Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2017

Helsingin Faktorilaulajat PITKÄSSÄ JUOKSUSSA– LYHYESTI

Kuoron perustamiseen Helsingin graafisen ammattikunnan keskuuteen vei aikaa lähes 80 vuotta. Perustamista yritettiin neljä kertaa alkaen vuodesta 1869 ennen lopullista onnistumista. 

Kuoro saatiin perustettua 25.11.1942 Faktorilaulajat – Faktorssångare nimisenä. Myöhemmin – vuonna 1966 – nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.

Ryhmäkuva Helsingin Faktorilaulajien täyttäessä 70 vuotta. Kuvassa seisomassa (vas.): Veikko Viljanen, Toivo Nikkanen, Kari Korhonen, Esko Ruohonen, Hannu Rättö, Arjo Rautio, Reijo Siljamäki, Harri Hynninen, Pellervo Winter, Jukka Lahti, Veikko Dolk, Kalevi Martikainen, Mikael Streng, Vesa Salminen, Oiva Salovuo ja Tapio Pättiniemi.

Jäsenten määrä on vaihdellut vuosien aikana, suurimmillaan se on ollut 46 miestä. Pitkän aikaa laulajien määrä oli vakiintunut 25 – 30 mieheen. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa laulajien määrä on 16, vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Tätä päivää

Vanhan ja uudenkin ohjelmiston harjoittelu on kuorotoiminnan ydintä. Kuoron osaaminen ja tunnettuus olivat hyvällä mallilla, siksi saimme usein vastaanottaa esiintymiskutsuja. Olemme aktiivisesti tarjoutuneet esiintymään mm. sairaaloihin, vanhainkoteihin ja vanhusten palvelutaloihin. Laululliset tervehdykset on aina otettu vastaan kiitollisuudella. Monissa kohteissa vierailumme on vakiintunut vuosittaiseksi tapahtumaksi.

Kuorolaisten keskeinen vapaa-ajan toiminta on ollut moninaista. Esimerkkeinä kuoron koko perhettä koskevat talvipäivät sekä aikuisväen keskeiset kuusenkaristajaiset. Molemmat pysyivät kuoron ohjelmassa vuosia.

Kuoro on tehnyt kotimaassa puolisoittensa kanssa monia yritysvierailuja ja erilaisia kulttuurimatkoja. Yhdessäoloa vietettiin useasti pidennetyn viikonlopun muodossa Faktoriliiton lomakylässä Kuhmossa.

Lauluharrastuksen jatkuvuuteen on suuresti vaikuttanut tekemämme ulkomaan matkat.   Kohteina ovat olleet 22 Euroopan maata, joissa monessa on vierailtu useammankin kerran. Vain kuorolaisten tekemiä matkoja ovat olleet ulkomailla pidetyt omat konsertit sekä kuorojen erilaiset yhteiskonsertit ja tapahtumat. Ulkomailta tulleisiin vierailukutsuihin on yleensä lähdetty yhdessä puolisoitten kanssa. Lisäksi reissuja on tehty vain matkailumielessä.

Kansainvälisyys toiminnassamme

Aktiivisen kansainvälisen toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuonna 1961, jolloin Stockholms Faktorsskör saapui vieraaksemme 17 miehen ja avecien voimin. Vierailun aikana pidettiin yhteinen konsertti, jossa muodostettiin kuorojemme välille veljeskuorosuhde. Aloimme vierailla toistemme luona kumpikin kerran viiden vuoden ajanjakson sisällä. Tapaamiset loppuivat jonkin ajan kuluttua ruotsalaisen kuoron lopetettua toimintansa laulajien vähetessä merkittävästi.

Kansainvälisen Faktoriunionin kutsu tulla esiintymään Saksan Faktoriunionin 75-vuotisjuhlille Berliiniin vuonna 1971 oli kuorolle merkittävä. Otimme kutsun vastaan kiitollisina ja ylpeinä saamastamme huomiosta. Matkasta tuli mieliin painuva monien värikkäitten tapahtumiensa johdosta.

Missä ikinä olemmekin liikkuneetkaan, on laulaminen se meidän juttu. Esittämämme laulut ovat olleet pääosin suomenkielisiä, mutta usein on pyritty esittämään yksi kulloisenkin kohdemaan laulu heidän omalla kielellään. Tuskin olemme aina tulleet sanoissamme ymmärretyksi, lauloimmepa millä kielellä tahansa.

Jokainen ulkomaanmatkamme on meille ollut kuin huumetta. Matkat antavat mahtavan piristysruiskeen innostukselle ja jaksamiselle meille mieluisan toiminnan parissa.

Kuoro esiintymässä Vaasanaukiolla 25.8.2016 Taiteiden yö -tapahtumaan liittyvässä KuvataidettaVaasankadulla -näyttelyn avajaisissa.

Tulevaisuuden näkymät

Tänä vuonna kuoro tulee toimineeksi 75 vuotta. Tulevaisuus tuo mukanaan monia toimintaamme vaikuttavia asioita, joihin meidän tulee löytää ratkaisuja ensi tilassa. Riittääkö nykyisillä kuoron jäsenillä vielä voimia jatkaa? Millä keinoin voisimme kartuttaa laulajien määrää? Miten saamme tarpeelliset varat toimintaamme varten?

Ikääntyminen on yksilötasolla hyvin merkittävä seikka. Kuoron tämänhetkisten jäsenten keski-ikä on noin 74 vuotta. On luonnollista, että ikääntyessämme fyysinen kunto saattaa heiketä siinä määrin, että jatkamiseen ei enää ole mahdollisuutta syystä tai toisesta. Motivaatio jatkaa harrastusta tulee koetukselle.

Laulajien saaminen kuorolaulun pariin on yhteinen ongelma lähes kaikissa mieskuoroissa. Meidän kohdallamme rajoitteena on ollut se, että emme Faktoriklubin harrastuskerhona olleet saaneet ottaa riveihimme Faktoriklubiin kuulumattomia henkilöitä. Tästä oli syntymässä todellinen uhka toiminnallemme.  Klubin kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena tuo asia korjattiin. Otimme välittömästi kuoroomme alan ulkopuolisina viisi rutinoitunutta laulajaa. Heistä kolme jatkaa yhä joukossamme.

Taloudellisessa mielessä elämme kovia aikoja. Toiminnan kivijalaksi olivat muodostuneet Faktoriklubilta sekä Faktoriliitolta, viime aikoina MDU:lta, saamamme toiminta-avustukset. Näitten avulla on minimissään saatu taattua kuorotoiminnan jatkuminen faktorikunnan piirissä näihin. Muihin kuoron yleisiin kuluihin tarvittavat varat on pääosin kerätty maksullisilla esiintymisillä sekä ilmoitushankinnalla kevätjuhliemme käsiohjelmiin.

Nyt elämme kuitenkin tätä päivää. Kuoron tukijalka murenee kovaa vauhtia. Faktoriklubin rahahanat ovat nähdäksemme täysin sulkeutuneet, maksulliset esiintymiset ovat minimissään ja ilmoituksin toimintaamme tukeneet yritykset lähes kaikonneet.

Tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa. Jaksamme vielä uskoa, että pyrkimällä eteenpäin vaikeuksista huolimatta voimme edelleen ylläpitää mieskuorolauluharrastusta maailman ainoana graafisen alan mieskuorona. On vain luotettava siihen vähäiseen valoon, mikä vielä tunnelin päästä näkyy. Peliä ei ole vielä menetetty. Eihän?

Teksti Tapio Koivuniemi, puheenjohtaja, Helsingin Faktorilaulajat

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, toimiala, uutiset

Eläkkeelle?

Eläkkeelle siirtyminen on iso elämänmuutos. Vuosikymmenten työssäolo loppuu ja sen tuomat elämänsisällöt vaihtuvat tuntemattomaan. Henkinen ja fyysinen sekä taloudellinen tilanne ja yhteiskunnallinen asema muuttuvat. Suureen muutokseen ei tarvitse rysäyttää täysillä Työturvallisuuskeskus TTK:n Minäkö eläkkeelle! -kirjanen käsittelee laajasti eläkkeelle siirtymisen vaiheita ja antaa käytännön neuvoja eläkkeelle lähtijöille, myös työpaikoille eläkkeelle siirtymisen vaikutuksien huomiointiin.

Rauno Pääkkönen: Minäkö eläkkeelle! TTK 2016. ISBN (sähköinen): 978-951-810-623-7. 53 s.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): uutiset

Faktori 1/2017 ilmestynyt!

Jätä kommentti

by | 29.3.2017 · 15.57

Hui niitä aikoja! (osa II)

Ensimmäinen yritykseeni hankittu kamera oli unkarilaissyntyisen jenkkilään muuttaneen miehen luomus. Se palveli monta vuotta manuaalisena laitteena, kellosta piti katsoa valotusaika, samoin tarkennus silmämääräisesti veiviä kääntämällä.

Laite tuli täysin palvelleena eläkeikään ja uutta oli etsittävä. Tuolloin käytetyin repromateriaali oli copyproof, ja sitä ostin Agfa Gevaertilta Espoosta. Näyttelyissä käydessäni olin ihastunut Repromaster 2001 -merkkiseen kameraan. Elimme 1970-luvun loppupuolta. Olin sopinut maanantaina tapaamisen Agfa Gevaertilla. Myyntiedustaja lupautui Helsingin rautatieasemalle vastaan. Olin ostanut junalipun ja ilmoittanut saapumisajan.

Harrastin tennistä ja meillä oli tapana pelata nelinpeliä lauantaisin. Sinä viikonloppuna pelasimme tosissamme, sillä olimme lyöneet vetoa kahdesta vodkapullosta. Ottelu oli tasaväkinen, ratkaisu jäi viimeiseen peliin, jossa minulla oli syöttövuoro. Palkinto kiilui jo silmissä nostaessani pallon ylös ja lyödessäni kovan kierteisen syötön kohti vastustajan ruutua.

Kuului paukahdus. Putosin kontilleni. Vastustajat katsoivat ihmeissään temppuani. Se oli läpisyöttö, jota en kuitenkaan ehtinyt nähdä. Seuraava havainto oli, että lääkäri tutki jalkaani ja ilmoitti lähdöstä Seinäjoen Keskussairaalaan. Nilkan nivelsiteet leikattiin, jalka kipsattiin ja minut sijoitettiin osastolle. Sunnuntaina heräsin kuumeisena ja hätääntyneenä kameran ostosreissun vuoksi. Yritin esittää hoitajalle, että pitäisi päästä illaksi kotiin, kun on Helsingin matka aamulla. Hoitajaa nauratti.

Lääkäri kävi kierroksella. Hoitaja kertoi minun suunnittelevan kotiin lähtöä huomisen Helsingin matkan vuoksi ja että potilaalla on kuumetta. Jaha, jaha, onko tärkeäkin matka? Kerroin kamerakaupasta. Lääkäri katsoi pitkään ja sanoi: ”Olet varmasti tosissasi. Ajetaan kuume pois, jotta voit lähteä. Muista varovaisuus, jalalle ei saa varata”.

Illalla pelikaverini haki minut sairaalasta ja luovutti voittopullon. Aamulla nousin Lapualta junaan. Paikkalippu oli Rovaniemeltä tulevaan pitkän junan viimeiseen vaunuun. Onneksi paikkaani vastapäätä oli vapaa penkki, johon sain nostetuksi kipsatun jalkani.

Juna saapui Helsinkiin. Viimeisestä vaunusta oli pitkä taival asemahalliin ja kädessäni oleva salkku hankaloitti kainosauvoilla liikkumista. Olisi pitänyt ottaa reppu.

Muut matkustajat häipyivät omille teilleen. Asemahallissa ei näkynyt Agfan edustajaa. Nilkkaa särki ja paita oli hiestä märkä, taisi olla kuumettakin. Menin asemaravintolaan ja tilasin viskin. Se ei vähentänyt kipua, mutta jotenkin rauhoitti ajatuksen juoksua. Maistelin pahaa juomaa tehden uuden suunnitelman, mutta sitä ennen päätin soittaa Agfalle.

Sihteeri kertoi edustajan juuri palanneen asemalta ja sanoneen, etten ollut junassa. Hän oli odottanut kaikki matkustajat, vain joku klenkkajalkainen ukko oli kainalosauvoillaan koppuroinut laiturilla.

Sanoin, että se klenkkajalkainen kipsijalka olin minä. Puhelimen toisessa päässä oli hiljaista. Sitten kuului naurua tukahduttavan naisen ääni: ”Edustaja on jo matkalla rautatieasemalle”.

Ostin Repromaster 2001 -kameran ja nautin erinomaisesta palvelusta koko päivän. Lievässä huppelissa nousin iltajunaan. Nilkkaa särki ja kipsin sisältä kutitti. Seppo Parkkonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, Parkkonen

Hanna Koikkalaisen Raja on Vuoden kaunein kirja

Suomen kirjataiteen komitea on valinnut Vuoden kauneimmaksi kirjaksi Hanna Koikkalaisen valokuvakirjan Raja (Maahenki / Musta Taide). Vuoden kauneimman kirjan graafisen suunnittelun teki Anne-Mari Ahonen.

Kilpailuraati perustelee valintaansa näin: ”Valokuvateos henkii harmoniaa ja harkittuja ratkaisuja kannesta alkaen: kluutin sävy osuu harvoin näin kauniisti yksiin kannen kuvan kanssa. Kirja on alusta loppuun ilmava ja rauhallinen. Värikylläisille kuville on annettu tilaa, ja eleetön typografia sallii kuvien kertoa tarinaa omilla ehdoillaan. Kirjan materiaalit tuntuvat käteen miellyttäviltä, ja paperi toistaa värit kauniisti. Kokonaisuus on esineenä virheetön ja kuvakerronnaltaan oivaltava.”

Rajan lisäksi Vuoden kauneimmat kirjat 2016 -kokoelmaan valittiin 24 muuta kirjaa. Teokset palkittiin Kirjataiteen kaunis kirja -kunniakirjalla. Kirjataiteen onnistuneimmat kannet -kunniakirjalla palkittiin kahdeksan kirjaa.

Suomen kirjataiteen komitealle lähetettiin arvioitavaksi 209 kirjaa. Vuoden kauneimmat kirjat osallistuvat Best Book Design from all over the World -kilpailuun ja kiertävät näyttelyissä Suomessa ja kolmessa Euroopan maassa. Kolmenkymmenen maan kauneimmat kirjat ovat esillä Shanghain kirjamessuilla elokuussa 2017 ja Leipzigin kirjamessuilla maaliskuussa 2018.

Kilpailun järjestämistä tukee Suomen Messusäätiö.

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, uutiset

Mediahistoria tuo perspektiiviä

Uutuuskirja kertoo median historian pääpiirteet puheen synnystä some-aikaan ja näyttää nykymedian osana historiallista jatkumoa. Teos kertoo tärkeimpien mediateknologioiden historian ja tarkastelee median evoluutiota paitsi historiallisena jatkumona, myös yhteiskunnallisten teemojen kautta. Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian ja Aalto-yliopiston televisiotutkimuksen dosentti Jukka Kortti on aiemmin tutkinut esimerkiksi television, kulutuksen, mainonnan ja opiskelija-aktivismin historiaa.

Jukka Kortti: Mediahistoria. Viestinnän merkityksiä ja muodonmuutoksia puheesta bitteihin
SKS 2016. ISBN-13: 9789522226938, ISBN-10: 9522226939. 383 s.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): median ilmiöitä, uutiset

Kohti yhdistyskokousta

Yhdistyksemme päättävin elin – yhdistyskokous – kokoontuu 22. huhtikuuta Vantaalla päättämään sääntömääräisistä asioista. Tässä mietteitäni ja havaintoja kuluneesta toimikaudesta ja tulevaisuudesta. Hallitusedustajat valitaan edustamaan Mediaunionin jäseniä.

Edelleen jotkut hallitusedustajat ymmärtävät tehtäväkseen edustaa pelkästään oman alueensa mediaunionilaisia. He eivät ole alue-edustajia, vaan edustavat koko jäsenkuntaa. Viime kokouksessa jäseniltä tullut ehdotus valita yhdistykselle osa-aikainen asiainhoitaja on ollut todella onnistunut päätös. Olemme uudistaneet taloushallintoa ja sijoitustoimintaa kilpailuttamalla tilitoimiston, tilintarkastajan ja salkunhoitajan – pääasiassa asiainhoitajan johdolla.

Toiminta-avustuksista Pron viestintäalan teknillisille toimihenkilöyhdistyksille pitkän tähtäimen suunnitelmassa (PTS 2016–2019) on mainittu seuraavasti: ”Entisten, Ammattiliitto Pro ry:een 1.1.2014 liittyneiden jäsenyhdistysten toiminta-avustusten jakoperusteita ja avustussummia tarkistetaan sovitun ylimenokauden jälkeen vuonna 2017.” Eli toiminta-avustuksen tarkoitus on ollut sopeuttaa jäsenyhdistysten toiminta pienempiin rahallisiin puitteisiin. Nykyisellään toiminta-avustus ei kohtele jäsenistöämme tasavertaisesti, joten jonkinlainen korjaus jakoperusteeseen on tehtävä.

Ainakin kahdesta syystä myös hallituksen kokoa kannattaa jatkossa pyrkiä pienentämään hallitusti. Se parantaisi asioiden käsittelyä ja toteuttamista sekä sujuvoittaisi kokouksia. Lisäksi suuren hallituksen hyödyt kustannuksiin nähden ovat vähäiset, eli määrä ei korvaa laatua. Toivon, että teemme kokouksessa hyviä päätöksiä hyvässä hengessä.

Tavataan Vantaalla!

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, puheenjohtajalta