Parkkonen: Hämmentäviä tilanteita

Yllätysten ja hassujen tapahtumien kirjo sävytti nuoren käsinlatojaoppilaan arkea. Ensimmäinen oppivuosi vierähti Vaasa-lehden lehtipuolella ja seuraavat ns. siviilipuolella.

Siihen aikaan työviikon pituus oli 45 tuntia. Lauantaina tehtiin viisituntinen työpäivä. Juoksupoika oli lauantaina vapaalla, joten 1. vuoden oppilas joutui kauppareissulle hankkimaan latojille välipalaa lounastauoksi. Yleensä tilattiin puoli litraa maitoa ja munkkipossu, mutta kahdelle konelatojalle piti tuoda apteekista kortsuja viikonlopun tarpeeseen. Se oli kamala paikka nuorelle pojalle, mutta tehtävä oli pakko hoitaa. Kortsuja ei saanut torilta, sillä sen ajan verovähennyspolitiikasta johtuen apteekin kuitit olivat vähennyskelpoisia.

Odottelin apteekin tuulikaapissa niin kauan, että sisällä ei ollut asiakkaita. Posket punaisena tilasin kaksi eri pakettia kondomeja ja molemmista omat kuitit. Samassa sisään pyrähti kaksi nuorta naista, jotka pyrskähtivät nauruun farmaseutin varmistaessa, että tulihan paketeista eri kuitit.

Maaliskuussa 1967 oli kireä tunnelma. ”Vanhat” latojat kuiskailivat vakavan näköisinä toisilleen tärkeitä asioita. Lopulta tunnelman syy selvisi, kirjatyöntekijät olivat menossa lakkoon. Olin hämmentynyt ja tietämätön, mutta porukan mukana halusin olla.

Nuorisotalolla järjestettiin tiedotustilaisuus eli lakkokokous. Puheet olivat voimakkaita. Luottamusmies vetosi joukkoon vahvalla johtajuudellaan. Jälkeenpäin olen hävennyt omaa ajatusmaailmaani, sillä laskeskelin lakon kestoaikaa ja mittailin, että ehtisinkö sinä aikana hankkia ajokortin. Ehdin.

Työtaistelussa saavutettiin mullistava voitto. Viikkotyöaika lyheni 40-tuntiseksi ja lomaa tuli rutkasti lisää. Olimme ensimmäinen ammattiliitto, joka astui uuteen aikakauteen. Seuraavana vuonna 21.8.1968 oli hätkähdyttävä hetki, sillä Varsovan liiton joukot marssivat Tsekkoslovakiaan kukistamaan silloisen poliittisen johdon tuomat uudistukset. Valta vaihtui ja kansa kauhisteli. Rohkeat tsekit kiipesivät panssarivaunujen päälle osoittaakseen, ettei pelätty.

Uutinen oli niin iso juttu, että Vaasa-lehti teki erikoispainoksen 2-puolisena A 4 julisteena. Oppilaat lähetettiin kaduille ja torille jakamaan uutista. Se oli jännittävä hetki, olimme tärkeitä tiedotuksen levittäjiä. Onneksi Tsekkoslovakiassa vältyttiin isommilta kahakoilta, mutta syvät arvet jäivät uudistusmielisten tsekkien sieluihin.

Tilanne muistuttaa siitä, ettei kaikki ole muuttunut. Yrityskonsultit opettavat muutoksen olevan pysyvä olotila. Silti on myönnettävä, ettei se ole ihan totta. Vuonna 1968 varusmiesten palvelusaikaa lyhennettiin väliaikaisesti kuukaudella, ruokaa vähennettiin ja lentorukki (varusmieslentäjät) ei saanut polttoainesäästöjen vuoksi käytännön lentotunteja. Tämä kaikki tapahtui, vaikka Euroopassa oli vakava kriisi.

Juliste vuodelta 1968 kertoo, että silloinkin elettiin pelkojen kanssa. Me oppipojat saimme tehdä osuutemme tiedotuksesta jakamalla lappusia kaupungilla.
Juliste vuodelta 1968 kertoo, että silloinkin elettiin pelkojen kanssa. Me oppipojat saimme tehdä osuutemme tiedotuksesta jakamalla lappusia kaupungilla.

Muistan nämä tilanteet siksi, että pari ystävääni oli silloin Kauhavan Ilmasotakoulussa varusmiespalveluksessa mekaanikkona ja lentokurssilla. Joissakin asioissa muuttumattomuus on pysyvä olotila. Teksti Seppo Parkkonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s