FAKTORI 1/1972
ELÄKKEELLE SIIRTYMINEN MERKITSEE monen kohdalla eräänlaista ”elämästä luopumista”, kirjallisuudessa tavataan termi ”eläkekuolema”, jolla tarkoitetaan sitä, että eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa monelle niin voimakkaan turhautuman ja hyljätyksi tulemisen tunteen, että heidän henkinen ja ruumiillinen vastustuskykynsä murtuu, he sairastuvat ja suorastaan kuihtuvat pois.
FAKTORI 3/1972
KIRJATYÖ-LEHDESTÄ POIMITTUA. Faktori-lehden ensimmäinen tämän vuoden numero yllätti myönteisesti muodon eli ulkoasun vaihdoksellaan. Aikaisemmin on jo taittotekniikassa tapahtunut mullistus. Kun vielä otetaan huomioon lehden sisällön viime vuoden lopulla muuttuneen iskevämmäksi on kokonaistulos yhden lehden osalle näin lyhyenä aikana ollut tavattoman suuri. Edulliseen suuntaan toki. Kirjatyö 5/72
Kirjapainoalalla esimiehet ovat valtaosaltaan entisiä ammattimiehiä. Osa on saanut faktoriasemansa nuolemalla esimiehiään ja lässyttämällä roskaa työkaveristaan, takanapäin. Ehkä tästä tason mataluudesta johtuen, näiden lässyjen johtamisen pääasiana on rähjääminen, töykeä esiintyminen ja miehen vaihtaminen -tyyli.
Ihmetellä täytyy, että on kirjapainon johtajia vielä jotka hyväksyvät tällaisen toiminnan, useista huomautuksista huolimatta. Sitten kun asiat menevät liian pitkälle ja tulee riitoja, on työntekijät työehtosopimuksen rikkojia työnantajan mielestä. Se että työläiset joutuvat työskentelemään tällaisen vahtikoiran alaisena on kyllä työhuonekunnan häpeä. Ei kai me olla koiria?
nim. Ihminen Kirjatyö 6/72
FAKTORI 7/1972
Professori Osmo A. Wiio on toimittanut 100-vuotiaan Weilin+Göösin juuri julkaistun historiikin. Alla referaatti hänen lehdistölle pitämästään esitelmästä, joka noudattelee historiikin yhtä tärkeää teemaa.
PAINETUN SANAN TULEVAISUUS
Tulevaisuus on nähty nimenomaisesti sähköviestinnän aikana, tätä käsitystä on edustanut Marshall McLuhan, joka väittää gutenbergilaisen, painettuun sanaan perustuvan kauden päättyneen ja elektronisen ajan alkaneen. Tätä käsitystä on omiaan tukemaan mm. se, että esim. suomalaiset kuluttavat keskimäärin 4 tuntia päivässä radion ja television seuraamiseen ja vajaan tunnin lukemiseen. Näin saatu kuva on kuitenkin ilmeisen harhaanjohtava: painettu sana – painoviestintä – ei ole suinkaan kuolemassa.
Käytettävissä oleva tieto osoittaa painotuotteiden määrän jatkuvaa kasvua: on esimerkiksi laskettu kaiken tähän mennessä painetun tietomäärän kaksinkertaistuvan seuraavan kahdentoista vuoden aikana. Elektroniikan yhdistäminen painoviestintään tulee lisäämään myös painotuotteiden kilpailukykyä. Uudet ladonta- ja painomenetelmät tulevat nopeuttamaan esim. kirjojen painamista, ja kirjan luonne saattaa muuttua aikakauslehden tapaiseksi kertakäyttötavaraksi. Opetustoiminnassa painettu sana yhdentyy muiden opetusmenetelmien kanssa saumattomaksi kokonaisuudeksi: tavanomainen oppikirja muuttuu osaksi opetuspakettia, osaksi, joka on nopeasti uusittavissa tiedon vanhentuessa.
Erityisesti oppimistapahtumassa painettua sanaa on vaikea korvata, sillä eräs oppimisen edellytyksiä on kertaaminen, mikä ei vielä ole helppoa sähköviestimillä. Radiolla ja televisiolla ei ole vielä pitkään aikaan muistia, joskin se on kyllä tulossa. Radion ja television sanomissa vastaanottaja on sidottu lähettäjän nopeuteen. Kirjaa voi lukea nopeasti tai hitaasti oman tahtinsa mukaisesti: parhaimmillaan lukemisnopeus on kaksin-kolminkertainen puhuttuun sanaan verrattuna.
Elektroniikka ja painoväri voivat yhdessä muodostaa entistä tehokkaampia viestintämenetelmiä. Rajoittava tekijä ei kohta ole enää viestinnän kanavat, vaan ihmisen vastaanottokyky. Me saamme jo päivittäin vastaanottokykyymme verrattuna monikymmenkertaisen määrän tietoa. Suuresti lisääntyvä sanomien määrä merkitsee käytännössä sitä, että samalla lisääntyy myös viestimien kilpailu ja hukkaan menevä tieto. Samalla tulee entistä vaikeammaksi saada sanomaansa perille, mikä tuntuu merkilliseltä ristiriidalta viestinnän yhteiskunnassa.
Tekstin toimitti | Jorma Suomi