Jos tietäjät vaikenevat, tieto menneestä katoaa

Kirjapainoväki on ollut arvonsa tuntevaa ja ammattiylpeää väkeä. Tapahtumia ammatin tietämiltä on tallennettu ja koottu edustava määrä. Perinnetieto kuitenkin päättyy kuin seinään, kun tullaan 1960 luvulle, jolloin elettiin kohopainosta offsettekniikkaan siirtymisen aikaa. Sen jälkeen tietokoneet mullistivat alan tuotannon.

Arthur Müller korjaa offsetkoneen painokehilöä Sanomapainossa Hiomotiellä.

Suuri joukko ammatteja on kadonnut, katoavatko myös niitä koskevat tiedot ja kokemukset? Ensimmäiset muistelmat kirjapainoammattilaisista ja kuvaukset heidät työstään julkaistiin alan ammatti- ja järjestölehdissä. Niitä alkoi ilmestyä 1880-luvun lopulla. Faktoriliiton ja työnantajaliiton omat julkaisut ansioituivat myös 1920-luvulta lähtien perinteen tallentajina. Lisää muistitietoa karttui, kun suuret kustantajat alkoivat toimittaa henkilökuntalehtiä. Niistä saatiin lukea pitkään palvelleiden työntekijöiden haastatteluja sekä katsauksia yhtiön ja toimialan historiaan.

Tarinoita tallentui myös lukuisiin ammattiosastojen ja -kerhojen historiikkeihin. Eräänlaisena tallennustyön kruununa Helsingin Faktoriklubi toteutti 1960-luvun alussa mittavan kansallisen perinnetietoprojektin, jonka lopputuloksena julkaistiin upea kirja Kirjapainotaitureiden kertomaa.

Murros, josta ei jää tarinoita?

Miksi työelämän kokemusten tallentaminen ei enää kiinnosta? Emmekö enää ole ylpeitä tekemästämme työstä? Mielenkiintoisista käänteistä ei ainakaan ole ollut puutetta. Kun kuumaladonta loppui ja offset syrjäytti kohopainon, toteutettiin kirjapainoissa mittava uudelleenkoulutusprojekti. Se ulottui tekstin-, kuvan- ja sivunvalmistuksesta aina painoon saakka.

Työntekijät kokivat muutoksen johdosta epävarmuutta, ja osa suhtautui penseästi uudistuksiin. Tietysti oli niitäkin, jotka innostuivat uudesta tekniikasta. Moni ansioitunutkin ammattilainen koki joutuneensa sivuraiteelle, kun alalle tuli uusia tekijöitä, joille petiitit ja cicerot olivat tuntemattomia ja myös tarpeettomia, koska niitä ei tietokonepohjaisessa tuotannossa käytetty.

Helsingin Sanomia taitetaan paperilla. Kuva on sisältynyt Sanoma Osakeytiötä esittelevään multivisioon vuodelta 1982.

Kohopainotekniikan aikaan työvoimaa oli tarvittu paljon. Niinpä joukkoon oli mahtunut niitäkin, jotka toilailuillaan virkistivät työpäivää. Tunnemme yli sata vuotta sitten eläneiden kirjapainoveijareiden ei luffareiden tempaukset, koska niistä on kirjoitettu useissa kirjoissa ja lehdissä. Viemmekö tiedot oman aikakautemme veijareista mukanamme, kun täältä lähdemme?

Paperitaiton aikakausi kesti vain kolmisenkymmentä vuotta, reprotekniikka oli voimissaan hieman pidempään. Kirjapainotaidon historiassa nämä ovat vain lyhyitä pyrähdyksiä, mutta monelle meistä ne ovat tarjonneet tärkeitä, kenties koko työuran mittaisia kokemuksia.

HS:n postitusta vuonna 1958. Tupakoijan takana Martta Liimatta ja pöydän oikealla puolella oleva nainen on nimeltään Manninen.

Uusi tekniikka on muuttanut myös jälkikäsittelyn työvaiheita. Ammatteja on sielläkin kadonnut. Miten käsityövaltaiset tehtävät on automatisoitu, ja kuinka kirjatehtaat ovat muuttaneet työyhteisöjä? Oma tarinansa on kerrottavana niilläkin, jotka ovat joutuneet pakon edessä vaihtamaan aivan toisenlaiseen ammattiin tai jääneet kokonaan työttömiksi. Miltä tuntuu, kun esimerkiksi WSOY:n kaltainen kirjapainojättiläinen ja paikkakunnan ylpeys ajetaan alas, ja sen tuotantohalleista tehdään sisäpelikenttiä?

Unohtaa ei toki sovi alkoholia ja sen työpaikoille tuomia lieveilmiöitä. Nämä huuruiset tarinat ovat meille kaikille tuttuja, mutta niitä kerrotaan vain omassa porukassa. Niin kauan kuin kerrotaan.

Tarinat talteen

On aika saada nämä tarinat talteen. Siksi Päivälehden museo järjestää valtakunnallisen kirjapainoperinteen keräyskilpailun. Kilpailulla museo juhlistaa 20 vuotista toimintaansa.

– Tällä perinnekeruulla saamme talteen arvokasta tietoa ja samalla se tukee oivallisesti Painokellarimme toimintaa. Tässä toteutuu museon tehtävä tiedon ja taidon tallentajana, toteaa Päivälehden museon johtaja Saila Linnahalme.

Joitakin kirjoituksia graafisen alan murroksen tiimoilta on ehkä jo julkaistukin, artikkeleita, haastatteluja tai muistelmia. Myös tiedot tällaisista kirjoituksista otetaan mielellään vastaan. Museon tavoitteena on luoda tietopankki, johon kootaan graafista alaa koskevaa tietoutta. Perinnekisa käynnistyy virallisesti tammikuussa 2022. Tuolloin julkaistaan tarkemmat ohjeet osallistumisesta ja kerrotaan, miten keruukilvan voittaja palkitaan. Faktori-lehti seuraa kisan kulkua.

Jo nyt voi osallistua keruukisaan lähettämällä muistoja sähköpostitse osoitteeseen: markku.kuusela@hssaatio.fi ja kirjeitse: Markku Kuusela, Päivälehden museo, PL367, 00101 Helsinki.

Teksti: Markku Kuusela, kuvat: Päivälehden arkisto.

WeilinGöös, Paragon. Nitomosali.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.