Muutoksia on vaikea hyväksyä

Eläkeläisenä Espanjan lämmössä on helppo katsella taakse ja eteenpäin. Tuntuu, että asioiden näkeminen on helpompaa, perspektiivi on leveämpi ja mieli pysyy rauhallisena. Ei tarvitse olla muutosta puoltamassa eikä vastustamassa.

Suomen taloudellinen tilanne vaikuttaa kiperältä. Hallitus on yrittänyt sitä sun tätä, pelotellut ja perääntynyt. Vastustajat ovat vahvoja ja lehdistö julkaisee jos jonkinlaisia laskelmia ja mielipiteitä tilanteesta.

 Juppipoikia katutaiteilijoina Espanjan Cartagenassa.


Juppipoikia katutaiteilijoina Espanjan Cartagenassa.

Maamme on kahden ongelman loukussa, joista toinen on maahan muutto huonosti hallitussa muodossa. Siitä asiasta on kovasti mielipiteitä sosiaalisessa ja painetussa viestinnässä. Jotkut tahot ovat lähes liikekannallepanon kannattajia ja suosiollisia perustamaan menneen aikakauden turvatoimia omaksi edukseen. Lapuan Liike ja suojeluskunta ovat heidän esimerkkejään. Ollaan valmiit katupar-tiointiin, josta on lyhyt matka vallankin kiihkomielisten toimesta, muilutuksen jäljittelyyn.  Näissä asioissa pitäisi kuunnella maan presidenttiä Sauli Niinistöä ja entistä presidenttiä Martti Ahtisaarta. Heillä on kaipaamaamme viisautta ilman poliittista eduntavoittelua.

 

 

Onko oma napa tärkeämpi kuin yhteinen etu?

Työhistoriani aikana olen huomannut, että oma etu asettuu yleensä yhteisen edun edelle. On toki ollut toisinkin. Nuorena oppipoikana havaitsin vuonna 1967, että taisteltiin yhteisen edun puolesta ja näin viitoitettiin tulevaa mallia muillekin. Työviikko lyheni, lomat lisääntyivät ja palkkaakin tuli lisää. Kukaan ei näitä etuja olisi saanut neuvottelemalla henkilökohtaisesti.

Myöhemmin oman edun tavoittelu on ollut helpompaa, sillä turvallinen pohja oli jo olemassa. Pyydettiin aina lisää ja lisää. Näissä henkilökohtaisissa paikallisissa neuvotteluissa pääsi pärstäkerroin ja jopa sukulaisuus vaikuttamaan enemmän kuin työteho ja sitoutuneisuus.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vanhat sopimukset ovat murentumassa. Kasvu on tyrehtynyt ja paniikki vaanii. Varmuusvarastoista joudutaan ehkä osittain luopumaan ja antamaan periksi halpuuttamalla työn tekoa. Tähän tullaan pala palalta, ensin lomien lyhentämisellä, arkipyhien poistamisella ja lomapalkan kutistamisella. Menetykset eivät vaikuta järisyttäviltä.

Onhan ollut jotenkin moraalitonta, että työnantaja maksaa uskontoon perustuvista vapaapäivistä palkan siitä huolimatta, että saaja ei ole uskonnon harrastaja. Jatkossa näistä eduista nauttisivat muslimitaustaisetkin henkilöt kotouduttuaan maahamme. Näistä eduista olisi helppo antaa periksi jo siitäkin syystä, ettei uudet asukkaat niitä saisi.

Kannattavuushyppäys

Esittelin harrastukseni siivittämänä Turun Caravan Show´ssa luennoitsijana karavaanarien talvehti-mista etelän maissa, kuten Portugalissa ja Espanjassa. Lensin esitystä varten Alicanten 24 asteen lämmöstä Helsingin -20 asteeseen.

Asuin yhden yön hotellissa ja päätin esitystä edeltävänä iltana nautiskella tuopillisen olutta. Olut ei maistunut hyvältä ja sen lipittelyyn meni tunti samalla, kun väijyin muiden asiakkaiden edesottamuksia. Pyysin laskun ja säikähdin yhden kitkeränmakuisen oluen hintaa. Se oli lähes 8 euroa. Olin osallistunut pääministeri Sipilän kannattavuushyppäykseen. Espanjan Santa Polassa sillä hinnalla olisi kaupasta saanut 40 tölkkiä (3,33dl) hyvätasoista espanjalaista olutta. Päätin jatkaa raittiuden tiellä.
Teksti Seppo Parkkonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s