Mitä on seuraavan mutkan takana?

Otsikko liittyy caravan-matkailuun, mutta aloitan ihan alusta. Oli vuosi 1965, jolloin keskikoulua oli käymättä enää 5. luokka. Suunnittelin tulevaisuutta, ammatinvalintaa ja rakkausasioita.

Naapurin Markulla oli mukavia muistoja metsätyöleiristä Lapista. Erityisen mukavalta tuntui se, että sinä kesänä oli tienannut hyvin, jos oli ollut ahkera. Työleirin järjestäjinä olivat Metsähallitus ja Kristillinen ylioppilasliitto. Tein hakemuksen luokkakaverini Pentin kanssa.

Pentti kelpuutettiin heti, mutta minä olin liian nuori ja se herätti epäilyksen fyysisestä jaksamisestani. Vastasin kyselyyn, että olen Kauhavan mestari hiihdossa ja edustin Etelä-Pohjanmaata C-juniorina Vierumäen jääkiekkoleirillä. Vastauksena sain tervetulotoivotuksen.

Camping Suomi Villagen portti Espanjan Mijaksessa.
Camping Suomi Villagen portti Espanjan Mijaksessa.

Kirjantekoa pitkän kaavan mukaan

Kaksi kuukautta riehuimme Savukosken Tulppion maisemissa metsää istuttamassa. Aluksi tehtiin hommia päiväpalkalla. Taitojen lisääntyessä pääsimme ahneuden valtaan, urakkahommiin. Työpäivät pitenivät, rahan himo kasvoi ja kunto tietenkin nousi. Työmaalle oli noin 10 kilometriin kävely tiettömiä, kreppipaperein merkittyjä reittejä pitkin.

Metsätyökokemuksesta on jo 51 vuotta. Se on edelleen mielessäni, sillä siitä olen ammentanut kirjoitushulluuteni. Toki hulluus puhkesi pintaan vasta saavuttaessani 50 vuoden ”korkean” iän.

Paperin raaka-aine, kuitupuu, tarvitsee kasvaakseen käyttötarkoitukseensa vähintään 40 vuotta ja pohjoisessa 50 vuotta. Tarvittava aika on kulunut kirjan paperiksi kasvuun, ja siinä välissä olen tutustunut 47 vuotta kirjan tekniseen tekemiseen. Täydentääkseni suoritusta koko ketjun osalta olen osallistunut useina vuosina kesäyliopiston järjestämiin kursseihin, kirjoittamisen työpajoihin.

Vuonna 2012 selvisin melkein terveenä vanhuuseläkkeelle ja saman tien aloitin matkailuaiheisten novellien kirjoittelun. Olimme kesälomilla kierrelleet matkailuautolla pitkin Keski-Eurooppaa, ja muistiinpanoja päiväkirjoissa oli jo yli kymmeneltä vuodelta. Lisää oli tulossa. Vuoden 2012 jälkeen tyyliin tuli muutos, sillä olen jämähtänyt talvehtijaksi Espanjan lämpöön ja nuuskimisvauhti on hidastunut, mutta ei loppunut.

Kirja on kansissa

Tamperelainen Mediapinta Oy lähti kanssani yhteistyöhön ja laittoi kirjaan oman logonsa kustantajana. Se on siinä! Toivon, että tarinani kiinnostavat lukijoita, ja että kirjoja voitaisiin painaa riittävästi, jotta saisin omat pois ja mielenrauhan urakastani. Jos oikein hyvin käy, niin teen toisenkin, sillä tarinoita riittää. Seppo Parkkonen

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s