Viestintäalan työhyvinvointi puntarissa

Viestintäalan työhyvinvointi puntarissa -kyselyn tulosten perusteella työhyvinvointi- ja työturvallisuustoiminta ovat kehittyneet graafisen alan yrityksissä aikaisemmista vuosista.

Ylitöitä tehdään vähemmän, tyytyväisyys työjärjestelyihin on lisääntynyt, henkinen ja fyysinen kuormittuminen on vähentynyt ja esimiestyö on kehittynyt.

Positiivisella kehityksessä on ollut vaikutusta siihen, että työtapaturmissa on tapahtunut selvää laskua kolmen viimeisen vuoden aikana. Tapaturmien vähenemiseen on vaikuttanut myös se, että Läheltä piti -tilanteista ilmoittaminen ja toimenpide-ehdotusten toteuttaminen ovat lisääntyneet.

Yleisimpiä tapaturman aiheuttajia ovat edelleen graafisella alalla viilto-, pisto- tai leikkaushaavat, kompastuminen, liukastuminen, kaatuminen ja työympäristön epäjärjestys ja epäsiisteys. Niiden ehkäisemiseksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota asianmukaisten henkilösuojaimien käyttöön ja järjestyksen ja siisteyden ylläpitoon.

Yleisiä haitta- ja vaaratekijöitä graafisella alalla ovat jatkuva istuminen, seisominen ja melu. Kemiallisten ja biologisten tekijöiden koetaan aiheuttavan aiempaa enemmän haittaa ja vaaraa. Kemiallisten ja biologisten tekijöiden osalta eniten haittaa ja vaaraa aiheuttavat kyselyn mukaan pölyt ja kuidut, toiseksi eniten kuiva huoneilma. Riskikartoituksen ja toimenpide-ehdotusten toteuttamisen avulla tulisi haitta- ja vaaratekijät poistaa.

Työntekijän perehdyttämiseen ja työnopastukseen tulisi myös kyselyn mukaan kiinnittää entistä enemmän huomiota. Osaamisen ja ammattitaidon jatkuva kehittäminen on nykypäivänä tärkeää ja niihin panostamalla saadaan tapaturmat vähenemään entisestään.

TTK:n graafisen alan työalatoimikunnan toimeksiannosta on tehty jo useana vuonna kysely, jonka tavoitteena on selvittää viestintäalan työyhteisöön ja työympäristöön liittyvän työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden tilannetta ja verrata tapahtuneita muutoksia edellisiin tuloksiin. Viimeisin kysely uusittiin viime vuonna. Se kohdennettiin yritysten työsuojeluhenkilöstölle. Vastaajien melko vähäisen määrän johdosta tuloksia tulee pitää suuntaa antavina. Graafisen alan työalatoimikunta pyrkii hyödyntämään tuloksia painottamalla hankkeissaan kyselyssä nousseita kehittämis- ja parantamiskohteita.

Veikko Lipiäinen. Kuva: Sami Kulju
Veikko Lipiäinen. Kuva: Sami Kulju

 

Kirjoittaja
Veikko Lipiäinen
graafinen teollisuus
Työturvallisuuskeskus TTK

 
Mistä lisätietoa?
TTK:n graafisen teollisuuden toimialasivusto
http://www.ttk.fi/toimialat/graafinen_teollisuus
TTK Koulutus 2015

 

 

http://www.ttk.fi/koulutus
Työturvallisuuskeskus TTK
http://www.ttk.fi

http://www.facebook.com/tyohyvinvointi
http://www.linkedin.com/company/the-centre-for-occupational-safety

 

Mitä vuosi tuo tullessaan?

Edellisessä lehdessä avasin ensimmäistä toimintavuottamme ammatillisaatteellisena yhdistyksenä. Totesin, että vuosi on ollut hakemista ja hapuiluakin, mutta kuitenkin saimme tarjotuksi jäsenille erilaisia tapahtumia. Tänä vuonna käytämme näitä kokemuksia toiminnan pohjana.

Suunnitelmat ovat valmiit ainakin seuraaville tapahtumille. Helmikuussa aloitimme talvipäivällä Hollolan Messilässä, päivän yhteydessä myös pilkkijät mittelivät yhdistyksen mestaruudesta.

Yhdistyskokous, yhdistyksen päättävin elin, kokoontuu Hämeenlinnassa huhtikuussa. Tämä on mielestäni yhdistyksen toiminnan kannalta vuoden tärkein tapahtuma. Kokouskutsu löytyy lehdestä.

Toukokuussa teemme jäsenille tarkoitetun vierailun Verlan tehdasmuseoon Jaalaan. Golffarit ratkaisevat paremmuutensa kesäkuussa Vääksyn golfkentällä. Faktorilehden 100 vuotisen-historian kunniaksi on suunnitelmissa viikonlopun mittainen lukijamatka syyskuun puolivälissä Keski-Eurooppaan. Kohdekaupunkina kirjapainoteollisuuskaupunki Heidelberg, jossa on muutenkin paljon nähtävyyksiä.

Keilailunharrastajat ratkaisevat paremmuutensa lokakuussa Saarijärvellä, ja marraskuussa on tarkoitus järjestää yhdistyksen yhteinen pikkujoulujuhla. Koulutustapahtumia emme vielä ole onnistuneet kartoittamaan, mutta tarkoituksena on järjestää myös jonkinlainen koulutustapahtuma, joka kiinnostaisi jäseniämme.

xxxxx

Yhdistyskokous on siis yhdistyksemme päättävin elin, jossa vuosittain valitaan mm. yhdistykselle puheenjohtaja ja erovuoroisille hallitusedustajille seuraajat. Mielestäni yhdistyksen hallitus voisi olla hieman pienempi, jolloin se olisi toimivampi ja ketterämpi. Kokous päättää.

Mahdolliset sääntömuutokset pitäisi saada käsittelyyn viimeistään kuukautta ennen kokousta, jotta hallitus voisi ottaa esityksiin kantaa ja tuoda esille oman mielipiteensä. Kokouksessa käsitellään myös muut sääntömääräiset asiat, kuten toimintakertomus 2014, tilinpäätös 2014, talousarvio 2015, toimintasuunnitelma 2015 ja mahdolliset muut kokoukselle esitettävät asiat.

xxxxx

Hallitus omassa seminaarissaan pohti mm. lomaosakkeitten palvelutason nostoa. Se on kannatettava asia, mutta jos kustannukset viedään suoraan vuokraushintoihin, niin jossain vaiheessa tulee vuokran suuruudessa kipukynnys vastaan. Lomakohteemme ovat ehkä keskitasoisia ja kuitenkin jo melkoisen kauan jäsenistöämme palvelleita, joten vuokratason pitää olla sen mukainen.

Kesäkauden viikkojen 23–44 hakulomake löytyy lehdestä, hakuaika päättyy 8.5. Sen jälkeen vapaaksi jääneet viikot vuokrataan ensimmäisenä halunneelle. Vuokrahinnat ovat pysyneet entisellään.

xxxxx

Muistakaa harrastaa hienoa kuntoliikuntaa – hiihtoa! Tavataan kuitenkin hiihtämisen välissä yhdistyskokouksessa 18.4. Hämeenlinnassa.

Pekka Teinilä

Kirjapainomuseossa Torreviejassa

Olen elellyt kaamospakolaisena Espanjassa syyskuun loppupuolelta asti. Nyt on helmikuu. Aamuisin lämpötila on 3-8 astetta, keskipäivällä siestan aikaan 20 asteen molemmin puolin.

Asun leirintäalueella matkailuautossa koiran kanssa. Vaimo on vielä työelämässä viisi vuotta, joten hän lentää silloin tällöin tarkastusmatkoille luoksemme. Vuosilomansa hän on pilkkonut kolmeen kaamoserään.

Parkkonen_IMG_2556Säpinää mukavassa porukassa

Espanjan talvehtijat kuuluvat SF-Caravan ry:n Rutukerhoon, jonka sihteeri olen. Meillä ei ole tylsää, pahin ongelma on ainainen kiire. Päikkäritkin yleensä unohtuvat.

Jotkut ovat vuokranneet kakkosauton käyttöönsä, ja niillä kuten myös vaunujen omistajien vetoautoilla olemme laajentaneet reviiriämme useisiin mielenkiintoisiin kohteisiin. Kaikissa alle 30 kilometrin matkoissa käytämme polkupyöriä. Yksi lyhyen automatkan päässä oleva kohde oli kirjapainomuseo La Imprenta en Torrevieja. Ystäväni päättivät yllättää minut museon nostalgisilla tuoksuilla.

Museo on auki vain tiistaisin. Sen isäntänä on todellinen herrasmies, joka on nuoruudessaan käynyt käsinlatojan opin kotikaupungissaan Torreviejassa. Miehellä oli vaikeuksia mahtua liiveihinsä, kun kuuli että meillä on sama graafisen alan tausta. Yhdellä ystävälläni on englannin, espanjan ja ruotsin kielten taitoa. Hän pystyi kääntämään hänelle meidän tarinaamme, ja kohtaamisestamme tuli mahtava.

Gutenbergien kohtaaminen”. Museon omistajan kanssa kuvassa
Gutenbergien kohtaaminen”. Museon omistajan kanssa kuvassa

Isäntä latojanopista päästyään oli matkustanut Ruotsiin päästäkseen siellä kirjapainoon töihin. Se ei onnistunut kielitaidottomalle, mutta ei masentanut nuorta latojaa. Hän pestautui ruotsalaiseen laivaan tarjoilijaksi pariksi vuodeksi. Lopulta kielitaito riitti tukholmalaisen ḱirjapainon faktorille, ja näin suuri haave toteutui. Mies työskenteli pitkään Ruotsissa ja aikanaan palasi kotiseudulleen jatkamaan isänsä kirjapainotoimintaa.

Ymmärsimme, että hänen pojallaan on menestyvä painotalo Torreviejassa. Väen väkisin meidän olisi pitänyt mennä myös nykyaikaa katsomaan, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Museon tyylikkyys oli miellyttävä, ja hauskaa oli nähdä muutakin kerättyä ajankuvaa menneestä. Radioita ja puhelimia sekä ajan tilanteista kertovia julisteita oli upeat kokoelmat. Mukana oli myös Compugrafic-valolatomakone, vaikka muuta sen ajan välineistöä ei näkynyt.

Aikaa vierähti menneisyyden parissa. Siesta-aikanakaan isäntä ei päästänyt meitä pois vaan sulki ulko-oven, ettei kukaan tulisi häiritsemään ”Gutenbergien” kohtaamista. Seppo Parkkonen

 

 

 

Innovaattorin opas

Onko teollisen kasvun ja hyvinvoinnin aika ohi? Mistä innovaatiot syntyvät? Miten kehittää tuotteita, joita kuluttajat haluavat ostaa? Innovaattorin opas auttaa luomaan ne olosuhteet, joissa puitteissa ideat ja keksinnöt muuttuvat menestystuotteiksi, palveluiksi ja liiketoiminnaksi sekä parhaassa tapauksessa muuttavat maailmaa.

Suomen oloihin suunniteltu ajanmukainen kokonaisesitys nojaa vahvaan tietopohjaan ja pitkäaikaiseen kokemukseen innovaatiotoiminnasta. Kirjassa on myös täysin uutta tietoa ja uusia ideoita, ja asioita valaistaan lukuisin esimerkein.

Diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori Kari Leppälä on työskennellyt teknologian ja innovaatioiden parissa mm. tuotekehittäjänä, kouluttajana, konsulttina, laatupäällikkönä ja tutkijana. Hänellä on yli 100 tieteellistä ja teknistä artikkelia sekä useita patentteja.

Innovaattori
Kari Leppälä: Innovaattorin opas. Hyödynnä muutos ja hallitse yllätyksiä. Gaudeamus 2014 / ISBN 978-952-495-326-9 / Nid. A5, 206 s.

 

Katoavaista on mainen kunnia

1980-luvulla Suomessa rehvasteltiin sillä, että Suomi on Pohjolan Japani. Japanin talouskasvu oli näet silloin huippulukemissa. Niin myös Suomen, siis ennen tuota 1990-luvun talouslamaa.

Puhuttiin pilkallisesti “ruotsintaudista”, jolla tarkoitettiin ruotsalaisen kansankodin pysähtynyttä ilmapiiriä, korkeaa veroastetta ja liian pitkälle vietyä yritysdemokratiaa. Jokaisesta päätöksestä kun piti neuvotella henkilöstön kanssa. Suomessa päätöksenteko oli suoraviivaisempaa, osittain perintönä sodanaikaisesta autoritäärisestä johtamiskulttuurista.

“Nokiat tulevat ja menevät, mielisairaalat pysyvät”

Tuolloin ei hullukaan, saati arvostetut teknologiavisionäärit, osanneet ennustaa Nokia-ilmiötä. Suomi nousi, toivuttuaan 1990-luvun lamasta, yhtäkkiä uuden teknologian kartalla maailman huipulle. Sitä huumaa kesti aikansa, kunnes nyt taas astellaan yhtä jalkaa Japanin kanssa. Tällä kertaa tosin ei enää soihdunkantajina, vaan taantuvien kansakuntien joukoissa. Katoavaista on maailman kunnia. “Nokiat tulevat ja menevät, mielisairaalat pysyvät” totesi Peter von Bagh Oulu-dokumentissaan.

Suomella menee nyt huonosti vähän kaikilla talouden sektoreilla, niin koti- kuin vientimarkkinoilla. Pahinta on, että paperi- ja telekommunikaatioteollisuuden tilanne on niin huono kuin on. Ne toimivat vielä hetki sitten Suomen vientiteollisuuden vetureina.

Kompastuivatko Nokia ja paperiteollisuus liian suuriin palkankorotuksiin?

Mistä tämä surkeus on lähtöisin? Syyksi taantumaan on esitetty mm. liian suuria palkankorotuksia. On totta, että Suomessa palkkakehitys on ollut eräitä kilpailijamaita nopeampaa, ja sitä kautta heikentänyt vientikilpailukykyämme. Toisaalta, notkahtiko Nokia siksi, että Nokian duunareilla, joista valtaosa on ulkomailla, oli liian suuret liksat? Ei taatusti.

Ei paperiteollisuudenkaan vienti kompastunut paperiduunareiden palkankorotuksiin, vaikka palkat olivat jo valmiiksi muita toimialoja korkeammat. Ongelma oli siinä, että paperi ei mennyt enää kaupaksi siten kuin ennen. Voidaan sanoa, että ulkoisilla tekijöillä oli merkittävä osa paperiteollisuuden vaikeuksiin.

Nokian vaikeudet eivät johtuneet kysynnän hiipumisesta, vaan siitä, että sen puhelimet eivät enää olleet riittävän haluttuja. Apple osasi Nokiaa paremmin kehittää ja markkinoida kuluttajia houkuttelevia tuotteita ja palveluja. Ja kaiken lisäksi Nokiaa kovemmilla hinnoilla. Nokian markkinaosuuden romahduksen syy ei siis ollut ylihinnoittelukaan. Ongelmat olivat pääosin itse aiheutettuja.

Toisaalta Nokia on loistava esimerkki siitä, kuinka kaapeleita ja kumisaappaita valmistava savupiipputeollisuuden yriys kehittyi viime vuosituhannella staattisesta tuotantolaitoksesta dynaamiseksi kasvuyritykseksi. Tähän tarvittiin kaukonäköisyyden lisäksi kärsivällistä pääomaa. Kvartaalitalouden toimintamallilla ei olisi kyetty sellaiseen pitkäjänteiseen kehitystyöhön, mihin 1980-luvun Nokia kykeni.

Missä kehittämisprojektit?

Tänään yritykset jakavat enemmän osinkoja kuin investoivat uuden kehittämiseen. Varoja maksetaan ulos osinkoina, koska rahalle ei keksitä muutakaan käyttöä. Investointeja ei uskalleta tai haluta tehdä. Missä ovat uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisprojektit? Niiden, jotka nyt vaativat äärimaltillisia palkankorotuksia, tulisi myös vaatia investointeja tulevaan kehitykseen.

Nokian ohella onnistuneen metamorfoosin läpikäynyt suuryritys on Amer-yhtymä. Yrityksessä ennakoitiin tupakan kulutuksen lasku hyvissä ajoin. Amer-tupakka muuntui nautinto- ja epäterveellisyysbisneksestä kuntoilu- ja terveysbisnekseen keskittyneeksi Amer-yhtymäksi.

Painoteollisuuden ongelmat tunnistettiin, mutta hyviä ratkaisuja ei löydetty

Painoteollisuuden ongelmia ja niiden syitä – digitaaliteknologian läpimurtoa ja kulutttajien mediakulutuksen muutosta – on analysoitu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla vuosia. Ongelmat eivät tulleet “puun takaa”, kuten vaalirahoitussotku muutama vuosi sitten eräälle kansanedustajalle.

Vaikka ongelmat on tunnistettu, ei hyviä ratkaisuja ole löydetty. Sille kun ei voi mitään, että perinteisten painotuotteiden kysyntä vähenee. On siis kehitettävä uusia tuotteita ja palveluja nykyisille asiakkaille samalla kun etsitään tuotteille ja palveluille myös uusia asiakkaita. Tästä esimerkkeinä ovat digitaalinen painaminen, painettava elektroniikka, 3D-tulostus, sekä integroituminen (äly)pakkausteollisuuteen. Näistä on puhuttu jo niin paljon, että jääköön tämä asia tällä kertaa tähän.

Nokian ja Amer-yhtymän kaltaisia tiikerinloikkia painoalan yritykset tuskin pystyvät tekemään. Vai pystyisivätkö sittenkin?

Löytyisikö uusia yhteistyökumppaneita?

Entä jos löydettäisiin yhteistä tekemistä jossain uudessa ympäristössä? Suomessa pyritään kansallisella tasolla nostamaan mm. bio-, ympäristö- ja terveysteknologioita uusiksi kasvualoiksi. Myös arktinen osaaminen on listoilla. Löytyisikö näistä painoteollisuudelle yhteistyökumppaneita, jopa niin sanottuja strategisia alliansseja? Olisiko tämä edes yhden iltapäiväseminaarin arvoinen asia?

Eräs ystäväni näytti Portugalissa ostamaansa, korkkilevyistä prässättyä tyylikästä laukkua. Kun muovi- ja kierrekorkit yleistyivät viinipullojen korkkikorkkien kustannuksella, etsivät korkkitammien kasvattajat uusia tuotteita uusille markkinoille. Tuo korkkilaukku on mainio esimerkki portugalilaisesta kekseliäisyydestä.

Suomessa eräs yrittäjä valmistaa laukkuja yms. mateen nahasta. Painettava pelto, painoalan innovaatiokilpailussa palkittu idea, on hyvä esimerkki suomalaisesta kekseliäisyydestä. Nähtäväksi jää, jalostuuko tuo innovaatioaihio markkinoilla menestyväksi innovaatioksi. Kyllä täälläkin uskalletaan kehittää jotain valtavirrasta poikkeavaa.

Painoteollisuuden kehittämisestä digitutin kehittämiseen

Perinteinen painotekniikan tutkimus on Suomessa historiaa. VTT:n graafista laboratiota ei ole enää olemassa. Tuossa tutkimusyksikössä, jossa minäkin aikanani työskentelin, ollaan nyt uudessa tilanteessa. Eräs entinen kollegani, joka vuosia kehitti painoteollisuutta, kehittää VTT:ssä nyt digitaalista äitiyspakkausta ja älytuttia.

Onneksi olen eläkkeellä, ja voin kaikessa rauhassa muistella menneiden vuosien graafisen teollisuuden maineikkaita kehitys- ja tutkimusprojekteja. Aika kun tunnetusti kultaa muistot. Timo Siivonen

 

Work goes happy -työhyvinvointitapahtuma 11.3.

Työturvallisuuskeskus TTK osallistuu yhteistyökumppanina Work goes happy (WGH) -työhyvinvointitapahtumaan 11.3.2015 klo 9-17 Helsingin Wanhassa Satamassa päälava- ja workshop-esityksillään sekä näyttelyosastolla. TTK korostaa esityksissään työkaariajattelua työurien pidentämiseen, esimiestyötä ja turvallisia työtapoja sekä muutosten johtamista.

http://www.wgh.fi

 

Sata vuotta – eikä suotta

Tänä vuonna ilmestyy Faktori lehden 100. vuosikerta, se ei siis ole mikään eilisen teeren poikanen. Sata vuotta kirjapainoalaakin on merkittävä ajanjakso alan yli 500-vuotisessa historiassa. Ensimmäisten 500 vuoden aikana kehitys oli hidasta, mutta viimeisen sadan vuoden aikana nopeaa koko ajan nopeutuen tähän päivään. Onko vauhti nyt hiljenemässä?

Faktori-lehti sai nykyisen nimensä 1950, edeltäjän nimi oli vuodesta 1916 alkaen eli lehden perustamisesta lähtien Tiedonantoja. Tiedottaminen jäsenistölle on koettu tarpeelliseksi lähes liiton perustamisesta alkaen. Faktori-lehti on seurannut aikaansa hyvin ja on nykyisin myös digitaalisena verkossa luettavana painetun version rinnalla. Tänä päivänä on itsestään selvää, että jokainen järjestö julkaisee omaa lehteä jäsenistölleen. Ilmiö on merkittävä työllistäjä allallamme.

Kirjapainoalan liitot ovat maamme vanhimmat ja reilusti yli satavuotiaita. Vanhin on kirjatyöntekijäin liitto, sitten työnantajien liitto ja nuorin näistä Faktoriliitto. Kirjapainoala oli alun perin pientä liiketoimintaa ja yritykset perheyrityksiä, jotka työllistivät vain yhden tai muutaman henkilön. Näin edettiin aina 1800-luvun lopulle. Teknologian kehittyminen niin latomoissa kuin painoissa toivat painotuotteiden teollisen valmistamisen mahdolliseksi. Näin syntyi kirjapainoteollisuus. Syntyi suuria kirjapainoja, joissa työskenteli satoja työntekijöitä.

Tarve järjestäytyä näissä olosuhteissa oli tarpeen monestakin syystä. Kirjapainoalan ammattilaiset olivat aitiopaikalla tässä kehityksessä, koska he olivat luku- ja kirjoitustaitoisia ja tuottivat painotuotteita. Niinpä kirjaltajat valistuneina järjestyivät ennen muita aloja.

Sanontaa ”Sata vuotta – eikä suotta” voidaan ajatella kahdellakin tavalla. Ensinnäkin sanan päämerkitys tietysti on turhaan, aiheettomasti tai tarpeettomasti. Viisastellen voidaan myös ajatella sanaa suo taivuttaen muotoon suotta eli ilman suota. Niinpä asiaan, varmasti sataan vuoteen mahtuu soisempiakin hetkiä, jolloin asiat eivät ole menneet ”putkeen”. Tällöin lehden merkitys on ollut ratkaiseva asioiden tolalleen saattamiseksi.

Onko lehti tarpeellinen myös jatkossa, esimerkiksi seuraavat sata vuotta? Asioiden tiedottaminen jäsenistölle on aina tarpeellista, mutta millä tavoin se tehdään? Nykyisin jäsenistöä informoidaan kahtaalta, oman alan yleiset asiat Faktori-lehdessä ja ammattiyhdistykseen liittyvät asiat Pro-lehdessä. Kumpikin lehti ilmestyy myös digitaalisena ja verkossa, joten lähitulevaisuus on turvattu. Miten some sopisi viestintään? Pitäisikö viestintäalan näyttää esimerkkiä, ja miettiä mikä on tulevaisuudessa paras tapa viestiä jäsenistölleen tarpeellisista asioista? Olisiko ammatillis–aatteellisella yhdistyksellä velvoite tehdä painettua lehteä seuraavat sata vuotta? Näin tulevat sukupolvet voisivat peilata menneisyyteen, mistä kirjapainoalalla on ollut kyse.

Lämpimät onnittelut Faktori lehdelle 100. vuosikerrasta!

Hallitusseminaarissa aiheina lomapaikat, kysely, tapahtumat

Mediaunionin hallitus kokoontui vuotuiseen seminaariinsa 16.–17.1.2015 Hämeenlinnan Aulangolla. Hallitusedustajista paikalla oli 11. Seminaarissa tehtiin kolme ryhmätyötä.

Ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli lomapaikkojen tarjontatason nostaminen Rinnelinnassa sisällyttämällä vuokraushintaan loppusiivous. Ryhmä pohti myös mahdollisten muiden tuotteiden, kuten hissilippujen, golfoikeuksien ja kylpylälippujen sisällyttämistä vuokrahintaan. Jatkossa voitaisiin käyttää palveluntarjoajien palveluja paremmin hyödyksi. Ryhmä myös esitti uuden osakkeen hankkimista ulkomailta tai viikko-osakkeita kotimaisista lomakohteista. Vuokra-aikojen järkeistämistä on harkittava, jos kohteisiin tulee loppusiivous. Tutkitaan kokonaishoidon ulkoistamisen kustannukset. Kaikkia ryhmän esittämiä ehdotuksia jatkojalostetaan.

Toinen ryhmä suunnitteli jäsenkyselyä, sen kysymyksiä, kyselyn ajankohtaa ja toteuttamistapaa. Esitys muodostui neljästä osasta: kulttuurista, liikunnasta ja urheilusta, matkailusta, koulutuksesta. Kysely tehtäisiin sekä sähköisesti että seuraavassa Faktori-lehdessä.

Seminaarilaiset vas. Heli Varvio, Paavo Kyröläinen, Tuomo Hekkala, Jorma Suomi, Irma Piironen, Miika Niinikoski, Veikko Boman, Ari Rantanen, Timo Nurmi ja Kari Koivisto. Kuvasta puuttuvat puheenjohtaja Veli-Matti Niemi ja Mikko Honkanen.
Seminaarilaiset vas. Heli Varvio, Paavo Kyröläinen, Tuomo Hekkala, Jorma Suomi, Irma Piironen, Miika Niinikoski, Veikko Boman, Ari Rantanen, Timo Nurmi ja Kari Koivisto. Kuvasta puuttuvat puheenjohtaja Veli-Matti Niemi ja Mikko Honkanen.

Kolmas ryhmä pohti uusia jäsentapahtumia. Tapahtumat luokiteltiin järjestämisvastuiden mukaan: MDU yksin, MDU ja ”alayhdistys” yhdessä ja ”alayhdistys” yksin. Osallistumismaksujen pitää olla kohtuullisia, mutta pakollisia sitoutumisen vuoksi. Matkakustannuksista sovitaan tapauskohtaisesti. Tilaisuuksista pitää aina tulla kustannusarvio etukäteen, jos järjestäjänä on muu kuin MDU yksinään. Esitettiin, että puheenjohtajalla on jaettavana harkintansa mukaan vuosittain sovittava rahasumma eri avustuksiin.

Lopuksi käytiin läpi hallituksen valitseman pienryhmän laatima tämän vuoden toimintaa kartoittava esitys ja viiden vuoden PTS. Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

 

Quo vadis Mediaunioni?

Kirjoitin samalla otsikolla Ammattiliitto Pron blogiin yhdistystoiminnasta syksyllä 2014. “Minne menet” voidaan kysyä myös Mediaunionilta, nyt kun vuoden olemme harjoitelleet toimimista uudessa roolissa.

Valitsimme keväällä 2014 yhdistyksen hallitukseen – puheenjohtaja mukaan lukien – 13 henkilöä. Yhdistyksen kokouksessa näin suurta hallitusta perusteltiin mm. (alueellisen) demokratian toteutumisella ja uuden toiminnan käynnistämisen vaatimalla työmäärällä, eräänlaisella siirtymäkaudella. Toinen syy oli tietysti valmistelun epäonnistuminen. Siitä voi ja saa syyttää minua. Epäilin tuolloin, ettei näin suuri hallitus voi toimia tehokkaasti. Olen edelleen samaa mieltä.

Vaatimuksessa laajasta l. monilukuisesta hallituksesta heijastuu tietysti historiamme liittona. Jäsenyhdistyksillä piti olla mahdollisuus saada äänensä kuuluviin hallinnossa. Vaatimus tämän päivän hallitustyöskentelylle on toinen. Hallituksen jäsen edustaa kaikkia yli kahta tuhatta mediaunionilaista. Demokratiaa ei edistä kokouksissa istuminen, vaan asioihin perehtyminen ja vuorovaikutus kokousten välillä. Mallia voisi ottaa vaikkapa suomalaisen demokraattisen päätöksenteon huipulta Eduskunnasta ja sen valiokuntatyöskentelystä. Hallituksen jäsenellä pitää olla halu ja kyky asioiden edistämiseen muuallakin kuin pitkän pöydän ääressä. Olemmehan sentään viestintäalan ammattilaisia!

Törmäämme toistuvasti siihen, että asiat ovat joko 1) “pienen piirin valmistelemia, miksi minä en ole kuullut tästä mitään” tai vaihtoehtoisesti 2) “miksi asiat eivät etene, vaan niitä käsitellään kokouksesta toiseen – kuka ottaa vastuun tästä ja tuosta”. Perinteiset kokoukset ovat tarpeellisia, mutta asioiden valmistelu ja niihin perehtyminen tulee tehdä etukäteen. Päätösvaltaa pitää myös uskaltaa antaa esim. puheenjohtajalle. Kaikkea ei ole tarvis kierrättää muodollisten kokousten kautta, puheenjohtajan tehtävä on kuitenkin katkolla joka vuosi, jos toimintaan ei olla tyytyväisiä.

Edellä olevaa on turha tulkita kritiikiksi nykyistä puheenjohtajaa kohtaan. Veli-Matin pj-kaudella moni asia on edistynyt. Rutiinien pyörittämisen lisäksi olemme edenneet valmistelu- ja toimeenpanotyössä mm. taloushallinnossa ja viestinnässä. Jäsentapahtumia on järjestetty ja uusia jäsenetuja mietitty.

Miten jatkossa? Oma ehdotukseni on hallituksen kokoaminen tehtävien ja vastuualueiden kautta. Mietimme ensin, mitä tehtäviä pitää hoitaa ja kysymme sen jälkeen ketkä ovat valmiita ottamaan nämä tehtävät hoitaakseen. Osa hommia hoituu yhden toimesta, joihinkin laajuuden takia tarvitaan parivaljakko. Näin muodostuisi hallitus, jonka jäsenet sitoutuvat tehtäviinsä, koska he tietävät jo etukäteen mitä heiltä odotetaan. Mielekäs henkilömäärä voisi olla 6. . . 8. Maantieteellisesti he voivat olla mistä tahansa.

Tällaisen hallituksen kokoamisessa on ainakin yksi mutka matkassa. Vuosi sitten hallitusjäsenille arvottiin erovuorot, koska MDU:n nykyisten sääntöjen mukaan hallituksen rivijäsenen pesti on kolmivuotinen ja vuosittain heistä kolmannes on erovuorossa. Miten siis sekä supistaa hallituksen laajuutta että valita ne halukkaat ja kyvykkäät henkilöt yhdellä kertaa? Sekin onnistuu, mutta vaatii yksilöiltä kykyä nähdä kokonaisuus ja ehkä samalla tinkiä omasta statuksesta.

Mikko Honkanen
Mediaunioni MDU:n hallituksen jäsen

PS. Olen erovuoroinen. Omasta puolestani jatkan mielelläni toimintaa mediaunionilaisten hallituksen jäsenenä jos yhdistyksen kokous niin haluaa päättää.