Korkeakoulu haluaa elää niin kuin opettaa

Myyrmäen kampuksen kirjasto on avara ja moderni.

Ammattikorkeakoulut syntyivät maahamme kolmisenkymmentä vuotta sitten opetusministeri Christoffer Taxellin visiosta, jonka mukaan Suomen korkeakoulujärjestelmää piti kehittää. Lukiosta valmistuneille ei ollut tarpeeksi paikkoja yliopistoissa. Tätä ylioppilassumaksi ristittyä ilmiötä haluttiin purkaa.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa tavoitteena oli yhdenmukaistaa tutkintoja. Tärkeätä oli myös tarjota ammatillisesta koulutuksesta väylä jatko-opintoihin.

Opintosisältöjen työelämälähtöisyys ja opettajilta edellytetty työkokemus alan tehtävistä ovat olleet ammattikorkeakoulujen selkeä ohjaava periaate. Niiden varassa on myös saavutettu menestystä. Nyt maassamme on jo yli puoli miljoonaa AMK-tutkinnon suorittanutta. Osa heistä on palannut takaisin omaan opinahjoonsa suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa (YAMK-tutkinto), osa on ehkä myöhemmin pyrkinyt yliopistoihin.

Vastaavalla tavalla monet maisteritutkinnon ensin suorittaneet ovat päätyneet ammattikorkeakouluihin. Vasta siellä he mielestään saavat valmiudet tehdä alan töitä käytännössä. Esimerkiksi media-ala tai laboratorioanalytiikka ovat Metropoliassa tutkintoja, joihin haetaan merkittävässä määrin yliopistotutkinnon jälkeen.

Positiivisia muutosagentteja

Mutta elävätkö ammattikorkeakoulut niin kuin opettavat? Jäävätkö puheet puheiksi ja imagonkiillotukseksi? Mikä takaa opintojen työelämälähtöisyyden? Pystyvätkö opettajat seuraamaan alansa kehitystä ja tuomaan opiskelijoille ajantasaista tietoa yritysten toimintatavoista? Entisten mallien mukaan toimiminen ei riitä, vaan korkeakouluopintojen pitäisi antaa valmistuneille kykyä kehittää alaa ja olla työpaikkojen positiivisia muutosagentteja.

Nykyinen rahoitusmalli on ajanut koulut karsimaan kuluista, ja laboratoriot ovat valitettavan usein ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Työvaiheiden havainnollistamiseksi yhteistyömallit ovat tarpeen.

Metropolian printtimedian sivuaine käynnistyi vajaa vuosi sitten. Valitettavasti etäopetukseen siirtyminen hieman hidasti opintojen tarjoamista ja vaikutti myös siihen, etteivät uuden kokonaisuuden opiskelijat olleet koskaan samassa tilassa eivätkä siten oppineet tuntemaan toisiaan. Heistä ei siksi muodostunut samanlaista mannekiiniryhmää, kuin heidän opiskelutovereistaan Stuttgartin Hochschule der Medien -korkeakoulussa. Siellä printtimedian englanninkielisestä opiskelusta on tehty tavattoman houkuttelevaa ja mediaseksikästä mm. julkaisemalla opiskelijoista, eri painotekniikoiden opiskelusta sekä valmiista, yritysten kanssa yhdessä tehdyistä projekteista kirjoja, valokuvia, videoita ja sosiaalisen median tarinoita.

Stuttgartin kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat some-tarinoiden perusteella osallistuneet Düsseldorfissa Drupa-messuille ja toteuttaneet siellä oman näyttelyosaston. Koulun liiketalouden kurssi mainoskampanjan rakentamisesta suunnattiin printtimediaan. Sen myötä paikalliselle tavarataloketjulle tehtiin nuoriin vetoava ilme, jonka visuaalinen toteutus perustui suurkuvatulostukseen, erilaisten katalogien ja kyseistä kohderyhmää puhuttelevien pakkausten, etikettien ja hintalappujen painamiseen osana opintosuoritusta. Yksi opiskelijaryhmä teki elämyksellisen selailukirjan Egyptin pyramideista niin, että sivuilta ponnahtaa esiin aiheeseen liittyviä kolmiulotteisia hahmoja ja rakenteita. Lisäksi opiskelijat ovat juuri julkaisseet tutkimusraportin siitä, miten koronapandemia on vaikuttanut painoalaan.

Imagoa kohottamaan

Metropolia ei tällaiseen ole vielä pystynyt. Mutta se on varma, ettei meilläkään takista tule tuluskukkaroa. Jos me emme kykene parantamaan printtimedian imagoa nuorten silmissä ja sen asemaa korkeakoulujen opintotarjonnassa, niin ei muuta kuin häpeänurkkaan vain. Emme totisesti silloin ole ansainneet työelämälähtöisyyden mainesanaa emmekä lunastaneet lupaustamme antaa teoriaa ja käytäntöä yhdistävää opetusta innostavien ja alan silmissä arvostettujen opettajien johdolla.

Aineistovaatimusten ymmärtäminen on olennainen osa insinööritaitoja, vaikka opiskelijoista ei aineistotuotannon ammattilaisia synnykään

Parhaimmillaan yhteistyö yritysten kanssa nimittäin on sitä, että opintosisällöt laaditaan yhdessä, ja että työelämän edustajat voivat olla mukana laatimassa pääsykoetehtäviä tai haastattelemassa pyrkijöitä. Yritysten edustajat pitävät vierailuluentoja, jotka opiskelijat aina kokevat motivoivina. Joskus, työprosessien niin salliessa, jokin yksittäinen tekniikka tai työkäytäntö voidaan jopa demonstroida yritysten tiloissa.

Myös projekti- ja innovaatio-opinnot, puolen vuoden mittainen työharjoittelu sekä opinnäytetyöt ovat niitä kohtia, joissa elinkeinoelämän ja ammattikorkeaopiskelijoiden polut yleensä yhtyvät. Kun projekteihin ja opinnäytetyöhön saadaan toimeksianto yrityksistä, syntyy kontakti työelämään ja mahdollisiin tuleviin työnantajiin luontevasti.

Työyhteisöissä saadaan kokemusta opiskelijoista ja heidän erilaisista vahvuuksistaan. Näin mahdollisen työpaikan avautuessa osataan paremmin arvioida hakijan soveltuvuutta juuri kyseiseen tehtävään.

Yhteen hiileen

Metropolian printtimedian sivuaineen osalta voi todeta, että vaikka sen tarjoamisessa olemme vasta alussa, niin suhtautuminen on ollut valtavan ystävällistä ja kannustavaa. Olemme saaneet sekä Åkerlundin mediasäätiöltä että media-alan tutkimussäätiöltä apurahoituksen koulutuksen suunnitteluun ja käynnistämiseen. Olemme päässeet haastattelemaan asiantuntijoita alan tulevaisuudennäkymistä ja keskeisistä osaamistarpeista. Olemme voineet osallistua maksuttomasti graafisen tekniikan webinaareihin kuulemaan ekologisista ratkaisuista ja ilmastotalkoista. Kuuden hengen elokuva- ja TV-alan opiskelijaryhmämme otettiin lämpimästi vastaan niin Päivälehden museossa, Printmarkissa, Colorossa, Premissä, Printekissä kuin Otavan kirjapainossa, kun he tekivät hankkeelle kesätyönään lyhytelokuvia ja animaatioita painoalasta ja sen monista mahdollisuuksista.

Yhteen hiileen puhaltaminen on se, mikä alan kehittämisessä kantaa maaliin. Siellä meillä puolestaan väikkyy kuva ennakkoluulottomista, rohkeista ja analyyttisistä ammattikorkeakoulun kasvateista, jotka ovat saaneet tiedolliset eväät ja innostuksen, soveltamisosaamisen ja halun menestyä kiehtovalla, dynaamisella, ihmisten arkeen ja juhlaan kuuluvalla printtimedian alalla. Perässä tullaan, Stuttgart! Täältä tullaan, painoalan työelämä!
Teksti Tuire Ranta-Meyer Kuvat Markku Lempinen ja Metropolia.

Käytännön laboraatiot ovat opiskelijoiden mielestä tarpeellisia, ja mielenkiintoista vaihtelua luentojen sekä ruudun tuijottamisen sijaan.

LISÄTIETOJA

Print Media Technologies -tutkinto Stuttgartissa:
https://www.hdm-stuttgart.de/en/prospective_students/academic_programs/all_programs/steckbrief?sgang_ID=550067

Tutkinto-ohjelman Facebook-sivu: https://www.facebook.com/HochschuleDerMedien/

Tutkimusraportti Covid 19 vaikutuksista painoalalle:
https://pmt.hdm-stuttgart.de/covid-19s-effect-on-the-print-and-media-industries/

Drupa-messut Düsseldorfissa: https://www.drupa.com/

Painovoimaa-hanke ja sivuaine Metropoliassa: https://painovoimaa.metropolia.fi/

Faktori-lehti: https://mdufaktori.wordpress.com/2020/06/19/painovoimaa-koulutukseen/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.