Auttaisiko esikuva-analyysi?

Miltä tuntuisi pyörittää firmaa, joka tahkoaa melkein neljän miljoonan euron nettotuloksen viiden ja puolen miljoonan euron liikevaihdolla? Henkilökuntaa on parikymmentä, osakepääoma 26 000 euroa ja omavaraisuusaste 95 prosenttia. Kauppalehden antamat pisteet ovat 92/100, eli firma on lähes täydellinen. Yksikään painoalan yritys ei voi edes unelmoita tällaisista tunnusluvuista.

Tämä rahasampo on Moomin Characters Oy Ltd. Luvut ovat vuodelta 2013. Firma on Tove Janssonin suvun perheyhtiö, joka elää myymällä muumimaailmaan liittyviä aineettomia oikeuksia. Muuten, Tove Janssonin näyttely Ateneumissa on avoinna syyskuun alkuun saakka. Suosittelen.

Kaikki toimialat eivät tarvitse pääomia sitovaa infrastruktuuria

Tämä on hätkähdyttävä esimerkki siitä, kuinka ylivoimainen aineeton tuotanto voi huipputapauksessa olla, verrattuna aineelliseen tuotantoon. Ei tarvita tuotantolaitoksia, ei koneinvestointeja, ei raaka-aine- ja tuotevarastoja eikä muutakaan pääomia sitovaa infrastruktuuria. Samanlaisia toimialoja ovat esimerkiksi asianajaja- ja isännöitsijätoimistot. Tarvitaan vain tietokone oheislaitteineen, nettiyhteys, matkapuhelin ja työpiste jossain, vaikkapa omakotitalon siipirakennuksessa.

Toisaalta alalletulon kynnys on matala verrattuna esimerkiksi kirjapainoihin ja paperitehtaisiin. Uusien kilpailijoiden ilmestyminen markkinoille voi tapahtua milloin tahansa. Alalletulon kynnys on suojellut paino- ja erityisesti paperiteollisuutta uusilta kilpailijoilta. Samalla tämä suoja on tuonut petollista turvallisuuden tunnetta. Ei ole tarvinnut kehittää uutta, kun vanhoillakin eväillä on pärjätty. Paino-ja paperiteollisuuden tuotekehityspanokset ovat olleet tunnetusti vähäiset.

Muistan esittäneeni eräässä seminaarissa, noin 30 vuotta sitten, paperiteollisuuden edustajille, että kannattaisi satsata hieman kestopaperin (sen aikainen ilmaisu uusille lukualustoille) kehittämiseen. Paperiherrojen pilkallinen toteamus ehdotukseeni oli, että ”kehitettäisiin siis kestopaperi korvaamaan nykyinen vessapaperirulla”. Päätin, että en enää yritä neuvoa minua fiksumpia yritysjohtajia.

Lisää älyä!

Maailma tarvitsee edelleen aineellista tuotantoa, kuten paperitehtaita, tekstiilitehtaita, telakoita ja hissinvalmistajia. Mutta menestyvät yritykset ovat laajentaneet liiketoimintaansa aineettomaan suuntaan. Huippuyritys Kone Oyj valmistaa hissejä, mutta tarjoaa myös palveluita rakennuksen elinkaaren kaikkiin vaiheisiin. Tärkeitä elementtejä ovat älykkyyden ohella ekologia sekä design. Visuaalinen ilottelu, kuten Kone toteaa. Tekstiiliteollisuus kehittää älyvaatteita. Jo silloin kun kännykät maksoivat kuukausipalkan verran, olivat raaka-ainekustannukset vain muutaman euron. Kaikki muu puhelimen hinnassa oli puhelimeen upotettua aineetonta älykkyyttä.

Vaikka painoteollisuus rämpii tänään taloudellisessa suossa, tarvitaan painotuotteita edelleen. Vähemmän lehtiä ja kirjoja, mutta enemmän muita painettavia tuotteita. Voisiko painoteollisuus oppia jotain muiden toimialojen menestyjiltä kehittämällä tuotteisiin uusia palveluja ja muita aineettomia ominaisuuksia tai osoittamalla jollain muulla tavalla olevansa asiakkaalle tärkeä yhteistyökumppani? Tämä benchmarking, esikuva-analyysi, voi antaa uutta potkua uudistusmielisille painoalan yrityksille. Joku voisi miettiä löytyisikö esimerkiksi peliteollisuuden, kumparelaskijoiden tai verkkoruokakaupan kanssa järkevää yhteistyötä. Tähän voisivat liittyä myös pakkaukset.

Kaipaako kukaan homeisia kirjoja?

”Kirjahyllyyni ei mahdu enää lisää opuksia, mutta Kindleen voin tallentaa niitä tuhansittain, painon tai pölypitoisuuden silti lisääntymättä. Miksi kukaan enää kaipaisi homeisia kirjoja, vanhojen sanomalehtien jätekasoja tai rahisevia LP-levyjä?” Näin kirjoitti muuan taloustieteiden dosentti Kauppalehdessä helmikuussa.

Homeisia kirjoja ei varmaan kukaan ole koskaan kaivannut. Mutta painettuja homeettomia kirjoja kaipaa monikin. Kirja kun on paitsi sisällön lukualusta, myös esine, joka kiehtoo omalla esteettisellä olemuksellaan. Kirjojen kannet, samoin kuin LP-levyjen kannet, ovat usein jo itsessään ovi elämysten maailmaan.

Lahjaksi painettu kirja vai jono bittejä

Jos haluan antaa jollekin lahjaksi hyvän kauno- tai harrastekirjan, annan sen nimenomaan lahjapaperiin käärittynä painotuotteena, en sähköisenä tiedostona. Sama idea on äänitteiden kohdalla. Sitä paitsi on melkoinen joukko musiikin ystäviä, joille tuo rahiseva LP-levy antaa sen ainoan aidon musiikkikokemuksen.

Sanomalehden suloinen rapina aamukahvilla

Painetun sanomalehden selaamista aamukahvin kanssa kaipaavat muutkin kuin minä, kukkahattutädit ja ne, joiden mielestä kaikki uusi on pahasta. Minulle sanomalehden suloinen rapina aamukahvilla on aina yhtä sykähdyttävää. En tosin kaipaa vanhojen sanomalehtien jätekasoja ja tiedän, että yhä useampi hylkää painetun lehden. Mutta meitä, jotka ovat valmiit maksamaan varsin korkean hinnan saadakseen selata painotuoretta lehteä, on vielä riittävästi.

Taloustiede perustuu ns. rationaalisen valinnan teoriaan, jonka mukaan ihminen toimii rationaalisesti pyrkiessään päämääriinsä. Niinpä taloustieteiden dosentin mielestä on järjetöntä kerätä painettuja kirjoja ”homehtumaan” kirjahyllyihin, kun kirjat on saatavissa yhteen Kindleen. Miksi kuunnella rahisevia LP-levyjä kun äänitteet voidaan pakata tehokkaasti rahinattomiksi bittijonoiksi. Mihin sitä LP-levyjen kansitaidetta tarvitaan, kun netti on täynnä visuaalisesti hehkuttavaa kuva-aineistoa.

Toimiiko ihminen rationaalisesti

Mutta ihminen ei toimi aina rationaalisesti. Mitä järkeä on esimerkiksi maksaa kova litrahinta ulkomaisesta ikijääätiköstä sulatetusta pullovedestä, kun sokkotestit osoittavat, että Helsingin vesijohtovesi on parempaa. Onko rationaalista käyttäytymistä maksaa jostain merkkilaukusta monikymmenkertainen hinta verrattuna tavalliseen kestävään laukkuun. Mitä järkeä on koota hyllymetreittäin keittokirjoja, kun netistä löytyy googlaamalla kymmeniä havainnollisia valmistusohjeita eri raaka-aineille ja ateriakokonaisuuksia juhlapyhille?
Sanomalehti_aamukahvilla
Mutta ehkä ihminen on sittenkin rationaalinen. Ehkä se, joka maksaa satoja euroja enemmän brändätystä merkkilaukusta kuin yhtä hyvästä, mutta brändäämättömästä laukusta, on aina ihaillut niitä, joilla on varaa tällaiseen ylellisyyteen. Ehkä hän haluaisi itse olla tällaisen ihailun kohde. Ehkä se, joka ostaa kallista pullotettua vettä, haluaa viestiä olevansa nykyaikainen eurooppalainen perisuomalaiseen junttikansaan verrattuna. Ehkä se, joka kerää hyllyt täyteen keittokirjoja, haluaa kertoa arvostavansa perinteitä, kirjallisuutta ja kiireetöntä elämänasennetta. Eivätkö nämä ihmiset toimi rationaalisesti pyrkiessän päämääriinsä. Kyllä näin on.

Ihminen tarvitsee kaunista turhuutta

Mika Waltari sanoi, että ihminen tarvitsee myös kaunista turhuutta. Olen samaa mieltä. Jollekin kaunista turhuutta on Vuittonin tuhansien eurojen hintainen laukku, jollekin toiselle kynttilän liekin voimalla pyörivä jouluinen enkelikello. Minulle kaunista turhuutta on perinteinen kirja sekä painettu sanoma- ja aikakauslehti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s