Eläkepäivät, matkustaminen ja paksut lukuromaanit tuovat elämään luksusta. Mutta yhtälö on joskus vaikea toteuttaa. Kymmenisen vuotta sitten viisaat tietotekniikkanerot ja bittinikkarit keksivät digimummolle – ja monelle muullekin – oivan tavan yhdistää lukemisen intohimo matkustamiseen. Nyt myös perinteisen kirjan ystävä on oppinut tarttumaan digikirjaan.

Markkinoille tuli e-kirja, ja digimummo osti lukulaitteen. Vain hipaisu laitteen näyttöön ja silmien edessä oli kirjan kansi, esittelyteksti, aukeamat. Se oli ihmettä. Mummo ajatteli, että ehkä jatkossa ei koskaan tarvitse enää etsiä pehmeäkantisia kirjoja matkalukemiseksi. Mummo muistaa ensimmäisen sähköisen kirjaostoksensa, se oli Tuomas Vimman Gourmet. Voi, sitä löytämisen iloa!

Digimummo oli lukenut ensimmäisen e-kirjansa, kun vuotuiset kirjamessut alkoivat. Suurella innolla ja asiantuntemuksella hän meni HELMET-osastolle keskustelemaan e-kirjojen lukukokemuksesta ja käyttöeduista. Vähän jopa nolotti. Mutta osastolla oltiin vähintään yhtä innoissaan. Myös siellä valitettiin e-kirjojen vähäistä määrää, ja lainausjärjestelmäkin oli ”tökkivä ja vähän hakusessa”. Asiasta oltiin silti kovasti kiinnostuneita, ja järjestelmää sekä e-kirjojen määrää luvattiin kohentaa. Tällä hetkellä systeemi toimii hyvin ja vaihtoehtojakin on jo tuhatmäärin.

HELMETin käyttökokemuksesta mummo sai hyvän esimerkin eräällä kaukomatkalla. Hän tuskaili lukemisen puutetta, ja koska apartamentossa oli hyvä nettiyhteys, hän kokeili HELMETin sähköistä palvelua. Totta kai se toimi, kirjastokortti soimaan, ja taas oli digimummolla lukemista.

Samoilla kirjamessuilla huomattiin myös, että eräs operaattori oli tullut markkinoille e-kirjavalikoimalla. Kirjat olivat tietysti maksullisia, päinvastoin kuin kirjastossa, mutta ne olivat mummon omia, eikä lukuaika päättynyt kahteen viikkoon. Nyt saattoi perustaa itselleen kirjaston omalle laitteelleen.

Mummon kokemukset operaattorista parantuivat ja valikoima laajeni. Ensin oli sata kirjaa, sitten tuhat ja nyt varmasti tuhansia usealla kiellellä ja monesta kategoriasta. Kirjojen hinnat olivat aluksi suurin piirtein painetun kirjan hinnoissa, mutta myöhemmin alkoi löytyä alekirjoja. Suomalaisia klassikoita sai jopa ilmaiseksi. Nykyään kirjojen arvonlisävero on pudonnut, joten hinnatkin ovat halventuneet. Tällä hetkellä sähköinen kirja taitaa voittaa painetun kirjan hinnassa.

Digimummo ei ole perehtynyt eri toimijoitten e-kirjavalikoimaan, mutta vaihtoehtoja kyllä löytyy. Äänikirja on uusi tuttavuus, joka jossain tilanteessa saattaa korvata e-kirjan tai paperisen kirjan. Lukukokemus on kuitenkin paras laitteelta tai perinteisestä painetusta kirjasta. Uudenuutukainen painettu kirja tuoksuu vieläkin samalle kuin lapsuudessa. Sen kautta digimummo voi aina palata ainutlaatuiseen nautinnon tunteeseen, jonka on aikoinaan kokenut.

Digiloikka menneisyyteen

Digitekniikka on tuonut vanhat kirjapainotuotteet uudelleen saataville. Kansalliskirjasto on digitoinut runsaasti Suomessa painettua kirjallisuutta, lehtiä ja pienpainotuotteita.

Typograafinen muistolehti julkaistiin vuonna 1892. Tuolloin oli kulunut 250 vuotta Suomen ensimmäisen kirjapainon perustamisesta.

Tekijänoikeuksista vapautuneet painotuotteet ovat nyt kaikkien käytettävissä digitaalisessa kirjastossa. Painotuote luetaan näytöltä, joten aitoa lukukokemusta se ei tavoita, mutta eipä tarvitse varoa sivujen repeämistä.

Digitoitu aineisto löytyy digi.kansalliskirjasto.fi -sivustolta. Sieltä voi tutkia, miltä Suomessa painettu kirja näytti 1600-luvulla, ja miten sen ulkoasu on kehittynyt. Painotekniikka pysyi samanlaisena satoja vuosia, mutta kirjaimistot ja painopinnan jäsentely kehittyivät. Digiversioista muutoksen seuraaminen on vaivatonta.

Erityisen hyvin typografisen kehityksen havaitsee sanomalehdistä. Digitaalisesti voi lukea kaikki Suomessa ilmestyneet sanomalehdet vuoteen 1939 saakka. Niissä riittääkin tutkittavaa, sillä selattavissa on vapaassa verkkokäytössä yli 5,7 miljoonaa sanomalehtisivua. Sellainen digitoitu aineisto, joka tekijänoikeusrajoitusten vuoksi ei ole julkista, on luettavissa vapaakappalekirjastojen kulttuuriperintöasemilla eri puolella Suomea.

Viking-kenkävoideluettelo vuodelta 1944.

Myös suomalaisia aikakauslehtiä voi lukea digikirjastossa vuoteen 1939 saakka. Miltä Seura, Suomen Kuvalehti tai Apu näyttivät 1930-luvulla ja millaisia artikkeleita ne julkaisivat?

Ammattijulkaisuja ja pienpainotuotteita

Varhaiset graafisen alan ammattilehdet on myös digitoitu. Helsingin kirjatyöntekijäin julkaisema Kirjapainolehti (1889–1890) sekä sen jälkeen ilmestymisensä aloittaneet Suomen Kirjapainolehti (1891–1894) ja Typografbladet (1891–1900) tarjoavat näkymän suomalaisiin kirjapainoihin aikana, jolloin latominen alkoi koneellistua, kuvanvalmistuksessa kemigrafia otti ensi askeleitaan ja rotaatiotekniikka rantautui Suomeen.

Kirjatyöntekijäin liiton Gutenberg-lehti alkoi ilmestyä 1893. Aluksi siinäkin käsiteltiin alan teknisiä kysymyksiä, mutta järjestöuutiset ja poliittiset kysymykset valtasivat vähitellen lehdessä suurimman palstatilan. Lehden nimi vaihtui Kirjatyöksi vuonna 1916.

Kun Gutenberg keskittyi ammattiyhdistysasioihin, perustettiin uusi ammattilehti Kirjaltaja. Se oli sisällöltään kunnianhimoinen, ja lehden ulkoasussa näkyivät tuoreeltaan kirjapainotekniikan uusimmat keksinnöt ja sovellukset. Myös ladontatyö oli viimeisteltyä. Kirjaltajan palstoja katsoessaan voi vieläkin aistia latojan tunteman ammattiylpeyden, kun palstan tavujaot pysyivät sääntöjen rajoissa eivätkä ladelman sananvälit muodostaneet silmää häiritseviä kujanteita.

Yli sata vuotta vanhoja, taitavien ammattilaisten tekemiä painotuotteita, kelpaa katsella. Digikirjaston pienpainotuotekokoelmaa selatessa ymmärtää, millainen aarre Kansalliskirjastolle on kirjapainojen vapaakappalevelvoitteiden myötä syntynyt. Pienpainatteita ovat mm. mainokset, esitteet, hinnastot, tuotekuvastot ja käyttöohjeet sekä kaikenlaiset painotuotteina valmistetut oppaat, luettelot, kiertokirjeet jne. Myös julisteet, paperinuket ja puuhakirjat kuuluvat pienpainotuotteisiin. Näistä kaikista painotöistä on pitänyt toimittaa vapaakappaleet kirjastoon.

Näihin asti nämä julkaisuajankohdastaan paljon kertovat tuotteet ovat jääneet arkiston kätköihin. Mutta nyt pienpainotuotteitakin pääsee tutkailemaan näyttöruudun avulla, vaikka kotisohvaltaan.

Ipnos Oy:n tuotevalikoimaa 1930-luvun lopulta. Esite on painettu Tilgmannin offsetpainossa Helsingissä 1937.

Digikirjastolle on kysyntää

Korona-aika on lisännyt selvästi digitaalisten arkisto-, kuva- ja kirjapalvelujen kysyntää. Digi.kansalliskirjasto.fi:n sivuillakin vieraillaan ahkerasti, kertoo tietojärjestelmäasiantuntija Tuula Pääkkönen Kansalliskirjaston DH-tutkimusyksiköstä.

– Viime vuonna käyttöä oli ennätyksellisen paljon, ja vuositasolla ylitettiin 21 miljoonan sivukäytön raja. Arkisin, päiväaikaan, digikirjastossa on jatkuvasti noin sata käyttäjää aineistoja selailemassa, hän kertoo.

– Vuodessa digitoidaan yli kaksi miljoonaa sivua. Tavoitteena on tehdä laajoja, yhtenäisiä kokonaisuuksia, mutta julkaista myös kokoelmissa olevia harvinaisuuksia, Pääkkönen jatkaa.

Kun digitoituja kirjoja ja lehtiä julkaistaan, on tarkkaan punnittava tekijänoikeuskysymykset. Lehtien osalta on päästy ratkaisuun, jonka mukaan ne ovat yleisön käytettävissä vuoteen 1939. Suomessa ilmestyneet ruotsinkieliset lehdet ovat kuitenkin käytettävissä vuoteen 1949 saakka. Tämän on mahdollistanut useiden suomenruotsalaisten säätiöiden myöntämä avustus.

Digikirjastosta voi nyt lukea vaikkapa suositun nuorisoromaanin. Kariston julkaisema painos vuodelta 1916.

– Kirjoissa tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän tai tekijöiden kuolemasta. Tänä vuonna avautuvat teokset vuonna 1951 kuolleilta kirjailijoilta. Näihin kuuluvat esimerkiksi Yrjö Heilala, Alma Söderhjelm, Tatu Pekkarinen ja G. E. Mannerheim, kertoo Pääkkönen.

Digitaalinen aarrearkku löytyy osoitteesta: https://digi.kansalliskirjasto.fi

Teksti: Markku Kuusela, kuvat: Kansalliskirjaston Digitaaliset Aineistot


Ajatuksia valokuvista ja kuvakirjastoista

Perhealbumit ja varastoihin unohtuneet valokuvalaatikot sisältävät valtavan määrän tietoa. Isovanhempien valokuvista voi katsoa miltä Joensuussa näytti 1930-luvulla, miten joen rannan maisema on muuttunut ja miten kaupunki on rakennettu.

Vuonna 1975 olen ensimmäisessä kesätyöpaikassani sanomalehti Karjalaisen reprossa kuvaamassa reprokameralla paperitaitettua kaupan mainosta filmille. Filmistä tehdään painolaatta, laatalla painetaan lehden sivu. Opiskelen lukiossa. Kirjoitusten jälkeen haaveilen urasta kirjapainoalalla, ajattelin pyrkiä ammattikouluun kuvanvalmistuslinjalle. Minusta tulee faktori. Kuva Kirsti Brusin kotiarkisto.

Vanhoista kuvista näkee, miten Pielisjoki ylitettiin 1900-luvun alussa nykyisen Ylisoutajan sillan kohdalla. Tai miten lossit ovat muuttaneet muotoaan sadan vuoden aikana. Minkälaisia olivat sillat, tiet, pihat.

Valokuvista voidaan myös saada selville ihmisten keskinäisiä suhteita; miten suhtauduttiin sukupuoleen, ikään, siviilisäätyyn. Kenen kanssa ja miten he tehtiin työtä tai vietettiin aikaa.

Meillä on tapana tehdä kuolinsiivouksia, joskus ihan oikeissa tilanteissa ja joskus taas silloin, kun saamme äkillisen siivouspuuskan ja tahdomme eroon vanhasta roinasta. Heitämme roskalavalle kulttuuriperintöä – tarpeettomalta tuntuvaa materiaalia, josta tulevaisuudessa ollaan valmiita maksamaan.

Digitaalinen kuvakirjasto – arkipäivän kulttuuripankki

Valokuvat, diat, albumit, kotivideot pitää saada talteen. Nyt tarvitaan apuun se kuuluisa Joku. Joku voi olla yhdistys, mainostoimisto, mediatalo, graafisen alan yritys, ammattiyhdistys.

Tavallisilta ihmisiltä, yhteisöiltä ja järjestöiltä voidaan kerätä kuvamateriaalia, paperivalokuvia, negatiiveja, videoita, leikekirjoja. Selvitetään kuvauskohde, ajankohta, keitä ja mitä kuvassa on. Nimetään mahdollinen kuvaaja, hankitaan materiaalille tekijänoikeudet. Periaatteena on, että käytetään vain lahjoitettua ja kierrätettyä materiaalia.

Kuvat digitoidaan. Tämä on projektin suurin konkreettinen työ. Digitoijan tulee tuntea vanhan tekniikan valokuvaamisen ”yhden ainoan oikean hetken” työskentely. Kuvat täytyy käsitellä vanhaa tekniikkaa kunnioittaen. Tallennustilaa tarvitaan paljon, sillä digitoitujen kaupallisten originaalien on oltava laadukkaita korkearesoluutiokuvia.

Kuvat tallennetaan tarkoituksenmukaisissa tallennusmuodoissa, ne varustetaan hakutunnuksilla, hashtageilla. Määritellään kuvien käyttöoikeudet. Käytetään esim. avointa Creative Commons ”epäkaupallinen” lisenssiä. Lajitellaan ja luokitellaan kuvat, järjestetään kuvakokoelmat kuvakirjastoiksi. Kaupallisessa osuudessa määritellään aineistojen käyttäjäryhmät ja laskutusperiaatteet. Tehdään varmennukset käyttäjäryhmien tunnistamiseen.

Vasemmalla apteekin ranta laivalaiturilta nähtynä. Kuva Museovirasto, Karjalaisen Osakunnan kokoelmat. Postikortti Schlüterin Kirjakauppa Yhtiö, 1900-luvun alku. Keskellä Arvinsalmen lossi. Kuva Kirsti Brusi. Oikealla Orivesi II Rääkkylässä. Kuva Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, kuvaaja Matti Poutavaara.

Kuvakirjasto julkaistaan verkkokauppa-alustalla netissä. Työ tulee toteuttaa niin, että sitä koordinoivat ammattilaiset. Digitointityö voi olla vaikkapa osa mediakoulutuksen opintoihin liittyvää työharjoittelua. En tarkoita ilmaisen työvoiman käyttöä, vaan kuvakirjaston toiminnan tulee olla suunniteltu niin, että se myös tuottaa.

Yksityinen kuvakirjasto – digitaalinen kulttuuripankki

Koronapandemia ja lock down ovat joka alalla kiihdyttäneet digitointityötä. Suomessa maakuntamuseot vastaavat alueellaan merkittävien valokuvakokoelmien määrittelystä ja tallentamisesta, heillä on tarpeeksi digitoimista omien kokoelmiensa kanssa.

Museovirasto tallentaa valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset valokuvakokoelmat. Journalistinen kuva-arkisto tallentaa ja digitoi keskeiset lehtikuvan kuva-arkistot. Tätä työtä tehdään digiajassa kovalla kiireellä, työn aikana julkiset kokoelma- ja kuvapalvelut ovat joko suljettuja tai vain rajallisesti käytössä.

Olen suunnitellut kaupallisen kuvakirjaston, jonka toiminta on asiakaslähtöistä. Palvelu ei ole museotoiminnan oheispalvelu, eikä aloittelevan kuvaajan ensiesiintymisfoorumi. Siinä vastataan asiakkaan täsmähakuun. Olemassa oleva materiaali on yksilöllistä. Kuvat käsitellään pieteetillä ja tehdään konservointi ammattitaitoisesti, vanhaa tekniikkaa kunnioittaen. Kaikki ulos lähtevä materiaali on käsitelty asiakkaan tarpeen mukaan ja se toimitetaan asiakkaan haluamassa muodossa.

Kuvakirjastojen käyttäjäkunta

Digitoituja kuvia tarvitaan siellä, missä kuvia yleensäkin. Verkkoalusta avaa kuvakirjastolle maailmanlaajuisen näkyvyyden. Kuvakirjastoja käyttävät mediatoimistot, mainostoimistot, lehtitalot ja julkaisutoiminta yleensä.

Käyttäjinä ovat elokuvateollisuus, kuvauspaikka-agentit, sisällöntuottajat, lavastajat ja järjestäjät, puvustajat. Erikoistehosteiden ja -efektien suunnittelijat. Digitaaliset mallintajat. Peliteollisuus, 3D mallintajat. Museoiden tutkijat, kokoelma-amanuenssit, näytteilleasettajat, historioitsijat, konservaattorit. Opiskelijat, pedagogiset ryhmät, matkailu, taiteilijat.

Mitä kuvakirjastoista löytyy?

Palataan Joensuuhun. Tulee mieleen, että minkälainen se oli se ylisoutajien ammattiryhmä? Haku kuvakirjastoon, kuva aukeaa silmien eteen. Taitaa ukki olla tuossa menossa Penttilän sahalle iltavuoroon töihin. Tuosta voisi tehdä kotiin, vaikka kuvatapetin.

Asiakas sanoo, että nettisivuille tarvitaan sisältöä. ”Voisitteko tehdä julkaisun yrityksen nettisivuille juhlavuoden kunniaksi?” Toki me voimme tehdä, näkyy olevan kuvakirjastossa kuviakin teidän palaneesta tehtaastanne. Käytetäänkö niitä?

Kuka tietää vaikka seuraavan suuren Kalevala-aiheisen seikkailupelin tapahtumat olisivat Karjalan laulumailla? Onhan meillä vielä Parppeinpirtti ja Korpiselkätalo, etsitään niiden harvemmin käytettyjä kuvia kuvakirjastosta. Lisää taloja karjalaiskylään voidaan tehdä digitaalisesti rajantakaisen Karjalan valokuvien perusteella, ne rakennetaan pelinkuvituksessa alustana käytettävien rautalankamallien päälle. Ivalo tv-sarjan hotelli rakennettiin digitaalisesti täällä tekniikalla.

Olemassa olevia rakennuksia voidaan digitaalisesti muokata lisäämällä niihin valokuvista bongattuja yksityiskohtia, vaikkapa sodan jälkiä, kuten uusimmassa Tuntemattomassa sotilaassa tehtiin. Digitaalisesti tehdyn talon pihalla käyskentelee ajan ja asian mukaisesti puettu ehtoinen emäntä.

Kuvakirjastosuunnitelma tuli mieleeni, kun etsin korona-ajan keskellä aihetta opinnäytetyölleni. Alkuperäisen valokuvanäyttelyn aiheen piti olla 110 kuvaa kirjapainosta, ja minusta piti tulla medianomi (AMK) keväällä 2021. Nämä suunnitelmat jäivät alkuperäisessä aikataulussa toteutumatta koronapandemian vuoksi. Ehkä jatkan sitten eläkkeellä.

Teksti Kirsti Brusi, kuvankäsittelyn ja median ammattilainen, medianomiopiskelija (AMK).