Tietoteknistymisen ilot ja uhat

Tietoteknistyminen uhkaa noin kolmasosaa Suomen ammateista, julisti ETLAn raportti hiljattain. Selvityksen – lue: arvauksen – mukaan suurimmassa vaarassa ovat puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät, tallentajat sekä valokuvatuotteiden valmistuksen prosessityöntekijät.

Olisi hauska tietää kuinka ikuisia ammatteja ovat esim. jalkapallotuomarit, lumenpudottajat, ammattijääkiekkoilijat, vuoristoradan jarrumiehet, nuotanvetäjät ja ammattijulkkikset. Näitä ei listoilla näkynyt. Vähiten uhattuja raportin mukaan ovat hotellinjohtajat ja ravitsemus- ja opetusmenetelmien erityisasiantuntijat.

Rekka- ja taksikuskeja ei enää tarvita

ETLAn tutkijoiden mukaan robottiautot voivat 20 vuodessa korvata taksit ja muut logistiikka-alan kuskit. Robottiautoja onkin ollut Los Angelesissa kaupunkiajossa jo jonkin aikaa, ja ne ovat ajaneet yli miljoona kolaritonta kilometriä.

Taksimiehillä on kuitenkin muitakin tehtäviä kuin kuljettaa henkilöitä paikasta A paikkaan B. Kysymys ei ole vain ravi- ja pörssivihjeiden antamisesta eikä maksullisten naisten osoitepalveluista, vaan vaikkapa sairaiden ja vanhusten auttamisesta autoon ja autosta ulos, tavaroiden kantamisesta kotiovelle, sammuneiden viemisestä kotiin tai poliisiasemalle.

Siinä ETLA:n raportti on varmasti oikeassa, että monet muut logistiikka-alan ammatit ovat vaarassa. Nettikauppa ja robotiikka vähentävät väkeä kaupan ja varastotyön alueilla.

Kun kovapalkkaiset skannerikuskit katosivat

Painoala on viime vuosikymmenten aikana muuttunut enemmän kuin mikään muu ala. Muutokset jatkuvat: väki vähenee ja ammattinimikkeitä katoaa. Joitakin uusia tosin myös syntyy.

Robotiikka vaikuttaa paljon erityisesti jälkikäsittelyssä. Tässä kohdassa ETLA:n ennuste (joka kolmas ammatti vaarassa) voi jäädä alakanttiin. Jälkikäsittelyn katoavia ammatteja ovat mm. alistajat. Kysymys ei ole esimiestehtävissä toimivista, sadismiin taipuvista, henkilöistä vaan alistuskoneen hoitajista. Tämä vain keventävänä esimerkkinä. Kuka muuten muistaa viime vuosituhannen kovapalkkaiset skannerikuskit? Ne katosivat lyhyessä ajassa, kun monipuoliset värijärjestelmät tulivat kuvankäsittelyyn.

Koho- ja syväpainajat ovat kadonneet melkein kokonaan. Tilalle on tullut digipainajia. Miehittämättömistä painokoneista on puhuttu iät ja ajat, mutta kehittyneestä painokoneautomaatiosta huolimatta painajia tarvitaan edelleen.

Onko toimittajien lähtölaskenta alkanut?

ETLA:n tutkijat arvelivat raportin julkistamistilaisuudessa, että myös toimittajien lähtölaskenta on alkanut. Maailmalla kun on jo kokeiltu uutisrobotteja. Liikenneonnettomuudesta syötetään perustiedot (mitä, missä, milloin, millä seurauksilla jne.), ja automaatti suoltaa asiasta bulkkiuutisen. Samalla periaatteella toimivat lyhyiden urheilu-uutisten kirjoitusautomaatit.

Tästä on kuitenkin valovuosien matka perinteiseen länsimaiseen journalismiin, jota myös neljänneksi valtiomahdiksi kutsutaan. Siis tiedonvälityskanavana ja vallanpitäjien valppaana vahtikoirana toimimiseen. Robotti ei pysty analysoimaan sille syötettyjä tiedonjyväsiä, ei muodostamaan lukijalle merkityksellisiä kokonaisuuksia eikä tuomaan uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Volvon itseohjautuvat työryhmät ja kirjapainojen työnjohto

1970-luvulla Volvon pääjohtaja Pehr Gyllenhammar kehitti teollista tuotantoa ja otti käyttöön itseohjautuvat työryhmät. Ryhmän ”kymppi” korvasi perinteisen työnjohdon. Tästä riemastuneena jotkut Suomessakin julistivat faktorikunnan ja muun työnjohdon ajan päättyneen kirjapainoissa.

Nämä henkilöt eivät havainneet, että se mikä sopi kokoonpanotyöhön autotehtaalla, ei sovi sellaisenaan tilauskirjapainon jatkuvasti muuttuviin tuotantosarjoihin. Tuotantofaktorin työ ei ollut enää 1970-luvulla pomottamista ja työntekijöiden valvomista, vaan prosessien tuotantotaloudellista optimointia. Autotehtaan liukuhihna työasemien välisine puskurivarastoineen on jotain muuta, kuin vaihtuvia sarjoja valmistava tuotantolaitos.

Osa työnjohdon tehtävistä voidaan automatisoida, mutta tekoäly eli tietämystekniikka ei kykene ratkaisemaan kaikkia yllättäviä tilanteita, joita kiihkeärytmisessä tuotantoprosessissa väistämättä esiintyy. Tässä tarvitaan ammatillista osaamista, kokemusta ja niin sanottua hiljaista tietoa.

Tämän päivän maailma

Tehdään neljännesvuosisadan pituinen mielikuvitusmatka. Kuvitellaan, että olisin vaipunut tasan 25 vuotta sitten – siis keväällä 1989 – yhtäkkiä koomaan. Kuvitellaan edelleen, että heräisin nyt – siis keväällä 2014 – täysissä sielun voimissa siten, että minulla ei olisi aavistustakaan siitä mitä kooman aikana on tapahtunut. Ehkä kommentoisin tätä päivää seuraavalla tavalla.

Kaupunkikuva Helsingissä on kutakuinkin entisenlainen. Bussit, raitiovaunut ja metrot kulkevat kuten ennen. Autot tosin ovat suurempia, mutta kuluttavat polttoainetta puolet siitä mitä 25 vuotta sitten.

Ihmettelisin varmaan, kuinka paljon tatuointeja näen. Neljännesvuosisata sitten niitä oli vain vankilakundeilla. Nyt jopa keskiluokkaisilla eläkeläisillä naamataulu saattaa olla kirjava kuin petolinnun p—e. Värillisiä maahanmuuttajia katukuvassa on kuin Tukholmassa 25 vuotta sitten. Mutta mistä nuo tummaihoiset kerjäläiset tänne ovat tulleet, ihmettelisin.
Satamassa hämmästyttäisi se, että väkeä tulee laivaristeilyltä retuuttaen mukanaan painonsa verran olutta ja siideriä. Ilmeisesti tullilaitos on lakkautettu, koska tullimiehiä ei näy satamaterminaalissa. Viinaksien raahaaminen on muutenkin täysin avointa.

Lievät mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet rajusti. Ihmisiä, jotka höpöttävät, nauravat, jopa huutelevat itsekseen näkee jatkuvasti. Useilla heistä on piuhat korvissa, joillakin myös rinnuksissa. Nintendoja pelaavat kaikenikäiset. Useilla pelaajilla on piuhat korvissa ja useimmat pyyhkivät jatkuvasti pelikonsolin näyttöä sormenpäillään. Mahtaako Super Mario Bros olla vielä hittituote vai ovatko nuo pienet laitteet sittenkään Nintendoja?

Kuvapuhelimen kehitystyö on ilmeisesti jämähtänyt paikalleen, vai onko niiden käyttö kielletty. Olihan jo 25 vuotta sitten suomalainen Vistacom esitellyt toimivan prototyypin. Kolmiulotteista televisiota ei sitäkään näy missään, vaikka futurologit ennustivat sen ilmestyvän markkinoille 2000-luvun alussa.

Sanomalehtiä ilmestyy edelleen, vaikka jo 1980-luvun lopulla MIT:n medialaboratorion karismaattinen tulevaisuuden visionääri Nicholas Negroponte vakuutti, että painettu lehti on pääosin kuollut vuoteen 2000 mennessä. Lehtien toimituksissa näyttöpääte on edelleen tärkein työväline. Puhesyöttö (akustinen input) ei ole kehittynyt tuotantoasteelle, vaikka jo 25 vuotta siten Suomessakin oli esitelty systeemin prototyyppejä.

Älä luota kaikkiin ennustuksiin

Mitä tästä mielikuvitusretkestä voisi oppia? Ainakin sen, että tulevaisuus on aina arvoitus – kokeneillekin asiantuntijoille. Jaakko Iloniemi totesi parikymmentä vuotta sitten, että vain se joka tunsi huonosti Neuvostoliittoa, osasi ennustaa mitä Neuvostolitossa tapahtuu. Älkäämme siis pitäkö kaikkia asiantuntijoiksi itsensä korottaneita totuuden torvina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s