50 vuotta sitten: Graafisen alan esineistö Tekniikan Museoon

Faktori-lehdistä poimittua – 50 vuotta sitten

FAKTORI 1/1972 NÄIN KERROTAAN -PALSTA:
2. MYYNTIFAKTORIKURSSI. 28 faktoria sai diplominsa Markkinointi-instituutin järjestämällä 2. myyntifaktorikurssilta 25.11.1971. Kaikkiaan 36 faktoria aloitti opintonsa tammikuussa 1971.  (TOIM. HUOM. Valmistuneiden faktoreiden joukossa olivat mm. Urho Laakso, Reino Marttinen, Tero Nordblom, Kauko Pirinen, Juhani Saajasto, Markku Sandberg, Pentti Tammiaho ja Raimo Tarkiainen, jotka ovat vielä Mediaunionin jäseniä.).

Vuoden 1972 Faktori-lehdistä ei värikkyyttä puuttunut.  Kuva Jorma Suomi.

SUOMEN KIRJAPAINOMUSEON VÄLIAIKAISELLE JAOSTOLLE.
Tekniikan Museon Säätiö on keväällä 1971 eri yhteyksissä vastaanottanut omistukseensa Suomen Kirjapainomuseon väliaikaisen jaoston Suomen kirjapainoista alkaen vuodesta 1935 keräämää graafisen alan arvokasta esineistöä, jonka säätiö on muuton yhteydessä luetteloinut.

Lahjoitetusta esineistöstä on säätiö asettanut edustavan osan näytteille Suomen lehdistön 200. juhlavuoden johdosta museon esinäyttelyssä kesäkuun 2.–13. pnä 1971.

Jaostolta sekä kirjapainoista saadun esineistön säätiö tulee kunnostamaan ja asettamaan näytteille Tekniikan Museossa graafisen alan osastona. Omaa osastoa varten on säätiö luovuttanut aluksi 150–200 m² huonetilaa ja telineistöä vapaasti. Esineistön säilyttämisestä ja hoidosta tulee säätiö huolehtimaan asianmukaisia hyväksyttyjä hoitosääntöjä noudattaen.

Osaston kehittäminen vaatii esineistön täydentämistä sekä varoja. Säätiö toivoo, että graafisen alan eri järjestöt muistaisivat Tekniikan Museossa olevaa graafisen alan osastoa edelleen esinetäydennyksin sekä tukisivat osaston ylläpitoa rahalahjoituksin.

Tekniikan Museo haluaa kiittää Suomen Kirjapainomuseon väliaikaista jaostoa siitä arvokkaasta ja kauaskantoisesta työstä minkä jaosto on yli kolmenkymmenen vuoden aikana alan museohankkeen hyväksi tehnyt sekä erikoisesti kirjapainonjohtaja Väinö Jokivaaraa ja toimitusjohtaja Aatto Nuoraa, jotka määrätietoisesti tavoitteeseen pyrkien ovat johtaneet keräilyä ja huolehtineet esineistön varastoinnista. Säätiö toivoo, että se edelleen saa käyttää koko graafisen alan asiantuntemusta apunaan kehittäessä museon graafisen alan osastoa.

Museoterveisin Eino Kajaste, Hallituksen puheenjohtaja, Hannu Saarinen, Hallituksen sihteeri.

Tekstin toimitti Jorma Suomi

Nolo tunnuskiista

Faktori-lehdistä poimittua – 50 vuotta sitten

FAKTORI 2/1971
POHJOISMAIDEN NEUVOSTON TUNNUSKILPAILU 1970.

Palkintolautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Lautakunnan mielestä kilpailun tulos on vastannut kilpailun tavoitetta – yhdistävän tunnuksen löytäminen Pohjoismaiden neuvoston toiminnalle, jota muutkin yhteispohjoismaiset elimet voivat käyttää. Kilpailuun osallistui 2 024 ehdotusta, niistä 671 ehdotusta saapui Tanskasta, 520 Suomesta, 21 Islannista, 316 Norjasta ja 496 Ruotsista.

P.S. Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti 17.2.1971 seuraavaa:

PNn TUNNUKSESTA KIISTA: EI VIISI VAAN SEITSEMÄN

Kööpenhamina (Rolf Ekman) Kysymys Pohjoismaiden Neuvoston yhteisestä tunnuksesta on kokenut hieman nolon kohtalon täällä Kööpenhaminassa. Kilpailu tunnuksesta pidettiin jo puoli vuotta sitten ja sen voitti tanskalainen Christian Tarp Jensen. Palkinnot on jo jaettu (suomalaiset Asko Kekkonen ja Pekka Martin saivat hopeaa ja pronssia) mutta nyt tunnusta ei voidakaan hyväksyä. Ahvenanmaalaiset ja färsaarelaiset ovat nostaneet asiasta metelin, kun tunnus unohtaa heidän olemassaolonsa kokonaan. Voittanut tunnus rakentuu viidestä kolmiosta asetettuna siten kuin Pohjoismaat maantieteellisesti asettuvat kartalle. Ahvenanmaalaiset ja färsaarelaiset ovat nyt sitä mieltä, että kolmioita tulee olla seitsemän. Tiistaina kävi selväksi, ettei Pohjoismaiden Neuvosto tällä istuntokaudella kykene ottamaan siihen kantaa, vaan koko tunnusasia lykkäytyy harmaaseen tulevaisuuteen.

FAKTORI 2/1971
PÄÄTOIMITTAJA PAAVO PUNAKIVEN PÄÄKIRJOITUS:

Ja noita oppsetveoksia en veä, sanoi kerran, ehkä hermostuksissaan, 1940–50-luvun vaihteessa eräs tuntemani korrehtuurinvetäjä, tosin suhteellisen iäkäs mies. Niin oli silloin – sen ajan tietyllä tavalla oireellinen, ärtynyt merkki. Tuli sitten 1950-luvun loppuvuodet ja ns. konttorioffetkoneiden esiinmarssi. Muistelen jostakin 1950-luvun lopulla, luultavasti Graafikosta, lukeneeni artikkelin, jossa eräs Ruotsin kirjapainoalan edustaja korosti erityisesti sitä, että kirjapainomiesten vakava velvollisuus on antaa ammattitaitonsa ja -tietonsa tämän uuden tekniikan käyttöön, jotta voisimme säilyttää oman asiakaspiirimme yhä edelleen palveltavanamme (sanottakoon tähän totuudenmukaisesti: ns. »leivästä» tässäkin on kysymys).

Kävi kuitenkin niin, että kirjapainoalan ihmisten ammattiylpeys ei antanut periksi konttorioffsetkoneiden tekniikalle. Tämän, silloin uuden, tekniikan myyjät osasivat sen sijaan asiansa, ja niin menivät koneet ym. vempeleet muualle kuin kirjapainoille, johon ne nyt ajatellen ilman muuta elimellisesti kuuluisivat: meistä jokainen tietää, millaista »roska»tuotetta postiluukuistamme päivittäin pudotetaan. Niin niin! Tuli 1960-luku ja tietokoneiden nopea kehittyminen ja myös sen tekniikan nopea soveltaminen kirjapainoalalle. (Näiden kaarien sisällä voitaneen mainita, että ensimmäinen ja ainoa Suomessa rakennettu matematiikkakone ESKO, »elektroninen sarjakomputaattori», valmistui 1959.) Pidetään luontevana, että tietokoneen avulla valmistettu teksti jatkokäsittelyssä on kelpoista, sanoisin, vain offsetpainokonetekniikalle.

Hiusmarrossani ja aisteissani tänään tuntuu, että viime aikojen keskustelu Suomessa offset- tai jonkin muun (syväpaino-) tekniikan ylivoimaisuudesta verrattuna vanhaan, ellen sanoisi ikivanhaan, kohopainomenetelmään, on aiheuttanut paljon ammatillista ja siihen liittyvää henkistä epävarmuutta kohopainoissa työskenteleville ihmisille. Luulisin kuitenkin kohopainomenetelmän pystyvän yhä 500-vuotisista rasitteistaan huolimatta osoittautumaan vielä hyväksi kilpailijaksi. Kirjansitomisen taito on paljon vanhempaa kuin kirjapainotaito; se kuitenkin tulee elämään kauemmin mitään muuta graafisen teollisuuden osa-aluetta. PP

Tekstin toimitti ׀ Jorma Suomi

Lähetti on jo matkalla…

Faktori-lehdistä poimittua – 50 vuotta sitten
FAKTORI 7/1970

SYVÄÄ LIIKUTUSTA TUNTIEN hyväilee mainosmies 4-sivuista 4-väriesitettä A 4, paperi 160 gramman luxoprint, kirjain bembo, otsikoissa futura versaali. Se on hänen, tietokoneen sekä ennen kaikkea rasittavan ryhmätyön tulos. Jo kolme kuukautta sitten hän jätti sen kirjapainoon ladottavaksi ja painettavaksi. Jo kaksi kuukautta hän on viettänyt unettomia öitä ja levottomia päiviä. Nyt on täyttymyksen hetki.

Mitkä syyt olivat viivästyttäneet painotyötä? – Kirjapainot ovat täynnä mitä ovelimpia selityksenkeksijöitä, sillä suoranaisesta valheesta pääsee harvoin syyttämään vastaavia henkilöitä, faktoreita. Enää ei syy kesälomien vuoksi toimintavajaasta kirjapainosta rajoitu sesonkikauteen, koska keväällä faktori voi syyttää kevätlomia, syksyllä syyslomia, ja talvellakin valtakunnallinen suositus suojelee selittäjiä.

Ja mainosmiehen herkkää, myötäelävää olemusta järkyttää aina yhtä tehokkaasti juuri tämän työn korvaamattoman latojan, oikolukijan tai painajan äkillinen sairastuminen. Hänen on pakko syvään huokaisten hyväksyä latojan liikavarvasleikkaus tai painajan peräpukamat. Ja jos nämä selitykset eivät riitä, voi faktori aina turvautua ikiluotettavaan flunssa-aaltoon, joka on temmannut koko henkilökunnan kuoleman esikartanoihin lähettejä ja häntä itseään lukuunottamatta. Näin faktori saa aina lisää aikaa painotyön suorittamiseen.

Helsingissä ovat vielä muutaman vuoden ajan suosittuja force majeure -esteitä kaukolämmitystyöt, jotka yllättäen katkaisevat sähkön korttelikaupalla ja päiväkausiksi. Jos jokin painotyö osoittautuu hankalaksi, eikä aika riitä, voi aina vedota konerikkoon. Useimmiten on varaosat hankittava ulkomailta, joten faktori voi mainosmiehen ylipuhuttuaan helpotuksesta ähkäisten vetäytyä tuoliinsa kahdeksi ehkä kolmeksikin viikoksi. Mutta painotyön on kuitenkin valmistuttava.

Niinpä ennemmin tai myöhemmin lähestytään ajankohtaa, jolloin eivät näinkään vakavat syyt enää voi suoranaisesti estää työn valmistumista. Pikkulykkäyksiä varten onkin rutinoidulla faktorilla pieni mutta tehokas käsivarasto selityksiä. Suosituimpia ja uskottavampia on posti. Rautahermoiset faktorit vannovat kumealla rintaäänellä, että oikovedos on varmasti pantu eilen postiin.

Tässä vaiheessa ei asialla oikeastaan enää olekaan kiire, sillä mainosmies-asiakas on jo niin lujasti kirjapainon puristuksessa, ettei hän voi muuta kuin odottaa. Hän vyöttäytyy kärsivällisyydellä ja ottaa nuutuneena vastaan faktorin asialliset selitykset siitä, että lähetti lähti puoli tuntia sitten, lähtee varttitunnin kuluttua tai on jo peräti palannutkin. Näin menetellen saattaa pätevä faktori saada aikaan vielä pari päivää lykkäystä, lohdutellen mainosmiestä sekä samalla patistaen painajaa, jotta viimeinenkin väri saataisiin koneesta.

Koska puhelinyhteydet mainosmiehen ja kirjapainon välillä ajoittain muistuttavat kuumaa linjaa, on faktorin vielä viime tingassa turvauduttava liike-elämän miellyttäväksi havaitsemaan keinoon: hän ryhtyy olemaan aamiaisella, eikä vastaa enää itse puhelimeen ja saattaa täten alaisensa sortumaan valheen synkille poluille. Ja niin viettää mainosmies vatsahaavaisesti tuntejaan puhelimen ääressä sillä välin kun faktori hilpeästi aterioi ammattiveljiensä seurassa.

Ehkä molemmin puolin joustaen olisikin viisainta, että mainosmies ja faktori kohtaisivat toisensa tasavertaisina puolueettomalla alueella – aamiaisella. Mutta pääasia on kuitenkin, että painotyö valmistuu ja ettei sillä aina olekaan niin kiire, kuin on väitetty. – Tuli tässä mieleemme, että Suomen Hidastin Oy:n esite on nyt ollut painossa 6 viikkoa. Selitysuutuus työn viivästymiselle on lyhykäisesti: kaupungin fasaadilautakunnan suorittamat mittaustyöt…
Perttuli

FAKTORI 8/1970 (ILMOITUS)
SÄÄSTÖPANKIN PIKALUOTOLLA SAAT KÄTEISTÄ. Sillä korjaat kodin. Heti.
Ei lainaamista tarvitse ujostella. Kun saat edullisen tilaisuuden, tule hakemaan lainaa säästöpankista. Sitä vartenhan säästöpankki on olemassa. Aina kun laina. Esimerkiksi kodinkorjaussuunnitelmienne toteuttamiseksi säästöpankin pikaluotto. Parhaat tilaisuudet voi käyttää se, joka lyö rahat kerralla käteen.
AINA KUN LAINA. SÄÄSTÖPANKKI YKSILÖNPANKKI

Tekstin toimitti Jorma Suomi

50 vuotta sitten: Kirjapainomiehet urheilijoina

Faktorit 5/1970 ja 6/1970
”Menneitä aikoja muistelen, niin…” Oheisessa suurin piirtein kirjapainoalan urheilijaparhaimmistoa menneeltä ajalta – ja vähän nykyiseltäkin. Monet heistä ovat jo muuttaneet manan majoille, joista vain kaunis muisto elää.

Nimiluettelossa (ei paremmuus- eikä aakkos- vaan aikajärjestyksessä) esiintyy joukko sellaisiakin nimiä, joita ei luulisi meikäläisiksi. Mutta kyllä esimerkiksi kultapojat Albin Stenroos on aloittanut stereotyypissä, Volmari Iso-Hollo ulosoppineena painajana, Lauri Lehtinen vielä tänä päivänä työskentelee poliisien kirjapainossa Toivo Sarkaman johdolla jne. Myöhemmin ovat sitten siirtyneet muille aloille, kuten vahtimestareiksi ja liikuntaneuvojiksi, prokuristeiksi ja pääministereiksi…

Mikäli taas kirjapainomiehet ovat pysyneet alkuperäisammatissaan, on heistä tullut faktoreita, kirjapainon johtajia ja omistajia, asessoreita, olo- ja opetusneuvoksia ym. Mukaan ei ole otettu ns. ”homma-jasseja”, so. urheilun johto- ja järjestömiehiä, joita suurtekijöitä meikäläisistäkin riittää tukuttain. Mutta se on jo toinen asia, joka sietäisi oman lukunsa.

Toim. huomautus. Juttuun on kerätty lähes 200 kirjapainomiehen urheilusaavutusten joukosta em- ja
olympiatason (ei työläisolympiatason) yleisurheilijoiden saavutuksia. Lopussa on myös alalla työskennelleitä
muissa lajeissa menestyneitä urheilijoita.

Albin Stenroos (HKV) aloitti ammattinsa stereotyypissä Suomalaisessa Kansassa, jonka isäntinä olivat kuulu senaattoripari Aino Ackté ja Heikki Renvall. Juoksu-uransa Stenroos aloitti 17-vuotiaana 1906. Jo parin vuoden kuluttua hän oli ”tekijä”, joka juoksi 5 ja 10 km:llä Suomen ennätykset (se). Maailmanennätys (me) 30 km 1915 ja 20 km 1924. Olympiamitaleja on kaikkia värejä. Tukholman olympialaisissa 1912 hän sai pronssia 10 km:llä ja hopeaa murtomaajuoksussa. Pariisissa 1924 tuli kultaa maratonilla. Suomen mestaruus (sm) -mitaleja on parisenkymmentä vuosilta 1910–23. Hänellä on myös SU-lehden maratonin, New Yorkin halkijuoksun sekä 10 mailin voitot 1926 jne.

Eemil Kukko-Skarra (HKV-Akilles), 1908 Etelä-Pohjanmaan urheilukuningas 20-vuotiaana latojana. Suomen mestarina sadalla metrillä, pituushypyssä ja 5-ottelussa vuosina 1910–12. Mukana Tukholman kisoissa 1912 (Kukkola-nimisenä…) viisiottelemassa. Kukko-Skarra Faktoriliiton kunniajäsenenä ja wsoy:n ylifaktorina siirtyi eläkkeelle 1954. Kuoli 75-vuotiaana 1963. Lauri Halonen (Jyry-HKV), sm 25 km:n juoksussa 1917. Pariisin kisoissa 1924 maratonilla neljäntenä. Hannes Miettinen (Kiista-HKV), painaja. SM maastojuoksussa 1919 sekä 1923 viestinjuoksussa 5 x 2000 m:llä. Olympiaedustajamme Antwerpenissa 1920 maastojuoksussa.

John ”Joppe” Lindroth (Akilles), painaja edelleenkin, oli ensimmäinen 4 metrin ylittäjä seipäällä. SM-mitaleja 5 sekä maaotteluvoittoja ym. 1934 Torinon EM:n kolmonen. Volmari Iso-Hollo (HT-Keravan Urheilijat), painaja. Loistovoittoja on lukemattomia, mutta kirkkaimmat niistä ovat estejuoksun kultamitalit Losista 1932 ja Berliinistä 1936. Lauri Lehtinen (HTHPV), poliisien kirjapaino. Entinen kerkkoolainen, nyk. ”mies Sofiankadulta” edusti kunnialla maamme uljasta kestävyysjuoksijakaartia maailmanennätyksineen (3 mailia ja 5 km 1932) ym. Los Angelesin kisoissa 5000:lla tuli kultaa ja samalla matkalla hopeamitali 1936. Toivo Sundqvist-Sarkama (Porv. Urh.-HPV) WSOY-Poliisien kirjapainon 1930–40 luvun uljasryhtinen mailerimme omistaa 15 SM-mitalia, useimmat juostu maastossa ja HPV-viesteissä. Pariisin EM-kilpailuissa 1938 oli viides 1500 m:llä. Pentti Karvonen (PU), WSOY:n syväpainaja, omisti lyhyen aikaa maailmanennätyksen estejuoksussa 1955 ollen samana vuonna myös SM. Lomiensaantivaikeuksien takia kilpailumatkoille muutti alaa, ja on nykyisin kelloseppänä, ollut jo toistakymmentä vuotta.

Muita alan em-, mm-, olympia- ja maaottelu-urheilijoita: Niilo Turkkila (Tarmo) paini, vapaapainin kääpiösarjan MM-hopea Helsingissä 1951, Arto Tolsa (ktp ja Beerschot, Belgia) jalkapallo, 77 A-maaottelua, Ture Nieminen (Mercator) mäenlasku, 13. Chamonix’n talviolympialaisissa 1924, Erkki Savolainen (Helsingin Voimailijat) nyrkkeily, Berliinin olympialaiset 1936, Pertti Purhonen nyrkkeily, pronssimitali Tokion olympialaisissa 1964, Juhani Jylhä (HIFK) jääkiekko, MM-kisat 1966 ja 1969, Oskar Wetzell (HSS) uimahypyt, olympialaiset Lontoossa 1908 ja Tukholmassa 1912, Aatto Nuora (Erikoispaino Oy) ampuminen, 8. Berliinin olympialaisissa 1936.

Tekstin toimitti Lauri Anttilan jutuista Jorma Suomi

50 vuotta sitten: Kilpailukyky turvattava

Faktori 4/1970 VEIKKO KELTANEN: GRAAFISEN ALAN ESIMIESKOULUTUS

Esimieskoulutuksen tehostaminen ja keskittäminen on eräs perusedellytys pyrittäessä turvaamaan kansainvälinen kilpailukykymme. Tästä oltaneen yhtä mieltä. Miten koulutus tulisi järjestää ja minkälaiset tavoitteet sille tulisi asettaa? Siinä eroavat käsitykset melkoisesti. »Pintavärinää ja parranpärinää» ei puuttunut Graafillisen Konemestariklubin 80-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä asiasta pidetyssä paneelikeskustelussa. Uusia käyttökelpoisen tuntuisia ratkaisumallejakin tuli esille. Esimieskoulutuksen eri linjojen ja asteiden opetuksen keskittäminen yhteisen organisaation alle sai kannatusta. Esiteltiin suorituspistejärjestelmään perustuvaa opiskelumetodia, jossa Graafinen opisto olisi vain organisaation nimenä ja koulutus järjestettäisiin hyväksikäyttäen jo olemassa olevia kouluja ja kursseja: Teknillinen koulu, Markkinointi-Instituutti, Johtamistaidon opisto jne. Tällöin vältyttäisiin suurilta investoinneilta ja koulutus saataisiin pyörimään melko pian.

Nähtävissä olevan eurooppalaisen markkinointialueen yhdentyminen ja tullimuurien sortuminen asettaa myös graafisen teollisuuden uuden tilanteen eteen. Kuinka pystymme selviytymään markkinoihimme kohdistuvasta ulkomaisesta paineesta ja kilpailemaan Europan markkinoilla? Vastaus riippuu siitä, miten lähivuosien investoinnit suunnataan ja jaetaan koulutuksen ja tuotantovälineiden kesken. Mikäli näissä onnistutaan, graafinen teollisuus tarjoaa varsin suotuisat puitteet viennin kehittymiselle.

…

Valtiovalta tulisi herättää huomaamaan, ettei graafisen teollisuuden kehittäminen ole merkityksetöntä maamme talouselämälle. Työllistäähän alamme tuotantolaitos huippuunsa koneellistettuna ja erikoistuneenakin moninkertaisen työntekijämäärän, jos vertailukohteeksi otetaan esim. varsinaisen puunjalostusteollisuuden jalostusasteen nostoon tarvittava investointi.

…

Tällöin investoinnin ensimmäinen kohde on koulutus. Koulutuksen tärkein kohde esimies. Eriasteisen esimieskoulutuksen kohdalta on ratkaistava sekä perus- että jatkokoulutus. Opettajakoulutuksesta tulee aloittaa. Jos me ajattelemme alan kehittyvän edellä viitoitettuun suuntaan, on turhaa keskustella siitä, kuuluuko koulutusvastuu työnantaja- vai työnjohtojärjestöille, ja mikä on esimiehen oma vastuu kehityksessä. Koulutusvastuu on kaikilla aloilla valtiovallan. Näin tulee olla myös graafisessa teollisuudessa. Nyt kun Valtion painatuskeskus suunnittelee uutta suurta tuotantolaitosta, on oikea aika ottaa huomioon myös alan koulutustarve ja -vastuu. Konsulit on saatava ymmärtämään, että Valtion Graafinen opisto tulisi perustaa Valtion painatuskeskuksen yhteyteen ja tähän opistoon olisi keskitettävä eriasteinen, linjajakoinen esimieskoulutus. Myös kaikkinainen jatkokoulutuskurssitoiminta pyörisi opiston suojissa. Valtion painatuskeskuksesta tulisi muodostaa mahdollisimman monipuolinen teollinen suurtuotantolaitos, jolle varattaisiin tilaisuus aina ensimmäisenä ottaa käyttöönsä alan koneuutuudet ja menetelmät. Nykyaikana ei ole taloudellista kouluttaa työntekijöitä enempää kuin esimiehiäkään »museokoneilla» tai pelkästään teoriaa jakavissa kouluissa. On liian hidasta ja kallista antaa lopullinen koulutus tuotantolaitoksissa »yritysten ja erehdysten» -metodia käyttäen.

…

Graafisen alan järjestötoiminta on vanhaa kaikilla sektoreilla. Perinnettä ja patinaa on kertynyt ja pöly laskeutunut kaiken ylle. Ainakin esimiesjärjestöissä on koulutuskysymys pyritty aina pitämään pinnalla ja pölystä vapaana. Pintapölyn pyyhkiminen ei tälläkään kertaa riitä, myös pohjaa on paikattava. On aloitettava esimiesten nykyisin hajanaisen järjestötoiminnan yhdistämisestä. On keskityttävä yhteisten järjestötoiminnallisten tavoitteiden taakse. Tärkein niistä on yhtenäisen koulutusjärjestelmän aikaansaaminen. Hedelmättömät vertailut tähänastisten ja nykyisten esimieskoulutusmuotojen kesken voitaisiin lopettaa ja keskittyä luomaan järjestelmä, joka antaa jokaiselle alan valinneelle yhtäläiset mahdollisuudet saada portaittainen, linjajakoinen perus- ja jatkokoulutus yksilön kyvyn edellyttämälle tasolle.

…

Koulutuskysymystä, niin kuin muitakin tuotannon tehostamiseen tähtääviä toimenpiteitä harkittaessa on muistettava, ettei jousta tule jännittää liian kireälle. Ihmiseen, niin työntekijään kuin hänen esimieheensäkin kohdistuva painetta on pyrittävä alentamaan. Yksilöön kohdistuva liiallinen stressi johtunee osittain suunnittelemattomuudesta. Langat pyritään pitämään käsissä silloinkin, kun ne ovat täysin sekaisin. Hyvinvointivaltiossa tulee korkean elintason ohella pyrkiä myös yksilön henkiseen hyvinvointiin – sisäiseen tasapainoon. Yksisilmäinen, keinoista piittaamaton pyrkimys tuotannon tehostamiseen ja voiton maksimointiin ei tietenkään kuulu nykyaikaan. Paineen siirtäminen koneille on asetettava tavoitteeksi. Tämä tulisi olla eräänä ohjenuorana myös esimieskoulutusta ajan tasalle kehitettäessä.

Tekstin toimitti Jorma Suomi

Ärhentelyä

Faktori 1/1970 ÄRHENTELYÄ 
Vai lopetti Nelson pakinointinsa. Vahinko. Nimenoman meille. Hänelle se on helpotus. Ei liene helppoa vääntää pakinaa lehtemme joka numeroon. Kuitenkin: jos olisin 25 vuotta nuorempi, jos olisin kultamitali- tai äsäm-painija, jos olisin häntä 10 kiloa painavampi ja jos sittenkään uskaltaisin, menisin hänen luokseen ja sanoisin, että jatka sinä poika vain juttujesi tekoa tai muuten paiskaan sinut ketoon niin että tömähtää. Näin sitä voi
ärhennellä kun on tarpeeksi kaukana.

Olen tuntenut Nelsonin jotenkin sukulaissieluksi. Jollain tavoin kunnon proletaariksi tässä arvokkaiden vanhojen herrojen klubissa. Kaikella kunnioituksella sekä Nelsonia että noita vanhoja herroja kohtaan. Olette te, vanhat herrat, saaneet jotain aikaankin. Tosin hyvin arvokkaasti sekä rauhallisen hitaasti.

Meitä faktoreita on hyvin monenlaisia. Asemaltaan, koulutukseltaan sekä palkkatasoltaan. On pienipalkkaisia, on kohtalaisesti ja on hyvin palkattuja. Suuripalkkaisia lienee vähän, korkeintaan joku oman trykin omistaja tai osakas. Senpä ja juuri sen takia pitäisi tämän arvoisan klubimme sekä liittomme olla enemmän ammattiosasto. Se aika on ohi jolloin faktorit olivat suuria herroja jotka kerääntyivät kokouksiinsa kuin lordit kerhoihinsa tai kantapubeihinsa. Nuoriso – pitäisi olla myöhäisnuoriso, sillä ei aivan nuori sentään ole faktori – tuntuu kuitenkin heränneen. Ja se on jo paljon, jos asiassa yritetään ryhtyä toimenpiteisiin. Työehtosopimusta faktoreille on kaivattu kauan. Voi olla, että allekirjoittanut on Ukkofaktoreiden kunniakkaassa joukossa ennen kuin asiassa päästään loppusuoralle.

Voi, hyvät veljet! Jos joku olisi ”ennen sotia” sanonut, että esimerkiksi opettajat, pankkiherrat tai valtion virkamiehet tekevät lakon ja myös pysyvät siinä, olisi tuon totuuden puhuja takuulla jäänyt ilman yösijaa. Niin on maailma muuttunut. Tällä en kirjaimellisesti tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä lakko. Kyllä asioista pitää voida sopia muullakin tavoin. Vai voiko? Mutta jyrkempiä otteita pitäisi käyttää te-sopimuksen
eteenpäin viemiseksi. Muuten: lakko on hyvin käyttökelpoinen keino. Ei meitä niin vain korvata pääjohtajien rouvilla. Taitaa olla hieman kovaa tekstiä tuo yllä oleva. Se on
sitä tarkoituksella. Asiasta pitää ottaa kantaa, tahtoi tai ei. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suuri osa jäsenistöstä hyväksyy sen, ainakin piilotajuisesti (tulipas »viksu» sana). Ja antaa tulla vastinetta vain, ehkä Papu saa sopimaan lehteen jotakin tästä tärkeästä asiasta. Kirala
PS. Allekirjoittaneen »normaalista» palkankorotuksesta 1. liinamaasta vei verokarhu niin suuren osan, että korotukseksi jäi mk 6,60 (toim. huom. nykyrahassa 10,21 €) puolelta kuukaudelta. Taidankin lähteä ottamaan pari »teinikaljaa» tuolla 6,60:lla. Muutahan sillä ei saa. Sama

Faktori 2/1970 MIELIPITEITÄ . Faktoriliiton jäsenenä olen monesti ihmetellyt miksi Faktoriliitto ei järjestä jäsenilleen mestaruuskilpailuja hiihdossa ja yleisurheilussa. Meitä nuoria samoin kuin vanhojakin on paljon sellaisia jotka kaipaisimme liikuntaa kangistuneille jäsenillemme. Siis joka vuosi Faktoriliiton mestaruuskilpailut hiihdossa ja yleisurheilussa; luulen, että monet liittomme jäsenet toivoisivat juuri tällaisia kilpailuja.
Vaasa 16.1.1970. Eräs Vaasan Faktoriklubin jäsen

JÄSENET ! Kirjoittakaa, jos mieltänne painaa jokin yleinen asia; yksityiset murheet psykiatrille. – Tosin tästä lähtien vaadimme kirjoittajan nimen toimituksen tietoon, tämä kerta olkoon poikkeus. Toimitus

Faktori 3/1970 RAUENNUT PATENTTIKIISTA. Mergenthaler Linotype Company ja Photon Incorporated, USA ovat tehneet sopimuksen yhtiöittensä välisessä vireillä olleessa patenttikiistassa koskien valoladontalaitteita. Tuomioistuin oli todennut että MLC oli loukannut kahta Photon’in patenttia ja MLC oli valittanut päätöksestä Yhdysvaltojen Apellaatiotuomioistuimeen. Sopimuksen perustella MLC:lla on vapaa oikeus käyttää keksintöjä, jotka sisältyvät oikeudenkäynnissä mainittuihin kahteen kyseessä olevaan patenttiin.
Tekstit toimitti Jorma Suomi.

Ruotsalaisilla lomaparatiisi Italiassa

FAKTORI 3/1969

LA SERRA – RUOTSIN FAKTORIEN LOMAPARATIISI. Se tulee sittenkin, kevät nimittäin, ja me pohjolan eskimot heräämme vähitellen nuhaisin nenin haistelemaan etelän tuulia. Läntisessä naapurimaassamme ei enää vuosikymmeneen ole tyydytty tuulen haisteluun, vaan satatuhatpäisinä sopulilaumoina viikinkien kansainvaellus käy sinne, minne mieli palaa, etelään Välimeren aaltoihin. Matkailuteollisuuden kamppailuun paisuvista turistivirroista ovat siellä tunkeneet mukaan myös monet ammattijärjestöt. Faktorilehden ruotsalaisen vastineen, Grafisk Faktorstidningin joulukuun numerossa on opettavainen kertomus siitä miten riittävän suurella rahalla varustettu yhdistys voi tehokkaasti myötävaikuttaa jäsentensä loma-ajan viettoon ja viihtyvyyteen.

Yhteistoiminnassa kansallisen matkailujärjestön Reson kanssa on läntinen veljesjärjestömme Grafiska Faktors- och Tjänstemannaförbundet vuokrannut jäsentensä käyttöön bungalow-tyyppisen loma-asunnon, joka sijaitsee etelä-Italiassa eräässä Reson huoltamassa lomakylässä. Reso järjestää myöskin matkat, joten GFT:lle jää vain rakennuksen vuokraamisen vaiva. Lomakylän alueella on italialainen ravintola, valintamyymälä, baareja, uima-allas, lasten leikkipaikkoja, hotelleja ym. Hyvän palvelun ja kontaktien runsauden vuoksi vaimoista ei tule neuroottisia vihreitä leskiä; toisaalta epäkohtana on vaimojen kannalta se, että aviomiehet ovat halukkaat tarjoutumaan kesälesken osaan jättäen vaimot kotiin. Lomayhteisön erottaa tuuhea pinjametsä Välimerestä ja Baia Domizian 40 kilometrin pituisesta kylpyrannikosta.

Millainen on sitten itse loma-asunto La Serra? Tätä rakennusta vuokrataan jäsenistölle viitenätoista kahden viikon pituisena jaksona ajalla 1. 4.–28. 10. Tässä, samoin kuin kylän muissakin rakennuksissa on terassi, joka on tehokkaasti eristetty naapureista. 63 neliömetrin pinta-alaan on mahdutettu olohuone, keittiö, kaksi makuuhuonetta, joihin mahtuu viiden hengen makuusijat. Rakennuksessa ovat myös kylpyhuone ja WC, keittiössä on 130 litran jääkaappi, sähköliedessä leivinuuni, etelän kylmiä öitä varten on jokaisessa rakennuksessa sähkölämmitys. – Valtakunnan taalereina tämä kaikki maksaa huoneiston vuokrana 308 kr. ja matkat hengeltä Tukholmasta meno-paluu 525 kr. (lento) eli Suomen rahassa (1 kr. = 82 p) 667 markkaa (toim. huom. nykyrahassa 1009 euroa), tämä siis kahden viikon loma-ajalta. – Italian-matkan voinee tehdä halvemmallakin.

Jälleen ensi kesänä nähdään faktori Olle Svensson lepäilemässä Baia Domizian sinisissä aalloissa hehkuvan auringon alla, illalla hän La Serrassaan kuuntelee Välimeren kohinaa Vino Rosson pulputuksen säestämänä. Musiikkina soivat lähiseutujen nimet Napoli, Capri, Sorrento, Salerno, Positano, Amalfi. Tuskinpa silloin mieleen tulevat kolmannen maailman nälkää näkevät tai faktori Paavo Saarijärvi Suomesta. Mitä tekee tuolloin Paavo?

Paavo, Paavo kovan onnen lapsi on jälleen kerran pannut puolet petäjäistä ja ottanut jo ennalta toivottoman tehtävän. Kesämökillään Pöljänperän Käppävaarassa hän yrittää samanaikaisesti sytyttää katosta tippuvan veden kostuttamia hellapuita ja sammuttaa vaimonsa kasvavaa kiukkua. Vaimo on kiukkuinen koska ulkona on sateista ja koleaa ja vaimolla siis nuha eivätkä he näin ollen voineet käyttää Paavon äsken korjauttamaa perämoottoria. Korjaus maksoi 667 markkaa. J. H.

 

FAKTORI 6/1969

SAVOLAISTEN VÄÄRÄLEUKAISUUS ja lupsakkuus on maankuulua. Se tuli hyvin esiin heidän onnitellessaan vuoden viimeisessä lehdessä 60-vuotiasta Suomen Faktoriliittoa:

Suomen Faktoriliiton herra puheenjohtaja, arvoisat liittohallituksen jäsenet! Tiältä väläkeihin vessiin varsilta ja kivikkopeltoen keskeltä ja miärättömmäen mehtiin katveesta laettoo rätkäöttää Savo-Karjalan Faktorikerho itselleen isä-liitolle oekeen emä kunnijoettavan tervehyksesä isäukon 60-vuotispäevänä.

Isäukon rinnalla on tua meijjän kerho ikävuosiltaan vielä keskenkasvunen poejanjoloppi, mutta kokkoo ja näkköö on kertynnä kuitennii jo sen verran, ettei tässä ihan hävetä tarvita, – jos ite suahan sannoo. Savo-Karjalan Faktorikerho on niät koko liiton neljänneks koukkaen päntye. Alueesa puolesta se käsittää niin luajan lämpäreen tuata yhteistä isänmuatamu, että meijjän viirissäkkii kihtoo yksin lukkiin kahen muakunnan värit.

Tämän viirimme mukana myö toevoo rylläätettään Suomen Faktoriliitolle mitä mahottomimman mukavoo mänestystä. Myö kiitetään eismänneistä vuosista ja toevotellaan yksin häppein oekeen miellyttäviä ja kaekinpuolin rikkaeta aekoja eistulevaisuuvvessa. Savo-Karjalan Faktorikerho.

Tekstin toimitti Jorma Suomi.

Puhe naisille

Faktori 6/1969
Ilta-Sanomien nimimerkki Bisquit (Seppo Ahti) oli kirjoittanut Suomen Faktoriliiton (nyk. Mediaunionin) 60 vuotisjuhlaan 6.6.1969 puheen naisille ja sen esitti rahastonhoitaja Seppo Manner.

Hyvät kuulijat.
Sarjassamme puheita tyhjille seinille, käsittelemme tänään naista; hänen asemaansa ja merkitystään teollistuvassa
yhteiskunnassa, sekä häneen kohdistettuja odotuksia.

Yleensä lähdettäessä tarkastelemaan naista yhteiskunnan toimivana osana tehdään muuan perusvirhe. Kysytään yksinkertaisesti, missä me olisimme ilman heitä. Tähänhän jo Mooseksen kirja antaa yksiselkoisen vastauksen: Paratiisissa. Tältä osalta kysymys on jo siis aikapäiviä sitten ratkaistu ja nähdäkseni onnellisesti. Mikä Paratiisi se semmoinen on, jossa naisella on tarjottavanaan elämänsä miehelle vain omena. Kysymys on esitettävissä myös päinvastoin; mitä hittoa mies kyseisessä tilanteessa omenalla tekee.

Sen sijaan meidän on otettava uusi tarkastelukulma. Tähän on montakin syytä.

Ensinnäkin naista on aivan turha ryhtyä tutkimaan ulkokohtaisesti ainoana tarkoituksena saada selville hänen ajatuksensa tai mielenliikkeensä. Turhaa siksi että se on mahdotonta. Etsittäessä puhtaita kauneusarvoja ulkonainen tarkastelu on tietysti paikallaan ellei pääse sisään, mikä sateella ja pakkasella on kyllä suositeltavaa.

Naisen ajatuksista ei nimittäin koskaan tiedä. On perusteltua syytä epäillä ettei hänellä itselläänkään ole asiasta parempaa selkoa. Juuri hiljan saimme lukea lehdistä uutisen, kuinka Yhdysvalloissa eräs nainen yritti palkata erehdyksessä raukka poliisin tappamaan miehensä. Ja miksi? Koska mies täytti hänen jokaisen mielihalunsa asuntoja, jalokiviä, turkkeja ja autoja myöten. Vaimo kertoi kuulusteluissa, että tämä yksitoikkoisuus pitkästytti häntä. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että liiallinen vaimon miellyttäminen on miehelle turmioksi. Tulee mieleen, että sirkuksissa villipedot pidetään pienessä nälässä ja saadaan siten pysyttelemään rauhallisina. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä iltamme aiheen kanssa.

Toinen erittäin usein esitetty kysymys kuuluu: Mistä ne vanhat ämmät tulee kun maailma on täynnä kauniita tyttöjä. On huomattava että tämä kysymys esitetään aina hellyydellä ja ilman pahoja taka-ajatuksia. Taustalla on nähtävissä myös miehinen kateus; nainen elää keskimäärin huomattavasti miestä vanhemmaksi mikä sopii hyvin huonosti perinteelliseen kuvaan heikommasta astiasta. Saattaa olla että tähän kysymykseen ei haluta vastata juuri kyseisestä syystä; miehistä itserakkautta voimakkaampaa tunnetta on vaikea löytää.

Tästä onkin helppoa esittää jatkokysymys; miksi naiselle pidetään juhlissa puheita. Ilmeinen syy on tietysti se, että kerran vuodessa taataan yhdelle miehelle tilaisuus puhua naisseurassa jokunen minuutti ilman keskeytystä. Jälleen me huomaamme, että me miehet tässäkin olemme itse asiassa saamapuolella ja noukimme niitä muruja, joita kampauspöydiltä tippuu.

Mitä on tämän kaiken takana? Miksi mies on ajettu asemaan, jossa hänet pakotetaan yli-inhimillisiin ponnistuksiin. Vastaus on helppo. Kaiken takana on nainen ja hänen kylmä ja laskelmoiva älyllisyytensä.

Sillä kuka tässä oikein on heikompi astia. Ketä tässä oikein riistetään. Kuka tässä käyttää vahvemman oikeutta. Te naiset!

Naisen ja miehen elinikien ero tuli jo mainittua. Nainen on myös henkisesti kestävämpi ja kestää myös paremmin jatkuvaa fyysistä rasitusta. Itsemurhatiheys ja tapaturma-alttius ovat naisilla huomattavasti pienempiä kuin meillä miehillä. Herkkää ja luovaa kykyä käyttäneet suuret taiteilijat ovat olleet miehiä, eikä kukaan ole pystynyt liruttelemaan lemmestä niinkuin mies.

Tämä ei ole suinkaan tarkoitettu valitusvirreksi ennen tämän juhlapäivän varsinaista tekstiä, vaan nöyräksi pyynnöksi huomata miehen tarpeet. Älkää siis hyvät naiset suhtautuko niin kovin torjuvasti meidän miesten vaatimattomiin yrityksiin potkia tutkaintanne vastaan. Me miehetkin tarvitsemme hieman vapautta eikä teillä naisiksi syntyneillä ole mitään syytä ryhtyä meidän pikku pyrkimyksiämme heti normalisoimaan.

Loppujen lopuksi asiat ovat sittenkin aika hyvin näin. Yhteispelillä se sujuu vaikkei tulevaa tilannetta pystykään ennakoimaan. Puhumalla selviävät asiat mutta sitten onkin jo tekojen aika. Mies ilman naista on kuin emäntä ilman aittapolkua eikä tästä mihinkään päästä. Elämän suuren työnjaon mukaan naisen tehtävänä on viritellä ansoja ja esittää syöttiä, johon miehinen kala tarttuu. Aivan toinen asia on sitten se, että kuten me kaikki tiedämme todellisuudessa se kala onkin nainen ja matona mies.

Joku varmaan jo ihmettelee, mitä tällä kaikella on tekemistä tämäniltaisen tilaisuuden kanssa. Mikä on naisen asema ja tehtävä tällä hetkellä? Vastaus on yksinkertainen; hän takaa meille jokapäiväisen leipämme. Eli kuten arvostettu, tosin aikapäiviä sitten autuaammille painomaille siirtynyt faktori Johannes Gutenberg lausui viime sanoikseen: Jos olisin joskus saanut vaimoltani suunvuoron, ei minun olisi koskaan tarvinnut keksiä kirjapainoa.

Tekstin toimitti Jorma Suomi

Faktori 5/1969: 60-vuotisjuhlavuosi

SUOMEN FAKTORILIITTO (nyk. Mediaunioni) täytti 60 vuotta 5.6.1969. Puheenjohtaja Ahti Åvall kiteytti pääkirjoituksessa kuluneet 60 vuotta mahtipontisesti:
• Kuusi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun yhteenkuuluvaisuuden ajatus sai alkunsa
faktoripiireissä kautta maan.
• Kuusi vuosikymmentä yhteenkuuluvaisuuden henki on sykkinyt kirkkaana keskuudessamme.
• Kuusi vuosikymmentä se on ollut voimanlähteemme päivittäin, viikoittain, vuosittain.
• Vaalikaamme edelleen perinteitämme ja antakaamme yhteenkuuluvaisuuden hengen loistaa kirkkaana alkavalle uudelle vuosikymmenelle.

FAKTORI 5/1969
LEHDESSÄ EI käsitelty liiton koko 60-vuotista historiaa, vaan viimeksi kuluneita 10 vuotta. Ajanjakson katsaus alkoi näin:

Kuudenkymmenen vuoden rajamerkin saavuttaminen on ihmiselämässä tapahtuma, joka huomataan myös julkisuudessa puhein ja lehtikirjoituksin. Siitä lähtien on jokaisen viisivuotiskauden kuluminen merkkitapahtuma. Nyt kuusikymmentä vuottaan täyttävä Suomen Faktoriliitto ei ole menossa eläkkeelle, vaan kohden vilkastuvan toiminnan vuosia, jotka suuntautuvat tulevaisuuteen meidän sukupolvemme ulottumattomiin. Näköalat ovat siis toiset kuin eläkeläisen tulevaisuudennäkymät. Eräänä vähäisenä käytännön kysymyksenä joudumme ottamaan kantaa siihen, onko liiton vastaisille 65-, 70-, 75-, 80- jne. merkkipäiville todella annettava se merkitys ja huomio, mikä tähän asti on tässä nuoressa nuorten yhteisöjen maassa ollut tapana. Suuri kysymys on taas se,
millainen liittomme on tulevaisuudessa, ja ainoa oikea vastaus tähän lienee: järjestömme tulee olemaan sitä, miksi sen teemme.

FAKTORI 6/1969
SUOMEN FAKTORILIITON 60-vuotisen toiminnan juhlapäivää vietettiin 6. päivänä toukokuuta Helsingissä. Merkkipäivän tilaisuuksia juhlisti lukuisa ulko- ja kotimaisten kutsuvieraiden joukko.

Ulkomaisina kutsuvieraina liittomme juhlapäivän viettoon osallistuivat Kansainvälisen Faktori-Unionin presidentti Fridolin Krull Länsi-Berliinistä sekä pohjoismaisten veljesjärjestöjen edustajina seuraavat: Chr. Thillemann, Grafisk Branchen edustajana Tanskasta, I. Mathiesen Norsk Faktorförbundin edustajana Norjasta sekä Grafisk Faktors- och Tjänstemannaförbundetin edustajana T. Holmberger Ruotsista kaikki rouvineen. Lisäksi edusti sikäläistä liittoa asiamies L.-E. Lundell. Kutsuvieraana oli myös entinen Faktori-Unionin presidentti Nils Tempte rouvineen.

Kotimaisina kutsuvieraina osallistuivat juhlallisuuksiin mm. liittomme osastojen edustajat ja kunniafaktorit Väinö Jokivaara, Aatto Nuora ja Frans Korhonen sekä työnantajaliittojemme kuin myös lukuisten graafisen alan agentuuriliikkeiden edustajat.

Juhlapäivän vietto aloitettiin jo aamulla klo 8.30 kunniakäynneillä liiton syntysanojen lausujan ja ensimmäisen puheenjohtajan Albert Kosk’in sekä monikymmenvuotisen rahastonhoitajan Otto Lindstedtin haudoilla. Tilaisuudessa oli läsnä liittohallitus puheenjohtajansa johdolla.
…
Juhlavastaanotto ravintola Adlonin Peilisalissa alkoi klo 14. Täällä liittohallitus sain parituntisen aikana vastaanottaa valtavan onnentoivotusten määrän, kukkien, sähkeiden, erilaisten lahjojen ja lahjoitusten muodossa.
…
Kunniafaktori Aatto Nuora oli järjestänyt ulkomaisten kutsuvieraiden kunniaksi cocktailtilaisuuden kotiinsa ennen iltajuhlan alkua; tähän tilaisuuteen osallistui
myös muita kutsuvieraita ja liittohallituksen jäseniä. Iltajuhla alkoi klo 19.30 ravintola Adlonissa, jonne oli saapunut lähes kahteensataan nouseva juhla-asuinen vierasjoukko kutsuvieraita ja liiton jäseniä. Välitön tunnelma vallitsi avarassa juhlasalissa ennen illallisten alkua, kun Faktorilaulajat aloitti tilaisuuden keväisillä ja tunnelmaa luovilla lauluesityksillään fil. maist. Sampo Sovijärven johdolla.
…
Nyt olikin jo juhlaväellä mahdollisuus päästä parketille ja pian täyttyi lattia iloisista tanssijoista. Juhlaan liittyi myös puhe naisille; sen oli tähän tilaisuuteen kirjoittanut nimim. Bisquit. Tämän mainion puheen esitti Seppo Manner.
…
Lauantaina 7. päivänä toukokuuta kokoontuivat ulkomaiset kutsuvieraat ja osa liittohallituksen jäseniä vieraiden kunniaksi järjestetylle lähtölounaalle hotelli Klaus Kurkeen.
…
Yhteisenä lausumana vieraiden puheenvuoroista voitaisiin yhdistää ajatus: entistä lujemman pohjoismaisen yhteistyön luominen.
…
Faktori Åvall vastasi vieraiden tervehdyksiin ja kiitti heitä osallistumisesta juhlaan sekä ajatuksista, jotka rakentavina olivat kannustamassa Suomen Faktoriliittoa sen aloittaessa seitsemättä vuosikymmentään.

Sana vuoden päätteeksi

FAKTORI 2/1968

OTTEITA FAKTORIKOULUN 7. kurssilla opiskelleen Kalervo Lindgrenin tutkimuksesta Graafisen teollisuuden työtapaturmat:

Tapaturmien torjuntaan on graafisessakin teollisuudessa kiinnitetty huomiota jo useiden vuosikymmenien ajan. Merkittävä edistysaskel saavutettiin 28.3.1930, jolloin annettiin yksityiskohtainen työturvallisuuslaki. Laki astui voimaan seuraavan vuoden alusta. Työturvallisuutta säätelevä laki uudistettiin perusteellisesti 28.6.1958. Työturvallisuutta valvotaan jatkuvasti laeilla, asetuksilla ja ohjeilla. Vanhin voimassaoleva asetus lienee peräisin vuodelta 1917: ”Asetus työssä teollisuus- ynnä eräissä muissa ammateissa (64/1917).”

Graafisen alan koneiden suoja- ja varolaitteisiin on viime vuosina kiinnitetty huomiota yhä lisääntyvässä määrin. Alan koneistuksen pitkäikäisyydestä johtuen on kuitenkin edelleen runsaasti käytössä koneita, joiden suojalaitteissa on paljon toivomisen varaa.

…

Sosiaaliministeriön julkaisema virallinen tilasto kertoo kuitenkin, että vuonna 1960 menetettiin 18 859 työpäivää 775 työtapaturman seurauksena graafisella alalla.

…

Työhön soveltumattomat jalkineet ovat aiheuttaneet suurimman osan tähän ryhmään (= sitomo) kuuluvista kaatumisista ja putoamisista. Sitomon työvoima on naisvaltaista, ja kuten tiedämme nainen on turhamainen, jolloin kauneus usein korvaa käytännöllisyyden. Korkeakorkoinen kenkä ei kuitenkaan anna jalalle riittävää tukea kaikissa työvaiheissa, esim. erilaisten taakkojen nostossa. Toisena tähän ryhmään kuuluvana tapaturmien aiheuttajana ovat kaatumiset työpaikan portaissa.

…

Tapaturmien määrässä johtaa maanantai, kuten voi odottaakin. Edellisen illan ja yön huvitukset ja mahdollinen alkoholin käyttö aiheuttavat väsymystä ja alttiutta tapaturmille. Yllättävää sitä vastoin on torstain suuri tapaturmamäärä. Eräänä selityksenä tähän on monien kirjapainolaitosten käyttämä tapa maksaa palkka joka toisena keskiviikkona, jolloin torstaista helposti muodostuu ns. ”toinen maanantai”.

FAKTORI 9/1968

SANA VUODEN PÄÄTTEEKSI otsikoi Suomen Faktoriliiton puheenjohtaja Ahti Åvall pääkirjoituksensa vuoden 1968 viimeiseen lehteen:

Avatessamme lehden, kuunnellessamme radiota tai katsellessamme televisiota toteamme, kuinka yhteiskunta askel askeleelta luopuu perinteellisistä suhtautumisperiaatteistaan ajan probleemeihin ja hakeutuu uusiin tarpeellisiin uudestijärjestelyprosesseihin. Ei ainoastaan yhteiskunta vaan myös teollinen elämä on joutunut sen pyörteisiin. Uudistukset ja kehitys asettavat meidät yhä uudelleen arvioimaan asenteemme, kun seuraamme, miten automatisointi, rationalisointi, teknilliset uutuudet ja fuusiointi ovat vallanneet jalansijaa teollisuudessa.  Graafinen ala maassamme ei ole jäänyt kehityksessä muista jälkeen, sen toteamme jo tulleista ja tulossa olevista mullistavista uutuuksista.

Yllämainitusta voimme todeta, että uudestijärjestely ja teknillinen kehitys ovat kuuluneet tämän vuoden tavoitteisiin ja uusia tavoitteita on jo asetettu seuraavillekin vuosille. Meidän on suhtauduttava myönteisesti kehityksen kulkuun ja sen eri vaiheisiin, ellei se ole inhimillisyyttä loukkaavaa. Kouluttamalla ja kehittämällä itseämme, innoittamalla ja tukemalla toisiamme pystymme luomaan tyydytyksen toiminnassamme kukin omalla sarallamme.

Elämme hyvin mielenkiintoista aikakautta. Se on mielenkiintoista vain niille, jotka ovat asettaneet tavoitteensa tulevaisuutta silmällä pitäen. Hyvää vuoden loppua. A. Å.
Tekstin toimitti Jorma Suomi