Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2015

Kirjapainoala – onko sitä?

Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen aliarvioidaan, totesi Osmo A. Wiio tulevaisuuden laeissaan. Digitalisaation vaikutuksia odotettiin tapahtuvaksi jo 90-luvulla, mutta mitään ei tapahtunut. Tänä päivänä ollaan auttamattomasti myöhässä, kun digitalisaatio on jo täällä.

Alamme yritykset ovat radikaalien muutosten kourissa. Suuret yritykset ovat muutosvauhdissaan suorastaan myöhässä ja taistelevat taloudellisissa vaikeuksissa. Se näkyy toistuvina YT-neuvotteluina ja suurina henkilöstön muutostarpeina sekä panostuksina uusilla liiketoiminta-alueilla. Kirjapainoala on perinteisessä merkityksessään häviämässä ja muuttumassa osaksi viestintää. Viestintäala sinänsä ei häviä, vain työkalut ja tavat muuttuvat digitalisaation myötä.

Liikenneministeriö on asettanut työryhmän miettimään, miten media-alaa voidaan edistää ja mitä tukitoimia tarvitaan. Työ valmistuu vuoden 2015 loppuun mennessä. Kaikki keinot on käytettävä EU:ta myöten. Onhan pankki- ja telealakin käynyt digitalisaation tuoman myllerryksen – ne toimivat jälleen voitollisesti ja ovat osa yhteiskuntaa.

Työryhmä varmaan miettii arvonlisäverokantaa, valtion tukea alalle, YLEn tehtävää koko alan kannalta ja koulutusta sekä muita kannattavuutta parantavia ratkaisuja. Toisaalta hallituksen ratkaisut kilpailukyvyn palauttamiseksi vaikuttavat tervehdyttävästi media-alaankin. YLEn asema on nykyaikana vaikea, koska sillä on teknologiaetu puolellaan. YLEhän on ollut sähköisessä viestinnässä koko ajan. Tietysti digitalisaatio koskee myös heitä, mutta ei vaikuta niin radikaalisti. Tästä syntyykin ongelmallinen kilpailuasetelma kaupallisten mediayhtiöiden ja YLEn välille. Kilpaillaan samoista kaupallisista ohjelmista, vaikka YLE on kuitenkin verovaroin toimiva yleishyödyllinen yhteisö, jolla on myös muu tiedonvälitystehtävä. Vain viihteestä maksetaan, totesi jo Wiio aikoinaan. Alv kohtelee eriarvoisesti viestintäalan tuotteita, ja sen nosto muutama vuosi sitten rapautti alaamme.

Tänään kirjapainoteollisuuden rujo tulevaisuus näkyy, kun jättiläiset kaatuvat. Tarkoitan tällä painolaitosten sulkemisia. Sanoma- ja aikakauslehtipainoja on lopetettu ja tullaan lopettamaan useita. Pienethän ovat jo kaatuneet tai vaihtuneet tulostajiksi. Mikä on sitten jäljelle jäävä painokonekanta? Riippuu tietysti siitä, kuinka lukijat siirtyvät lukemaan lehtiä ja kirjoja tableteilla ja kuinka ympäristöarvoja arvotetaan. Itse asiassa – näistä tuotteista ei viiden tai kymmenen vuoden kuluttua kirjapainoissa paineta enää yhtäkään. Tyly tosiasia.

Kirjapainotaidon keksiminen oli aikanaan ihmiskunnan kannalta merkittävä teko. Nyt näyttää, että digitalisaatio ja tiedon vapaa välitys on samanlainen suuri edistysaskel. Kyllä uudessakin viestinnän maailmassa tarvitaan viestinnän ammattilaisia, mutta tarvitaan myös uutta osaamista. Onko koulutusorganisaatioissa varauduttu riittävästi näiden uusien taitojen kouluttamiseen? Se onkin taas eri juttu.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Perusfaktori, toimiala

Kirjauutuus: Median murroksessa

Digitaalisen liiketoiminnan, monikanavaisten mediabrändien, luovien ihmisten ja aktiivisten verkkoyhteisöjen hallinta edellyttää uudenlaista johtajuutta. Mediajohtaminen perustuu entistä enemmän yhteistyön rakentamiseen.

Mediajohtaminen on ensimmäinen mediajohtamista ja mediatyötä laajasti tarkasteleva suomenkielinen kirja. Teos pohtii mediajohtamisen muutosta, yleisön roolia mediatyössä, strategiatyön uudistamista sekä mediatuotteiden ja -innovaatioiden johtamista.

– Media-alalla on usein vakuutettu, että sisältö ratkaisee. On kuitenkin perusteita väittää, että mediateollisuuden nykyisessä tilanteessa yritykset ovat niin riippuvaisia yleisöjen liikkeistä ja valinnoista, että nimenomaan yleisö ratkaisee, sanovat kirjassa Heikki Hellman ja Hannu Nieminen.

Nando Malmelin & Mikko Villi (toim.): Mediajohtaminen. Näkökulmia uudistuvaan media-alaan. Gaudeamus 2015. ISBN 978-952-495-370-2.

Nando Malmelin & Mikko Villi (toim.): Mediajohtaminen. Näkökulmia uudistuvaan media-alaan. Gaudeamus 2015. ISBN 978-952-495-370-

Jätä kommentti

Kategoria(t): median ilmiöitä, uutiset

Hädässä olevia autetaan

Nykyinen elämäntyyli nostattaa ihokarvat pystyyn. Somessa kirjoitellaan törkeyksiä, yllytetään vihanpitoon, liikenteessä käyttäydytään aggressiivisesti.

Monella oma etu asettuu yhteisen yläpuolelle. Monikulttuurisuus on ”punainen vaate” kuten Lapuan liikkeen aikoina. Sanoivat itseään Isänmaalliseksi Kansanrintamaksi. Väkivalta hyväksyttiin, kun se näytti itselle sopivalta. Sodan aikana ja sen jälkeen oli vallalla auttavainen henki puolin ja toisin. Maamme sai Ruotsista taloudellista tukea ja lapsia otettiin naapurimaan suojelukseen. Sodan jälkeen monissa kaupungeissa rakennettiin ruotsalaisten lahjoittamia taloja. Lainojakin annettiin anteeksi. Yhdysvalloista saapui avustuspaketteja, koneita, vaatteita ja ruokaa.

Isäni tarinaa

Isäni oli Karjalan kunnailta, huutolaispoika, joka ajautui SOK:n organisaatiossa Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle, perusti pienen kaupan ystävänsä kanssa, ja joutui siitä luopumaan. Sota otti miehen viideksi vuodeksi palvelukseensa, teki invalidiksi, mutta hän ei valittanut. Vartiovuoroissa hän haaveili: ”Jos tästä selviän, perustan oman kaupan”.

Sota loppui ja miehet palasivat kotiseuduilleen omiin töihinsä. Huutolaispojan kohtalo oli, ettei hän voinut saada pientä kivikkoista maatilkkua kunnan takamailta, kun ei ollut talollinen Karjalasta. Valtio oli suopea oman yrityksen perustajille, mutta lähtöpääoman puuttuessa alkuun ei päässyt.

Isä keksi idean. Hän valmistutti kauhavalaisilla puukkosepillä vanhoista sahan teristä leipäveitsiä ja matkusti kaupparatsuna pitkin maata. Lopulta tarvittava aloituspääoma oli kasassa ja haaveesta oli tulossa totta. Pieni ruokakauppa aloitti toimintansa, ja muutamien vuosien toiminta innosti oman liikerakennuksen pykäämiseen.

Liikkuminen maasta toiseen on vanha perinne

Suomesta muutettiin työn ja paremman elämän hakuun Yhdysvaltoihin, Australiaan ja tietenkin naapurimaahan Ruotsiin. Monet ovat jääneet sille matkalle, mutta sieltä auttaneet taloudellisesti kotiin jääneitä omaisiaan.

Olisi hyvä ajatella, että jos puoli miljoonaa suomalaista työkykyistä ihmistä olisi jäänyt kotimaahan odottamaan työn tynkää, niin työttömyysluvut olisivat olleet huikeat. Toisaalta samassa rytäkässä menetettiin työvoimaa. Nuorempi työvoima oli kuitenkin valtaosaltaan maaseudulta ja heikosti koulutettua. Ruotsi koulutti näistä ammattitaitoisia ahkeria osaajia hyvinvointiyhteiskuntansa tarpeisiin.

50 vuotta edellisestä tapaamisesta. Eero on ollut selviytyjä ja vaikeuksien selättäjä. Nyt mies ei malta jäädä eläkkeelle, vaikka ikää on 66 vuotta.

50 vuotta edellisestä tapaamisesta. Eero on ollut selviytyjä ja vaikeuksien selättäjä. Nyt mies ei malta jäädä eläkkeelle, vaikka ikää on 66 vuotta.

Minulla on Ruotsissa lapsuudenystävä Eero, joka otti 50 vuoden jälkeen yhteyttä. Yhteydenotto oli iloinen asia ja innosti vierailuihin. Istuimme pitkään muistelemassa lapsuutta ja puhuimme sopeutumisesta vieraaseen maahan. Ruotsissa laulukokeessa koululaisten piti laulaa itselleen mieluinen laulu. Eero lauloi isämaallisen laulun, ihan kuten kotimaassakin, mutta opettaja keskeytti ja käski pojan, ”saatans finnen”, pitää laulutunneilla suunsa kiinni. Eero ei ole koskaan sen jälkeen laulanut muiden kuullen.

Kahden vuoden Ruotsissa oleskelun jälkeen Eero otti vapaaehtoisesti tehtäväkseen sopeuttaa suomalaislapsia, koulukavereitaan paikalliseen elämään. Hän toimi tulkkina ja antoi selviytymiseen tarvittavia vinkkejä.  Suomalaisten pakomuutot Ruotsiin olivat helpompia kuin muualta tulleiden pakolaisten, sillä uudessa maassa oli työtä tarjolla. Varmasti uusia ”mamuja” pilkattiin Ruotsissa, mutta ahkeruudella ja sopeutumisellaan he saavuttivat tasa-arvoisemman kohtelun kuin kauempaa tulleet.

Jos maalla on tarjota työtä, niin ongelmat olisivat helpommin hallittavissa ymmärtämyksen ja auttamisen keinoin. Vihanpito ei ole sukua tälle.  Seppo Parkkonen.

 

 

 

 

 

1960-luvun alkupuolella Ruotsiin muuttaneen Eeron omin käsin kesämökistä tekemä omakotitalo Nyköpingissä kauniin järven tuntumassa.

1960-luvun alkupuolella Ruotsiin muuttaneen Eeron omin käsin kesämökistä tekemä omakotitalo Nyköpingissä kauniin järven tuntumassa.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Parkkonen

Työehtosopimusta ja jäsenkampanjaa

Teknisten toimihenkilöiden tes on voimassa 31.1.2017 asti. Palkansaajakeskusjärjestöt (PSKJ) sopivat Työllisyys- ja kasvusopimuksen 2. jakson palkankorotusten periaatteista kesäkuussa. Tämä merkitsee, että syksyn kuluessa tulemme sopimaan työnantajaliiton kanssa teknisille tulevasta korotuksesta.

Palautetaan vielä mieleen mistä on sovittu: tes-kausi on siis 1.11.2014 – 31.1.2017 ja se jakautuu kahteen jaksoon. Ensimmäisen jakson (1.11.2014 – 31.8.2016, 22 kuukautta) 1. palkankorotus (20 e) tuli maksuun 1.3.2015 ja 2. korotus (0,4 %) maksetaan 1.3.2016 alkavalta palkanmaksukaudelta.

Keskusjärjestöt ovat nyt siis sopineet toisen jakson (1.9.2016 – 31.1.2017, 5 kk) korotuksesta. Se viedään sopimusaloittain käytäntöön liittojen välisissä neuvotteluissa. Rahaa ei totuttuun tapaan ole paljon jaossa. Olematon inflaatio, jopa lievä deflaatio, pitää osaltaan huolta siitä, että ostovoima ei juuri muutu suuntaan tai toiseen. Veroratkaisut voivat tietysti muuttaa tilannetta. Kun sopimuskauden toinen jakso on vain viiden kuukauden mittainen, tarkoittaa tämä vähimmäispalkkojen korottamista 6,67 eurolla tai vähintään 0,18 prosentilla (keskusjärjestöjen sopima 16 e/kk tai väh. 0,43 % jaksotetaan kauden pituuden mukaisesti).

Työehtosopimuksemme yleissitovuus on juuri tarkistettu ja vahvistettu. Neuvotteluvoima on siltäkin osin kunnossa.

Jäsenhankintakampanja

Pron jäsenhankintakampanja on käynnissä 15.9.2015 – 31.1.2016. Ilmoita hankkimastasi jäsenestä sähköpostilla osoitteeseen jasenhankkija@proliitto.fi. Uuden jäsenen ei tarvitse edes olla omalta työpaikaltasi tai viestinnän alalta. Pron jäseneksi voi liittyä kuka tahansa joka työskentelee asiantuntija-, esimies-, toimihenkilö- tai työntekijätehtävissä tai näihin verrattava ammatinharjoittaja.

Oman työpaikan ja viestintäalan kannalta tietysti on tärkeää laajentaa jäsenpohjaa työkavereista. On aivan eri asia neuvotella työpaikan asioista työnantajan kanssa 80 prosentin järjestäytymisasteella, kuin vaikkapa 40 prosentin jäsenpohjalla. Jokaisesta hankkimastasi jäsenestä saat 40 euron lahjakortin. Palkinnot maksetaan, kun uusi jäsen on saanut kolme kuukautta jäsenyyttä täyteen ja hänen jäsenmaksunsa on ajan tasalla. Yksityiskohtaiset tiedot kampanjasta löydät Pron kotisivuilla osoitteessa http://www.proliitto.fi/uutiset/jarjestopro/kaveri-kans-liittoon

Pron koulutustarjonta 2016

Palaan vielä uudestaan Pron koulutustarjontaan, josta kirjoitin myös edellisessä Faktorissa, silloin erityisesti yhdistyskoulutuksen näkökulmasta. Proplus-sivuston omista jäsentiedoista löydät käymäsi kurssit – joita meillä Mediaunionista siirtyneillä ei tietysti vielä voikaan olla käytynä, kuin pieni osa. Sehän on vain hyvä, koska valinnanvaraa riittää ja mielenkiintoinen kurssi on helpompi poimia! Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että hakeudumme aktiivisesti kursseille.

Koulutustarjonta siis löytyy Proplussasta, etusivun oikeasta marginaalista klikkaamalla linkkiä “Pro-koulutus ja tapahtumat”. On jäsenkoulutusta, aktiivikoulutusta ja luottamustoimisten koulutusta. Mielestäni tämä on yksi Pron merkittävimmistä jäseneduista. Ay-koulutuksen kurssitarjonta sovitaan Pron ja VKL:n välillä myöhemmin syksyllä. Tiedotamme siitä erikseen.

Mikko Honkanen, sopimusalavastaava, Ammattiliitto Pro, 040 5529 410, mikko.honkanen@proliitto.fi
PS Palkansaajakeskusjärjestöt (“PSKJ”) järjestivät 18.9. mielenilmauksen maan hallituksen valmistelemia toimenpiteitä vastaan. Hallitus haluaa mm. rajoittaa työntekijä- ja työnantajaliittojen oikeutta sopia lakia paremmin vaikkapa vuosilomista. Viestintäalojen työehtosopimusten ehdoton työrauha esti meitä laajoin joukoin osallistumasta mielenilmaukseen. Toivottavasti olet kuitenkin löytänyt tapasi olla mukana mm. sosiaalisen median kanavien kautta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala

Uusi Faktori llmestynyt!

FAKTORI_3_2015_KANSI(1)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): uutiset

Lampaankasvattajan ja lehdenkustantajan markkinat

Lammas on tuotantoeläin, jonka gastronominen suosio on kasvanut viime vuosina vakaasti. Varsinkin karitsa, siis alle vuoden ikäinen lammas, on trendikäs gourmetherkku. Puheet villalta maistuvasta lihasta alkavat olla historiaa.

sheeps-1481827Lammas toimii kaksilla markkinoilla, liha- ja villamarkkinoilla. Nämä ovat toisistaan jokseensakin riippumattomia. Lihan hinta voi laskea samalla kun villan hinta voi nousta, ja päinvastoin.  Jos lihan hinta laskee, voi lampuri keskittyä lampaanvillaan. Tosin tuotannossa, päinvastoin kuin markkinoilla, nuo kaksi hyödykettä ovat sidoksissa toisiinsa. Villatuotannon lisääminen kun edellyttää lihatuotannon lisäämistä. Virtuaalilampaita ei voi keriä.

Sanomalehden kahdet markkinat

Myös sanomalehti toimii kaksilla markkinoilla, lukija- ja ilmoitusmarkkinoilla. Nämä kaksi ovat vahvasti sidoksessa toisiinsa, päinvastoin kuin lammasmarkkinat. Kun lehti menestyy lukijamarkkinoilla ja levikki kasvaa, kasvaa myös mainostajien kiinnostus lehteen, jolloin lehden ilmoitustuotot kasvavat. Rahaa riittää entistä paremman lehden tekemiseen. Näin lehdet menestyvät entistä paremmin lukijamarkkinoilla. Menestyskierre on valmis. Kuin myös tappiokierre.

 

Levikkikierreilmiö muokkasi markkinoita

Tätä ilmiötä kutsutaan levikkikierreteoriaksi. 1970-luvulla kehitetyn teorian isä oli ruotsalainen mediaprofessori Lennart Weibull. Sanomalehtien alueellisessa kilpailussa ykköslehden aseman saavuttanut lehti menestyi samalla kun kakkoslehdet kuihtuivat. Kehitystä pyrittiin jarruttamaan lehtituella, mutta paljon se ei auttanut.

Neljännesvuosisata sitten kolme neljäsosaa lehtien tuotoista saatiin ilmoittajilta ja vain yksi neljäsosa lukijoilta. Kärjistäen todettiin, että lukijalla oli vain välinearvo hankittaessa lehdelle tärkeitä ilmoitustuottoja. Kun ilmoittajat maksoivat pääosan lehden kustannuksista, oli tilaushinta kohtuullinen lukijalle.

Varhaisjakelu sanomalehdistön voimatekijänä

Eräs sanomalehtien menestystekijä varsinkin ilmoitusmarkkinoilla oli varhaisjakelu. Kun lehti oli luettavissa aamuvarhaisella, kannatti markettien mainostaa sisäänvetotuotteitaan. Päivän ruokahankinnat voitiin suunnitella aamulla jo ennen työhön menoa.

Lukijat olivat tyytyväisiä, kun tuoreen lehden sai luettavakseen aamukahvin kera. Tämä oli, ja on edelleen, maailmalla harvinaista herkkua. Uusia lehden lukijoita kasvatettiin ”sanomalehti koulussa” -viikoilla ja muilla vastaavilla toimilla.

Investoinnit neliväritekniikkaan ja ATK-järjestelmiin

1900-luvun loppu oli printtilehden kulta-aikaa. Lehtiyritykset investoivat painokoneiden neliväritekniikkaan, ja tuotantoa tehostettiin ATK-pohjaisilla toimitus- ja sivunvalmistusjärjestelmillä. Sisältötuotannon ja teknisen tuotannon kehitystyö kulkivat käsi kädessä. Sanomalehtialan kansainvälisissä konferensseissa (NATS, IFRA, ANPA) jaettiin tietoa uusista toimitus- ja tuotantotekniikoista. Konferensseissa kävi kymmenittäin suomalaisia sanomalehtiteknikkoja.

Se oli aikaa, jolloin alueellisilla ilmoittajilla ei ollut juuri vaihtoehtoja. Ei ollut aamutelevisiota lukijoista kilpailemassa, eikä kaupallisia paikallisradioita ilmoituksista kilpailemassa. Ilmaislehtien journalistinen sisältö oli sitä sun tätä, eivätkä ne soveltuneet päivittäistavarakaupan markkinointiin. Alueellinen ykköslehti oli markettien tärkein markkinointikanava.

Tilaushinnat ovat kipurajalla

Tänään ilmoitustuotot eivät dominoi lehden tuottorakennetta. Ilmoittajat eivät enää maksa asunto- ja autoilmoitusten palstametrejä, vaan ovat siirtäneet tarjouksensa verkkoon, jossa tehokkaat hakujärjestelmät etsivät auton ja asunnon ostajille täsmätuotteet. Rahat olisi tienattava lukijoilta, mutta tilaushinta on liian monelle liian suuri.

Sisällön ja teknisen tuotannon yhteys ei toimi entiseen malliin. Jakelukanavana voi olla printti mutta yhtä hyvin verkko tai mobiili. Printti on vain yksi vaihtoehto. Sisältöjä ja sisältötuotantoa tarvitaan niin kauan kuin tällä planeetalla on elämää, mutta en ole varma, kuinka kauan tarvitaan sanomalehtirotaatioita. Siitä olen kuitenkin varma, että minun ja minun sukupolveni aikana tarvitaan rotaatioita.

Uusi Uusi Suomi

Digimedia on myös mahdollisuus. Uusi Suomi, tuo perinteinen ja arvostettu konservatiivinen lehti, hävisi pääkaupunkiseudulla levikkikilpailun Helsingin Sanomille. Kakkoslehtenä se ei liioin houkutellut mainosmarkkoja. Uusi Suomi printtimediana haudattiin. Nyt uusi Uusi Suomi, sisällöllisesti, omistuksellisesti ja muutenkin täysin uudistuneena, elää ja tiettävästi voi hyvin verkkomediana. Printtilehtenä sillä ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Ei media ole ainoa järistyksen kouriin ajautunut toimiala. Myös mm. ravintola-alan toimijat perinteisine konsepteineen ovat vaikeuksissa. Vielä joitakin vuosia sitten pinnalla oli fine dining -kulttuuri ja Michelinin tähtiravintolat. Sitten otettiin etäisyyttä tähän ”hienosteluun” ja painopistettä siirrettiin rentoon bistro- ja pubiruokailuun. Nyt ollaan jo tilanteessa, jossa katuruoka uudentyyppisine nakkikioskeineen ja ruokarekkoineen on parasta, mitä kaupungin ruokatarjonnasta löytyy.

Saavatko rotaatiot vielä joskus ruokaa?

Useiden ilmiöiden kehitys on syklistä kiertoa. Hameenhelmat lyhenevät ja pitenevät muutamien vuosien väliajoin. Ehkä seuraava ravintola-alan trendi on kotiruoka, jolloin edessä olisi paluu eiliseen konseptiin, uudella tavalla sovellettuna. Kukaan täyspäinen ihminen ei vielä vuosi sitten osannut ennustaa, että kansainvaellukset olisivat kaikessa karmeudessaan totta vuonna 2015.

Olisiko mahdollista, että myös mediateollisuudessa muutokset olisivat syklisiä? Kuka tietää, vaikka printtilehti nousisi uudelleen kunnian kukkuloille ja rotaatioilla olisi taas runsaasti ruokaa.
Timo Siivonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): median ilmiöitä

Vuosi ja 10 kuukautta

Vuosi ja 10 kuukautta ammatillis-aatteellisen MDU:n palveluksessa

Mitä tarkoittavat otsikossa mainitut vuodet ja kuukaudet? Ne kuvaavat työhistoriaani ammatillis-aatteellisessa yhdistyksessä nimeltä Mediaunioni MDU ry. Koko työhistoriani Mediaunionissa kesti melkein 13 vuotta. Kun nyt siirryn eläkkeelle 1.11.2015 alkaen, on aika tarkastella tuota ajanjaksoa.

Siirryin yhdistyksen palvelukseen osaeläkeläisenä. Alun perin tarkoituksenani oli eläköityä jo aiemmin, mutta Museokadun toimistotilan käyttötarkoituksen muutos ja myynti pitkittivät asiaa hiukan. Myös se tosiasia, että liittoaikana MDU:ssa oli jäseninä vain 13 jäsenyhdistystä, mutta muutoksen jälkeen lähes 2100 toi uusia käytäntöjä, ja lähtöni lykkääntyi.

Muutamia poimintoja kuluneelta ajanjaksolta:
–    jäseniä nyt 2078, heistä 1118 on jäsenrekisterissämme vielä vailla sähköpostiosoitetta
–    puheenjohtajana on koko ajan toiminut Veli-Matti Niemi
–    jäsenistämme työssä käyviä on noin 25 prosenttia
–    yhdistyksen toimitila Museokadulla myytiin kesäkuussa 2015
–    Lomakohteet – Sastamalassa oleva Satuniemi ja Nilsiässä oleva Tintintaival – hankittiin 2006
–    jäsenlehtemme Faktori täytti tänä vuonna 100 vuotta ja ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa.
–    yhdistys vuokrasi Helsingin Ruoholahdessa toimitilan Ammattiliitto Prolta kesäkuussa 2015

Minkälaista toimintaa olemme sitten näiden lähes kahden vuoden aikana järjestäneet? Perinteisiä ja suosittuja keilailu-, golf- ja pilkkimestaruuskilpailut on järjestetty edelleen. Kulttuuripuolella tuotimme teatteri-pikkujoulutapahtuman, lisäksi lukijamatkan Heidelbergiin ja talvipäivän Messilään. Koskikalastus toi toimintaamme uusia jäseniä. Myös viininmaistajaiset kiinnostivat uusia tulokkaita.

Kaksi tapahtumaa olemme valitettavasti joutuneet perumaan vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Nämä olivat laivamatka Kari Suomalaisen museolle Visavuoreen ja tutustumismatka Verlan tehdasmuseoon. Museokäynnit eivät siis ehkä kiinnosta jäseniämme. Tarkoituksena oli myös järjestää vuosittain ainakin yksi koulutustapahtuma. Tässä tavoitteessa olemme edelleen, ensimmäisenä vuonna koulutustapahtuma järjestettiin Leppävirralla ja tänä vuonna koulutus- ja tutustumismatkana Tallinnaan. Olen myös kuullut ajatuksesta järjestää yksinäisille, ikääntyville jäsenille jonkinlaisia yhteisiä keskustelutapahtumia. Miltä tämä kuulostaisi?

Tunnustan, että olen hieman pettynyt siihen vauhtiin, millä jäsenpalvelumme siirtyvät sähköisiksi. Toivon, että jatkossakin voimme palvella niitä jäseniämme, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua toimia netin kautta. On otettava huomioon jäsentemme ikärakenne.

Kiitän kaikkia jäseniämme ja lehden lukijoita kuluneista yhteisistä vuosista. On olut hienoa voida palvella teitä! Toivon, että yhdistyksemme toiminta jatkuu virkeänä jatkossakin.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan tulevaa kehitystä. Kiitos!

Pekka Teinilä

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, toimiala