Aina on mietityttänyt

Lapsena ihmettelin hevosten kielitaitoa. Ne tiesivät, mitä isäntä tarkoitti, kun hän pörryytti huuliaan prrrrrrrrr. Se tarkoitti peruuttamista, mutta ”sojoo” tarkoitti lähtemistä eteenpäin.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla opetettiin ruotsia. Se kuulosti paljon kimurantimmalta kuin hevosen kieli. Oivalsin, että edessä olisi muitakin vaikeuksia. Asetin ruotsin kielelle matalan kynnyksen, ilman ehtoja pitäisi selvitä. Keskikoulun viidennellä tunsin syyllisyyttä. Olin ajautunut niin sanotusti operatiiviselle puolelle, akateeminen ura sulkeutui laiskuuden vuoksi. Lukioon ei kannattanut yrittää. Kielitunnit olivat sujuneet ikkunasta Kauhavan Nuorisoseuran pihaa katsellen.

Mietiskelin ammatinvalintaa keskikoulupohjalta. Kiinnostavin oli metsäteknikon ammatti. Jälkeenpäin mietin, olisiko kiinnostus johtunut puiden tuoksusta. Toinen vaihtoehto oli graafinen ala, jolle Vaasassa asuva faktorienoni minua yllytti. Isän mielestä minun olisi pitänyt jatkaa hänen kauppayritystään. Se oli heti jyrkkä ei, sillä olin nähnyt homman varjopuolia riittävästi.

Kesällä olin ollut Metsähallituksen ja Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton järjestämällä metsätyöleirillä Savukosken Sotajoen kämpällä. Kokemus oli fyysisesti rankka ja mietityttävä. En ymmärtänyt, miksi istutettujen taimien ympäriltä piti raivata kaikki muu kuin männyt. Isot komeat kuuset tapettiin kaulaamalla pystyyn. Syytä tähän kysyin metsätyönjohtajilta, jotka häpeillen sanoivat Helsingin herrojen niin päättäneen. Tämän jälkeen tunsin olevani enemmän metsien suojelija kuin avohakkuiden suosija.

Päädyin raakapuun puolelta valmiiseen paperiin, kirjapainoalalle, enoni viitoittamalle polulle. Hassut kokemukset hymyilyttivät. Konsultteja vilisi konstejaan esittelemässä ja yritysten rahoja tuhlaamassa. Postikorttialalla ollessani meitä opetettiin ideoimaan makaamalla patjan päällä kattoon tuijotellen. Minulta ei mennyt kovin pitkään nukahtamista odotellessa. Heräsin siihen, kun konsultti kyseli, millaisia ideoita oli syntynyt.

Reilut 46 vuotta tarjosivat paljon kokemuksia, mutta viimeisinä vuosina näin alan jyrkän syöksyn. Toivon hartaasti, että Helsingin herrat keksivät elvytystoimia graafisen alan jatkumiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.