Ladonnan SM-kilpailut ja uksauksen MM-kilpailut

Perinteisten Päivälehden museon Kynttiläkemujen yhteydessä 4.4. pidettiin ladonnan SM-kilpailut ja uksauksen MM-kilpailut. Paikalla oli runsaasti osanottajia.

Tilaisuus alkoi käsinladonnan SM-kilpailuilla, jossa oli uusi formaatti – kilpailtiin ilman käsinladontaa. Lajeina olivat otsikkotekstin pituuden arviointi ciceroina, kuuden eri kirjasintyypin tunnistaminen, käsikirjoitetun tekstin rivimäärän arviointi ladottuna, kolmen kirjakkeen koon arviointi ja haassa olevan ladotun rivin fiibeleitten löytäminen.

Mielenkiintoisen esitelmän toimituksen ja latomon yhteistyöstä vuodesta 1966 vuoteen 1982 piti Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva ulkoasutoimittaja Carl ”Calle” Henning. Kansainvälisyyttä tilaisuuteen toivat uksauksen MM-kilpailut. Osanottajat olivat kuitenkin kaikki suomalaisia, mutta ehkä seuraavissa kisoissa näemme myös ulkomaalaisia osallistujia.

Käsinladonnan SM-kisojen 2019 tulokset:
1) Markku Pitkänen 27 pistettä
2) Erkki Juhani Helenius 25 pistettä
3) Tapio Värjölä 23 pistettä
4) Pentti Auvinen 22 pistettä (vuoden 2018 mestari)
5) Mikko Välikangas 21 pistettä.


Yhteensä osallistujia oli kolmetoista. Uksauksen maailmanmestaruuskisassa kolme selvisi loppukilpailuun uusintakierrokselle, ja voittajaksi uksasi Teuvo Haaja, graafisen alan veteraani Kotkasta. Kakkoseksi tuli Mikko Välikangas ja kolmanneksi Pekka Teinilä.

 

Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

Uusi toimintakausi aloitettu

Tärkein kevään tapahtumista on yhdistyskokous – yhdistyksen ylin päättävä elin. Tänä vuonna kokoonnuimme
huhtikuun puolessa välissä Helsingissä, ja vieläpä ydinkeskustassa. Kokouksen päätökset ovat voimassa päättävän elimen seuraavaan kokoukseen asti. Kunnioitamme tehtyjä päätöksiä, ja toimimme niiden mukaisesti.

Kokous sujui mallikkaasti, ja muutama äänestyskin suoritettiin. Äänestykset tuovat aina pientä jännitettä, ehkä hiukan dramatiikkaakin. Toivottavasti voimme toimia kokouksen päätösten mukaisesti – ilman kaunaa ja yhtenäisesti.
Hallituksen koko pieneni kymmeneen, joka alkaa olla melko sopiva toiminnan ja hallinnoinnin kannalta. Toinen hieno asia oli, että mielenkiinto yhdistyksen puheenjohtajuuteen kasvoi sata prosenttia. Toivon, että samalla lisääntyy mielenkiinto yhteisten asioiden hoitoon.

Soraääniä kuului siitä, ettei nykyinen puheenjohtaja vetäytynyt tehtävästään, jotta saataisiin muutosta aikaan. Puheenjohtaja ei kuitenkaan päätä asioista yksin, joten muutosta tuskin saadaan aikaan puheenjohtajan vaihdoksella.Hieman jäin kaipaamaan muutoksia ainakin kahteen jo aiemmin esillä olleeseen sääntöön. Yhdistyskokouksiin ilmoittautumisvelvollisuus helpottaisi kokousvalmisteluja. Muutos olisi pieni, mutta kannattaisi. Yhdistyksen nimen muuttaminen puolestaan poistaisi menneisyyden painolastia. Tämä voi kuitenkin olla tunnesyistä vaikea asia.

Toivoisin jäsenistöltä lisää osallistumisaktiivisuutta. Tarjonta on huiman monipuolista, ja tapahtumista löytyy varmasti jokaiselle sopiva. Lomaosakkeita kannattaa myös hyödyntää. Kohteet sijoittuvat Suomen kartalla noin 400 kilometrin välein, joten tarjolla on monenlaisia maisemia.

Hyvää alkanutta kesää kaikille jäsenille ja heidän läheisilleen!

Paperin ja painovärin tuoksu kuuluvat kesään!

Tiesitkö, että aivan Vaasan kupeessa on graafisen alan ystäviä kiinnostava tutustumiskohde? Stundarsin ulkoilmamuseossa Mustasaaressa on toimiva kirjapainomuseo. Vierailu painovärin- ja paperipölyntuoksuiseen museoon tuo kesäpäivään nostalgista tunnelmaa.

Kirjapainomuseon ensimmäisessä huoneessa on toimittajan työpöytä

Stundars on niin sanottu elävä museo, jonka teemana on pohjalainen käsityöläiskylä. Alueella olevat mökit sisustuksineen kuvaavat 1800–1900-lukujen vaihteen maaseudun elämää talonpoikien, käsityöläisten ja tilattoman väestön näkökulmasta. Stundarsissa vaalitaan entisaikojen käsityöläistaitoja vuosittaisilla tapahtumilla, esimerkiksi käsityöläispäivillä, aikamatkoilla, juhlilla ja markkinoilla. Kesäisin ovat avoinna omien aikataulujensa mukaan muun muassa kirjapaino, sepänpaja, ruukunvalajan paja ja messinkivalimo.

Kirjapainot eivät tosin kuuluneet suomalaisiin maaseutukyliin 1800-luvulla, sillä niitä sai perustaa vain kaupunkeihin. Ensimmäinen maaseutukirjapaino perustettiin Oulunkylän maalaiskuntaan vuonna 1919. Mutta tästä yksityiskohdasta ei tarvitse välittää, sillä toimiva kirjapainomuseo sopii hyvin Stundarsin museokylään. Kirjapainothan olivat pitkälti käsityövaltaisia aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Käsikirjoitus on paikallaan tenakkelissa
odottamassa, että käsinlatoja aloittaa
työnsä.

Vaasalaista perinnettä

Oikeastaan Stundarsin kirjapainomuseota voi pitää myös vaasalaisena. Museo näet toimii Vaasasta siirretyssä puurakennuksessa. Rakennus on peräisin 1800-luvulta ja rakennettu alkujaan teollisuuskäyttöön. Museon kirjapainoesineistö on pääosin Vasabladetin kirjapainosta. Jonkin verran esineitä on tuotu myös muista vaasalaisista kirjapainoista sekä helsinkiläisistä ja turkulaisista ruotsinkielisistä kirjapainoista.

Vaasalla on aivan erityinen asema suomalaisessa kirjapainohistoriassa. Ennen Vaasaa suomalaisia kirjapainokaupunkeja olivat vain Turku (1642) ja Viipuri (1689). Vaasaan ensimmäinen kirjapaino perustettiin vuonna 1776. Helsinki sai oman kirjapainonsa vasta neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Vuonna 1856 perustettu Vasabladet (alkuaan Wasabladet) on puolestaan Suomen toiseksi vanhin jatkuvasti ilmestyvä sanomalehti. Juuri Vasabladetin julkaisijayhtiö luovutti toiminnastaan tallentamansa historiallisen kokoelman Stundarsin museolle
1970–1980-lukujen taitteessa.

Mikael Lassfolk ja Stundarsin Linotyperivilatomakone, joka on ollut käytössä
Vasabladetin latomossa.

Työnäytökset toiminnan ydin

Stundarsin kirjapainomuseon työnäytöstoimintaa pyörittää viiden aktiivin ryhmä. Heidän toimintansa painottuu kesäaikaan. Ryhmään kuuluvan, konelatojana työuransa tehneen Mikael Lassfolkin mukaan he opastavat ryhmiä, päivystävät museolla ja huolehtivat tilojen esittelystä. Museon laitteilla he myös valmistavat kylttejä ja julisteita museolle sekä tuotteita myytäväksi museokauppaan.

Kirjapainoaktiivien ohella Stundarsin monipuolisesta työnäytöstoiminnasta vastaa peräti satakunta jäsentä kattava mestarikilta, joka koostuu eri ammattialojen taitajista. Stundarsin kirjapainossa esillä oleva esinekokoelma on tyypillinen kohopainokauden tekniikkaan keskittyneille kirjapainomuseoille. Samanlaisia laitteita on kokoelmissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Stundarsissa nämä välineet ja koneet on kotoisen ahtaasti sijoitettu. Vedokset kuivuvat seinillä, työnäytteitä on siellä täällä, ja ladelmat sekä kuvalaatat ovat pöydillä katsojien ihmeteltävinä. Juuri tällaista oli varmaan 1800-luvun kirjapainoissa, joissa tilaa oli aina liian vähän.

Latomon ja painon lisäksi esillä on toimituksen huone ja kirjansitomo. Osa esineistä on selvästi tuoreempia kuin miljöö antaisi odottaa, mutta koska tilassa tehdään myös töitä ja järjestetään työnäytöksiä, vastaa esineistö käytännön tarpeita. Tunnelma on aito.

Stundarsin museon kirjakekastit ovat
peräisin Vasabladetin ja Framin kirjapainoista
Vaasasta.

Suomen vanhin painolaite

Yksi Stundarsin erikoisuuksista on vanhin Suomessa käytössä ollut ja tähän päivään säilynyt painolaite, metallinen nykäisin. Se on peräisin jo 1800-luvun alkupuolelta. Tiettävästi laite tuotiin Vaasaan Wolffin kirjapainoon vuonna 1838 Tukholmasta.

Wolffin kirjapaino kasvoi vauhdilla, ja vuonna 1847 sinne hankittiin Suomen ensimmäinen pikapainokone eli ”joutupräntti”. Wolffin paino ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin, ja pikapainokone myytiin Porvooseen. Sen jälkeen vanha tukholmalaislaite oli jälleen Vaasan ykköskoneena. Näin siitäkin huolimatta, että laite vaurioitui vanhan Vaasan tulipalossa vuonna 1852. Kirjapainorakennus paloi, ja toisessa kerroksessa ollut painolaite putosi lattian läpi. Se saatiin kuitenkin korjatuksi ja laite toimintakuntoon. Sillä painetaan työnäytöksissä vieläkin.

Käy tutustumassa Stundarsin museon aukiolo- ja tapahtumatietoihin: http://www.stundars.fi

Kirjansitomossa on esillä kirjansidonnan
työvaiheita kuvaavia esineitä. Tällä
pöydällä on myös Stundarsissa tehtyjä
joulukortteja, jotka ovat joulun aikaan kysyttyjä tuotteita.
Stundarsin museokirjapainon painotuotteita.

 

 

 

Hallituksen koko pieneni

Tänä vuonna yhdistyksemme ylin päättävä elin eli yhdistyskokous kokoontui yhdistyksen rekisteröintikunnassa – Helsingissä.

Kokouspaikkana oli Hotel Arthur Helsingin Kaisaniemessä lauantaina 13.4.2019. Kokoonnuimme ammatillis-
aatteellisena yhdistyksenä kuudennen kerran eli viidennen toimikauden asioista päättämään. Yhdistyskokous on yhdistyksen ylin päättävä elin, ja tehdyt päätökset ohjaavat toimintaa seuraavaan yhdistyskokoukseen asti. Osallistujia oli kaikkiaan 52 – osallistujamäärä tuntuu vakiintuneen hieman yli viiteenkymmeneen. Ennen kokousta osallistujat nauttivat maittavan kokouslounaan.

Kokouspaikan auditorio oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Avauspuheessaan yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Teinilä kertasi yhdistyksen rakenteen – yhdistyksen muodostavat yksilöjäsenet, eivät muut yhdistykset. Edellisen vuoden tapahtumat, yhdistyksen talous, hallinto ja lomakohteet olivat muina aiheina. Tapahtumavastaavien kouluttaja ehdotti 23.3. koulutustilaisuudessa, että tapahtumien määrää voisi vähentää – näin ehkä saisimme osallistujamäärät kohtuullisiksi.

Toiminta rahoitetaan pelkästään sijoitussalkun tuotoilla. Muutamaan kohtaan hallitus sai evästystä tilintarkastajalta: lomakohteiden tuotot ja kulut tasapainoon, avustusten määrää ei voi kasvattaa ja salkun tuotto halutulle tasolle vaatisi suurempaa riskinottoa. Puheenjohtaja myös painotti, että hallituksen koko olisi saatava pienemmäksi. Lomakohteista hän mainitsi, että käyttöasteet ovat hieman parantuneet yli 50 prosenttiin. Mökkitoimikunta ei vielä nähnyt tarvetta vuokrien korotuksiin, mutta lopullisen päätöksen tekee hallitus.

Yhdistyksen
puheenjohtaja Pekka Teinilä.

Avauspuheen jälkeen Teinilä avasi kokouksen, ja kokouksen puheenjohtajan tehtävän otti rutinoituneesti Irma Piironen. Kokouksen pöytäkirjan laati Vesa Salmi, ja sen tarkastavat vastaamaan kokouksen kulkua vaasalaiset Reijo Einola ja Jukka Karppinen. Ääntenlaskijoina toimivat lahtelaiset Antti Kotka ja Matti Puttonen.

Tilinpäätöksen esitteli yhdistyksen taloudenhoitaja Soile Lappalainen. Tilinpäätös oli noin 232 000 euroa miinuksella, pääasiallinen syy siihen oli heikko sijoitustuotto. Hän myös esitteli tilintarkastajan lausunnon, joka ei sisältänyt moitteita.

Vuoden 2018 toimintakertomuksen esitteli pääotsikoittain hallituksen jäsen Santtu Kerkkänen. Yhdistyksen puheenjohtaja esitteli hallituksen laatiman palkkioesityksen vuodelle 2019, jossa edelliskauteen verrattuna ainoastaan hallituksen sähköpostikokouksiin tuli pieni kokouspalkkio. Muita muutoksia ei edelliskauteen tullut.

Hallituksen esitys avustuksista hyväksyttiin muutoksitta. Yhdistyksen sihteeri Jorma Suomi kertoi otsikoittain vuoden 2019 toimintasuunnitelman, joka myös hyväksyttiin kahdella stilistisellä muutoksella. Taloudenhoitaja esitti vuoden 2019 talousarvion, jonka loppusumma on noin 170 000 euroa alijäämäinen. Hallituksen laatima äänestys- ja vaaliohje sai kaksi vastaesitystä: toisessa erovuoroisten hallitusjäsenten tilalle valittaisiin neljä ja toisessa kaksi jäsentä.

Kokouksen puheenjohtaja
Irma Piironen ja sihteeri Vesa Salmi.

Äänestysten jälkeen päätettiin, että erovuoroisten tilalle valitaan kaksi jäsentä. Hallituksen koko on nyt siis yhdeksän jäsentä puheenjohtajan lisäksi. Esitys siitä, jos yhdistyksen puheenjohtaja valittaisiin hallitusjäsenistä ja valittaisiin uusi jäsen hänen tilalleen, kaatui äänestyksessä.

Puheenjohtajan vaali käytiin Tero Kanervan ja Pekka Teinilän välillä – Pekka voitti kymmenellä äänellä. Hienoa, että puheenjohtajuus kiinnostaa. Toivotaan, että jatkossa jäsenistölle on tarjolla mahdollisimman paljon vaihtoehtoja yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Hallituksen neljän erovuoroisen tilalle valittiin kaksi: Jorma Suomi Turusta ja Pertti Röntynen Helsingistä. Kaikkiaan ehdokkaita oli kuusi, joten edellä mainitut tulivat valituiksi äänestyksen jälkeen. Muissa asioissa käsiteltiin Risto Pirhosen ponsiesitys seuraavasta yhdistyskokouspaikasta. Ehdotuksena oli, että kokous pidettäisiin pääkaupunkiseudulla – perusteluina yhdistyksen kotikunta ja se, että jäsenistön valtaosa sijoittuu Etelä-Suomeen.

Loppupuheenvuorossa kokouksen puheenjohtaja Irma Piironen painotti, että jatkaisimme ponnisteluja yhdistyksessä yhteen hiileen puhaltamisen lisäämiseksi. Se olisi yhdistyksen edun mukaista. Puheenjohtaja toivotti kaikille hyvää alkavaa kesää. Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

Kulttuurimatka Roomaan

Perjantaiaamuna 3.5. kokoontui Helsinki-Vantaan lentoasemalle 40 hengen ryhmä kulttuurin ja historian opintomatkalle Roomaan. Jäseniä oli matkassa 26, loput olivat seuralaisia. Pääkaupunkiseutulaisten lisäksi
matkalaisia oli Juvalta, Järvenpäästä, Kosulan kylästä, Kivijärveltä, Keuruulta, Naantalista ja Turusta.

Saavuimme Leonardo da Vincin lentoasemalle puolipilvisessä 17 asteen säässä. Lentokentältä kaupunkiin oli matkaa noin 35 kilometriä. Sirpa-oppaan johdolla kiersimme bussilla Roomaa ennen Pace Helvezia -hotelliin majoittumista ja lounasta.

Lauantaiaamun kävelyretkelle sää pakotti varustautumaan sadevarustein, joten hotellin edustan sateenvarjo- ja sadeviittakaupustelijalla kävi kauppa. Oppaana toimi taas Sirpa apunaan paikallinen opas Erik.

Lähdimme jonossa kohti Fontana di Trevin suihkulähdettä. Kun heittää kolikon olan yli, se on kiitos siitä, että pääsi Roomaan. Toisen kolikon tehtävänä on varmistaa, että Roomaan pääsee uudelleen. Jatkoimme matkaa Espanjalaisille portaille ja jesuiittaveljeskunnan komean kirkon jälkeen Pantheon-temppeliin, jossa kuningasmieliset keräsivät nimiä uuden kuningaskunnan perustamiseksi. Kaupunkilounaan jälkeen opas vei meidät takaisin hotelliin.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä lähdimme retkelle jo kello 8.30. Oppaamme Sonjan johdolla ajoimme etelään San Calliston katakombeille, jossa hautakäytäviä on 30 kilometriä. Kaikkiaan Rooman ympäristössä niitä on yli 600 kilometrin verran. Ohitimme meno- ja paluumatkalla Quo Vadis -kirkon, jonka luona Pietari tapasi Jeesuksen kysyen ”Quo vadis, Domine – minne menet herrani?” Upeassa Pyhän Paavalin kirkossa, saimme seurata messuakin.

Lounaan jälkeen bussi vei meidät sateiselle Colosseumille, jonne on aikoinaan mahtunut yli 50 000 katsojaa. Opastus päättyi Palatinuskukkulalle, jolta näkyy Forum Romanum -alueen koko suuruus.

Maanantain retkikohteessa Vatikaanissa oppaanamme toimi Mervi. Päivittäin tähän pikkuvaltioon tutustuu 30 000
turistia. Laskimme päivän lipputuloiksi puolisen miljoonaa euroa. Ei ihme, ettei Italiassa peritä kirkollisveroa. Alue on laaja puutarhoineen, ja suuria huoneita on paljon. Jos pysähtyisi jokaisen esineen kohdalle, kestäisi museokierros 11 vuotta. Sikstiiniläiskappelissa ihailimme Michelangelon hienoja katto- ja alttarimaalauksia.

Ennen lounasta tutustuimme vielä Pietarinkirkkoon, jonne mahtuu yhteensä 60 000 ihmistä. Kirkon keskikäytävälle voidaan pystyttää tuolit 8 000:lle sanankuulijalle. Pikkubussit noutivat meidät lounaalta hotellille lepäämään ennen Le Terme del Colosseo -ravintolan iltajuhlaa. Paikka on kaksi tuhatta vuotta vanha kylpylän kellariosa, jossa orjat lämmittivät kylpylän veden.

Maittavan illallisen lisäksi kaksi tenoria ja sopraano lauloi italialaisia ooppera-aarioita ja iskelmiä. Tiistai oli aurinkoinen kotiinlähtöpäivä. Päivän oppaamme Heidi johdatti meidät kohti Tivolia ja siellä Villa d’Esten 1500-luvulla rakennettuun kartanoon. Sen kuuden hehtaarin puutarhassa on yli 100 suihkulähdettä. Kardinaali Ippolito II d’Este sai alueen lohdutuksena, kun hän hävisi paavinvaalissa. Puutarhakierroksen jälkeen kuuntelimme ulkosalla ilman ja veden voimalla toimivaa hienoa urkuesitystä. Lounaan jälkeen piti lähteäkin jo lentoasemalle. Mediaunionin päättäjille suurkiitos jäsenten matka-avustuksesta!
Teksti ja kuvat Keijo Lehto

Työryhmä ratkoo tulevaisuuden haasteita

Tulevaisuustyöryhmä on Mediaunionin jäsenistä satunnaisotannalla muodostettu tulevaisuuden haasteita ratkova ajatushautomo. Nykyisen puheenjohtajan aikoinaan ideoima omakustanteinen ryhmä koostuu alan asiantuntijoista, joilla on monipuolinen näkemys johtamisesta, alan tekniikasta ja järjestötoiminnasta sekä yhdistykseemme kohdistuvista media-alan haasteista ja jäsenkunnan kehityksestä.

Museoalueen kulmalle on koottu epäsuosiossa olevan neuvostoajan sankareita. Tämäkin merisotilas on kokenut kovia

Työryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa. Toinen vuoden kokouksista pidetään Tallinnassa seminaarina, jossa kootaan vuoden aikana kehitetyt ideat historiallisessa ja gastronomisessa ympäristössä.

Tänä vuonna tutustuttiin Tallinnan Maarjamäen museokeskuksessa olevaan Viron elokuvamuseoon sekä Viron populaarimusiikin kehityksestä 1900-luvun alusta tähän päivään kertovaan näyttelyyn.

 

Teksti ja kuva Risto Pirhonen

Viestintäalan rahastosta Media-alan rahasto

Viestintäalan rahaston hoitokunta kokoontui huhtikuussa. Rahaston arvo on hieman yli 71 000 €, josta pääoma on 40 000 € ja loput jaettavaa avustusta. Rahastoa hoitava Kansan Sivistysrahasto takaa 2,5 %:n vuosittaisen
tuoton eli noin 1500 €/vuosi.

Päätimme, että jokainen rahaston neljästä osakkaasta (Medialiitto, Suomen Journalistiliitto, Teollisuusliitto ja Mediaunioni MDU) saa jaettavakseen vuorovuosina 2000 €. Vuoden 2019 avustusrahan sai jaettavakseen MDU, joka oli esittänyt avustusta 50 vuotta täyttävälle Tekniikan museolle. Nyt siis onnistuimme avustamaan museota 2000 €:lla. Vuonna 2020 on Teollisuusliiton vuoro, 2021 Journalistiliiton ja 2022 Medialiiton vuoro. Tällä päätöksellä ei markkinointia tarvita neljään vuoteen.

Viestintäalan rahaston nimi muuttuu Media-alan rahastoksi hoitokunnan yksimielisellä päätöksellä heti, kun Kansan Sivistysrahaston hallitus on kokouksessaan vahvistanut nimenmuutoksen. Rahaston puheenjohtajaksi valittiin Petri Savolainen Journalistiliitosta, varapuheenjohtajana jatkaa Pekka Teinilä MDU:sta.
Teksti Pekka Teinilä

Helsingin Seniorifaktorit Kansalliskirjastossa

Perjantai-iltapäivällä 15.2.2019 tutustui 24 hengen joukkomme Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan Kansalliskirjastoon. Talo rakennettiin vuosina 1840–1845. Oppaanamme toimi asiantunteva ja sanavalmis Kersti Tainio. Kokoonnuimme ensin luentosaliin, jossa kuulimme mielenkiintoisen luennon talon arkkitehtuurista ja kirjaston historiasta.

Sen jälkeen tutustuttiin taloon sisätiloissa kiertelemällä. Kansalliskirjasto aloitti toimintansa vuonna 1640 Turun Akatemian kirjastona. Silloin kirjastossa oli vain muutama kirja. Turun suurpalossa vuonna 1827 suurin osa kirjoista tuhoutui. Palon jälkeen kirjasto siirrettiin Helsinkiin. Kirjasto toimi vuosina 1828–1919 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastona. Vuodet 1919–2006 se toimi Helsingin yliopiston kirjastona ja vuodesta 2006 alkaen edelleen yliopiston alaisena Kansalliskirjastona.

Kirjastossa on yli kolme miljoonaa kirjaa sekä kolme miljoonaa muuta julkaisua. Lisäksi on äänitteitä, pienpainatteita, karttoja, nuotteja, julisteita ja käsikirjoituksia. Yhteensä erilaisia julkaisuja on yli 115 hyllykilometriä. Kansalliskirjasto digitoi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kokoelmia helpottaakseen aineistojen käyttöä. Useat digitaaliset arkistot ovat kansalaisten vapaassa käytössä. Tutkijoille talossa on oma iso lukusali.

Tutustumista Kansalliskirjastoon voi suositella kaikille. Graafisen alan ihmisille se on varsinainen aarreaitta. Itselleni käynti oli ensimmäinen, muttei varmaan viimeinen. Osoite on Unioninkatu 36, ja sinne on vapaa pääsy. Teksti ja kuva Keijo Lehto

Uudet setelit ovat täynnä teknologiaa

5euro_fr_ES1_Specimen_RGB_72dpi

Uudistuneet 100 ja 200 euron setelit on toukokuun lopulla otettu käyttöön kaikissa euroalueen maissa. Samalla vuosia jatkunut setelistön modernisointi on valmis. Uusissa seteleissä on käytetty aiempaa kehittyneempiä turvatekijöitä, minkä takia niitä on entistä vaikeampi väärentää.

”Setelit ovat täynnä huipputeknologiaa. Uudet turvatekijät takaavat sen, että olemme jatkossakin rahanväärentäjiä hyvän matkaa edellä”, toteaa Suomen Pankin maksujärjestelmät-osaston osastopäällikkö Päivi Heikkinen.

Aivan uutena turvatekijänä 100 ja 200 euron seteleissä on satelliittihologrammi, jossa pienet euron tunnukset kiertävät numeroa. Lisäksi muista uuden sarjan seteleistä tuttua hohtavanvihreää numeroa on uudistettu, ja sen sisällä näkyy euron tunnuksia. Setelit ovat aiempaa kapeampia, joten ne mahtuvat paremmin lompakkoon eivätkä tällöin rikkoudu reunoista.

”Ihmisten tulee voida vastaanottaa seteleitä luottavaisin mielin. Jokaisen on hyvä tuntea ainakin muutamia seteleiden turvatekijöitä”, sanoo Heikkinen.

Uudet eurosetelit ovat lujatekoisempia kuin alkuperäisen eurosarjan setelit. Niitä ei siis tarvitse korvata uusilla yhtä tiheään kuin aiemmin, mikä säästää sekä luontoa että kustannuksia.

Kaikki vanhat eurosetelit säilyvät jatkossakin laillisina maksuvälineinä koko euroalueella, eikä niitä tarvitse erikseen vaihtaa uusiin seteleihin.

Lisätietoa ja materiaalia uusista seteleistä löytyy Suomen Pankin  ja Euroopan keskuspankin verkkosivuilta.

Lisätietoja:
Toimistopäällikkö Jussi Kangas, puh. 09 183 3432.
Vanhempi viestintäasiantuntija Richard Brander, puh. 09 183 2206.