Latomon faktori on ihmemies

Kirjapainoala tuntui 1960-luvun loppupuolella jännittävältä ja mielenkiintoiselta. Faktorit olivat arvovaltaisia johtajia, vanhemmat latojat kunnioitettavia esimerkkejä ja nuoremmat kiehtovia noviiseja. Ystävystyin monen kanssa ja jälkeenpäin huomasin, että lähes kaikilla ammatillinen ura oli samanlainen, esimiesasema faktorina.

Vaasa Oy:ssä seurasin latomon faktorin Paavo Tynkkysen toimintaa. Hän oli tiukka ja tarkka typografian suhteen. Samoin arvovallan ylläpitämisessä. Tämän hän hoiti näppärästi ”kuullun ymmärtämisen” tempauksilla omassa johtotilassaan oppilaan seistessä asennossa. ”Aina ja joka paikassa ladottaessa versaalilla, on muistettava tasausharvennus”. Tätä lausetta oppilaat saivat toistaa Tynkkyselle useasti, kunnes tasausharvennus oli tarttunut selkäytimeen.

Tynkkysessä oli sitä jotain, salaperäisyyttä, pelottavuutta ja ammattitaitoa. Me oppilaat pidimme häntä suorastaan ihmemiehenä, kunnes pieni särö teki hänestä melkein tavallisen. Omasta kehittymisestäni kiitän kuitenkin häntä ja hyvää ystävääni Poonaa.

Tynkkysellä oli tapana kävellä latomon käytävää ja vilkuilla oppilaiden ladelmia toisella silmällä. Hän saattoi äkisti pysähtyä oppilaan kohdalla ja sanoa: ”Tuossa pitäis olla iso kirjain”.
Oppilas oli ihmeissään faktorin kotkan katseesta. Suuri kunnioitus hiipi selkäpiitä väristäen.

Kuvassa Poona eli Pentti Saarinen. Tässä elämässä on etsittävä itselleen sopivia jalkineita.

Kuvassa Poona eli Pentti Saarinen.
Tässä elämässä on etsittävä itselleen sopivia jalkineita.

Jouduin usein oikolukijaksi, sairauslomien tuuraajaksi. En tiedä miksi, mutta en pitänyt komennusta pahana. Kerran ruokatauolla jäin oikulukuosastolle päiväunille huoneen nurkkaan. Tynkkynen ilmestyi samaan tilaan, mutta ei huomannut minua. Hän katseli oikoluettuja vedoksia ja poistui latomon puolelle.

Myöhemmin iltapäivällä hän käveli ryhdikkäänä käytävällä ja puolihuolimattomasti sanoi eräälle oppilaalle: ”tuossa on virhe, s-kirjain puuttuu”. Tapahtuman jälkeen vein korjausvedokset latojille. Nuori oppilas ihmetteli miten Tynkkynen pystyi huomaamaan kirjaimen puuttumisen. Hymyilin, mutta en uskaltanut vielä silloin sanoa totuutta.

Tynkkynen hallitsi kirjasinlajit ja usein omaa viisauttaan korostaen teki hankalia kysymyksiä. Esimerkkinä sanomalehdessä leipätekstinä käytetty exelsior verrattuna siviilitöissä käytettyyn ioniciin. Näiden tyyppien ero on äärimmäisen pieni. Ionic latoutuu hieman tiukemmin, mutta sitä tuskin silmällä erottaa. Ystäväni Poona kertoi kuitenkin kirjainten salaisuuden ja samalla tien Tynkkysen suosioon. Exelsiorissa pikku a:n sakaran pääte on loivempi kuin ionicissa. Kerran Tynkkynen sattui kysymään mistä tuntee kirjasinten eron, johon sanoin heti, etten muuta havaitse kuin a-kirjaimen sakaran kaaren.

Tynkkynen poistui köhien paikalta, ja minä siunasin kaverini Poonan avun. Tämän jälkeen en joutunut kirjasimia koskeviin kuulusteluihin. Jälkeenpäin olen huvittuneena miettinyt tiesivätkö ammattimiehet Tynkkysen oikolukuosastolla tekemistä tutkimuksista, mutta salasivat ne oppilailta. Ehkä näin oli, sillä en itsekään levittänyt tätä oppiaikanani Poonalta saamaani viisautta. Teksti Seppo Parkkonen

Latojakaveri Timo ”Timppa” Nevanperä oli aikoinaan huippujalkapalloilija VPS:ssa ja maajoukkueessa. Timon seurassa tyrä naurusta rytkyi.

Latojakaveri Timo ”Timppa” Nevanperä oli aikoinaan huippujalkapalloilija VPS:ssa ja maajoukkueessa. Timon seurassa tyrä naurusta rytkyi.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, Parkkonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s