Sukuvika

Olen kertonut kokemuksistani lapsuudesta eläkeikään, mutta jostain syystä yrittäjyyden ajalta olen halvaantunut. Musta aukko sijoittuu vuosille 1974–1984. Kallonkutistajilla lienee sille selitys, mutta oletan sen liittyvän stressiin ja pelon vuosiin. Sukuviastakin on ehkä kysymys.

Osuuskaupan myymälöitä kiertänyt ja Etelä-Pohjanmaalle päätynyt kauppiasisäni päätti sodan tiimellyksessä, että jos tästä selviän, niin laitan pystyyn oman kaupan. Alkutaival oli karikkoinen, sillä pääomaa ei ollut, mutta onneksi kekseliäisyyttä riitti. Isä hankki käytettyjä sahanteriä ja teetätti niistä kauhavalaisilla puukkosepillä leipäveitsiä, joita kierteli myymässä ympäri Suomea.

Parkkonen_Composer
IBM Composer, nerokas laite jo vuonna 1974, melkein latomakone. Sillä pystyi kertaheitolla tekemään lomakkeet viivastoineen.

Lopulta alkupääomaa oli kasassa ja pienen kauppapuodin perustaminen onnistui. Valitettavasti Kiteellä syntynyt huutolaispoika ei osuuskaupan hylänneenä sopinut lakeuden miesten joukkoon. Painostuksesta ja jopa lainojen irtisanomisista huolimatta mies ei hellittänyt. Kesko koulutti hänestä diplomikauppiaan, joka ensimmäisten
joukossa kehitti puotiansa valintamyymäläksi. Lapsista ei ollut kaupan jatkajaksi ja niin tuli luopumisen aika. Isä oli pettynyt.

Töppäsin sanomalla isälle, että laitetaan kaupan tiloihin pieni offsetpaino. Isä innostui, ja niin aloitimme. Olin taustaltani käsinlatoja, mutta en pelännyt offsetia – nyt oli minun vuoroni astua uusimpaan tekniikkaan. Pieniä offsetpainoja oli vain muutama Pohjanmaalla. Kiertelimme Helsingissä graafisen alan tukkuliikkeissä, ja päädyimme halvimmasta päästä olevaan A3-formaatin Gestetneriin.

Latomakoneen tehtävän hoiti IBM Composer. Kirjasimet olivat pallomaisessa muodossa, koot 7–11 pistettä, mukana myös puolilihavat versiot. Jälki oli kertakäyttönauhan ansiosta terävää ja kesti hyvin reprokameralla suurentamisen. Niillä aloitimme myyntikirjeiden ja lomakkeiden valmistamisen.

Pian selvisi, että tarvitsimme monia apuvälineitä: kehityslaitteet, stiftarin, keräilijän, rei´ittäjän, valopöydän ja paljon muuta. Työpäivät venyivät, viikonloppuvapaita ei ollut. Konekantaa oli parannettava ja palkattava painopinnanvalmistaja ja painaja.

Olin koko ajan epäillyt tehneeni virheen antautuessani yrittäjäksi. Ei kuitenkaan voinut lopettaa, sillä työnantajalla vastuuta oli enemmän. Yksi kiusallinen asia oli, että koneita korjaavat yritykset olivat pääkaupunkiseudulla. Ymmärsin, ettei vikaherkkiä laitteita
olisi pitänyt lainkaan hankkia kehä kolmosen pohjoispuolelle. Olin aniin sanotusti kusessa, ja se oli vasta alkua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s