Tähtäimessä pohjoismainen paperi- ja painokeskus

Painovoima ry:n toiminnanjohtajalle, taidegraafikko Pekka Litmaselle syttyi kipinä vanhoja painokoneita kohtaan taidegrafiikan kansainvälisissä seminaareissa Tanskassa ja Saksassa vuosina 2014–2015. Seminaarien aikana järjestetyissä työpajoissa toteutettiin painotöitä ja vedossarjoja kohopainokoneilla vanhojen mestarien avulla.

Ajatus taide- ja käyttögrafiikkaa toteuttavasta painokeskuksesta vei mennessään. Taidegrafiikan edistämiseen vuonna 2002 perustettu Painovoima ry jatkoi 2016 entisen Lahden taideinstituutin taidegrafiikan pajan kehitystyötä. Se osaltaan mahdollisti pienten printers proof -painokoneiden ja kirjasimien hankinnan. Pajalla järjestettävien taidegrafiikan kurssien aikana monet osallistujat ja vierailijat kiinnostuivat painokoneista ja niiden luomasta voimakkaan reliefimäisestä painojäljestä käsin vedostetusta tekstiilijätteestä tehdyllä lumppupaperilla, jota painon yhteydessä valmistetaan.

Sattuman kautta yhdistyksen tietoon tuli 2017 valtion vanhojen painokoneiden olemassaolo ja tilaisuus niiden hankintaan. Siitä asti on käyty keskustelua mahdollisuudesta perustaa Lahteen entisen Editan painokonekokoelmista pohjoismainen paperi- ja painokeskus. Tavoitteena on luoda kokonaisuus, joka sekä avaa kirjapainon historiaa ja säilyttää ainutlaatuista laitekantaa että mahdollistaa käytännön paperi-, taide- ja kirjapainotöiden valmistamisen. Samalla hyödynnettäisiin tekstiilialan toimijoiden sivuvirtoja käsin valmistetun paperin työpajalla. Vastaavaa kokonaisuutta, joka voisi monipuolisesti palvella alan harrastajia, taiteilijoita ja matkailijoita, ei löydy Pohjoismaista. 

Omaehtoista kulttuuria tuottamaan

Hanke on ainutlaatuinen ja monipuolinen. Sillä on kaikki eväät omaehtoiseen kulttuurin tuottamiseen ja arvokkaan kulttuurihistorian säilyttämiseen sekä alan kehittämiseen ja säilyttämiseen. Lisäksi työ monipuolisen kulttuurisen ja sosiaalisen ulottuvuuden parissa kehittäisi luovien alojen työllisyyttä ja toteuttaisi kiertotalouden ja luovan talouden periaatteita.

Paperi- ja painokeskuksen tarkoitus on työllistää mm. kirjansitojamestari ja perinteisen painoteollisuuden osaajia, toteuttaa hankkeita paikallisten koulujen ja taiteilijoiden kanssa sekä järjestää aktiivista kurssitoimintaa paperinvalmistuksesta kirjansidontaan. Lisäksi suunnitteilla on kansainvälisten verkostojen taiteilijavaihtoa, kulttuurimatkailua ja seminaareja. Ennen kaikkea keskuksen tarkoitus on esitellä kirjapainotekniikoita ja konkreettisia käsin vedostettuja ja sidottuja painotuotteita sekä laadukasta käyttögrafiikkaa.

Paperi- ja painokeskuksen perimmäinen tavoite on turvata vanhat, kulttuurihistoriallisesti merkittävät valtion kirjapainolaitteet. Kokonaisuus on merkittävä. Se käsittää painokoneita ja täysimittaisen kirjansitomon Keisarillisen Senaatin Kirjapainosta lähtien aina nykypäivään asti. Suurin osa painokoneista ja laitteista on edelleen käyttökunnossa. Keskus käsittäisi paino- ja kirjansidontakoneita ja lisäksi harvinaisia työkaluja, kirjasimia ja muuta kirjapainoissa käytettyä välineistöä. Ne ovat vaarassa kadota Editan entisen painotalon jäädessä uuden asuinalueen alle.

Pelastetaan katoavaa historiaa

Painoalan voimakkaasti digitalisoituessa perinteiset painomenetelmät ovat vaarassa kadota. Painovoima ry uskoo kuitenkin menetelmien mahdollistavan myös kuntouttavaa työtoimintaa kulttuuripainotteisten, luovien menetelmien avulla. Hankkeiden avulla on ylläpidetty ja kehitetty keskuksen konseptia. Painovoima ry:n uusien tilojen myötä unelma kokonaisvaltaisesta perinteisiä tekniikoita hyödyntävästä keskittymästä on askeleen lähempänä. Huomiota hankkeelle on tullut mm Lahti – Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 -vuotta ohjaavan Kestävä Lahti -säätiön taholta.

Entinen Järvisen suksitehdas Lahden Sopenkorven teollisuusalueella on hyvää vauhtia kehittymässä luovien alojen kiertotalouskeskukseksi. Sen alin kerros muuntautuu monipuolisten käsityöpajojen kokonaisuudeksi. 1940-luvun alussa valmistunut funkkistyylinen teollisuuskiinteistö luo loistavat puitteet sekä tilojen että oivallisen sijaintinsa puolesta. Keskuksen painosali käsittää noin 350 neliötä ja paperipaja kokoelmatiloineen noin 100 neliötä.

Viime vuosien aikana on toteutettu suunnitelmia laitekannan luetteloinnista ja digitalisoimisesta. Painovoima ry on käynyt aiheesta keskustelua mm. Tekniikan museon kanssa. Luettelointityö, virtuaalinen painokeskus ja laitekannan muutto vaatii aikaa, osaamista ja taloudellista tukea yhteiskunnan eri sektoreilta. Toistaiseksi rahoitusta keskuksen ja toimintojen suunnitteluun on haettu kulttuuri- ja taidehankkeisiin keskittyvistä säätiöistä. Jatkossa toteutukseen pyritään hakemaan kokonaisvaltaisempaa rahoitusta. Sen turvin voisi luoda toiminta-alustan, joka pystyy omaehtoisesti ylläpitämään toimintaa ja laitekantaa. Tähän työhön toivotaan niin taloudellista kuin henkistä tukea myös valtakunnallisilta printtimedioilta. Lisäksi toimintaan halutaan mukaan laajasti painoalan konkareita ja aiheesta kiinnostuneita tahoja ideoimaan ja toteuttamaan keskusta, jotta jälkipolvetkin pääsisivät painomusteen jäljille. 

Teksti Pekka Litmanen, kuva Arto Salonen

___

Painovoima ry on lahtelainen luovien toimijoiden yhteisö, joka perustettiin alun perin taidegrafiikan kehittämiseen ja edistämiseen Porvoossa. Yhdistyksen toiminta aktivoitui uudelleen vuonna 2016, kun Lahden taideinstituutti lakkautettiin, ja oppilaitoksen tilat jäivät tyhjiksi. Yhdistys on sateenvarjo-organisaatio, joka yhdistää erilaisia toimijoita ja tekee yhteistyötä niin yritysten, yhdistysten, oppilaitosten kuin kunnallisten organisaatioiden kanssa.

Yhdistys järjestää tapahtumia ja tempauksia ja on mukana eri hankkeissa. Tärkeimpiä tehtäviä ovat perinteisten taidetyöpajojen ja menetelmien ylläpitäminen elinvoimaisina urbaanissa ympäristössä. Yhdistyksellä on laajat kansalliset kulttuurialan verkostot ja kontakteja kansainvälisiin paino- ja käsinvedostetun paperin työpajoihin.

Nolo tunnuskiista

Faktori-lehdistä poimittua – 50 vuotta sitten

FAKTORI 2/1971
POHJOISMAIDEN NEUVOSTON TUNNUSKILPAILU 1970.

Palkintolautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Lautakunnan mielestä kilpailun tulos on vastannut kilpailun tavoitetta – yhdistävän tunnuksen löytäminen Pohjoismaiden neuvoston toiminnalle, jota muutkin yhteispohjoismaiset elimet voivat käyttää. Kilpailuun osallistui 2 024 ehdotusta, niistä 671 ehdotusta saapui Tanskasta, 520 Suomesta, 21 Islannista, 316 Norjasta ja 496 Ruotsista.

P.S. Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti 17.2.1971 seuraavaa:

PNn TUNNUKSESTA KIISTA: EI VIISI VAAN SEITSEMÄN

Kööpenhamina (Rolf Ekman) Kysymys Pohjoismaiden Neuvoston yhteisestä tunnuksesta on kokenut hieman nolon kohtalon täällä Kööpenhaminassa. Kilpailu tunnuksesta pidettiin jo puoli vuotta sitten ja sen voitti tanskalainen Christian Tarp Jensen. Palkinnot on jo jaettu (suomalaiset Asko Kekkonen ja Pekka Martin saivat hopeaa ja pronssia) mutta nyt tunnusta ei voidakaan hyväksyä. Ahvenanmaalaiset ja färsaarelaiset ovat nostaneet asiasta metelin, kun tunnus unohtaa heidän olemassaolonsa kokonaan. Voittanut tunnus rakentuu viidestä kolmiosta asetettuna siten kuin Pohjoismaat maantieteellisesti asettuvat kartalle. Ahvenanmaalaiset ja färsaarelaiset ovat nyt sitä mieltä, että kolmioita tulee olla seitsemän. Tiistaina kävi selväksi, ettei Pohjoismaiden Neuvosto tällä istuntokaudella kykene ottamaan siihen kantaa, vaan koko tunnusasia lykkäytyy harmaaseen tulevaisuuteen.


FAKTORI 2/1971
PÄÄTOIMITTAJA PAAVO PUNAKIVEN PÄÄKIRJOITUS:

Ja noita oppsetveoksia en veä, sanoi kerran, ehkä hermostuksissaan, 1940–50-luvun vaihteessa eräs tuntemani korrehtuurinvetäjä, tosin suhteellisen iäkäs mies. Niin oli silloin – sen ajan tietyllä tavalla oireellinen, ärtynyt merkki. Tuli sitten 1950-luvun loppuvuodet ja ns. konttorioffetkoneiden esiinmarssi. Muistelen jostakin 1950-luvun lopulla, luultavasti Graafikosta, lukeneeni artikkelin, jossa eräs Ruotsin kirjapainoalan edustaja korosti erityisesti sitä, että kirjapainomiesten vakava velvollisuus on antaa ammattitaitonsa ja -tietonsa tämän uuden tekniikan käyttöön, jotta voisimme säilyttää oman asiakaspiirimme yhä edelleen palveltavanamme (sanottakoon tähän totuudenmukaisesti: ns. »leivästä» tässäkin on kysymys).

Kävi kuitenkin niin, että kirjapainoalan ihmisten ammattiylpeys ei antanut periksi konttorioffsetkoneiden tekniikalle. Tämän, silloin uuden, tekniikan myyjät osasivat sen sijaan asiansa, ja niin menivät koneet ym. vempeleet muualle kuin kirjapainoille, johon ne nyt ajatellen ilman muuta elimellisesti kuuluisivat: meistä jokainen tietää, millaista »roska»tuotetta postiluukuistamme päivittäin pudotetaan. Niin niin! Tuli 1960-luku ja tietokoneiden nopea kehittyminen ja myös sen tekniikan nopea soveltaminen kirjapainoalalle. (Näiden kaarien sisällä voitaneen mainita, että ensimmäinen ja ainoa Suomessa rakennettu matematiikkakone ESKO, »elektroninen sarjakomputaattori», valmistui 1959.) Pidetään luontevana, että tietokoneen avulla valmistettu teksti jatkokäsittelyssä on kelpoista, sanoisin, vain offsetpainokonetekniikalle.

Hiusmarrossani ja aisteissani tänään tuntuu, että viime aikojen keskustelu Suomessa offset- tai jonkin muun (syväpaino-) tekniikan ylivoimaisuudesta verrattuna vanhaan, ellen sanoisi ikivanhaan, kohopainomenetelmään, on aiheuttanut paljon ammatillista ja siihen liittyvää henkistä epävarmuutta kohopainoissa työskenteleville ihmisille. Luulisin kuitenkin kohopainomenetelmän pystyvän yhä 500-vuotisista rasitteistaan huolimatta osoittautumaan vielä hyväksi kilpailijaksi. Kirjansitomisen taito on paljon vanhempaa kuin kirjapainotaito; se kuitenkin tulee elämään kauemmin mitään muuta graafisen teollisuuden osa-aluetta. PP

Tekstin toimitti ׀ Jorma Suomi

6 kysymystä: Vastaajana Jukka Väkeväinen, 47 vuotta, Joensuu

Työnantajasi nyt? Mitkä ovat yrityksesi valtit?
Työskentelen tuotannonsuunnittelupäällikkönä PunaMusta Oy:ssä. Uskallan kehua, että PunaMusta on Suomen monipuolisin painotalo. Viime vuosina emoyhtiömme PunaMusta Media Oyj on kasvanut yritysostoilla, ja tavoitteenamme on olla asiakkaillemme kokonaisvaltainen markkinointiratkaisujen kumppani. Omaan toimenkuvaani kuuluu aikakauslehtituotannon suunnittelu Joensuun, Tampereen ja Forssan tuotantolaitoksien toiminnoissa. Tämän lisäksi työhön kuuluvat myös tuotannonohjausjärjestelmän pääkäyttäjän tehtävät ja myynnin tukitoiminnot. Toki myös paljon muuta, mutta laiska töitään luettelee.

Kuva Viola Väkeväinen 7 v.

Kuinka kauan olet ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi?
Graafisen alan opinnot aloitin Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa vuonna 1993. Siis reilut 27 vuotta on tämän kutsumustyön parissa jo tullut vietettyä. Ehdottomasti parasta työssäni ovat pirun hyvät työkaverit sekä työn vaihtelevuus, haasteellisuus ja monipuolisuus – kahta samanlaista päivää ei ole.

Mikä sai Sinut eksymään alalle, mikä kirjapainoalalla on hyvää?
Lukioaikana rakennuspuoli kiinnosti minua eniten, mutta ystäväni veljen suosituksesta hakeuduin kuitenkin kirjapainoalalle. Muutin Helsingistä Joensuuhun työharjoitteluun vuonna 1997. Tarkoitus oli vain käydä Joensuussa, mutta sille tielle tuli jäätyä. Mielenkiinto rakennusasioihin ei ole kadonnut, ne kulkevat mukana harrastuksena.

Hyvää kirjapainoalassa on paljonkin, koen alan varsin merkitykselliseksi. On hienoa nähdä omassa talossa painettuja tuotteita laajalti ympäri Suomea. Pystymme tarjoamaan painotuotteita asiakkaillemme hiilineutraalisti. Meillä on alalla paljon rautaisia ammattilaisia sekä hyvinä työntekijöinä että yhteistyökumppaneina. Huonoa on perinteisen painamisen taantuminen, suunnanmuutokseen vaikutti paljon vuonna 2012 tehty lehtien arvonlisäveron muutos. Silloin päätettiin, että lehdet eivät ole enää sivistäviä, joten niillekin voidaan laittaa arvonlisävero. Ja jakelumaksujen nousu viime vuosina on vain vauhdittanut taantumista. Alan toimintaa ei liioin helpota kotimaisen paperiteollisuuden supistuminen.

Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus?
Perinteisen painamisen tulevaisuutta en näe enää ihan niin valoisana kuin 20 vuotta sitten. Printin tarve vähenee koko ajan, painos- ja sivumäärät pienenevät, ja mainonta siirtyy sähköisiin kanaviin. Mutta ei painaminen kokonaan lopu vielä vähään aikaan. Esimerkiksi tuotepakkauksien painaminen on niitä osa-alueita, joiden suhteen toivon, että vastaavaa taantumaa ei tulisi vaan mentäisiin päinvastaiseen suuntaan.

Mille naurat, milloin hermostut?
Olenhan minä ehdottomasti puujalkavitsien ystävä. Mitä tyhmempi juttu sitä enemmän se naurattaa. Ja helpoiten verenpaineeni saa kohoamaan välinpitämättömällä asenteella. Jos työhommat eivät suju, kun vähätellään asioiden tärkeyttä eikä osata priorisoida, niin saattaa työhuoneesta muutamia perkeleitä joskus päästä.

Lempilausahduksesi tai mottosi?
Varsinaista mottoa minulla ei ole eikä lempilausahdustakaan. Mutta olen aina kaikille kertonut, että kyllä tältä graafiselta alalta vielä eläkkeelle jäädään. Työt otetaan täydellä vakavuudella, mutta itseään ei pidä loppuun polttaa.

Tekstin toimitti Tuula Sipilä.

Yhteiset tapahtumat vähissä

Olemme eläneet puolitoista vuotta pandemian aiheuttamassa poikkeustilassa. Taas olemme viimevuotisessa tilanteessa, jossa pohditaan milloin voimme kokoontua turvallisesti yhdistyksen sääntömääräiseen yhdistyksen kokoukseen.

Tavoitteena oli, että kokous voitaisiin pitää ennen syksyä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin, että kokous on viimevuotiseen tapaan siirtymässä syyskuulle. Hallitus päivittää jo kertaalleen valmistellut sääntömääräiset esitykset. Poikkeuksena muihin vuosiin verrattuna on jäseniltä tullut kokoukselle määräaikaan mennessä melkoinen määrä esityksiä. Jotkut esitykset tosin ovat osittain puutteellisia, sillä niissä ei ole ratkaisumalleja, joita esityksiin aina toivoisimme. Osin puutteellisia ovat myös esitysten perustelut.

Kirjoituksen otsikko kuvastaa hyvin yhdistyksemme toimintaa tällä hetkellä. Kaikki tietysti johtuu vallitsevasta koronatilanteesta. Ulkomaisia alamme messuja, kuten Drupa ja Fespa, on jo siirretty muutamaan kertaan, ja Fespa-messuja suunnitellaan nyt pidettäväksi lokakuussa Amsterdamissa. Kartoitamme parhaillaan yhdistyksen mahdollisuuksia järjestää yhteinen matka messuille. 

Yhdistyksen kokous tapahtumana luo hyvän mahdollisuuden tavata jäseniä ja samalla olla mukana päättämässä yhteisistä asioista. Golfmestaruuskilpailu järjestettiin kesäkuun alussa, ovathan ulkona pidettävät tapahtumat terveyden kannalta turvallisempia. Elokuussa on luvassa niin ikään ulkotapahtuma, kun lohikalastetaan Nurmeksessa. Ainoastaan yöpyminen yhteisissä tiloissa on jonkinlainen turvallisuusriski. Loppukesällä rokotuskattavuus on todennäköisesti jo niin hyvä, että riski on pieni. Perinteistä alkutalven pikkujoulu- ja teatteritapahtumaa pohditaan.

Yhdistyksemme vapaa-ajan kohteet ovat – varmaankin pandemiasta johtuen – kysyttyjä, ja käyttöasteet ovat nousseet. Yllättäen kesäkauden suosituin lomakohteemme on Ellivuoren Satuniemi. Olen miettinyt mistä kohteen suosio johtuu, ja vaikutusta on varmaankin seuraavilla asioilla: kohteen sijainti on sopiva, sillä suurin osa jäsenistämme asuu alle kolmensadan kilometrin etäisyydellä Satuniemestä. Toiseksi koko Ellivuoren alue on huimasti kehittynyt, ja alueella kaikki aktiviteetit ovat lähellä. Paikan suosion ja jäsenten palautteen perusteella Satuniemen kohdetta on ehostettu. Voit lukea jutun kohteen kunnostuksesta tästä lehdestä. Tuntuukin, että lomakohteiden tarjonta on meillä käytön suhteen oikein mitoitettu. Juuri nyt ei ole tarvetta realisoida tai hankkia uusia kohteita.

Kirjoittaessani tätä juttua oli lomakohteittemme kesäkaudesta vapaana vielä 22 viikkoa. Vielä ehtii varaamaan itselleen vapaana olevan lomaviikon. Hyvää ja turvallista kesää kaikille jäsenillemme perheineen. Tavataan yhdistyksen kokouksessa!

Aamukahvi ja tuore lehti

Postimuseon näyttely Aamukahvi ja tuore lehti on katsaus suomalaisen sanomalehden jakelun historiaan. Näyttelystä saa lisäksi tuoretta tietoa lehdenjakelusta tänään sekä valistuneen arvauksen painetun sanomalehden tulevaisuudesta.

Suursaareen kuljetettiin 1920-luvun talvina postia hiihtäen ja kelirikkoaikana jääveneillä. Leander Mattila/ Postimuseo
Suursaareen kuljetettiin 1920-luvun talvina postia hiihtäen ja kelirikkoaikana jääveneillä. Leander Mattila/ Postimuseo.

Sanomalehtien sunnuntaikantoa Lappeenrannassa vuonna 1958. Postimuseo.

Suomalaisen sanomalehden perinteet ulottuvat kauas historiaan, vuoteen 1624. Tuolloin perustettiin Ruotsin ja myös sen itäisen maakunnan Suomen ensimmäinen sanomalehti Hermes Gothicus. Lehdestä on säilynyt vain muutamia numeroita. Sen sijaan vuonna 1645 perustetun Post-Tijdenderin vaiheet tunnetaan paremmin. Se on maailman vanhin jatkuvasti ilmestyvä sanomalehti. Vuodesta 2007 se on ilmestynyt verkossa.

Näitä varhaisia sanomalehtiä tilattiin Suomeenkin. Toki aikaa kului, ennen kuin lehti tavoitti tilaajansa. Lehdet piti viedä meren yli ja toimittaa hevoskyydillä eteenpäin alueellisiin noutopaikkoihin. Sellaisia olivat mm. kirkon sakastit, joista postin sai noutaa kirkonmenojen jälkeen.

1800-luvun puolivälin jälkeen sanomalehtijulkaisujen kysyntä Suomessa alkoi kasvaa. Tällöin suurimmat lehdet alkoivat järjestää omaa varhaisjakelua. Tämä tehtiin vain lehden kotikaupungissa, jossa levikki oli suurin. Muualle Suomeen tilatut lehdet jaettiin postin välityksellä.

Kaikki lehdet aamukannon piiriin

Sanomalehtien jakelua Riihimäellä vuonna 1956. Postimuseo.

Kun uutisten ja kuvien välitys maailmalta nopeutui toisen maailmansodan jälkeen, kustantajat halusivat, että lehti tavoittaisi tilaajansa nopeammin. Ongelmana oli kuljetus. Posti jaettiin tuolloin kaksi kertaa päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Lehdet, jotka lähtivät Helsingistä aamulla postiautojen tai junan kyydissä, ehtivät ainakin saman päivän iltapäiväkantoon linjan Pori – Jyväskylä – Varkaus – Savonlinna eteläpuolella. Muualla Suomessa lehti oli tilaajalla vasta seuraavana aamuna.

Korjatakseen tilannetta ja saadakseen markkinaetua kilpailijoihinsa nähden Helsingin Sanomat ryhtyi rakentamaan 1957 omaa kuljetusorganisaatiota. Tavoitteena oli saada lehti päivän ensimmäiseen kantoon mahdollisimman monessa kaupungissa. Seuraavan vuoden keväänä lehti otti käyttöön myös lentokuljetukset. Posti vastasi Helsingin Sanomien haasteeseen, nopeutti omia kuljetuksiaan ja aloitti omat lentokuljetukset.

Kun kuljetukset nopeutuivat, haluttiin myös jakelua varhentaa. Jos lehdet oli toimitettu kaupunkiin jo viideltä aamulla, oli turha odottaa postin aamukantoa, joka alkoi yhdeksältä. Siksi posti rakensi oman varhaiskanto-organisaation, joka eriytettiin muusta jakelutoiminnasta. Tämän jälkeen tilaajat saivat lehtensä myös sunnuntaisin kotiin kannettuna.

Näin Suomessa toteutettiin kattava sanomalehtien varhaiskanto, joka koski kaikkia postin kuljetettavaksi annettuja sanomalehtiä. Se on ollut poikkeuksellinen etuoikeus suomalaisille lehdenlukijoille. Maailmalla lehdet yleensä ostetaan irtonumeroina.

Kuinka painetun sanomalehden käy?

Sanomalehtien kultakautta elettiin Suomessa juuri ennen 1990-luvun lamaa. Levikit ja sivumäärät kasvoivat. Kehityksen huipentuma oli vuosi 1990, jolloin sanomalehtien kokonaiskysyntä oli 1100 miljoonaa kappaletta.1990-luvun alun lama taittoi painettujen sanomalehtien levikin kasvun. Sitten sähköinen media alkoi syödä sekä lehtien levikkiä että mainostuloja.

Postituksessa tehtiin kiireisiä työtunteja aamuyön aikaan. Helsingin Sanomien postitusta 1959. Päivälehden arkisto.

Paperilehden asema muuttui entistä tukalammaksi, kun tilattujen painettujen sanomalehtien arvonlisävero nostettiin nollasta kymmeneen prosenttiin vuosina 2012–2013. Kustannuspaine kasvoi, lehtien hinnat nousivat ja tilaustulot vähenivät. Jakelukustannukset eivät kuitenkaan laskeneet samassa suhteessa kuin tilausten määrä.

Postimuseon näyttelyssä päädytäänkin kysymään, kuinka painetun sanomalehden käy? Jaetaanko viimeinen sanomalehti Suomessa vuonna 2030? Tällainen riski on olemassa. Se selviää tutkimusjohtaja, FT Heikki Nikalin tekemästä paperisten sanomalehtien nykytilaa ja tulevaisuutta koskevasta selvityksestä.

Heikki Nikalin tekemä selvitys on Postimuseon tilaama, ja sitä on käytetty näyttelyn tausta-aineistona. Postimuseo teetti myös tutkimuksen sanomalehtien jakelun historiasta. Sen laati FT Tuomas Hoppu. Postimuseo on julkaissut nämä tutkimukset kirjana.

Postimuseo keräsi näyttelyä varten sanomalehteen liittyviä muistoja suomalaisilta. Niitä kertyi kaikkiaan 501! Muistoja on sijoitettu näyttelyn lomaan, ja ne kertovat, kuinka tärkeä sanomalehti meille on.

Lehtipostia lastataan postilinja-auton takatilaan vuonna 1970. Postimuseo.

Näyttelyssä museovieras pääsee testaamaan, millaista on olla varhaisjakajana sähköskootterin ohjaimissa, tai hän voi istua eri aikakausia edustavien hahmojen kanssa aamukahvipöydässä. Myös jakelupäivystäjän puhelimeen voi vastata, ja luettavissa ovat kaikki Päivälehden ja Helsingin Sanomien numerot vuosilta 1889–2019.

Näyttely on esillä Postimuseossa museokeskus Vapriikissa Tampereella 28.8.2022 asti. Teksti Markku Kuusela.


Tuomas Hoppu – Heikki Nikali: Aamun lehti. Sanomalehtien jakelun historia ja tulevaisuus.

Kirjaa voi ostaa museokeskus Vapriikin museokaupasta sekä Trafiikkimuseoiden verkkokaupasta https://webshop.trafiikki.fi/

KUTSU: Lohikalastusta Nurmeksessa 13.-16.8.

Tervetuloa kalastamaan!

Aika: 13.–16.8.2021
Paikka: Lokilammet-urheilukalastusalue, Lokinvaarantie 1, 75530 Nurmes

Perjantai 13.8.
12.00 kokoontuminen ja majoittuminen
14.00 kalastuksen ohjeistus ja veneen käyttövuorot
16.00 päivällinen                                                                                   
+ kalastusta ja saunomista

Lauantai 14.8.
8.00 aamiainen
12.00 Jurmu-vaappujen esittely ja koekalastus (Hannu Tuomela)
16.00 päivällinen                                                                                                                               
20.00 iltapala                                                                                                                      
+ kalastusta ja saunomista

Sunnuntai 15.8.
8.00 aamiainen                                                                                                                  
+ perhonsidonnan salat, kalastusta ja saunomista          
16.00 päivällinen

Maanantai 16.8.            
8.00 aamiainen  
12.00 mökkien luovutus ja päätössanat

Osallistumismaksu 132 euroa (sis. majoituksen, kalastusluvan ja ruokailut) laskutetaan ilmoittautumisajan päätyttyä. Sitova ilmoittautuminen 19.7.2021 mennessä ainoastaan jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osion ilmoittautumislomakkeella. Lue sivulta myös lisätietoja tapahtumasta.

Lisätiedot: tapahtumavastaava Kari Koivisto, kari99.koivisto@dnainternet.net tai p. 050 555 5451.

Huoltoa ja kunnostusta Ellivuoressa

Kesäkauden suosituimmassa lomakohteessa, Sastamalan Ellivuoressa, on huhtikuussa uusittu kalusteita ja siistitty tiloja. Hotelli Ellivuoren ja koko matkailualueen kunnostus on kasvattanut alueen vetovoimaa.

Lomaosakkeeseemme on hankittu mm. uudet sohvat ja runkopatjat. Ruokapöytä on siirretty olohuoneeseen, ja sen tilalle keittiöön on hankittu pieni klaffipöytä. Nojatuolit ja ruokapöydän tuolit on pesty tekstiilipesurilla.

Kalustoluettelo on päivitetty ja puuttuvien tarvikkeiden tilalle hankittu mm. uusi kahvinkeitin ja mikroaaltouuni. Avattavien ikkunoiden rajoittimet on korjattu – jatkossa rajoittimia ei saa missään tapauksessa poistaa. Palaute lomakohteista on tervetullutta, ja toiveita pyritään mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan.


Teksti ja kuvat Pekka Teinilä

Sitä saa mitä pyytää

Jäiden tulo oli kuluneena talvena tiukassa. Vuoden loppuun asti odoteltiin pakkassäitä, mutta ne alkoivat vasta tammikuussa. Esimerkiksi Etelä- Kallavesi riipiytyi jääkalvoon 5.1.2021. Monen lumimyräkän jälkeen helmikuussa uskalsi jo verkon laittoa ajatella. Sen jälkeen vain varastosta verkkoja kaivelemaan ja selvittämään.

Talvikalastukseen tarvitaan myös vetonaru, tuura ja lapio. Varusteina ovat verkkokepit, sekä suorat että koukkukepit avantoihin. Sen lisäksi tarvitaan painoja ja erilliset narut, joilla verkot tiputetaan pohjaan, kun ne on vedetty avantojen väliin.

Kuhakannan elvyttämiseksi käytetään 50 millin silmällisiä verkkoja jamottuna yhteen 60-metriseksi verkoksi avannosta toiseen. Niitä saa pitää alle kymmenmetrisissä vesissä, syvemmällä täytyy olla 55 mm silmäinen verkko.

Noin kahden kuukauden aikana neljällä 60-metrisellä verkolla saatiin parissa viikossa yhteensä noin 60 kuhaa, kaksi siikaa, parikymmentä matikkaa ja haukea, joista suurin painoi 4 kiloa. Lisäksi tuli muutamia lahnan läpyköitä.

Maaliskuun lopulla ennen pääsiäistä jäiden pinta heikkenee nopeasti ja aurinko sulattaa rautajäätä ja saa sen piikille. Rautajään vahvuus hyhmäkerrosten alla on noin 5–15 cm, joten turvallisuus heikkenee nopeasti.

Teksti ja kuva Kari Koivisto

Kauppakuitin saa vielä paperisena

Kaupan kassalta saatavat kuitit ovat paperin viimeinen turvapaikka, kun pankeissa ja pk-yritysten taloushallinnossa viilataan viimeisiäkin järjestelmiä digitaaliseen muotoon. Verkossa asiointi ja sähköiset dokumentit tehostavat prosesseja ja maksamisen digitalisaatio pienentää yrityksen ilmastopäästöjä.

Sähköisten kuittien käyttöönotossa ollaan silti Suomessa vielä alkuvaiheessa yhteistyöhankkeista huolimatta. Valtio on siirtymässä sähköisen eKuitin käyttöön vuoteen 2025 mennessä.

Finanssiala ry, Taloushallintoliitto ja Gallant yhdistivät voimansa 2015 edistääkseen taloushallinnon tehokkuutta. Yhdessä tehdyn kestävän kehityksen sitoumuksen tavoitteena oli edistää resurssiviisasta ja hiilineutraalia taloutta ja osoittaa, mitä hyötyjä sähköisen taloushallinnon järjestelmiä tehostamalla saadaan.

Pk-yritysten taloushallintoa hoidetaan nykyisin valtaosin paperittomasti hyödyntäen verkkolaskutusta ja elektronista arkistointia. Siirtymä paperittomaan kirjanpitoon on ollut nopeaa. Myös kortilla maksaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta, ja koronapandemia lisäsi korttimaksamisen suosiota entisestään.

Kestävän kehityksen sitoumuksen aikana 2015–2020 verkkolaskun käyttö on kehittynyt. Sitoumuksen teon aikana valtiolle on tullut keskimäärin miljoona ostolaskua vuodessa. Sitoumuksen mittareina olleista valtion ostolaskuista tuli vuoden 2020 lopussa jo yli 95 % verkkolaskuina. Tältä osin sitoumuksen tavoitteet saavutettiin.

Lähivuosien aikana on yrityksille tulossa velvoitteita hiilijalanjäljen ilmoittamiseen esimerkiksi julkisten rakennushankkeiden tarjouskilpailujen yhteydessä. Hiilijalanjälkitiedon lisääminen yritysten väliseen rakenteiseen laskuliikenteeseen olisi tutkimisen arvoinen keino tehostaa ilmastovaikutusten seurantaa. Suomessa toteutetaan YK:n globaalia kestävän kehityksen toimintaohjelmaa kestävän kehityksen sitoumusten kautta.

Lisätietoja >>>