Amiedu ja AEL yhdistyvät

Ami-säätiön ja Ammattienedistämislaitossäätiö AEL sr:n hallitukset ovat hyväksyneet suunnitelman yhteisen koulutusosakeyhtiön perustamisesta. Molemmat säätiöt siirtävät uuteen osakeyhtiöön ammatillisen koulutuksen koulutustoimintansa.

Koulutustoimintojen yhdistämisen myötä syntyy Suomen suurin valtakunnallinen aikuiskoulutusorganisaatio, jossa kahden organisaation koulutustarjonnat täydentävät toisiaan opiskelijoiden ja yritysten hyväksi.

Uuden koulutusosakeyhtiön koulutustarjonta ulottuu työikäiselle väestölle tarjottavasta ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta aina laajoihin asiakkaiden kilpailukykyä kehittäviin palvelukokonaisuuksiin.

Uuden organisaation on tarkoitus aloittaa toimintansa 1.1.2020.

Lue lisää >>

Sinisyyttä heijastaen voitti Suomen lippu -postimerkin suunnittelukilpailun

1.ville-tietavainen_600

Posti Oy järjesti Suomen lippu -postimerkin suunnittelukilpailun yhdessä Grafian ja Kuvittajat ry:n kanssa 15.3.- 30.4.2019. Kilpailun tavoitteena oli löytää kuvitus tai graafinen suunnittelu vuonna 2020 julkaistavaan Suomen lippu -postimerkkiin.

Kilpailu herätti kiinnostusta ja keräsi yhteensä jopa 98 osallistujaa. Suomen lippu -suunnittelukilpailun voitti Ville Tietäväinen Sinisyyttä heijastaen -työllään, josta tehdään postimerkki. Työnsä lähtökohdaksi Tietäväinen otti suomalaisen kansallismaiseman.

–  Halusin ilmentää työssäni niitä asioita, joita Suomen lipun ajatellaan perinteisesti kuvastavan: järviä ja lunta, taivaan sineä ja pilviä. Esitin lipun tyyneen järven pintaan heijastuvana. Lipun puolikas kuvio heijastuu järven pintaan ja muodostaa samalla siniristin, kuvailee Tietäväinen.

Toiseksi sijoittui Miila Westin Aallokko-työllään. Kolmanneksi kilpailussa sijoittui Ulla Sainio juhlavalla näkemyksellään Suomen lipusta. Kilpailussa jaettiin lisäksi kaksi kunniamainintaa, jotka saivat Ilona Partanen ja Anu Saari.

Kilpailun tuomareina toimivat kirjailija ja graafinen suunnittelija Matti Remes, graafinen suunnittelija Nina Grönlund Grafian edustajana, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Jussi Kaakinen Kuvittajat ry:n edustajana, Postin Product Manager Petri Pohjolainen sekä Postin Design Manager Tommi Kantola.

Lisätietoja >>>

Lukeminen on edelleen suosittu ajanviettotapa

Kirjoja lukee mielellään 85 % suomalaisista. Painettuja kirjoja ostaneiden osuus on kuitenkin laskenut, selviää Kirjakauppaliiton ja Kustannusyhdistyksen Taloustutkimuksella teettämästä tuoreesta Suomi lukee -tutkimuksesta.

lilly-rum-303215-unsplash

Suomalaiset ostivat viime vuonna yhteensä noin 18 miljoonaa painettua kirjaa. Luku on noin 3 miljoonaa kappaletta vähemmän kuin vuonna 2013. Kirjoja lukee kuitenkin erittäin mielellään tai melko mielellään 85 % suomalaisista. Keskiarvolla mitattuna kirjojen lukeminen oli suosituin ajanviettotapa vuonna 2018, vuonna 2013 neljänneksi suosituin.

Kirjoja 12 kuukauden aikana ostaneiden osuus vastanneista laski 78 prosenttista 73 prosenttiin. Enemmän kuin kahdeksan kirjaa ostaneiden (suurkuluttaja) osuus laski 21 prosentista 15 prosenttiin ja kirjoja ostamattomien (kirjankarttelija) osuus nousi 21 prosentista 26 prosenttiin.

”Kirjamyynti on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi, mutta muutamana viimeisenä vuonna kirjakaupoissa on nähty positiivisia myyntilukuja. Vähittäiskauppa kokonaisuudessaan ja ajankäyttö- sekä kulutustottumukset ovat olleet kovassa murroksessa, ja se näkyy myös kirjakaupassa”, toteaa Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson.

Kolmen seuraavan vuoden aikana vastaajat uskoivat lisäävänsä kaunokirjallisuuden ostamista, mutta vähentävänsä viihdekirjallisuuden, lastenkirjojen ja nuortenkirjojen ostamista. Tietokirjoja vastaajat arvelivat ostavansa saman verran kuin ennenkin.

Suurkuluttajista suurempi osa kuin kirjankarttelijoista oli vuonna 2018 hankkinut sähkökirjoja ja pilvilukemistoja. Ne korvasivat todennäköisesti osan aiemmista painettujen kirjojen hankinnoista.

Lisätietoja:
Kirjakauppaliitto, toimitusjohtaja Laura Karlsson
puh. 050 571 5511 / laura.karlsson@kirjakauppaliitto.fi

Suomen Kustannusyhdistys, johtaja Sakari Laiho
puh. 040 589 8868 / sakari.laiho@kustantajat.fi

Kansainvälinen lehdistönvapauden päivä 3.5.

Päivälehden museossa avoin yleisötilaisuus median tilasta ja toimittajien työstä 3.5. Tervetuloa!

Suomessa toimittajia uhkaillaan, häiritään ja haastetaan oikeuteen, maailmalla vainotaan ja jopa murhataan.

Suomi putosi lehdistönvapauden kärkimaan pallilta vuonna 2017. Mikä on tulos tänään? Kuinka Nicaraguassa selvitään hallituksen paineen alla? Miten lehdistönvapautta yritetään pitää Somaliassa? Uskaltavatko asiantuntijat vielä puhua toimittajille Suomessa? Onnistuuko vihapuhe hiljentämään kriittiset äänet?

Alustava ohjelma:

Klo 16-17 Vapaata tutustumista Päivälehden museon näyttelyihin + kahvitarjoilu

Klo 17-19 Keskustelu

  • Avaus ja terveisiä maailmalta (Auli Starck, Vikes)
  • Malja sananvapaudelle
  • UNESCO-toimikunnan tervehdys (puheenjohtaja Henna Virkkunen, MEP)
  • Lehdistönvapausindeksi 2019: Vihapuhe, maalittaminen ja pelon mekanismit (Jarmo Mäkelä, Toimittajat ilman rajoja)
  • Vapaus tehdä journalismia Somalian kansallistelevisiossa (Liban Abdi Ali, johtaja, Somalian kansallistelevisio SNTV)
  • Sananvapaus Suomessa uusin silmin (Mojibur Doftori)
  • Toimittajien uhkailu ja hiljentäminen (Juha Rekola, Suomen Journalistiliitto)

Keskustelun moderoi Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson.

Järjestäjät:
Viestintä ja kehitys -säätiö
Toimittajat ilman rajoja
Suomen Unesco-toimikunta
Suomen Journalistiliitto
Helsingin Sanomain Säätiö

Tapahtuma Facebookissa.

Sisaret 1918 -teos on Sarjakuva-Finlandia-voittaja

Meeri Koutaniemi nosti vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon saajaksi yhdentoista tekijän teoksen Sisaret 1918 (Arktinen Banaani). Ehdolla oli 61 sarjakuva-albumia.

sisaret_1918_banneri.jpg

Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa kymmenen ansioitunutta piirtäjänaista kuvaa naisten ja lasten kokemuksia sodasta sekä punaisten että valkoisten puolelta nähtynä. Tarinat perustuvat Kansan Arkiston muistitietokokoelmaan sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmaan, joihin tavallisten ihmisten kokemuksia rintamalla, vankileireissä, sairaanhoitajina tai silminnäkijöinä tallennettiin 1960-luvulla runsain mitoin.

Näin Meeri Koutaniemi perusteli valintaansa: ”Äärimmäisen tärkeä näkökulma historiaan, joka on liian usein peitetty, vähätelty tai unohdettu. Kymmenen eri piirtäjän voimakas kädenjälki luo moniulotteisuutta ja syvyyttä suomalaisten naisten vahvoihin henkilökohtaisiin tarinoihin. Koskettava ja taidokas teos on kunnianosoitus naisten läpikulkemalle taistelulle ja historian kuvan moninaistamiselle.”

Antologian on toimittanut Kansan Arkiston tutkija, FM ja sarjakuvantekijä Reetta Laitinen. Hän on valinnut sekä projektiin osallistuneet taiteilijat että teoksen pohjalla olevat muistelmat, kerännyt taustatietoja ja kirjoittanut tekstit puhtaaksi.

Teoksen tekijät ovat Warda Ahmed, Mari Ahokoivu, Ainur Elmgren, Reetta Laitinen, Annukka Leppänen, Reetta Niemensivu, Emmi Nieminen, Elina Ovaskainen, Hannele Richert, Aino Sutinen ja Tiitu Takalo.

Tampere Kuplii ry:n vuonna 2007 perustama Sarjakuva-Finlandia-palkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tehdystä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkintosumma on 5 000 euroa.

 

Uusi Teollisuus -messuilla 20.-21.3. ratkaisuja teollisuuden haasteisiin

Uusi_Teollisuus-logo
Uusi teollisuus -messut Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa kokoaa yhteen teollisuuden yritykset, asiantuntijat ja päättäjät.

Uusi tapahtuma esittelee tuotannon ammattilaisille kunnossapidon, työturvallisuuden ja teollisuuden palveluita.

Ohjelmassa on asiantuntijapuheenvuoroja ja case-esimerkkejä muun muassa nykyaikaisista teollisuusympäristöistä, ennakoivasta kunnossapidosta sekä joustavasta työturvallisuuskulttuurista.
Tapahtuma avoinna 20.3.2019 klo 9–17 ja torstaina 21.3.2019 klo 9–16

Vuoden 2018 kauneimmat kirjat on valittu

Vuoden kauneimman kirjan arvonimen sai tänä vuonna Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina (WSOY). Kirjan ulkoasun on suunnitellut Johannes Nieminen.

Oksanen_Piiroinen_Ohikuljetut_pressikuva
Kuva Antti Huittinen

Kirjassa raatia viehättivät kokonaisvaikutelma, suunnittelun tarkoituksenmukaisuus ja kirjaesineen muotoilun sopivuus aiheeseen. Kokonaisuus puhuu samaa kieltä kirjan sisällön kanssa: kaikkiin kirjoihin eivät sovi kultafolio ja kovat kannet. Viesti on voimakas, kun sen välittämisen keinot ovat oikeat.

Kauneimmat kirjat 2018 -kokoelmaan valittiin yhteensä 25 kirjaa. Valikoimassa pyrittiin monipuolisuuteen sekä lajityyppien että suunnitteluratkaisujen osalta: klassisen kirjasuunnittelun ohella kokoelmassa on rajoja rikkovia, konventioista poikkeavia näkemyksiä ja toteutustapoja. Lisäksi Kirjataiteen onnistuneimmat kannet -kunniakirjalla palkittiin 11 onnistuneinta kantta. Suomen kirjataiteen komitealle lähetettiin arvioitavaksi 182 kirjaa.

Kauneimmat kirjat 2018 osallistuvat Best Book Design from all over the World -kilpailuun ja kiertävät näyttelyissä Suomessa ja kolmessa Euroopan maassa. Kilpailun järjestämistä tukevat Suomen Messusäätiö ja Otavan kirjasäätiö.

Lue lisää >>>

Kaikuja tulevaisuudesta

Robotit on mielletty koneiksi, jotka tekevät samaa työvaihetta väsymättömästi ja tarkasti. Kirjapainoissa robotit tulivat ensimmäisinä jälkikäsittelyyn. Robotti on myös pelkkä ohjelmisto ilman fyysistä olemusta. Uutiskuvat käsitellään robotilla sopiviksi lehden prosessiin, puhutaan ”autoreprosta”. Kun soitat digitaaliseen painoon, robotti vastaa ja ottaa työn vastaan. Se lähettää asetusarvot tuotantoprosessiin, ja tuota pikaa tulee ulos asiakkaan tilaama työ. Ei tiedetä tarkkaan, missä mikäkin osa prosessista on, sillä tuotanto on verkottunut. Jos kokonaisuutta ei vielä olekaan, on osia siitä jo nyt käytössä.

Robotit ovat jo monella alalla osana prosessia, vaikka asiakas ei sitä aina huomaa. Tulevaisuudessa kaikki osaavat painaa ”autopressiä” käyttäen. Voihan laulajaksikin ryhtyä kuka vaan, kun laulaa ”autotonen” kanssa.

Tulevaisuus onkin saanut yritykset miettimään, mistä liiketoiminta jatkossa muodostuu. Näyttää siltä, että osa alamme suurista yrityksistä luopuu entisistä toimintatavoistaan, ne suuntaavat katseensa esimerkiksi kiinteistöbisnekseen. Vain muutama yritys on edelleen sitoutunut toimimaan graafisella alalla. Toimijoita on entistä vähemmän ja myös tuotevalikoima supistuu. En mainitse nimiä, mutta aika näyttää kehityksen suunnan. Se näkyy jo nyt heikkona signaalina. Yhteisomisteisissa yrityksissä trendin voi havaita panostuksissa ja strategioissa.

Alalle tarvitaan siis uutta liiketoimintaa, kuten tulostamisen osaamisen hyödyntämistä 3D-tulostuksessa tai funktionaalista painamista. Tämä sisältää mm. painetun elektroniikan ja taipuisat näytöt sekä laajennetun todellisuuden. Muutkin alat ovat näistä kiinnostuneita, esimerkiksi paperi- ja pakkausteollisuus.

Koulutus nykymuodossa loppuu. Työelämä ja koulutus täytyykin entistä kiinteämmin liittää yhteen. Olisiko vanha toimintamalli tässä myös se uusi? Ennen vanhaan iso yritys perusti oman ammattiopiston omaan organisaatioon, tällöin koulutus vastasi paremmin työelämän tarpeita sekä ammatillisesti että lukumääräisesti. Koodarikoulutuskin toteutettiin yritysvetoisena. Uusi asia ei aina ole uusi, vaan se voi olla vanha, aikanaan tarpeellisuutensa osoittanut. Tarpeet muuttuvat ja trendit ratkaisevat.

Työelämän mallit muuttuvat, eivätkä vahvat etujärjestöt enää ole tarpeellisia siinä muodossa, jossa ne ovat toimineet. Ilmastonmuutos myös varmasti muuttaa toimintaa graafisella alalla. Ja yksi tämän päivän suurista puheenaiheista liittyy hiilijalanjälkeen. Kaikki mitä teemme sisältää valintoja hiilijalanjäljen suhteen; syöminen, asuminen, liikkuminen. Kun huomioidaan pienhiukkaset, noki ja puhdas vesi, on elämisen yhtälö melko monimutkainen. Sukupolvi sitten ei tätä liiemmälti ajateltu, mutta viimeistään meidän sukupolvemme on pakko pitää se mielessä. Koko ajatusmaailmamme on nyt muututtava.

Faktori 5/1969: 60-vuotisjuhlavuosi

SUOMEN FAKTORILIITTO (nyk. Mediaunioni) täytti 60 vuotta 5.6.1969. Puheenjohtaja Ahti Åvall kiteytti pääkirjoituksessa kuluneet 60 vuotta mahtipontisesti:
• Kuusi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun yhteenkuuluvaisuuden ajatus sai alkunsa
faktoripiireissä kautta maan.
• Kuusi vuosikymmentä yhteenkuuluvaisuuden henki on sykkinyt kirkkaana keskuudessamme.
• Kuusi vuosikymmentä se on ollut voimanlähteemme päivittäin, viikoittain, vuosittain.
• Vaalikaamme edelleen perinteitämme ja antakaamme yhteenkuuluvaisuuden hengen loistaa kirkkaana alkavalle uudelle vuosikymmenelle.

FAKTORI 5/1969
LEHDESSÄ EI käsitelty liiton koko 60-vuotista historiaa, vaan viimeksi kuluneita 10 vuotta. Ajanjakson katsaus alkoi näin:

Kuudenkymmenen vuoden rajamerkin saavuttaminen on ihmiselämässä tapahtuma, joka huomataan myös julkisuudessa puhein ja lehtikirjoituksin. Siitä lähtien on jokaisen viisivuotiskauden kuluminen merkkitapahtuma. Nyt kuusikymmentä vuottaan täyttävä Suomen Faktoriliitto ei ole menossa eläkkeelle, vaan kohden vilkastuvan toiminnan vuosia, jotka suuntautuvat tulevaisuuteen meidän sukupolvemme ulottumattomiin. Näköalat ovat siis toiset kuin eläkeläisen tulevaisuudennäkymät. Eräänä vähäisenä käytännön kysymyksenä joudumme ottamaan kantaa siihen, onko liiton vastaisille 65-, 70-, 75-, 80- jne. merkkipäiville todella annettava se merkitys ja huomio, mikä tähän asti on tässä nuoressa nuorten yhteisöjen maassa ollut tapana. Suuri kysymys on taas se,
millainen liittomme on tulevaisuudessa, ja ainoa oikea vastaus tähän lienee: järjestömme tulee olemaan sitä, miksi sen teemme.

FAKTORI 6/1969
SUOMEN FAKTORILIITON
60-vuotisen toiminnan juhlapäivää vietettiin 6. päivänä toukokuuta Helsingissä. Merkkipäivän tilaisuuksia juhlisti lukuisa ulko- ja kotimaisten kutsuvieraiden joukko.

Ulkomaisina kutsuvieraina liittomme juhlapäivän viettoon osallistuivat Kansainvälisen Faktori-Unionin presidentti Fridolin Krull Länsi-Berliinistä sekä pohjoismaisten veljesjärjestöjen edustajina seuraavat: Chr. Thillemann, Grafisk Branchen edustajana Tanskasta, I. Mathiesen Norsk Faktorförbundin edustajana Norjasta sekä Grafisk Faktors- och Tjänstemannaförbundetin edustajana T. Holmberger Ruotsista kaikki rouvineen. Lisäksi edusti sikäläistä liittoa asiamies L.-E. Lundell. Kutsuvieraana oli myös entinen Faktori-Unionin presidentti Nils Tempte rouvineen.

Kotimaisina kutsuvieraina osallistuivat juhlallisuuksiin mm. liittomme osastojen edustajat ja kunniafaktorit Väinö Jokivaara, Aatto Nuora ja Frans Korhonen sekä työnantajaliittojemme kuin myös lukuisten graafisen alan agentuuriliikkeiden edustajat.

Juhlapäivän vietto aloitettiin jo aamulla klo 8.30 kunniakäynneillä liiton syntysanojen lausujan ja ensimmäisen puheenjohtajan Albert Kosk’in sekä monikymmenvuotisen rahastonhoitajan Otto Lindstedtin haudoilla. Tilaisuudessa oli läsnä liittohallitus puheenjohtajansa johdolla.

Juhlavastaanotto ravintola Adlonin Peilisalissa alkoi klo 14. Täällä liittohallitus sain parituntisen aikana vastaanottaa valtavan onnentoivotusten määrän, kukkien, sähkeiden, erilaisten lahjojen ja lahjoitusten muodossa.

Kunniafaktori Aatto Nuora oli järjestänyt ulkomaisten kutsuvieraiden kunniaksi cocktailtilaisuuden kotiinsa ennen iltajuhlan alkua; tähän tilaisuuteen osallistui
myös muita kutsuvieraita ja liittohallituksen jäseniä. Iltajuhla alkoi klo 19.30 ravintola Adlonissa, jonne oli saapunut lähes kahteensataan nouseva juhla-asuinen vierasjoukko kutsuvieraita ja liiton jäseniä. Välitön tunnelma vallitsi avarassa juhlasalissa ennen illallisten alkua, kun Faktorilaulajat aloitti tilaisuuden keväisillä ja tunnelmaa luovilla lauluesityksillään fil. maist. Sampo Sovijärven johdolla.

Nyt olikin jo juhlaväellä mahdollisuus päästä parketille ja pian täyttyi lattia iloisista tanssijoista. Juhlaan liittyi myös puhe naisille; sen oli tähän tilaisuuteen kirjoittanut nimim. Bisquit. Tämän mainion puheen esitti Seppo Manner.

Lauantaina 7. päivänä toukokuuta kokoontuivat ulkomaiset kutsuvieraat ja osa liittohallituksen jäseniä vieraiden kunniaksi järjestetylle lähtölounaalle hotelli Klaus Kurkeen.

Yhteisenä lausumana vieraiden puheenvuoroista voitaisiin yhdistää ajatus: entistä lujemman pohjoismaisen yhteistyön luominen.

Faktori Åvall vastasi vieraiden tervehdyksiin ja kiitti heitä osallistumisesta juhlaan sekä ajatuksista, jotka rakentavina olivat kannustamassa Suomen Faktoriliittoa sen aloittaessa seitsemättä vuosikymmentään.

Ikkunat pois ja koneet sisälle

Pienestä kyläkaupasta oli haastavaa tehdä toimiva offsetpaino. Laitteet ja koneet löysivät paikkansa, mutta eipä aikaakaan, kun mikään ei enää ollut hyvin. Tilat olivat liian ahtaat. 

Papereiden kantaminen kaupan ovesta pienissä erissä vei aikaa. Aluksi ostimme arkit puhtaassa A3-koossa, mutta tehokkaamman leikkurin hankinnan jälkeen ostot siirtyivät lavakauppaan ja kooksi vaihtui raaka A2. Väliaikaista lankkusiltaa pitkin turvallisuutta laiminlyöden työntelimme autokuskien kanssa lavat tuulikaappiin.

edf

Asiakaskunta vakiintui ensimmäisen vuoden aikana. Kotipaikkakunnalta asiakkaita oli melko vähän, kunnan puolesta ei ostettu lappustakaan. Vaistosin vihamielisyyden. Päättäjinä olivat samat tyypit, jotka olivat yrittäneet häätää isäni pois paikkakunnalta. Ihmettelin, miksi sama peli jatkui seuraavassa sukupolvessa.

Tuotteemme olivat huimasti laadukkaampia kuin paikallisen sanomalehden, jossa muoviset kuvalaatat tehtiin viivarastereilla ja ne sähellettiin epäselviksi kohopainokoneen liian kovalla puristuksella. Onneksi Etelä-Pohjanmaan yrittäjähenkisyys oli terveellä tavalla härmäläisissä. Ylihärmän koneteollisuus otti ilolla vastaan uuden offsetpainon.

Minulla oli kova hinku näyttää osaamistani, ja ajauduin siksi tyhmyyteen. Tarjosin suunnittelun, kirjoittamisen ja valokuvaamisen taitoja ilmaiseksi. Se toi monta uutta asiakasta, mutta en tajunnut, ettei yrittäminen ole hyväntekeväisyyttä. Kilttiydellä ei vaurastu.

Kohtasimme laman toisensa jälkeen, ja silloin huomasin elämän kovuuden. Muutama hyvä asiakas ajautui – ehkä hyväuskoisuuttaan – konkurssiin. Muutamalla oli pääpaino idänkaupassa, ja sen hiipuminen ajoi kaaokseen. Hienot liikeideat vajosivat mustaan aukkoon. Tunsin syvää myötätuntoa, vaikka minulta jäi paljon saamatta. Myös oma työmme oli valunut samaan aukkoon.

Pieni offsetpainomme kasvoi maltillisesti, mutta konekanta ja tilat olivat riittämättömät.

Vaihtaessamme pankkia kuulin ihmettelyä siitä, miksi emme investoi rohkeammin. Naapurikunnista otettiin yhteyttä ja tarjottiin mahdollisuutta laajentaa. Emme olisi uskaltaneet avata peliä, mutta sitten sattui iso moka. Eräs DI ja yritysjohdon konsultti alkoi hiillostaa käymällä kerran viikossa esittelemässä ideaansa. Hän ehdotti painon siirtämistä Lapualle ja taitojensa hyödyntämistä. Tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta samalla pelottavia, sillä konsultin mukaan tilaisuuteen tarttuisi pian joku muu, ja me menettäisimme lapualaiset asiakkaamme. Hän tiesi, että lapualaiset olivat nousseet tärkeimmiksi asiakkaiksemme ja yhdessä härmäläisten kanssa pitivät meidät hengissä. Oli pakko ottaa pelottelu vakavasti.

Törmäsimme osaamattomuuteen investointien suunnittelussa. Tämän konsultti havaitsi nopeasti. Hänellä oli iso rooli muutoksessa, hän tiesi miten yhteiskunnan ja Kehitysaluerahaston rahoitus järjestyisi. Samalla hän mietti mahdollista omaa asemaansa yrityksessämme.

Vuonna 1981 rakensimme Lapualle noin 400 neliön teollisuushallin. Hankimme uusia koneita, ja työntekijämäärä kasvoi. Tuntui mallikkaalta, mutta iltaisin katselin makuuhuoneen kattoon saamatta unen päästä kiinni. Pelkäsin, etten kykene yrityksen vetäjäksi. Olin sortunut ylipitkiin työpäiviin ja viikonlopputöihin. Uupuminen oli hiipinyt elämääni. Työ ei enää ollut ideoiden iloista toteuttamista, siitä oli tullut taakka. Viikossa ei ollut vapaita tunteja eikä lomien pitäminen ei tullut mieleenkään. Olin mustan aukon reunalla.

Kovilla kokemuksilla on hyvätkin puolensa, ne kouluttavat. Jossain vaiheessa huomaa, että on kovetettava itsensä, opiskeltava lisää ja uskottava kykyihinsä. Tämän oppiessaan saattaa tulla allergiseksi konsulteille, heistä voi saada näppyjä! Seppo Parkkonen