Tervetuloa tekoäly

Sanomalehtien työpaikkailmoittelua voitiin aikoinaan pitää hyvänä talousbarometrinä. Ilmoitusten määrän kasvu ennakoi noususuhdannetta. Myös odotettavissa olevat vaalit voitiin budjetoida varmana ilmoitusmyynnin kasvuna. Näin ei ole enää, vaikka vaaleja on tulossa solkenaan. Työpaikatkin ilmoitetaan ja haetaan mieluummin netin kautta.

Kirjakaupat mainostavat hanakasti paperille painettuja uutuuskirjoja ja pitävät promootiotilaisuuksia, joissa kirjailijat pääsevät kertomaan työstään ja kirjoistaan. Kirjakauppa saa näistä tilaisuuksista pienen piikin kirjojen myyntiin, ja kirjailijaa ne hyödyttävät ennen kaikkea julkisuudella, joka lisää netistä tehtäviä latauksia. Netti kasvattaa osuuttaan perinteisen paperikirjan kustannuksella. Sama koskee  sanomalehtiä, jotka saavat jo enenevässä määrin tuloja netin kautta, koska perinteisten paperilehtien tilausmäärät ovat laskeneet ja vähentäneet ilmoitustuloja.

Tämä on vain osa alan digitalisaation autuutta, joka tuntuu välillä jo printtimedian kyykyttämiseltä. Sille vaan ei mahda mitään, että ihmiset tottuvat ja totutetaan uusiin medioihin. Meidän on suorastaan pakko asioida sähköpostitse ja suorittaa tiedonhakuja internetissä. Televisiouutisetkin vihjaavat usein asioista vain otsikkotasolla, loput voi lukea www-sivuilta. Riesana ovat lisäksi mainostajat, jotka seuraavat toimiamme internetissä kuin hai laivaa.

Tässä markkinatilanteessa printin tulee etsiä ratkaisuja, jotka kytkeytyvät ihmisten käyttämiin uusiin medioihin ja tuovat uuden tai täydentävän elementin tuotantoketjuun. On hyväksyttävä, että jakelukanavat monipuolistuvat.

Kaikkea kun ei voi tehdä itse, on verkostoituminen suositeltava ja loppupeleissä myös taloudellinen ratkaisu. Uusi ajattelu vaatii uutta tekniikkaa, joka ei välttämättä kuulu perinteiseen liiketoimintaan, mutta kytkeytyy osana uudenlaiseen mediaketjuun. Juuri tähän verkostoituminen on oiva ratkaisu.

Uusinta ilosanomaa meille tarjotaan tiedolla, että tekoäly tekee läpimurron. Se johtuu siitä, että tietokoneiden muistien laskentatehon kasvu mahdollistaa robotiikan kehittymisen uudelle tasolle. Vaikutus näkyy mullistavalla tavalla painoteollisuuden prosesseissa. Aluksi automaatio korvasi yksinkertaisia, toistuvia työtehtäviä, nyt odotetaan, miten tekoäly myllertää printtimedian perinteisiä rakenteita. Kysymys kuuluu, ovatko robotit varmasti hyviä johtajia?

Pitkä päivätyö

Muistelmia Savon Sanomain kirjapainosta 1950-luvulta – osa 2

Latojaoppilaan elämä oli varsin vaihtelevaa, jouduimme aluksi mm. sulattamaan ja valamaan latomakoneisiin tarvittavan metallin.

Sitä varten oli ensin noudettava polttopuut, ja jos ei sattunut olemaan valmista poltettavaa, sirkkelöimme halot sopivan mittaisiksi. Sula metalli nostettiin padasta kauhalla. Siinä joskus väistämättä muodostui roiskeita, joista tuli elinikäisiä muistoja nilkkoihin ja ranteisiin.

Merkittävä tekninen parannus tapahtui, kun saimme sähköllä toimivan padan. Siinä vain oli sellainen epäkohta, että valuhana oli kiinni silloin, kun hanan kampi oli pystyssä. Sulaessaan hana aukesi omia aikojaan painovoiman vaikutuksesta, ja sula metalli valui pitkin lattiaa. Jäähdyttyään sitä sitten hakattiin rautakangella irti lattialankuista. Teimme paljon muitakin hanttihommia, kuten kirjekuorivaraston siirtoa latomosta ja kellarin tyhjennystä valkoisen kivitalon kellarista. Nämä työt herättivät tietysti meissä närää, kun emme mielestämme saaneet tehdä tarpeeksi ammattityötä. Taisipa siitä asiasta joskus tulla protestoituakin faktoreille. Latomon työoloissa tapahtui suuri parannus, kun saatiin loistevalot kattoon pitkään riviin tavallisten hehkulamppujen tilalle.

Teoriaa opiskelimme ammattikoulussa, yhtenä iltapäivänä viikossa yleissivistäviä aineita ja kahtena iltana ammattiaineita. Matematiikan opettajana oli nuori insinööri Yrjö Vänttinen, joka teki meihin vaikutuksen reippaalla esiintymisellään ja yhtälöillään. Ammattiaineita opettivat paikkakunnan faktorit, kuten isäni, Kivisalo ja Kosunen sekä Savon kirjapainon John Marks. Hän kehotti meitä jonkin verran harrastamaan ammattia, jota kehotusta ainakin osa meistä noudatti vuosien varrella.

Savon Sanomat 4417780_
Kassanhoitaja Aino Sovinen ja kauppaneuvos Martti Suhonen. Kuva Savon Sanomat arkisto.

Joskus ammattikoulussa oli lomaa päivätunneista, jolloin me oppilaat katsoimme kohtuulliseksi pitää vapaata ja teimme iltapäiväretken esim. Puijolle eväinemme. Pinnaus tietenkin paljastui pian, ja saimme tehdä menetetyt tunnit jälkeenpäin.

Oppilasnäyte hyväksytty

Käsinlatojan oppilasnäyte tehtiin neljän oppivuoden jälkeen ja siihen kuuluivat: 1) Kirjan nimiösivun eli ”tittelisivun” suunnitteleminen ja latominen.  Sivussa piti olla määrätty määrä tekstiä ja ryhmittelyjä. 2) Kirjan kahden sivun latominen leipätekstillä irtokirjakkeista sisältäen määrätyn määrän otsikoita ja alaviitteen. 3) Taulukkoladelman vähintään 3-kertaisella päällä ja poikkivat erillään. 4) Kirjelomakkeen suunnittelun ja latomisen. Arvostelun kohteina olivat sekä typografia että tekninen osaaminen ladelmassa. Arvosteluraadin muodostivat faktorit Martti Luukkonen Savosta ja Armas Kröger Kansallisesta Kirjapainosta. Oppilasnäyte hyväksyttiin.

Kuvalaattalaitoksessa olivat työssä Yrjö Vuorio, Etelä-Suomesta tullut ”Isi” Sakari Nummelin ja Pentti Kerman, Savosta muuttanut. Oppilaina olivat Alpo Tenhunen, joka oli hyvä pöytätenniksessä. Jarmo Laine, Sulevi Natunen ja Leo Varjoranta liukenivat varhain omille teilleen. Leksasta tuli TV-mekaanikko ja liikkeenharjoittaja. Alkuvuosina kemigrafit käyttivät jossain työvaiheessa puhdasta pirtua. Heillä oli vaikeuksia saada kulutus pidettyä tehtyjen kuvalaattojen edellyttämällä tasolla.

Sitomossa työskentelivät aviopari Kalle ja Maini Holopainen. Maini oli välillä postituksessakin. Toivo Reinikainen myös kehysti tauluja. Liisa Miettinen, Aino Tapaninen ja silloista nuorempaa väkeä olivat latomon Ramin puoliso Raili Auvinen (Savolainen), Sirkka Pelli (Ahvenainen) ja ”Rönä” Juha Ruotsalainen, hyvä mäkimies ja talonmiehen poika.

Laatikkotehtaan puolella olivat Vieno Tolonen, jonka poika Jouko jatkaa ammattimiehenä latomossa sekä pujottelun Suomen mestari Maija Savolainen, aikaisemmin mainitun Vike Savolaisen tytär. 50-luvun loppupuolella laatikkotehtaan toiminta laajeni ja silloin tulivat töihin ainakin Leila Puustinen ja Railin sisko Riitta Koskinen (Savolainen) ja varmaan muitakin nimeltä mainitsemattomia henkilöitä. Sitomoa ja laatikkotehdasta johti itsenäisesti Reino Saavalainen. Sitomon tuloksen hän sai aina näyttämään kannattavalta, koska pystyi laskuttamaan kirjapainoa täydellä hinnalla kilpailutilanteesta riippumatta.

Ukkini Pekka Mömmö suoritti kirjansitojan oppinäytteen Savon Sanomain (Sanan Vallan) kirjapainon edeltäjän Backmanin kirjapainossa vuonna 1898. Hän oli puoluemiehiä (sd) ja toimi agitaattorina Pohjois-Savossa sekä kansanedustajana Suomen ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa. Mummini Aino on ollut joskus postittajana ja poikani Seppo on nyt työssä postituksessa.

Savon Sanomat 4394097_
Savon Sanomien postitusta. Kuva Savon Sanomat arkisto.

Vaativaa käsityötä

Postituksen ihmisistä osa työskenteli päivällä ja osa yöllä, samat ihmiset vuorottelivatkin. Heitä olivat mm. Tyyne Pirinen, Sirkka Vänskä, Hilda Puurunen, Irma Saikkonen, näyttelijäveljesten ja kirjaltaja Matin äiti, sisarukset Rauha Holopainen (Kokkonen) ja Kaija Hakkarainen, Toini Ojala, Aino Hänninen, Johanna Koistinen, Toini Nykänen ja monet muut. Tilaajien nimet painettiin ensin kohokirjoitetuilta ”pistotetuilta” metallilevyiltä pitkille paperinauhoille, joista paperilaput leikattiin ja liimattiin lehtiin ”sammakoilla”. Käsityötä siis kauttaaltaan.

Savon Sanomat 4394104_
Käsinladontaa, oikealla Ilmi Väänänen. Kuva Savon Sanomat arkisto.

Konttorissa, ilmoitus- ja levikkiosastolla olivat pääkassa Aino Sovinen, Mirjam Manninen, Toini Holopainen, Tyyne Mehtonen, Eila Äijälä, Kyllikki Savolainen, ”SanttuPyykkönen ja Liisa Keränen (Pesonen), joka siis avioitui latomon Joken kanssa. Konttoripäälliköksi tuli suoraan sotaväestä ekonomi Kalle Poussa, oli sittemmin Keskisuomalaisen toimitusjohtaja.

Kuljetuksia linja-auto- ja juna-asemalle hoiti ainakin vielä alkuvuosina legendaarinen parivaljakko Jussi Kortelainen + ruuna. Jussi oli iloinen ja mukava henkilö, jolta sai aina ystävällisen sanan ja lisäksi ainakin yhden tai joinain päivinä kaksikin karamellia, jotka Jussi kaivoi taskustaan ja tarjoili auliisti puhekumppanilleen.

Lehtitalon taloutta hoiti taitavasti Martti Suhonen, joka oli aikaisemmin luonut perustan lehden levikin kasvulle ajamalla moottoripyörällään ympäri maakuntaa ja kehittämällä nerokkaan asiamiesjärjestelmän. Oli suuri kunnia olla Savon Sanomain asiamies, jolle kyläläiset voivat tilaustensa lisäksi kertoa uutisensa ja jättää ilmoituksensa lehteen painettavaksi.

Konekantaa uudistamaan

Suhonen uudisti kirjapainon konekantaa viisaasti, mm latomakoneet olivat kaupungin parhaat. Suhonen oli todellinen herrasmies, tunsi jokaisen työntekijän ja tervehti kohteliaasti hattuaan nostamalla. Siihen aikaan ei juurikaan sinuteltu saman talon väkeä, vanhempia ammattilaisiakin teititeltiin. Tarkkaan harkitsevana miehenä Suhonen voitti itselleen aikaa, siirtäen kieltä poskesta toiseen ja toteamalla ”Minä eppäelen”. Hän varoitteli ammattisokeudesta ja ihmetteli, mitä tiedolla tekee, jos ei ole sille pitopaikkaa.

Monet tässä mainitut ja mainitsemattomat henkilöt ovat tehneet pitkän päivätyön alalla ja osa jatkaa vieläkin työtään. Suuri osa on jo siirtynyt rajan toiselle puolelle. Kunnioitamme heidän muistoaan.

Hannu Taanio (Mömmö)

Haastattelut: Pertti Holopainen, Erkki Viljakainen, Jaakko Kosunen ja Kauko Haalas, joka on myös osittain tarkistanut tekstin.

 

 

Hassua on olla olemassa, mutta onhan se tyhjää parempi?

Noin vuosi sitten kirjoitin tällä palstalla jutun, jossa sivusin yhteisöllistä, aatteellista toimintaa. Pääpointtini tuolloin oli aatteellisuuden merkitys asiana, joka pitää yhteisöjä koossa. Kirjoitin tuolloin mm. tähän tyyliin: ”Aate on kuitenkin se liima, joka vie yhteisöjä eteenpäin. Aatteellisen toiminnan ylläpitäminen on kansakuntien, puolueiden, liittojen, yhdistysten jne. sisäinen voimanlähde, yhteisten näkemysten löytämistä ja pyrkimystä ratkaisujen tekoon yhdessä.”

Pohdin – vaatimattomasti globaaliin kontekstiin ajatukseni siirtäen – silloin myös tuloillaan olevia USA:n presidentinvaaleja. Edellä mainitun aate-ajatukseni liitin Yhdysvaltojen ja maailman politiikan tuleviin käänteisiin. Pohdin, eteneekö maailma kenties yhteisiä demokratiaa, luontoa ja tasa-arvoisen maailman aatteita kunnioittaen vai päädymmekö itsekkäiden, pienen piirin aatteiden ja muiden ahdasmieliseksikin kokeman politiikan seuraajiksi.

No, niinhän siinä sitten kävi. Tällä hetkellä Trumpia pressaksi ajanut USA:n republikaaninen puolue on aatteellisen sekaannuksen vallassa, kun Mr. President sinkoaa twiittejään maailmalle. Moraali ja presidentin instituution kunnioitus tuntuvat olevan katoavaa luonnonvaraa. Uskottavuus ja yhteisen aatteen hehku heikkenevät, ja samalla heikkenee kansakunnan painoarvo maailmassa.

Tämähän tietysti luo muulle maailmalle mahdollisuuksia lisätä omien aatteidensa painoarvoa ja näkyvyyttä. Olikohan tästä yksi esimerkki piskuisen Suomen presidentin vierailu Valkoisessa talossa? Oli sinänsä hienoa katsoa lehdistötilaisuutta, jossa presidentit esiintyivät vierekkäin. Omamme vaikutti puheiden ja eleiden perusteella olevan jopa suurempi valtionpäämies kuin USA:n presidentti. Hienoa Suomi ja Suomen korrektisti toimiva presidentillinen instituutio! Arvot ja aate ovat kohdallaan.

Aatteellinen yhdistyksemme on kuluneen vuoden ajan toteuttanut yhteistä toimintaa,  olemme puuhailleet pientä, vähän suurempaa ja jotain siltä väliltä. Luultavasti juuri sitä, mitä yhteisöllistä, ammatillista yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä tukevan yhdistyksen kuuluukin. Pienenä sisäpiiritietona kerrottakoon, ettei tapahtumiin ja toimintaan liittyvistä yksityiskohdista ole ihan aina ollut yhteistä näkemystä hallituksessakaan, mutta kuitenkin yhteistyön hedelmä on yleensä saatu nopeasti kuorittua ja nautittua. Ja se on juuri aatteen kehitystä, kun ollaan eri mieltä ja sitten lopulta hyväksytään yhteinen, yhteisöllinen näkemys.

Käytänkin tilaisuutta hyväkseni, ja kiitän Mediaunionin hallitusaktiivien toimintaa tämän vuoden osalta. Kiitos hyvästä yhteistyöstä! Oikein hyvää loppuvuotta myös kaikille jäsenille, yhteistyökumppaneille ja muille lehden lukijoille!

Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

”Kaikki pitäisi tehdä niin helposti kuin mahdollista, mutta ei yhtään helpommin.”
Albert Einstein

Lontoossa ja IPEX-messuilla

Lontoo otti meidät vastaan mukavan lämpöisessä syyssäässä 2.11., kun matkasimme IPEX-messuille.

ryhmakuva_messuilta

Matkalla hotelliin matkaopas Ville Kinos kertoi faktoja Lontoosta ja englantilaisista. Hotellilta käveli muutamassa minuutissa Sohon alueelle pubien ja ruokaravintoloiden sekaan. Ensimmäinen lounas olikin perienglantilaiseen tyyliin fish & ships Tree Greyhounds -pubissa.

Englantilaiset ovat ystävällisiä. Pubeissa ja ravintoloissa saa neuvoja sekä apuja heikommallakin kielitaidolla. Vierustoverit lähes aina kysyivät, mistä olemme kotoisin, ja kyselivät Suomesta.

Messupäivä Birminghamissa

IPEX-messuille menimme junalla. Matka oli nopea, junat ajallaan ja Birminghamissa juna pysähtyi aivan messualueen viereen. Itse messut olivat valitettavan pienet verrattuna edelliseen kertaan, kun itse olen viimeksi ollut paikalla. Osastoihin tutustuessa tuli kuitenkin vastaan kaikkea mielenkiintoista. Apexin osastolle oli pystytetty Ryobin 9-sarjan LED-UVpainokone.

messut

Erilaisia laminaattoreita ja digifoliokoneita oli monella osastolla sekä suurkuvatulostimia ja niiden erilaisia pinnoitevaihtoehtoja. Myös kovakantisten liimattujen kirjojen tekemiseen oli monia eri valmistajien koneita, jotka kaikki näyttivät olevan tarkoitetut pieniin painoksiin. Itseäni messuilla kiinnosti eniten Duplon osastolla ollut Digital Spot UV Coater, jolla pystyy tekemään uv-lakkaefektejä digipainettuihin
arkkeihin. Hienoa laitteessa oli kamerakohdistus, mikä varmistaa lakan osumisen oikeaan kohtaan eikä yleistä digipainatuksen kohdistusheittoa tule.

Digifolioinnit olivat messuilla näyttävän näköisiä. Kaikkiin koneisiin oltiinkin valittu paperiksi hyvälaatuinen sopivan paksuinen silkki, mikä varmisti folioinnin täydellisyyden.

Messukierroksen päätteeksi osa porukasta kävi tutustumassa Birminghamin messualueen lähellä sijaitsevaan kansainväliseen moottoripyörämuseoon. Siellä esitellään pääsääntöisesti englantilaisvalmisteisia, hienosti entisöityjä moottoripyöriä. Pyöriä on esillä noin 820 kappaletta kolmessa hallissa valmistusvuosilta 1901–2007.

4_2017 moottoripyorajengi

Tapahtumia Lontoossa

Matkalla jäi myös mukavasti aikaa tutustua Lontooseen oman mielenkiinnon mukaan.
Useat kävivät British Museumissa, joka sijaitsi aivan hotellin vieressä. Museon Egypti-osasto muumioineen oli todella vaikuttava ja kiinnostava. Portobello Roadin antiikkimarkkinoilla oli myynnissä esimerkiksi kasteja ja puisia irtokirjakkeita, joiden lähtöhinta oli 3 puntaa/kpl.

Lontoon liikennetta

Myös London Eye, Greenwichin nollameridiaani, Camden Market, parlamenttitalo sekä monet muut nähtävyydet olivat ryhmäläisten kohteina. Kävimme naisporukassa kokemassa Westminster Abbeyn Cellarium Cafessa perinteisen englantilaisen Afternoon Tea -hetken, johon sisältyivät teen lisäksi perinteiset, kolmion malliset leivät, kakut sekä rusinaskonssit. Osa kävi Harrodsin tavaratalossa, toiset Selfridgesillä. Molemmat kuulut tavaratalot ovat nähtävyyksiä jo itsessään. Teksti ja kuvat Soile Lappalainen

50 vuotta sitten

FAKTORI 8/1967
Taiteilija Olavi Vepsäläisen ehdotus ”Rasteritrio” sai ensimmäisen palkinnon Sanomapainon merkkikilpailussa. Osanotto tähän Taidepiirtäjien liitto GRAFIAN ja Mainosgraafikot r.y.:n jäsenille järjestettyyn kilpailuun oli varsin runsas. Kaikkiaan tuli määräaikana 328 ehdotusta. Toinen palkinto kilpailussa meni Reijo Valkaman ehdotukselle ”Elävät pisteet” ja kolmas Mirja Ekmanin ehdotukselle ”Neliväripaino”.

Kilpailun tarkoituksena oli löytää Sanomapainolle tunnus, joka kuvaisi Sanomapainon monipuolisuutta ja työn korkeata laatua. Yhtiön johto ei ole vielä päättänyt, toteutetaanko Sanomapainon merkki voittaneen ehdotuksen perusteella. Kilpailun arvostelulautakuntaan kuuluivat Taidepiirtäjien liitto GRAFIAN edustajana taiteilija Juhani Suna, Mainosgraafikot r.y.:n edustajana taiteilija Kyösti Varis ja Sanomapainon edustajina toimitusjohtaja Aatos Erkko, teollisuusneuvos Risto Kavanne ja markkinointijohtaja Martti Immonen.

FAKTORI 1/1967
Suomessa Vuoden kauneimmat kirjat on valittu vuodesta 1947 lähtien Pohjoismaiden kirjapainoneuvoston aloitteesta. Valintaprosessi sälytettiin Graafisen Keskusliiton alaiselle Suomen kirjataiteen komitealle, mutta vuosikokoelman valitsi 11 järjestön ja laitoksen nimeämä arvostelulautakunta. Arvostelussa huomio kohdistettiin yksinomaan teosten ulkoasuun, niiden kirjataiteelliseen muotoiluun, kirjapainon työhön, sidontaan ja materiaaliin sekä sisältöön vain sen vaikutuksessa em. tekijöihin. Graafinen Keskusliitto oli jo pitkään halunnut irrottaa komitean alaisuudestaan ja saada sen nojautumaan laajemmalle pohjalle.

Tammikuun alussa 1967 pidettiinkin kokous, jossa päätettiin, että arvostelulautakunnassa olleet yhteisöt muodostavat Suomen kirjataiteen komitean, joka jatkaa edellisen komitean päätehtävän suorittamista pääasiassa entisten suuntaviivojen puitteissa. Uuteen komiteaan valittiin edustajat seuraavista yhteisöistä: Graafinen Keskusliitto, Helsingin kaupungin kirjapainokoulu, Helsingin yliopiston kirjasto, Kirjakauppiasliitto, Kirjansitomonjohtajat, Suomen Faktoriliitto (nyk. Mediaunioni), Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Taidegraafikot, Taidepiirtäjäin Liitto Grafia ja Taideteollinen oppilaitos.

FAKTORI 2/1967
Koulutusten järjestäminen alan toimihenkilöille oli vilkasta 50 vuotta sitten. Yksi tällainen oli Graafisen Keskusliiton ja Suomen Faktoriliiton toimesta Lahden Mukkulassa toukokuun 16.−19. päivinä 1967 järjestetty Faktorien jatkokurssi II² ”faktori  hinnoittelijana”. Kutsun mukaan n. 30 tunnin opetus oli suunniteltu käsittämään kustannuslaskentaa, hinnoittelua, laskuviivaimen käyttöä, suullista ja puhelinneuvottelua, kauppakirjeenvaihtoa ja myyntiin liittyvää lainoppia. Kaikki
kurssilaiset voitiin majoittaa Mukkulaan, ja suotavaa oli, että kaikki aterioivat myös Mukkulassa. Tekstit toimitti Jorma Suomi

Kesä sujahti helteitä odotellessa

Ilmaston lämpeneminen on tieteellisesti todistettu, mutta ainakin viime kesän osalta saattaisi kuulua soraääniä. Sääennusteet olivat ainakin Hämeenlinnan seutuvilla ihan pielessä. Luvattiin hellelukemia, mutta mittari pystyi vaivoin näyttämään 20 asteen lämpötiloja. Jospa helleraja olikin siirretty säästötoimena kuusi astetta alemmaksi.

Parkkonen_Faktorilan kevättalkoot IMG_0003

Kesän suunnitelmiimme kuului pitkästä aikaa lomailu Tampereen Faktoriklubin Petäjäjärven lomapaikassa. Aloitimme toukokuussa osallistumalla kevättalkoisiin ja varaamalla loman juhannuksen alusviikolle.

Talkoissa oli mukavasti porukkaa. Rohkein mies, Petri, määrättiin katolle sammaleen torjuntaan. Muut puuhastelivat jalat maassa. Suosituin työ oli klapien pilkkominen. Itse arkailin klapien pilkkomista, sillä kirveen tuottama tärähdys ei olisi hyväksi kipeälle selälle. Toisin kuitenkin kävi. Oletin, että seuraavana päivänä selkä vihoittelisi, mutta se olikin normaalia parempi. Liikunta taivutteluineen oli lääke.

Odottelimme innokkaasti lomaa. Lopulta se tulikin ja pääsimme pakkaamaan. Petäjäjärvellä huomasimme, että vaatevalinnassa oli tehty virheitä. Uimahousut, shortsit, t-paita ja sandaalit olivat tarpeettomia. Kumisaappaat onneksi olivat matkassa lähinnä nurmikkoalueen leikkaamisen vuoksi. Aiemmin olin oppinut, että siinä hommassa silloin tällöin astui sammakon päälle.

Parkkonen Faktorilan laituri IMG_1370

Yhtenä päivänä ajelimme Kurun keskustaan ostamaan lämmintä päälle. Pia-Liisa löysi monitoimikaupasta mukavat villasukat, mutta minulle ei löytynyt pitkäpunttisia alushousuja, joten ajelimme melkoisessa vesisateessa Ylöjärven keskustaan. Sieltä sopivat pöksyt löytyivät ja samalla hankimme juhannuksen ruoka- ja juomatarpeet.

Petäjäjärvellä käydessä ei pidä koskaan unohtaa Seitsemisen kansallispuistossa käyntiä. Se on hieno luontokohde. Hyvin viitoitettuja patikointipolkuja on useita. Metsähallituksen infosta saa lainaksi kartat.

Vaikka sää teki lomailulle omat konkelonsa, niin leppoisa oleilu luonnonkauniilla alueella toi positiivisen mielialan. Toivottavasti myös ensi kesänä saamme lomaviikon Faktorilasta.

Seppo Parkkonen
Kuvat: Pia-Liisa Parkkonen

Parkkonen_Seitsemisen kansallispuiston keloaarre IMG_1353

Viipuri, karjalaisten kaupunki

Mediaunionin Suomi 100 -kulttuurimatka kohdentui Lappeenrannasta Viipuriin 31.8.–3.9.2017. 18 mediaunionilaista ja 11 puolisoa kokoontui Hotelli Scandic Patriaan, jossa Karjala-lehden päätoimittaja Markus Rissanen kertoi lehden historiasta ja nykytilanteesta.

Viipuri IMG_20170901_142938

Karjala-lehti aloitti toimintansa Viipurissa 1. tammikuuta 1904. Lehden ja Karjalan kirjapainon toimitalo on nykyisin Hotelli Viipuri. Kiinteistössä toimii myös Hotelli Knut Posse. Sodan jälkeen toimitus muutti Helsinkiin, josta se siirrettiin myöhemmin Lappeenrantaan. Karjala-lehti on torstaisin ilmestyvä viikkolehti, joka keskittyy karjalaisuuteen liittyvään uutisointiin. Tietoiskun jälkeen osa porukasta jatkoi SaiPan lätkämatsiin.

Torstai 31.8.
Aloitimme aamun karjalaisella aamupalalla, ja suuntasimme kävellen matkustajasatamaan, josta tullimuodollisuuksien jälkeen siirryimme laivaan. M/s Carelia suuntasi Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin.

Varhaisimmat hankkeet vesitien rakentamiseksi Saimaan ja Suomenlahden välille ovat peräisin vuosilta 1499 ja 1607. 1800-luvun alkupuolella Suomen tultua autonomiseksi osaksi Venäjän keisarikuntaa kanavointihankkeet nousivat esiin. Kanava rakennettiin 1845–1856 ja avattiin keisari Aleksanteri II:n kruunajaispäivänä 7. syyskuuta 1856.  Sulkukammioita keisarin kanavassa oli 28 ja pituutta 58 km.

Kolmas rakennuskausi vuosina 1963–1968 toi kahdeksan sulkua ja parikymmentä siltaa lisää. Uuden kanavan vihki käyttöön Urho Kekkonen elokuun 5. päivänä vuonna 1968. Nykyisestä kanavasta Suomen puolella on 23 km. Kanavaväylä on leveydeltään 34–55 m ja syvyydeltään 5,2 m. Korkeusero on n. 76 m. Laivamatkalla nautimme vaihtelevista maisemista ja söimme makoisan lounaan noutopöydästä. Viipuriin saavuttuamme majoituimme tullimuodollisuuksien jälkeen Hotelli Victoriaan ja lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle.

Viipuri IMG_20170902_121433

Saimme tietoa Suomen aikaisista kiinteistöistä, niiden omistajista ja nykyisestä käytöstä. Erityisiä nähtävyyksiä ovat mm. Pyöreä torni, kauppahalli, Torkkelinpuisto, Patterinmäen linnoitus, Viipurin linna, Rantabulevardi ja silta, Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, rautatieasema, Pietarin korkeakoulu, kauppaopisto, Eremitaasin sivutoimipaikka jne. Illallinen syötiin viinin kera Victoria-hotellin Monrepo-ravintolassa.

Perjantai 1.9.
Aamupalan syötyämme läksimme kävellen opastetulle kierrokselle Viipurin linnaan. Opastus oli perusteellinen läpileikkaus tuhoutuneista ja poltetuista vaiheista nykytilaan. Kuvakokoelmaan Suomen aikaisesta Viipurista ehdimme tutustua vain osittain. Lounaan jälkeen siirryimme bussilla Viipurin Eremitaasiin, ja illan vietimme iloisesti Pyöreässä tornissa. Ruokailun yhteydessä viihdytti paikallinen tanssiryhmä.

Lauantai 2.9.
Aamupalan jälkeen kävelimme opastetulle kierrokselle Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon, joka tuhoutui osittain sodan aikana ja korjattiin venäläisten toimesta. 1990 luvulla kirjastoa korjattiin alkuperäisten piirustusten mukaan suomalaisten konsultoimana. Presidentti Tarja Halonen ja silloinen pääministeri Vladimir Putin luotsasivat remontin päätökseen. Uusittu kirjasto avattiin marraskuussa 2013.

Viipuri_IMG_20170831_112937

Iltapäivä olikin vapaa ostoksille ja oleskelulle Viipurissa. Paluumatkalla M/s Carelialla nautimme päivällisen. Kiitos kaikille osallistujille hienosta kulttuurimatkasta!
Teksti ja kuvat Kari Koivisto

Kylpylämatka Kuressaareen

Helsingin seniorifaktorien kylpylämatka suuntautui Viron Kuressaareen. Maanantaina 11.9. Viking Linen terminaaliin kokoontui 28 henkilön ryhmä. Matkasimme Viking XPRS -laivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Kuressaareen. Majoituimme Grand Rose Spa -hotelliin aivan Kuressaaren keskustassa. Nautimme hotellin täysihoidosta ruokailuineen ja hoitoineen. Ruoka oli hyvää ja matkalaiset tyytyväisiä.

bdr

Keskiviikkona oli tarjolla saarikierros. Oppaanamme oli Maria Peep, joka osoittautui
varsinaiseksi vitsinikkariksi, ja kolmetuntinen opaskierros hurahti nopeasti. Ensin suuntasimme keskiaikaiseen Karjan Pyhän Katariinan kirkkoon. Tutustuimme kohteeseen ulkopuolelta, koska kirkko oli suljettu. Sitten suuntasimme kohti Anglan tuulimyllyjä. Viiden tuulimyllyn ympärille on perustettu mielenkiintoinen turistipyydys.

Tuulimyllyjen lisäksi pihalla on vanhoja maatalouskoneita traktoreista puimakoneisiin
ja auroista hevoskärryihin. Kahvilan sisällä on museo vanhoine pajoineen ja paljon muuta historiaa. Anglasta suuntasimme Kaalin meteoriittikraatterille, jonka iästä on monta arviota alkaen 2400 vuodesta 7600 vuoteen. Kaupunkiin palattuamme kiersimme vielä Marian johdolla Kuressaaren tärkeimmät kohteet. Teksti ja kuva Keijo Lehto

Editan museo – merkittävä kokoelma lyijykaudelta

Editan museossa on kokoelma kirjapainotekniikkaa, jonka avulla on tuotettu lukematon määrä valtionhallinnon tärkeimpiä asiakirjoja sekä muita painotuotteita, myös kirjoja ja lehtiä. Museo ei ole yleisölle avoin, ja vain harvat ulkopuoliset ovat siihen päässeet tutustumaan.

Kokoelman juuret juontavat vuonna 1859 perustettuun Keisarillisen senaatin kirjapainoon, joka oli tiukasti sidoksissa Suomen hallintokoneistoon. Kirjapaino toimi  Senaatintalon eli nykyisen Valtioneuvoston linnan yhteydessä.

#yleisnäkymä1
Yleisnäkymä Editan museosta. Edessä vasemmalla faktorin työpiste, keskellä vuosina 1959–1982 käytössä ollut vedoskone ja taustalla käsinlatomo.

Suomen itsenäistyttyä kirjapainon nimi vaihtui Valtioneuvoston kirjapainoksi ja sen tilauskanta kasvoi huomattavasti. Toiminnan laajenemisen myötä kirjapaino muutti eduskunnan tuntumaan. Valtion Painatuskeskukseksi nimi vaihtui vuonna 1967. Samalla säädettiin, että kaikki valtion painatustyöt oli annettava Painatuskeskukselle, ellei se itse antanut lupaa niiden teettämiseen muualla.

Vuonna 1975 Painatuskeskus muutti moderneihin toimitiloihin Hakuninmaalle. Tuotantotekniikkaa uudistettiin kuitenkin hitaasti, ja kohopaino pysyi tuotannon perustana. Painatuskeskus jäi jälkeen alan teknisestä kehityksestä, uutta tekniikkaa kokeiltiin ja sisäänajettiin verkkaisesti.

Kertarysäyksellä offsetaikaan

Painatuskeskuksen uudeksi pääjohtajaksi tuli vuonna 1981 Olavi Perilä. Hänen johdollaan tuotanto modernisoitiin muutaman vuoden kuluessa kokonaan. Kaikkea ”lyijykauden” tekniikkaa ei kuitenkaan hävitetty, sillä Painatuskeskuksen historiallinen
rooli valtiokoneiston aineistotuottajana ymmärrettiin.

Sattumalta näille esineille oli paikkakin valmiina. Uuteen toimitaloon oli varattu tila uima-altaalle, joka jäi rakentamatta. Tästä kellarissa sijaitsevasta 374 neliön tilasta tehtiin museo.

#leijonat1
Regaalin laatikosta paljastuu lauma leijonia.

Museossa ovat edustettuina kaikki kirjapainon työvaiheet painopinnanvalmistuksesta jälkikäsittelyyn. Esineet on sijoitettu asiantuntevasti ja osastoittain. Erityisen täysipainoinen on monotype-osasto. Laitteet, varaosat, manuaalit ja käyttöohjeet sekä erilaiset tekniset muuntotaulukot ovat tallella. Jopa huoltopöytä tarvekaluineen on toimintavalmiina, vain monttööri puuttuu. Esineteksteihin on kirjattu tietoja laitteista sekä niiden käyttövuosista. Joidenkin kohdalla on mainittu myös hankintahinta.

Esimerkiksi monotype-kirjoittimen (käytössä 1962–1982) hankintahinta on nykyrahaksi muutettuna liki 50 000 €. Valinkoneen (käytössä 1958–1983) hankintahinta on ollut noin 70 000 €. Samoihin aikoihin hankittu Intertype-rivilatomakone maksoi nykyrahassa liki 85 000 €.

Budjetti ajoi kaiken muun ohi

Valtion budjetti sekä eduskunnan lainsäädäntöön liittyvät asiakirjat olivat  Painatuskeskuksen tärkeimpiä töitä. Kun budjettineuvottelut saatiin valmiiksi – mihin aikaan vuorokaudesta tahansa – piti kirjapainon käynnistää budjetin painotyöt välittömästi. Budjetin valmistuminen olikin vuosittain toistuva jännitysnäytelmä, jota Painatuskeskuksessa seurattiin henkeä pidätellen.

Nykymaailmassa budjettiesityksen kaltaiset työt sujuvat muun tuotannon lomassa. Niiden työstämiseen ei liity samanlaista draamaa kuin menneinä vuosina. Tämän kadotetun draaman dokumenttina Editan museo toimii oivallisesti.

Kokoelman painokoneista mielenkiintoisin on Miehlen kaksivuoropainokone, joka ostettiin Keisarillisen senaatin kirjapainoon vuonna 1907. Sillä voitiin painaa 0-kokoisia arkkeja, ja sen nopeus oli 1.600 arkkia tunnissa. Painokone jäi pois käytöstä vasta vuonna 1984, mikä antaa osviittaa uudistumisen vauhdista. Jälkikäsittelylaitteita kokoelmassa on paljon. Niidenkin poistovuodet näyttävät osuvan 1980-luvun alkuun. Ne on vaihdettu modernimpiin laitteisiin samaan aikaan kuin latomon ja painon kalustokin uusittiin.

#miehle1
Miehlen kaksivuoropainokone, jonka valmistusvuosi on 1901. Senaatin kirjapainoon se hankittiin 1907 ja tuotannosta se poistettiin 1984.

Myös postituksen laitteistot ovat menneet vaihtoon samoihin aikoihin. Esillä on mm. pistotus- ja osoiteleimauskone, jotka molemmat olivat tuotantokäytössä vuosina 1928–1980.

Museo tänään

1980-luvun jälkeen Editan museon kokoelma on karttunut vain vähän, mutta esimerkiksi valoladonnan laitekantaa on tuotu museoon 1990-luvun puolella. Kokoelma on karttunut
myös yritysostojen kautta. Edita osti mm. Tilgmannin rippeet ja niinpä Ferdinand Tilgmannin patsas on saanut paikan Editan museossa.

Editan museo on hieman ristiriitainen nimitys. Museon kokoelmat ovat käytännössä peruja Valtion Painatuskeskuksen ajoilta, eikä Editan lippu enää liehu kirjapainotalon pihalla. Editan toimintaa jatkaa valtion omistama Nordic Morning Oyj. Emoyhtiön yhtenä osana toimii printin ja sähköisen viestinnän palvelukumppaniksi itsensä määrittävä Edita Prima. Kiinteistön osoitekaan ei ole enää Hakuninmaantiellä vaan osoite on Kuninkaantammenkierto 3. Talo on kyllä tiukasti kiinni perustuksissaan,
mutta kadun ja myös kaupunginosan nimi on vaihtunut.

Maailma museon ympärillä muuttuu, mutta toivottavasti museo pysyy. Sillä on kerrottavanaan tärkeä viesti. Teksti ja kuvat Markku Kuusela.

Artikkelia varten ovat tietoja antaneet Edita Primassa työskentelevä Tuomo Hekkala sekä Editan seniorifaktorit Kari Honkanen ja Timo T. Saarikoski. Editan museon pääsee tutustumaan vain erikseen vierailusta sopimalla.

#berthold
Bertholdin valoladontatyöasema 1980-luvulta. Laitteessa on kaksi näyttöä, joista isommasta näkee ladelman asettelun ja pienemmästä ladotun tekstin. Hiirtä ei ole vaan kaikki typografiset komennot annettiin näppäimistöltä, siksi näppäimistö on paljon monipuolisempi kuin tämän päivän ”näppikset”.