Brändiajattelua painoalalle

Kuka olisi niin hölmö, että maksaisi 400-1000 prosenttia enemmän tuotteesta, joka on toiminnallisesti vain 4-10 prosenttia parempi, kuin muut vastaavat tuotteet?

Näin tekevät ne, joille brändätyt merkkitavarat ovat keskeinen elämän sisältö, ja joilla on varaa tällaiseen hölmöilyyn. Kaikilla ihmisillä ei ole varaa tähän, eivätkä kaikki ole hölmöjä.

Myös yritysmaailman ykkösketjusta löytyy runsaasti brändättyjen tuotteiden fanittajia. Tämä ilmenee mm. maaliskuun KL Option skootterikypärien esittelystä. Viidestä esitellystä kypärästä kahden hinta oli alle 150 euroa, kahden 400 euroa, ja Louis Vuittonin yli 1600 euroa. Lehdessä arvellaan, että ensi kesänä Helsingissäkin nähdään useita menestyjiä viilettävän työmatkansa skootterilla päässänsä tuo 1600 euron kypärä.

Kun paitaan liittää krokotiilin tai hevospooloilijan kuvan ja nostaa tällä tavalla tuotteen hinnan huippuunsa, niin tekee tuottoisaa bisnestä. Eikä tämä bisnes perustu petokseen, päinvastoin. Ostaja tuntee mielihyvää, kun pukee päälleen tuon kadehditun vaatteen.

Meihin, jotka emme ole pinnallisia, ja jotka emme juokse muotioikkujen perässä, ei mainonta vaikuta. Me ostamme vain tunnettuja tuotemerkkejä, vai miten se nyt menikään?

Globe Hope -nimisen suomalaisen tekstiilialan yrityksen keskeiset periaatteet ovat esteettisyys, eettisyys ja ekologisuus. Tuotteen on oltava hyvän näköinen, eettisesti tuotettu ja ekologisesti kestävä. Kierrätysmateriaaleja käyttävä yritys on kehittänyt brändin, joka vetoaa varsinkin nuoriin aikuisiin. Juuri nämä tämän päivän nuoret ovat huomispäivän tärkeitä asiakkaita.

Kustannus- ja painoteollisuudella on varmasti paljon opittavaa näistä esimerkeistä. Miten kehitetään brändi, josta asiakkaat ovat valmiit maksamaan reilusti. Tietenkin tämä maksaa. Eivät Coca Cola, BMW ja Tommy Hilfiger itsestään nousseet tuoteryhmiensä ikoneiksi. Toisaalta, pienikin voi brändinä olla kaunista. Helsinkiläisen Succès-kahvilan korvapuustit ovat vuosia olleet uskolliselle asiakaskunnalle vetovoimatekijänä. Juha Watt Vainion riimitys teki Kaamasen Jounin potenssilääkkeestä brändin.

Toki kustannusala on Suomessakin rakentanut brändejä vuosikausia. On ollut kirjasarjoja, kuten SaPo-salapoliisikirjat, Tammen Kultaiset kirjat ja Huutomerkki-kirjasarja. Sarjakuvasta tartuntansa saanut muumikuume on jatkunut vuosikymmenestä toiseen, eikä loppua tälle brändille näy. Muumi-yhtiö, joka myy oikeuksia muumituotteille, on yksi Suomen kannattavimmista yrityksistä.

Onko painoteollisuudella halua, kykyä ja resursseja kehittää toimialalle toimivia brändejä? Voisiko tuota esteettisyys & eettisyys & ekologia -mallia soveltaa painoteollisuuteen? Mikä voisi olla painotuotteiden Louis Vuitton? Mika Waltarin mukaan ihminen tarvitsee myös kaunista turhuutta. Mikä olisi sellaista kaunista turhuutta, jota painoteollisuus voisi hyvällä katteella tuottaa?

Uuden ideoinnissa oivaltavat kysymykset ovat tutkimusten mukaan tärkeämpiä kuin ns. oikeat vastaukset. Jo kysymysten muotoilu stimuloi käyttökelpoisia ratkaisuja. Sivutuotteina saattaa syntyä uusia ideoita, jopa innovaatioaihioita.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Perusfaktori

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s