Ammattiliitto Prolla uusi verkkomedia

Ammattiliitto Pro haluaa tarjota entistä parempaa, laadukkaampaa ja monipuolisempaa kohdennettua sisältöä jäsenilleen.

– Pro on tehnyt pieniä digiloikahduksia jo monta vuotta. Uusia sähköisiä kanavia on otettu käyttöön sitä mukaa, kun ne ovat tulleet suuren yleisön käyttöön. Digitaaliset kommunikointikanavat ovat arkea ja ne nopeuttavat vuorovaikutteista monimediallista viestintää, kertoo viestintäjohtaja Jaana Aaltonen Ammattiliitto Prosta.

ProStooria tuottaa Otavamedia OMA. Julkaisun tuottaja on Verna Julkunen ja ulkoasun on suunnitellut digisuunnittelija Jere Saarelainen. Kuvatoimittajana on Liisa Seppo ja asiakkuuspäällikkönä Anneli Frantti.

ProStoorin päätoimittajana on Ammattiliitto Pron verkkoviestinnän päätoimittaja Katja Palhus.

– Median murros näkyy myös ammattiliiton viestinnässä. Jäsenet haluavat reaaliaikaista, ajankohtaista tietoa työelämän ilmiöistä ja omasta edunvalvonnastaan. Sähköiset kanavat ovat tähän paras vaihtoehto. ProStoorissa pureudutaan työelämän ilmiöihin syvemmälle, kun taas Pron etusivulla olevissa verkkouutisissa painopiste on nopeassa uutisoinnissa ja jäsenten näkökulmien esiin nostamisessa, kertoo Palhus.

Mukana älypuhelimessa, tietokoneella tai tabletilla

Toisin kuin lehti, ProStoori on kaikkialla mukana älypuhelimessa, tietokoneella tai tabletilla.  Ammatissa Pro -printtilehden ilmestyminen päättyi vuoden 2016 lopussa.

– Digitalisaatio marssittaa arkeemme nopeutuvalla tahdilla uusia laitteita ja uusia toimintatapoja. Tutusta ja turvallisesta luopuminen voi olla haikeaa. Olen kuitenkin oppinut elämässäni, että kannattaa uskaltaa luopua, jotta voi saada tilalle vielä parempaa. ProStoori on uutta ja parempaa, jatkaa Aaltonen.

Pro käyttää edelleenkin suomalaisia graafisen alan asiantuntijoita ja painotaloja työehtosopimusten ja markkinointimateriaalien suunnittelussa ja painattamisessa. Suosimme suomalaista ja eurooppalaista tuotantoa kaikissa materiaalihankinnoissa kerrotaan Prosta.

Lue lisää >>>

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, uutiset

Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen teema: Samassa maailmassa

Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen teema on Samassa maailmassa. Kirjallisuustapahtuma järjestetään Lahden keskustassa, kansanopiston jugendlinnassa 16.–17.6.2017. 

Kansallisen identiteetin perusta on usein luotu runoin, lauluin ja romaanein. Monumentit voivat myös murskata jotain alleen. Mitä on kansallinen kirjallisuus maailmankylässä? Onko kansallisuus rasite vai rikkaus? Näitä ja muita tärkeitä kysymyksiä nostetaan esiin kirjailijakokouksen vuoden 2017 teemassa.

”Kirjallisuuden ja kirjailijoiden merkitys inhimillisyyden ja suhteellisuudentajun lipunkantajina korostuu maailmantilanteessa, jossa konfliktit kärjistävät asenteita, synnyttävät pakolaisvirtoja ja koettelevat solidaarisuuden rajoja samaan aikaan, kun maailmantalouden rakenteet natisevat kriisien kourissa. Suomalaisen kirjallisuuskentän tehtävä on nyt kysyä ja kyseenalaistaa kansallisuuden roolia aikamme asenneilmastossa. On katsottava syvemmälle ja kysyttävä vuoden 2017 teemamme tavoin, elämmekö kaikki edelleen samassa maailmassa”, sanoo kirjailijakokouksen tapahtumajohtaja Juhani Lindholm.

Kotimaiset ja kansainväliset kirjailijat tuovat kirjailijakokouksen keskusteluissa yleisteemaan omia näkökulmiaan. Ohjelmaan kuuluu myös proosamatinea ja kansainvälinen runoilta. Kirjailijakokouksen päätyttyä kirjailijat esiintyvät myös Sanomatalossa Helsingissä 18.6. Kaikki tilaisuudet ovat yleisölle maksuttomia.

Lahden kirjailijakokouksen puheenjohtajina toimivat kirjailija Riikka Pelo ja kirjailija, toimittaja J. P. Pulkkinen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, uutiset

Helsingin Faktorilaulajat PITKÄSSÄ JUOKSUSSA– LYHYESTI

Kuoron perustamiseen Helsingin graafisen ammattikunnan keskuuteen vei aikaa lähes 80 vuotta. Perustamista yritettiin neljä kertaa alkaen vuodesta 1869 ennen lopullista onnistumista. 

Kuoro saatiin perustettua 25.11.1942 Faktorilaulajat – Faktorssångare nimisenä. Myöhemmin – vuonna 1966 – nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.

Ryhmäkuva Helsingin Faktorilaulajien täyttäessä 70 vuotta. Kuvassa seisomassa (vas.): Veikko Viljanen, Toivo Nikkanen, Kari Korhonen, Esko Ruohonen, Hannu Rättö, Arjo Rautio, Reijo Siljamäki, Harri Hynninen, Pellervo Winter, Jukka Lahti, Veikko Dolk, Kalevi Martikainen, Mikael Streng, Vesa Salminen, Oiva Salovuo ja Tapio Pättiniemi.

Jäsenten määrä on vaihdellut vuosien aikana, suurimmillaan se on ollut 46 miestä. Pitkän aikaa laulajien määrä oli vakiintunut 25 – 30 mieheen. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa laulajien määrä on 16, vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Tätä päivää

Vanhan ja uudenkin ohjelmiston harjoittelu on kuorotoiminnan ydintä. Kuoron osaaminen ja tunnettuus olivat hyvällä mallilla, siksi saimme usein vastaanottaa esiintymiskutsuja. Olemme aktiivisesti tarjoutuneet esiintymään mm. sairaaloihin, vanhainkoteihin ja vanhusten palvelutaloihin. Laululliset tervehdykset on aina otettu vastaan kiitollisuudella. Monissa kohteissa vierailumme on vakiintunut vuosittaiseksi tapahtumaksi.

Kuorolaisten keskeinen vapaa-ajan toiminta on ollut moninaista. Esimerkkeinä kuoron koko perhettä koskevat talvipäivät sekä aikuisväen keskeiset kuusenkaristajaiset. Molemmat pysyivät kuoron ohjelmassa vuosia.

Kuoro on tehnyt kotimaassa puolisoittensa kanssa monia yritysvierailuja ja erilaisia kulttuurimatkoja. Yhdessäoloa vietettiin useasti pidennetyn viikonlopun muodossa Faktoriliiton lomakylässä Kuhmossa.

Lauluharrastuksen jatkuvuuteen on suuresti vaikuttanut tekemämme ulkomaan matkat.   Kohteina ovat olleet 22 Euroopan maata, joissa monessa on vierailtu useammankin kerran. Vain kuorolaisten tekemiä matkoja ovat olleet ulkomailla pidetyt omat konsertit sekä kuorojen erilaiset yhteiskonsertit ja tapahtumat. Ulkomailta tulleisiin vierailukutsuihin on yleensä lähdetty yhdessä puolisoitten kanssa. Lisäksi reissuja on tehty vain matkailumielessä.

Kansainvälisyys toiminnassamme

Aktiivisen kansainvälisen toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuonna 1961, jolloin Stockholms Faktorsskör saapui vieraaksemme 17 miehen ja avecien voimin. Vierailun aikana pidettiin yhteinen konsertti, jossa muodostettiin kuorojemme välille veljeskuorosuhde. Aloimme vierailla toistemme luona kumpikin kerran viiden vuoden ajanjakson sisällä. Tapaamiset loppuivat jonkin ajan kuluttua ruotsalaisen kuoron lopetettua toimintansa laulajien vähetessä merkittävästi.

Kansainvälisen Faktoriunionin kutsu tulla esiintymään Saksan Faktoriunionin 75-vuotisjuhlille Berliiniin vuonna 1971 oli kuorolle merkittävä. Otimme kutsun vastaan kiitollisina ja ylpeinä saamastamme huomiosta. Matkasta tuli mieliin painuva monien värikkäitten tapahtumiensa johdosta.

Missä ikinä olemmekin liikkuneetkaan, on laulaminen se meidän juttu. Esittämämme laulut ovat olleet pääosin suomenkielisiä, mutta usein on pyritty esittämään yksi kulloisenkin kohdemaan laulu heidän omalla kielellään. Tuskin olemme aina tulleet sanoissamme ymmärretyksi, lauloimmepa millä kielellä tahansa.

Jokainen ulkomaanmatkamme on meille ollut kuin huumetta. Matkat antavat mahtavan piristysruiskeen innostukselle ja jaksamiselle meille mieluisan toiminnan parissa.

Kuoro esiintymässä Vaasanaukiolla 25.8.2016 Taiteiden yö -tapahtumaan liittyvässä KuvataidettaVaasankadulla -näyttelyn avajaisissa.

Tulevaisuuden näkymät

Tänä vuonna kuoro tulee toimineeksi 75 vuotta. Tulevaisuus tuo mukanaan monia toimintaamme vaikuttavia asioita, joihin meidän tulee löytää ratkaisuja ensi tilassa. Riittääkö nykyisillä kuoron jäsenillä vielä voimia jatkaa? Millä keinoin voisimme kartuttaa laulajien määrää? Miten saamme tarpeelliset varat toimintaamme varten?

Ikääntyminen on yksilötasolla hyvin merkittävä seikka. Kuoron tämänhetkisten jäsenten keski-ikä on noin 74 vuotta. On luonnollista, että ikääntyessämme fyysinen kunto saattaa heiketä siinä määrin, että jatkamiseen ei enää ole mahdollisuutta syystä tai toisesta. Motivaatio jatkaa harrastusta tulee koetukselle.

Laulajien saaminen kuorolaulun pariin on yhteinen ongelma lähes kaikissa mieskuoroissa. Meidän kohdallamme rajoitteena on ollut se, että emme Faktoriklubin harrastuskerhona olleet saaneet ottaa riveihimme Faktoriklubiin kuulumattomia henkilöitä. Tästä oli syntymässä todellinen uhka toiminnallemme.  Klubin kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena tuo asia korjattiin. Otimme välittömästi kuoroomme alan ulkopuolisina viisi rutinoitunutta laulajaa. Heistä kolme jatkaa yhä joukossamme.

Taloudellisessa mielessä elämme kovia aikoja. Toiminnan kivijalaksi olivat muodostuneet Faktoriklubilta sekä Faktoriliitolta, viime aikoina MDU:lta, saamamme toiminta-avustukset. Näitten avulla on minimissään saatu taattua kuorotoiminnan jatkuminen faktorikunnan piirissä näihin. Muihin kuoron yleisiin kuluihin tarvittavat varat on pääosin kerätty maksullisilla esiintymisillä sekä ilmoitushankinnalla kevätjuhliemme käsiohjelmiin.

Nyt elämme kuitenkin tätä päivää. Kuoron tukijalka murenee kovaa vauhtia. Faktoriklubin rahahanat ovat nähdäksemme täysin sulkeutuneet, maksulliset esiintymiset ovat minimissään ja ilmoituksin toimintaamme tukeneet yritykset lähes kaikonneet.

Tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa. Jaksamme vielä uskoa, että pyrkimällä eteenpäin vaikeuksista huolimatta voimme edelleen ylläpitää mieskuorolauluharrastusta maailman ainoana graafisen alan mieskuorona. On vain luotettava siihen vähäiseen valoon, mikä vielä tunnelin päästä näkyy. Peliä ei ole vielä menetetty. Eihän?

Teksti Tapio Koivuniemi, puheenjohtaja, Helsingin Faktorilaulajat

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, etusivu, uutiset

Eläkkeelle?

Eläkkeelle siirtyminen on iso elämänmuutos. Vuosikymmenten työssäolo loppuu ja sen tuomat elämänsisällöt vaihtuvat tuntemattomaan. Henkinen ja fyysinen sekä taloudellinen tilanne ja yhteiskunnallinen asema muuttuvat. Suureen muutokseen ei tarvitse rysäyttää täysillä Työturvallisuuskeskus TTK:n Minäkö eläkkeelle! -kirjanen käsittelee laajasti eläkkeelle siirtymisen vaiheita ja antaa käytännön neuvoja eläkkeelle lähtijöille, myös työpaikoille eläkkeelle siirtymisen vaikutuksien huomiointiin.

Rauno Pääkkönen: Minäkö eläkkeelle! TTK 2016. ISBN (sähköinen): 978-951-810-623-7. 53 s.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): uutiset

Faktori 1/2017 ilmestynyt!

Jätä kommentti

by | 29.3.2017 · 15.57

Hui niitä aikoja! (osa II)

Ensimmäinen yritykseeni hankittu kamera oli unkarilaissyntyisen jenkkilään muuttaneen miehen luomus. Se palveli monta vuotta manuaalisena laitteena, kellosta piti katsoa valotusaika, samoin tarkennus silmämääräisesti veiviä kääntämällä.

Laite tuli täysin palvelleena eläkeikään ja uutta oli etsittävä. Tuolloin käytetyin repromateriaali oli copyproof, ja sitä ostin Agfa Gevaertilta Espoosta. Näyttelyissä käydessäni olin ihastunut Repromaster 2001 -merkkiseen kameraan. Elimme 1970-luvun loppupuolta. Olin sopinut maanantaina tapaamisen Agfa Gevaertilla. Myyntiedustaja lupautui Helsingin rautatieasemalle vastaan. Olin ostanut junalipun ja ilmoittanut saapumisajan.

Harrastin tennistä ja meillä oli tapana pelata nelinpeliä lauantaisin. Sinä viikonloppuna pelasimme tosissamme, sillä olimme lyöneet vetoa kahdesta vodkapullosta. Ottelu oli tasaväkinen, ratkaisu jäi viimeiseen peliin, jossa minulla oli syöttövuoro. Palkinto kiilui jo silmissä nostaessani pallon ylös ja lyödessäni kovan kierteisen syötön kohti vastustajan ruutua.

Kuului paukahdus. Putosin kontilleni. Vastustajat katsoivat ihmeissään temppuani. Se oli läpisyöttö, jota en kuitenkaan ehtinyt nähdä. Seuraava havainto oli, että lääkäri tutki jalkaani ja ilmoitti lähdöstä Seinäjoen Keskussairaalaan. Nilkan nivelsiteet leikattiin, jalka kipsattiin ja minut sijoitettiin osastolle. Sunnuntaina heräsin kuumeisena ja hätääntyneenä kameran ostosreissun vuoksi. Yritin esittää hoitajalle, että pitäisi päästä illaksi kotiin, kun on Helsingin matka aamulla. Hoitajaa nauratti.

Lääkäri kävi kierroksella. Hoitaja kertoi minun suunnittelevan kotiin lähtöä huomisen Helsingin matkan vuoksi ja että potilaalla on kuumetta. Jaha, jaha, onko tärkeäkin matka? Kerroin kamerakaupasta. Lääkäri katsoi pitkään ja sanoi: ”Olet varmasti tosissasi. Ajetaan kuume pois, jotta voit lähteä. Muista varovaisuus, jalalle ei saa varata”.

Illalla pelikaverini haki minut sairaalasta ja luovutti voittopullon. Aamulla nousin Lapualta junaan. Paikkalippu oli Rovaniemeltä tulevaan pitkän junan viimeiseen vaunuun. Onneksi paikkaani vastapäätä oli vapaa penkki, johon sain nostetuksi kipsatun jalkani.

Juna saapui Helsinkiin. Viimeisestä vaunusta oli pitkä taival asemahalliin ja kädessäni oleva salkku hankaloitti kainosauvoilla liikkumista. Olisi pitänyt ottaa reppu.

Muut matkustajat häipyivät omille teilleen. Asemahallissa ei näkynyt Agfan edustajaa. Nilkkaa särki ja paita oli hiestä märkä, taisi olla kuumettakin. Menin asemaravintolaan ja tilasin viskin. Se ei vähentänyt kipua, mutta jotenkin rauhoitti ajatuksen juoksua. Maistelin pahaa juomaa tehden uuden suunnitelman, mutta sitä ennen päätin soittaa Agfalle.

Sihteeri kertoi edustajan juuri palanneen asemalta ja sanoneen, etten ollut junassa. Hän oli odottanut kaikki matkustajat, vain joku klenkkajalkainen ukko oli kainalosauvoillaan koppuroinut laiturilla.

Sanoin, että se klenkkajalkainen kipsijalka olin minä. Puhelimen toisessa päässä oli hiljaista. Sitten kuului naurua tukahduttavan naisen ääni: ”Edustaja on jo matkalla rautatieasemalle”.

Ostin Repromaster 2001 -kameran ja nautin erinomaisesta palvelusta koko päivän. Lievässä huppelissa nousin iltajunaan. Nilkkaa särki ja kipsin sisältä kutitti. Seppo Parkkonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, Parkkonen

Hanna Koikkalaisen Raja on Vuoden kaunein kirja

Suomen kirjataiteen komitea on valinnut Vuoden kauneimmaksi kirjaksi Hanna Koikkalaisen valokuvakirjan Raja (Maahenki / Musta Taide). Vuoden kauneimman kirjan graafisen suunnittelun teki Anne-Mari Ahonen.

Kilpailuraati perustelee valintaansa näin: ”Valokuvateos henkii harmoniaa ja harkittuja ratkaisuja kannesta alkaen: kluutin sävy osuu harvoin näin kauniisti yksiin kannen kuvan kanssa. Kirja on alusta loppuun ilmava ja rauhallinen. Värikylläisille kuville on annettu tilaa, ja eleetön typografia sallii kuvien kertoa tarinaa omilla ehdoillaan. Kirjan materiaalit tuntuvat käteen miellyttäviltä, ja paperi toistaa värit kauniisti. Kokonaisuus on esineenä virheetön ja kuvakerronnaltaan oivaltava.”

Rajan lisäksi Vuoden kauneimmat kirjat 2016 -kokoelmaan valittiin 24 muuta kirjaa. Teokset palkittiin Kirjataiteen kaunis kirja -kunniakirjalla. Kirjataiteen onnistuneimmat kannet -kunniakirjalla palkittiin kahdeksan kirjaa.

Suomen kirjataiteen komitealle lähetettiin arvioitavaksi 209 kirjaa. Vuoden kauneimmat kirjat osallistuvat Best Book Design from all over the World -kilpailuun ja kiertävät näyttelyissä Suomessa ja kolmessa Euroopan maassa. Kolmenkymmenen maan kauneimmat kirjat ovat esillä Shanghain kirjamessuilla elokuussa 2017 ja Leipzigin kirjamessuilla maaliskuussa 2018.

Kilpailun järjestämistä tukee Suomen Messusäätiö.

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, uutiset