STADI(A)SSA OPITAAN – PAINOVIESTINNÄN OPETUSTA VUODESTA 1919

Ammattiopetuksen puutteellisen tilanteen korjatakseen Helsingin kaupunginvaltuusto päätti antaa Jonatan Reuterille tehtäväksi tutustua Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Belgiassa, Tanskassa ja Ruotsissa ammatilliseen koulutukseen. Opintomatkansa jälkeen insinööri Reuter teki tammikuussa 1899 ehdotuksen valmistavan ammattikoulun perustamisesta Helsinkiin.

Helsingin kaupungin Työväenasiainlautakunta käsitteli suunnitelmaa. Ehdotettiin, että kaupunki perustaisi poikien valmistavan ammattikoulun edellyttäen, että valtionavustuksella voidaan kattaa opettajien ja työmestarin palkka.

Näin perustettiin ensimmäinen kirjapainoalan ammattikoulu Helsinkiin 1919. Nimeksi tuli ”Helsingin kunnallinen yhdenpäivänkoulu latojia ja painajia varten”. Koulun ensimmäisestä vuosikertomuksesta (1919-1920) selviää, kuinka haasteellista jo tuolloin oli ammattiin opiskelu ilman ammatin edellyttämiä oikeita työvälineitä.

Eri aineissa on suoritettu seuraavat kurssit ja työt. Latomisessa: Latomisopetus sekä latoja- että painajaoppilaille on latomisvälineiden puutteessa ollut tietopuolista. Latomissäännöt -oppikirjan avulla on opetettu kirjatyön perussäännöt ja osalta taulutyön alkuperusteita. Kokeissa on käytetty edellisen perusteella muodostettuja kirjallisia kysymyksiä oppilaiden vastattavaksi perusteellisin selvityksin. Painamisessa: kun opetusvälineiden puutteen tähden ei ole voitu suorittaa käytännöllisiä harjoituksia, on opetus ollut tietopuolista ja opetussuunnitelmaa on voitu seurata ainoastaan osittain.

Aluksi opetusta annettiin yhtenä päivänä viikossa, 8-9 tuntia latoja- ja painajaoppilaille. Koulu toimi n. 40 neliön tiloissa osoitteessa Etelä-Esplanadinkatu 18. Pian ahtaaksi käyneistä tiloista siirryttiin Keskusosuusliike Hankkijan taloon, kunnes 1930 Kirjapainokoulu siirtyi Kansakoulukadulle uuteen ammattikoulun taloon. Tässä talossa koulu toimi 37 vuotta. Koulutus oli aluksi oppilaskoulutusta ja vuodesta 1924 oppisopimuslain voimaantultua oppisopimusoppilaiden kurssimuotoista koulutusta.

stadia
Käpylän ammattikoulun kirjapainokoulun oppilas Rauno Karjamaa painaa vuonna 1973 kaksivuorokoneella. Karjamaalla on yllään vanha kirjapainotyöntekijöiden asu, ”förkkeli” ja lakki. Kuva Helsingin kaupunginmuseo / Kari Hakli.

Helsingin Kaupunginhallitus hyväksyi 2.11.1961 Käpylän erikoisammattikoulun rakennusohjelman, jonka mukaan erikoisammattikoulun taloon sijoitetiin myös kirjapainokoulu. Kun Käpylän koulun tontilla oli ensimmäinen kivi räjäytetty, niin koulun silloinen rehtori Gösta Allardt otti siitä pienen palan työpöydälleen. Hän ehti nähdä Käpylän ammattikoulun valmiina, mutta kun hänen 16. elokuuta 1967 oli määrä mennä tutustumaan uuteen kouluun, hän sai sydäninfarktin ja kuoli seuraavana päivänä.

Faktori Allardt oli testamentissaan määrännyt oppilaiden hyväksi perustettavasta stipendirahastosta. Sen avulla useat opiskelijasukupolvet ovat saaneet nauttia hänen elämäntyöstään. Allardt oli myös Helsingin Faktoriklubin kunniajäsen ja Suomen Faktoriliiton kultaisen ansiomerkin saanut graafisen alan merkittävä toimija.

Uuden koulutalon valmistuttua Käpylään Kullervonkadulle aloitti toimintansa oppisopimusoppilaiden opetuksen rinnalla varsinainen ammattikoulu. Kirjapainoalan ammattikouluun perustettiin tekstinvalmistajan, kuvanvalmistajan ja painajan 2-vuotiset opintolinjat. Ensimmäisenä toimintansa aloitti kuvanvalmistajan opintolinja 1968. Itsenäisenä kouluna Helsingin kaupungin kirjapainokoulu toimi vuoteen 1971 saakka, jolloin se yhdistettiin kirjapaino-osastoksi Käpylän ammattikouluun. Myöhemmin osaston nimi muutettiin graafisen tekniikan osastoksi. Toiminta jatkui Käpylän ammattioppilaitoksena ja Helsingin tekniikan alan oppilaitoksena, Käpylän koulutusyksikkönä syksystä 1999 alkaen. Nykyään jo viisikymmentä vuotta täyttänyt koulu on osa Stadin ammattiopistoa.

 

Tekstin on muokannut Vesa Salmi Pentti Mattilan keräämästä ”Ammatillista koulutusta 50 vuotta Kullervonkadulla ja 100 vuotta painoviestintäalan koulutusta Helsingissä” aineiston pohjalta, jossa on maininta lähteistä: Helsingin kaupungin Kirjapainokoulun vuosikertomukset; Sylva Lankinen ja Kari Viinisalo (toim.): ”Ajatuksia oppisopimuskoulutuksesta – koulutuspolitiikka eilen ja tänään”(Helsingin kaupunki, Opetusvirasto 2008) ja Kari Tekkala: AOL:n graafisen jaoston julkaisussa ”Graafinen tekniikka 1986”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s