Tavaroiden keräämisestä tietojen keräämiseen

Harrastaja Pentti Salo
Pentti Salo, kuva Jorma Suomi.

Olen vuonna 1947 Helsingissä syntynyt ja sieltä vuonna 2008 Turkuun muuttanut eläkeläinen. Astelin 1.9.1962 Sanoma Osakeyhtiön siviilipainoon Helsingin Pitäjänmäellä tavoitteenani päästä neljä vuotta kestävään käsinlatojan oppiin. Talossa työskentelivät myös faktorit Aleksis Stenvall, Paavo Punakivi, Seppo Manner ja Niilo Turkkila. Pääsin
siis hyvään seuraan.

 

Suoritetun opin ja armeijan jälkeen toimin muutaman vuoden latojana ja faktorina. Kun metallilatomoa ajettiin alas vuonna 1974, siirryin myyntitehtäviin. Vuonna 1999 Helsinki Media ja TS-Yhtymä yhdistivät painotoimintansa – silloin jatkoin Hansaprintin myynnissä Vantaalla. 60 vuotta täytettyäni eläköidyin 45 työvuoden jälkeen.

Keräilyinnostukseni oli herännyt jo 1950-luvulla, kun monien pikkupoikien tavoin puuhailin postimerkkien, tulitikkurasioiden etikettien, purkka- ja kahvipakettien
keräilykuvien kanssa. Keräsin myös turhia rahoja eli liian vanhoja tai ulkomaalaisia,
jotka eivät kelvanneet karkkien maksamiseen. Aikuisiällä huomasin, että kannattaa tehdä keräilysuunnitelma.

Faktori12020PenttiSalo2

Jatkoin rahojen parissa, ja keräsin USA:n ja Meksikon kolikoita sekä Suomen
markka-ajan kolikoita. Mielenkiintoni aseisiin tarkentui Suomen armeijan
sotilaskäsiaseisiin, ja tutustuin alaan ja sen keräilytoimintaan Suomen Asehistoriallinen
Seuran, Ellivuoren asenäyttelyiden ja Turun Arma Aboan avulla.

Jo 1950-luvun lopulla olin mankunut osan sukulaisten sota-aikana saamista kunniamerkeistä itselleni, sillä niiden merkitys saajilleen ei silloin mielestäni ollut kovin suuri. Sotajuttujakin olisin myös kuunnellut, mutta niitä minulle ei kerrottu. Aikuisena kunniamerkkikokoelmani koostui Vapaudenristin ritarikunnan myöntämistä talvi- ja jatkosodan kunniamerkeistä sekä näiden muistoristeistä ja -mitaleista. Aivan huippu olisi Mannerheim-risti.

Kun kokoelmien turvallisen säilyttämisen kustannukset nousivat merkittävästi
isommiksi kuin niiden ilot, fundeerasin, että ”jottan tarttis tehrä”. Sitten historia vei mukanaan. Vaihdoin tavaroiden keräilyn tiedon keräämiseen, jota tietotekniikan kehitys ja arkistojen avautuminen ovat helpottaneet. Selvitin netissä sukulaisilta saamieni mitaleiden kohtaloita. Löysin paljon tietoa, jota olisi aikanaan pitänyt hakea Sota-arkistosta, joka nykyisin on osa Kansallisarkistoa. ”Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän
haluat tietää”, joku viisas sanoi.

Ennen keräsin tavaroita omaksi ilokseni, sillä oli kiva omistaa jotain. Nyt minulle riittää tieto, ja olen voinut tietoja keräämällä pitää itselleni merkittävistä aiheista pikku esityksiä muillekin senioreille. Sitä Mannerheim-ristiä en koskaan saanut hankittua. Neljä vuotta sitten Hagelstamilla huutokaupattiin ritarimerkki 153 hintaan 55 000 euroa.

Teksti Pentti Salo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.