Kynäilyä ja tietovisailua

Olen Toivo, mutta Topiksi minua on aina kutsuttu. Synnyin talvisodan jälkeen 82 vuotta sitten vanhalla kätilöopistolla Eirassa. Pääsin armeijasta vuonna 1961, ja menin pian naimisiin. Lapsia meillä on kaksi, lapsenlapsia viisi ja lapsenlapsenlapsia kaksi.

Topi Berg. Kuva Keijo Lehto.

Graafiselle alalle ajauduin sattumalta. Olin 1950-luvulla töissä Elannon lautatarhalla Sörnäisten rantatiellä höylärin apulaisena. Elanto kuitenkin lopetti tarhan, ja jäin työttömäksi. Eräänä päivänä kuljin Kotkankadulla Yhteistyön kirjapainon ohi. Menin teknisen johtajan Aimo Tenhovuoren puheille. Oli perjantai, ja täytin sinä päivänä 19 vuotta. Seuraavana maanantaina aloitin rotaatioapulaisena.

Vuosien mittaan ylenin rotaatiotyöntekijäksi ja rotaatiopainajaksi. Itäsaksalaisella Plamagilla painettiin mm. Kansan Uutisia ja SKDL:n julkaisuja. Kirjapainometalli oli päivän sana. Stereotypiassa valetut levyt olivat raskaita nostella – me olimmekin voimamiehiä. Kymmenisen vuotta olin yötyössä: töihin mentiin 21.30, pois päästiin, kun lehti oli painettu. Työpäivän pituus oli korkeintaan neljä tuntia, mutta palkka saatiin kahdeksasta. Aikamoiset edut!

Osallistuin Faktorikoulun XIV kurssille vuosina 1974–1976. Sen jälkeen olin kaksi vuotta sitomon työnjohtajana. Vuodet 1978–1980 olin Oulun Kirjateollisuuden toimitusjohtajana. Siellä Plamag kohopainorotaation tilalle hankittiin Harris-offsetrotaatio, joka olikin oiva ostos.

Perhe pysyi Helsingissä, ja palasin takaisin Yhteistyön Herttoniemen painotaloon, johon oli hankittu itäsaksalainen Rondoset-offsetrotaatio. Olin ensin Kansan Uutisten postituspäällikkö ja sitten rotaation ja postituksen ylityönjohtaja. Siinä hommassa olin koko 1980-luvun, välillä tosin lainassa Kansan Uutisten levikkiosastolla – siellä kun tarvittiin hymyilevää miestä.

1990-luvun alussa Neuvostoliitto romahti, ja niin romahti Yhteistyökin ihan konkurssiin asti. Neuvostoliittohan oli ollut sen suurin tilaaja. Jäin taas työttömäksi. 1990-luku oli surkeaa aikaa. Myin arpoja toreilla ja pari kolme kautta olin Helsingin Jyryn kaukalopallojaoston toiminnanjohtajana. Olin portsarina ravintolan ovella ja eri tilaisuuksissa järjestyksenvalvojana. Käväisinpä Paperityössäkin työnsuunnittelijana ja hinnoittelijana.

Laman aikana vähennettiin väkeä varmuuden vuoksi, ja taas tuli potku persuuksiin. Ehkäpä siinä vaikutti sekin, että olin tullut SKP:n ja Rakennustyöväen liiton kirjapainosta. Faktoriliiton lomanviettopaikassa Niska-ahossa Kuhmon Lentuanjärven rannalla olin isäntänä monena kesänä. Minusta ei ehtinyt tulla juoppoa, kun alkoi syntyä lapsenlapsia. Hoitelin niitä aina tarvittaessa.

Suomen kielestä ja kirjoittamisesta olen pitänyt aina. Kirjoitin aikoinaan radioon hupailuja ja kuunnelmia. Ensimmäinen julkaistu kuunnelmani oli rikostarina nimeltä Kaarnalaivat. Se oli Aune Haarlan
lempikuunnelma. Pääosia esittivät Pia Hattara ja Erkki Luomala. Kun minusta tuli faktori, palkka nousi sen verran, ettei enää tarvinnut kirjoittaa lisäansion toivossa. Kirjoittaminen jäi syrjään pitkäksi aikaa. Se kaduttaa. Olen eläkkeellä taas tarttunut kynään. Kirjoitan runoja, tarinoita ja juttuja historiasta. Tarinoitten huumori on vahvin valttini, niin ovat muut sanoneet.

Johtuukohan hyvästä muistista, että kirjoitin 73-vuotiaana ylioppilaaksi yhdessä lapsenlapseni Inkan kanssa. Olen osallistunut tietokilpailuihin hyvällä menestyksellä ja myös vetänyt niitä eri tilaisuuksissa – voi sanoa, että harrastan niitä. Kaverini Pekan kanssa vedämme tietovisaa Entisten viisasten kerho vuoroviikoin Eläkeläiset ry:n nettisivuilla.

Kuulun Kävelypässit-nimiseen miesporukkaan. Me kymmenen kävelemme usein esim. Tuusulanjärven ympäri tai pitkin Sipoonkorpea. Minä olen toistaiseksi moisesta touhusta vapaalla, sillä vasemmasta jalastani katkesi reisijänne. Mutta pian palaan kuvioihin entistä vahvemmin kintuin.

Teksti Toivo Berg ja Keijo Lehto

PS . Olin hoidettavana Töölön sairaalassa ja Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa, siellä syntyi alla oleva runo.
___

TÖÖLÖN SAIRAALASSA
Olen Töölön sairaalassa
osastolla kaksi, huoneessa neljä.
Samassa huoneessa meitä on kuusi.
Minä ainoa olen ainoa mies,
loput viisi ovat naisia.

Väliverho vedetään häveliäästi eteen,
kun meille tehdään toimenpiteitä.
Mitään ei siis näy ulospäin nyt,
kun sairaanhoitaja katetroi minua.
Tämä homma on hänelle arkirutiinia.

Minä olen kuitenkin vaikea tapaus,
katetri ei millään tahdo mennä perille.
Hoitajakin ähkii, minä koetan pysytellä rentona.
Potilastoverit arvaavat, mistä on kysymys.
He ovat hiljaa, he ovat hienotunteisia.

Lopulta katetri löytää tiensä perille. Jo helpottaa.
Katetroija ja minä olemme iloisia.
Niin ovat potilastoveritkin.
Me kaikki taputamme käsiämme.
Me taputamme minulle, sairaanhoitajalle
ja toisillemme.
Me taputamme suomalaiselle terveydenhoidolle.


Topi Berg

Kujeilua vai näpertelyä?

Onko termi kuvaladonta tuttu? Jos epäröit vastatessasi, et ole varmasti ainoa. Googlekin antaa kuvaladonnalle vain kahdeksan osumaa, joista useimmat vievät joulukorttien tulostussivuille. Vain yksi osuma osuu oikeaan.

Albert Schillerin kuvaladontatyö The Antique Shop.

Google-haun perusteella voisi äkkiseltään luulla, että kuvaladontatuntemus on katoamassa. Näin ei kuitenkaan ole. Se ainoa oikea osuma nimittäin kertoo, että Grafia on myöntänyt apurahan graafikko Heikki Lotvoselle, jonka tutkimuksen otsikko on: ”Kujeilua typografisin aineksin – kuvaladonnan historiaa 1900-luvun alun Suomesta”.

Mitä kuvaladonta sitten on? Graafinen tietokirja vuodelta 1960 määrittelee sen piirroksia jäljittelevien kuvien ja koristeyhdistelmien latomiseksi, joka tehdään viivakkeiden, koristeiden ja muiden ladontamateriaalien avulla.

Kuvaladontaa on harjoitettu aina siitä lähtien, kun latojat ovat pidelleet käsissään kirjakkeita. Aina on ollut niitä, jotka ovat kokeilleet, millaisen kuvan linjoista ja muista ladontatarpeista saisi aikaiseksi. Monesti työ on jäänyt kesken, ja ladelma on pitänyt purkaa, koska siihen käytettyä materiaalia on tarvittu tilaustöiden valmistamiseen.

Joskus sinnikkäät taitajat saivat työnsä valmiiksi ja ehtivät onneksi ottaa niistä vedoksiakin. Näin kuvaladelmatyöt ovat säilyneet vedoksina näihin päiviin asti.

Heikki Lotvonen tutkimassa Walto Malmiolan kuvaladontatöiden alkuperäisvedoksia Kirjan talossa Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen toimistolla.

Suomessa tunnetuin alan taitaja oli Walto Malmiola (1893–1950), joka KK:n kirjapainossa työskennellessään valmisti useita kuvaladelmia. Niistä tunnetuin on kuva säveltäjä Jean Sibeliuksesta. Sen Malmiola teki valokuvasuurennosta apuna käyttäen. Sibelius-tauluun Malmiola käytti messinkistä viivamateriaalia noin 30 000 juoksuciceroa (noin 130 metriä) sekä välisteitä ja kvadraatteja.

Viivakkeilla ja geometrisillä ornamenteilla
tehty kuvaladelma.

Messinkinen materiaali oli arvokasta, ja sille olisi ollut käyttöä KK:n kirjapainon tuotannossa muutenkin. Mutta kirjapainon johtaja Atte Syvänne arvosti Malmiolan taitoja ja antoi hänen käyttää kirjapainon välineistöä kuvaladelmatöissään.

Kuvaladonnan tutkimus

Graafikko Heikki Lotvonen kiinnostui kuvaladontatöistä opiskellessaan Aalto-yliopistossa graafista suunnittelua. Ensin hän kiinnostui 1980-luvun tietokoneilla tehdystä ns. ASCII-grafiikasta. Siitä katse siirtyi taaksepäin, ensin kirjoituskoneella tehtyihin kuviin ja sitten kuvaladontaan.

Jatkaessaan opintojaan Amsterdamissa hän perehtyi kuvaladontaan syvällisemmin. Tällöin hän totesi, että kuvaladontaa ei ole osattu arvostaa, joten myös siihen liittyvä tutkimustieto on vähäistä. Yleisö ei ymmärtänyt, millaista työmäärää, kärsivällisyyttä, hahmotuskykyä, ammattitaitoa sekä luovuutta kuvaladelman valmistaminen edellytti. Toisaalta ammatissa toimivat pitivät kuvaladonnan harrastusta joutavana puuhasteluna, joskin osoituksena verrattomasta ammattitaidosta.

Kuvaladontaa harjoittivat kirjapainoväen lisäksi myös monet kuuluisat kirjainmuotoilijat ja typografit, mutta heidänkään kuvaladelmansa eivät ole arvostettuja tai yleisesti tunnettuja. Tämä on vahinko, sillä mielenkiintoinen kuvaladonnan maailma tarjoaa paljon silmänruokaa ja ihmeteltävää. Kuten esimerkiksi Albert Schillerin teos The Antique Shop, jota Lotvonen pitää mestariteoksena.
– Sitä tutkimalla näkee, mitä kaikkea koristekirjainten ja viivakkeiden avulla voi saada aikaan, hän toteaa.

Kuvaladontatyö, joka julkaistiin Kirjapainotaito-lehdessä vuonna 1939.

Lotvonen rajaa omassa tutkimuksessaan kuvaladontaan kuuluvaksi kaikenlaiset abstraktit ja esittävät sommitelmat, jotka on tehty typografisia viivakkeita, kirjaimedian ilmiöitä, kirjaimia, merkkejä, kliseitä ja/tai koristekirjakkeita yhdistellen. Töiden tulee olla käsin- tai Monotype-latomakoneella ladottuja.

Suomalaiset kuvaladelmat

Suomessa kuvaladelmien valmistamisen aktiivisinta aikaa oli 1900-luvun alkupuolisko. Tuolloin Kirjapainotaito-lehti julkaisi satunnaisesti kuvia niistä. Eniten niitä julkaistiin 1930-luvulla. Valitettavasti kuvien tekijöitä ei useinkaan mainittu. Kuvaladonnan vähättelyä oli Suomessakin paljon. Kirjapainotaito- lehdessä Malmiola itse nimitti Sibelius-kuvansa valmistamista kujeiluksi, kun taas lehden toimitus kutsui työtä latousnäpertelytaidon mestariteokseksi.

Sota-aikana kuvaladelmien tekoon ei kirjapainoissa ollut aikaa, ja ladontamateriaalitkin olivat kortilla. Tarvikepula jatkui 1950-luvun alkuun saakka. Vasta silloin kirjakevarastot alkoivat täyttyä uudelleen. Tuolloin kuvaladonnan konkarit olivat jo poistuneet työelämästä, eikä uusia yrittäjiä entiseen tapaan enää ilmaantunut.

Taitava käsinlatoja ja sittemmin faktorina ja toimittajana toiminut sekä Suomen Työväen Säästöpankin hallinnossa uran tehnyt Albert Karjalainen oli yksi niistä kirjaltajista, joiden tiedetään tehneen myös kuvaladontatöitä. Hänen kuten monen muunkaan suomalaisen kujeilijan töitä ei tunneta. Löytyisikö niistä tietoa lehtemme lukijoiden arkistoista tai tietolaareista? Heikki Lotvoselle voi laittaa postia kuvaladontaan liittyen. Heikin sähköpostiosoite on hlotvonen@gmail.com.

Teksti ja kuvat Markku Kuusela

Teollinen ja puoliteollinen kirjansidonta Suomessa

Miten kirjansidonta on kehittynyt 1960-luvulta tähän päivään? Teollista kirjansidontaa tehtiin isoissa kustannustaloissa pääosin automaattikoneilla. Kiinnostavampaa kirjansidonta oli puoliteollisissa kirjansitomoissa, joissa työvaiheet tehtiin erilliskoneilla jopa käsityönä.

Kirjan noukintaa tehtiin pöydän reunalla, mutta oli myös pyöriviä noukintakoneita ja joissain sitomoissa ylösottokoneita. Neulonta tapahtui käsin syöttäen erillisellä ns. heftauskoneella, joita saattoi olla useampi rinnakkain. Yleensä koneilla oli vastaanottaja neulotuille kirjan sisuksille. Sisuksen liimaus, puhtaaksileikkaus ja selän pyöristys tehtiin erilliskoneissa.

Päänauha (kapiteeli) laitettiin käsin. Kirjan kannen valmistus tapahtui yleensä linjassa: ylivedon liimaaja, pahvien ja irtoselän asettelija ja reunojen kääntäjä (ns. sisäänlyönti). Kirjan kansitus sujui kirjansitojan ja kannenvoitelijan työnä käsin, taipeen puristus taas erillislaitteella.

Puoliteollisen kirjansidonnan työvaiheet tarvitsivat monta tekijää, yleensä työntekijäjoukko oli naisvaltainen. 1960-luvun lopulla alkoi osittainen automaatio em. työvaiheiden yhdistelmillä. Käyttöön tuli mm. kone, joka liimatusta ja puhtaaksileikatusta sisuksesta alkaen pyöristi selän, liimasi ja asetteli harsovahvikkeen sekä leikkasi, liimasi ja asetti kapiteelinauhan paikalleen. Kone pyöristi ja
alisti kannen ja kansitti kirjan puristimeen.

Kirjansidonnan termistö on ollut hukassa jo pidemmän aikaa. Puhutaan mm. puoliranskalaisesta sidonnasta, kun halutaan kangas (kluutti) seläksi ja paperi ns. ylivedoksi. Tämän sidontatavan nimi on puolikluuttinen sidos. Puoliranskalainen sidos on kyseessä silloin, kun selkä ja kulmat ovat nahkaa, selässä on kohokkeet (bindit) ja yliveto on yleensä paperinen. Myös käsitys liima- tai lankaselästä on puutteellinen. Sidottu kirja on aina kovakantinen, joko liimanidotulla tai neulotulla sisuksella. Nidottu kirja on aina pehmeäkantinen, joko liimanidottu tai lankanidottu. Teksti Esko Salonen

Kynäilyä: Töölön sairaalassa

TÖÖLÖN SAIRAALASSA

Olen Töölön sairaalassa
osastolla kaksi, huoneessa neljä.
Samassa huoneessa meitä on kuusi.
Minä ainoa olen ainoa mies,
loput viisi ovat naisia.

Väliverho vedetään häveliäästi eteen,
kun meille tehdään toimenpiteitä.
Mitään ei siis näy ulospäin nyt,
kun sairaanhoitaja katetroi minua.
Tämä homma on hänelle arkirutiinia.

Minä olen kuitenkin vaikea tapaus,
katetri ei millään tahdo mennä perille.
Hoitajakin ähkii, minä koetan pysytellä rentona.
Potilastoverit arvaavat, mistä on kysymys.
He ovat hiljaa, he ovat hienotunteisia.

Lopulta katetri löytää tiensä perille. Jo helpottaa.
Katetroija ja minä olemme iloisia.
Niin ovat potilastoveritkin.
Me kaikki taputamme käsiämme.
Me taputamme minulle, sairaanhoitajalle
ja toisillemme.
Me taputamme suomalaiselle terveydenhoidolle.

Topi Berg, Helsinki

Kirjansitojamestari ei ole lukutoukka

Otsikko on lainattu Västra Nyland -lehden syntymäpäiväjutusta. Kun toimittaja kysyi Esko Saloselta, 76 v, montako kirjaa hän on sitonut, hän vastasi: ”Kyllä se miljoonissa on”. Mutta kysymykseen montako kirjaa hän on lukenut, Salonen joutui vastaamaan: ”En yhtään”.

Kirjansitojamestari Salonen ja kisälli Ottopoika. Kuva Tony Elf.

Todellisuudessa kirjansitojamestari tarkistaa jokaisen kirjan laadun ja oikeellisuuden. Kouluaikana Esko Salonen teki kesätöitä setänsä liikkeissä. Koulujen päättyessä isä käski hakeutua vakituiseen työhön, joten helsinkiläisenä Salonen marssi Siltasaarenkadulle nuorisotyönvälitykseen.

Tarjolla oli kaksi oppisopimuspaikkaa, kaideviilarin ja kirjansitojan. Jälkimmäinen homma kuulosti siistiltä sisätyöltä, joten se tuli valituksi. Hän pääsi Pitäjänmäellä sijaitsevan Kirjateos Oy:n kirjansitomoon oppipojaksi ja aloitti työt vuonna 1960 syyskuun 8. päivänä kello 7.00. Onnea oli, että työ oli monipuolista, ja hyvien kädentaitojen ansiosta taidot karttuivat nopeasti.

Kisälliajan huippuhetkiä

Usko ja luottamus osaamiseen ja taitoihin mahdollistivat vaativatkin sidontatyöt. Salonen pääsi sitomaan mm. Suomen puolustuslaitoksen lahjan presidentti Urho Kekkosen 70-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1970. Lahja oli isokokoinen, kovakantinen ja sentin paksuisiin kansiin sidottu kokonahkainen, 12-senttinen ja a3-kokoinen laitos. Kansiin prässättiin UKK:n synnyinkodin Lepikon torpan ison hirren pääty, tekstit, päivämäärät ja presidenttivaakuna.

Salonen sitoi myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerille Leonid Brezhneville albumeja ja joitain kirjoja. Nämä vaativat ja arvokkaat sidontatyöt lisäsivät puhtia edelleen.

Vuodet 1960–80 olivat vilkasta aikaa, sekä kotimaisia että pohjoismaisia kirjansidonta- ja työ- ja taitokilpailuja oli useita. Myös erilaisia kursseja, kuten taidekirjojen ja paperien marmorointiin ja kultasyrjien ja muiden tekniikoiden oppimiseen, oli paljon. Oppejaan jakoi mm. maailmalla tunnettu sveitsiläinen kirjansitoja Hugo Peller, jonka sidontatapoja Salonen on käyttänyt kilpailutöissään. Oppija kisällinajan työnäytteiden jälkeen Salonen suoritti mestaritutkinnon ja sai mestarikirjan vuonna 1972.

Uusi aika ja yrittäjyys

Vuonna 1978 Salonen oli tilanteessa, jossa hän pohti, jatkaako vieraan palveluksessa vai oman työn tekijänä. Hän valitsi yrittäjyyden. Työvuosina ja erityisesti työnjohtajana ja kirjansitojamestareiden yhdistyksen aktiivina olivat kustannustalot ja kirjapainot tulleet tutuiksi. Kerran kokouksessa hän mainitsi yrityksen perustamisesta, johon Otavan kirjansitomon johtaja Kemppainen heti totesi: ”Nyt oot perustanut oman, aamulla tulee kuorma sidottavaa”.

Salosen kirjansidonta jatkuu edelleen mielenkiintoisten projektien parissa. Hän kuuluu Suomen kirjataiteen komiteaan ja toimii siellä Mediaunionin edustajana valitsemassa vuoden kauneimpia kirjoja. Tällä hetkellä Salosella on työn alla yksi uran hienoimmista hankkeista.

– Voin hyödyntää tietotaitoani Borgåbladet-lehden korjaus- ja restaurointityöhön. Vuosikerrat ulottuvat vuodesta 1864 alkaen 1980-luvulle, kyseessä ovat siis 100 vuoden vuosikerrat, Salonen iloitsee.

Borgåbladet perustettiin vuonna 1860, ja vuonna 2015 se yhdistyi Östra Nylandin paikallislehteen. Uuden lehden nimi Östnyland. Kirjansitojamestari Esko Salonen on sitonut Östnylandin vuosikertoja sen perustamisesta alkaen.

– Pari vuotta sitten syntyi ajatus Borgåbladetin huonokuntoisten vuosikertojen entisöinnistä. Työ on hyvä tehdä nyt, kun kirjansitojia vielä on. Idea johti yhteistyöhön. Vuodesta 2021 alkaen Salonen on entisöinyt 1800-luvun lehtivuosikerrat, ja työ jatkuu muutaman kymmenen lehtivuosikerran vuosivauhdilla, kertoo Östnylandlehden päätoimittaja Helén Kurri vaativasta projektista ja sen tarkoituksesta.

Kirjansitojamestari Esko Salonen. Kuva Tony Elf.

– On kulttuuriteko, että vanhat, osittain hyvin kuluneet lehtivuosikerrat entisöidään. Vuosikerrat säilytetään arkistossa Porvoossa, ja niitä käyttävät mm. paikallishistorioitsijat ja Östnylandin toimittajat. Hanketta tukevat Östnyland/ KSF Media ja Konstsamfundet, Helén Kurri toteaa.

Teatteri-ilta Helsingissä 12.12.

Helsingin Kaupunginteatteri – Priscilla – Kuvassa Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni ja Niklas Rautén – Kuva Robert Seger, kuvankäsittely Teemu Kavasto

PAIKKA: Helsingin Kaupunginteatterin suuri näyttämö, Eläintarhantie 5.
OHJELMA: Priscilla, aavikon kuningatar -musikaali klo 19.00. Lippujen jako 18.15–18.45.

OSALLISTUMISMAKSU: Jäsen 48 €, seuralainen 97 €, sisältää lipun ja väliaikatarjoilun, maksetaan 31.10. mennessä Helsingin Seniori-faktorien tilille FI77 5720 1020 4283 93, viesti ”Oma nimi + Priscilla”.

ILMOITTAUTUMINEN: 31.10. mennessä tapahtumavastaava Heikki Immoselle. Ilmoita myös ruoka-aineallergiat. LISÄTIEDOT : Jäsensivut ja Heikki Immonen, heikki.immonen42@gmail.com tai
p. 040 516 7360.

Fespa 2022 -messut Berliinissä

Matkalaiset aurinkoisissa paluutunnelmissa Berlin-Brandenburgin lentokentällä.

Fespa Global Print Expo 2022 -messut pidettiin Berliinin messukeskuksessa touko– kesäkuun vaihteessa. Tuttuun tapaan Mediaunioni järjesti tänäkin vuonna messumatkan. Matkajärjestelyt hoiti Ikaalisten
Matkatoimisto.

Verrattuna syksyn 2021 vielä vahvasti pandemian vaikuttamiin Amsterdamin messuihin oli ilahduttavaa nähdä, kuinka suuri oli näytteilleasettajien ja messuvieraiden määrä Berliinissä. Matkamme ajoittui siten, että ryhmällämme oli käytännössä puolitoista päivää aikaa tutustua näyttelyyn. Osa ryhmästämme käyttikin koko tuon ajan tehokkaasti.

Muotoleikkuulaite. Leikkuu voidaan tehdä myös paksulle materiaalille.

Messujen pääkohteina olivat silkki- ja digitaalipainaminen, suurkuvatulostus sekä tekstiilipainaminen. painopaperille painaminen ei ollut tämän näyttelyn juttu. Myös tällä sektorilla moni toimittaja tarjoaa asiakkailleen pitkälle automatisoitua konseptia, joka sisältää tuotannonohjauksen, automatisoidun aineiston käsittelyn ja työnkulun sekä julkaisujärjestelmät eri tarkoituksiin.

Samalla kun perinteinen paperille painaminen pikkuhiljaa vähenee, tilalle kehitetään uutta. Myös alan termistö uusiutuu. Yhtenä esimerkkinä messuilla puhuttiin nyt DTF-tulostuksesta eli Direct To Foil tai Direct To Fabric.

Berliinissä sää suosi matkalaisia, aurinkoa ja lämpöä riitti. Käyttämämme hotelli on Saksan toiseksi suurin ja sijaitsee keskeisellä paikalla Alexanderplatzilla, josta matkailijoiden oli hyvä tutustua Berliinin tarjontaan. Suuri hotelli tarkoitti myös suurta ihmismäärää, eli ala-aulassa ja aamiaisella riitti väkeä ja vilskettä.

Tämän vuoden messuille osallistui 17 Mediaunionin jäsentä ja kolme seuralaista. 20 henkilön kiintiö täyttyi nopeasti, ja muutama ilmoittautui varallekin. Jos jatkossa kiinnostus vastaaville matkoille on yhtä kovaa, olisi hallituksen hyvä harkita osallistujamäärän lisäämistä muutamalla henkilöllä. Vuosittain pidettävät Fespa Global Print Expo -messut ovat ensi vuonna Münchenissä 23.–26.5.2023 ja sitä seuraavat jälleen Amsterdamissa 19.–22.3.2024.

Teksti Erkki Hänninen, kuvat Erkki Hännisen kuva-arkisto

Pikkujoulukauden avaus Tampereella 26.11.

Tervetuloa tapaamaan alan miehiä ja naisia ympäri Suomen teatterin, maittavan ruuan ja yhdessäolon merkeissä!

OHJELMA: Klo 13.00 Anastasia-musikaali Tampereen Teatterissa. Liput jaetaan klo 12.15–12.45 teatterilla. Maksullinen vaatesäilytys. Buffetruokailu esityksen jälkeen teatterissa.OSALLISTUMISMAKSU: Jäsen 83 € ja seuralainen 138 €.

ILMOITTAUTUMINEN: Sitovat ilmoittautumiset 24.10. mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osiossa. HUOM! Paikkoja on rajoitetusti, ja täytämme ne ilmoittautumisjärjestyksessä.

LISÄTIEDOT: Jäsensivut ja tapahtumavastaava Irma Piironen, p. 0400 405 562, ipiironen9@gmail.com.

Takaisin sorvin ääreen

”Takaisin sorvin ääreen” on tuttu tokaisu lomien päätyttyä. Elokuussa kesä on vielä parhaimmillaan. Helteitä riittää ja välillä sataa kaatamalla, tyypillinen kesäsää. Kesän marjat on poimittu ja pakastettu talven varalle. Lehden ilmestyessä on vielä sienestysaika ja ruskamatkojen sesonki.

Kesä 2022 on ollut tapahtumarikas. Toukokuussa oli Sign, Print & Promotion -messut Helsingin Messukeskuksessa, kesäkuun alussa Fespa-messumatka Berliiniin, kesäkuun puolivälissä golfmestaruuskilpailu Sastamalassa, koskikalastus Lieksassa, kesäillan risteily Päijänteellä ja juhannusjuhla Raaseporissa. Jäsenistö osallistui niihin aktiivisesti. Jopa niin, etteivät kaikki halukkaat aina mahtuneet mukaan. Tuleville messumatkoille on varattava enemmän paikkoja.

Syyskuussa ovat Suomi–Ruotsi-maaottelu sekä kylpylämatka Pärnuun, lokakuussa keilailumestaruuskilpailu Eurassa. Pikkujoulun avaus on Tampereella marraskuussa ja joulukuussa koulutus- ja kulttuuritapahtuma Nilsiän Tahkolla, koulutusristeily Turku–Maarianhamina–Turku sekä teatteri-ilta Helsingissä. Toivotaan runsasta osanottoa myös niihin.

Hallitukselle sorvin ääreen palaaminen tarkoittaa ensi vuoden suunnittelua. Nyt on se hetki, jolloin jäsenistön on hyvä laittaa toiveensa tiedoksi hallitukselle. Vuoden 2023 tapahtumakalenteri alkaa jo hahmottua, ja budjetti sekä toimintasuunnitelma ovat rakenteilla. Vapaa-ajankohteet on nyt toimikunnan toimesta tarkastettu; laitteet on tutkittu ja rikkoontuneet vaihdettu uusiin. Tarvikkeet on inventoitu ja hankittu uudet tarpeen mukaan. Kiitos aktiivisille jäsenille, jotka muistavat ilmoittaa puutteista. Vuokriin ei tule korotuksia. Vapaita viikkoja voi seurata nettisivuilla.

Yhdistyksen taloutta heikentää Euroopassa riehuva sotatilanne, sillä varamme on sidottu sijoituksiin, joiden arvoa yleinen epävarmuus heikentää. Paniikkiin ei ole aihetta, mutta teemme ensi vuoden budjetin vallitsevan tilanteen huomioiden.

Mukavaa syksyä!

Ari Rantanen
arska.rantanen@gmail.com | puh. 050 62 493