Kynttiläkemut

Päivälehden museossa järjestettiin taas tänä keväänä perinteiset Kynttiläkemut.

Myös Faktorilaulajat ovat esiintyneet
Kynttiläkemuissa ja kajauttaneet siellä mm.
Topeliuksen Mustan kaartin marssin. Kuva:
Päivälehden museo

Kynttiläkemut ovat osa vanhaa kirjapainoperinnettä – tosin niin vanhaa, että niistä vain harvat ovat kuulleet. Mistä Kynttiläkemuissa siis on kysymys? Ehkä jo 1600-luvulla suomalaisissa kirjapainoissa ryhdyttiin muiden Pohjoismaiden tapaan viettämään kevään korvalla erityisiä koko kirjapainon väkeä koskeneita juhlia. Juhlien ajankohta määräytyi päivänvalon mukaan. Kun keväällä auringonvaloa tulvi kirjapainon avoimista ovista ja luukuista sen verran, että kynttilät voitiin edes hetkeksi sammuttaa, järjestettiin kemut. Näin saatiin syy poiketa puuduttavasta arjesta ja juhlia kunnolla. Tiedossa ei ole, kuka lystin kustansi, mutta arvattavasti hauskaa oli.

Tämä ammattikuntaperinne lienee kadonnut viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjapainoista alkoi kasvaa oikeita tuotantolaitoksia aiempien pikkupajojen sijaan. Tuolloin kynttilät oli korvattu öljy- ja kaasulyhdyillä eikä tuotannon keskeyttäminen aikataulusyistäkään tullut enää kysymykseen. Tämä tapahtui suurimmissa kaupungeissa viimeistään 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Ei siis ihme, että muisto Kynttiläkemuista on painunut unholaan. Päivälehden museo herätti Kynttiläkemu-perinteen henkiin kymmenen vuotta sitten. Nyt kemujen ajankohtaa ei määritellä päivänvalon tai kynttilätarpeen mukaan (sammutusjärjestelmien vuoksi museon tiloissa ei saa edes polttaa kynttilöitä), vaan kalenterista valitaan sopiva arki-ilta ja laitetaan sitten kutsut maailmalle. Kemuihin kutsutaan graafisen alan opettajia, vaikuttajia, museoväkeä ja tutkijoita sekä Painokellarin ystäviä ja museon kokoelman kartuttajia. Yhteisessä vapaamuotoisessa illanvietossa voidaan vaihtaa kuulumisia ja luoda uusia tuttavuuksia.

Kynttiläkemuissa on aina ollut jotain alaan liittyvää ohjelmaakin. Tänä vuonna kemujen yhteydessä avattiin uusi näyttely: Käsityön
ja kuvataiteen välissä. Näyttely kertoi suomalaisen puupiirtäjän, xylografi Anton Nordgrenin elämästä ja tuotannosta.

 

Stadissa tehty 2017

Yksi Kynttiläkemuissa syntyneistä ideoista on Stadin ammattiopiston painoviestinnän opiskelijoiden opinnäytetöiden näyttelyn järjestäminen Päivälehden museossa. Tämä näyttely on ehditty järjestää jo kahdesti ja kolmannen kerran se avataan yleisölle Helsinki-päivänä maanantaina 12. kesäkuuta. Stadissa tehty -näyttely antaa Helsingin kirjapainokoulun toimintaa jatkavan ammattiopiston opiskelijoille mahdollisuuden saada työnsä esille museon näyttelyssä.

Koulun opettajat toimivat esiraatina ja valitsevat tarjolla olevista töistä kymmenen parasta. Päivälehden museon koolle kutsuma ammattilaisraati arvioi sitten työt ja valitsee niistä voittajan. Voittaja palkitaan Taiteiden yönä torstaina 24. elokuuta Päivälehden
museossa järjestettävässä tilaisuudessa. Teksti Markku Kuusela

Elias Erämaja Gt:n liittojohtajaksi 2018

Graafinen Teollisuus ry:n nykyinen liittojohtaja Lasse Krogell jää eläkkeelle 30.4.2018. Seuraajaksi on valittu Medialiiton ekonomistina toimiva Elias Erämaja (VTM) 1.5.2018 alkaen.
Erämaja työskentelee Gt:n liittojohtajana osa-aikaisena, ja hän jatkaa myös ekonomistin tehtävässä Medialiitossa. Työsuhde Gt:ssä alkaa 1.1.2018 neljän kuukauden perehdytysjaksolla liiton toimintaan. Erämaja on nuoresta iästään (29) huolimatta kokenut järjestövaikuttaja. Medialiiton ekonomistina hän aloitti syksyllä 2016 toimittuaan sitä ennen vastaavassa tehtävässä Palvelualojen työnantajat Paltassa. Lisäksi hän on uunituore Espoon kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen.

Uudenmaan Faktorien virkistyssäätiö tiedottaa

Uudenmaan Faktorien virkistyssäätiöllä on lomapaikka Tammisaaren Torsössä. Kutsumme ”uuden” yhdistyksen jäsenet tutustumaan lomapaikkaamme. Kotisivuilta http://www.sneku.fi löytyy tarkempaa tietoa alueesta, mökkien vuokrauksesta, asuntovaunujen vuosipaikoista ja vierailumahdollisuuksista sekä asuntovaunuilla että veneillä. Alueella lomailusta alueella kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Pertti Toivoseen, puh. 050 546 2165.
Uudenmaan Faktorien virkistyssäätiö

Koulutussuunnitelmia ja koulutusta

Faktori 5/1967 HELSINGIN FAKTORIKLUBIN maaliskuun kuukausikokouksessa dipl.-ins. O. Reenpää selosti Suomen Teknillisen Seuran Graafisen kerhon laatimaa alan koulutussuunnitelmaehdotusta: ”Kansainvälisen liiketoiminnan jatkuvasti laajentuessa myös maamme graafisessa teollisuudessa työskennellään määrätietoisesti tuotannon kehittämiseksi sellaiselle tasolle, että alalla pystyttäisiin tasaveroisina tähän kilpailuun ja myös vastaamaan ulkomaiseen kilpailuun omilla markkinoillamme.  Tuotantovälineistön ja -organisaation kehittämiseksi on jo toteutettu huomattava rakennustyö, mutta mitä pidemmälle tuotantotekninen varustelu on toteutettu, sitä ilmeisemmäksi on käynyt, että edelleen kehittämistä haittaa riittävän perusopetuksen saaneen ammattitaitoisen työvoiman puute. Ammattityöväen perustietojen heikkous tulee myös vaikeuttamaan aikanaan välttämättömäksi muodostuvia uudelleenkouluttautumisia, ja alalla työskentelevien jatkokoulutukseen ei liioin voida tarjota täysiä mahdollisuuksia, koska ei tähän ehdokkailla ole riittäviä perustietoja. Ammattitietojen puuttuminen aiheutuu pääasiassa siitä,
että vaikka tuotannossa ollaan nopeasti siirtymässä uusien menetelmien käyttöön, ja uudenlaisissa tehtävissä tarvitaan uudenlainen ja perusteellinen pätevyys, alan ammattiopetus ei ole muuttunut perinteenomaisesta työpaikkaopetusjärjestelmästä juuri lainkaan.”

Opetusjärjestelmien uusimista ja ryhtymistä toimenpiteisiin kiireellisesti esitettiin mm.:

1) Perusopetus muutetaan hoidettavaksi kaksivuotisina kursseina, joissa tietopuolista opetusta voimakkaasti painottaen ja kolmeen peruslinjaan rajoittuen opetetaan rinnakkaisammatteihin otettavat oppilaat tällaisilla peruslinjoilla yhtenäisin ohjelmin: jakaantuminen päälinjan eri ammatteihin ja sen mukainen kunkin ammatin erillisopetus tapahtuu pääasiassa työpaikkaopetuksena koulunkäynnin jälkeen.

2) Tampereen ammattikouluun suunnitellut opintolinjat toteutetaan ensi tilassa ja alan liikeyritysten työpaikkakoulujen perustamissuunnitelmat pyritään saamaan hyväksytyiksi.

3) Helsingin kaupungin kirjapainokoulussa siirrytään kaksivuotiseen yhtämittaiseen perusopetukseen vähitellen ja ammateittain.

4) Keski-Suomen keskusammattikoulun kolmevuotiset opintolinjat muutetaan kaksivuotisiksi.

5) Pätevyysvaatimukset täyttävien opettajien puutteen takia hyväksytään, siihen saakka kunnes vaatimukset täyttäviä opettajia on saatavissa, täysin palkkaeduin mutta ei vakinaisiksi työnopettajan virkoja hoitamaan em. oppilaitosten kurssilla täydennetyn ammattiopin suorittaneita, sen jälkeen alalla vähintään kolme vuotta työskennelleitä työntekijöitä. Erikoisammattiaineita opettamaan hyväksytään ne, jotka keskikoulun suorittaneina ovat hankkineet edellä määritetyn työnopettajan pätevyyden sekä lisäksi täydentäneet ammattitietojaan suorittamalla täyden opinkäynnin jälkeen joko teknisen koulun tai Faktorikoulun kurssin.

6) Lisäksi ehdotetaan, mm. opettajakysymyksen ratkaisemiseksi, painotekniikan linjan perustamista Helsingin Teknilliseen opistoon. Näinhän ne suunnitelmat suurin piirtein toteutuivatkin.

 

Faktori 6/2017

SAKSAN FAKTORILIITTO yhdessä Mainz-Wiesbadenin osaston kanssa järjesti Drupa-messujen yhteydessä Kansainvälisen Faktoriunionin kokouksen. Düsseldorfin-kokoukseen oli saapunut osanottajia Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Sveitsistä, Ranskasta, Saksasta ja Suomesta. Lisäksi oli kutsuttu edustajia Hollannista ja Englannista tutustumaan Unionin toimintaan.

Tapaamisen tarkoituksena oli antaa Unionille uusia suuntaviivoja ja herätteitä toimintaan. Koska heti kokouksen alussa syntyi erimielisyyksiä, oli kokouksen lopputulos melko heikko. Ranskaa edusti kaksi liittoa toisen ollessa rakenteeltaan Suomen liiton kaltainen toisen kuuluessa kirjatyöntekijäliiton yhteyteen. Näiden liittojen liittymiskysymyksistä syntyi eräitä erimielisyyksiä sillä seurauksella, että kokouksen tarkoitus kärsi tästä.

Seuraava kokous päätettiin pitää 7.−8.9.1968 tanskalaisten isännöimänä Kööpenhaminassa, jossa toivottiin myös ratkeavan Ranskan kahden liiton välinen kiista.

 

Faktori 7/1967 GRAAFINEN KESKUSLIITTO ilmoitti Faktorikoulun IX:n kurssin alkavan Helsingissä syyskuussa 1968 kestäen toukokuuhun 1970. Kouluun pyrkivien oli esitettävä todistus seuraavien opintojen suorittamisesta: kirjeoppilaitos Tietomiehen kirjanpitokurssi ja painoasun suunnittelukurssi, jonka voi korvata Taideteollisessa oppilaitoksessa suoritettu opiskelu. Lisäksi vaaditaan Taideteollisessa oppilaitoksessa (Ateneum) suoritettu graafisen alan iltakurssi tai vaihtoehtoisesti osallistuminen Suomen Faktoriliiton ja Graafisen Keskusliiton kesäkurssiin sekä saksan tai englannin alkeet. Keväällä 1968 toimeenpannaan kielikoe, josta vapautetaan ne, jotka muulla tavalla luotettavasti todistavat vastaavan kielitaitonsa. Myös kansakoulun matematiikan oppimäärä on taidettava hyvin, ja siitä järjestetään erillinen tutkinto.

Tekstin toimitti Jorma Suomi

Yhteiset tilaisuutemme

Yhdistyskokous on pidetty ja päätökset tehty seuraavaan yhdistyskokoukseen asti. Kuluvalla kaudella on taas jäsenille tarjottavana paljon erilaisia tapahtumia. Yhtenä selvänä puutteena koen kuitenkin, että tapahtumien pääpaino on edelleen viihteen puolella. Varsinainen ammatillis-aatteellinen näkökanta jää melkoisen vähäiseksi. Mitä ammatillis-aatteellisuus sitten on? Omasta mielestäni
se tarkoittaa toimintaa, joka liittyy jäsenistön työtehtäviin tai työpaikkoihin nyt, tulevaisuudessa tai menneessä. Tapahtumat, joissa on mukana ammatillisaatteellista vivahdetta, eivät kuitenkaan aiheuta suurta osanottajaryntäystä jäsenistössämme. Usein olemme jopa joutuneet peruuttamaan tällaiset tilaisuudet. Kuitenkin niiden valmisteleminen on vienyt melkoisesti resurssejamme.

Olen myös pannut merkille, että tilaisuudet, joihin voidaan tulla avecin kanssa, kiinnostavat enemmän kuin sellaiset, jotka on tarkoitettu vain jäsenille. Yhdistyksemme pääasiallinen tarkoitushan on kuitenkin tarjota tilaisuuksia jäsenille, ei ulkopuolisille.

Toimintasuunnitelmassa kuluvalla kaudella on 12 tapahtumaa, niistä vain kolmessa on mukana ammatillisaatteellista
sisältöä. Kaksi on koulutusta tai kuntouttavaa toimintaa. Kolme on kilpailuja ja loput seitsemän enemmän tai vähemmän viihteellisiä. Tottahan viihteellä on oma merkityksensä jäsenistön yhteenkuuluvuudelle ja mielipiteiden vaihdolle. Haaste onkin, miten jatkossa
saamme tilaisuuksiin tarpeellisen määrän osallistujia. Tavataan ja ollaan yhdessä, muistetaan myös käyttää hyväkuntoisia vapaa-ajankohteitamme.
Hyvää kesää kaikille jäsenille!

Graafisen alan kulttuuriperintöä tallentamaan

Graafisella alalla laitekanta uudistuu ja tuotantomenetelmät muuttuvat jatkuvasti. Mitä tämän päivän, tai nyt jo historiaan jääneen 2000-luvun alun, tuotantotekniikasta tallentuu jälkipolville?

Tekniikan museon perusnäyttelyn osana
1970-luvun alusta pitkälle 2000-luvulle
esillä ollutta kirjapaino-osastoa moni alan veteraani muistelee lämmöllä. Nyt näyttelyn esineet ovat turvallisesti säilössä museon säilytystiloissa Jyväskylän Kanavuoressa.

Tieto alan kulttuuriperinteestä ei tallennu itsestään. Mitä sinä voit tehdä tallennuksen hyväksi? Vantaanjoen suulla Helsingissä toimiva Tekniikan museo on valtakunnallinen erikoismuseo, jonka tehtävänä on suomalaisen teollisen kulttuuriperinnön tallentaminen. Tehtäväkenttä on laaja, sillä se kattaa kaikki teollisuuden alat. Tallennettavaa ja tutkittavaa siis riittää.

Tehtäväkentän laajuutta on helppo havainnollistaa yhdellä yksityiskohdalla: kirjapainoesineistön osuus museon kaikista esineistä on alle puoli prosenttia! Tekniikan museon kokoelmiin kuulu näet noin 56 000 esinettä. Teknisen alan kirjallisuutta on noin 50 300 nidettä ja valokuvia noin 53 000 kappaletta. Lisäksi museolla on laaja teollisuuden ja tekniikan alan historiallinen arkisto.

Onko kirjapainoesineistö tallessa?
Kirjapainoesineistön määrä kuulostaa kokonaisuuden rinnalla vaatimattomalta. Onko kirjapainokokoelmassa pahoja aukkoja?

– Varhaisemman ajan osalta, aina 1980-luvulle saakka, kirjapainokokoelma on itse asiassa melko kattava, kertoo Tekniikan museon
kokoelmapäällikkö Kirsi Ojala.

Viipurilaisen Zilliacuksen kirjapainon regaalit sisältävät paljon typografisia aarteita.

Kokoelma on aikoinaan kirjapainoalan ammattilaisten kanssa yhteistyössä koottu, ja esineiden taustatiedot ovat hyvin selvillä. Tältä osin kirjapainoperinteen tallennus on siis kunnossa. Mutta entä uudempi tekniikka? Sitä ei kokoelmissa ole juuri lainkaan. Kun tekstin- ja kuvanvalmistus siirtyi tietokoneaikaan, päättyi esineiden systemaattinen tallentaminen kirjapainoissa. Jokunen varhainen offsetkone on kyllä museoitu, Graafisella alalla laitekanta uudistuu ja tuotantomenetelmät muuttuvat jatkuvasti. Mitä tämän päivän, tai nyt jo historiaan jääneen 2000-luvun alun, tuotantotekniikasta tallentuu jälkipolville?

Kuka tallentaa?
Vastuu kansallisen teollisen kulttuuriperintömme säilymisestä ei ole yksin museoilla.

– Yritysten ja yksittäisten työntekijöiden tulisi muistaa, että jos tallennusvastuuta ei kanneta siellä, missä tekniikkaa käytetään, ei perinteen tallennuskaan voi toimia, muistuttaa Ojala.

Tekniikan museon kokoelmapäällikkö Kirsi Ojala työpöytänsä ääressä.

Museot ovat tallennuksen ja siihen liittyvän erityisosaamisen asiantuntijoita. Työpaikoilla ja teollisuudessa puolestaan tunnetaan teknologia sekä tuotantoprosessit ja tunnistetaan niissä tapahtuvat oleel-liset muutokset. Tämä tieto ja siihen liittyvä esineellinen perintö pitäisi saada talteen yhteistyössä museoiden kanssa. Museoalalla tähän ongelmaan on jo pitkään kiinnitetty huomiota.

Tekniikan museokin toimii yhteistyössä useiden yritysten kanssa ja tarjoaa niille museoammatillista osaamista yritysten teknologiaperinnön tallennustyön tueksi. Ensi syksynä museoiden yhteistyönä valmistuu yrityksille suunnattu Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC -julkaisu. Sen tavoitteena on toimia kannustimena yritysten työn dokumentointiin. Samalla annetaan konkreettisia käytännön ohjeita tallennustyötä varten.

Kuinka tallentaa?
Perinteisesti esimerkiksi kirjapainojen jälkikäsittelyn työvaiheita tallennettiin ottamalla kokoelmiin yksittäisiä työvälineitä: liimapannuja, lankanitomakoneita, täristimiä ja muita vempaimia. Samalla pyrittiin keräämään kokoelmiin liitetyn esineen
käyttöhistoriaa sekä muita tietoja. Näin luotiin kokonaisuus, joka kertoi sitomoissa tehdystä työstä. Tämä perinteinen tallennustyö
on tärkeää tänäänkin, mutta sen rinnalle on tullut uutta teknologiaa hyödyntävä ns. nykydokumentointi. Siinä tallennetaan tietoa oman ajan tai lähihistorian ilmiöistä ja kohteista.

Nykydokumentoinnin menetelmiä ovat havainnointi, haastattelut, valokuvaus, kuvien ja arkistoaineiston tallennus, videokuvaus sekä esinehankinta. Kertynyt dokumenttiaineisto liitetään museon kokoelmiin ja sitä voidaan käyttää mm. näyttelyissä ja julkaisuissa. Esimerkiksi kirjanvalmistuksen työvaiheet voisi kuvata videolle, tallentaa työprosessin äänet, haastatella työprosessiin osallistuvia työntekijöitä sekä tallentaa tiedot käytetyistä tietokoneohjelmista ja laitteista. Tällaisissa projekteissa museoiden tallennustyön ammattitaito yhdistyneenä työpaikkojen oman alan erikoisosaamiseen takaavat hyvä lopputuloksen.

Esineähkyä
Museot elävät tänään esineähkyn aikaa. Kokoelmatilat ovat täynnä, uusien hankkiminen on kallista, ja museoiden toimintamäärärahoja leikataan jatkuvasti. Vaikka tilanne on hankala, eivät museot ole luopuneet perustehtävästään, kansallisen kulttuuriperinnön tallentamisesta. Tämä koskee myös Tekniikan museota.

– Yhtään esineluovutusta ei suoralta kädeltä torjuta, vakuuttaa Kirsi Ojala.

– Kun havaitset esineen tai ilmiön, jonka paikka mielestäsi on museossa, älä epäröi, vaan tarjoa sitä kokoelmiin. Mutta mieti ensin
tarkat perustelut esityksellesi, hanki kaikki mahdollinen tieto esineestä. Missä sitä on käytetty, kuka sitä on käyttänyt ja milloin? Myös valokuva esineestä sekä esineen fyysiset mitat on hyvä toimittaa museolle jo tässä vaiheessa. Museossa sitten punnitaan
kokoelmapoliittisin kriteerein, liitetäänkö tarjottu esine museon kokoelmiin.

Vaikka esine ei päätyisikään kokoelmiin, siitä kerätty tieto ei mene hukkaan, vaan tallennetaan museon tietojärjestelmiin. Esimerkiksi aiemmin kokoelmiin liitetyn vastaavan esineen museaalinen arvo vahvistuu näistä uusista tiedoista, ja yhteinen perinnepääomamme karttuu. Tuotantoprosessien dokumentoimisessakin työpaikkojen ja yksittäisten toimijoiden aktiivisuus on tärkeää. Mitä enemmän valmistelet asiaa, sitä parempi asiantuntija sinusta tulee. Jos vielä saat työnantajankin kiinnostumaan hankkeesta, voit olla keskeisenä vaikuttajana siinä, että jokin tärkeä osa suomalaista kirjapainoperintöä tallentuu jälkipolville.

Yksi Tekniikan museon kokoelmien suurimmista esineistä on rotaatiopainokone 1910-luvulta. Sillä painettiin mm. Työmieslehteä.

Teksti Markku Kuusela Kuvat Tekniikan museo ja Markku Kuusela.

Yhdistyskokous Vantaalla: Valinnat yksimielisiä

Yhdistyksemme vuotuinen yhdistyskokous pidettiin Orginal Sokos Hotelissa Vantaan Tikkurilassa 22.4.2017. Kokous on yhdistyksemme päättävin elin, joten kaikilla jäsenillämme on mahdollisuus vaikuttaa yhdistyksemme asioihin olemalla mukana kokouksessa.

Tällä kertaa kokoukseen osallistui 54 jäsentämme ja osallistujamäärä tuntuu vakiintuneen noin puoleen sataan.

Kokouksen avasi yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Teinilä. Lyhyessä avauspuheenvuorossa hän kertoi toimikauden hallinnollisista asioista nostaen esille kolme pääkohtaa. Osa-aikaisen faktorin tärkeyden toimintamme kehittämisessä, hallintokulujen pienentämisen ja sijoitustoimintamme tuottojen parantamisen.

Kokouksen puheenjohtajiksi valittiin Irma Piironen ja Jorma Hietanen, kokouksen sihteerinä toimi Vesa Salmi. Taloudenhoitaja Soile Lappalainen esitteli tilinpäätöksen – tilikauden alijäämä oli n. 170 000 euroa. Ainoastaan sijoitustoimintamme heikko tuotto aiheutti keskustelua, mutta siihen on jo hallitus reagoinut salkunhoitajan vaihdoksella. Lopuksi taloudenhoitaja kävi lävitse tilintarkastajien lausunnon, jonka yhteenvedossa tarkastajat huomauttivat puutteesta, mihin hallitus on jo reagoinut.

Vuoden 2016 toimintakertomuksen esitteli hallitusedustaja Paavo Kyröläinen, Toimintakertomus hyväksyttiin muutoksitta. Yhdistyksen puheenjohtaja esitteli hallituksen laatiman palkkio esityksen vuodelle 2017, joka hyväksyttiin muutoksitta.

Hallitusedustaja Risto Pirhonen pohjusti hallituksen sääntömuutosesityksen, joka myös hyväksyttiin laaditussa muodossa. Ainoa suljettu lippuäänestys käytiin kohdassa avustukset, missä hallituksen ehdotukselle tuli vastaesitys – äänestyksessä hallituksen esitys voitti.

Miika Niinikoski esitteli vuoden 2017 toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin parilla korjauksella.

Hallitus esitti 50 euron liittymismaksua uusille 1.5.2017 alkaen ja vastaesitysten ja äänestysten jälkeen hallituksen esitys hyväksyttiin. Taloudenhoitaja esitteli vuoden 2017 talousarvion, mikä on n. 120 t€ alijäämäinen. Talousarvio myös hyväksyttiin muutoksitta.

Seuraavaksi olivat vuorossa henkilövalinnat. Ensin valittiin hallituksen puheenjohtaja, ja nykyinen puheenjohtaja Pekka Teinilä sai jatkopestin vuodeksi. Hallituksen neljästä erovuorolaisesta uudelleen valittiin kolmeksi vuodeksi Tero Kanerva Helsingistä, Miika Niinikoski Porvoosta ja Jukka Rautavaara Humppilasta. Uudeksi hallitusedustajaksi tuli Klaus Kallioinen Helsingistä.

Loppupuheenvuorossa kokouksen puheenjohtaja Irma Piironen esitti toivomuksen hallitustyöskentelylle, että kaikenlaisesta ”kuppikuntaisuuksista” päästäisiin eroon ja puhallettaisiin yhteiseen hiileen, joka on yhdistyksen ja hallituksen toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää.  Puheenjohtajat toivottivat kaikille hyvää kotimatkaa ja kesää. Teksti ja kuvat: Pekka Teinilä

Kuntoremontti Saarenmaalla

Hierontapisteessä Jorma Suomi ja Heikki Salo. Opastamassa Roope Roininen.

Mediaunionilaisten kuntoremontti pidettiin 6.–
9.4.2017 Grand Rose Spa -hotellissa Saarenmaalla. Kuntoremonttiin
osallistui 19 jäsentä ja neljä seuralaista.

Matkaliput saatuamme kokoonnuimme uudella Megastar-laivalla aamiaiselle. Pian olimmekin Tallinnassa, jossa bussi kuskeineen odotti. Matka kylpylään kesti lauttamatkoineen nelisen tuntia. Majoittumisen jälkeen osa lähti kävelykierrokselle Kuressaareen, hotellihan on aivan keskustassa. Osa kuntoremonttilaisista aloitti saman tien kylpylän saunoista ja uima- ja porealtaista nauttimisen. Illalla oli tarjolla päivällinen. Seuraavat päivät koostuivat kylpyläpaketin hoidoista, joiden lisäksi oli mahdollisuus ottaa lisää palveluita omalla kustannuksella.
Kylpylän tilat olivat siistit ja rauhalliset rentouttavaan yhdessäoloon ja rauhoittumiseen. Yksi parhaimmista vierailukohteista oli kävelymatkan päässä oleva linnoitus, jossa on nähtävänä mittava Viron ja erityisesti Saarenmaan historia näyttelyesineineen.
Kylpylän henkilökunta oli avuliasta ja sekä aamupalat että lounaat maukkaita. Sunnuntain aamiainen kylmine kuohuviineineen
oli hyvä päätös kuntoremontille ja valmistautuminen kotimatkaan. Osallistujat olivat tyytyväisiä kylpyläpakettiin ja järjestelyihin. Useimmat toivoivat uutta kylpylämatkaa Mediaunioni MDU:n jäsenistölle. Kiitokset kaikille osallistujille!


Teksti ja kuvat Kari Koivisto

Ellivuori houkuttelee

Mediaunioni on vuodesta 2006 alkaen tarjonnut jäsenilleen ympärivuotisesti upeat puitteet vapaa-ajanviettoon Sastamalan Ellivuoressa Rautaveden rannalla. Kolmekerroksisen 80,5 m²:n hirsitalomme lähellä sijaitsevan Hotel Ellivuoren uusi omistaja Hill Invest Group Oy haluaa nostaa alueen uuteen kukoistukseen yli 10 miljoonan euron investoinneilla.

Omistaja käyttää toiminnassaan alueella nimeä Ellivuori Resort. Myös Sastamalan kaupunki on sitoutunut vahvasti alueen kehittämiseen.

Talven 2017 aikana on käynnistetty useita uudistustöitä, joiden myötä hotellin ja ravintolan tilat uudistuvat ajanmukaisiksi. Lisäksi kehitetään alueen hyvinvointi- ja liikuntapalveluita sekä viihde- ja kulttuuritarjontaa. Kehitystoiminnassa on otettu erityisesti huomioon ympäristöasiat. Esimerkiksi hotellikiinteistö siirtyi maalämpöjärjestelmään. Ekologisiin investointeihin kuuluvat myös aurinkoenergian hyödyntäminen osana omaa energiatuotantoa sekä led-valaistukseen siirtyminen.

Aktiviteetteja ja kulttuuria

Ellivuoreen odotetaan vierailijaryntäystä. Sille on katetta, kun katsoo suunniteltua vapaa-ajanviettotarjontaa:

HighPark. Kiipeilypuisto HighPark tarjoaa liikuntaa luonnossa, itsensä ylittämistä ja positiivisia onnistumisen kokemuksia ja sopii aktiviteetiksi niin lapsille kuin aikuisille. Puisto on auki toukokuusta lokakuun loppuun.

Ski Center. Ellivuori Ski Center on koko perheen ja harrastustaan aloittelevien laskettelukeskus.

Kesäteatteri Sata Lasissa! Luvassa on naurua, musaa, leppeitä hetkiä… ja toivottavasti ikisinkulle morsian. Musakomedia Sata Lasissa! saa kantaesityksensä 20.6.2017. Näytelmä esitetään täysin uudessa ja upeassa katetussa Ellivuoren kesäteatterissa.

Saunajooga. Saunajooga on rentoutumista, rauhoittumista ja lempeää kehon huoltoa 50−55 asteisessa saunassa. Saunajooga-tunti sisältää helpon kuuden liikkeen sarjan sekä alku- ja loppurentoutuksen. Liikkeet tehdään lauteilla istuen, eivätkä ne vaadi aikaisempaa kokemusta joogasta. Kesto on n. 35 min.

Hohtokeilaus. Kaksi hohtokeilarataa ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Minigolf. Upea 9-ratainen minigolf sijaitsee järvimaisemassa keskellä HighPark-kiipeilypuistoa. Mailat, pallot ja tuloskortit saat hotellin alakerrasta.

Välinevuokrausta. Valikoimista löytyy mm. fatbiket, sup-laudat, kanootit ja frisbeet.

Pirunvuoren Kivilinna. Alueen mielenkiintoisimpia kohteita on taidemaalari Emil Danielssonin luonnonkivistä rakennettu erämaa-ateljee Kivilinna Pirunvuoren huipulla.

Lakeside Golf. Noin 14 km:n päässä Ellivuoresta sijaitsee Lakeside Golfin kaksi erilaista golfkenttää. Järvenranta-kenttä sijoittuu nimensä mukaisesti järven rantaan ja Pirunpelto-kenttä jylhään metsämaisemaan. Myös vieraspelaajat ovat tervetulleita pelaamaan kaikkina aikoina!

Sastamalan käyntikohteet. Sastamalassa tapahtuu ympäri vuoden. Sinne on matkaa Ellivuoresta noin 18 km. Löydät ajankohtaiset tiedot kaupungin sivuilta. Lapsille on tarjolla mm. Herra Hakkaraisen talo ja meille alan miehille ja naisille Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi.

Vuokraa mökki

Alue on kehittymässä Etelä-Suomen mielenkiintoisimmaksi vapaa-ajanviettokohteeksi. Kaikki edellä mainittu on mahdollisuus kokea vuokraamalla alueella sijaitseva yhdistyksen mökki, joten kannattaa käyttää tämä jäsenetu hyväksi. Suunnitteilla on muutoksia vuokrausaikoihin, jotka mahdollistaisivat viikonloppu- ja osaviikkovuokraukset. Näistä tiedotamme tarkemmin myöhemmin.

Etäisyyksiä ja yhteyksiä

Ellivuori sijaitsee noin 50 kilometriä Tampereelta, 90 kilometriä Porista, 130 kilometriä Turusta ja 220 kilometriä Helsingistä. Lähin rautatieasema on 10 kilometrin päässä sijaitseva Karkun asema. Lähin bussipysäkki on seitsemän kilometrin päässä Ellivuoren tienhaarassa Shell Kiskokabinetin kohdalla (Pirkanmaantie 1057). Lähin taksi on Karkussa.

Teksti Jorma Suomi, kuvat Ellivuori Resort.

 

Tervetuloa pikkujoulukauden avaukseen!

Kokoonnumme teatterin, illallisen ja mukavan yhdessäolon merkeissä Helsingissä 18.11.2017 klo 13.00 Myrskyluodon Maija -musikaaliin (kesto avoin) Helsingin kaupunginteatterissa, Eläintarhantie 5. Liput jaetaan teatterin pääoven luona klo 12.15−12.45. Jokainen vastaa itse vaatesäilytyksestä ja väliaikatarjoilusta. Klo 16.30 nautimme teatteri-illallisen Paasin Kellarissa, jonne kulku tapahtuu hotelli Scandic Paasin pääsisäänkäynnistä, Paasivuorenkatu 5 B. Ravintola sijaitsee kävelymatkan päässä teatterista.

Osallistumismaksut: jäsen 50 €, seuralainen 155 €, jonka laskutamme ilmoittautumisajan päätyttyä. Sitovat ilmoittautumiset 15.10.2017 mennessä. Lisätiedot ilmoittautumisohjeineen jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osiossa. HUOM! Paikkoja on rajoitetusti, ja täytämme ne ilmoittautumisjärjestyksessä. Tapahtumavastaava Timo Nurmi, timo.m.nurmi@gmail.com, puh. 050 322 1866.