Uutta kasvua pakkauspainamisesta?

Kun graafisen teollisuuden yritykset taistelevat olemassaolostaan, voi pakkausteollisuus suunnitella tulevaisuuttaan melko optimistisissa tunnelmissa. Teollisuudenala ei ole heikoilla edes siinä tulevaisuudessa, jossa ekologiaan liittyvät säädökset kiristyvät.  

Vieläkin ajatellaan varsin yleisesti, että pakkaus on turhake, joka vain tuhlaa luonnonvaroja. Pakkausten osuus tuotteiden ekologisesta jalanjäljestä on kuitenkin pieni. Esimerkiksi elintarvikkeiden kohdalla syömättä jääneet ja pilaantuneet tuotteet aiheuttavat moninkertaisen ympäristökuormituksen verrattuna pakkaukseen. Itse asiassa hyvä pakkaus on todellinen ympäristöteko. Se suojaa tuotetta monella tavalla.

Esitteiden painaminen ei enää elätä

Tekesin tukeman kolmivuotisen LOHASPACK-hankkeen avausseminaarissa viime vuoden lopulla pohdittiin aistikasta pakkausta terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Esityksiä kuunnellessa tuli tunne, että pakkausten valmistusketju voisi tarjota perinteisille lippuja ja lappuja painaville painoalan yrityksille uudenlaisia mahdollisuuksia.

Kun teollisuusyritysten esitteiden ja vuosikertomusten painaminen ei enää kauan elätä, kannattaisi etsiä uusia, oivaltavia sovelluksia esimerkiksi teollisuusyritysten valmistamien tuotteiden pakkauksista. Ei se helppoa ole, mutta jos vaihtoehtona on pystyyn kuoleminen, niin miksikäs ei. Muotisana verkottuminen lienee tässäkin paras toimintamalli.

Voisiko painolaitos jatkaa elämäänsä uusilla konsepteilla pakkauspainatusta kehittämällä ja hinautumalla näin teollisuuden pakkausketjun yhteistyökumppaniksi?

Mikä ihmeen LOHAS

LOHAS tulee sanoista Lifestyle Of Health And Sustainability. USA:sta ja Japanista runsas kymmenen vuotta sitten lähteneessä ajatusmallissa pakkausten ekologisuus ja design ovat keskeisiä arvoja. Lohas-kuluttajat pitävät tärkeinä terveyttä, hyvinvointia ja kestävää kulutusta.

Suomessa joka kolmas kuluttaja pitää lohas-kulutusmallia joko erittäin tärkeänä tai vähintään tärkeänä, seminaarissa valistettiin. Kymmenen prosenttia on anti-lohas kuluttajia. Siis niitä, jotka ärsyyntyvät, kun puhutaan luonnonsuojelusta ja ”muusta viherpiperryksestä”. Lopuille runsaalle 40 prosentille asia ei ole tärkeä, eli heillä ei ole intohimoja suuntaan tai toiseen.

Aitojen lohas-kuluttajien koulutustaso on korkeampi, ja kaikenlainen aktiivisuus on muita ryhmiä suurempi. Lohas-kuluttajien määrän ennustetaan kasvavan. Valmistajien kannattaakin kehittää tuotteitaan ja koko toimintaansa kansalaisten terveyttä edistäväksi, hyvinvointia lisääväksi ja kestävän kulutuksen mukaiseksi. Myös painoteollisuuden on järkevää toimia näin.

Trendinä lähiruoka, entä lähikirjapaino?

Seminaarissa kerrottiin myös esimerkkejä lähiruoan menestystarinoista. Ilmiö on tervetullut. En ole kuitenkaan varma siitä, että lähiruoka on tuotettu aina muuta ruokaa ekologisemmin, tai että se on aina markettien bulkkitarjontaa tuoreempaa. Kalliimpaa se kyllä on.

Voisiko tätä ”pieni on suurta” lähitrendiä hyödyntää myös alueellisissa painolaitoksissa? Tätäkin kannattaisi pohtia alueellisissa kirjapainoissa.

Maailma voi muuttua nopeasti

Kansalaisten tavat ja (kulutus)tottumukset muuttuvat, mutta käytännössä kohtuullisen hitaasti ja ennakoitavasti. Näin oli ennen. Nyt tämä vanha totuus ei näytä enää pitävän paikkaansa.

Kuka meistä – en ainakaan minä – olisi pari vuotta sitten osannut arvata, että meillä on edessä voipula. Voivuoret olivat toki jo kauan olleet historiaa, mutta että näin. Entäs kun leipä ei mene entiseen tapaan kaupaksi. Leipäkone oli 20 vuotta sitten leipomoalan lyhytaikainen häirikkö, ja markettien leipäuunit rassaavat tänäkin päivänä alaa. Mutta, että leivän kulutus väheni sillä vauhdilla kuin on käynyt, on yllätys. Siitä huolimatta, että karppaus on ilmiönä ollut olemassa jo kauan. Sen piti olla vain marginaali-ilmiö, nyt Suomessa suljetaan jo leipätehtaita.

Muutoksiin varautuminen

Mitä painoteollisuus voi sitten oppia muilta toimialoilta, kuten pakkaus- ja elintarviketeollisuudelta? Ainakin varautumisen muutoksiin. Pakkausteollisuus näyttää tässä onnistuneen paremmin kuin elintarviketeollisuus.

Painoteollisuudessakin toiminnan on pohjauduttava tiettyihin olettamuksiin ja uskomuksiin siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Samalla on varauduttava asiantuntijatkin yllättäviin muutoksiin. Strategia, tai ainakaan taktiikka, ei saa olla kiveen hakattua. Saati sitten operatiivinen toiminta.

Vaikka heikkojen signaalien tarkkailu ja vaihtoehtoisten skenaarioiden rakentaminen ovat mantranomaisina hokemina kulutettu loppuun, eivät ne toimintamalleina ole vanhentuneita. Ne ovat yhä kaikkein tärkeimpiä suunnittelun apuvälineitä.

Luovuuden merkitys ei katoa

Luovuus ja innovatiivisuus – nekin iskulauseina loppuun jauhettua kamaa – ovat tänään vähintään yhtä tärkeitä, kuin edellisen taantuman aikana. Toimintakulttuuri, jossa luovuus, sopeutuvuus, kekseliäisyys, asiantuntevuus, joustavuus ja henkilöstön mukaan ottaminen ovat enemmän kuin ontto slogan, on tuloksellisempi kuin Vanhan Liiton toimintakulttuuri.

Lohas-mallia ajatellen uskon lisäksi, että eettisesti ja ekologisesti toimiva painoalan yritys saavuttaa asiakkaiden, kuten lehden kustantajien, ja asiakkaiden asiakkaiden, kuten lukijoiden, luottamuksen muita yrityksiä paremmin. Tällä saadaan kilpailuetua. Timo Siivonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): median ilmiöitä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s