Parhaat kaupunki- ja paikallislehtijutut valittu

Vuoden 2021 parhaaksi kaupunkilehdeksi valittiin Vantaan Sanomat. Toiseksi sijoittui Viikkosavo, ja kolmannen sijan sai Epari. Vuoden 2021 paikallismedioiksi valittiin Alasatakunta ja Kalajokiseutu. Lukijan valinta 2021 on Västra Nyland.

Kalajokiseutu voitti kerran viikossa ilmestyvien paikallismedioiden sarjan. Sarjassa toiseksi sijoittui Sydän-Satakunta ja kolmannen palkinnon sai Lauttakylä. Viiden parhaan joukkoon sijoittuivat lisäksi Perhonjokilaakso ja Rantalakeus. Vähintään kaksi kertaa viikossa ilmestyvistä paikallismedioista parhaana palkittiin Alasatakunta. Paikallismediakilpailussa jaettiin lisäksi kunniamaininnat Kaarina-lehdelle ja Kiuruvesi-lehdelle.

Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka nimesi paikallislehti Västra Nylandin Lukijan valinnaksi.
Arikan mukaan Västra Nyland on hieno kokonaisuus, josta löytyy erilaisia tasoja ja jokaiselle jotakin. Lehti sisältää rakentavaa keskustelua, ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden tarkastelua ja uutta tietoa. Tämä kaikki tukee demokratiaa. Lehti myös nostaa esiin erilaiset äänet ja elämän todellisuudet.

Parhaat kaupunkilehdet ja paikallismediat sekä kaupunki- ja paikallislehtijutut julkistettiin Uutismedian liiton Suurilla Lehtipäivillä Seinäjoella 11.11.2021. Kilpailuihin osallistui yhteensä 105 lehteä ja 189 juttua.

Lue lisää >>>

Mitä Missä Milloin -kirjasarja loikkaa digiaikaan

Mitä Missä Milloin -kirjasarjaa on julkaistu vuodesta 1951, ja sitä on kautta aikojen myyty noin 5,5 miljoonaa kappaletta. Nyt ikoninen kirja tekee digiloikan, kun marraskuussa julkaistaan kaikkien aikojen ensimmäiset Mitä Missä Milloin -äänikirjat.

Otavan kirjasarja täydentyy kahdella äänikirjalla. Mitä Missä Milloin Tiede ja luonto sekä Mitä Missä Milloin Historia sisältävät kokoelman MMM-kirjasarjan mielenkiintoisimpia artikkeleita vuosien varrelta.

MMM Historiassa astellaan 1600-luvun Turkuun, käsitellään Englannin kuninkaallisten dramaattisia vaiheita sekä kerrotaan, miten antiikin Roomassa nukuttiin. MMM Tiede ja luonto puolestaan tarjoaa vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Ovatko robotit ystäviä vai vihollisia? Miksi jätteissä on tulevaisuus? Mitä pilvet kertovat meille säästä? Mitä ovat eksoplaneetat?

Julkaistavia e- ja äänikirjoja ei ole saatavilla printtinä. Sähkökirjat ovat kokoelma artikkeleita jo julkaistuista Mitä Missä Milloin –kirjoista, joihin on osin tehty pieniä päivityksiä tuoreen tutkimustiedon nojalla. Tulevaisuudessa on mahdollista, että MMM-sähkökirjoja julkaistaan muistakin teemoista, kuten taloudesta, urheilusta tai jostain maantieteellisestä alueesta.

MMM-äänikirjat on lukenut kirjoittaja, filosofi ja suomentaja Tuomas Nevanlinna.

Lisätietoja >>>

Tampere saa oman kirjallisuustapahtumansa

Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit 2021 tarjoaa ohjelmaa eri puolilla kaupunkia; oheisohjelman toteuttajiksi on lähtenyt monipuolinen valikoima kirjastoja ja muita kirjallisuus- ja kulttuurialojen toimijoita.

Valtaosa festarihumusta koetaan Tampere-talossa, jonka kaikki tilat on varattu viikonlopun ajaksi messuille.

Kirjafestareiden ohjelmaan voi tutustua tapahtuman verkkosivuilla. Messuilla on mukana yli 100 näytteilleasettajaa. Kirjafestarit eroaa muista vastaavista kirjallisuustapahtumista siinä, että myynti- ja esittelypisteet sijaitsevat Tampere-talon kaikissa kerroksissa, lämpiöissä, käytävillä ja aulatiloissa, kun taas ohjelmanumerot nähdään messukäyttöön varattujen 10 konsertti- ja kongressisalin lavoilla.

Ohjelmasalien ja messuosastojen ohella Kirjafestarit tarjoaa kävijöiden tutkittavaksi useita näyttelyitä. Vuoden Luontokuvat -näyttelyssä ovat esillä kaikki vuoden 2021 kilpailussa palkitut kuvat, Peppi Pitkätossu -näyttely juhlistaa 75 vuotta sitten ilmestynyttä ensimmäistä Peppi-kirjaa ja Muumi ABC -näyttely johdattaa löytöretkelle Tove Janssonin visuaaliseen maailmaan. Messulippu sisältää pääsyn myös maailman ainoaan Muumimuseoon

Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit 2021 on avoinna lauantaina 4.12. klo 9–19 ja sunnuntaina 5.12. klo 9–17. Tapahtuman tuottavat Tampere-talo Oy ja Sevent Oy ja pääyhteistyökumppanina toimii Aamulehti.

Lisätietoja >>>

Rakkaudesta kirjaan -palkinto kirjakauppias Hannu Paloviidalle

Helsingin Kirjamessuilla jaettavan Rakkaudesta kirjaan -palkinnon sai tänä vuonna kirjakauppias Hannu Paloviita. Palkinto jaetaan vuosittain Helsingin Kirjamessuilla tunnustuksena lukemisharrastuksen hyväksi tehdystä työstä.

Hannu Paloviita on tehnyt elämäntyönsä kirja-alalla ja toiminut aina rohkeasti koko alan ja erityisesti kirjan ja kirjallisuuden etua ajatellen. Paloviita oli mukana perustamassa vuonna 1987 Like-kustantamoa ja vuonna 1999 Voima-lehteä. Tällä hetkellä Paloviita on Rosebud Booksin toimitusjohtaja. Paloviita pitää kirjakauppojen valikoimassa monipuolisesti paljon kirjoja, myös vuosia sitten julkaistuja, ja pidentää näin omalta osaltaan kirjan elinkaarta.

Syyskuussa 2021 Paloviita avasi uuden Rosebud-ketjun kivijalkakirjakaupan Helsingin Kaisa-talossa. Sivullinen-kirjakauppa oli avautuessaan nimikemäärältään Suomen suurin kirjakauppa. Uuden kirjakaupan avaaminen aikana, jolloin kirjakauppoja lähinnä suljetaan, on merkittävä teko kirjan puolesta.

Hannu Paloviita

Paloviita sai Suomen Messusäätiön myöntämän 5000 euron rahapalkinnon. Voittajan valitsi raati, jonka puheenjohtajana toimi Suomen Kustannusyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Vainio. Raatiin kuuluivat toimittajat Suvi Ahola, Pia Ingström ja Sanna Nikula, kirjailijat Sofi Oksanen ja Jari Tervo sekä viestintäpäälliköt Reetta Ravi ja Anne Rutanen.

Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon lisäksi Messusäätiö jakaa kirjamessujen yhteydessä Minna Canth -palkinnon ja tukee Vuoden kauneimmat kirjat -palkintoa.

Helsingin Kirjamessut järjestetään 28.–31.10.2021 Messukeskuksessa Helsingissä.

Lisätietoja: http://www.helsinginkirjamessut.fi

Kyläkuvaajan pelastuneet valokuvat koottu kirjaksi

Sata vuotta sitten Luvialla elänyt kyläkuvaaja Hanna Heinilä (1890–1981) oli itseoppinut varhainen harrastajakuvaaja. Hän aloitti valokuvaamisen 16-vuotiaana vuonna 1906 ja kuvasi maisemia ja ihmisiä ainutlaatuisella, taiteellisella otteella. Sattumalta löytyneissä ja hävitykseltä pelastuneissa valokuvissa näkyy koko elämän kirjo lapsuudesta kuolemaan ja kylän ensimmäisistä traktoreista purjealuksiin.

Hanna Heinilä: Omakuva pappilassa, 1910-luvun alkupuoli.

Heinilän kuvista välittyy mennyt kulttuurimaisema, perhesuhteiden merkityksellisyys, juhlat ja tavallinen arki puutarhoineen ja naisten töineen. Kuvat ovat säilyneet sukualbumeissa ja kyläyhdistys Luvia Seor ry:n arkistossa sata vuotta.

Nyt kuvista on toteutettu kirja Omalla maallaan yhteistyössä Rauman taidemuseon ja Luvia Seor ry:n kanssa. Siihen liittyvä valokuvanäyttely on esillä Rauman taidemuseossa 16.10.2021–30.1.2022. Näyttelyn kuraattorina toimii Rauman taidemuseon museointendentti Heta Kaisto, joka on myös kirjan toimittaja ja yksi kirjoittajista.

Omalla maallaan – Kyläkuvaaja Hanna Heinilä
Johanna Frigård, Johanna Jakomaa, Heta Kaisto, Leena Koivisto, Katri Lassila, Matti Luotola, Anja Portin
96 sivua
ISBN 978-952-7441-01-5
Parvs ja Rauman taidemuseo, 2021

Ennen oli ennen ja nyt on nyt

Tuota vanhaa sanontaa kuulee paljon silloin, kun nuoriso keskustelee vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa. Kyseessä voi olla asenne, toimintatapa tai tuote. Entä kuinka kirjapainoala suhtautuu tähän ajatteluun?

Jaetaan kirjapainoala kahteen ikäkauteen, ensimmäiset 500 vuotta ja viimeiset 50 vuotta. Jos Johannes Gutenberg olisi vieraillut 1970-luvun kirjapainossa, hän olisi ihmetellyt ainoastaan sähkövaloa. Nykykirjapainoa hän ei edes tunnistaisi kirjapainoksi.

Vanhin kirjapainoalan tuote on kirja, joka puolestaan on vanhimpia tuotteita maailmassa ja edelleen käytössä. Kun koptit Egyptissä keksivät sitoa papyruskääröt luettavampaan ja helpompaan muotoon, syntyi kirja ja kirjansitojan ammatti. Aluksi kirjoja valmistettiin käsin. Se oli hidasta ja kallista. Kun Gutenberg keksi kirjapainotaidon, sai kirja uuden valmistustekniikan, ja siitä tuli menestystuote. Nykyaika on jalostanut sähköisen ja kuunneltavan, jopa laajennettua todellisuutta käyttävän kirjan.

Digitekniikka loi uuden tuotesukupolven, tabletit ja älypuhelimet. Tätä on vaikea todentaa otsikon sanonnassa, mutta kun huomioidaan historia, niin löydetään kivi- ja savitaulut, joita myös tableteiksi kutsuttiin. Älypuhelimessa puhelin on vain yksi sovellus, erillisenä laitteena se on sulautunut osaksi tietokonetta ja samalla tullut mobiiliksi.

Kirjapainoteknologian uusi tuote, sanomalehti, syntyi, kun pystyttiin valmistamaan sivuluvultaan ja painosmääriltään suuria painotuotteita nopeasti. Näin keksittiin uusi tapa levittää ajankohtaista tietoa. Nykyaika ei ole sanomalehteä tappanut, ja näköislehtenä se ilmestyy myös digimaailmassa. Entä kun PDF-taittoa ei tarvita enää paperilehteä varten, kuoleeko näköislehti kokonaan?

Aikakauslehdet syntyivät vähän myöhemmin, ja ne ovat painettuina yhä voimissaan, toki digitaalisinakin. Erityisesti painetut harrastelehdet ovat suosittuja. Myös viihde tarvitsee kirjapainotaitoa tehdessään vaikkapa pelikortteja ja lautapelejä. Pelit ovatkin kasvattaneet suosiotaan koronapandemian aikana. Niitä eivät ole älypuhelinten pelisovellukset tai pelikonsolit syrjäyttäneet. Pandemia on tuonut uusiakin innovaatioita painoalalle, kuten nanoteknologian avulla virusta torjuvat painopinnat.

Pakkausteollisuus ja sen käyttämä painoteknologia elävät varmasti pisimpään. Tuotteiden pakkaamistarve on aina olemassa, joten myös erilaisia painotekniikoita tarvitaan. Funktionaalinen painaminen tuo lisäarvoa pakkauksiin. Lääkepakkauksien tunnistamista ja varmistamista varten niihin painetaan RFID- tunnisteet. Ehkä tämä tunniste otetaan pakkauksissa laajemminkin käyttöön, kun myyjättömät kaupat yleistyvät.

Painettu elektroniikka kasvaa vauhdilla uudeksi tavaksi valmistaa sovelluksia mitä erilaisimpiin paikkoihin, ja se valtaa alaa esimerkiksi näyttöteknologiassa. Autojen kojetaulun näytöt on tehty painamalla. Funktionaalinen painaminen edustaa tulevaisuutta jo tänä päivänä.

Kirjapainoala taitaa olla niitä harvoja aloja, jossa sukupolvien välistä eroa ei näy, vaan pitkä historia on selvä jatkumo. Entinen ja nykyinen aika elävät tuotteissamme sopuisaa rinnakkaiseloa. Uusien sovellusten synty palaa aina käyttöliittymäksi, jonka määrää ihmisen fysiologia.

Muutoksesta puhuttiin ja sitä ennakoitiin kirjapainoalalla vuosikymmenen ajan. Sitten kun se tuli, ihmettelivät samat piirit ”no nytkö se tuli”. Ilman entisiä aikoja ei olisi nykyisiäkään!

Pallopelit ja Arsenal

Olen Esa Juhani Salmi, 77 vuotta, tunnettu myös nimillä Jussi, Juho, Arsujussi tai Arsenal. Olin vuosikymmeniä työni ohella MDU:n ja eri yhdistysten ja järjestöjen toimissa. Urheilua olen harrastanut pikkupojasta lähtien. Turun Urheilupuiston kentällä kilpailin menestyksekkäästi hypyissä ja juoksuissa. Tärkeimmiksi nousivat kuitenkin palloilulajit.

Jalkapalloa, koripalloa ja käsipalloa pelasin SM-sarjatasoilla kolme vuosikymmentä, käsipalloa maajoukkueessakin 1968–1972. Münchenin olympialaisten karsinnat Espanjassa on huippukohtia käsipallourallani, joka jatkui vielä ikämiehissäkin.

Jalkapalloa harrastan edelleen. Kuluneena kesänä olin mukana 70-vuotiaiden SM-kisoissa. Golf on tuorein harrastukseni, vaikka aikoinaan vannoin, että golfia en pelaa koskaan. Nyt eläkeiässä se kuitenkin vie paljon aikaani Espanjan auringon alla. Muutamia pokaaleja on siitäkin tullut, mutta huippuosaaja en ole. Kisoissa auttaa vanha pelikokemukseni, ei tule yliyrittämistä eikä jännitystä.

Joukkuepelit ovat aina kiinnostaneet minua enemmän kuin yksilölajit. Kavereiden kanssa urheilusta tulee iloinen ja hyvä mieli. Joukkueissa myös oppii hyväksymään erilaiset mielipiteet sekä puhaltamaan yhteen hiileen, jotta menestystä tulee. Olen saanut paljon ystäviä näiden lajien kautta.

Nuoruudessani suurimman osan vapaa-ajasta täytti seurani TuTon joukkueharjoitukset. Siihen aikaan ei vielä ollut joka pelurille omaa palloa, ja joukkueen käytössä oli vain 1–3 palloa. Se rajoitti harjoittelun monipuolisuutta, kuten kumpuileva hiekkakenttäkin. Mutta poikien into futaamiseen ei kadonnut mihinkään.

Peliurani alkoi 7-vuotiaana TuTossa, kymmenen vuotta myöhemmin minut valittiin TuTon edustusjoukkueeseen. Seuraavana oli Tampellan Palloilijat, sitten opiskelun ja työn vuoksi siirto Helsingin Palloseuraan. HPS:n jälkeen pelasin Tampereen Ilveksessä ja Salon Palloilijoissa. Vuoden 1981 jälkeen pääkaupunkiseudulla 2–5 divisioonasarjoissa monessa eri joukkueessa ja ikämiessarjoissa tähän päivään asti. Vuosina 1970–1973 suoritin myös Suomen Palloliiton A- valmentajatutkinnon.

SM-pelien jälkeen olen pelannut usean eri seuran kapteenina ja pelaajavalmentajana. Toimin myös Hesarilla työpaikkani jalkapallojoukkueen vetäjänä ja pelaajana noin 25 vuotta. Menestystä tuli useampienkin suomenmestaruuksien verran.

Urheiluharrastukseeni liittyi intohimon lisäksi usein myös toimeentulo. Edustusjoukkueissa sai hyvät pelivarusteet, päivärahat ja joskus muitakin korvauksia. Samalla pääsi pelimatkoilla tutustumaan Eurooppaan. Aktiiviaikoinani ei vielä ollut ammattilaispelaajia. Erilaisin korvauksin tuettiin taloudellisesti, mutta työssä oli käytävä päivittäin. Se oli välillä rankkaa, kun tultiin yötä myöden pelimatkalta, ja aamulla varhain piti taas lähteä hommiin.

Lontoolaisen Arsenalin fanittaminen on ollut intohimoni jo yli 40 vuotta. Siihen innostuin eräällä Lontoon ryhmämatkalla Arsenal vs. Tottenham ottelussa. Löimme kavereiden kesken vetoa ottelun lopputuloksesta, ja ottelun voitti Arsenal 2–1. Se oli minun vetoni. Vein koko potin. Sen jälkeen Arsenal on ollut osa elämääni.

Olen rekisteröity, virallinen Arsenal-jäsen. Lukuisilla Lontoon-matkoilla on ohjelmaan aina kuulunut Arsenal-peli. Stadionilla seuraan peliä aina Arsenal-hattu päässäni, se on kanssani kiertänyt ympäri maailmaa messuilla, kaduilla ja pubeissa jo vuosikymmeniä. Eläkevuosien alettua on tullut käytyä Arsenalin matseissa lukuisia kertoja pelikauden aikana. Voitot ja tappiot on aina koettu futiksen ilolla.

Teksti Jussi Salmi. Kuva Jussi Salmen kuva-arkisto.

Korkeakoulu haluaa elää niin kuin opettaa

Myyrmäen kampuksen kirjasto on avara ja moderni.

Ammattikorkeakoulut syntyivät maahamme kolmisenkymmentä vuotta sitten opetusministeri Christoffer Taxellin visiosta, jonka mukaan Suomen korkeakoulujärjestelmää piti kehittää. Lukiosta valmistuneille ei ollut tarpeeksi paikkoja yliopistoissa. Tätä ylioppilassumaksi ristittyä ilmiötä haluttiin purkaa.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa tavoitteena oli yhdenmukaistaa tutkintoja. Tärkeätä oli myös tarjota ammatillisesta koulutuksesta väylä jatko-opintoihin.

Opintosisältöjen työelämälähtöisyys ja opettajilta edellytetty työkokemus alan tehtävistä ovat olleet ammattikorkeakoulujen selkeä ohjaava periaate. Niiden varassa on myös saavutettu menestystä. Nyt maassamme on jo yli puoli miljoonaa AMK-tutkinnon suorittanutta. Osa heistä on palannut takaisin omaan opinahjoonsa suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa (YAMK-tutkinto), osa on ehkä myöhemmin pyrkinyt yliopistoihin.

Vastaavalla tavalla monet maisteritutkinnon ensin suorittaneet ovat päätyneet ammattikorkeakouluihin. Vasta siellä he mielestään saavat valmiudet tehdä alan töitä käytännössä. Esimerkiksi media-ala tai laboratorioanalytiikka ovat Metropoliassa tutkintoja, joihin haetaan merkittävässä määrin yliopistotutkinnon jälkeen.

Positiivisia muutosagentteja

Mutta elävätkö ammattikorkeakoulut niin kuin opettavat? Jäävätkö puheet puheiksi ja imagonkiillotukseksi? Mikä takaa opintojen työelämälähtöisyyden? Pystyvätkö opettajat seuraamaan alansa kehitystä ja tuomaan opiskelijoille ajantasaista tietoa yritysten toimintatavoista? Entisten mallien mukaan toimiminen ei riitä, vaan korkeakouluopintojen pitäisi antaa valmistuneille kykyä kehittää alaa ja olla työpaikkojen positiivisia muutosagentteja.

Nykyinen rahoitusmalli on ajanut koulut karsimaan kuluista, ja laboratoriot ovat valitettavan usein ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Työvaiheiden havainnollistamiseksi yhteistyömallit ovat tarpeen.

Metropolian printtimedian sivuaine käynnistyi vajaa vuosi sitten. Valitettavasti etäopetukseen siirtyminen hieman hidasti opintojen tarjoamista ja vaikutti myös siihen, etteivät uuden kokonaisuuden opiskelijat olleet koskaan samassa tilassa eivätkä siten oppineet tuntemaan toisiaan. Heistä ei siksi muodostunut samanlaista mannekiiniryhmää, kuin heidän opiskelutovereistaan Stuttgartin Hochschule der Medien -korkeakoulussa. Siellä printtimedian englanninkielisestä opiskelusta on tehty tavattoman houkuttelevaa ja mediaseksikästä mm. julkaisemalla opiskelijoista, eri painotekniikoiden opiskelusta sekä valmiista, yritysten kanssa yhdessä tehdyistä projekteista kirjoja, valokuvia, videoita ja sosiaalisen median tarinoita.

Stuttgartin kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat some-tarinoiden perusteella osallistuneet Düsseldorfissa Drupa-messuille ja toteuttaneet siellä oman näyttelyosaston. Koulun liiketalouden kurssi mainoskampanjan rakentamisesta suunnattiin printtimediaan. Sen myötä paikalliselle tavarataloketjulle tehtiin nuoriin vetoava ilme, jonka visuaalinen toteutus perustui suurkuvatulostukseen, erilaisten katalogien ja kyseistä kohderyhmää puhuttelevien pakkausten, etikettien ja hintalappujen painamiseen osana opintosuoritusta. Yksi opiskelijaryhmä teki elämyksellisen selailukirjan Egyptin pyramideista niin, että sivuilta ponnahtaa esiin aiheeseen liittyviä kolmiulotteisia hahmoja ja rakenteita. Lisäksi opiskelijat ovat juuri julkaisseet tutkimusraportin siitä, miten koronapandemia on vaikuttanut painoalaan.

Imagoa kohottamaan

Metropolia ei tällaiseen ole vielä pystynyt. Mutta se on varma, ettei meilläkään takista tule tuluskukkaroa. Jos me emme kykene parantamaan printtimedian imagoa nuorten silmissä ja sen asemaa korkeakoulujen opintotarjonnassa, niin ei muuta kuin häpeänurkkaan vain. Emme totisesti silloin ole ansainneet työelämälähtöisyyden mainesanaa emmekä lunastaneet lupaustamme antaa teoriaa ja käytäntöä yhdistävää opetusta innostavien ja alan silmissä arvostettujen opettajien johdolla.

Aineistovaatimusten ymmärtäminen on olennainen osa insinööritaitoja, vaikka opiskelijoista ei aineistotuotannon ammattilaisia synnykään

Parhaimmillaan yhteistyö yritysten kanssa nimittäin on sitä, että opintosisällöt laaditaan yhdessä, ja että työelämän edustajat voivat olla mukana laatimassa pääsykoetehtäviä tai haastattelemassa pyrkijöitä. Yritysten edustajat pitävät vierailuluentoja, jotka opiskelijat aina kokevat motivoivina. Joskus, työprosessien niin salliessa, jokin yksittäinen tekniikka tai työkäytäntö voidaan jopa demonstroida yritysten tiloissa.

Myös projekti- ja innovaatio-opinnot, puolen vuoden mittainen työharjoittelu sekä opinnäytetyöt ovat niitä kohtia, joissa elinkeinoelämän ja ammattikorkeaopiskelijoiden polut yleensä yhtyvät. Kun projekteihin ja opinnäytetyöhön saadaan toimeksianto yrityksistä, syntyy kontakti työelämään ja mahdollisiin tuleviin työnantajiin luontevasti.

Työyhteisöissä saadaan kokemusta opiskelijoista ja heidän erilaisista vahvuuksistaan. Näin mahdollisen työpaikan avautuessa osataan paremmin arvioida hakijan soveltuvuutta juuri kyseiseen tehtävään.

Yhteen hiileen

Metropolian printtimedian sivuaineen osalta voi todeta, että vaikka sen tarjoamisessa olemme vasta alussa, niin suhtautuminen on ollut valtavan ystävällistä ja kannustavaa. Olemme saaneet sekä Åkerlundin mediasäätiöltä että media-alan tutkimussäätiöltä apurahoituksen koulutuksen suunnitteluun ja käynnistämiseen. Olemme päässeet haastattelemaan asiantuntijoita alan tulevaisuudennäkymistä ja keskeisistä osaamistarpeista. Olemme voineet osallistua maksuttomasti graafisen tekniikan webinaareihin kuulemaan ekologisista ratkaisuista ja ilmastotalkoista. Kuuden hengen elokuva- ja TV-alan opiskelijaryhmämme otettiin lämpimästi vastaan niin Päivälehden museossa, Printmarkissa, Colorossa, Premissä, Printekissä kuin Otavan kirjapainossa, kun he tekivät hankkeelle kesätyönään lyhytelokuvia ja animaatioita painoalasta ja sen monista mahdollisuuksista.

Yhteen hiileen puhaltaminen on se, mikä alan kehittämisessä kantaa maaliin. Siellä meillä puolestaan väikkyy kuva ennakkoluulottomista, rohkeista ja analyyttisistä ammattikorkeakoulun kasvateista, jotka ovat saaneet tiedolliset eväät ja innostuksen, soveltamisosaamisen ja halun menestyä kiehtovalla, dynaamisella, ihmisten arkeen ja juhlaan kuuluvalla printtimedian alalla. Perässä tullaan, Stuttgart! Täältä tullaan, painoalan työelämä!
Teksti Tuire Ranta-Meyer Kuvat Markku Lempinen ja Metropolia.

Käytännön laboraatiot ovat opiskelijoiden mielestä tarpeellisia, ja mielenkiintoista vaihtelua luentojen sekä ruudun tuijottamisen sijaan.

LISÄTIETOJA

Print Media Technologies -tutkinto Stuttgartissa:
https://www.hdm-stuttgart.de/en/prospective_students/academic_programs/all_programs/steckbrief?sgang_ID=550067

Tutkinto-ohjelman Facebook-sivu: https://www.facebook.com/HochschuleDerMedien/

Tutkimusraportti Covid 19 vaikutuksista painoalalle:
https://pmt.hdm-stuttgart.de/covid-19s-effect-on-the-print-and-media-industries/

Drupa-messut Düsseldorfissa: https://www.drupa.com/

Painovoimaa-hanke ja sivuaine Metropoliassa: https://painovoimaa.metropolia.fi/

Faktori-lehti: https://mdufaktori.wordpress.com/2020/06/19/painovoimaa-koulutukseen/

Hallituksen päätöksiä

Kesäkuu 2021
• hyväksyttiin yhdistyksen vahvistettavaksi esitettävä vuoden 2021 talousarvio.
• merkittiin tiedoksi, että yksi hallituksen jäsen on ottanut yhteyttä AuditPlan Oy:öön ja KPMG Oy Ab:hen vastoin hallituksen päätöstä ja jakanut luottamuksellista tietoa sillä seurauksella, etteivät ne enää halunneet antaa tarjousta tulevista tilintarkastuksista.
• hyväksyttiin yhdistyksen strategia lisättäväksi jäsensivuille.
• päätettiin seuraavista jäsentapahtumista: Fespa-messumatka 14.–17.10.2021 Amsterdamiin ja pikkujoulukauden avaus 27.11.2021 Helsingissä.

Elokuu 2021
• päätettiin pitää yhdistyksen kokous 20.9.2021 Karjalatalossa Helsingissä.
• hyväksyttiin yhdistyksen kokouksen kokousaineisto: toimintasuunnitelma, äänestys- ja vaaliohje, jäsenten esittämät asiat ja työjärjestys.
• päätettiin selvittää vielä syksystä 2020 lähtien ilmi tulleita, hallituksen luottamuksellisten tietojen välittämistä ja levittämistä jäsenistölle.
• nimettiin työryhmä, jolle annettiin valtuudet valita faktorin toimeen hakeneiden joukosta haastatteluun kutsuttavat, suorittaa haastattelut ja valita uusi faktori.
• hyväksyttiin yksi uusi jäsen.
• päätettiin maksaa Faktorilehden toimitusneuvoston jäsenille 50 euron palkkio/ palaveri.
• tapahtumien osallistujamäärät: golfmestaruuskilpailu 5.6.2021 Loimaan Alastarolla 20 jäsentä ja 4 seuralaista.
• päätettiin seuraavista jäsentapahtumista: keilailumestaruuskilpailu (päivämäärä avoin) Tampereella, kylpyläloma 1. 5.11.2021 Savonlinnassa.

6 kysymystä: Vastaajana Lasse Krogell 67 vuotta, Kirkkonummi

Työnantajasi nyt tai ennen eläkkeelle siirtymistäsi? Mitkä ovat yrityksesi valtit?
Jäin runsas kolme vuotta sitten eläkkeelle Graafinen Teollisuus ry:n liittojohtajan tehtävästä. Samoihin aikoihin perustin yrityksen GrafCon Oy, jossa jatkan työtä konsulttina alamme yritysten tukena. Yritykseni toimialaa on myös valokuvaus, erityisesti mustavalkoisten taidevalokuvien tulostuspalvelu. Se toimii nimen LK-Photo alla.

Uskon, että voin olla avuksi esimerkiksi yrityksen strategian määrittelyssä, tuottavuuden kehittämisessä ja tukena investointiprojekteissa.

Kuva Carita Krogell.

Kuinka kauan olet ollut ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi?
Olen valokuvannut lähes koko ikäni. Serkkuni, joka opiskeli Teknillisessä Korkeakoulussa, kertoi aikoinaan graafisen alan opintosuunnasta. Innostuin, ja pääsin opiskelemaan vuonna 1974. Sillä tiellä ollaan. Ensimmäiset 30 vuotta pyöritin tuotantoa aikakauslehtien painamisessa. Yrityksen nimi vaihtui kolmesti ollen Sanomapaino, Helsinki Media Paino ja lopuksi Hansaprint. Viimeiset 10 vuotta olin sitten GT:n hommissa.

Valtavan teknisen kehityksen aikana olen saanut olla mukana ottamassa käyttöön uusimpia investointeja, jotka ovat usein vaatineet henkilöstöratkaisuja. Näissä olen aina pyrkinyt sekä yrityksen että henkilöstön kannalta parhaisiin ratkaisuihin. Projektit ovat olleet hienoja ja työntäyteisiä.

Mikä sai sinut eksymään alalle? Mikä kirjapainoalalla on hyvää?
Alun perin ajattelin valokuvaajan työtä, mutta mahdollisuus opiskella valokuvan jalostamista edelleen painotuotteeksi vei sitten pidemmän korren. Kouluttauduin kuitenkin muutama vuosi sitten myös valokuvaajaksi suorittamalla luontovalokuvaajan erikoisammattitutkinnon kolmevuotisessa koulutuksessa työn ohella.

On vaikeaa olla ajattelematta 1980-luvun tuotantoa, jossa korkealla ammattitaidolla oli todella väliä, kun täytimme vaativien asiakkaiden odotukset. Nyt monet työvaiheet on automatisoitu ja vastuu on siirtynyt asiakkaalle, ja työ muuttuu – valitettavasti – mekaaniseksi suorittamiseksi.

Esimiesten ja johdon suurimpia haasteita ovat oikean strategian valinta, myynti ja kustannustehokkuus. Eivät ne huonoja asioita ole, päinvastoin, mutta silti aivan erilaisia kuin perinteiset kirjapainoalan ammattityötehtävät.

Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus?
Seuraan nykyisessä konsultin roolissani alamme kehitystä myös kansainvälisesti. Paperin kulutuksen kehitys on hyvä mittari kertomaan missä mennään. Totuimme aikaisemmin Euroopassa muutaman prosentin vuotuiseen paperinkulutuksen laskuun. Korona johti rajuun yli 20 % kulutuksen pudotukseen. Vielä puoli vuotta sitten moni paperi- ja painoalan vaikuttaja oletti, että uusi normaali olisi tällä alentuneella tasolla. Siitä sitten taas lähdettäisiin hitaasti alaspäin muutaman prosentin vuotuisella laskulla. Nyt tuoreimmat kuukausitilastot ja muutamalta painajalta saamani tiedot kertovat kysynnän voimakkaasta noususta.

Toukokuussa Euroopan sanomalehtipaperin kysyntä nousi 28 % verrattuna viime vuoden toukokuuhun, päällystetty aikakauslehtipaperi kasvoi 29 % ja päällystetty hienopaperi peräti 73 %. Nämä luvut osoittavat, että painotuote on edelleen tarpeellinen uutisten ja myynninedistämisen väline ja tuo uskoa alamme tulevaisuuteen, vaikka 2000-luvun alun kulta-aikoihin ei ole paluuta.

Mille naurat? Milloin hermostut?
Vaikka ehkä olen luonteeltani totisempaa sakkia, koen iloa, kun ihmiset ja yritykset onnistuvat tavoitteissaan ja menestyvät. Vuonna 1979, kun ensimmäinen lapsemme oli syntymässä ja menimme Naistenklinikalle, muistan olleeni hermostunut. Tämän jälkeen en ole tainnut sitä tunnetta kokea.

Lempilausahduksesi tai mottosi?
Rauhallisuus on valttia. Tykkään, että selvitellään mistä kenkä puristaa, ja laitetaan asiat kuntoon. Se kuvaa ajatteluani parhaiten.

Tekstin toimitti ׀ Tuula Sipilä