Tässäkö tää oli?

Arttu Wiskarin kappale ”Tässäkö tää oli?” on soinut korvassani koko syksyn. Siitä putkahti otsikko viimeiseen Faktori-lehden pakinaani.

Vuonna 1966 astuin arasti Vaasa Oy:n porttikongista sisäpihalle. Havaitsin ihmisiä kiirehtimässä portaita neljään eri kerrokseen. Seurasin heitä, ja näin ensimmäisen kerroksen oven edessä kyltin PAINO. Oven raosta tunsin tutun tuoreiden painotuotteiden tuoksun. Toiseen kerrokseen kiipesin jännittyneenä, sillä olin matkalla LATOMOON. Avasin oven, ja nuuhkimattakin tunsin saapuneeni vähän tunkkaiseen tilaan.

Sisäpuolella avautui näkymä kahteen suuntaan. Kaappirivin takana oli työpisteiden näköisiä rakennelmia, joiden edessä työntekijät touhusivat. Vasemmalla puolella oli kymmenen rapisevaa konetta ja työpisteitä. Minut opastettiin pieneen toimistotilaan, jossa työskenteli kerroksen johtaja, faktori.

Iltapäivän aikana opin, että kaapit olivat regaaleja. Osassa niistä oli ulosvedettäviä kasteja ja toisissa lavoja, joissa oli ladelmia. Kasteissa oli irtokirjasimia. Nämä kirjaimen näköiset palikat olivat peilikuvia, joita ladottiin hakaan ja sitten nosteltiin tarjottimien näköisille alustoille, laivoille.

Latominen oli monimutkaista työtä. Erilaisia kirjasimia oli älytön määrä ja ne kaikki piti tuntea. Latomiseen liittyi muitakin palikoita, kuten holareita ja välisteitä. Kaikkien nimet ja mitat pitäisi osata. Oppimestari sanoi, että neljän vuoden oppiajan jälkeen pitää selviytyä opinnäytteestä, sitten voi sanoa itseään latojaksi.

Muutaman harjoittelupäivän jälkeen sain tutustua kahteen ylempään kerrokseen ja alakerran painoon. Kolmannessa kerroksessa oli kuvalaattalaitos, jonka tuoksu oli ihan omanlaatuinen. Vanhempana tunnistin, että kuvalaattalaitoksen ilmassa leijui kokouksen tuoksu.

Ylimmässä työtilassa oli sitomo, jonka tuoksu muistutti liiman tuoksua. Sitomossa oli naisvoittoinen henkilökunta, mutta pomo oli mies. Kuvalaattalaitoksen tuoksu lehahti mielestäni juuri pomosta.

Tässäkö tää oli? Muistot alkoivat tuoksuista. Urani aikana graafinen ala on kokenut huikeita muutoksia. Erikoista on, että parhaimmat muistot juontuvat uran alkutaipaleelta. Oppilasajan työkaverit ovat jättäneet vahvimmat muistot. Johtuneeko siitä, että myöhemmin työelämä on vaatinut enemmän vastuuta. Ennen vanhaan latomossa työajan päätyttyä nostettiin pahvit työpisteiden päälle. Teksti Seppo Parkkonen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.