Olen lukenut Faktori-lehteä yli 60 vuotta

Faktori on ilmestynyt sata vuotta. Minä olen seitsämänkymmentä ja risat. Olen lukenut, tai vähintään selaillut, Faktoria ainakin kuusikymmentä vuotta, 1950-luvun alusta lähtien.

Faktori-lehti tuli kotiimme, koska isäni Olavi Siivonen oli faktori, entinen käsinlatoja. Faktori ei ollut varmaan heti lukemaan oppimisen jälkeen tärkein lukukohteeni. Mutta se oli kotona nähtävissä ja selailtavissa. Niihin aikoihin tavallisiin koteihin ei tilailtu turhan paljon lehtiä.

Snadina kyllästyin kuuntelemaan faijan ja sen duunikavereiden keskusteluja nompparelleista, petiiteistä ja muista yhtä tyhjänpäiväisistä painoalan asioista. Toisaalta kirjapainot olivat jotenkin kiehtovia, koska niissä tehtiin hauskaa ja hyödyllistä luettavaa ja katseltavaa.

En kuitenkaan ajatellut lähteä samalle alalle faijan kanssa. Varsinkin kun faijasta tuli päätoimen ohella Faktoriliiton puheenjohtaja ja myöhemmin Faktorikoulun rehtori. Koulun rehtorina hän kuoli 1960-luvun lopulla.

Stadin kundia ei Tampere kiinnostanut

Olin nuorena kiinnostunut toimittajan työstä. Toivoin pääseväni opiskelemaan toimittajan tutkintoa Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun. Mutta kun tuo oppilaitos siirrettiin Tampereelle, en nakuklabbina stadin starbona (paljasjalkaisena helsinkiläisenä tyyppinä) halunnut edes yrittää. ­­­­

Lehtihommat kiinnostivat kuitenkin edelleen Otaniemessä opiskelujen ohella. Olin jonkin aikaa ylioppilaslehti Contactorissa, ensin toimittajana ja myöhemmin päätoimittajana. Opinnot venyivät, mutta lopulta valmistuminen 1970-luvun alussa oli diplomityötä vaille edessä. Kävin kysymässä tuotantotalouden professori C. E. Carlsonilta, olisiko tarjolla jotain sopivaa diplomityöaihetta.

Carlson totesi, että VTT:n graafisen laboratorion johtaja Simo Karttunen etsi diplomityöntekijää aiheesta sanomalehtien siirtyminen metalliladonnasta ja kohopainamisesta valoladontaan ja offsetpainamiseen. Tuo sanomalehtitekninen aihe kolahti heti. Isäni kuolemasta oli jo muutamia vuosia, joten en kokisi enää ongelmaksi siirtymistä painoalalle.

”Kohopainosanomalehden painoprosessin uusinnan tuotantotaloudelliset edellytykset”

Karttunen otti minut diplomityöntekijäksi. Valmistuin, kun diplomityöni ”Kohopainosanomelehden painoprosessin uusinnan tuotantotaloudelliset edellytykset” (mikä sanahirviö) hyväksyttiin. Valmistuttuani Simo palkkasi minut tutkijaksi VTT:lle ja sillä tiellä taivalsin eläköitymiseeni asti. Vaikea sanoa, olisiko minusta toimittajana ollut lehtialalle enemmän haittaa tai hyötyä kuin tutkijana VTT:llä.

1970-luvun alusta alkanut painoalan kehitys jatkui harppauksin. 1900-luvun loppuvuosina painoalalla tehtiin merkittäviä teknologia- ja tuottavuushyppäyksiä. Silloin alalla ei uhkailtu eikä painostettu yhteiskunta- ja työehtosopimuksiin. Työmarkkinaosapuolet neuvottelivat uuden tekniikan soveltamisesta kohtuullisen hyvässä yhteistyössä. Tietokoneet tulivat latomoihin, näyttöpäätteet toimittajille ja taittajille, digikamerat kuvaajille, ja vähitellen digimedia tunkeutui printtimediaa täydentäväksi, jopa korvaavaksi mediaksi.

VTT oli mukana uuden tekniikan hyödyntämisessä

VTT oli tärkeäksi koettu asiantuntijaorganisaatio uuden tekniikan hyödyntämisessä. Tutkijan tehtävänä on tuoda aktiivisesti tutkimustietoa alalla toimivien käyttöön, ei hautautua tutkijan kammioon. VTT:n uskottavuus puolueettomana tiedon tuottajana oli välttämätön edellytys.

Näissä yhteyksissä olin muiden tutkijoiden kanssa paljon tekemisissä työnantajien, toimittajien, kirjatyöntekijöiden ja faktorien kanssa. Oli seminaareja, kirjoituksia ammattilehtiin, toimialapäiviä jne. Aikanaan Faktoriliitosta tuli Mediaunioni, mutta se ei käytännössä vaikuttanut toimintaan.

Skenaaroita ja digitaalista tekniikkaa

Jossain vaiheessa Simo Karttunen, joka oli uusia suuntia etsivä innovatiivinen johtaja, totesi että nyt lähdetään kehittämään digitaalista kuvankäsittelyä. Tä… totesimme yhteen ääneen, mitä ihmettä se taas hourailee. Simo hankki rahoituksen projektille ”Skenaario digitaalisen kuvankäsittelyn tulevaisuudesta”. Tuossa hankkeessa upeinta oli silloin sen nimi: skenaario digitaalisen… siis sanoja, joilla siihen aikaan saattoi briljeerata seurassa kuin seurassa. Projektin aikana meille avautui, että Simon vainu oli osunut oikeaan suuntaan.

Joskus myöhemmin Karttunen hämmästytti alan toimijoita puhumalla konenäöstä ja tekoälystä. Nuokin teknologiat otettiin aikanaan käyttöön myös painoalalla.

Missä oli faktorin ammatillinen auktoriteetti?

Metalliladonnan aikana faktori oli ammatillinen auktoriteetti latomossa. Kun valoladonta ja tietokoneet tulivat latomoihin, annettiin kirjatyöntekijöille kattava käyttökoulutus. Tämä aiheutti faktorikunnassa turhautumista, koska latojat tunsivat koneet ja systeemit työnjohtoa paremmin.

Eräässä seminaarissa keskusteltiin asiasta. Muistan silloin keksineeni spontaanin vertauksen tuon tunteen torjumiseksi. Suomi oli juuri voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden. Totesin, että maajoukkueen ruotsalainen valmentaja on varmasti joukkueen huonoin luistelija ja mailan käsittelijä. Mutta valmentajan tai työnjohtajan ei itse tarvitse olla paras tekijä, vaan paras tiimin vetäjä. En ole varma kuinka onnistunut tuo vertaus on, mutta silloin tuntui, että se toimi.

Lehtikuvaajan tuska

Hieman samanlainen tilanne oli eräässä toimittajaseminaarissa. Muuan lehtikuvaaja tuskaili, kuinka kehittynyt kamera-automaatio ja digitaalinen kuvaus tuovat onnistuneen kuvaamisen kenen tahansa amatöörin ulottuville. Vakuutin, että lehtikuvaajan ammattitaito ei ole siinä, että hän hallitsee kameratekniikan, vaan siinä, että hän osaa tallentaa tapahtumat ja ilmiöt sellaisessa visuaalisessa ilmiasussa, jossa kuvan sisältö parhaiten avautuu lukijalle osana julkaistua juttua.

Faktoriliiton Museokadun toimisto tuli minulle 2000-luvulla tutuksi niissä epävirallisissa ja -muodollisissa tapaamisissa, joita Pekka Teinilä meille painoalan veteraaneille järjesti. Näissä tapaamisissa pohdimme alan tulevaisuutta. Kerran vuodessa katsoimme, kuka meistä veteraaneista on vuoden sisägolfin mestari.

Tarkkailija pilven reunalla?

Nyt, kun muistelen enemmän alan menneitä, kuin pohdin sen tulevaisuutta, olen ylpeä siitä, että olen voinut olla edelleen mukana Faktorin kirjoittajakunnassa. Olen varma, että jos faija jossain pilven reunalla tarkkailisi tilannetta, olisi hän iloinen touhuamisestani faktorikunnan parissa.
Teksti Timo Siivonen

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s