Katoavaista on mainen kunnia

1980-luvulla Suomessa rehvasteltiin sillä, että Suomi on Pohjolan Japani. Japanin talouskasvu oli näet silloin huippulukemissa. Niin myös Suomen, siis ennen tuota 1990-luvun talouslamaa.

Puhuttiin pilkallisesti “ruotsintaudista”, jolla tarkoitettiin ruotsalaisen kansankodin pysähtynyttä ilmapiiriä, korkeaa veroastetta ja liian pitkälle vietyä yritysdemokratiaa. Jokaisesta päätöksestä kun piti neuvotella henkilöstön kanssa. Suomessa päätöksenteko oli suoraviivaisempaa, osittain perintönä sodanaikaisesta autoritäärisestä johtamiskulttuurista.

“Nokiat tulevat ja menevät, mielisairaalat pysyvät”

Tuolloin ei hullukaan, saati arvostetut teknologiavisionäärit, osanneet ennustaa Nokia-ilmiötä. Suomi nousi, toivuttuaan 1990-luvun lamasta, yhtäkkiä uuden teknologian kartalla maailman huipulle. Sitä huumaa kesti aikansa, kunnes nyt taas astellaan yhtä jalkaa Japanin kanssa. Tällä kertaa tosin ei enää soihdunkantajina, vaan taantuvien kansakuntien joukoissa. Katoavaista on maailman kunnia. “Nokiat tulevat ja menevät, mielisairaalat pysyvät” totesi Peter von Bagh Oulu-dokumentissaan.

Suomella menee nyt huonosti vähän kaikilla talouden sektoreilla, niin koti- kuin vientimarkkinoilla. Pahinta on, että paperi- ja telekommunikaatioteollisuuden tilanne on niin huono kuin on. Ne toimivat vielä hetki sitten Suomen vientiteollisuuden vetureina.

Kompastuivatko Nokia ja paperiteollisuus liian suuriin palkankorotuksiin?

Mistä tämä surkeus on lähtöisin? Syyksi taantumaan on esitetty mm. liian suuria palkankorotuksia. On totta, että Suomessa palkkakehitys on ollut eräitä kilpailijamaita nopeampaa, ja sitä kautta heikentänyt vientikilpailukykyämme. Toisaalta, notkahtiko Nokia siksi, että Nokian duunareilla, joista valtaosa on ulkomailla, oli liian suuret liksat? Ei taatusti.

Ei paperiteollisuudenkaan vienti kompastunut paperiduunareiden palkankorotuksiin, vaikka palkat olivat jo valmiiksi muita toimialoja korkeammat. Ongelma oli siinä, että paperi ei mennyt enää kaupaksi siten kuin ennen. Voidaan sanoa, että ulkoisilla tekijöillä oli merkittävä osa paperiteollisuuden vaikeuksiin.

Nokian vaikeudet eivät johtuneet kysynnän hiipumisesta, vaan siitä, että sen puhelimet eivät enää olleet riittävän haluttuja. Apple osasi Nokiaa paremmin kehittää ja markkinoida kuluttajia houkuttelevia tuotteita ja palveluja. Ja kaiken lisäksi Nokiaa kovemmilla hinnoilla. Nokian markkinaosuuden romahduksen syy ei siis ollut ylihinnoittelukaan. Ongelmat olivat pääosin itse aiheutettuja.

Toisaalta Nokia on loistava esimerkki siitä, kuinka kaapeleita ja kumisaappaita valmistava savupiipputeollisuuden yriys kehittyi viime vuosituhannella staattisesta tuotantolaitoksesta dynaamiseksi kasvuyritykseksi. Tähän tarvittiin kaukonäköisyyden lisäksi kärsivällistä pääomaa. Kvartaalitalouden toimintamallilla ei olisi kyetty sellaiseen pitkäjänteiseen kehitystyöhön, mihin 1980-luvun Nokia kykeni.

Missä kehittämisprojektit?

Tänään yritykset jakavat enemmän osinkoja kuin investoivat uuden kehittämiseen. Varoja maksetaan ulos osinkoina, koska rahalle ei keksitä muutakaan käyttöä. Investointeja ei uskalleta tai haluta tehdä. Missä ovat uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisprojektit? Niiden, jotka nyt vaativat äärimaltillisia palkankorotuksia, tulisi myös vaatia investointeja tulevaan kehitykseen.

Nokian ohella onnistuneen metamorfoosin läpikäynyt suuryritys on Amer-yhtymä. Yrityksessä ennakoitiin tupakan kulutuksen lasku hyvissä ajoin. Amer-tupakka muuntui nautinto- ja epäterveellisyysbisneksestä kuntoilu- ja terveysbisnekseen keskittyneeksi Amer-yhtymäksi.

Painoteollisuuden ongelmat tunnistettiin, mutta hyviä ratkaisuja ei löydetty

Painoteollisuuden ongelmia ja niiden syitä – digitaaliteknologian läpimurtoa ja kulutttajien mediakulutuksen muutosta – on analysoitu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla vuosia. Ongelmat eivät tulleet “puun takaa”, kuten vaalirahoitussotku muutama vuosi sitten eräälle kansanedustajalle.

Vaikka ongelmat on tunnistettu, ei hyviä ratkaisuja ole löydetty. Sille kun ei voi mitään, että perinteisten painotuotteiden kysyntä vähenee. On siis kehitettävä uusia tuotteita ja palveluja nykyisille asiakkaille samalla kun etsitään tuotteille ja palveluille myös uusia asiakkaita. Tästä esimerkkeinä ovat digitaalinen painaminen, painettava elektroniikka, 3D-tulostus, sekä integroituminen (äly)pakkausteollisuuteen. Näistä on puhuttu jo niin paljon, että jääköön tämä asia tällä kertaa tähän.

Nokian ja Amer-yhtymän kaltaisia tiikerinloikkia painoalan yritykset tuskin pystyvät tekemään. Vai pystyisivätkö sittenkin?

Löytyisikö uusia yhteistyökumppaneita?

Entä jos löydettäisiin yhteistä tekemistä jossain uudessa ympäristössä? Suomessa pyritään kansallisella tasolla nostamaan mm. bio-, ympäristö- ja terveysteknologioita uusiksi kasvualoiksi. Myös arktinen osaaminen on listoilla. Löytyisikö näistä painoteollisuudelle yhteistyökumppaneita, jopa niin sanottuja strategisia alliansseja? Olisiko tämä edes yhden iltapäiväseminaarin arvoinen asia?

Eräs ystäväni näytti Portugalissa ostamaansa, korkkilevyistä prässättyä tyylikästä laukkua. Kun muovi- ja kierrekorkit yleistyivät viinipullojen korkkikorkkien kustannuksella, etsivät korkkitammien kasvattajat uusia tuotteita uusille markkinoille. Tuo korkkilaukku on mainio esimerkki portugalilaisesta kekseliäisyydestä.

Suomessa eräs yrittäjä valmistaa laukkuja yms. mateen nahasta. Painettava pelto, painoalan innovaatiokilpailussa palkittu idea, on hyvä esimerkki suomalaisesta kekseliäisyydestä. Nähtäväksi jää, jalostuuko tuo innovaatioaihio markkinoilla menestyväksi innovaatioksi. Kyllä täälläkin uskalletaan kehittää jotain valtavirrasta poikkeavaa.

Painoteollisuuden kehittämisestä digitutin kehittämiseen

Perinteinen painotekniikan tutkimus on Suomessa historiaa. VTT:n graafista laboratiota ei ole enää olemassa. Tuossa tutkimusyksikössä, jossa minäkin aikanani työskentelin, ollaan nyt uudessa tilanteessa. Eräs entinen kollegani, joka vuosia kehitti painoteollisuutta, kehittää VTT:ssä nyt digitaalista äitiyspakkausta ja älytuttia.

Onneksi olen eläkkeellä, ja voin kaikessa rauhassa muistella menneiden vuosien graafisen teollisuuden maineikkaita kehitys- ja tutkimusprojekteja. Aika kun tunnetusti kultaa muistot. Timo Siivonen

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s