Kohopainoa turkulaisittain

Humalistonkadulla Turun keskustassa toimii suomalaisittain harvinainen yritys, Letterpress House, käsinladonnan ja kohopainon erikoisliike.

Taiteilijatarvikkeita ja muita Letterpress Housessa myynnissä olevia tuotteita.

Kohopainon englanninkielinen nimitys letterpress on vakiintunut eri maissa toimivien pienten kohopainotekniikkaan keskittyneiden yritysten nimitykseksi. Nämä lähinnä käsityöläisputiikkeihin rinnastettavat painot poikkeavat perinteisistä kirjapainoista. Niissä valmistetaan pieniä painoksia
erikoistöistä, ja usein yrittäjä itse tekee kaikki tuotantoon liittyvät työvaiheet: suunnittelee ja hinnoittelee, hankkii tarvittavat materiaalit, latoo tekstit sekä painaa ja tekee jälkikäsittelytyöt. Alihankintana teetetään yleensä vain kuvalaatat, jos sellaisia tarvitaan.

Kirjakkeita Männistö on hankkinut siten, että pääkirjasinperheet Garamond ja Helvetica olisivat mahdollisimman täydelliset.

Näihin tehtäviin ei enää saa ammattioppia, vaan taidot täytyy hankkia itse. Alan työtehtävät opetteli itsenäisesti myös Letterpress Housen omistaja, kohopainomestari Sakari Männistö.

Raumalta lähtenyt, mutta jo pitkään Turussa asunut Männistö valmistui teolliseksi muotoilijaksi viisitoista vuotta sitten Turun ammattikorkeakoulusta. Sen jälkeen hän työskenteli muotoilun ja graafisen suunnittelun tehtävissä. Vähitellen Männistöä alkoi nyppiä, kun huolella tehdyt työt menettivät digipainossa parhaan teränsä: vastaan tuli ikäviä yllätyksiä, kun esimerkiksi musta ei ollutkaan mustaa.

Oppi kantapään kautta

Männistön tuttavalla oli kohopainokone. Sen toimintamekanismi ja laadukas jälki kiehtoivat, ja Männistö hankki itselleen pienen Adana-nykäisimen. Sen avulla kohopainon lainalaisuudet tulivat tutuiksi. Sitten olikin aika hankkia isompi tiikelikone. Etsiessään itselleen sopivaa 1900-luvun alkupuolella valmistettua tiikeliä hän päätyi Arab-merkkiseen laitteeseen, joka oli kaupan Englannissa. Männistö matkusti Englantiin, jossa tiikeli oli osiin purettuna nähtävänä, ja teki kaupat.

Männistöllä oli nyt mieleisensä laite, mutta hän ei tiennyt, miten sitä käytetään. Oli etsittävä joku, jolla olisi käytössä vastaava tiikeli. Suomessa englantilaisvalmisteinen Arab on melko tuntematon merkki, joten apua oli haettava muualta. Lopulta apu löytyikin Hollannista, kun amsterdamilainen painajamestari Thomas Gravemaker lupasi auttaa.

Tavattuaan Gravemakerin Männistö sai paitsi tarvitsemansa tiedot myös kärsivällisen oppi-isän. Miehet tapasivat myöhemmin sekä Amsterdamissa että Turussa. Lisäksi tavaksi tuli, että uusien ongelmien
ilmaantuessa Männistö soitti Gravemakerille ja kysyi neuvoa. Gravemaker alkoi kutsua näitä avunpyyntöjä ”perjantaipuheluiksi”. Kun Männistö oli päiväkaupalla yrittänyt ratkaista esiin tullutta ongelmaa, hän viikon päätteeksi soitti Amsterdamiin ja kysyi neuvoja.

Painamisen ohella Männistön oli opeteltava myös käsinladonnan taidot. Mikä tahansa kyhäelmä ei kelpaa, vaan jäljen on oltava priimaa. Alan kirjallisuus, sitkeä käytännön opettelu sekä kokemusten vaihto muiden alalla toimivien kanssa olivat metodeja, joiden avulla taito karttui.

Sakari Männistö putiikkinsa viihtyisässä takahuoneessa.

Lisää koneita

Päästäkseen tekemään monipuolisempia töitä, mm. julisteita, Männistö tarvitsi isomman painolaitteen. Sellaiseksi valikoitui saksalainen vuonna 1960 valmistunut Korrexin Hannover-mallinen vedoskone. Konekannan ohella kasvoi muukin kohopainotarpeisto: kirjakkeet sekä muut ladontatarpeet, työkalut, kastit, työpöydät ja painopaperit. Esineistö oli hajallaan kodissa, kellareissa ja sukulaisten autotalleissa. Lopulta Männistö päätti keskittää työvälineensä omaan toimitilaan Turun keskustaan. Se antoi hyvät toimintaedellytykset kohopainoyritykselle.

Sitten tuli korona, joka hiljensi myös Letterpress Housen tilauskannan ja muunkin toiminnan. Silloin esimerkiksi Männistön vetämät workshopit jäivät tauolle. Nyt ollaan menossa kohti parempia aikoja. Hääkutsuille ja muille pienpainotöille kuten ruokalistoille sekä kutsu- ja postikorteille alkaa taas olla kysyntää. Ihmiset arvostavat käsinladottuja ja kohopainossa huolella valmistettuja tuotteita.

Alan tulevaisuutta pohtiessaan Männistö kertoo, että ainoa eurooppalainen kirjasinvalaja, saksalainen Rainer Gerstenberg on kuulemma jäämässä eläkkeelle. Gerstenbergin valimosta on tähän asti saanut tilattua kaikkia tarvittavia metallikirjakkeita. Tuoreet tiedot letterpress-verkostosta kuitenkin kertovat, että Belgiassa ollaan ehkä käynnistämässä uutta kirjasinvalimoa. Latomahakojakin on taas ryhdytty valmistamaan, ja Romaniassa toimii laitos, josta saa tilattua laadukkaita uusia puukirjaimia vaikkapa itse piirretyistä malleista.

Letterpress-ammattilaisten ja -harrastajien verkosto tarjoaa tuoreiden tietojen lisäksi myös vertaistukea. Vanhemmat taiturit siirtävät ammattitaidon saloja uudelle sukupolvelle. Näin internet on tuonut uuden työkalun kohopainotaidon jatkuvuudelle. Kunhan uudet taitajat pitävät huolen laadukkaasta työnjäljestä ja vaihtavat kokemuksiaan, on gutenbergilaisen kirjapainotaidon tulevaisuus turvattu myös digiaikana

Näkymä Letterpress Housen tiloihin. Ikkunan vieressä Korrex-vedostin.

Teksti ja kuvat Markku Kuusela

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.