Kuvanilogo-650x162

Pohjoismaiden suurin valo- ja videokuvauksen erikoistapahtuma kuluttajille ja ammattilaisille avautuu Messukeskuksessa, Helsingissä perjantaina 28.2. Tapahtuma kokoaa yhteen alan merkittävimmät yritykset ja esittelee valo- ja videokuvaamisen uusimmat tuulet.

Keväällä 2020 tapahtuman sisältö laajenee myös äänitykseen ja äänenkäsittelyyn ja -jakeluun.

Lue lisää >>>

Käsinlatojatapahtuma 2020 Painokellarissa

Päivälehden museon Painokellarissa järjestetään käsinlatojatapahtuma keskiviikkona 4. päivänä maaliskuuta klo 15 alkaen. Ohjelmassa on kevyttä, vähemmän vakavaa kisailua menneen ammatin hengessä. Tarinointia, muistoja, kiva tavata! Lino rapisee, ooli terävänä, holarit ja regletit tuijottavat, kirtsut odottavat kosketusta!

Tervetuloa kisamaan tai kannustamaan!
Tapahtuman järjestää Painokellarin työnäytösväki.

Työturvallisuuskeskus 50 vuotta

Työturvallisuuskeskus juhlii tänä vuonna 50 vuotista toimintaansa. Työmarkkinakeskusjärjestöt perustivat Työturvallisuuskeskuksen vuonna 1970. Perustamisestaan lähtien Työturvallisuuskeskuksen tehtävänä on ollut työturvallisuuden ja työsuojeluyhteistyön edistäminen.

– 50-vuotisjuhlavuoden teemana on yhteistoiminta, sillä se on keskeistä työturvallisuuden edistämisessä niin työpaikka- kuin järjestötasollakin, sanoo Työturvallisuuskeskuksen toimitusjohtaja Rauno Hanhela.

Työturvallisuuskeskus on rekisteröity yhdistys, jota työmarkkinakeskusjärjestöt hallinnoivat.

50-vuotisteema näkyy muun muassa kansainvälisen työturvallisuuspäivän vietossa 28.4. viidellä paikkakunnalla. Maksuttomissa seminaareissa kuullaan asiantuntijoiden puheenvuoroja ja työpaikkaesimerkkejä yhteistoiminnasta.

 

Lue lisää >>>

Editkilpailun kansiäänestys käynnissä

Aikakausmedian Editkilpailussa 2019 on 17 eri sarjaa. Toimituksellisia sarjoja on 15 ja mainonnallisia sarjoja 2. Kussakin sarjassa valitaan kolme parasta ja voittajan näistä valitsee useat asiantuntijatuomaristot.

Kansikilpailussa voittajan äänestää suuri yleisö. Äänestys on nyt avattu!  Yleisösuosikin lisäksi ammattilaiset valitsevat Vuoden myyvimmän irtonumerokannen.

Äänestää voit 1.3. klo 21.00 asti: www.editkilpailu.fi/kansi19

Kilpailun tulokset julkistetaan Editgaalassa 19.3.

Vuoden Luontokuvat 2019 näyttelyssä Villa Elfvikissä

Sarja Nisäkkäät. Karhu ja korppi. Ville Heikkinen.

Vuoden Luontokuvat -näyttely kertoo suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä, sen näkymistä ja tapahtumista sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Näyttely on esillä Villa Elfvikin luontotalossa 29.1.-8.3.2020.

Näyttelyssä on esillä yhteensä 39 Vuoden Luontokuva 2019 -kilpailussa palkittua valokuvaa. Mukana on luonnollisesti myös Vuoden Luontokuvaksi 2019 valittu kuhmolaisen Ville Heikkisen kuva ”Karhu ja korppi”. Kilpailun tuomaristo mieltyi eritoten voittokuvan eeppiseen tunnelmaan ja tarkkaan mietittyyn sommitteluun.

Suomen Luonnonvalokuvaajat ry on järjestänyt Pohjoismaiden suurinta luontokuvakilpailua vuodesta 1981. Kilpailuun osallistui vuonna 2019 lähes 14 000 valokuvaa. Palkitut kuvat kiertävät vuosittain näyttelynä Suomea ja ovat esillä Villa Elfvikin luontotalossa perinteisesti helmikuussa.

Sisäänpääsy luontotaloon ja näyttelyyn on maksuton.

Lisätietoja >>>

Palkinto vuoden 2019 parhaalle valokuvataidekirjalle

Vuoden valokuvataidekirja -palkinto jaetaan nyt kolmatta kertaa. Palkinto myönnetään suomalaiselle tai Suomessa asuvalle valokuvataiteilijalle välillä 1.8.2018–31.12.2019 ilmestyneestä valokuvataidekirjasta. Ansiokkaan valokuvataidekirjan tekijälle myönnettävän palkinnon suuruus on 3000 euroa. Vuoden 2019 palkinnosta päättää valokuvataiteilija Ulla Jokisalo.

Vuoden valokuvataidekirja -palkinnon tavoitteena on kannustaa korkeatasoisten valokuvataidekirjojen tekijöitä sekä herättää yleistä kiinnostusta valokuvataidekirjoja kohtaan.

Kilpailuun voi osallistua 1.–31.1.2020 välisenä aikana Osallistu-sivulla, ja sen jälkeen toimittamalla yksi kappale kirjaa Suomen valokuvataiteen museoon pe 31.1.2020 klo 18 mennessä.

Lisätietoja >>>

Tieteiden yö Päivälehden museossa 16.1.

Tieteidenyö_2020-535x400Tieteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 16.1.2020: mukana on tänäkin vuonna runsaasti tapahtumanjärjestäjiä ja ohjelmaa on ympäri Helsingin keskustaa.

Päivälehden museossa vietetään Tieteiden yönä kello 17 alkaen Piirtäjien iltaa juuri avautuneen Ansu-näyttelyn kunniaksi.

Piirtäjien illassa voi tutustua pilapiirtäjä Antero Hallan (1936–2007) elämää ja tuotantoa esittelevään näyttelyyn, kuulla aiheeseen liittyviä tietoiskuja sekä seurata kilpahenkistä livepiirtämistä. Ohjelmaa nonstopina läpi illan. Museo on auki kello 20 asti.

Ohjelma
klo 17.00–17.30: Runoilija Ilpo Tiihonen: Ansun Helsinki
klo 17.30–18.00: Leikkimielinen piirtokamppailu: kolme piirtäjää kamppailee hauskuudesta
klo 18.00–20.00: Vapaata tutustumista Ansu-näyttelyyn

Lisätietoa: tieteidenyo.fi

Kulttuurikokemus

Jokaisen seitsemänkymppisen miehen olisi hyvä kokea edes kerran elämässään oopperan huumaa. Itse olen sen juuri Torreviejassa kokenut. Tapahtuma oli häkellyttävä! Poljimme illan pimeydessä kaupungin toiselle laidalle. Perillä myttysimme heijastusliivit, toppatakit ja hanskat reppuun ja astelimme lippu luukulle. Esitys oli lähes loppuunmyyty. Onneksi takimmaiselle riville kaksi henkilöä mahtui eläkeläisalennuksella.

Paikka oli riittävä meille pikkuisille – jalkatilaa oli kuin lentokoneessa. Lipunmyyjä katseli meitä ja totesi, että sovimme takapenkille. Huumori piristi, mieli avautui kulttuuripläjäykselle, Verdin La Traviatalle.

Esityksen odottelua ja orkesterin virittelyä.

Yllättävän iso orkesteri oli sulloutunut kapeaan tilaan esiintymislavan eteen. Taskulamput valaisivat nuottitelineitä, ja kapellimestari piti esityksen kuosissaan. Tunnelma oli hurmaava, ja kokemus sopi huonokuuloiselle. Äänitehostimia ei tarvittu, laulu raikui kaikilla äänialueilla. Oli sopraanoja, tenoreita, bassoja, baritoneja, mezzosopraanoja. Vain falsettiäänet puuttuivat. Hento sopraano pääosassa sai valtavan äänimassan kauniisti ilmoille. Miesten esitykset olivat myös monipuolisia ja puhtaita. Kielestä en ymmärtänyt, mutta vaimo tiesi sen olevan italiaa. Korokkeen yläpuolella oli valotaulu, jossa sanat juoksivat espanjaksi. Ymmärsin tekstiä sieltä täältä, mutta elekieltä hieman enemmän. En olisi uskonut, että pidän oopperasta, kun olen enemmän Reijo Taipaleen kuuntelija.

Puolen yön jälkeen poljimme kotiin. Vain kerran ajoimme liikenneympyrästä harhaan, mutta palasimme pian oikealle reitille. Hiljainen oli kylätie, autot olivat jähmettyneet yöksi. Kannoimme pyörät äänettömästi toisen kerroksen asuntomme eteen, ettemme häiritsisi unten mailla olevia. Rocky-koirakin oli sikeässä unessa. Tuumailin, että olisi ollut hyvä hetki kostaa uusille naapureille viikonloppujen kolistelut ja äänet. Emme tietenkään niin tehneet, sillä meillä on hallussa asiallinen kotikasvatus. Vitsailin Pia-Liisalle, että luulen uusien naapureiden olevan oopperaväkeä, kun esiintyvät öiseen aikaan niin kuuluvasti.

Graafisen tekniikan insinöörikoulutus 1988–2017

”Ottakaa siis yhteyttä osastonjohtajaamme ja tilatkaa oma insinöörinne. Saatte sellaisen vieläpä mittatilaustyönä.”

Näin mainosti itseään ensimmäinen insinööriluokka tekemässään esitteessä viimeisenä opiskeluvuotenaan.  Markkinointi tuli tarpeeseen, koska lama pääsi yllättämään tälläkin alalla ja työnantajat tulivat varovaisiksi  rekrytoinneissaan. Onneksi ongelma jäi tilapäiseksi.

Näiltä vuonna 1988 opiskelunsa aloittaneilta ja neljä vuotta myöhemmin valmistuneilta ensimmäisiltä kirjapainoinsinööreiltä sain kirjaani Graafisen tekniikan insinöörikoulutus 1988–2017 mukavia opiskeluaikojen muisteloita.

Opiskelijavaihdon pioneereja, vasemmalta Bill Offer (LCP), Seija Ristimäki, Anna-Liisa Tokola, Jaana Alava, Johanna Liipola, Jaakko Suorsa, Wolfgang Faigle (Stuttgart), Risto Vallenius, Santtu Keiskoski, Liisa Vehkaoja (kv-koordinaattori EVTEKissä), Machteld Pectoor (Belgia), Gottfried Ohnmacht (kv-koordinaattori Stuttgartissa) ja Marko Silanterä (teknikko-opiskelija). Kuva EVTEK. 

 

 

Vuonna 1988 aloitettiin Espoon–Vantaan teknillisessä  oppilaitoksessa (EVTOL) ylioppilaspohjainen kirjapainoinsinöörien koulutus. Seitsemän vuotta myöhemmin Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa (EVTEK) alkoi uutena viestintätekniikan koulutusohjelma, joka  muodostui graafisen tekniikan ja mediatekniikan suuntautumisvaihtoehdoista. Koulutusohjelmasta  tuli erittäin suosittu. Jopa 600 hakijaa valitsi tämän ensisijaiseksi

Mediatekniikasta digitaaliseen mediaan
Suuntautumisvaihtoehtojen opiskelijamäärissä ei ollut juurikaan eroja, ja lähes 40 opiskelijaa päätyi graafisen  tekniikan opintoihin. Vuonna 2001 viestintätekniikan koulutusohjelman nimi muuttui mediatekniikan koulutusohjelmaksi. Tällöin myös mediatekniikan suuntautumisvaihtoehdon nimi muutettiin digitaaliseksi mediaksi.
EVTEKin ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhdistyessä vuonna 2008 syntyi Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Syksyllä 2013 Metropoliassa aloitti viimeinen opiskelijaryhmä, jolla oli mahdollisuus valita graafisen tekniikan  suuntautumisvaihtoehto.Vuoden 2018 loppuun mennessä valmistui yhteensä 476 graafisen tekniikan insinööriä.  Linjan lopettamiseen vaikuttivat ensisijaisesti alan yrityksissä tapahtuneet digitalisaation kasvun tuomat vaatimukset ja muutokset sekä opiskelijaryhmien pienentyminen. Katsottiin, että yritysten osaamistarpeisiin voidaan vastata
uudella mediatekniikan koulutuksella, jossa pääpaino on web-teknologioissa.

Lakkautuspäätös innosti historiikkityöhön

Mediatech-tiimi muodostui mediatekniikan koulutusohjelman henkilöstöstä, ja sen työ oli eri muutosvaiheissa keskeinen. Opetussuunnitelmia (OPS) päivitettiin alkuvuosia lukuun ottamatta vuosittain, näin pyrittiin pitämään opetussisällöt ajan tasalla. Tiimissä seurattiin OPSien toteutusta, resurssien riittävyyttä ja opiskelijapalautetta.

Historiikin kirjoittaminen alkoi esimieheni koulutusohjelmanjohtaja Harri Airaksisen ehdotuksesta. Koska olin aloittanut opetustyöni sivutoimisena tuntiopettajana kirjapainotekniikan teknikkokoulutuksessa, halusin sisällyttää historiikkiin tietoja myös sen syntyvaiheista. Vuonna 1961 alkanut teknikkokoulutus loi pohjan teknisen alan ylemmälle esimieskoulutukselle ja tulevalle insinöörikoulutukselle. Olipa minulla samalla hyvä tilaisuus haastatella pitkäaikaista työtoveriani ja ystävääni Pentti Niemelää, joka oli ollut vuodesta 1964 kirjapainotekniikan teknikkolinjan johtajana Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa (HTOL) ja vuodesta 1985 EVTOLin graafisen tekniikan osastonjohtajana. Sain näin tallennetuksi paljon arvokasta tietoa teknikkokoulutuksen syntyvaiheista ja muisteluita insinöörikoulutuksen alkutaipaleelta.

Pentti Niemelä syksyllä 2016. Kuva Merja Nieppola.

Löysin HTOL:n tulevaisuuden kehityslinjoja tutkivan työryhmän muistiosta huhtikuulta 1983 lehtori Niemelän kirjoittaman osan, jonka viimeisen kohdan hän kirjoitti seuraavasti: ”Olisi pikaisesti tutkittava insinööritasoisen esimiehen tarve graafisessa teollisuudessa, ja jos tarvetta ilmenee, varauduttava aloittamaan opistotasoinen insinöörikoulutus viimeistään 90-luvulle siirryttäessä. Tällöin korjautuisi myös se puute, että kirjapainoteknikolla ei ole reaalisia mahdollisuuksia jatkokoulutukseen omalla alallaan tällä hetkellä. Tämän selvityksen voisi parhaiten tehdä Graafisen Keskusliiton nimeämä työryhmä.”

Asiantuntijat sisältöä kirjoittamassa

Historiikin sisältöä miettiessäni tulin ajatelleeksi myös muita kirjoittajia. Käännyin Mediatech-tiimin pitkäaikaisten jäsenten puoleen ja ehdotin heille kullekin kirjoitusaihetta. Näin sain mielestäni jokaiseen aiheeseen
parhaan mahdollisen sisällön.

Yliopettaja Pentti Vilukselan osuudessa tarkastellaan insinööriopiskelun viimeisen koitoksen, insinöörityön, prosesseja.  Prepress-laboratoriohankinnoista 20 vuotta vastannut yliopettaja Erkki Rämö kirjoittaa vauhdikkaalla tavallaan tuolloin ennakkoluulottomasta ratkaisustaan valita Applen MacIntosh-laitteisto vuonna 1989 uuteen laboratorioon, joka sai myöhemmin nimekseen Jobs. T&K-toiminnasta ja projekteista sekä laboratorioiden kehityksestä kertoviin lukuihin osallistui useampi kirjoittaja.

Insinöörikoulutuksen johtajana 18 vuotta toimineen yliopettaja Seija Ristimäen kirjoitus kertoo koulutuksen kansainvälistymisestä, miten yhteistyöverkosto luotiin ja miten sen seurauksena syntyneen opiskelija- ja opettajavaihdon ensiaskeleet otettiin. Verkostoa koordinoi EVTEK (myöhemmin Metropolia AMK) ja Ristimäki toimi sen puheenjohtajana. Kansainvälistymisen seurauksena aloitettiin myös englanninkielinen opetus, kansainvälinen tutkimus- ja kehitystoiminta sekä intensiivikurssit. Tulevaisuuteen näkökulmia antoi nykyinen mediatekniikan tutkintovastaava lehtori Toni Spännäri.

Messuja ja pizzailtoja

Kirjassa kerrotaan myös monista tapahtumista, kuten ekskursioista, Finngraf-messuista ja pizzailloista, jotka ainakin opiskelijoiden mielestä olivat opiskelun suola ja tärkeä lisä. Opiskelijoilta suurimman ponnistuksen vaativat useina vuosina valmistuneet kurssijulkaisut, joihin myydyillä mainoksilla kustannettiin viimeisen opiskeluvuoden kurssimatkat. Tarkoituksena on lahjoittaa Päivälehden museoon kaikki sekä teknikoiden että insinöörien kurssijulkaisut, joita on kokoelmaani vuosien varrella kertynyt.

Pentti Niemelän vuosien 1964–1978 aikana tallentamista teknikoiden kurssijulkaisuista on hävinnyt Gratek vuodelta 1967. Jos sinulla sattuu olemaan tuo puuttuva vuosikerta ja haluat täydentää kokoelman, niin otathan yhteyttä lehden toimitukseen info@mediaunioni.fi.

Kirjassa on myös kuvamateriaalia monesta lähteestä. Lisäksi liitteenä on luettelo vuosina 1988–2017 toimineista päätoimisista ja sivutoimisista ammattiaineiden opettajista, joiden joukossa on monia tuttuja nimiä alan vaikuttajista tutkimuksessa, kehityksessä ja yritysmaailmassa. Teksti Merja Nieppola.

Merja Nieppola Kätkätunturin huipulla Levillä syyskuussa 2019. Kuva Raija Karioja.

 

Snekun tulet

Uudenmaan Faktorien virkistyssäätiön Snäcknäs-lomakylässä Tammisaaressa vietettiin Snekun tulia lauantaina 7.9.2019 viidennen kerran.

Säätiedotuksia seurattiin aamupäivällä huolestunein miettein, sillä illaksi oli luvattu sadetta. Juhlat oli suunniteltu pidettäväksi meren äärellä ja sateen sattuessa Riihelärakennuksessa. Tuliin oli ilmoittautunut yli 90 mediaunionilaista seuralaisineen.

Näin komeasti loimusivat tulet Torsön saaren rannassa.

Järjestelyt keskitettiin optimistisesti grillin läheisyyteen rantaan, jonne vietiin pöytiä, tuoleja ja katoksia. Ruokien vientiä viivytettiin viime hetkeen asti. Puoli kahdeksan aikaan raaseporilainen trubaduuri Toddy Berg oli saanut soittimensa viritettyä, ja juhlakansa saapui rantaan musiikin tahdissa tervapadoin valaistua polkua. Klo 20.00 pidettiin avajaispuhe, jonka jälkeen laulettiin Nuotiolaulu, ja rannalle sytytettiin tulet. Sitten olikin ruokailun aika.

Tarjoilupöytien ympärille kertyi hetkessä jono iloisia ihmisiä. Oli aika nauttia ateriasta, Snekun tulista ja seurustella pöytäseurueen kanssa.

Pelätty sade saapui puoli kymmenen aikoihin. Jälkiruuat oli jo saatu syötyä, joten voitiin siirtyä sisätiloihin karaoketansseihin. Isosta joukosta löytyi monta taitavaa laulajaa, ja olihan joukossa useampi entinen Helsingin Faktorilaulajien kuorolainenkin. Loppuilta sujui rattoisasti.

Taisi mennä aamuyön puolelle ennen kuin viimeiset juhlijat siirtyivät yöpuulle.

Teksti Pertti Toivonen, kuvat Jan Fagerström ja Tanja Kuusisto.