FinnGraf Jyväskylässä syksyllä 2015

Graafisen alan legendaariseksi tituleerattavat FinnGraf-messut järjestetään jälleen Jyväskylässä syksyllä 2015. Kyseessä ovat jo kymmenennet FinnGraf-messut. Edellisen kerran messut järjestettiin Jyväskylässä huhtikuussa 2013, mutta nyt ajankohdaksi on jälleen valittu suuremman suosion saavuttanut syyskuu. Tarkempi ajankohta on syyskuussa vko 39.

– FinnGraf on kahta poikkeusta lukuunottamatta järjestetty syksyllä. Syksy on osoittautunut parhaaksi ajankohdaksi alalle sekä näytteilleasettajien että kävijöiden palautteen perusteella, kertoo Jyväskylän Messujen toimitusjohtaja Leo Potkonen.

– Vuonna 2015 ei järjestetä isoja kansainvälisiä graafisen alan messuja, kuten Drupa tai Ipex, joten siinäkin mielessä messujen ajankohta on hyvin otollinen, Potkonen lisää.
 
Graafinen ala arvostaa perinteitä

Tämän vuoden syksylle oli pitkään viritteillä Vantaalle pienempi FinnGraf Lite -tapahtuma, mutta se on päätetty perua.

– Pienemmäksi välivuoden tapahtumaksi kaavailtu Vantaan FinnGraf Lite ei kerännyt tarpeeksi innostusta näytteilleasettajien parissa, joten se päätettiin perua. Alan yritykset ovat tuoneet ilmi, että he haluavat mieluummin isomman ja perinteitä omaavan tapahtuvan, joka kokoaa koko alan yhteen ympäri Suomea. FinnGraf 2015 Jyväskylässä tulee olemaan juuri tälläinen tapahtuma. Haluamme myös säilyttää FinnGraf-messujen perinteiset vahvuudet, kuten sosiaalisuuden ja alan ihmisten verkottumisen, Potkonen sanoo.

Myös graafisen alan kattojärjestö Graafinen Teollisuus ry antaa tukensa tapahtumalle, ja liiton johtaja Lasse Krogell tulee olemaan osana FinnGraf-messujen neuvottelukuntaa.

Messut järjestää yhteistyössä Jyväskylän Messut sekä pohjoismainen AGI Publishing House, jolla on kokemusta vastaavien tapahtumien järjestämisestä muissa Pohjoismaissa. Print&Media on messujen virallinen mediakumppani.

Sotakuva-arkisto palkittiin

SA-kuva-arkisto palkittiin vuoden 2013 sotilasperinnetekona. Palkinnon sai Maanpuolustuskorkeakoulu 11. maaliskuuta 2014 sotilasperinteiden tukemisesta. Tunnustus vuoden 2013 sotilasperinneteosta myönnettiin SA-kuva-arkistolle, joka on avannut sodanaikaiset valokuva-arkistot yleisölle.

Sotilashistoriaa, sotilaskulttuuria ja sotilasperinteitä tutkivien ja tukevien tahojen yhdyssiteeksi perustettu Sotilasperinteen Seura ry palkitsi Maanpuolustuskorkeakoulun Tuotanto-osaston toteuttaman SA-kuva-arkiston vuoden 2013 sotilasperinnetekona.
Seuran puheenjohtaja Markus Anaja korosti kuva-arkiston suurta arvoa ja hyötyä sotiemme historian tutkimuksessa sekä erilaisten julkaisuiden kuvittamisessa. Lisäksi arkiston kulttuuripoliittisesti tärkeä vapaan saatavuuden periaate sai kiitosta.

Keväällä 2013 avattu SA-kuva-arkisto on Maanpuolustuskorkeakoulun Tuotanto-osaston, Mikkelin Kansalliskirjaston ja kymmenien asiantuntijoiden yhteistyön tulos. Teknisestä toteutuksesta vastaa Anygraaf. Palvelu on luonteeltaan ainutlaatuinen ja se on saanut merkittävää maailmanlaajuista huomiota. Arkisto sisältää 160 000 digitoitua kuvaa, joita on tähän mennessä katseltu 24 miljoonaa kertaa. Sivustolla vierailee päivittäin yli tuhat kävijää Suomesta ja ulkomailta. Tähän mennessä sivuston kautta on toimitettu myös runsaasti palautetta, jonka avulla pyritään muun muassa täydentämään sivustolla esillä olevien kuvien taustatietoja.

– Sotiemme tapahtumat kiinnostavat suomalaisia. Toivon, että tieto sivustosta leviäisi entisestään ja saisimme kerättyä lisää palautetta käyttäjiltä, kertoo projektipäällikkö, komentajakapteeni Pasi Leskinen.

sa-kuva

SA-kuva-arkisto on ilmainen ja kaikille avoin, sähköinen arkisto. Käyttäjillä on mahdollisuus osallistua arkiston täydentämiseen ja kehittämiseen lähettämällä julkaistuista kuvista, niissä esiintyvistä henkilöistä sekä kalustosta lisätietoja arkiston ylläpitäjälle. Kuva-arkisto perustuu Neo by Anygraaf -järjestelmään, joka on käytössä myös useissa sanoma- ja aikakauslehdissä, kirjankustantamoissa, valtionhallinnossa sekä uutis- ja kuvatoimistoissa. Järjestelmän käyttäjiä on Suomen lisäksi mm. Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa. http://www.sa-kuva.fi/

Tästä on pakko tykätä

Sosiaalinen media kuuluu lähes jokaisen suomalaisen elämään, vaikka vain kymmenen vuotta sitten siitä ei tiedetty vielä mitään. Sosiaalisen median lyhyt historia palaa lähimenneisyyteen ja selvittää, miten sosiaalinen media löi itsensä läpi Suomessa. Teoksessa tarkastellaan erilaisia sosiaalisen median sovelluksia, ilmiöitä ja trendejä sekä niiden käsittelyä mediassa, ohjeistuksissa ja tutkimuksissa.

Sovellukset tulevat ja menevät – kilpailu klikkauksista on rajua. Mihin katosivat IRC-Galleria, MySpace, Jaiku ja muut suosikit? Kuka osaa ennustaa, mitä tulee Facebookin jälkeen?

Luotettavuus määrittää mediateknologiaa monesta eri näkökulmasta. Teknisen käyttövarmuuden lisäksi luotettavuuden arvioinnin kohteeksi ajautuvat myös sisällöt ja niiden tuottajat, sanoo Riikka Turtiainen, joka on yksi kirjan kirjoittajista

Jaakko Suominen, Sari Östman, Petri Saarikoski & Riikka Turtiainen: Sosiaalisen median lyhyt historia. Gaudeamus 2013. ISBN 978-952-495-313-9. 343 sivua.

Sosiaalisen median historia_kansi

Hyvä journalismi

Median toimintaympäristö on laajentunut printistä verkkoon, ja toimitukset tavoittelevat lukijoita myös sosiaalisen median kautta. Muutoksessa mukana pysyminen edellyttää toimittajalta vankkaa ammattitaitoa: on tunnettava entistä paremmin työprosessi, erilaiset juttutyypit sekä normit, jotka ohjaavat toimittajan työtä.

Hyvä journalismi – käytännön opas kirjoittajalle soveltuu journalismin peruskursseille kaikilla oppiasteilla. Käytännönläheinen kirja sisältää itseopiskelua helpottavia pohdinta- ja harjoitustehtäviä. Se tarjoaa ideoita myös verkkoviestintään ja tiedottamiseen. Maarit Jaakkola, YTL, FM, on journalismin yliopisto-opettaja Tampereen yliopistossa. Hän on opettanut yli kymmenen vuoden ajan journalismia ja viestintää yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja lukioissa.

Maarit Jaakkola: Hyvä journalismi – käytännön opas kirjoittajalle
Kansanvalistusseura, 2013, ISBN 978-951-9140-69-8, 330 sivua, ovh. 33 €.
Hyvä journalismi_kansi

Luontokirjasta vuoden kaunein kirja

Suomen kirjataiteen komitea on valinnut Vuoden kauneimmaksi kirjaksi Lasse J. Laineen teoksen Suomen luonto. Vuoden kauneimmat kirjat 2013 -kokoelmaan valittiin sen lisäksi 24 kirjaa. Ne palkittiin Kirjataiteen kaunis kirja -kunniakirjalla. Kirjataiteen onnistuneimmat kannet -kunniakirjalla palkittiin kymmenen kirjaa.

Vuoden kauneimman kirjan, Lasse J. Laineen Suomen luonto, graafiset suunnittelijat ovat Piia Aho ja Venla Koski. Palkintolautakunta kiittää sitä, miten ihailtavasti runsaan aineiston sisältö ja ulkoasu on hallittu.

– Valokuvat ovat huolella valittuja ja yhdenmukaisiksi käsiteltyjä, paino- ja sidosasu on onnistunut ja typografia yksityiskohtia myöten viimeisteltyä. Kauniista kokonaisuudesta vastaa useampi kuin yksi tekijä, mikä lisää sopusointuisen lopputuloksen ansiokkuutta.

Lasse J. Laineen kirjoittama kirja on aiemminkin palkittu kauneudesta. Suomen kirjataiteen komitea valitsi Lasse J. Laineen teoksen Suomalainen lintuopas Vuoden kauneimmaksi kirjaksi vuonna 1996.

Vuoden 2013 kaunein kirja. Kuva © Antti Huittinen
Vuoden 2013 kaunein kirja. Kuva © Antti Huittinen

Suomen kirjataiteen komitea valitsee vuosittain Vuoden kauneimmat kirjat, yhteensä 25 kirjaa. Komitealle lähetettiin arvioitavaksi 194 kirjaa. Pääosa kisaan lähetyistä kirjoista tuli ammattikustantajilta, mutta sen lisäksi myös monilta muilta tahoilta: museoilta, säätiöiltä, oppilaitoksilta ja yksityisiltä henkilöiltä.

Kilpailuun osallistuvien kirjojen tulee olla keskeisiltä osiltaan suomalaisia. Nyt toista kertaa kilpailuun saattoi osallistua sellainen kirja, joka on painettu ulkomailla. Palkituista kirjoista viisi on painettu Latviassa ja yksi Unkarissa.

Savo-Karjalan Faktoreiden ja Toimihenkilöiden kokous- ja koulutustapahtuma

Aluetoimintaa, ajankäyttöä, savolaisuutta, logistiikkaa

Perinteinen S-KF:n koulutustapahtuma pidettiin 16–17. marraskuuta Tahkolla. Tilaisuuteen osallistui kolmisenkymmentä jäsentä puolisoineen. Lauantaiaamuna jäsenet aloittivat yleisellä kokouksella. Puolisoille oli järjestetty keilailumahdollisuus. Kokouksen aluksi liiton toiminnanjohtaja avasi ajankohtaisia liiton asioita ja myös tulevia tapahtumia, sekä lyhyt talouskatsaus lopuksi. Pron Kuopion aluetoimistosta Ulla Hirvonen esitteli Pron aluetoimintaa ja lyhyesti myös Pron ajankohtaisia asioita. Ulla hoitaa myös graafisen alan teknisten asioita Kuopion alueella.

Kokouksen päätteeksi Pyroll Oy:n Heikki Kuosmanen esitteli Pyrollin uuden logistiikkakeskuksen toimintaidean. He ovat keskittäneet kaikki logistiikkatoiminnat Tuusulaan. Ratkaisulla haetaan niin säästöjä kuin parempaa asiakaspalvelua. Lounaan jälkeen Pron kenttäkouluttaja Mimmi Puhakka avasi mielenkiintoisella tavalla ajankäyttöämme otsikolla ”Tuli hännän alla” – kuka hallitsee aikaasi? Lopuksi Olavi Rytkönen alusti vauhdikkaasti aiheesta ”Sukelluksella savolaisuuteen”. Rytkönen on kääntänyt savonmurteelle mm. Aku Ankan. Ilta päättyi pikkujouluillalliseen. Teksti ja kuva Pekka Teinilä

S_KF seminaari II

Tietoteknistymisen ilot ja uhat

Tietoteknistyminen uhkaa noin kolmasosaa Suomen ammateista, julisti ETLAn raportti hiljattain. Selvityksen – lue: arvauksen – mukaan suurimmassa vaarassa ovat puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät, tallentajat sekä valokuvatuotteiden valmistuksen prosessityöntekijät.

Olisi hauska tietää kuinka ikuisia ammatteja ovat esim. jalkapallotuomarit, lumenpudottajat, ammattijääkiekkoilijat, vuoristoradan jarrumiehet, nuotanvetäjät ja ammattijulkkikset. Näitä ei listoilla näkynyt. Vähiten uhattuja raportin mukaan ovat hotellinjohtajat ja ravitsemus- ja opetusmenetelmien erityisasiantuntijat.

Rekka- ja taksikuskeja ei enää tarvita

ETLAn tutkijoiden mukaan robottiautot voivat 20 vuodessa korvata taksit ja muut logistiikka-alan kuskit. Robottiautoja onkin ollut Los Angelesissa kaupunkiajossa jo jonkin aikaa, ja ne ovat ajaneet yli miljoona kolaritonta kilometriä.

Taksimiehillä on kuitenkin muitakin tehtäviä kuin kuljettaa henkilöitä paikasta A paikkaan B. Kysymys ei ole vain ravi- ja pörssivihjeiden antamisesta eikä maksullisten naisten osoitepalveluista, vaan vaikkapa sairaiden ja vanhusten auttamisesta autoon ja autosta ulos, tavaroiden kantamisesta kotiovelle, sammuneiden viemisestä kotiin tai poliisiasemalle.

Siinä ETLA:n raportti on varmasti oikeassa, että monet muut logistiikka-alan ammatit ovat vaarassa. Nettikauppa ja robotiikka vähentävät väkeä kaupan ja varastotyön alueilla.

Kun kovapalkkaiset skannerikuskit katosivat

Painoala on viime vuosikymmenten aikana muuttunut enemmän kuin mikään muu ala. Muutokset jatkuvat: väki vähenee ja ammattinimikkeitä katoaa. Joitakin uusia tosin myös syntyy.

Robotiikka vaikuttaa paljon erityisesti jälkikäsittelyssä. Tässä kohdassa ETLA:n ennuste (joka kolmas ammatti vaarassa) voi jäädä alakanttiin. Jälkikäsittelyn katoavia ammatteja ovat mm. alistajat. Kysymys ei ole esimiestehtävissä toimivista, sadismiin taipuvista, henkilöistä vaan alistuskoneen hoitajista. Tämä vain keventävänä esimerkkinä. Kuka muuten muistaa viime vuosituhannen kovapalkkaiset skannerikuskit? Ne katosivat lyhyessä ajassa, kun monipuoliset värijärjestelmät tulivat kuvankäsittelyyn.

Koho- ja syväpainajat ovat kadonneet melkein kokonaan. Tilalle on tullut digipainajia. Miehittämättömistä painokoneista on puhuttu iät ja ajat, mutta kehittyneestä painokoneautomaatiosta huolimatta painajia tarvitaan edelleen.

Onko toimittajien lähtölaskenta alkanut?

ETLA:n tutkijat arvelivat raportin julkistamistilaisuudessa, että myös toimittajien lähtölaskenta on alkanut. Maailmalla kun on jo kokeiltu uutisrobotteja. Liikenneonnettomuudesta syötetään perustiedot (mitä, missä, milloin, millä seurauksilla jne.), ja automaatti suoltaa asiasta bulkkiuutisen. Samalla periaatteella toimivat lyhyiden urheilu-uutisten kirjoitusautomaatit.

Tästä on kuitenkin valovuosien matka perinteiseen länsimaiseen journalismiin, jota myös neljänneksi valtiomahdiksi kutsutaan. Siis tiedonvälityskanavana ja vallanpitäjien valppaana vahtikoirana toimimiseen. Robotti ei pysty analysoimaan sille syötettyjä tiedonjyväsiä, ei muodostamaan lukijalle merkityksellisiä kokonaisuuksia eikä tuomaan uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Volvon itseohjautuvat työryhmät ja kirjapainojen työnjohto

1970-luvulla Volvon pääjohtaja Pehr Gyllenhammar kehitti teollista tuotantoa ja otti käyttöön itseohjautuvat työryhmät. Ryhmän ”kymppi” korvasi perinteisen työnjohdon. Tästä riemastuneena jotkut Suomessakin julistivat faktorikunnan ja muun työnjohdon ajan päättyneen kirjapainoissa.

Nämä henkilöt eivät havainneet, että se mikä sopi kokoonpanotyöhön autotehtaalla, ei sovi sellaisenaan tilauskirjapainon jatkuvasti muuttuviin tuotantosarjoihin. Tuotantofaktorin työ ei ollut enää 1970-luvulla pomottamista ja työntekijöiden valvomista, vaan prosessien tuotantotaloudellista optimointia. Autotehtaan liukuhihna työasemien välisine puskurivarastoineen on jotain muuta, kuin vaihtuvia sarjoja valmistava tuotantolaitos.

Osa työnjohdon tehtävistä voidaan automatisoida, mutta tekoäly eli tietämystekniikka ei kykene ratkaisemaan kaikkia yllättäviä tilanteita, joita kiihkeärytmisessä tuotantoprosessissa väistämättä esiintyy. Tässä tarvitaan ammatillista osaamista, kokemusta ja niin sanottua hiljaista tietoa.

Tämän päivän maailma

Tehdään neljännesvuosisadan pituinen mielikuvitusmatka. Kuvitellaan, että olisin vaipunut tasan 25 vuotta sitten – siis keväällä 1989 – yhtäkkiä koomaan. Kuvitellaan edelleen, että heräisin nyt – siis keväällä 2014 – täysissä sielun voimissa siten, että minulla ei olisi aavistustakaan siitä mitä kooman aikana on tapahtunut. Ehkä kommentoisin tätä päivää seuraavalla tavalla.

Kaupunkikuva Helsingissä on kutakuinkin entisenlainen. Bussit, raitiovaunut ja metrot kulkevat kuten ennen. Autot tosin ovat suurempia, mutta kuluttavat polttoainetta puolet siitä mitä 25 vuotta sitten.

Ihmettelisin varmaan, kuinka paljon tatuointeja näen. Neljännesvuosisata sitten niitä oli vain vankilakundeilla. Nyt jopa keskiluokkaisilla eläkeläisillä naamataulu saattaa olla kirjava kuin petolinnun p—e. Värillisiä maahanmuuttajia katukuvassa on kuin Tukholmassa 25 vuotta sitten. Mutta mistä nuo tummaihoiset kerjäläiset tänne ovat tulleet, ihmettelisin.
Satamassa hämmästyttäisi se, että väkeä tulee laivaristeilyltä retuuttaen mukanaan painonsa verran olutta ja siideriä. Ilmeisesti tullilaitos on lakkautettu, koska tullimiehiä ei näy satamaterminaalissa. Viinaksien raahaaminen on muutenkin täysin avointa.

Lievät mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet rajusti. Ihmisiä, jotka höpöttävät, nauravat, jopa huutelevat itsekseen näkee jatkuvasti. Useilla heistä on piuhat korvissa, joillakin myös rinnuksissa. Nintendoja pelaavat kaikenikäiset. Useilla pelaajilla on piuhat korvissa ja useimmat pyyhkivät jatkuvasti pelikonsolin näyttöä sormenpäillään. Mahtaako Super Mario Bros olla vielä hittituote vai ovatko nuo pienet laitteet sittenkään Nintendoja?

Kuvapuhelimen kehitystyö on ilmeisesti jämähtänyt paikalleen, vai onko niiden käyttö kielletty. Olihan jo 25 vuotta sitten suomalainen Vistacom esitellyt toimivan prototyypin. Kolmiulotteista televisiota ei sitäkään näy missään, vaikka futurologit ennustivat sen ilmestyvän markkinoille 2000-luvun alussa.

Sanomalehtiä ilmestyy edelleen, vaikka jo 1980-luvun lopulla MIT:n medialaboratorion karismaattinen tulevaisuuden visionääri Nicholas Negroponte vakuutti, että painettu lehti on pääosin kuollut vuoteen 2000 mennessä. Lehtien toimituksissa näyttöpääte on edelleen tärkein työväline. Puhesyöttö (akustinen input) ei ole kehittynyt tuotantoasteelle, vaikka jo 25 vuotta siten Suomessakin oli esitelty systeemin prototyyppejä.

Älä luota kaikkiin ennustuksiin

Mitä tästä mielikuvitusretkestä voisi oppia? Ainakin sen, että tulevaisuus on aina arvoitus – kokeneillekin asiantuntijoille. Jaakko Iloniemi totesi parikymmentä vuotta sitten, että vain se joka tunsi huonosti Neuvostoliittoa, osasi ennustaa mitä Neuvostolitossa tapahtuu. Älkäämme siis pitäkö kaikkia asiantuntijoiksi itsensä korottaneita totuuden torvina.

Uuden yhdistyksen synty

Mediaunioni MDU:n toiminnasta poistui vuoden vaihteessa edunvalvonta. Uuden yhdistyksen toiminnan tarkoitus on muilta osin entisen kaltaista. Miten saamme sen toteutumaan? Uuden yhdistyksen toimivuus on meidän kaikkien ammatillisaatteellisen Mediaunionin jäsenten yhteinen asia.

Uusi yhdistys tarkoittaa oikeasti ainakin kolmenlaista tahtotilaa. Ensimmäiseksi, kaikenlaisten hyvien ajatusten ja ideoiden kehittäminen ja julkituominen on tärkeää. Otan mielelläni vastaan ideoita ja ehdotuksia yhteisistä koulutuksellisista tapahtumista ja vapaa-ajan vietosta.

Toiseksi, kokemuksesta tiedän, että moni hyvä idea kaatuu juuri siihen, että tapahtumien toteuttajiksi ei löydy aktiivisia toimijoita. Tulkaa siis reilusti mukaan! Kolmantena, eikä vähäisimpänä on se, että tapahtumiin saadaan osallistujia. Kaikki tietävät, että erilaisia juhlia, retkiä, vierailuja ja koulutustapahtumia on tarjolla runsaasti. Kilpailu ihmisten ajan käytöstä ja yhteisten rientojen osallistujista on kovaa. On meistä itsestämme kiinni, että saamme toiminnalle hyvän alun.

En malta olla ottamatta esimerkiksi yhtä toimivaa yhdistystämme. Savo-Karjalan Faktorit ja Toimihenkilöt ry:ssä jäsenille tarjottavat erilaiset tapahtumat, yhteiset tutustumismatkat, vuotuinen koulutustapahtuma, keilakilpailut, pilkkikilpailut ja puolukkaretket ovat toimineet hienosti. Tapahtumat ovat suosittuja ja odotettuja. Hyvä savolaiset!

Miten uutta yhdistystä sitten hoidetaan? Päättävin elin on yhdistyksen kokous, joka järjestetään ensimmäisenä toimintavuonna 12.4.2014 Tampereella. Kokouksen asialistalla ovat ainakin puheenjohtajan valinta, hallitusedustajien valinta, edellisen vuoden tilinpäätöksen vahvistaminen, edellisen vuoden toimintakertomuksen esittäminen, talousarvion ja toimintasuunnitelman vahvistaminen, palkkioista päättäminen ym. siis paljon asioita ja päätettävänä.

Yhdistyksen hallituksena jatkaa kokoukseen asti viime vuoden Mediaunionin järjestäytymiskokouksessa valittu liittohallitus. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa järjestäytymiskokouksessa valittu silloinen liiton puheenjohtaja. Päivittäisiä asioita hoitaa toiminnanjohtaja kahtena päivänä viikossa.

Miten toimintaa rahoitetaan? Tarkoituksena on pyörittää toimintaa sijoitusten tuotoilla ja realisoimalla nykyistä omaisuutta. Toimisto-osakkeemme myydään käyttötarkoituksen muutoksen jälkeen asunto-osakkeina. Jäsenmaksua yhdistyksen jäseniltä ei peritä.

Yhdistyksen jäsenten vuokrattavissa ovat edelleen lomahuoneistot Rinnelinna Levillä, Tintintaival Nilsiässä ja Satuniemi Sastamalassa. Kannattaa kysellä vapaita viikkoja. Lomapaikat ovat kaikki siistissä kunnossa ja vuokraushinnat jäsenystävälliset. Kaikkien jäsenten kannattaa muistaa, että osakkeet ovat yhteisiä. Mitä pienemmillä kunnostuksilla pärjäämme, sitä todennäköisempää on jatkossakin vuokrien pysyminen kohtuullisella tasolla.

Reipasta alkuvuotta toivotellen!
Pekka Teinilä

Muutoksen kehityskäyrällä

Tervetuloa edunvalvonnan ja ammatillis-aattellisuuden uuteen vuoteen 2014! Vuoden vaihde oli mediaunionilaisille todellinen virstanpylväs. Muutokset aiheuttavat yleensä toimenpiteitä, jotka voidaan kokea vaivaksikin. Tiedän, että ainakin työttömyyskassan kanssa asioivat ovat joutuneet jumppaamaan asioiden kanssa – toivottavasti siellä kaikki tähän mennessä on saatu kohdalleen.

Kassa onkin spesiaalitapaus, sillä valvovan viranomaisen määräykset vaikuttavat sen toimintaan. Se väistämättä tuo tiettyä kaavamaisuutta asioiden järjestelyyn. Kokemukseni mukaan palveluhalu sielläkin on kuitenkin ollut kohdallaan, ja MMTK-kassasta siirtyneitä jäseniämme on palveltu parhaalla mahdollisella tavalla.

Muutostilanne ei tietenkään ole ohi, vaikka edunvalvontamme on nyt Ammattiliitto Prossa ja Mediaunioni muuttunut ammattillis-aatteelliseksi yhdistykseksi. Ei tosiaankaan! Nyt vasta panemme toimeen ja opettelemme ottamaan kaiken hyödyn irti uusista resursseista!

Tällaisia tilanteita kuvataan usein ajan ja odotusten käyrällä. Ennen h-hetkeä odotukset ovat korkealla. Kun sitten muutoksen hetki koittaa ja törmäämme vaikkapa uusien järjestelmien opetteluun, voi harmistus iskeä, kun kaikki ei toimikaan totutulla tavalla. Tilanne on tuttu mistä tahansa kehitysprojektista niin bisnes- kuin järjestöelämässäkin.

Mediaunionin kannalta ainakin vuosi 2014 on uuden luomisen kautta. Meidän on opeteltava uusi järjestörakenne, missä olemme MDU:n henkilöjäseniä. On suunniteltava ja sovittava, miten käytämme Mediaunionin tarjoamia taloudellisia resursseja jäsenistöä aktivoivalla tavalla mielekkäästi. Työ ei ole valmis, avointa ja uutta etsivää ajattelua tarvitaan.

Mahdollisuudet ovat erinomaiset, sillä voimme toimia jäsenistön eduksi kahta kautta. Prolaisten yhdistysten toiminnan tukemisen ja MDU:n jäsentoiminnan yhdistäminen on keskeinen asia uuden toiminnan kehittämisessä. On hyvä muistaa, että Mediaunioni on nyt henkilöjäsentensä yhdistys. Hienoa yhteistä tulevaisuutta meille kaikille!

Mikko Honkanen

PS. Mediaunioni MDU:n yleinen kokous pidetään Tampereella lauantaina 12.4.2014. Laita päivämäärä kalenteriisi, tarkemmat tiedot tulevat lähempänä ajankohtaa.