Aasinsiltoja

Suuri suosikkini tangolaulaja Reijo Taipale siirtyi toisille laulumaille huhtikuussa. Suuri suru kulki kehoni läpi, ravisteli kovasti päivän ja toisen. Iltaisin mietin suuren laulajan tyyliä ja tinkimätöntä työntekoa. Hän oli aito ja rehellinen tanssilavojen työmies. Reijo astui mikrofoni kädessä orkesterin eteen kevyessä haara-asennossa ja antoi laulun tulla. Viesti lähti 1960-luvun jöröille nuorille miehille. Reijo lauloi sanat, jotka haluttiin sanoa rakkaalle.

Tämä on aasinsilta siihen, mitä nuoruusmuistoja Reijon kuolema toi mieleen. Vuonna 1966 latojaoppilaana Vaasa Oy:ssä olin vuoden lehtipuolella ilmoitusladonnassa. Oppilaalla oli monen monta tehtävää, myös palvelujen tarjoaminen, kuten kondomien ostaminen parille konelatojalle. Ne piti ostaa apteekista, jotta latojat saivat kuitit
verovähennyksiin. Sitä oppilaalle sälytettyä aputyötä häpesin.

Kuusipäiväinen työviikko päättyi lauantain viisituntiseen päivään ja kiirehtimiseen linja-autoasemalle Kauhavan bussiin. Torstaisin ilmoitusladonnassa oli kova hässäkkä, sillä perjantain lehdessä oli kaksi sivua tanssi-ilmoituksia. Matalia ja leveitä. Kaikki piti olla mahdollisimman suurella ja kehykset tehokkaan tukevia. Ilmoitusmestari teki pikaisia luonnoksia ladonnan helpottamiseksi.

Aina niistä ei saanut selvää, kun teksti oli aaltoviivaa. Valokuvat olivat sinkkilaattoina tai stereotypiavaluina. Niistä oli vaikea tunnistaa esiintyjän kasvot ilman vedosta tai leimaa, mutta kuuluisuudet, kuten Reijo Taipale ja Eino Grön, olivat helppoja.

Torstain ilmoitusladonta oli hauskaa, sillä sen jälkeen tiesi, millaisia esiintyjiä maakunnassa oli viikonloppuna. Pystyin kavereilleni ehdottamaan hyviä paikkoja. Taipale oli suurin vetonaula, ja sinne, missä hän esiintyi, yritimme saada kuljetuksen. Tuohon aikaan osasin sijoittaa kartalle kaikki Pohjanmaan tanssipaikat.

Perjantai oli kuolinilmoitusten ladontapäivä. Ne olivat helppoja, kaava oli sama välistyksineen ja tekstikokoineen. Opin valtavan määrän kuolinvärssyjä. Niillä tiedoilla ei vielä tuolloin ollut käyttöä.

Vedän jälleen pitkän aasinsillan nykypäivästä kuolinvärssyihin. Ne ovat sittemmin tulleet tutuiksi. Omat vanhemmat, puolison vanhemmat ja osa lapsuusystävistä ovat jättäneet meidät tutuin värssytekstein. Tanssi-ilmoituksia lehdissä on nykyisin vähän – lavakulttuuri oli aikansa tuote. Kuitenkin jotain mahtavaa on Taipaleen ja Grönin viitoittamalla tanssimusiikin saralla. Joka vuosi Seinäjoen tangomarkkinoilla valitaan uudet kuninkaalliset. Joistakin tulee suuria tähtiä ja pitkäaikaisia menestyjiä, mutta useimmat ovat ajalle tyypillisesti pätkätöissä. Seppo Parkkonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.