Kynttiläkemut vaalivat kirjapainoperinnettä

Kello käy ja kirjake pitäisi saada oikein päin hakaan. Markku Pitkänen kisan tiimellyksessä, taustalla kilpailun järjestäjät Matti Savolainen (vas.) ja Aulis Laukkanen ja oikealla kilpailussa toiseksi tullut Sakari Männistö.

Päivälehden museossa Helsingin Ludviginkadulla 4.3.2020 pidettyjen Kynttiläkemujen yhteydessä pidettiin myös käsinladonnan SM-kilpailu. Osallistujia oli tänä vuonna vain viisi – ehkä sateinen sää vaikutti.

Tehtäviä oli kuusi: 20 sekunnin käsinladontatehtävä gemena- eli pienaakkoset kastista hakaan, kuusi eri kirjapainomittaa suuruusjärjestykseen, kirjapainosanastoa aakkosjärjestykseen, kuuden versaali- eli suurfraktuurakirjaimen tunnistaminen, tekstiblokin oikoluku ja virheiden merkitseminen sekä lopuksi uksaus sm-tittelin voitti Tapio Värjölä, hopealle tuli Sakari Männistö ja pronssille Pekka Teinilä.

Kansainvälisyyttä vaalittiin uksauksen mm-kilpailussa, vaikka osallistujat olivatkin tällä kertaa kaikki suomalaisia (tilaisuuden kaikki noin puolensataa osanottajaa). Uksaus ei ole taito- vaan tuurilaji. Siinä heitetään nopan tavoin pieniä metallisia ladontapaloja siten, että tunnukkeen (loven) pitäisi jäädä ylöspäin. Perinne juontaa metalliladonnan aikaan, kun ratkaistiin, kuka konelatojista joutui jäämään päivystäjäksi muiden päästessä kotiin tai kuka taittajista joutui taittamaan urheilusivut, jotka yleensä valmistuivat viimeisenä. Maailmanmestaruuden voitti Päivälehden museon tuottaja Päivi Lehtovirta ja toiseksi tuli uusinnan hävinnyt Jorma Suomi Turusta. Yleisökilpailuna olleen kirjapainoaiheisen sanaristikon ratkaisutehtävän voitti Jorma Suomi. Kilpailuvastaava Markku Kuusela lupasi, että kilpailut järjestetään myös ensi vuonna.

Käsinladontamestari Tapio Värjölän työnäyte hakaan ladonnasta

Kilpailujen jälkeen, ennen varsinaisia Kynttiläkemuja kolme nuorta taiteilijaa kertoivat, miten museo ja sen kohopainotekniikka auttavat heitä projekteissaan. Kuvataiteilija Lotta Nevanperä kuvittaa seuraavan Pelle & Romantiksin runoteoksen, ja kuvataiteilija Aleksi Martikainen ja runoilija Juha Rautio valmistavat tiiminä uniikkikirjan. Kynttiläkemut ovat osa vanhaa kirjapainoperinnettä. Arvellaan, että jo 1600-luvulla kirjapainoissamme alettiin viettää erityisiä koko kirjapainoväen juhlia, joiden ajankohta määräytyi päivänvalon mukaan.

Keväällä auringonvaloa tulvi kirjapainon avoimista ovista ja luukuista sen verran, että valaistuksena käytetyt kynttilät voitiin edes hetkeksi sammuttaa. Näin saatiin syy järjestää kemut ja juhlia kunnolla. Lystin maksajasta ei ole tietoa, mutta hauskaa lienee ollut.  Teksti Pekka Teinilä, kuvat Päivälehden museo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.