Helsingin Faktorilaulajat PITKÄSSÄ JUOKSUSSA– LYHYESTI

Kuoron perustamiseen Helsingin graafisen ammattikunnan keskuuteen vei aikaa lähes 80 vuotta. Perustamista yritettiin neljä kertaa alkaen vuodesta 1869 ennen lopullista onnistumista. 

Kuoro saatiin perustettua 25.11.1942 Faktorilaulajat – Faktorssångare nimisenä. Myöhemmin – vuonna 1966 – nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.

Ryhmäkuva Helsingin Faktorilaulajien täyttäessä 70 vuotta. Kuvassa seisomassa (vas.): Veikko Viljanen, Toivo Nikkanen, Kari Korhonen, Esko Ruohonen, Hannu Rättö, Arjo Rautio, Reijo Siljamäki, Harri Hynninen, Pellervo Winter, Jukka Lahti, Veikko Dolk, Kalevi Martikainen, Mikael Streng, Vesa Salminen, Oiva Salovuo ja Tapio Pättiniemi.

Jäsenten määrä on vaihdellut vuosien aikana, suurimmillaan se on ollut 46 miestä. Pitkän aikaa laulajien määrä oli vakiintunut 25 – 30 mieheen. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa laulajien määrä on 16, vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Tätä päivää

Vanhan ja uudenkin ohjelmiston harjoittelu on kuorotoiminnan ydintä. Kuoron osaaminen ja tunnettuus olivat hyvällä mallilla, siksi saimme usein vastaanottaa esiintymiskutsuja. Olemme aktiivisesti tarjoutuneet esiintymään mm. sairaaloihin, vanhainkoteihin ja vanhusten palvelutaloihin. Laululliset tervehdykset on aina otettu vastaan kiitollisuudella. Monissa kohteissa vierailumme on vakiintunut vuosittaiseksi tapahtumaksi.

Kuorolaisten keskeinen vapaa-ajan toiminta on ollut moninaista. Esimerkkeinä kuoron koko perhettä koskevat talvipäivät sekä aikuisväen keskeiset kuusenkaristajaiset. Molemmat pysyivät kuoron ohjelmassa vuosia.

Kuoro on tehnyt kotimaassa puolisoittensa kanssa monia yritysvierailuja ja erilaisia kulttuurimatkoja. Yhdessäoloa vietettiin useasti pidennetyn viikonlopun muodossa Faktoriliiton lomakylässä Kuhmossa.

Lauluharrastuksen jatkuvuuteen on suuresti vaikuttanut tekemämme ulkomaan matkat.   Kohteina ovat olleet 22 Euroopan maata, joissa monessa on vierailtu useammankin kerran. Vain kuorolaisten tekemiä matkoja ovat olleet ulkomailla pidetyt omat konsertit sekä kuorojen erilaiset yhteiskonsertit ja tapahtumat. Ulkomailta tulleisiin vierailukutsuihin on yleensä lähdetty yhdessä puolisoitten kanssa. Lisäksi reissuja on tehty vain matkailumielessä.

Kansainvälisyys toiminnassamme

Aktiivisen kansainvälisen toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuonna 1961, jolloin Stockholms Faktorsskör saapui vieraaksemme 17 miehen ja avecien voimin. Vierailun aikana pidettiin yhteinen konsertti, jossa muodostettiin kuorojemme välille veljeskuorosuhde. Aloimme vierailla toistemme luona kumpikin kerran viiden vuoden ajanjakson sisällä. Tapaamiset loppuivat jonkin ajan kuluttua ruotsalaisen kuoron lopetettua toimintansa laulajien vähetessä merkittävästi.

Kansainvälisen Faktoriunionin kutsu tulla esiintymään Saksan Faktoriunionin 75-vuotisjuhlille Berliiniin vuonna 1971 oli kuorolle merkittävä. Otimme kutsun vastaan kiitollisina ja ylpeinä saamastamme huomiosta. Matkasta tuli mieliin painuva monien värikkäitten tapahtumiensa johdosta.

Missä ikinä olemmekin liikkuneetkaan, on laulaminen se meidän juttu. Esittämämme laulut ovat olleet pääosin suomenkielisiä, mutta usein on pyritty esittämään yksi kulloisenkin kohdemaan laulu heidän omalla kielellään. Tuskin olemme aina tulleet sanoissamme ymmärretyksi, lauloimmepa millä kielellä tahansa.

Jokainen ulkomaanmatkamme on meille ollut kuin huumetta. Matkat antavat mahtavan piristysruiskeen innostukselle ja jaksamiselle meille mieluisan toiminnan parissa.

Kuoro esiintymässä Vaasanaukiolla 25.8.2016 Taiteiden yö -tapahtumaan liittyvässä KuvataidettaVaasankadulla -näyttelyn avajaisissa.

Tulevaisuuden näkymät

Tänä vuonna kuoro tulee toimineeksi 75 vuotta. Tulevaisuus tuo mukanaan monia toimintaamme vaikuttavia asioita, joihin meidän tulee löytää ratkaisuja ensi tilassa. Riittääkö nykyisillä kuoron jäsenillä vielä voimia jatkaa? Millä keinoin voisimme kartuttaa laulajien määrää? Miten saamme tarpeelliset varat toimintaamme varten?

Ikääntyminen on yksilötasolla hyvin merkittävä seikka. Kuoron tämänhetkisten jäsenten keski-ikä on noin 74 vuotta. On luonnollista, että ikääntyessämme fyysinen kunto saattaa heiketä siinä määrin, että jatkamiseen ei enää ole mahdollisuutta syystä tai toisesta. Motivaatio jatkaa harrastusta tulee koetukselle.

Laulajien saaminen kuorolaulun pariin on yhteinen ongelma lähes kaikissa mieskuoroissa. Meidän kohdallamme rajoitteena on ollut se, että emme Faktoriklubin harrastuskerhona olleet saaneet ottaa riveihimme Faktoriklubiin kuulumattomia henkilöitä. Tästä oli syntymässä todellinen uhka toiminnallemme.  Klubin kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena tuo asia korjattiin. Otimme välittömästi kuoroomme alan ulkopuolisina viisi rutinoitunutta laulajaa. Heistä kolme jatkaa yhä joukossamme.

Taloudellisessa mielessä elämme kovia aikoja. Toiminnan kivijalaksi olivat muodostuneet Faktoriklubilta sekä Faktoriliitolta, viime aikoina MDU:lta, saamamme toiminta-avustukset. Näitten avulla on minimissään saatu taattua kuorotoiminnan jatkuminen faktorikunnan piirissä näihin. Muihin kuoron yleisiin kuluihin tarvittavat varat on pääosin kerätty maksullisilla esiintymisillä sekä ilmoitushankinnalla kevätjuhliemme käsiohjelmiin.

Nyt elämme kuitenkin tätä päivää. Kuoron tukijalka murenee kovaa vauhtia. Faktoriklubin rahahanat ovat nähdäksemme täysin sulkeutuneet, maksulliset esiintymiset ovat minimissään ja ilmoituksin toimintaamme tukeneet yritykset lähes kaikonneet.

Tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa. Jaksamme vielä uskoa, että pyrkimällä eteenpäin vaikeuksista huolimatta voimme edelleen ylläpitää mieskuorolauluharrastusta maailman ainoana graafisen alan mieskuorona. On vain luotettava siihen vähäiseen valoon, mikä vielä tunnelin päästä näkyy. Peliä ei ole vielä menetetty. Eihän?

Teksti Tapio Koivuniemi, puheenjohtaja, Helsingin Faktorilaulajat

Eläkkeelle?

Eläkkeelle siirtyminen on iso elämänmuutos. Vuosikymmenten työssäolo loppuu ja sen tuomat elämänsisällöt vaihtuvat tuntemattomaan. Henkinen ja fyysinen sekä taloudellinen tilanne ja yhteiskunnallinen asema muuttuvat. Suureen muutokseen ei tarvitse rysäyttää täysillä Työturvallisuuskeskus TTK:n Minäkö eläkkeelle! -kirjanen käsittelee laajasti eläkkeelle siirtymisen vaiheita ja antaa käytännön neuvoja eläkkeelle lähtijöille, myös työpaikoille eläkkeelle siirtymisen vaikutuksien huomiointiin.

Rauno Pääkkönen: Minäkö eläkkeelle! TTK 2016. ISBN (sähköinen): 978-951-810-623-7. 53 s.

 

Hui niitä aikoja! (osa II)

Ensimmäinen yritykseeni hankittu kamera oli unkarilaissyntyisen jenkkilään muuttaneen miehen luomus. Se palveli monta vuotta manuaalisena laitteena, kellosta piti katsoa valotusaika, samoin tarkennus silmämääräisesti veiviä kääntämällä.

Laite tuli täysin palvelleena eläkeikään ja uutta oli etsittävä. Tuolloin käytetyin repromateriaali oli copyproof, ja sitä ostin Agfa Gevaertilta Espoosta. Näyttelyissä käydessäni olin ihastunut Repromaster 2001 -merkkiseen kameraan. Elimme 1970-luvun loppupuolta. Olin sopinut maanantaina tapaamisen Agfa Gevaertilla. Myyntiedustaja lupautui Helsingin rautatieasemalle vastaan. Olin ostanut junalipun ja ilmoittanut saapumisajan.

Harrastin tennistä ja meillä oli tapana pelata nelinpeliä lauantaisin. Sinä viikonloppuna pelasimme tosissamme, sillä olimme lyöneet vetoa kahdesta vodkapullosta. Ottelu oli tasaväkinen, ratkaisu jäi viimeiseen peliin, jossa minulla oli syöttövuoro. Palkinto kiilui jo silmissä nostaessani pallon ylös ja lyödessäni kovan kierteisen syötön kohti vastustajan ruutua.

Kuului paukahdus. Putosin kontilleni. Vastustajat katsoivat ihmeissään temppuani. Se oli läpisyöttö, jota en kuitenkaan ehtinyt nähdä. Seuraava havainto oli, että lääkäri tutki jalkaani ja ilmoitti lähdöstä Seinäjoen Keskussairaalaan. Nilkan nivelsiteet leikattiin, jalka kipsattiin ja minut sijoitettiin osastolle. Sunnuntaina heräsin kuumeisena ja hätääntyneenä kameran ostosreissun vuoksi. Yritin esittää hoitajalle, että pitäisi päästä illaksi kotiin, kun on Helsingin matka aamulla. Hoitajaa nauratti.

Lääkäri kävi kierroksella. Hoitaja kertoi minun suunnittelevan kotiin lähtöä huomisen Helsingin matkan vuoksi ja että potilaalla on kuumetta. Jaha, jaha, onko tärkeäkin matka? Kerroin kamerakaupasta. Lääkäri katsoi pitkään ja sanoi: ”Olet varmasti tosissasi. Ajetaan kuume pois, jotta voit lähteä. Muista varovaisuus, jalalle ei saa varata”.

Illalla pelikaverini haki minut sairaalasta ja luovutti voittopullon. Aamulla nousin Lapualta junaan. Paikkalippu oli Rovaniemeltä tulevaan pitkän junan viimeiseen vaunuun. Onneksi paikkaani vastapäätä oli vapaa penkki, johon sain nostetuksi kipsatun jalkani.

Juna saapui Helsinkiin. Viimeisestä vaunusta oli pitkä taival asemahalliin ja kädessäni oleva salkku hankaloitti kainosauvoilla liikkumista. Olisi pitänyt ottaa reppu.

Muut matkustajat häipyivät omille teilleen. Asemahallissa ei näkynyt Agfan edustajaa. Nilkkaa särki ja paita oli hiestä märkä, taisi olla kuumettakin. Menin asemaravintolaan ja tilasin viskin. Se ei vähentänyt kipua, mutta jotenkin rauhoitti ajatuksen juoksua. Maistelin pahaa juomaa tehden uuden suunnitelman, mutta sitä ennen päätin soittaa Agfalle.

Sihteeri kertoi edustajan juuri palanneen asemalta ja sanoneen, etten ollut junassa. Hän oli odottanut kaikki matkustajat, vain joku klenkkajalkainen ukko oli kainalosauvoillaan koppuroinut laiturilla.

Sanoin, että se klenkkajalkainen kipsijalka olin minä. Puhelimen toisessa päässä oli hiljaista. Sitten kuului naurua tukahduttavan naisen ääni: ”Edustaja on jo matkalla rautatieasemalle”.

Ostin Repromaster 2001 -kameran ja nautin erinomaisesta palvelusta koko päivän. Lievässä huppelissa nousin iltajunaan. Nilkkaa särki ja kipsin sisältä kutitti. Seppo Parkkonen

Hanna Koikkalaisen Raja on Vuoden kaunein kirja

Suomen kirjataiteen komitea on valinnut Vuoden kauneimmaksi kirjaksi Hanna Koikkalaisen valokuvakirjan Raja (Maahenki / Musta Taide). Vuoden kauneimman kirjan graafisen suunnittelun teki Anne-Mari Ahonen.

Kilpailuraati perustelee valintaansa näin: ”Valokuvateos henkii harmoniaa ja harkittuja ratkaisuja kannesta alkaen: kluutin sävy osuu harvoin näin kauniisti yksiin kannen kuvan kanssa. Kirja on alusta loppuun ilmava ja rauhallinen. Värikylläisille kuville on annettu tilaa, ja eleetön typografia sallii kuvien kertoa tarinaa omilla ehdoillaan. Kirjan materiaalit tuntuvat käteen miellyttäviltä, ja paperi toistaa värit kauniisti. Kokonaisuus on esineenä virheetön ja kuvakerronnaltaan oivaltava.”

Rajan lisäksi Vuoden kauneimmat kirjat 2016 -kokoelmaan valittiin 24 muuta kirjaa. Teokset palkittiin Kirjataiteen kaunis kirja -kunniakirjalla. Kirjataiteen onnistuneimmat kannet -kunniakirjalla palkittiin kahdeksan kirjaa.

Suomen kirjataiteen komitealle lähetettiin arvioitavaksi 209 kirjaa. Vuoden kauneimmat kirjat osallistuvat Best Book Design from all over the World -kilpailuun ja kiertävät näyttelyissä Suomessa ja kolmessa Euroopan maassa. Kolmenkymmenen maan kauneimmat kirjat ovat esillä Shanghain kirjamessuilla elokuussa 2017 ja Leipzigin kirjamessuilla maaliskuussa 2018.

Kilpailun järjestämistä tukee Suomen Messusäätiö.

Mediahistoria tuo perspektiiviä

Uutuuskirja kertoo median historian pääpiirteet puheen synnystä some-aikaan ja näyttää nykymedian osana historiallista jatkumoa. Teos kertoo tärkeimpien mediateknologioiden historian ja tarkastelee median evoluutiota paitsi historiallisena jatkumona, myös yhteiskunnallisten teemojen kautta. Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian ja Aalto-yliopiston televisiotutkimuksen dosentti Jukka Kortti on aiemmin tutkinut esimerkiksi television, kulutuksen, mainonnan ja opiskelija-aktivismin historiaa.

Jukka Kortti: Mediahistoria. Viestinnän merkityksiä ja muodonmuutoksia puheesta bitteihin
SKS 2016. ISBN-13: 9789522226938, ISBN-10: 9522226939. 383 s.

 

Kohti yhdistyskokousta

Yhdistyksemme päättävin elin – yhdistyskokous – kokoontuu 22. huhtikuuta Vantaalla päättämään sääntömääräisistä asioista. Tässä mietteitäni ja havaintoja kuluneesta toimikaudesta ja tulevaisuudesta. Hallitusedustajat valitaan edustamaan Mediaunionin jäseniä.

Edelleen jotkut hallitusedustajat ymmärtävät tehtäväkseen edustaa pelkästään oman alueensa mediaunionilaisia. He eivät ole alue-edustajia, vaan edustavat koko jäsenkuntaa. Viime kokouksessa jäseniltä tullut ehdotus valita yhdistykselle osa-aikainen asiainhoitaja on ollut todella onnistunut päätös. Olemme uudistaneet taloushallintoa ja sijoitustoimintaa kilpailuttamalla tilitoimiston, tilintarkastajan ja salkunhoitajan – pääasiassa asiainhoitajan johdolla.

Toiminta-avustuksista Pron viestintäalan teknillisille toimihenkilöyhdistyksille pitkän tähtäimen suunnitelmassa (PTS 2016–2019) on mainittu seuraavasti: ”Entisten, Ammattiliitto Pro ry:een 1.1.2014 liittyneiden jäsenyhdistysten toiminta-avustusten jakoperusteita ja avustussummia tarkistetaan sovitun ylimenokauden jälkeen vuonna 2017.” Eli toiminta-avustuksen tarkoitus on ollut sopeuttaa jäsenyhdistysten toiminta pienempiin rahallisiin puitteisiin. Nykyisellään toiminta-avustus ei kohtele jäsenistöämme tasavertaisesti, joten jonkinlainen korjaus jakoperusteeseen on tehtävä.

Ainakin kahdesta syystä myös hallituksen kokoa kannattaa jatkossa pyrkiä pienentämään hallitusti. Se parantaisi asioiden käsittelyä ja toteuttamista sekä sujuvoittaisi kokouksia. Lisäksi suuren hallituksen hyödyt kustannuksiin nähden ovat vähäiset, eli määrä ei korvaa laatua. Toivon, että teemme kokouksessa hyviä päätöksiä hyvässä hengessä.

Tavataan Vantaalla!

Demografia

Demografia on väestötiede, joka tutkii mm. väestön määrää ja siinä tapahtuvia muutoksia. Euroopassa olemme ikääntymisessä
kärkipäässä, ja suurten ikäluokkien ennustetaan kasvattavan tätä kehitystä entisestään.

Suuntaus näkyy myös Mediaunionin ikärakenteessa − jopa korostetusti. Osin se johtuu siitä, että työpaikat ovat vähentyneet ja toisaalta nuorison kiinnostus alan koulutusohjelmiin on loppunut tyystin. Eli nuorisosta ei tule tuoreutusta. Ketä kiinnostaisi laskusuhdanteessa oleva ala?

Se, milloin graafisen alan alamäki on saanut alkunsa, on määriteltävissä eri tavoin. Jos tarkastelee asiaa mdu:n jäsenmäärän mukaan, saavutettiin kehityksen huippu 1980-luvun alkuvuosina. Wikipedia katsoo digitalisaation alkaneen juuri tuolloin.

Tuon vuosikymmenen alussa silloisen Faktoriliiton jäsenistön työllisten osuus ylitti 2000 henkilön rajan. Nyt meitä on seniorit mukaan lukien yhtä paljon. Demografinen muutos, jossa työllisistä on tullut vähemmistö, on lisännyt demokratiaa Mediaunionissa; yhdistyksen hallituksessa alkaa senioreilla olla kokoaan vastaava edustus.

Digitaaliset innovaatiot veivät aluksi alaa eteenpäin, vaikka väki väheni. Huomattavista investoinneista huolimatta ala ei pystynyt vastaamaan viestintäympäristön muutokseen. Niinpä printti on toimialana supistunut merkittävästi.

Vaikka viestittävää on yhä enemmän, on myös viestintäkanavia enemmän. Nettiliittymän haltija muuttuu halutessaan viestijäksi, bloggaajaksi, tubettajaksi, twiittaajaksi tai somettajaksi. Internet on mahdollistanut sellaisen digiloikan, että loppua ei näy. Välimittauspisteitä on paljon. Jokainen vierailu verkossa vaatii klikkauksen tai useamman, ja jokainen niistä rekisteröidään. Digitalisaatio on avannut mahdollisuuksien tähtitaivaan.

Alan kannalta olisi toki toivottavaa, että suomalaiset luottaisivat viestinnässä edelleen paperiseen käyttöliittymään ja lukisivat paperisia kirjoja ja sanomalehtiä. Tämä lienee toiveajattelua.

Aivan toimettomiksi eivät alan liitotkaan jääneet median murroksessa. Kirjaliitto vaihtoi nimensä Viestintäalan ammattiliitoksi ja siirtyi myöhemmin osaksi team-liittoja. Työnantajapuoli on päätynyt muutaman nimenvaihdoksen jälkeen Medialiitoksi. Mediaunioni MDU rekisteröitiin vuonna 1992, vuoden 2013 lopussa MDU pilkottiin siten, että sen jäsenyhdistysten maksavat jäsenet siirtyivät Ammattiliitto Pron jäseniksi. MDU jatkoi eloaan ammatillis-aatteellisena yhdistyksenä, jossa eläkeläiset ovat selkeä enemmistö. Erosta seurasi pesänjako, jossa jouduttiin jakamaan paitsi jäsenistö myös talouspuoli. Yhdistykset halusivat säilyttää entisenlaisen tulovirran ja laativat puheenjohtajien johdolla, varsin luovalla laskentaperiaatteella, kolmevuotisen ”kassakaappisopimuksen”, jossa demografinen muutos muodosti ainoastaan laskentakertoimen.

Nyt sopimus on rauennut ja voimme pysähtyä arvioimaan, miten sen tarjoamia toiminta-avustuksia on hyödynnetty. Ainakin toimintakertomusten perusteella entisten yhdistysten toiminta on jatkanut hiipumistaan taloudellisesta tuesta huolimatta. Välttääkseen toimintansa totaalista alasajoa on osa yhdistyksistä sulautunut yhteen. Etelä-Savo liittyi Savo-Karjalaan, Päijät-Häme ja Etelä-Karjala liittyivät Itä-Uudenmaan faktoreihin ja viimeisimpänä suuret gt-i ja hfk harkitsevat yhdistymistä.

Tulevan yhdistyskokouksen on määriteltävä kantansa moniin sääntömuutoksiin, joilla linjataan Mediaunionin tulevaisuutta. Pyrkimyksenä on suunnata toiminta ja varainkäyttö sellaiseksi, että niistä että niistä hyötyisi koko jäsenistö.

MEDIAUNIONIN HALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ

TAMMIKUU 2017

  • merkittiin tiedoksi, että Ammattiliitto Pro on korottanut yhdistyksen toimistotilan kuukausivuokraa 2 % eli 624,24 euroon.
  • merkittiin tiedoksi, että yhdistyksen kokous pidetään 22.4.2017 Vantaalla, ja päätettiin, että osallistujille tarjotaan lounas ennen kokousta.
  • hyväksyttiin neljä uutta jäsentä.
  • merkittiin tiedoksi, että yhdistyksen tauluhuutokaupan 17 taulusta myytiin 16.
  • merkittiin tiedoksi, että yhdistyksen jäsenmäärä 31.12.2016 oli 2075.
  • merkittiin tiedoksi, että vuonna 2016 konserttikiertueiden, muiden viihde- ja urheilutapahtumien pääsylippuetua ja golfetua hyödynnettiin yhteensä 19 kertaa ja matkasetelietua 20 kertaa.
  • päätettiin, että Faktori-lehden toimitusneuvoston muodostavat vuonna 2017 Miika Niinikoski, Risto Pirhonen, Vesa Salmi, Tuula Sipilä, Jorma Suomi ja Pekka Teinilä.
  • merkittiin tiedoksi, että Kokkolan koulutus- ja kulttuuritapahtumaan 2.−4.12.2016 osallistui 24 jäsentä ja 14 seuralaista ja Berliinin joulutorimatkalle 24.−27.11.2016 osallistui 18 jäsentä ja viisi seuralaista.
  • päätettiin järjestää yhdistyksen golfmestaruuskilpailut Mikkelissä 10.6.2017.
  • päätettiin järjestää koskikalastusretki Ruunaan Kattilakoskelle 17.−19.6.2017.
  • päätettiin järjestää kaupunkiloma Viipurissa 30.8.−2.9.2017.
  • päätettiin, että yhdistys ei tue enää jäsenten omatoimisesti konserttikiertueisiin, muihin viihdetapahtumiin ja urheilutapahtumiin ostamia pääsylippuja.
  • päätettiin järjestää pikkujouluteatteri-ilta Helsingissä 12.11.2017.
  • päätettiin järjestää IPEX-messumatka Birminghamiin loka-marraskuun vaihteessa.
  • päätettiin hankkia yhdistykselle tapahtuma- ja järjestövakuutus If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:stä.

Koulutustapahtuma Kokkolassa

Kokkola on säilyttänyt omaleimaisen kaupunkikuvansa vuosisatojen saatossa. Vanha kaupunki Neristan on säilynyt Suomen suurvalta-ajan kaupunkikokonaisuudessa vuonna 1665 laaditussa asemakaavassa.

Kokkolan kaupunki perusti museon vuonna 1909 liikemies Karl Herman Renlundin (1850-1908) testamenttilahjoituksen pohjalta. Museo sijaitsee aivan kaupungin keskustassa Roosien perinteikkäässä kaupunkitalossa.

Museossa on kokoelma suomalaisen kultakauden taidetta mm. Veikko Vionojan, Wrightin ja muiden nimekkäiden taiteilijoiden teoksia. Taidehankinnoillaan Renlund avusti monia suomalaisia taiteilijoita opiskeluun Euroopassa. Hän oli myös Karl Fazerin hyvä ystävä ja avusti häntä tehtaan perustamisessa lahjoittamalla rahat, vaikka Fazer pyysi Renlundilta vain lainaa.

Kokkolan kaupungin vauraus satamakaupunkina on peräisin sekä laivojen teosta että tervan myynnistä maailman markkinoille. Myös Seurahuoneen historia hotellina näkyy sekä museon asiakirjoissa että toiminnassa: hotelli on vanhin alkuperäisellä paikallaan oleva hotelli Suomessa. Alun perin hotelli sijaitsi sataman kupeessa, mutta maan kohoamisen seurauksena satama on vuosikymmen saatossa siirtynyt Ykspihlajaan. Hotellin ympärille on kasvanut kaupunki.

Museokoneita katsomaan

Mediaunionilaiset saapuivat Kokkolaan perjantai-iltana eri puolilta Suomea majoittumaan ja viettämään mukavaa aikaa yhdessä hotellin tiloissa lauleskellen Eero Määtän haitarin säestyksellä. Lauantai aloitettiin makoisalla aamupalalla, jonka jälkeen lähdimme kävelymatkalle Antti Välikankaan kirjapainomuseoon. Esillä on paino- latoma- ja muita koneita ja laitteita aina 1800-luvulta alkaen. Nähtävissä on, kuinka tekstin, kuvien ja painotuotteiden valmistaminen on aikojen saatossa muuttunut.

Suurin osa museon koneista on edelleen toimintakunnossa, ja niitä voidaan käyttää painotuotteiden valmistamiseen. Museo on Pohjoismaiden suurin ja monipuolisin kohopainamisen historiaa esittelevä painokonekokoelma.

Monet esillä olevat koneet ovat vierailijoille tuttuja omasta työympäristöstä. Museota esittelivät sen omistajat Antti ja Ulpu Välikangas. Kirjapainomuseo sijaitsee Tullikamarinkadulla Rautatieaseman läheisyydessä. Vierailun jälkeen Antti ja Ulpu lahjoittivat kaikille osallistujille painamansa keittokirjan.

Maalaislääkärin opissa

Museokäynnin jälkeen siirryimme Seurahuoneelle monipuoliselle lounaalle ja kuuntelemaan maalaistohtori Tapani Kiminkisen luentoa ”Terveys pidentää ikää”. Kiminkinen kertoi monenlaisista sairauksista ja niiden hoidosta. Tohtori myös vastaili kysymyksiin kunkin omista sairauksista ja antoi tietoja myös vaihtoehtohoidoista.

Saarijärven terveysaseman maalaislääkäri on kirjoittanut useita tietokirjoja ja esiintynyt TV-sarjassa. Hän on luennoinut monissa tilaisuuksissa kotimaassa ja ulkomailla ja hänelle on myönnetty palkintoja ansiokkaista tutkimustöistä. Kiminkisen luento oli monipuolinen, kiinnostava sekä antoisa kaikille mediaunionilaisille ja heidän puolisoilleen.

Päivää jatkettiin saunomalla Seurahuoneella ja valmistautuen joulupöytään. Sunnuntaiaamu alkoi reippaalla kävelyllä Kokkolan museoon, jossa saimme opastuksen kaupungin monipuoliseen historiaan. Kokkola on Pohjanlahden rannan suurimpia satamakaupunkeja tälläkin hetkellä. Tuhannen purjelaivan kaupunkina tunnetun Kokkolan satamaa käyttänyt vuosittainen tonnisto oli 1800 ja 1834 välisenä aikana Suomen suurin.

Kirkas aurinkoinen päivä jatkui kotimatkalla junalla, linja-autolla tai autolla loppujen lopuksi tuiskuisessa säässä. Kiitokset kaikille vierailun oppaille, luennoitsijoille ja osallistujille antoisasta viikonlopusta! Teksti ja kuvat Kari Koivisto.