Musta joutsen ja positiivinen yllätys

Tulevaisuudentutkimus ei ole kristallipalloon tai kahvinporoihin katsomista, vaan vaihtoehtoisten skenaarioiden rakentamista. Juuri tämä tekee sen kiinnostavaksi. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa teoilla ja valinnoilla – päinvastoin kuin menneisyyteen tai
nykyisyyteen, joka on tässä ja nyt.

Mutta tulevaisuus yllättää skenaarioiden rakentajat. Mustaksi joutseneksi kutsutaan tulevaisuutta, joka on erittäin (tai äärettömän, kuten nykyisin kaikkia poikkeamia kutsutaan) epätodennäköinen, mutta toteutuessaan tuhoisa. Tällaisia ovat muun muassa parinkymmenen vuoden takaiset wtc-iskut ja maailmanlaajuinen pandemia.

”Vain sorsa lentää pohjoiseen, maahan outoon sohjoiseen” lauloi Juha Watt Vainio 1980-luvulla. Kukaan ei tuolloin osannut kuvitella, että Suomeen kohdistuisi 2000-luvulla valtava pakolaisten muuttoliike. Jaakko Iloniemi totesi puolestaan, että ”vain se, joka tunsi Neuvostoliittoa huonosti, osasi ennustaa sen hajoamisen”.

Joskus tulevaisuus voi yllättää positiivisesti. Norjan pohjoisrannikolla, Jäämeren rannalla on pieni kalastajakylä Pykeija (norj. Bugøynes), joka syntyi 1800-luvulla, kun suomalaiset pakenivat nälkää. Varangin vuono Ruijassa on avoinna läpi talven, ja merestä saatiin kalaa. Kylä rakennettiin kauas muusta maailmasta, edes saksalaiset eivät löytäneet sinne. Sitten kalakanta vuonossa väheni, nuoret muuttivat etelään ja kylä kuihtui. Lehteen laitettiin ilmoitus, että kylä on myynnissä. Tämä hätähuuto havaittiin maailmanlaajuisesti. Tapahtui käänne. Idästä vaelsi vuonoon puolitoistametrinen kuningasrapu, joka on maailmalla haluttua ja kallista herkkua. Vieraslajina sen pyynnissä ei ole rajoituksia. Nyt kylä elää ja voi hyvin, ja Pykeijaan pääsee taas autollakin.

Silvio Berlusconi haukkui aikoinaan suomalaisen ruokakulttuurin. Mutta kyllä täällä osataan myös innovoida. Jos matkalla pohjoiseen haluaa kokeilla jotain erilaista, niin kannattaa pysähtyä Inarissa Aanaar- ravintolaan. Sen ruokalista on maailman gourmet-piireissä tunnettu. Illallismenun tilatessaan saa keittiöstä tervehdyksen: kuivattua jäkälää pororouheen ja dippikastikkeen kanssa.

Tulevaisuuden visioita kuvataan usein vertauksilla, kuten Woody Allen -yhteiskunta ja John Wayne -työmalli. Kun Allenilta kysyttiin, miksi hän haluaa asua New Yorkissa, hän vastasi, että jos sattuu heräämään yöllä kello 3 ja tekee mieli kiinalaista kanakeittoa, niin sitä saa New Yorkista. Kaupunki ei nuku koskaan. Tulevaisuuden asiantuntijatyötä on kuvattu John Wayne vertauksella. Miehellä on aseensa, hevosensa ja ampumataitonsa. Tulevaisuuden asiantuntijalla on läppärinsä, älypuhelimensa ja osaamisensa. Ja hänkin tekee projektin kerrallaan sitoutumatta vakituiseen työsuhteeseen.

1980-luvulla joukko arvostettuja mediaasiantuntijoita totesi, että painettu sanomalehti on kuollut vuoteen 2000 mennessä. Ei kuollut, mutta on vain ontuen selviytynyt tähän asti. Tavallisia kirjapainojakin on yhä toiminnassa. Löytyisiköhän painoteollisuudelle jostain kuningasrapu tai uusi jäkäläannoksen kaltainen konsepti?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.