Jäsenet harrastavat: Avantouinti tekee riippuvaiseksi

Olen 47-vuotias Espoon-Vantaan teknillisestä ammattikorkeakoulusta viime vuosituhannella valmistunut graafisen tekniikan insinööri. Valmistumiseni jälkeen aloitin työurani toiminnanohjausjärjestelmiä toimittavassa ohjelmistotalossa sovellusasiantuntijana, mutta palasin opiskelu- ja kesätyöajoilta tuttuun entisen Helsinki Media Painon Vantaan tehtaan kiinteistöön Hansaprintiin yhdysfaktorin tehtävään.

Työskentelin Hansaprintissä kaikkiaan 16 vuotta mm. myynti- ja asiakkuuspäällikkötehtävissä. Noin seitsemän vuotta sitten graafisella alalla tapahtuneet hurjat rakennemuutokset ja painoviestinnän digitalisoituminen mahdollistivat täysin uuden työuran turvallisuusalalla. Aloitin maailman suurimman yksityisen työnantajan G4S:n palveluksessa myynnin johdon tehtävissä. Työskentelen edelleen samassa yrityksessä, tosin nykyään turvallisuuspalveluiden myyntijohtajana. Yritys on Suomessa kasvanut noin 4000 henkeä työllistäväksi, ja nimi vaihtunut vuosien varrella Avarn Securityksi.

Kesätyöajoista lähtien olen ollut kova tekemään töitä. Vastapainona työnteolle olen ehkä keskimääräistä kovempi liikkumaan ja helposti yllytettävissä kokeilemaan uusia lajeja. Harrastuksiini on jo vuosia kuulunut useamman kerran viikossa kahvakuulatreenit. Fyysisen harrastukseni vastapainoksi käyn talvisin avannossa lähes joka päivä.

Avantoharrastukseni sai alkunsa kahvakuularyhmäni päähänpistosta eräänä kylmänä joulukuisena päivänä ulkotreenien jälkeen pakkasessa palellessa. Ajatuksena oli kokeilla avantoa totuttelemalla rauhassa kylmään veteen vasta seuraavana syksynä. Kävi kuitenkin niin, että malttamattomana ja yllytettynä elämäni ensimmäinen avantokeikka toteutui heti tuon joulukuisen päivän jälkeen, vieläpä kovassa pakkasessa. Harrastus vei mennessään kertaheitolla.

Avantouinti ei juurikaan vie aikaa tai vaadi suuria investointeja. Kelissä kuin kelissä, samalla rutiinilla lyhyt automatka avannolle, vaatteiden vaihto laiturilla, hetkeksi avantoon ja taas vaatteiden vaihto laiturilla. Varusteiksi riittävät uimapuku, uimatossut, uimahanskat, pipo ja pyyhe. Rohkeammat pärjäävät tosin vähemmilläkin varusteilla, uimatossujen sijaan avantoon voi tepsutella villasukilla tai jopa paljain jaloin.

Yllytyshulluna ja kesäkeleilläkin palelevana löysin harrastuksen, jonka myötä nukun paremmin ja taidan jopa olla aiempaa rauhallisempi. Ainoa huono puoli tässä harrastuksessa on, että siitä tulee riippuvaiseksi. Kokeile vaikka itse! Katja Mäntymäki

Kerro meille harrastuksestasi!
Haemme lehteen tarinoita siitä, mitä jäsenet tekevät työn, arjen ja perhe-elämän vastapainoksi. Kirjoita meille harrastuksestasi ja sen taustoista. Jos kirjoitat jonkun toisen puolesta, niin pyydäthän siihen luvan. Ota yhteyttä päätoimittaja Pekka Teinilään, pp.teinila@gmail.com tai p. 050 553 2508, ja ehdota juttua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.