Latojan huomautus

Latojan huomautus on tuttu ilmaisu ajalta, jolloin vielä oli latomoita ja latojia. Moni työkseen sanomalehtiä latonut on varmasti joskus halunnut tuoda oman kommenttinsa julki. Mutta tekivätkö latojat oikeasti huomautuksia painettuun lehteen?

Latojan huomautukset merkittiin myös latojan muistutuksina tai lyhennyksin (lat. huom ja lat. muist.). Mutta aineistoja voitiin peukaloida
ilman puumerkkiäkin. Tässä Uuden Suomettaren ilmoituksessa housunkannattimet on vaihdettu
hameenkannattimiksi. Lehti pyysi myöhemmin
tätä ”latojan sukkeluutta” anteeksi. (Uusi Suometar 22.8.1899)

Satunnainen tutkimusotanta suomalaisista sanomalehdistä 1890-luvulta 1920-luvun lopulle osoittaa, että jonkin verran näitä kommentteja tuolloin oli. Mutta aitoja ne kaikki eivät olleet. Toimittajat näet käyttivät latojan huomautuksia oman tekstinsä täydentäjinä. Kirjoitukseen sai lisää ilmettä, kun siihen toi mukaan ulkopuolisen näkemyksen.

Latojan oli vaikea saada huomautuksiaan painetuksi. Jos sellaista yritti, oikolukija todennäköisesti huomasi lisäyksen, joka sitten poistettiin nuhteiden kera. Mutta toisinaan lehdenteossa oli niin kiire, että kaikkia ladelmia ei ehditty tarkastaa. Tällöin saattoi latojan huomautus päätyä
lehteen saakka.

Tyypillinen, lehden linjan kannalta harmiton latojan huomautus oli Uudessa Suomettaressa tammikuussa 1892. Se oli artikkelissa, jossa kerrottiin varakkaiden kiinalaisten hääjuhlatavoista. Niihin kuului mm. runsaat viinilahjat morsiamelle. Latoja muistutti palstan alalaidassa: Ehkäpä tämä ikivanha tapa sopii Kaanaan häitten vastapainoksi!

 

Kirja-alalla työehtoasiat kärjistyivät lakon asteelle vuonna 1900. Lehden kustantajat pikakouluttivat pääkaupungissa uutta työvoimaa siltä varalta, että lakko puhkeaa. Nämä pikakoulutetut tekivät opinnäytteenään pienen lehden, jonka ulkoasua helsinkiläinen Päivälehti arvioi. Latojatkin kommentoivat julkaisun ulkoasua: Ammattimiehistä näyttää se – –!!

Poliittiset huomautukset

Oululaisessa Kalevassa kerrottiin toukokuussa 1905 Kajaanissa järjestetystä nuorsuomalaisten vappujuhlasta, jota oli häirinnyt ”toisen aatesuunnan” edustaja. Artikkelissa mainittiin tämän vanhasuomalaisen häirikön nimi. Latoja huomautti: Saa kai pränikän ensi pääsiäisenä. Huomautuksella viitattiin vanhasuomalaisten suosioon venäläisviranomaisten keskuudessa.

Useimmat latojien huomautukset kumpusivat vuosisadan vaihteen voimapuolueiden nuor- ja vanhasuomalaisten välisestä poliittisesta väännöstä. Kun lehdet liputtivat voimakkaasti näkemystensä puolesta, sallittiin latojillekin samanmieliset huomautukset. Tai sitten ne olivat toimittajan kynästä lähtöisin.

Turun Sanomat alkoi ilmestyä nuorsuomalaisten lehtenä tammikuussa 1905. Lehdessä oli alkuvuosina useita latojien huomautuksia. Ensimmäinen latojan poliittinen kommentti julkaistiin kun lehti oli vasta kaksi viikkoa vanha. Tällöin lehti arvosteli turkulaista hovioikeuden asessoria. Hänen työstään perimiä maksuja latoja kommentoi Hra asessorin särkyrahaksi.

Toisenlainen latojan huomautus oli Turun Sanomissa elokuussa 1908. Latoja laittoi puumerkkinsä jo otsikkoon ja kommentoi: Metafysiikka – – ei käsittele luonnollisia asioita vaan yliluonnollisia. Tämäkin kyhäys on siitä loistavana todistuksena.

Työväenlehdistö laajeni nopeasti 1900- luvun alussa. Niissäkin latojat saivat huomautuksiaan julki, etenkin jos ne olivat lehden poliittisen linjan mukaisia. Mutta joskus toimituksen ja latojien sukset menivät ristiin. Tamperelainen Kansan Lehti kirjoitti elokuussa 1906, että lehti ei voi kilpailutilanteen vuoksi luopua kirjapainon yötyöstä. Aihe oli arka ja toimitus varoitti latojia, että huomautuksia ei sallita. Latoja kuitenkin lisäsi tekstin loppuun: Olisi latojillakin ollut tässä jotain muistuttamista, mutta koska toimitus jo ennakolta on ilmoittanut ei tykkäävänsä ”latojain muistutuksista” tässä asiassa, ollaan vaiti.

Huomautukset harvenevat

1920-luvulla latojien huomautusten sävy muuttui. Valtalehdissä niitä oli myös yhä harvemmin. Ajalle tyypillinen huomautus julkaistiin Haminan lehdessä huhtikuussa 1926. Lehtitaloon oli toimitettu makkaralähetys maistiaisiksi, ja kun siitä lehdessä kirjoitettiin, niin latojat liittivät mukaan kiitoksensa: Makkarat olivat mainioita, joten lausumme samanlaiset lähetykset vast’edeskin sydämellisesti tervetulleiksi. Lehden teon kotoisasta tunnelmasta kertoo Kajaani-lehdessä keväällä 1929 julkaistu sikäläisten lehtitalojen välisten hiihtokisojen tulosluettelo, johon latoja on liittänyt huomautuksen selittäen huonoa sijoitustaan: Tulos johtuu, ainakin osaltaan, varpaallisen katkeamisesta.

Kuoliniskun nämä huomautukset saivat keväällä 1948. Sanomalehti Vapaa Sana ladottiin kirjapaino Liike Oy:ssä. Kirjoitukseen, jossa arvosteltiin erään toimittajan kielenkäyttöä, oli konelatoja lisännyt ivallisen kommentin. Konelatoja oli kirjapainon luottamusmies, mutta joutui irtisanotuksi. Sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöt pitivät rikettä selvänä: kukaan ei saa tehdä ilman painotyön tilaajan suostumusta muutoksia tai lisäyksiä teksteihin.

Toki latojilla on ollut paljon huomautettavaa sekin jälkeen, mutta huomautukset on tehty suullisesti tai muulla tavoin. Vai oletko sinä törmännyt painetuksi asti päätyneisiin latojan huomautuksiin?

Teksti Markku Kuusela

Testamentti

Tämän vuoden piti olla erilainen, tämän kevään piti olla erilainen. Mutta tuleekin uusi alku. Mitä meille jää, kun pahin on ohi ja ”uusi normaali” alkaa? Ilman sen kummempaa visionäärisyyttä voinemme luottaa siihen, että uusi aika koittaa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Ei silti ole tarvetta panikoida, mutta varautuminen ja pieni pelko  tuntemattomasta seuraa ja ohjaa meitä vielä pitkään. Se on iso osa politiikkaa, taloutta ja kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ympäri maailman.

Mitä hyvää koronapandemia on opettanut ihmisille? Yksittäisistä ilmiöistä kenties suurimpana on kevään mittaan noussut esille suuri läheisten, ystävien ja yhteisöjen kaipuu. Karanteenissa, eristyksissä ja kaiken aikaa ihmiskontakteja väistellessä nousee pintaan ihmisen kaipuu toisen luo. Koko maailma on nyt ryhtynyt etäilemään netissä ja puhelimissa. Ja hyvä niin. No, koko maailma taitaa olla liioittelua, sillä vain hieman yli puolet ihmiskunnasta voi ottaa toisiinsa kontaktia internetin välityksellä.

Koronavirustartuntojen ehkäisyssä yhdeksi tärkeimmäksi ohjeeksi on muodostunut jatkuva käsien pesu. On ikävää, ettei tätä ilmiselvää ohjetta ole mahdollista noudattaa kaikkialla. yk:n mukaan 40 prosenttia maapallon väestöstä kärsii veden niukkuudesta. Se tarkoittaa, että yli kolmella miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta vettä käytössään. Virusta ei siis saada katoamaan pesuveden mukana. Ihmiskunta voittaa sen lopulta vain rokotteen avulla. Sitä odotamme.

Yksi tapa varautua tulevaan on laatia testamentti. Sellainen olisi jokaisella täysi-ikäisellä hyvä olla. Testamenttia voi myös aina muuttaa, se voi elää ajan hengessä. Kerran kirjoitettu ei ole välttämättä ikuinen tahto. Hyvin laaditulla testamentilla voi antaa jälkipolville selkeät ohjeet siitä, miten haluaa omaisuutensa jaettavan sitten, kun aika on.

Testamentilla voi myös muistaa itselleen tärkeätä järjestöä; esimerkiksi Mediaunionin säännöt mahdollistavat testamenttien vastaanoton. Jos haluat lahjoittaa perinnöstäsi osan esimerkiksi vesipulasta ja pandemioista pahiten kärsiville, on hyvä kohde jokin avustusjärjestö, esimerkiksi Suomen Unicef.

Edellisessä Faktorissa (1/2020) oli juttu yhdistyksen strategian päivityksestä. Siinä kerrottiin hallituksen seminaarin aiheena olleesta strategiatyöstä. Tarkalleen ottaen otsikko oli hieman ennenaikainen, sillä varsinaista strategiaa ei vielä ole päivitetty. Pohjatyötä on kyllä tehty määrittelemällä arvoja, visioita ja jopa missio: ”Haluamme kehittää ja ylläpitää yhdistyksen toimintaa vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.”

Mutta koska strategian avulla suunnistetaan kohti päämäärää, on matkan teko helpompaa, kun käyttöön on valittu kartta. Toisaalta, mikäli tarkoitus on vastata tulevaisuuden tarpeisiin, tarvitaan kartan lisäksi myös kristallipallo, jonka avulla kurkitaan tulevaisuuteen. Sitähän meillä ei ole.

Ehdotukseni yhdistykselle onkin, että laadimme strategian lisäksi myös testamentin, jolla tuleviin tarpeisiin voidaan ainakin osittain vastata jo nyt. Toivottavasti voimme jatkossa palata aiheeseen ihan kasvokkainkin yhdistyksen tulevissa kokouksissa.

Voi hyvin, pese kädet, pysy terveenä ja nauti kesästä!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi
puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

 

Painovoimaa koulutukseen

Maaliskuisilla Sign, Print & Pack-messuilla julkistettiin graafisen alan suuri osaamistarvekysely. Alan liittojen ja Print&Media-lehden mukaan painoala tarvitsee nyt uusia tuulia ja uutta osaamista. Insinööriosaamisen ja -koulutuksen uudistamista työstetään myös Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeissa.

Graafinen tekniikka ja media-ala ovat ensimmäisinä kohdanneet digitalisaation haasteet. Monet uudet paino- ja tulostustekniikat, ekologisuuden vaatimukset, värinhallinta sekä prosessien nopeutta ja tehokkuutta parantavat
teknologiat ovat muuttaneet alaa. Vaihtoehtoisia kehityssuuntia on välttämätöntä tunnistaa, jotta ketteryys säilyisi. Lisäksi uutta kohti kannattaa mennä yhteistyössä.

Metropolian mediatekniikan koulutuksessa uskotaan, ettei tulevaisuus ole pelkästään digitaalinen. Koulutusta on kuitenkin uudistettava, jos nuoria halutaan painetun median opintoihin. Toimenpiteitä graafisen tekniikan osaamisen varmistamiseksi lähdettiin siksi viime vuonna selvittämään. Media-alan tutkimussäätiö ja C. V. Åkerlundin mediasäätiö myönsivät molemmat työhön apurahaa. Sekä painettuna että verkossa ilmestynyt Painovoimaa! Selvitys graafisen alan insinööriosaamistarpeista sekä koulutuksen houkuttelevuuden, kansainvälistymisen ja yhteistyörakenteiden lisäämisestä on tiekarttana jatkotoimille.

– Haastattelujen, sähköisen kyselyn ja kansainvälisen opetussuunnitelmavertailun tuloksena alalle ehdotetaan yhden lukukauden laajuista graafisen tekniikan sivuainekokonaisuutta, kertoo mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri.

– Paluuta entiseen laajaan ja erikoistuneeseen insinööritutkintoon ei näytä olevan. Julkinen rahoitus edellyttää korkeakouluilta mahdollisuutta joustavasti suoritettavaan moduulityyppiseen opiskeluun, väyläopintoja toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoille sekä täydennyskoulutusmahdollisuuksia työelämässä toimiville. Erikoistuminen on hankittava opintoja räätälöimällä ja valinnaisia opintoja hyödyntämällä.

Uusi suunta koulutusajatteluun

Tulevaisuuden johtajat, yrittäjät, työntekijät ja kehittäjät ovat parhaillaan kasvamassa eri oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Jos graafinen tekniikka ja painoviestintä eivät näy tarjonnassa otsikkoina, opintojaksoina,
innovaatioprojekteina, uutisina ja valmistuneiden uratarinoina, ei opintoihin osata hakeutua eikä niitä ymmärretä kaivata.

Tilanne on vakava, sillä graafisen tekniikan korkeakoulutus on käytännössä loppunut Suomesta. Aalto-yliopisto lopetti sen jo vuosia sitten, Metropoliasta valmistuivat maamme viimeiset graafisen tekniikan insinöörit vuonna 2017. Ammattikorkeakouluihin kohdistuneiden suurten budjettileikkausten myötä koulutukselle ei ollut enää edellytyksiä. Metropoliassa on kuitenkin kirkastunut ajatus siitä, että kokonaisen tutkinnon tilalle olisi tärkeä luoda alan uusimman kehityksen ja sen tuomat monipuoliset työtehtävät huomioiva vapaasti valittava opintokokonaisuus.

– Hyvin erilaisten opiskelijoiden tulisi voida erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä muuttuvaan graafisen ja mediaalan kenttään, Toni Spännäri toteaa ja jatkaa: – Koulutustaustan diversiteetillä varmistetaan alan uudistumiskykyä, mutta yhtä tärkeää on rakentaa matalan kynnyksen yhteiskehittelymallia yritysten tarpeiden
kuuntelemiseksi. Työelämälähtöinen koulutus on ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä.

Metropoliassa ja muissa laajan tekniikan alan ammattikorkeakouluissa graafisen tekniikan sivuainekokonaisuus soveltuisi erityisesti tieto-, media-, kone- ja automaatiosekä materiaali- ja pintakäsittelytekniikan opiskelijoille. Pakkaustekniikankin koulutuksessa painotekninen osaaminen on tärkeää. Myös liiketaloudessa markkinoinnin ja myynnin sekä kulttuurialalla graafisen suunnittelun tai vaikkapa tekstiili- ja sisustussuunnittelun opiskelijat hyötyisivät
painotekniikan ja -viestinnän sivuaineopinnoista. Kokonaisuus olisi hyvä avata myös täydennys- tai perehdytyskoulutukseksi yritysten työntekijöille sekä väyläopinnoiksi toisen asteen painoviestinnän opiskelijoille.

Vain laaja-alaisella yhteistyömallilla voidaan varmistaa sivuainekokonaisuuden kannalta riittävä määrä hakijoita, tavoitellut osaamistulokset ja koulutuksen järjestämisen taloudellinen tehokkuus. Painoalan työvoimatarve ei lukumääräisesti ole merkittävä, mutta osaamistarpeet ovat kasvaneet ja monipuolistuneet. Tilausta korkeakoulutukselle on, mutta kokonaan uudella tavalla toteutettuna.

Avointa oppimista ja tuoteajattelua

Uutta pedagogista lähestymistapaa havainnollistaa esimerkiksi viiden opintopisteen Painoviestinnän perusteet -opintojakso. Se on tarkoitus toteuttaa verkkokurssina niin, etteivät lähtökohtana ole painatustekniikat, vaan erilaiset valmiit, arjessa esillä olevat konkreettiset tuotteet. Ajoneuvoteippaus, banderolli, T-paita, aikakauslehti tai messuosasto ovat käsitteitä, joiden tuotantoprosessia avaamalla kiinnostus oppia lisää voi herätä.

Oppisisältöä tuotetaan yhteistyössä Stadin ammattiopiston ja Jyväskylän Gradian kanssa. Näissä molemmissa on alan intomielisiä kehittäjiä, ja toisen asteen painoviestinnän opiskelijat ovat potentiaalisia hakijoita korkeakouluopintoihin. Nykypäivän yritystoiminnan haasteissa ei usein riitä pelkkä painotekniikan osaaminen. Siksi sivuainekokonaisuuteen sisällytetään opintoja myynnistä, markkinoinnista ja vaikkapa kustannuslaskennasta. Kokonaisuuden osat voi suorittaa myös erillisinä opintoina.

Vetoapua kansainvälisestä yhteistyöstä

Sivuaineen lisäksi graafista tekniikkaa voi painottaa työharjoittelun ja opinnäytetyöaiheen suuntaamisen avulla. Tähän tarvitaan toimivaa yritysyhteistyötä. Sivuaineen rinnalla Metropoliassa rakennetaan myös suoria koulutuspolkuja ja vaihto-opintomahdollisuuksia alan huippukorkeakouluihin. Niiden tutkintotavoitteisesta tarjonnasta ja kesäkouluista avautuu erikoistumismahdollisuuksia printtimediaan. Painovoimaa!-selvityksen yhteydessä tehtiin benchmarking-matka maailman johtavaan alan korkeakouluun Hochschule der Medieniin, joka sijaitsee Stuttgartissa. Tarkoituksena oli tiivistää yhteistyösuhteita ja saada uusia näköaloja printtimedian tulevaisuuteen. Lisäksi mediatekniikan opiskelijoille järjestettiin syksyllä 2019 opintomatka Stuttgartiin, jossa tutustuttiin korkeakoulun englanninkieliseen Print Media Technologies -koulutusohjelmaan. Ajatuksena oli lisätä alan houkuttelevuutta ja osoittaa, miten erinomaiset mahdollisuudet suomalaisilla opiskelijoilla olisi viettää vaihtovuosi esimerkiksi Saksassa. Samassa yhteydessä vierailtiin Heidelbergin tehtailla Wieslochissa. Tutustuminen suuren kokoluokan moderneihin painokoneisiin, niiden tietotekniikkaa vahvasti hyödyntävään ohjaamiseen, erikoispainatukseen ja materiaalivirtojen hallintaan oli vaikuttava kokemus.

Yhteen hiileen puhaltamista 

Jotta graafinen ala olisi paremmin läsnä potentiaalisten opiskelijoiden arjessa, Metropolia haastaa kaikki toimijat parantamaan painetun median imagoa. On tärkeä nostaa nuorten tietoisuutta alan tarjoamista uramahdollisuuksista ja nykyaikaisista tieto- ja automaatiotekniikan sekä markkinoinnin, johtamisen ja esimiestyön suuntaan kehittyneistä
työympäristöistä. Metropolia lupaa aktiivisesti jakaa uratarinoita ja kesätyökokemuksia korkeakoulun hakukampanjoissa. Alussa mainittu graafisen alan osaamistarvekysely on vielä auki. Käy vastaamassa osoitteessa pmlehti.fi/kysely

Kirjoittajat:
Tuire Ranta-Meyer toimii yhteistyöstä ja verkostoista vastaavana johtajana Metropoliassa.
Pentti Viluksela toimi aiemmin Metropolian graafisen tekniikan yliopettajana.

Harrastuksena laitesukellus ja hiihto

Olen 67-vuotias yrittäjä ja eläkeläinen. Työurani olen toiminut prepress-laitteiden kouluttajana ja huoltoteknikkona. Päätös työurasta paperin värjääjänä syntyi jo noin kymmenvuotiaana, koska poikakerhomme ohjaaja oli oppilaana Oy Paragon Ab:lla.

Vuonna 1968 ei Helsingissä ollut graafisen alan päiväkoulua, joten hakeuduin oppisopimuskoulutukseen Maanmittaushallituksen kivipainoon. Oppisopimukseni aikana valmistui Käpylän ammattikoulu, ja siellä kävin teoriakoulutukset. Valmistumisen jälkeen työskentelin muutamassa reprolaitoksessa. Kun 1980-luvun alussa kuvankäsittelyjärjestelmät tulivat markkinoille, siirryin operaattoriksi ja sen jälkeen maahantuojalle kouluttajaksi – siihen sain koulutuksen Belgiassa ja Israelissa. Mac-laitteiden tullessa kouluttauduin huoltoteknikoksi. Saman sorvin ääressä olen edelleen.

Opin uimaan samana kesänä, kun menin kouluun Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1959. Silloin liityin urheiluseuraan, jossa harrastettiin hiihtoa ja yleisurheilua. Uinti on ollut aina mieliharrastus, ja jo lapsena kuulin, että joku Jacques Cousteau sukelteli maailman merillä. Laitesukellus ei välttämättä vaadi uimataitoa, mutta onhan siitä hyötyä.

Laitesukellus tuli harrastukseksi noin 30 vuotta sitten, kun lomalla kokeilin introsukellusta. Siinä kouluttaja huolehtii kaikesta muusta paitsi hengittämisestä. Loman jälkeen uimahallilla huomasin, että paikallinen sukellusseura järjestää laitesukelluskurssin. Ei kun sinne.

Laitesukelluksessa on hienointa painoton tila, jännitys ja hiljaisuus. Useimmiten ainoastaan regulaattorista (hengityssäädin) lähtevät ilmakuplat rikkovat täydellisen hiljaisuuden. En ole kiinnostunut hylkysukelluksesta, vaan minua kiinnostaa maisemasukellus. Suomessa olosuhteet eivät ole sille otolliset, ja lähimmät kohteet löytyvätkin Ruotsin länsirannikolta.

SF-3c4fa5b5d6c4d184ab9f51bb67dbdec8

Sukellus vie aikaa. Kun lähtee merelle ja tekee normaalit kaksi sukellusta, menee siihen pitkä päivä, ja vedessä ollaan noin puolitoista tuntia. Koska sukellus keskittyy kesäaikaan, on hiihto talvella hyvää harjoittelua. Suomessa tosin harrastetaan myös jääsukellusta – talvella vedet ovat kirkkaampia ja lämpötila 20 metrin syvyydessä sama kuin kesällä.

Worldloppet-hiihdot alkoivat kiinnostaa, kun eräs Tallinnan Piritassa kirjapainoa pitävä hyvä ystäväni houkutteli minut kymmenkunta vuotta sitten Tarton hiihtomaratonille Etelä- Viron Otepäästä Elvaan. Sen jälkeen olen joka talvi hiihtänyt vähintään yhden Worldloppet-tapahtuman. Viime talvena lumenpuutteen ja koronaviruksen vuoksi peruttiin useita massatapahtumia, muun muassa Finlandia-hiihto ensimmäistä kertaa sen historiassa.

Massahiihdoissa on parasta tunnelma ja yhteisöllisyys; laduilla ja majoituksissa tapaa uusia ihmisiä ympäri maailman. Hiihtääkseen maailman suurimman massahiihdon, Vaasahiihdon, noin 90 km Taalainmaan Sälenistä Moraan, tulee tietenkin jonkin verran harjoitella. Mutta suorituksen jälkeen tuntuu tosi hienolta. Kiinnostus ympäristönsuojeluun heräsi näiden harrastusten myötä jo paljon ennen kuin siitä tuli muodikasta.
Eero Rouhiainen

Yhdistyksen kokous loppukesällä?

Myös Mediaunionissa on eletty poikkeustilaa koronaviruspandemian takia. Yhdistyksen tärkein tapahtuma, yhdistyksen kokous, piti järjestää huhtikuussa. Tällä hetkellä ei ole tietoa, milloin se pystytään järjestämään. Mahdollisilta ajankohdilta tuntuvat aikaisintaan loppukesä tai alkusyksy. Järjestelyt ja kokousaineisto ovat käytännössä valmiit.

Jäseniltä ei kokoukselle esitettävää asiaa ole perinteisesti paljoa tullut. Hallitus ei päässyt yksimielisyyteen sääntömuutosesityksistä, jotka koskivat yhdistyksen nimenmuutosta, uusien jäsenten valintakriteereitä ja yhdistyksen toiminnan tarkoitusta. Ne herättävät suuria tunteita, mutta muutoksilla voitaisiin helpottaa tulevaa toimintaa.

Yhdistyksen kokouksen järjestäminen kaksi kertaa vuodessa selkeyttäisi myös toimintaa. Syksyllä olisi valintakokous ja toimintasuunnitelman hyväksyminen ja keväällä tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen hyväksyminen. Asiaa kannattaa harkita.

Toinen esille tullut asia on yhdistyksen kokousten järjestäminen etäyhteyksin. Etäkokouksissa jäsenten eriarvoistaminen korostuisi, sillä heidän etäkokoustamismahdollisuuksistaan ei ole tietoa. Vain puolet on ilmoittanut sähköpostiosoitteensa. Ei liioin ole tietoa siitä, onko heillä älypuhelin. Etäosallistumisen lisäksi on aina pidettävä myös fyysinen kokous, johon jäsen voi osallistua. Fyysinen kokous on myös jäsentapahtuma.

Hallituksen toiminta on edelleen melkoisen sekavaa. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, etteivät kaikki ole
sisäistäneet sitä seikkaa, että olemme yksi yhdistys, emme mikään yhdistysten yhdistys.

Kaikki kevään matkat ja tapahtumat olemme joutuneet perumaan, ja kesänkin tapahtumien järjestäminen on tätä kirjoitettaessa epävarmaa. Seuraa tilannetta kotisivuilta. Lomakohteidemme vuokraus on ollut katkolla keväällä,  mutta kesän ja syksyn osalta vuokraus alkaa kesäkuussa.

Turvallista kesää kaikille!
Pekka Teinilä

Kynttiläkemut vaalivat kirjapainoperinnettä

Kello käy ja kirjake pitäisi saada oikein päin hakaan. Markku Pitkänen kisan tiimellyksessä, taustalla kilpailun järjestäjät Matti Savolainen (vas.) ja Aulis Laukkanen ja oikealla kilpailussa toiseksi tullut Sakari Männistö.

Päivälehden museossa Helsingin Ludviginkadulla 4.3.2020 pidettyjen Kynttiläkemujen yhteydessä pidettiin myös käsinladonnan SM-kilpailu. Osallistujia oli tänä vuonna vain viisi – ehkä sateinen sää vaikutti.

Tehtäviä oli kuusi: 20 sekunnin käsinladontatehtävä gemena- eli pienaakkoset kastista hakaan, kuusi eri kirjapainomittaa suuruusjärjestykseen, kirjapainosanastoa aakkosjärjestykseen, kuuden versaali- eli suurfraktuurakirjaimen tunnistaminen, tekstiblokin oikoluku ja virheiden merkitseminen sekä lopuksi uksaus sm-tittelin voitti Tapio Värjölä, hopealle tuli Sakari Männistö ja pronssille Pekka Teinilä.

Kansainvälisyyttä vaalittiin uksauksen mm-kilpailussa, vaikka osallistujat olivatkin tällä kertaa kaikki suomalaisia (tilaisuuden kaikki noin puolensataa osanottajaa). Uksaus ei ole taito- vaan tuurilaji. Siinä heitetään nopan tavoin pieniä metallisia ladontapaloja siten, että tunnukkeen (loven) pitäisi jäädä ylöspäin. Perinne juontaa metalliladonnan aikaan, kun ratkaistiin, kuka konelatojista joutui jäämään päivystäjäksi muiden päästessä kotiin tai kuka taittajista joutui taittamaan urheilusivut, jotka yleensä valmistuivat viimeisenä. Maailmanmestaruuden voitti Päivälehden museon tuottaja Päivi Lehtovirta ja toiseksi tuli uusinnan hävinnyt Jorma Suomi Turusta. Yleisökilpailuna olleen kirjapainoaiheisen sanaristikon ratkaisutehtävän voitti Jorma Suomi. Kilpailuvastaava Markku Kuusela lupasi, että kilpailut järjestetään myös ensi vuonna.

Käsinladontamestari Tapio Värjölän työnäyte hakaan ladonnasta

Kilpailujen jälkeen, ennen varsinaisia Kynttiläkemuja kolme nuorta taiteilijaa kertoivat, miten museo ja sen kohopainotekniikka auttavat heitä projekteissaan. Kuvataiteilija Lotta Nevanperä kuvittaa seuraavan Pelle & Romantiksin runoteoksen, ja kuvataiteilija Aleksi Martikainen ja runoilija Juha Rautio valmistavat tiiminä uniikkikirjan. Kynttiläkemut ovat osa vanhaa kirjapainoperinnettä. Arvellaan, että jo 1600-luvulla kirjapainoissamme alettiin viettää erityisiä koko kirjapainoväen juhlia, joiden ajankohta määräytyi päivänvalon mukaan.

Keväällä auringonvaloa tulvi kirjapainon avoimista ovista ja luukuista sen verran, että valaistuksena käytetyt kynttilät voitiin edes hetkeksi sammuttaa. Näin saatiin syy järjestää kemut ja juhlia kunnolla. Lystin maksajasta ei ole tietoa, mutta hauskaa lienee ollut.  Teksti Pekka Teinilä, kuvat Päivälehden museo

Työllistämme Suomea -merkit Graafisen Teollisuuden jäsenyrityksille

Graafinen Teollisuus ry on julkaissut suomalaista painotuotetta tukevat Työllistämme Suomea -merkit, jotka ovat kaikkien liiton jäsenten vapaassa käytössä omassa markkinoinnissa ja kaikissa Suomessa painetuissa painotuotteissa. Merkin nähdessään painotuotteen loppukäyttäjä voi vakuuttua siitä, että painotuote on Suomessa painettu, painoyritys työllistää suomalaisia ja yritys maksaa veronsa Suomeen.

Työllistämme Suomea -merkit ovat paitsi mahdollisuus tuoda painotuotteen kotimaisuutta näkyväksi, myös kiittää kotimaisia painotuotteita tilaavia asiakkaita osallistumisesta koko yhteiskunnan elinvoimaisuuden tukemiseen, mikä on korona-ajan jälkeen erityisen tärkeää. Uskomme, että myös painojen asiakkaat ovat kiinnostuneita tekemään vastuullisen valintansa näkyväksi haluamalla Työllistämme Suomea -merkin painotuotteensa liepeeseen.

Merkkejä on kaksi erilaista ja ne molemmat julkaistaan sekä suomen- että ruotsinkielisinä.

Lisätietoa >>>

Modernia ja väkevää teatteria

Pääkaupunkiseudun seniorijäseniä seuralaisineen kävi 29.2.2020 Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa englantilaisen Emily Brontën (1818–48) klassikkoromaanista sovitetun näytelmän Humiseva harju. Romaani jäi kirjailijan ainoaksi. Näytelmäksi sen on sovittanut skotlantilainen näytelmäkirjailija Jo Clifford, ja esityksen on ohjannut Lauri Maijala. Teatteri kiinnosti, ja varatut 36 lippua menivät heti kaupaksi.

Teos kertoo Catherinen ja Heathcliffin vaikean rakkaustarinan. Romaani ilmestyi vuonna 1847, sata vuotta ennen syntymääni. Valmistauduin esitykseen lukemalla teoksen ja katsomalla myös vuonna 2011 ilmestyneen elokuvan. Esitys sai hyvät arvostelut monissa medioissa. Helsingin Sanomien kriitikko Sanna Kangasniemi kommentoi näytelmää: ”Pääpari Oona Airola Cathyna ja Markus Järvenpää Heathcliffina tekevät roolinsa taiten. He säilyttävät läpi näytelmän sekä rajun fyysisyyden että herkän ilmaisun.”

Mediaunioni osallistui osapanostuksella jäsenien pääsylippu- ja väliaikatarjoilukustannuksiin, mistä kiitos päättäjille.

Teksti ja kuva Keijo Lehto