Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2012

Seuraavana FinnGraf 2013

Drupa 2012 oli hulppea tapahtumakokonaisuus. Tuntuukin siltä, että yrityksiltä löytyy aina pieniä tai suuria uudistuksia tuotteisiinsa. Mitään alaa mullistavaa tai veret seisauttavaa ei silti eteeni tullut.

Koneiden nopeudet kasvavat ja automatiikka vähentää henkilöstön tarvetta. Mutta onko sillä vaikutusta, tuleeko laitteesta ulos 20 000 tai vain 18 000 tuotetta ulos tunnissa? Kotimaiset tarpeemme ovat kuitenkin niin pieniä, että nopeudella ei juuri ole merkitystä. Sen sijaan kuntoonlaitolla ja pienellä makkelilla on mielestäni suurempi merkitys kotimarkkinoilla.  Koneita ei kuitenkaan suunnitella pienille markkinoille, vaan massatuotantoon.

Aasialaisen valtava määrä niin asiakkaissa kuin näytteilleasettajassakin oli Drupassa edelleen silmäänpistävää. Laiteinvestointeja varmasti messuilla vahvistetaan, sillä nyt on todellakin aika uudistaa konekantaa, jos on aikomus olla mukana sairaan kovassa kilpailussa. Messut olivat kaikkiaan hyvin toimivat, ja paikkanahan Düsseldorf on logistisesti loistava. Samoin on meillä täällä kotimaassa Jyväskylän Messukeskus, jossa keväällä 2013 järjestetään taas perinteiset FinnGraf-messut

Alan kaikilla henkilöstöryhmillä on nyt voimassa olevat työehtosopimukset, kun TEAM:n neuvottelijat tekivät sopimukset jo ennen sopimuskauden päättymistä. Palkankorotukset ovat hiukan yli raamin, ja sopimuskausi raamisopimuksen mukainen. Pitkään neuvoteltu työaikakysymys ei näissäkään neuvotteluissa edennyt, vaan jatketaan entisin talokohtaisesti sovittavin ehdoin. Jos työaikaratkaisusta olisi päästy ratkaisuun, se olisi koskenut myös liittomme jäseniä.

Itseäni ihmetyttää työnantajien kiristynyt toiminta henkilöstöedustajia kohtaan työpaikoilla. Samaan aikaan sopimusneuvotteluissa pyritään lisäämään paikallista sopimista. Mutta kenen kanssa sovitaan, kun työpaikoilla ei pian enää ole henkilöitä, joiden kanssa neuvotellaan. Tämä johtaa siihen, että työnantaja yksipuolisesti sanelee paikalliset sopimiset. Suosittelen niin työantajia kuin henkilöstöä tutustumaan Tero Liedeksen kirjaan ”Samassa veneessä”, joka loistavin esimerkein tuo esille yhteistoiminnan merkityksen työhyvinvoinnille, tuottavuuden kasvulle ja työssä jaksamiselle.

Maa-, meri- ja metsäalojen työttömyyskassan kassankokouksessa olivat mukana kaikki nykyiset seitsemän asiamiespiiriä. Vuoden alusta kassan yhden asiamiespiirin – Ahtaus- ja huolinta-alan teknisten – liityttyä Prohon, he vaihtoivat jäsenyyden Pron työttömyyskassaan. Kassan vakavaraisuus on edelleen hyvällä tasolla, ja kassan jäsenmaksuosuus pysyi ennallaan. Nykyisten asiamiespiirien yhteistoiminta, muissa kuin työttömyysasioissa, on hyvän alun jälkeen pikkuhiljaa hiipunut. Hyvä yhteistoiminta olisi kaikille liitoille ollut jatkossakin varmasti kannattavaa – hiipumisen syynä kun on vetäjän puuttuminen. Koen yhteistoiminnan vähenemisen kovin harmilliseksi

Liittohallitus kutsuu syksyllä liiton piirit kokouksiinsa, joissa aiheina ovat piirien esitykset hallitusedustajiksi ja mahdolliset piirien sääntömuutosesitykset. Yksittäiset jäsenet voivat esittää omalle osastolle myös sääntömuutoksia, ja osastot voivat tuoda esitykset piirikokouksiin. Muutosesitysten läpimenon kannalta niillä olisi hyvä olla takanaan piirin tuki. Mahdollisten liiton hallintokuntien kokojen muutokset kannattaisi sopia jo aiemmissa valtuuston kokouksissa, jotta piirit tai osastot voisivat helpommin valita henkilöedustajaehdokkaansa valtuuston järjestäytymiskokoukseen keväällä 2013.

Osastojen puheenjohtajatapaaminen on myös hyvä paikka käsitellä liiton tulevia suuntaviivoja. Tapaamista ollaan suunnittelemassa hallitusseminaarin yhteyteen syyskuulle. Osastojen siis kannattaa kokouksissaan ottaa esityslistalle valmistautuminen valtuuston järjestäytymiskokoukseen.

Lomaosakkeemme käyttöaste on melkoisen hyvä, mutta aina kannattaa tiedustella peruutuspaikkoja ja mahdollisia vapaita viikkoja. Hallituksemme teki myös päätöksen vuokrien porrastuksesta. Tämä alensi sesonkiaikojen ulkopuolisia viikkovuokria Tahkolla ja Ellivuorella. Kaikille jäsenille perheineen erinomaista kesää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, toimiala

Valtuuston ja hallituksen yhteistoiminnan kehittäminen

Valtuuston vuosikokous: Valtuuston ja hallituksen yhteistoiminnan kehittäminen

MDU:n liittovaltuusto kokoontui vuosikokoukseensa 15.5. Riihimäelle. Kokousta johti varmalla otteellaan valtuuston varapuheenjohtaja Irma Piironen. Puheenjohtaja Mikko Honkanen korosti linjapuheessaan päätöksen teon vaikeutta niin hallituksessa kuin valtuustossakin. Valtuuston yhtenä tehtävänä on antaa toimeksiantoja työrukkaselleen eli hallitukselle, mutta niukasti niitä on tullut. Alan liittojen yhteistyötä Mikko piti erittäin tärkeänä. Sitä pitäisi entisestään tiivistää. Myös viestinnän merkitystä hän korosti.  Lopuksi puheenjohtaja ilmoitti, ettei hän seuraavalla toimikaudella ole käytettävissä puheenjohtajaa valittaessa. Sääntömääräisten asioiden, toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen käsittely sujui hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ennen kokousta liittovaltuusto ja -hallitus pitivät yhteistoiminnan kehittämisen seminaarin, jonka alustajana toimi TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Sikke Leinikki. Seminaarissa paneuduttiin valtuuston ja hallituksen yhteistyön nykytilaan. Pohdittiin, millaista olisi ihanteellinen yhteistyö. Ratkaisuja haettiin haasteiden kautta. Yhtenä tärkeimmistä nousi esiin ikuisuuskysymys viestinnän toimivuudesta. Lopuksi jokainen kertoi, millainen on upea Mediaunioni, ja missä mennään viiden vuoden kuluttua. Päätettiin myös, että yhteistyön kehittämistä jatketaan. Vastaava tilaisuus pidetään valtuuston kokouksen yhteydessä vuoden kuluttua. Silloin nähdään, onko yhteistyö kehittynyt ja mihin suuntaan.
Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

Tampereen valtuutetut Jouni Ahola, Petri Nissinen ja Kirsti Brusi. Taustalla GTI:n Heli Varvio.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, toimiala, uutiset

Vastaajana Annette Lindahl, 56, Helsinki, viestintäkonsultti, Täsmäviestintä Oy

Miten olet päätynyt nykyiseen työpaikkaasi?

Työskentelin kymmenisen vuotta vastuullisissa viestintätehtävissä isoissa organisaatioissa kuten Hackmanilla, VR Cargossa ja viimeksi Stockmannin viestintäjohtajana ennen Täsmäviestintää. Vuonna 1996, pienen pojan äitinä, konsultin työ oli parempi ja mielekkäämpi vaihtoehto, kuin
pörssiyrityksen viestintäjohtajan tehtävät.

Mitä kaikkea työpäivääsi kuuluu?

Suunnittelen ja toteutan viestintää hyvin erilaisille yrityksille ja yhteisöille. Ajankohtaista on muutaman asiakasyrityksen juhlavuoden toimenpiteiden suunnitteleminen niin, että juhlavuosi toisi positiivista myötätuulta, tarmoa ja intoa tähän päivään. Modernilla otteella siis! Teemme myös asiakaslehtiä, vaikka ne ovatkin viime vuosina keskittyneet muutamalle suurelle yritykselle, joilla on omat painot. Pienen toimiston valtti on kuitenkin joustavuus ja osaaminen; kyky ja halu paneutua asiakkaan maailmaan.

Mitä haasteita ja mahdollisuuksia näet nykypäivän työelämässä?

Työelämän suurimpia haasteita on hyödyntää kokeneiden työntekijöiden osaamista. Kun kokemuksen yhdistää tuoreisiin näkemyksiin, syntyy lisäarvoa, joka voi siivittää yrityksen uuteen menestykseen.

Mitä haluaisit alalla muuttaa, mitä kehittää?

Pienessäkin yrityksessä viestinnän pitäisi olla suunnitelmallista työtä eikä sen ei tarvitse maksaa maltaita. Ammattilainen saa tehoa ja näkyvyyttä pienelläkin budjetilla. Perinteinen mainonta ja viestintä kannattaa suunnitella kerralla. Hienoa jälkeä saadaan aikaiseksi tiiviissä yhteistyössä mainostoimiston kanssa.

Kenelle haluaisit heittää seuraavat kuusi kysymystä?

Heitän haasteen Multiprint Oy:n markkinointijohtaja Marita Björkbom-Ristimäelle.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala

Kolmiulotteista tulostusta kirjapainoihin?

GT seminaari:
Kolmiulotteista tulostusta kirjapainoihin?

VTT:n tämänvuotisessa GT-seminaarissa esiteltiin painoalan erästä uutuutta, 3D-valmistusta. VTT Mediatekniikalla on tällaiseen kolmiulotteiseen tulostukseen soveltuva laite, sen hinta on muutama kymmenen tuhatta euroa. Nimi zPrint 250 viittaa painamiseen, mutta painokoneesta ei ole kysymys.

– Kolmiulotteinen tulostaminen soveltuu hyvin painoalan oheispalveluksi. Kun perinteisten tuotteiden markkinat hiipuvat, on kehitettävä jotain uutta, uskoo asiaa esitellyt VTT:n Ismo Heikkilä.

Asiakkaana vaikka kalustevalmistaja tai arkkitehtitoimisto

3D-tulostimilla voidaan valmistaa monenlaisia esineitä. Lähtökohtana on originaalin, esimerkiksi huonekalun tai pientalon mallipiirustus tai muu selkeä kohteen kuvaus. Tästä aineistosta voidaan painotalossa painaa esite, tuottaa aineistoa nettiin ja lisäksi valmistaa pienoismalli 3D-tulostimella. Näin painotalo voi palvella asiakastaan, esimerkiksi kalustevalmistajaa tai arkkitehtitoimistoa, aiempaa monipuolisemmin.

Tulostustekniikkoja ja materiaaleja on monia. Työnkulkua varten tarvitaan ohjeistusta mm. mallinnukseen, aineistoon ja formaattiin sekä tiedonsiirtoon. Tuote voidaan valmistaa valottamalla valoherkkää polymeeriliuosta, sulattamalla muovilankaa, pursottamalla nestemäistä ainetta, sulattamalla vahaa tai sintraamalla metallijauhoa. Nämä vain esimerkkeinä. Saa nähdä, mikä paino ehtii ensimmäisenä markkinoille. Kovin monia ei maahamme mahdu.

Suuret kansainväliset toimijat kotimaisen median uhkana

– Printtimedian taivaalla on, kuten on jo kauan nähty, synkkiä pilviä. Siirtymä painetuista sähköisiin jatkuu, samoin sanoma- ja aikakauslehtien alamäki. Nyt myös kirja-ala on kääntynyt laskuun, muistutti VTT:n Hannele Antikainen

Antikainen uskoo, että suuret kansainväliset toimijat ovat vakava uhka maamme mediateollisuudelle. Kielimuurikaan ei anna enää yhtä hyvää suojaa, kuin takavuosina. Kirjapainoja kurjistavat puolestaan kansainvälinen kilpailu, ylikapasiteetti, vähäiset investoinnit ja laskevat hinnat.

Tabletit syrjäyttävät kannettavat ja pöytäkoneet

Sähköinen painaa päälle kuin herhiläinen. Verkkomedia kasvoi neljätoista prosenttia. Sähköisten, varsinkin mobiilien lukualustojen markkinat kasvavat ripeästi. Tämän vuoden tammikuussa maassamme oli 170 000 tablettia. Facebookillakin on Suomessa yli kaksi miljoonaa käyttäjää.

Antikainen uskoo, että tabletit vähentävät painetun median kysyntää enemmän kuin pc:t.

– Tabletit syrjäyttävät kannettavat ja pöytäkoneet kodeissa, joissa niitä käytetään aamuisin ja iltaisin. Tämä siirtymä on myrkkyä printtimedialle. Toisaalta, Yhdysvalloissa 70 prosenttia collegeopiskelijoista suosi painettuja kirjoja oppimateriaalina. Trendeillä on usein erilaisia vastatrendejä, hän totesi.

Helsingin Sanomien monikanavatarjonta

Kustantajat kehittävät printille täydentäviä, myöhemmin jopa korvaavia vaihtoehtoja. Kaikki tietävät, että tekniikka ei ole suurin ongelma. Kannattavan liiketoiminnan kehittäminen uusille kanaville on se suuri kysymys. Osittain tässä ollaan jo onnistumassa.

Helsingin Sanomien Petteri Putkiranta kertoi Hesarin yhdistelmätilauksesta, joka sisältää paperisen ja digitaalisen tilausmuodon. Digitaaliseen palveluun sisältyvät näköislehdet, mobiililehdet, arkisto, lehtihylly ja koosteet. Tällaisia yhdistelmäpaketteja on tilattu jo yli 135 000. Huikea määrä. Digitaalisen palvelun lisähinta on 3-7,5 euroa kuukaudessa, palvelun laajuudesta riippuen. Tämäkö on se konsepti, joka johtaa uuteen kasvuun muuttuvassa mediamaisemassa? Voi hyvinkin olla.

Ei ole helppoa VTT:lläkään

VTT:n tämänvuotinen GT-seminaari oli kahdeskymmeneskuudes.

Kuluneen neljännesvuosisadan aikana seminaarien sisältö on muuttunut melkoisesti, kuten VTT:n koko mediatutkimus. Hyvä näin. Graafisena laboratoriona toimintansa alkanut tutkimus- ja kehitystyö ei kohdistu enää painonippiin tai offsetin vesi-väri tasapainoon, vaan nyt ollaan mukana luomassa uutta liiketoimintaa paino- ja kustannusalan yrityksille.

Vaikka painopiste on uuden luomisessa, ei kaikkea vanhaa osaamista kannata hukata. Radikaalien innovaatioiden edellyttämän toimintakulttuurin rinnalla tarvitaan myös paino- ja kustannusalan perinteistä osaamista. Miten tasapainottaa oikeassa suhteessa vanhan hyvän säilyttäminen ja uuden omaksuminen? Se on tehtävä, jossa toivoisi VTT:n mediatutkimuksen onnistuvan.

Timo Siivonen on eläkkeellä oleva VTT:n erikoistutkija. Työelämässään hän tutki mediatekniikan kehitystä, mediataloutta ja median tulevaisuutta. Nykyisin hän fillaroi, junailee Euroopassa ja lentää ulkomaille katsomaan Suomen futismatseja. Lisäksi hän lueskelee, harrastaa ruoanlaittoa, kaupunkikävelyä ja joutenoloa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): median ilmiöitä, toimiala

Yhteistyötä jo 50 vuotta: Ammattiyhdistysten osastotapaaminen

Mediaunionin graafisen alan ammattilaiset tekivät historiaa viettäessään osastotapaamisten sekä yhteisen pilkkiharrastuksen 50-vuotista juhlapäivää Lahdessa 17.3.

Helsingin Faktoriklubi ja Päijät-Hämeen Faktorit aloittivat osastotapaamiset jo 50 vuotta sitten. Silloin tapaamisen teemana oli pilkkiminen. Tapaamisia on jatkettu vuodesta 1963 alkaen joka vuosi. Vuorovuosina on vierailtu Lahden tai Helsingin faktorien tilaisuuksissa. Helsingin ollessa järjestämisvuorossa on merellinen pilkkimispaikka ollut aina Tammisaaren lähistöllä Snäcknäsissä. Lahtelaiset ovat puolestaan etsineet yleensä tapaamiskohteet Vesijärven kalaisien vesien rannalta. Tänä vuonna kohdetapaaminen oli historiallisesti merkittävän rakennusmiljöön tuntumassa Lahden Kahvisaaressa.

Tapahtuma oli innostanut faktorit monilukuisesti juhlapaikalle. Helsingin Faktoriklubin kalakerhon puheenjohtaja Raimo Salo luovutti kerhon viirin Päijät-Hämeen Faktoreille.

PHF:n kunniajäsen Eero Villberg, 82, oli Lahden tapahtumassa ainoa, joka oli ollut mukana ensimmäisestä osastotapaamisesta alkaen. Hänet palkittiinkin tapahtumapatsaalla osoituksena harvinaisen pitkästä ammattiyhdistystoiminnastaan.

Villberg onnistui myös pilkkikisassa erinomaisesti sijoittuen kahdeksanneksi. Päijät-Hämeen Faktorit voitti joukkuekisan ylivoimaisesti. Parhaana henkilökohtaisessa kilpailussa palkittiin Rauno Palminen.

Sosiaalinen tapaaminen

Vuonna 1963 ammattiyhdistystoiminta eli nousukauttaan ja kirjapainoissa oltiin ylityöllistettyjä.  Helsingin ja Lahden kirjapainofaktorit kokivat pilkkiharrastuksen hyvänä vastapainona arkiselle aherrukselle. Pilkkiminen loi loistavat olosuhteet sosiaaliselle kanssakäymiselle.

Tapahtumat järjestettiin aluksi kaksipäiväisinä. Asiaa graafisen alan kehityksestä löytyi aina, vaikka arkihuolet pyrittiinkin heittämään pois.

Juhlatapahtumassa kävi saarella vilkas kuhina grillitulien äärellä menneitä muistellen. Vilkas kanssakäyminen nosti hyvät ajat mieliin. Jotta muistot säilyisivät vielä pitkään, olivat päijäthämäläiset valmistuttaneet muistoesineet jokaiselle kotiin vietäväksi.  Kuva ja teksti Jorma Honkala.

Historiallinen kuvakulma Kahvisaaren yli 100 vuotta vanhan päärakennuksen edessä. Juhlapaikalla valmistauduttiin onnittelumaljan nostoon.


 

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, toimiala, uutiset

Miten saadaan resurssit käyttöön?

Kirjapainot ovat erityisessä kurimuksessa, kun koko viestintä hakee printti- ja verkkoviestinnän oikeaa suhdetta. Painojen on pakko investoida uuteen tekniikkaan ja samanaikaisesti tarkkailtava verkkoviestinnän kasvua.

Teknologioiden ja digitaalitekniikan lisääntymisestä huolimatta tulevaisuuden tutkijat sanovat, että ihmiset tietoineen, taitoineen ja kokemuksineen ovat yhä keskeisempänä organisaatioiden menestyksen ehtona alasta riippumatta.

Myös faktoreilla johtamisen ydinkysymys on, miten saamme ihmisten resurssit parhaalla tavalla käyttöön. Varsinkin muutostilanteessa tarvitsemme kaikkien aivoja ja ideoita. Kehittämispotentiaalia on riittämiin. Johtamisen ja työpsykologian tutkijat toteavat, että ihmisten osaamisesta ja kokemuksesta on vasta noin puolet käytössä työpaikoilla.

Työn organisointi ja aikaisempaa paremmat johtamistavat ovat keinovalikoiman kärjessä, kun halutaan lisätä ihmisten resurssien käyttöä.

Prosessimainen toiminta on yleisimmin valittu tapa kehittää työpaikan toimintaa. Prosessijohtamisen filosofia muuttaa perinteistä hierarkiaa, kun tilaus-toimitusketjussa jokaisen henkilön työ vaikuttaa ketjun sujuvuuteen.

Työprosessin kehittäminen onnistuu vain esimiehen ja prosessihenkilöstön yhteisen pohtimisen kautta. Havaitut virheet, niiden yhteinen ratkaiseminen ja uusien korjaavien työtapojen kehittäminen kehittävät työn sujuvuutta.

Virheitä saa tehdä, ne ovat prosessimaisen ajattelun iloisia asioita, koska ne osoittavat konkreettisen kehittämistä vaativan asian. Virheiden syntysyyt analysoidaan, ja sen jälkeen ideoidaan uusia työtapoja. Tavoitteena on käsitellä esille tullut virhe niin perusteellisesti, ettei se enää toistu.

Työpaikalla jokainen osallistuu kehittämistoimintaan, jossa osaamista ja kokemusta käyttämällä voi vaikuttaa työhönsä. Kehittäminen parantaa oman työporukan työn sujumista ja tuottavuutta. Sillä on suora yhteys työhyvinvoinnin lisääntymiseen.

Suomesta vuotaa koko ajan tuotannollista työtä halvempien työvoimakustannusten maihin. Pelkästään työprosessien kehittäminen ei tilannetta korjaa. On opeteltava kehittämään uusia innovaatioita koko henkilöstön voimin. Tarvitsemme uusia tuotteita, teknologiaa ja työmenetelmiä, joita ei ainakaan heti voi siirtää ulkomaille.

Työpaikoilla uusien asioiden suunnittelu on yleisesti vieläkin johdon ja suunnittelijoiden yksinoikeus. Useimmiten samaan työprosessiin kuuluva tuotantohenkilöstö pidetään suunnittelusta sivussa. Se kuitenkin toisi uusia näkökulmia ja vuosien aikana karttunutta tuote-, materiaali- ja valmistusosaamista.

Kuljemmeko kohti ameba-organisaatioita, joissa ei tunneta organisaatiotasoja eikä laatikoita? Nimensä mukaisesti organisaatio kootaan käsillä olevan työn perusteella henkilöistä, joiden kompetenssit vastaavat työn vaatimuksia. Ameba-organisaatiossakin tarvitaan sekä monitaitoisuutta että erityisosaamista.

Uusien työtapojen käyttöönotto vaatii suomalaiselta johtamiskulttuurilta suuria muutoksia. Johtamisen luottamusmysteeri on, miten muuttaa painostus uteliaisuudeksi. Tarvitsemme suurta osallistumista tuotteidemme ja työtapojemme kehittämiseen. Pelko on huono konsultti: jos ihminen pelkää, hän ei luo uutta, vaan tarrautuu vanhaan.

Kirjoittaja: Asiantuntija Risto Tanskanen, TTK, vastuualueina työelämän kehittäminen ja tuottavuus

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, työturvallisuus

Esimerkillä ahneutta vastaan

Yritys voidaan – yksinkertaistaen – pelkistää kahden rahanahneen joukoksi, jossa esimiehet säätelevät näiden välistä rahavirtaa. Kun kaupaksi käyvä tuote tai palvelu on keksitty, synnytetään yritys. Omistaja tai yrittäjä maksimoi sijoituksesta saatavan voiton, ja työntekijät ulosmittaavat mahdollisimman suuren palkan, jolla he suostuvat sovittuihin töihin. Kuinka kussakin yrityksessä onnistutaan, riippuu direktio-oikeudella toimivasta välijohdosta eli esimiehistä.

Esimiesten onnistuminen taas määrittää yrityksen työilmapiiriä. Tälle pienelle joukolle maksetaan parempaa palkkaa kuin työntekijöille, muttei läheskään omistajan tuloon verrattavaa. Miten sitten ahneus liittyy yrityksiin? Tämä pelkistetty yritysmalli taitaa sen kertoa.

Ahneus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Ahneus on siis jotenkin sisäänrakennettu ihmisluonnon ominaisuus ja toimii ohjaavana tekijänä kaikessa toiminnassa. Pitäisikö ahneutta rajoittaa? Onko työelämässä olemassa hyväksyttävää ahneutta? Ahneuden määrästä on saatu lukea lehdistä varsin erilaisia tarinoita. Mitään laitonta ei ole tehty, vain eettisesti arveluttavaa. Esimerkkeinä ovat muun muassa erilaiset versiot työsuhdeasuntoasioissa. Milloin johtajien palkkataso verrattuna työntekijöihin koetaan oikeudenmukaiseksi? Onko kymmenkertainen vai satakertainen palkkataso johdolle tai yrittäjälle sopiva? Ei kai samapalkkaisuus ole hyve?

Viestintäalalla ei ole tällaista kuohuntaa ollut, ainakaan se ei ole tullut ilmi. Olisivatko vallitsevat perinteet muovanneet hyväksyttävän ahneuden määrän? Onhan alallamme Suomen vanhin, yli satavuotias, työehtosopimus. Tessin syntyminen on yritys luoda sääntelymekanismi näiden kahden pohjattoman ahneuden välille. Sovitut ratkaisut tekevät ahneuden eettisesti ja oikeudenmukaisesti hyväksyttäväksi. Mikäli omistajasta tuntuu, että rahaa riittää jaettavaksi yli tessin, on yrityksiin luotu palkitsemisjärjestelmiä, jotka perustuvat tavoitteiden saavuttamiseen. Pisimmälle ja oikeudenmukaisimmaksi on kehitetty henkilöstörahasto, joka toimii pitkällä aikavälillä ja huomioi yrityksen maksukyvyn vuosittain.

Millainen esimerkki on työelämässä hyväksyttävä? Perinteinen vaatimus on: vaadi toiselta vain se, minkä voit itsekin toteuttaa. Toisin sanoen, ”tee niin kuin minä teen”. Usein kuitenkin tämä jalo periaate unohtuu tai unohdetaan. On siirrytty ”tee niin kuin minä sanon” -periaatteeseen. Tämä jälkimmäinen on tietysti helpompi.

Kuinka on mahdollista, että sovitaan työntekijöiden kanssa säästöistä, mutta samaan aikaan jaetaan ylimääräisiä bonuksia johdolle? Hyvä esimieskunta on yrityksen tärkein voimavara, koska sen esimerkillinen toiminta tekee yritykseen hyvän ja oikeudenmukaisen hengen. Myös hyvä neuvotteluilmapiiri antaa mahdollisuuden pohjattoman ahneuden hoitamiseen hyväksyttävällä tavalla. Voisiko ihmiskunta oppia elämään ilman ahneutta?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Perusfaktori