50 vuotta sitten

FAKTORI 8/1967
Taiteilija Olavi Vepsäläisen ehdotus ”Rasteritrio” sai ensimmäisen palkinnon Sanomapainon merkkikilpailussa. Osanotto tähän Taidepiirtäjien liitto GRAFIAN ja Mainosgraafikot r.y.:n jäsenille järjestettyyn kilpailuun oli varsin runsas. Kaikkiaan tuli määräaikana 328 ehdotusta. Toinen palkinto kilpailussa meni Reijo Valkaman ehdotukselle ”Elävät pisteet” ja kolmas Mirja Ekmanin ehdotukselle ”Neliväripaino”.

Kilpailun tarkoituksena oli löytää Sanomapainolle tunnus, joka kuvaisi Sanomapainon monipuolisuutta ja työn korkeata laatua. Yhtiön johto ei ole vielä päättänyt, toteutetaanko Sanomapainon merkki voittaneen ehdotuksen perusteella. Kilpailun arvostelulautakuntaan kuuluivat Taidepiirtäjien liitto GRAFIAN edustajana taiteilija Juhani Suna, Mainosgraafikot r.y.:n edustajana taiteilija Kyösti Varis ja Sanomapainon edustajina toimitusjohtaja Aatos Erkko, teollisuusneuvos Risto Kavanne ja markkinointijohtaja Martti Immonen.

FAKTORI 1/1967
Suomessa Vuoden kauneimmat kirjat on valittu vuodesta 1947 lähtien Pohjoismaiden kirjapainoneuvoston aloitteesta. Valintaprosessi sälytettiin Graafisen Keskusliiton alaiselle Suomen kirjataiteen komitealle, mutta vuosikokoelman valitsi 11 järjestön ja laitoksen nimeämä arvostelulautakunta. Arvostelussa huomio kohdistettiin yksinomaan teosten ulkoasuun, niiden kirjataiteelliseen muotoiluun, kirjapainon työhön, sidontaan ja materiaaliin sekä sisältöön vain sen vaikutuksessa em. tekijöihin. Graafinen Keskusliitto oli jo pitkään halunnut irrottaa komitean alaisuudestaan ja saada sen nojautumaan laajemmalle pohjalle.

Tammikuun alussa 1967 pidettiinkin kokous, jossa päätettiin, että arvostelulautakunnassa olleet yhteisöt muodostavat Suomen kirjataiteen komitean, joka jatkaa edellisen komitean päätehtävän suorittamista pääasiassa entisten suuntaviivojen puitteissa. Uuteen komiteaan valittiin edustajat seuraavista yhteisöistä: Graafinen Keskusliitto, Helsingin kaupungin kirjapainokoulu, Helsingin yliopiston kirjasto, Kirjakauppiasliitto, Kirjansitomonjohtajat, Suomen Faktoriliitto (nyk. Mediaunioni), Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Taidegraafikot, Taidepiirtäjäin Liitto Grafia ja Taideteollinen oppilaitos.

FAKTORI 2/1967
Koulutusten järjestäminen alan toimihenkilöille oli vilkasta 50 vuotta sitten. Yksi tällainen oli Graafisen Keskusliiton ja Suomen Faktoriliiton toimesta Lahden Mukkulassa toukokuun 16.−19. päivinä 1967 järjestetty Faktorien jatkokurssi II² ”faktori  hinnoittelijana”. Kutsun mukaan n. 30 tunnin opetus oli suunniteltu käsittämään kustannuslaskentaa, hinnoittelua, laskuviivaimen käyttöä, suullista ja puhelinneuvottelua, kauppakirjeenvaihtoa ja myyntiin liittyvää lainoppia. Kaikki
kurssilaiset voitiin majoittaa Mukkulaan, ja suotavaa oli, että kaikki aterioivat myös Mukkulassa. Tekstit toimitti Jorma Suomi

Koulutussuunnitelmia ja koulutusta

Faktori 5/1967 HELSINGIN FAKTORIKLUBIN maaliskuun kuukausikokouksessa dipl.-ins. O. Reenpää selosti Suomen Teknillisen Seuran Graafisen kerhon laatimaa alan koulutussuunnitelmaehdotusta: ”Kansainvälisen liiketoiminnan jatkuvasti laajentuessa myös maamme graafisessa teollisuudessa työskennellään määrätietoisesti tuotannon kehittämiseksi sellaiselle tasolle, että alalla pystyttäisiin tasaveroisina tähän kilpailuun ja myös vastaamaan ulkomaiseen kilpailuun omilla markkinoillamme.  Tuotantovälineistön ja -organisaation kehittämiseksi on jo toteutettu huomattava rakennustyö, mutta mitä pidemmälle tuotantotekninen varustelu on toteutettu, sitä ilmeisemmäksi on käynyt, että edelleen kehittämistä haittaa riittävän perusopetuksen saaneen ammattitaitoisen työvoiman puute. Ammattityöväen perustietojen heikkous tulee myös vaikeuttamaan aikanaan välttämättömäksi muodostuvia uudelleenkouluttautumisia, ja alalla työskentelevien jatkokoulutukseen ei liioin voida tarjota täysiä mahdollisuuksia, koska ei tähän ehdokkailla ole riittäviä perustietoja. Ammattitietojen puuttuminen aiheutuu pääasiassa siitä,
että vaikka tuotannossa ollaan nopeasti siirtymässä uusien menetelmien käyttöön, ja uudenlaisissa tehtävissä tarvitaan uudenlainen ja perusteellinen pätevyys, alan ammattiopetus ei ole muuttunut perinteenomaisesta työpaikkaopetusjärjestelmästä juuri lainkaan.”

Opetusjärjestelmien uusimista ja ryhtymistä toimenpiteisiin kiireellisesti esitettiin mm.:

1) Perusopetus muutetaan hoidettavaksi kaksivuotisina kursseina, joissa tietopuolista opetusta voimakkaasti painottaen ja kolmeen peruslinjaan rajoittuen opetetaan rinnakkaisammatteihin otettavat oppilaat tällaisilla peruslinjoilla yhtenäisin ohjelmin: jakaantuminen päälinjan eri ammatteihin ja sen mukainen kunkin ammatin erillisopetus tapahtuu pääasiassa työpaikkaopetuksena koulunkäynnin jälkeen.

2) Tampereen ammattikouluun suunnitellut opintolinjat toteutetaan ensi tilassa ja alan liikeyritysten työpaikkakoulujen perustamissuunnitelmat pyritään saamaan hyväksytyiksi.

3) Helsingin kaupungin kirjapainokoulussa siirrytään kaksivuotiseen yhtämittaiseen perusopetukseen vähitellen ja ammateittain.

4) Keski-Suomen keskusammattikoulun kolmevuotiset opintolinjat muutetaan kaksivuotisiksi.

5) Pätevyysvaatimukset täyttävien opettajien puutteen takia hyväksytään, siihen saakka kunnes vaatimukset täyttäviä opettajia on saatavissa, täysin palkkaeduin mutta ei vakinaisiksi työnopettajan virkoja hoitamaan em. oppilaitosten kurssilla täydennetyn ammattiopin suorittaneita, sen jälkeen alalla vähintään kolme vuotta työskennelleitä työntekijöitä. Erikoisammattiaineita opettamaan hyväksytään ne, jotka keskikoulun suorittaneina ovat hankkineet edellä määritetyn työnopettajan pätevyyden sekä lisäksi täydentäneet ammattitietojaan suorittamalla täyden opinkäynnin jälkeen joko teknisen koulun tai Faktorikoulun kurssin.

6) Lisäksi ehdotetaan, mm. opettajakysymyksen ratkaisemiseksi, painotekniikan linjan perustamista Helsingin Teknilliseen opistoon. Näinhän ne suunnitelmat suurin piirtein toteutuivatkin.

 

Faktori 6/2017

SAKSAN FAKTORILIITTO yhdessä Mainz-Wiesbadenin osaston kanssa järjesti Drupa-messujen yhteydessä Kansainvälisen Faktoriunionin kokouksen. Düsseldorfin-kokoukseen oli saapunut osanottajia Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Sveitsistä, Ranskasta, Saksasta ja Suomesta. Lisäksi oli kutsuttu edustajia Hollannista ja Englannista tutustumaan Unionin toimintaan.

Tapaamisen tarkoituksena oli antaa Unionille uusia suuntaviivoja ja herätteitä toimintaan. Koska heti kokouksen alussa syntyi erimielisyyksiä, oli kokouksen lopputulos melko heikko. Ranskaa edusti kaksi liittoa toisen ollessa rakenteeltaan Suomen liiton kaltainen toisen kuuluessa kirjatyöntekijäliiton yhteyteen. Näiden liittojen liittymiskysymyksistä syntyi eräitä erimielisyyksiä sillä seurauksella, että kokouksen tarkoitus kärsi tästä.

Seuraava kokous päätettiin pitää 7.−8.9.1968 tanskalaisten isännöimänä Kööpenhaminassa, jossa toivottiin myös ratkeavan Ranskan kahden liiton välinen kiista.

 

Faktori 7/1967 GRAAFINEN KESKUSLIITTO ilmoitti Faktorikoulun IX:n kurssin alkavan Helsingissä syyskuussa 1968 kestäen toukokuuhun 1970. Kouluun pyrkivien oli esitettävä todistus seuraavien opintojen suorittamisesta: kirjeoppilaitos Tietomiehen kirjanpitokurssi ja painoasun suunnittelukurssi, jonka voi korvata Taideteollisessa oppilaitoksessa suoritettu opiskelu. Lisäksi vaaditaan Taideteollisessa oppilaitoksessa (Ateneum) suoritettu graafisen alan iltakurssi tai vaihtoehtoisesti osallistuminen Suomen Faktoriliiton ja Graafisen Keskusliiton kesäkurssiin sekä saksan tai englannin alkeet. Keväällä 1968 toimeenpannaan kielikoe, josta vapautetaan ne, jotka muulla tavalla luotettavasti todistavat vastaavan kielitaitonsa. Myös kansakoulun matematiikan oppimäärä on taidettava hyvin, ja siitä järjestetään erillinen tutkinto.

Tekstin toimitti Jorma Suomi

Sanojen ja surun jakamista

FAKTORI 2/1967

MUUT LEHDET -palstalla Kirjatyö-lehden nimimerkki O. U. otti kantaa sanojen oikeaan jakamiseen. Ennen tietokoneaikaa latojan ammattitaitoon kuului suomen kieliopin hallitseminen ja virheellisen käsikirjoituksenkin korjaaminen, ellei sitten tarkka oikolukija puuttunut asiaan.

U.:n oppimestari oli sanonut: ”Ethän sinä osaa jakaa sanoja oikein”, kun hän kastiin tutustumisen yhteydessä oli saanut tehtäväkseen latoa erään elokuvan käsiohjelman. Korrehtuurista ilmeni, että hän oli jakanut sanan tarvittu ”tietämättömyydessään” tar-vittu. Oppimestari oli arvonsa tunteva korkea herra faktori, mikä korostui mm. korkeassa, kovaksi tärkätyssä paidan kauluksessa ja hihan manseteissa. Mestarin antama oppi oli täsmällistä ja toisinaan ehkä liiankin ankaraa.

U. totesi edelleen, että em. jaetun sanan jälkimmäistä osaa näytään nykyaikaisessa pintakirjallisuudessa käytettävän keskellä riviäkin noin niin kuin tyhjää vain ja sanotaan, että se on nykyaikaista. Mene ja tiedä, vaikka niin olisikin. Kukaan ei kai ole kertonut, mitä Eva sen lehden taakse kätki siellä Edenin puutarhassa, jos kirjailijat ovat sen vasta nyt äkänneet.

Latojatoverinsa kanssa O. U.:lla oli tullut puheeksi sanojen jakaminen. Keskustelun virrasta puhkesi pari kuplaa, ja kun tällä kohtaa he heittivät ankkurin, tarttui naaraan em. sana tarvittu, ja yllättäen nousi pinnalle toinen sana − ”muualla”. He olivat onnekkaita saaliinsa johdosta, mutta jakamisesta tuli pulma. Näköjään jakaminen oli toisinaan pulmallista, ja niinpä hekin pyysivät lausunnon yhdeksältä alan asiantuntijalta professorista konelatojaan.

Voidaanko jakaa sanat muualla ja tarvittu muu-alla ja tar-vittu? Latomissääntöjen laatija, asessori V. A. Vuorio totesi: ”Ei voida. Sellaisia sanoja, joiden jälkimmäinen sanan osa seuraavalla rivillä tai peräti seuraavalla kirjan sivulla antaa luettavassa tekstissä vieraan ja yllättävän merkityksen, ei voida jakaa. Kuitenkin kirjan sivun on oltava ehjä kokonaisuus, suuria sananvälejä ei saa tehdä.”

Samassa lehdessä nimimerkki Kränä oli sekä jakamisen puolesta että vastaan. Mutta, jos sanan jälkiosasta muodostuu sopimaton sana, silloin ei voida jakaa sellaistakaan sanaa kuin herkullinen.

Olipa värikästä kieltä ja tiukkaa vääntöä.

 

FAKTORI 1/1967

TOIMINIMI PAKISTAN Paper Products Ltd., Chittagong, Itä-Pakistan, joka käytti suomalaisia papereita ja kartonkeja, etsi tuotantonsa valvojaksi painatusalaan perehtynyttä miestä, jolle olivat valmiit tarjoamaan vaativan ja miellyttävän työkentän sekä hyvät edut (asunto ym.).

Työ tulisi käsittämään painatuslaitoksen toiminnan valvomisen, johon kuului fotoprosessi, offsetpainatus, laatat, liimaus, lakkaus, kalanterointi, vahaus, päällystys jne. Ko. henkilön tuli puhua englantia. Yhteyttä pyydettiin ottamaan Kaukomarkkinat Oy:öön.

 

FAKTORI 1/1967

POHJOISMAINEN 4. Kirjanviikko järjestettiin syksyllä 1967 Suomessa. Viikon järjestäjät julistivat avoimen kilpailun kaikille Pohjoismaissa typografian muotoilussa tai graafisen alan ammateissa toimiville. Kilpailutehtävänä oli muotoilla mahdollisimman miellyttävä typografinen asu Eila Kivikk’ahon Nocturne-runoon suomenkielisenä. Kilpailutyötä oli painettava 10 kappaletta A4-koossa nelisivuisena siten, että teksti (mahd. koristeineen) painettiin sivulle 3, kun taas sivu 2 saatiin jättää joko tyhjäksi tai käyttää johonkin taiteelliseen koristeluun. Kilpailussa jaettiin rahapalkinnot.

 

FAKTORI 3/1967

PÄÄTOIMITTAJA TOTESI pääkirjoituksessaan: Miksi väsyvät ihmiset kesken…? Miksi tähän lehtemme numeroon on ollut pakko latoa niin monen faktorin kuolinsanoma? Ja miksi yhdelle parhaimmista heidän joukostaan, Vilho Olavi Siivoselle, ei annettu voimia jaksaa enempää?

Tekstit toimitti Jorma Suomi

 

50 vuotta sitten: Täystyöllisyyttä, kansainvälisyyttä ja jäsenhankintaa

Faktori-lehdistä poimittua − 50 vuotta sitten

FAKTORI 3/1966

POIMINTOJA Suomen Faktoriliiton toimintakertomuksesta vuodelta 1965:
Palkka-asioissa ei hallitus ollut joutunut vuoden aikana vaikeuksiin, koska mitään sellaista ei ollut ilmennyt, johon hallituksen olisi tarvinnut puuttua. Graafisella alalla jatkui edelleen täystyöllisyys, joka luonnollisesti vaikutti faktorikunnan työsarallekin, mikä ilolla oli huomioitu. Tällaisia kirjauksia lukisimme mielellämme tänä päivänäkin.

FAKTORI 3 JA 5/1966
KANSAINVÄLINEN TOIMINTA oli edelleen vilkasta. Faktoriunionin kansainvälinen kongressi pidettiin Pariisissa 18.−19.6.1965. Siellä liittoa edustivat Franz Korhonen ja Aatto Nuora, joka sattui olemaan kaupungissa samaan aikaan.

Skandinavian faktoriliittojen Pohjoismainen yhteistyövaliokunta kokoontui Tukholmassa 15.4.1966. Kokous voitiin katsoa kansainväliseksi, sillä paitsi Pohjoismaita oli Ranskan, Sveitsin ja Länsi-Saksan Faktoriliitoille annettu tilaisuus osallistua kokoukseen. Ranska ei kuitenkaan lähettänyt edustajaa.

FAKTORI 7/1966
Faktorilaulajat ja Helsingin faktorien rouvat houkuttelivat toimintaansa uusia jäseniä lehti-ilmoituksella.

FAKTORI 7/1966
VUODEN 1965 PARHAIDEN KIRJOJEN arvostelulautakunta, johon 11 järjestöä ja laitosta oli valinnut edustajansa, oli entiseen tapaan suorittanut edellisen vuoden kirjatuotannon arvostelun. Huomio kiinnitettiin vain teosten kirjataiteelliseen asuun sekä painon, kuvalaattalaitoksen ja sitomon työhön ja materiaaliin. Vuoden parhaitten kokoelmaan valittiin 22 kirjaa ilman keskinäistä arvosijoitusta. Parhaitten joukkoon pääsi mm. klassikkoteoksia sekä historia-, kulttuuri- ja tietokirjoja: Volter Kilven Albatrossin tarina, Eige Cronströmin Hackman & Co 1790−1965, Peter Weissin Jean Paul Marat’n vaino ja murha, Kalevala, Nokia Osakeyhtiö 1865−1965, Kaarlo Ritvolan Omakotitaloja, Ovidiuksen Rakastamisen taito, Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi, Paloheimo-Rouhunkoski-Rutasen Sukupuolielämän tietokirja, Mårtenson-Nybergin Vanha Porvoo, Riitta Pylkkäsen Vanhat tuolimme, Maria Jotunin Äiti ja poika.

Tekstit toimitti Jorma Suomi