Virta vie . . .

Elämä on kuin virtaava joki. Välillä tarrautuu johonkin, irottautuu tai irtoaa tahtomattaan.

Kauan sitten -1960-luvulla – elämän virta nielaisi mukaansa. En silloin tiennyt mihin se veisi. Koulussa ei mennyt niin hyvin, että olisin ollut matkalla akateemiselle uralle. Jäin lastuksi laineille, sattuman kuljetukseen.

Parkkonen
Jälkeenpäin olen tajunnut valinneeni ”kantapääyliopiston”, jossa kaikki oppi tulee jälkiviisautena, yleensä liian myöhään ja kalliisti. Silti olen melkein onnellinen. Lastuni on monesti tarrautunut johonkin, mutta ajan myötä päässyt irti seilaten uuteen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin olen seilannut.

Kirjapainoalalla elämän työ on täyttynyt. Keuhkoihin jäi astmaksi asti kehittynyt pöly, mutta muuten selvisin lähes terveenä pikkuvaivoihin katsomatta. Elämä edessä, kirjapainot takana.

Eläkkeellä on aikaa, jos kiireiltään ehtii

Kolmen eläkevuoden aikana olen pysähdellyt miettimään mitä isona tekisin. On ollut hetkiä, jolloin tuntui mahdottomalta, ettei käsille ole tekemistä. Olimme ostamassa kuivanmaan mökkiä, jossa saisin nikkaroida. Vaimo ei vastustanut, mutta ilmoitti, ettei hän mökiltä kulkisi työmatkoja, vaan tulisi vain viikonlopuiksi, jos ratsastusharrastuksiltaan ehtisi.

Istuin koirani kanssa myynnissä olleen mökin portailla ja katselin pihapiiriä. Ajatukseeni sujahti kysymys; kuinka sitten, kun paikka olisi työn puolesta valmis? Mitä sitten tekisin?  Menimme autoon, jossa sanoin koiralle: ”Vaihdetaan matkailuautoa ja mennään Välimeren rannoille kaamosta pakoon.” Koira nuoli lempeästi kättäni.

Eläkkeelle päästyäni olin vannonut, etten osallistu mihinkään sellaiseen toimintaan, jossa nuokutaan kokouksissa. Olen pettänyt lupaukseni. Nyt kuulun SF-C ry:n sisällä olevaan kerhoon, Rutusakkiin. Kerhon jäsenet ovat heitä, jotka majailevat talvikaudet matkailuajoneuvoissa leirintäalueilla jossain Välimeren maassa. Sitä johtaa hauskasti Koplaksi nimetty kuuden pariskunnan joukko.

Toimikausi on neljä vuotta. Viime vuonna olin varapuheenjohtaja. Ihmettelin mitä sellaisella toimella on tekemistä, kun kokouksia on vain muutama vuodessa ja puheenjohtaja on aina paikalla. Viime elokuussa vuosikokouksen jälkeen ymmärsin varapuheenjohtajan toimen olleen ns työhön tutustumisen. Seuraavana vuonna olimmekin jo sihteeriparina, ja siinä onkin eläkeläiselle sopivasti puuhastelua.                                                                                       Parkkonen2

Vaimo on vielä viisi vuotta työelämässä. Emme jääneet odottamaan sitten kun -tilannetta, vaan aloitimme heti. Minä asun talvet koiran kanssa etelässä, ja Pia-Liisa lentää halpalennoilla tarkastamaan leirimme. Ensimmäinen talvi eli puoli vuotta onnistui hyvin. Leirin tarkastuksia oli kolme, sillä vaimo oli pilkkonut vuosilomansa kolmeen jaksoon, ja työnantajan joustavuudella sai pitää lomansa haluttuina aikoina; syksyllä, joulun aikaan ja kevättalvella.

Espanjasta minulla oli jonkin verran ennakkoluuloja, mutta ne ovat haihtuneet. Olen aidosti myönt-einen espanjalaisten suhteen. Ahkeraa ja ystävällistä porukkaa. Tieverkosto on loistavassa kunnossa, eläminen melko edullista ja ilmasto on armollinen. Suojatiet ovat jalankulkijoille turvallisia, mutta liikenneympyrät autoilijoille vaarallisia, sillä vilkkuja ei käytetä, paitsi nelivilkutusta (hätävilkkua) silloin, kun pysähdytään keskelle katua keskustelemaan tai poiketaan kaupassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s