Kujeilua vai näpertelyä?

Onko termi kuvaladonta tuttu? Jos epäröit vastatessasi, et ole varmasti ainoa. Googlekin antaa kuvaladonnalle vain kahdeksan osumaa, joista useimmat vievät joulukorttien tulostussivuille. Vain yksi osuma osuu oikeaan.

Albert Schillerin kuvaladontatyö The Antique Shop.

Google-haun perusteella voisi äkkiseltään luulla, että kuvaladontatuntemus on katoamassa. Näin ei kuitenkaan ole. Se ainoa oikea osuma nimittäin kertoo, että Grafia on myöntänyt apurahan graafikko Heikki Lotvoselle, jonka tutkimuksen otsikko on: ”Kujeilua typografisin aineksin – kuvaladonnan historiaa 1900-luvun alun Suomesta”.

Mitä kuvaladonta sitten on? Graafinen tietokirja vuodelta 1960 määrittelee sen piirroksia jäljittelevien kuvien ja koristeyhdistelmien latomiseksi, joka tehdään viivakkeiden, koristeiden ja muiden ladontamateriaalien avulla.

Kuvaladontaa on harjoitettu aina siitä lähtien, kun latojat ovat pidelleet käsissään kirjakkeita. Aina on ollut niitä, jotka ovat kokeilleet, millaisen kuvan linjoista ja muista ladontatarpeista saisi aikaiseksi. Monesti työ on jäänyt kesken, ja ladelma on pitänyt purkaa, koska siihen käytettyä materiaalia on tarvittu tilaustöiden valmistamiseen.

Joskus sinnikkäät taitajat saivat työnsä valmiiksi ja ehtivät onneksi ottaa niistä vedoksiakin. Näin kuvaladelmatyöt ovat säilyneet vedoksina näihin päiviin asti.

Heikki Lotvonen tutkimassa Walto Malmiolan kuvaladontatöiden alkuperäisvedoksia Kirjan talossa Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen toimistolla.

Suomessa tunnetuin alan taitaja oli Walto Malmiola (1893–1950), joka KK:n kirjapainossa työskennellessään valmisti useita kuvaladelmia. Niistä tunnetuin on kuva säveltäjä Jean Sibeliuksesta. Sen Malmiola teki valokuvasuurennosta apuna käyttäen. Sibelius-tauluun Malmiola käytti messinkistä viivamateriaalia noin 30 000 juoksuciceroa (noin 130 metriä) sekä välisteitä ja kvadraatteja.

Viivakkeilla ja geometrisillä ornamenteilla
tehty kuvaladelma.

Messinkinen materiaali oli arvokasta, ja sille olisi ollut käyttöä KK:n kirjapainon tuotannossa muutenkin. Mutta kirjapainon johtaja Atte Syvänne arvosti Malmiolan taitoja ja antoi hänen käyttää kirjapainon välineistöä kuvaladelmatöissään.

Kuvaladonnan tutkimus

Graafikko Heikki Lotvonen kiinnostui kuvaladontatöistä opiskellessaan Aalto-yliopistossa graafista suunnittelua. Ensin hän kiinnostui 1980-luvun tietokoneilla tehdystä ns. ASCII-grafiikasta. Siitä katse siirtyi taaksepäin, ensin kirjoituskoneella tehtyihin kuviin ja sitten kuvaladontaan.

Jatkaessaan opintojaan Amsterdamissa hän perehtyi kuvaladontaan syvällisemmin. Tällöin hän totesi, että kuvaladontaa ei ole osattu arvostaa, joten myös siihen liittyvä tutkimustieto on vähäistä. Yleisö ei ymmärtänyt, millaista työmäärää, kärsivällisyyttä, hahmotuskykyä, ammattitaitoa sekä luovuutta kuvaladelman valmistaminen edellytti. Toisaalta ammatissa toimivat pitivät kuvaladonnan harrastusta joutavana puuhasteluna, joskin osoituksena verrattomasta ammattitaidosta.

Kuvaladontaa harjoittivat kirjapainoväen lisäksi myös monet kuuluisat kirjainmuotoilijat ja typografit, mutta heidänkään kuvaladelmansa eivät ole arvostettuja tai yleisesti tunnettuja. Tämä on vahinko, sillä mielenkiintoinen kuvaladonnan maailma tarjoaa paljon silmänruokaa ja ihmeteltävää. Kuten esimerkiksi Albert Schillerin teos The Antique Shop, jota Lotvonen pitää mestariteoksena.
– Sitä tutkimalla näkee, mitä kaikkea koristekirjainten ja viivakkeiden avulla voi saada aikaan, hän toteaa.

Kuvaladontatyö, joka julkaistiin Kirjapainotaito-lehdessä vuonna 1939.

Lotvonen rajaa omassa tutkimuksessaan kuvaladontaan kuuluvaksi kaikenlaiset abstraktit ja esittävät sommitelmat, jotka on tehty typografisia viivakkeita, kirjaimedian ilmiöitä, kirjaimia, merkkejä, kliseitä ja/tai koristekirjakkeita yhdistellen. Töiden tulee olla käsin- tai Monotype-latomakoneella ladottuja.

Suomalaiset kuvaladelmat

Suomessa kuvaladelmien valmistamisen aktiivisinta aikaa oli 1900-luvun alkupuolisko. Tuolloin Kirjapainotaito-lehti julkaisi satunnaisesti kuvia niistä. Eniten niitä julkaistiin 1930-luvulla. Valitettavasti kuvien tekijöitä ei useinkaan mainittu. Kuvaladonnan vähättelyä oli Suomessakin paljon. Kirjapainotaito- lehdessä Malmiola itse nimitti Sibelius-kuvansa valmistamista kujeiluksi, kun taas lehden toimitus kutsui työtä latousnäpertelytaidon mestariteokseksi.

Sota-aikana kuvaladelmien tekoon ei kirjapainoissa ollut aikaa, ja ladontamateriaalitkin olivat kortilla. Tarvikepula jatkui 1950-luvun alkuun saakka. Vasta silloin kirjakevarastot alkoivat täyttyä uudelleen. Tuolloin kuvaladonnan konkarit olivat jo poistuneet työelämästä, eikä uusia yrittäjiä entiseen tapaan enää ilmaantunut.

Taitava käsinlatoja ja sittemmin faktorina ja toimittajana toiminut sekä Suomen Työväen Säästöpankin hallinnossa uran tehnyt Albert Karjalainen oli yksi niistä kirjaltajista, joiden tiedetään tehneen myös kuvaladontatöitä. Hänen kuten monen muunkaan suomalaisen kujeilijan töitä ei tunneta. Löytyisikö niistä tietoa lehtemme lukijoiden arkistoista tai tietolaareista? Heikki Lotvoselle voi laittaa postia kuvaladontaan liittyen. Heikin sähköpostiosoite on hlotvonen@gmail.com.

Teksti ja kuvat Markku Kuusela

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.