Se on siinä

Jorma Löhmanin yli yhdeksän vuoden työrupeama Työturvallisuuskeskuksessa on päättynyt.

– Sinä aikana olemme osallistuneet suomalaisen työelämän kehittämiseen, kouluttaneet tuhansia kurssilaisia, valmistaneet kymmeniä julkaisuja, toimineet lukuisissa verkostoissa ja ylläpitäneet toimialojen yhteistyöryhmiä. Työ paremman huomisen puolesta on ollut arvokasta ja tärkeätä työtä, hän sanoo.

– On ollut hienoa johtaa henkilöstöä, joka aidosti tavoittelee parempaa huomista ja on itse sitoutunut tekemäänsä työhön. Se on työtä työelämässä heikomman osapuolen, työntekijän, puolesta. Työpaikoilla yhteistyön tekeminen on välttämätöntä, sen puolesta me toimimme. Uskomme siihen, että aito yhteistyö voittaa itsekkyyden ja sanelun.

– Monet uudet haasteet odottavat tämän jälkeenkin. Muutoksia tulee työelämän rakenteiden muutosten myötä. Niillä on vaikutuksia myös meidän toimintaamme. Uskon, että henkilöstö pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin ja haluaa oppia uusia asioita. Positiivisella, uudesta uteliaalla, asenteella on suuri vaikutus jokaisen omaan jaksamiseen ja työyhteisön hyvinvointiin.

Kiitän teitä kaikkia kuluneista yhteisistä vuosista. Toivon teille menestystä työssänne ja kaikkea hyvää myös omassa elämässänne.
Elämälle kiitos.

Kirjoittaja on TTK:n eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja Jorma Löhman

Asiakkaan aikakausi

Asiakaskokemuksen johtaminen on strateginen valinta; mahdollisuus aikakaudella, kun muut kilpailukeinot ovat murentuneet. Asiakaskokemus lopulta lunastaa brändin ja rakentaa menestyksen. Asiakkaan aikakausi avaa asiakaskokemuksen kätketyn potentiaalin ja kuvaa keinoja uudenlaisen johtamisen, mittaamisen ja yrityskulttuurin juurruttamiseen. Tarvittavan teorian lisäksi mukana on paljon konkreettisia malleja ja case-esimerkkejä edelläkävijöiltä kuten Kone, TDC, Marimekko, Lexus, Omasairaala, Laakkonen, Fondia, Oriflame, Maestro ja Fonecta. Kirja antaa lukijalleen paitsi ajatuksia ja ideoita, myös rohkeutta. Kirja on suunnattu yritysten asiakaskokemuksen johtamisesta ja kehittämisestä vastaaville henkilöille, ja se sopii myös oppikirjaksi.      Asiakkaan_aikakausi_kansi

Janne Löytänä, Kari K Korkiakoski: Asiakkaan aikakausi. Rohkeus + rakkaus = raha.
Talentum 2014. ISBN 978-952-14-1889-1. 199 s.

 

Some kiehtoo ja pelottaa

Kompleksisessa ja verkostoituneessa maailmassa työn tuottavuutta ja tuloksellisuutta ei edistetä ainoastaan työprosesseja tehostamalla. Työn todellinen arvo syntyy vuorovaikutustilanteissa ja keskusteluissa ryhmissä ja verkostoissa. Tällöin rakennetaan yhteisiä merkityksiä ja yhteistä ajattelua tulevaisuudesta ja tavoitteista.

Sosiaalinen media on osa nykyaikaista työelämän viestintäympäristöä, jossa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Julkisten foorumien ohella työpaikkojen omissa intra- tai ekstranet- ympäristöissä on yhä useammin keskustelupalstoja työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen.

Yhteiset kokoukset ovat säilyttäneet työpaikoilla asemansa, mutta sähköisen viestinnän monimuotoistumisen myötä on järkevää pohtia oman työpaikan viestintäympäristön kehittämistarpeita. Valitettavan usein työpaikoilla kuten usein julkisessakin keskustelussa someen suhtaudutaan liian mustavalkoisesti. Etuja hehkutetaan kritiikittä tai sitten nähdään enimmäkseen vain uhkia ja koetaan pelkoja.

Työyhteisö kuntoon

Työpaikan yhteisten asioiden käsittelyssä tarvitaan keskustelua. Keskustelua voidaan käydä paitsi kokouksissa ja tapaamisissa kasvokkain, puhelimitse ja sähköpostilla myös keskustelupalstoilla ja pikaviestimillä. Somen hyödyntäminen helpottaa yhteydenpitoa ja hyvin toteutuessaan edistää työn sujuvuutta sekä vähentää turhaa kuormittumista ja matkustamista.

Hyvä ja toimiva työyhteisö, jossa yhteisöllisyys kasvaa ja kehittyy, rakentuu pitkälti luottamuksen varaan. Luottamus mahdollistaa avoimuuden. Avoimuus näkyy vuorovaikutuksen määrässä ja laadussa niin yhteisissä kokouksissa kuin somessa. Käyttäytymisen tasolla avoimuus tarkoittaa omien ajatusten ja mielipiteiden vapaaehtoista jakamista, rohkeutta puuttua epäkohtiin, johdonmukaista puhetta ja viestintää, uskottavuutta, lupausten ja tekojen yhteneväisyyttä sekä erilaisten ihmisten arvostamista.

Arvostuksen osoittaminen työyhteisössä nostaa yhteisöllisyyden ja yhteistyön tuloksellisuuden entistä paremmalle tasolle. Somessa vuorovaikutus on parhaimmillaan tasavertaista vuoropuhelua, myönteistä puhetta, jossa käytetään paljon hyväksyviä, kannustavia, rohkaisevia ja arvostavia lausumia.

Some ja työsuojelu

Mikäli luottamusta ja avoimuutta ei ole työyhteisössä kyetty rakentamaan ja ratkaisemattomat ristiriidat hiertävät välejä, on vaara, että ongelmat leviävät myös someen. Työyhteisöissä ja asiakastilanteissa esiintyvä kiusaaminen, häirintä, epäasiallinen kohtelu ja uhkailu voivat tapahtua kasvokkain, puhelimessa tai yhtä lailla sosiaalisessa mediassa.

Sosiaaliseen mediaan liittyvät kielteiset puolet tulisikin nähdä myös työsuojelullisena asiana. Some tekee niin aiheellisesta kuin aiheettomasta kritiikistä entistä julkisempaa ja on siksi psykososiaalinen kuormitustekijä, joka tulee työsuojelussa ottaa huomioon. Somessa tai kasvokkain häirintä ja kiusaaminen vaikuttavat haitallisesti kohteena olevan ihmisen työhyvinvointiin ja työkykyyn. Tunteet voivat vaihdella suuttumuksesta ja vihasta häpeään ja avuttomuuteen. Jatkuva kielteinen kohtelu lisää stressioireita.

Kun some on osa työtä tai työ on muuten luonteeltaan julkista, esimerkiksi asiakaspalvelua, on tarpeen arvioida siihen liittyvät riskit ja tehdä toimenpiteet niiden poistamiseksi, välttämiseksi tai ainakin vähentämiseksi. Esimerkkejä käytännön keinoista ovat someohjeistuksen laadinta, koulutus, perehdytys sekä varhaisen tuen ja puuttumisen mallit.

Toimintaohjeisiin on hyvä sisällyttää yhteiset pelisäännöt, joiden avulla edistetään hyvää työkäyttäytymistä. Lisäksi määritellään, miten toimitaan kun jotakin epäasiallista tai huolestuttavaa havaitaan. Ristiriitojen käsittely ja kielteiset tunteenpurkaukset eivät kuulu someen. Vaikeat tilanteet työyhteisössä on syytä selvittää kasvotusten.

PäiviRauramo_ttk-2013-1468_KuvaSamiKulju   Kirjoittaja Päivi Rauramo
yksityisten palvelualojen ja työhyvinvoinnin asiantuntija
Työturvallisuuskeskus TTK

http://www.ttk.fi

http://www.facebook.com/tyohyvinvointi

http://www.linkedin.com/company/the-centre-for-occupational-safety

 

Teatteri-ilta Tampereella

Tampereen Teatteriin kokoontui 8. marraskuuta jäseniä ja aveceja yhteensä 121. Yhteisen teatteri-iltamme ohjelmassa oli komedia Villikalkkuna.

Villikalkkuna – alkuperäiseltä nimeltään Vanya and Sonia and Masha and Spike – on hurmaava ja taitavasti kirjoitettu näytelmä, jonka kantaesityksessä New Yorkissa päärooleja näyttelivät David Hyde Peirce, Kristine Nielsen ja Sigourney Weaver. Tampereen teatterissa näissä tehtävissä nähdään Heikki Kinnunen, Tuija Ernamo ja Elina Rintala.

4_2014 teatteri 2

4_2014 teatteri 10

 

Kaksi vanhenevaa, naimatonta sisarusta elävät synnyinkodissaan omaan verkkaiseen tapaansa. Yllättäen he saavat vieraakseen nuoremman sisarensa, diivan Hollywood- näyttelijän. Melankoliasta suloiseen sekamelskaan kiihtyvä komedia saa entisestään vauhtia näyttelijättären häkellyttävän nuoresta ja komeasta rakastajasta, naapurin nuoresta kauniista neidosta sekä hurjia ennustuksia syytävästä kodinhoitajasta.4_2014 teatteri 8

Ennen teatteria muutama entisistä Mediaunionin osastoista söivät jäsentensä kanssa yhteisen pikkujoulupäivällisen, joka tietysti sopi hyvin tähän yhteyteen. Näytelmän väliajalla teatterin yläravintolassa puheenjohtajamme Veli-Matti Niemi toivotti kaikki tervetulleiksi ja kohotimme yhteisen kuohuviinimaljan.

Tilaisuus keräsi yhteen jäseniämme ympäri Suomen, ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Hyvän vastaanoton vuoksi suunnittelemme jonkinlaista kulttuuritapahtumaan myös ensi vuodelle.4_2014 teatteri 7

4_2014 teatteri 3

 

 

 

 

 

 

 

Harri Hinkka (näytelmä), Tommi Kolhonen, teksti Pekka Teinilä.

 

Vuosi on mennyt

Yhdistyksemme ensimmäinen toimintavuosi on päättymäisillään. On sanottava, että aikamoista hapuilua ja hakemista kuluva kausi on ollut. Sehän toki tiedostettiin jo ensimmäisessä yhdistyskokouksessa.

Alkuvuonna hallituksena jatkoi Mediaunionin vanha hallitus, samoin puheenjohtajana liiton silloinen puheenjohtaja Mikko Honkanen.

Ennen ensimmäistä yhdistyskokousta hallitus kokoontui kaksi kertaa. Päällimmäisinä asioina olivat yhdistyskokouksessa käsiteltävät asiat: toimintakertomus, tilinpäätös, toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä tietysti yhdistyksen säännöt. Kaikki nämä saatiin kuntoon, mutta kaikessa kiireessä unohtui kutsun laatiminen vuoden ensimmäiseen lehteen. Jouduimmekin postittamaan kutsun kaikille jäsenille. Kokouspaikan valinta onnistui hienosti, sillä paikan piti olla hyvin joustava. Kokousedustajien määrä voi olla mitä tahansa 20 ja 2100 välillä.

Yhdistyskokouksessa valittu yhdistyksen puheenjohtaja ja uusi 12 henkilön muodostama hallitus järjestäytyi ja aloitti työskentelynsä. Ensimmäisenä tapahtumana yhdistys järjesti golfmestaruuskilpailut Kuusankoskella. Toinen yhteistapahtuma, sisävesiristeily ja museokäynti, ei kerännyt riittävästi innokkaita osanottajia ja näin ollen peruuntui. Kolmas tapahtuma oli lokakuussa yhdistyksen keilailumestaruuskilpailu Espoossa. Loppuvuoden huipentuma, teatteri- ja pikkujoulutilaisuus Tampereella, sai loistavan vastaanoton. Osanottajia oli 121.

Hallitus kokoontui kaikkiaan kolme kertaa, ja sähköpostikokouksia oli muutamia yksittäisten asioiden nopeaan päätökseen saattamiseksi.

Hallitus myös kokoontui seminaariin pohtimaan tulevaa kautta. Tällä hetkellä toimintasuunnitelmaluonnos on jo hyvässä kuosissa, samoin talousarvio. Myös tulevan yhdistyskokouksen kokouspaikkaa haarukoidaan akselilla Turku–Heinola. Kutsu yhdistyksen kokoukseen tulee seuraavaan lehteen. Kaikkiaan kulunut vuosi on ollut uusien toimintatapojen hakemista ja oikeiden asioiden painottamista.

Talvikauden lomaosakkeiden hakuaika päättyi lokakuun puolessa välissä. Myös sen jälkeen on vapaiksi jääneiden viikkojen hakeminen ollut mahdollista. Hakemuksia tuli runsaasti, ja hakemukset painottuivat koululaisten talvilomaviikoille. Sesongin ulkopuolisille, yksittäisille viikoille hakeneet saivat melkoisella varmuudella myös haluamansa viikon.

Suosituin kohde oli Rinnelinna, jossa vapaiksi jääneitä talvikaudenviikkoja on enää viisi. Toiseksi suosituin oli Tahkolla sijaitseva Tintintaival, jossa vapaita viikkoja löytyy vielä toistakymmentä. Satuniemessä on vapaita viikkoja yli parikymmentä.

Mökkiarvonnasta sen verran, että mökin viikkoarvonnassa olivat ensisijaisesti mukana ensikertalaiset, heitäkin jäsenistöstämme löytyy. Hakijalla oli mahdollisuus esittää myös toissijainen vaihtoehto. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos toissijaiseen viikkoon ei ole muita halukkaita, on viikko silloin käytettävissä.

Kehotan yhdistystemme sihteereitä viestittämään mahdollisista yhdistyksiinne tulevista uusista jäsenistä minulle, jotta voin tarjota heille Mediaunionin jäsenyyttä. Sihteerit voivat itsekin kertoa uusille jäsenille mahdollisuudesta liittyä joukkoomme. Samoin yhdistysten toimihenkilölistan ajan tasalle saattamiseksi pyytäisin ilmoitusta toimistoon.

Toivotan kaikille jäsenillemme hyvää, rauhallista ja onnekasta joulunaikaa ja uutta vuotta!

 

Kyberturvallisuutta FinnGrafin rinnalle

Graafisen teollisuuden ja viestintäalan ykköstapahtuma, FinnGraf 2015 -messut, järjestetään Jyväskylän Paviljongissa 23.–25. syyskuuta 2015, nyt jo kymmenettä kertaa. Messuilla on esillä koko graafinen ja viestintäala materiaaleista tuotteisiin ja palveluihin. FinnGraf 2015 kehittyy ja laajenee; sen rinnalla Jyväskylän Paviljongissa pidetään Kyberturvallisuus & ICT 2015 -messut. Kävijät pääsevät tutustumaan molempien messujen tarjontaan.

– Graafinen ala on riippuvainen tietoverkoista, sillä aineistot liikkuvat nykyään lähes pelkästään sähköisesti. Myös yritysten käyttämät koneet ovat yhteydessä tietoverkkoihin, sanoo Jyväskylän Messut Oy:n myyntijohtaja Ilari Tervakangas.

Luova tuho ja painoteollisuus

Itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter (1885–1950) kehitti aikanaan teorian luovasta tuhosta (Creative Destruction). Sen mukaan yhteiskunnassa, ja erityisesti taloussektorissa, vanhentuneet tuotteet, tuotantomenetelmät, yritykset ja monet muut asiat väistyvät parempien ja tehokkaampien tieltä.

Markkinatalouden dynamiikka vapauttaa työntekijät, rahoituksen, raaka-aineet ja monet muut tuotantoon liittyvät tekijät hyödyllisempään käyttöön. Samalla se kuitenkin huonontaa tuhon kohteeksi joutuneiden tilannetta.

Esimerkiksi sepät, vankkureiden tekijät, suutarit ja räätälit katosivat, tai ainakin vähenivät dramaattisesti, kun teollistuminen pääsi vauhtiin. Rautatiet korvasivat hevosvankkurit ja niihin liittyvät osatekijät. Lentokoneet puolestaan musersivat rautateiden markkinoita. Rautateiden henkilökunta putosi kymmenesosaan sadassa vuodessa.

Räätälit ja suutarit katosivat

Ennen joka kylässä, tai vähintään pitäjässä, oli oma räätäli ja suutari. Muutamia räätäleitä – ompelimoita – on vielä siellä täällä kivijaloissa, ja jokunen suutari ja samalla avaimen tekijä työskentelee vielä marketissa. Työtä on riittänyt myös muutamille huippuammattilaisten ylläpitämille mittatilausräätäleille.

Metsäkone tekee viikossa sen, minkä kämpällinen metsureita koko talven aikana vielä 1950-luvulla. Perinteiset metsurit elävät enää vain vanhoissa Suomi-filmeissä. Nykymetsuri on myrskytuhojen jälkien raivaaja.

Suomessa oluen valmistus on keskittynyt muutamaan suureen panimoon. Leipomoalaa hallitsevat suuryksiköt. Mutta maailmanlaajuinen luonnonlaki ei tämä ole. Saksa on täynnä pieniä paikallisia olutpanimoita ja Ranskassa joka kylässä on oma leipurinsa.

Nyt myös Suomeen on syntynyt joukko laadukkaita pienpanimoita ja paikalliset leipomoyritykset pistävät sinnikkäästi kampoihin kamppailussa valtakunnallisia leipomoketjuja vastaan. Ei tuo suuruuden ekonomia toimi aina ja kaikkialla.                                                           Pictures are useful for non-Korean speakers - TaekwonDo, anyone

Käsinlatojien karu kohtalo

Schumpeterin luova tuho on riehunut myös painoteollisuudessa. Rivilatomakoneet muuttivat käsinlatojat turhakkeiksi. Valoladonta ja offsetpaino tuhosivat metalliladonnan ja kohopainon kirjapainoissa. Samalla paljon alan ammattilaisia jäi työtä vaille. Huomattava osa tosin koulutettiin uuteen ammattiin. Tämä oli järkevää teollisuus- ja työmarkkinapolitiikkaa.

Toisaalta tuotanto tehostui ja tuotteet monipuolistuivat. Lehdille tuotannon nopeutuminen oli todella tärkeä kilpailutekijä, varsinkin radiota ja televisiota vastaan. Ellei valoladontaa, offsetpainantaa ja tietokoneita olisi otettu käyttöön, olisi painoteollisuus rapautunut aikoja sitten.

Painoalallakin on tuhottava jotain vanhaa

Mitä Schumpeterin kehittämä teoria luovasta tuhosta tuo jatkossa paino- ja julkaisuteollisuudelle, on suuri kysymys. Kyllä painoalalla vieläkin on tuhottava jotain vanhaa, jotta uudelle saadaan tilaa. Näissä kisoissa on aina voittajia ja häviäjiä. Uutta pitäisi löytää, jos mielii voittajien joukkoon, mutta minkä tahansa uutuuden perässä ei kannata juosta.

Onnistumiseen tarvitaan tietoa, taitoa ja osaamista, mutta myös intuitiivista vainua oikeasta suunnasta ja toimintatavasta. Niin, ja vähintään ripaus onnea. Tämän suurempaa viisautta en osaa esittää.

Pohjois-Korean pattitilanne

Kävin lokakuussa Pohjois-Koreassa. On mahdoton ymmärtää, miten tuo maa on vielä olemassa. Edes nälänhätä, joka tosin ei koske Pjongjangin eliittiä, ei saa kansalaisia epäilemään palvottujen johtajien nerokkuutta. Diktatuurin loppua on ennustettu vuodesta toiseen, turhaan.

On se vaan niin omituinen maa, että edes luovan tuhon toimintamalli ei riitä kehittämään Pohjois-Koreaa kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Olen matkan jälkeen yhä enemmän ymmälläni.

Haastetta luovuudelle

Pimeä ja kosteankolea syksy ja jokapäiväiset huonot uutiset. Mikä voisi masentaa meitä enemmän? Eilisen ikävät uutiset tuntuvat jo paremmilta tämän päiväisiin verrattuna. Voitaisiinko huonot uutiset kertoa jollakin muulla tavalla? Siinä haastetta luovuudelle.

Yritykset etsivät jatkuvasti säästöjä. Voitaisiinko kertoa myös uusista tuoteideoista, kehityskohteista ja hyvistä käytännöistä? Ilmeisesti niitä on vain vähän, jos ollenkaan. Eräs päijäthämäläinen yrittäjä tokaisi muinoin: ” Nuorena oli iteoita, mut ei rahaa. Nyt on rahaa, mut ei iteoita”. Kuten tiedämme, muiden tekemisiä on helppo arvostella. Jos kulutus loppuu, loppuvat myös kaupankäynti ja työt. Eikä näytä maailmantilannekaan konflikteineen taloudellisesti sen paremmalta.

Mediaunionin hallitus on sopinut työjaosta ja nimennyt vastuuhenkilöt eri tehtäviin. Näin voimme paremmin ja tehokkaasti tarjota jäsenistölle aktiviteetteja. Näitä ovat mm. koulutus-, kulttuuri- ja erilaiset muut vapaa-ajantapahtumat sekä tutustumismatkat kiinnostaviin kohteisiin. Tänä syksynä olemme järjestäneet keilailukisat Espoossa ja teatteriesityksen Tampereella. Tilaisuuksissa on ollut erittäin hyvä osanotto. Kustannukset on jaettu jäsenen omavastuuosuuden ja Mediaunionin tuen kesken. Lisäksi tuemme sääntöjen mukaan jäseniä opinto- ja koulutusavustuksilla. Näistä päättää Mediaunionin hallitus tapauskohtaisesti.

Olemme hyvän yhteistyökumppanin kanssa pystyneet pitämään taloutemme siinä tilassa, että voimme toimia jäsenistön hyväksi. Jäsenmaksua ei tänä vuonna ole, sitä ei mielestäni tarvita ensi vuonnakaan. Siitä kuitenkin päättää keväällä yhdistyskokous.

Pitkäntähtäimen suunnitelma on myös työn alla. Siinä on paljon haastetta. Millaisena sinä näet Mediaunionin vuonna 2018? Millaista toimintaa meillä on silloin? Jäsenten keski-ikä ei tästä enää alene, joten tämäkin tosiseikka aiheuttaa toimintaa suunnitteleville päänvaivaa. Tapahtumissa mukana olleena olen huomannut, että vaikka ikäännymme, niin hauskaa on ollut. Muistin heikentyessä samat vanhat jutut kun naurattavat aina vaan.

Toivotan sinulle hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa ja positiivisia ajatuksia vuodelle 2015.

Niemen Masa
0500 493 681
veli-matti.niemi@pp3.inet.fi

 

 

Se on sittenkin tabletti

Pari vuotta sitten kirjoitin kolumnissani tabloidista, tabletista ja historiallisista lakitauluista. Nyt tekstiä on syytä päivittää, koska rintamalla on tapahtunut valtava muutos. Näyttää siltä, ettei tabloidi olekaan ratkaisu sanomalehtien pelastamiseksi, vaan se on tabletti. Miksi näin?

Tabletti tulee hankittua yleensä kodinkonekaupasta, puhelinoperaattorilta ekirjan lukemiseen tai sanomalehdenkustantajalta osana lehtitilausta. Kaikilla heillä on edullisia tarjouksia. Tietoliikenneyhteytenä pitää olla niin paikallinen lähiverkko (wlan) kuin 4g- verkko. Oli hankintapaikka tai tapa mikä tahansa, kannattaa tabletin käyttö opetella huolella. Sovelluksia yleisimpään merkkiin löytyy niin paljon, että vain mielikuvitus on rajana. Tabletin koko on 7-12 tuuman välillä, 10-tuumainen lienee yleisin. Koon ja painon puolesta se on helposti mukaan otettava.

Moni käyttäjä ajautuu tabletin syövereihin mielenkiintoisimman sovelluksen kautta, on se sitten pelaaminen, ekirjojen lukeminen tai naamakirja. Pikkuhiljaa käyttäjä huomaa, että laitteella voi hoitaa niin somen, pankkiasiat kuin sanomalehtien selailun. Tie on loputon. Seuraavaksi laitteelta löytyvät televisio-ohjelmat, leffat ja mielimusiikki sekä tietysti hakukoneet.

Uusissa malleissa kameran ja kuvan laatu on riittävä sunnuntaikuvaajalle, se siis korvaa tavallisen digikameran. Sovelluksen kautta voi kuvia lähettää persoonallisina postikortteina ystäville. Jos on innostunut nettikaupasta, käy shoppailu tabletilla vaivattomasti. Hyödyllisiä paikkatietosovelluksia on navigoinnista aina raide- ja bussiliikenteen reaaliaikaiseen seurantaan. Pelien maailma on käytännössä rajaton. Ihmisen niin fyysisen kuin henkisen kunnon mittaamiseen ja seurantaan löytyy appseja. Perinteistä puhelinta ei useista kuitenkaan löydy, mutta nettipuhelinsovellus kylläkin. Sovelluksia on siis joka lähtöön.

Ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta ovat löytäneet tabletit, koska laite palvelee henkilökohtaisia tarpeita laadukkaasti paikasta riippumatta. Kun käyttäjä on kiintynyt laitteeseen ja saavuttanut kriittisen sovellusten määrän, ei hän enää halua luopua tabletistaan. Tällaisia ihmisiä on yhä enemmän, ja ilmiö vaikuttaa jo nyt paperilehtien levikkiin laskien myös perinteisen kirjan ja printtimainosten määriä.

Moni seikka vaikuttaa graafisen alan volyymeihin ja bisnekseen heikentävästi. Tämä on tosiasia, joka on tunnustettava. Perinteisen median on uskottava, että kaikki suurten ikäluokkien ihmiset eivät ole vannoutuneita ”lehden lukijoita”. Osa heistä haluaa oppia hyödyntämään digimaailmaa siinä missä nuoretkin.

Eihän digimaailma tietenkään ole pelkkää auvoa. Sillä on omat ongelmansa, kuten virukset, huijarit ja akkuteknologia sekä jatkuvat ohjelmistojen ja sovellusten päivitykset. Teknologia laukkaa vauhdilla eteenpäin ja vanhentaa laitteet varsin pian. Käyttäjät ovat jatkuvan oppimisen tarpeessa, mikä ei kai sinänsä ole paha asia aivotoiminnan vireyden kannalta. Tulevaisuus on jo täällä, ja media-alan sopeutuminen siihen on alkanut. Se tekee kipeää.