Painoarvoa yrityslähtöisille puheenvuoroille

Metropoliassa käynnistyi syyslukukaudella 2020 printtimedian sivuainekokonaisuus vapaasti valittavina opintoina. Tavoitteena on vahvistaa tällä hetkellä globaalisti kasvavan printtialan osaamista Suomessa.

Koulutuksen kautta alalle haetaan osaajia, joilla on laajempaa osaamista heidän tullessaan erilaisista koulutuksellisista taustoista. Opiskelijoille annetaan lähtökohdat erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä printtialan vauhdilla muuttuviin tehtäviin.

Koulutusta on rakennettu kahdesta lähtökohdasta

Opintojen rakentamista ohjaa kaksi keskeistä näkökulmaa. Yhtäältä kynnys opiskella sivuainekokonaisuutta halutaan pitää mahdollisimman matalalla. Tällä tavoitellaan sitä, että tulevilla insinööreillä ja vaikkapa tradenomeilla tai graafikoilla on monipuolista osaamista tulevalle työuralle. Käytännön toteutuksessa tämä tarkoittaa sitä, että alkupuolen opintojaksot voi suorittaa verkkopohjaisesti sähköisellä alustalla ja siis opiskelijoiden toivomalla tavalla ajasta ja paikasta riippumatta.

Toisaalta toteutuksessa on annettu alan yritysten edustajien luennoille ja ajankohtaiskatsauksille poikkeuksellisen suuri painoarvo. Korona-ajan opetuksista viisastuneena Metropolia on videoinut Karamalmin kampuksen mediatekniikan studiossa nämä puheenvuorot etukäteen niin, että tuloksena on saatu mahdollisimman korkealaatuisia materiaaleja. Me Painovoimaa-hankkeen vastuuhenkilöt
uskomme, että näiden työelämälähtöisten videoiden kautta alan tulevaisuuden näkymät ja monet mahdollisuudet välittyvät nuorille parhaiten.

Alan rakennemuutos huomioitu

On selvä, että printtialan rakennemuutos jatkuu edelleen. Se näkyy mielestämme kolmella tavalla. Mediaan keskittyvä painaminen ei ole kasvun aluetta, eikä se sitä ole ehkä tulevaisuudessakaan. Pitää kuitenkin olla hereillä ja huomata tässä tilastollista vääristymää. Suomessa ei tilastoida ilmaisjakeluita tavalla, joka antaisi oikean kuvan tilanteesta. Oletettavasti jokainen on havainnut, että painettujen
tilattujen lehtien levikki on laskenut. Mutta samaan aikaan mainospainotuotteiden
määrä on kuitenkin kasvanut.

Toinen merkittävä muutos on pakkauspainamisen merkittävä kasvu, jonka volyymi ei kuulu graafisen tekniikan luokitukseen. Tällä hetkellä Suomessa ei siis ole käytettävissä tilastointia, joka kertoisi, mikä on todellinen muutos. Kolmas vahva muutostrendi on digipainamisen lisääntyminen. Tämä näkyy käytännöllisesti katsoen kaikilla painamisen osa-alueilla.

Hyvä yhteistyön henki

Metropolian uudessa koulutuksessa opiskelijoille pyritään kertomaan graafisesta alasta ja painamisesta mahdollisimman laajasti. Pääpaino on erityisesti perusasioiden kirkastamisessa, koska sen kautta alaan kohdistuva mielenkiinto lisääntyy. Tarjolla olleisiin viiden opintopisteen laajuisiin opintojaksoihin on saatu hyvin opiskelijoita sekä Metropoliasta että Stadin ammattiopistosta pilotoimaan sisältöä ja verkko opintojen sujuvuutta. Palautteen perusteella erityisesti keväällä 2022 on panostettu toteutusten parantamiseen ja oppimistehtävien monipuolistamiseen.

Pilottiopiskelijoita suorastaan lahjottiin ilmaisen lounaan avulla antamaan palautetta, jotta opintojaksojen toteutus olisi, ei vain hyvä, vaan huippujuttu nyt korkeakouluissa tarjolla oleviin verkkoopintoihin verrattuna.

Verkkokursseja täydentävät läsnäoloa ja laboratoriotöitä vaativat kurssit. Painotekniikan syventävissä opinnoissa on sovittu Stadin ammattiopiston kanssa, että viikolla 42 pidetään Käpylässä intensiivijakso, jossa päästään monipuolisesti käytännön tekemiseen. Olemme iloisia ja kiitollisia saumattomasta yhteistyöstä Käpylän yksikön kanssa, sillä Metropoliassa ei enää ole graafisen tekniikan laboratorioita.
Samoin on ollut hienoa havaita, että yrityksistä on mielellään annettu vetoapua sivuaineen toteuttamiselle.

Asenne ratkaisee printtimediassa

Sivuaineen tarkoituksena on antaa vahva yleiskuva alasta, sen tuotteista ja trendeistä. Tässä vaiheessa on pidättäydytty liian teknisestä näkökulmasta. Ymmärrystä pitäisi sen sijaan tulla alan eri osa-alueilta, tekniikoista ja taloudesta sekä alaan liittyvästä kestävästä kehityksestä. Me uskomme printin lumoon: painettu teksti tai kuva on edelleen ylivertainen käyttöliittymä monessa mielessä ja siihen liittyvä uudistumiskykyinen koulutus avainasemassa kehitystyössä

Teksti Hannu Saarnilehto ja Tuire Ranta-Meyer
Kuvat Metropolian kuvapankki

Hannu Saarnilehto on Painovoimaa-hankkeen projektipäällikkö ja Tuire Ranta-Meyer sen johtaja Metropoliassa. Hankkeen rahoittajina toimivat C. V. Åkerlundin mediasäätiö ja Media-alan tutkimussäätiö.


Graafisen teollisuuden trendejä 5 op – PAINOVOIMAA 3
Tämän yrityspuheenvuoroista koostuvan kolmannen opintojakson tavoite on antaa hyvä yleiskuva siitä, mikä on painotuotannon merkitys tällä hetkellä, mitä uusia asioita alalle on tulossa ja miltä asiat voisivat näyttää tulevaisuudessa.

Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on:
• ymmärrys nykyisistä mediatuotteista sekä uusista painotekniikoista ja niiden käyttökohteista
• käsitys markkinoilla toimivien yritysten tuotteista ja mikä niiden tuotannossa on tärkeää
• kuva yritysten muutosprosessista ja varautumisesta tulevaisuuteen

Opintojakson mitoitus 5 op tarkoittaa noin 125 tuntia opiskelijan työtä. Sisältö jakautuu kuuteen melko laajaan teemaan:
• tutkimus, printin tulevaisuus ja nousevat tekniikat
• digitaalinen aineiston hallinta ja prepress, laatu
• painotuotanto ja tuottavuus
• kestävä kehitys, painomateriaalit
• voimakkaan markkinamuutoksen yritykset ja printti palveluna
• logistiikka, kuljetustavat ja kuljetuskustannukset sekä niihin liittyvä sopimusjuridiikka, pakkausmerkinnät ja muut asiakirjat

Stadissa tehty: opiskelijatöitä Painokellarissa

Stadissa tehty 2022 -näyttelyssä on esillä kymmenen Stadin ammatti- ja aikuisopiston tänä vuonna media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa opiskelleen opiskelijan harjoitus- tai asiakastyötä. Opiskelijat ovat saaneet ohjausta töiden tekemisessä opettajilta, työpaikkaohjaajilta ja asiakkailta.

Kuva: Susanna Falenius. Kuva on osa näyttelyssä esillä olevaa 12 Months of Avocados -seinäkalenteria.

Työt tähän näyttelyyn valitsi raati, joka koostui opiston media-alan opettajista. Päivälehden museon nimeämä palkintolautakunta valitsee töiden joukosta parhaaksi katsomansa työn.

Voittaja julkistetaan Päivälehden museossa Taiteiden yönä 19.8.2022 järjestettävässä tilaisuudessa.

Näyttely on esillä Päivälehden museon Painokellarissa Helsingissä 12.6.–18.9.2022.

Lue lisää Stadin AO:n Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnosta.

Kaffemöötti Turussa

Alan miehet ja naiset kokoontuvat leppoisaan kaffemööttiin kuukauden viimeisenä tiistaina klo 11.00–12.00. Tervetuloa mukaan kaikki MDU:n jäsenet!

Lisätiedot: Hopeasiivet-kerhon vetäjä Jukka Naavalinna, jukka.naavalinna@gmail.com tai p. 044 519 0751. Ilmoita yhteystietosi, niin saat tietoa kerhon toiminnasta.

Kynäilyä: Meillä syödään perunaa

MEILLÄ SYÖDÄÄN PERUNAA

Lehdessä luki, että
maailmalla syödään enemmän
jotakin bataattia tai kassavaa
kuin rehellistä perunaa.

Mikä se sellainen bataatti on
saatikka sitten joku kassava.
Kyllä maailma on kumma paikka,
kun ei reilu peruna kelpaa.

Meillä sitä ihan ahmitaan.
Tavallisiin aterioihinkin saa jännää vaihtelua,
kun välillä keittää kuoriperunoita
ja välillä taas kuorimattomia.

On toki hauskaa kokeilla muutakin:
Perunamuussi, uuni-, lohko-, valkosipuli-
perunat sekä perunalastut vuoropäivinä
piristävät viikkoa kummasti.

Välillä tosin täytyy hemmotella itseään,
hylätä kotiruoat, pukea parempaa ylle
ja lähteä grillikioskille nauttimaan
ranskalaiset ketsupilla.

Topi Berg, Helsinki

Tuotanto, palvelu, yleisö

Oletko sinäkin väittänyt, ettei painotuote – sanomalehti, aikakauslehti, kirja – mihinkään kuole, ei ainakaan minun elinaikanani? Näin minäkin olen ajatellut, mutta viime aikoina luottamukseni on alkanut rapistua.
1980-luvulla opetellessani alan työtehtäviin keskittyivät yritykset lähinnä tuotteisiin ja tuotantoon, sen tehokkuuteen. Innovaatiot olivat teknisiä innovaatioita ja investoinnit korvausinvestointeja.

Myöhemmin ”painotalot” ovat yrittäneet opetella ajattelemaan asiakkaiden tarpeita ja muuttumaan (paino)palveluiden tarjoajiksi. Nyt olemme siirtyneet aikaan, jolloin yritykset etsivät yleisöjä ja miettivät, miten yleisö maksaisi rahaa kuluttamastaan mediasta. Sanomalehtien kustantajat hankkivat aikallisradioita ja toivovat löytävänsä niistä kuuntelijoita korvaamaan lehtien lukijoiden katoa. Posti tekee parhaansa tehdäkseen mahdottomaksi jaella päivittäin ilmestyvää lehteä haja-asutusalueella.

Sanomalehti ei ole enää aikoihin kelvannut kalankääreeksi. Hyvä niin, syön mielelläni kalaa ilman painoväriä. Jos paperintekijöiden lakko UPM:ssä olisi jatkunut kuukaudenkin pidempään, olisi sanomalehtipaperi loppunut ja lehtiä pienimmästä levikistä lähtien karsittu. Paluuta tuskin olisi ollut, nuorempi sukupolvi ei enää paperilehteä ota käteensä.

Ikävin puoli kehityksessä on se, että ilmaiset uutiset ovat yleensä hintansa arvoisia. Kaupallisen median uutiset ovat valitettavan usein klikkiotsikoiden pilaamia, vaikka itse juttu olisikin maksun arvoinen. Jättiyhtiöt, erityisesti Google ja Facebook, vievät ylivoimaisesti suurimman osan verkkomainontaan käytetyistä euroista. Samalla ne vievät yksityisyytemme. Jos et maksa kuluttamastasi mediasisällöstä, olet todennäköisesti itse se kohde ja sisältö, jonka tiedot myymällä ansaitaan rahaa. Toivottavasti kansallinen mediakin löytää ansaintamallinsa, koska ilman tulovirtaa ei ole rahaa maksaa palkkaa ammattilaiselle, joka seuloo meille tärkeät uutiset ja löytää niihin näkökulman.

Vakavin ongelma ovat valeuutisia välittävät trollit, joita pahimmillaan rahoitetaan tarkoitushakuisesti niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Sosiaalinen media sekä tarjoaa tilan keskustelulle että tekee sen mahdottomaksi välittämällä kärjistettyä ja perätöntä disinformaatiota.

Vaikka painettu sanomalehti kuoleekin, jään toki sitä kaipaamaan. Tuoreimmat uutiset luen valikoiduista verkon tietopalveluista ja tietysti tilaamani lehden sähköisestä palvelusta. Paperilehti toimi tänäkin keväänä hyvin ikkunoiden pesun viimeistelyssä.

Muisteloja: Lyhyesti Turun Sanomista osa 2

Warinowskin Raimo luettelopuolelta jutteli Savon Puhelimeen Marja Luttisen kanssa. Meni puoli tuntia ja puhelu loppui. Rami totesi, että huhhuh: ”Nyt mä soitan seuraavaksi Raumalle, että pysyy murteet muistissa.”

• • •

Yksi aamupäivä toimituspäällikkö Aki Tammisto saapasteli koppiin: ”Luovutan sinulle kolmannen luokan hiihtomerkin.” Syy: pakinassa ei ollut tänään yhtään virhettä. Kiitin, ja Aki poistui. Tammisto kirjoitti aikanaan pakinaa ”Ei savua ilman tulitikkuja”.

• • •

Isäni oli käymässä Turussa. Poikettiin katsomassa lehden valmistusta lauantai-iltana, kiireisimpään aikaan. Kierrettiin sivunvalmistusta ja kerroin, mitä missäkin tapahtuu ja tehdään. Isä seisahtui pomojen kopin ovelle, katseli ympärilleen ja totesi: ”Enpä uskoisi, että tuolla menolla sanomalehti syntyy, jos en itse näkisi.”

• • •

Kauppiaskadulla ollessa ruokatauolla oli usein tapana kävellä hetki kaupungilla. Työnopettaja Vikströmin Ari oli porukassa ja keksi, että ”käydääs kauppahallissa haistelemassa jälkiruokia”.

• • •

Armion Pasi teki tekstinvalmistusta. Hän tuijotti tiukasti kattoon valmistuspöydän edessä. Työnjohtaja Akkilan Antero meni ja koputti Pasia olkapäähän ja totesi, että anna nyt niiden ratsujen olla hyppimättä. Pasi oli A-luokan shakkimies ja pelaili itsekseen joskus katon ruudukossa.

• • •

Kirjapainonjohtaja Järvelän Eero soitti: ”Tänne ja heti.” No minä menin hänen huoneeseensa.
– Mitäs sinulla, kysyi Eetu.
– Soitit ja käskit tulemaan heti.
– Sulleko mä soitin, ei mun sinua tänne pitäny käskee.

Kun poistuin kuulin: ”Meni numerot sekaisin, otetaas uusiksi.”

• • •

Kun olin lähdössä Turun Sanomista, työkaverit piti pienet läksiäiset. Lehtipainon johtaja Seppo Viitanen piti puheen, antoi läksiäislahjaksi käkikellon ja totesi: ”Jyrki! Tämä ei ole muistutus siitä, että et ehtinyt
kertaakaan ajoissa töihin.” Ja naurua riitti.

Teksti Jyrki Salminen

Muisteloja (työ)elämän varrelta
Monelle on varmasti sattunut sekä hauskoja että vakavia tapahtumia elämän saatossa. Nyt on hyvä mahdollisuus kertoa niistä jäsenkunnalle lehtemme välityksellä. Julkaistuista jutuista maksamme kirjoituspalkkion. Toivomme, että mahdollisimman moni innostuisi kertomaan muistoistaan ja että niiden pääpaino olisi työelämän tapahtumissa, mutta muutkin muistot ovat tervetulleita. Kuva täydentäisi juttua mukavasti. Lähetä juttusi osoitteeseen info@mediaunioni.fi merkinnällä ”Faktorilehteen” tai postitse Mediaunioni mdu ry c/o Business Center, Taivalmäki 9, 02200 Espoo.

Uuden äärellä

Tätä kirjoittaessani koleahko vappuviikonloppu on juuri vietetty ja ensimmäinen pyhän jälkeinen arkipäivä menossa. On myös pitkähkön tauon jälkeen ensimmäinen työpäiväni. Toukokuun ensimmäisenä päivänä astui voimaan työsopimukseni Mediaunionin yhdistysfaktorina. Vuoden päivät ehdin viettää eläkkeellä, kunnes aloin kaivata kotitöiden ja remontoinnin vastapainoksi jotain osa-aikaista tekemistä. Kun sitten yhdistysfaktorin toimi MDU:ssa tuli hakuun, totesin sen olevan juuri sitä, mitä olin kaipaillut.

Markku Nikkilä

MDU :n vuosittaiset kokoukset ja tapahtumat ovat tuoneet mukanaan positiivisia kokemuksia. Olen päässyt vaihtamaan kuulumisia monien työuran aikana tapaamieni tuttujen kanssa. Suhteellisen pitkään toimin kirjapainoalalla ennen eläköitymistä.

Ensimmäinen kesätyöpaikka oli Kirjapaino Jaarlissa Hämeenlinnassa vuonna 1973 – tuosta kesästä ehti kulua 47 vuotta viimeisen työsuhteen päättymiseen. Myös isäni työskenteli kirjapainossa, joten täysin tuntemattomalle tielle en lähtenyt. Noina ”vanhoina hyvinä aikoina” oli hyvin yleistä, että usea saman perheen jäsen työskenteli alalla, jopa saman työnantajan palveluksessa.

Parin kesätyöpestin jälkeen työ graafisessa teollisuudessa jatkui oppisopimuksella ja opinnoilla kirjapainotekniikan linjalla Helsingin Teknillisessä Oppilaitoksessa. Kirjapainoteknikon tutkinnon jälkeen työskentelin useammassa graafisen alan maahantuontifirmassa myynnin, markkinoinnin ja teknisen tuen tehtävissä. Myös tuotannon esimiestehtävät tulivat tutuiksi. Työnantajia matkan varrella kertyi kymmenkunta, ja pisimmälle työsuhteelle tuli kestoa 21 vuotta.

Olen myös saanut perehtyä graafisen alan koulutukseen sekä kouluttajan että koulutettavan näkökulmasta. Teknikon tutkinnon päivitin insinööritutkinnoksi (YAMK) työn ohessa opiskellen. Hankin myös kokemusta toisen asteen sivutoimisista opetustehtävistä sekä näyttötutkintojen arvioinnista.

Kuluneiden vuosien aikana on joutunut seuraamaan alan koulutuksen voimakasta supistumista, joka koskee sekä korkeakoulututkintoja että toisen asteen koulutusta. Koulutuspaikkojen väheneminen tuntuu jopa voimakkaammalta kuin alan tuotannollinen hiipuminen.

Odottelen mielenkiinnolla ja kunnioituksella uuden työni tarjoamia kokemuksia ja haasteita, joita uskon riittävän. Toivon pystyväni palvelemaan jäsenistöä yhtä hyvin kuin aiemmat tehtävän haltijat. Kiitokset myös edeltäjälleni Hännisen Erkille yhdistysfaktorin työtehtäviin perehdyttämisestä.

Mukavaa kesää kaikille!

Markku
Yhdistysfaktori Markku Nikkilä
puh. 044 988 1040
info@mediaunioni.fi

Kohopainoa turkulaisittain

Humalistonkadulla Turun keskustassa toimii suomalaisittain harvinainen yritys, Letterpress House, käsinladonnan ja kohopainon erikoisliike.

Taiteilijatarvikkeita ja muita Letterpress Housessa myynnissä olevia tuotteita.

Kohopainon englanninkielinen nimitys letterpress on vakiintunut eri maissa toimivien pienten kohopainotekniikkaan keskittyneiden yritysten nimitykseksi. Nämä lähinnä käsityöläisputiikkeihin rinnastettavat painot poikkeavat perinteisistä kirjapainoista. Niissä valmistetaan pieniä painoksia
erikoistöistä, ja usein yrittäjä itse tekee kaikki tuotantoon liittyvät työvaiheet: suunnittelee ja hinnoittelee, hankkii tarvittavat materiaalit, latoo tekstit sekä painaa ja tekee jälkikäsittelytyöt. Alihankintana teetetään yleensä vain kuvalaatat, jos sellaisia tarvitaan.

Kirjakkeita Männistö on hankkinut siten, että pääkirjasinperheet Garamond ja Helvetica olisivat mahdollisimman täydelliset.

Näihin tehtäviin ei enää saa ammattioppia, vaan taidot täytyy hankkia itse. Alan työtehtävät opetteli itsenäisesti myös Letterpress Housen omistaja, kohopainomestari Sakari Männistö.

Raumalta lähtenyt, mutta jo pitkään Turussa asunut Männistö valmistui teolliseksi muotoilijaksi viisitoista vuotta sitten Turun ammattikorkeakoulusta. Sen jälkeen hän työskenteli muotoilun ja graafisen suunnittelun tehtävissä. Vähitellen Männistöä alkoi nyppiä, kun huolella tehdyt työt menettivät digipainossa parhaan teränsä: vastaan tuli ikäviä yllätyksiä, kun esimerkiksi musta ei ollutkaan mustaa.

Oppi kantapään kautta

Männistön tuttavalla oli kohopainokone. Sen toimintamekanismi ja laadukas jälki kiehtoivat, ja Männistö hankki itselleen pienen Adana-nykäisimen. Sen avulla kohopainon lainalaisuudet tulivat tutuiksi. Sitten olikin aika hankkia isompi tiikelikone. Etsiessään itselleen sopivaa 1900-luvun alkupuolella valmistettua tiikeliä hän päätyi Arab-merkkiseen laitteeseen, joka oli kaupan Englannissa. Männistö matkusti Englantiin, jossa tiikeli oli osiin purettuna nähtävänä, ja teki kaupat.

Männistöllä oli nyt mieleisensä laite, mutta hän ei tiennyt, miten sitä käytetään. Oli etsittävä joku, jolla olisi käytössä vastaava tiikeli. Suomessa englantilaisvalmisteinen Arab on melko tuntematon merkki, joten apua oli haettava muualta. Lopulta apu löytyikin Hollannista, kun amsterdamilainen painajamestari Thomas Gravemaker lupasi auttaa.

Tavattuaan Gravemakerin Männistö sai paitsi tarvitsemansa tiedot myös kärsivällisen oppi-isän. Miehet tapasivat myöhemmin sekä Amsterdamissa että Turussa. Lisäksi tavaksi tuli, että uusien ongelmien
ilmaantuessa Männistö soitti Gravemakerille ja kysyi neuvoa. Gravemaker alkoi kutsua näitä avunpyyntöjä ”perjantaipuheluiksi”. Kun Männistö oli päiväkaupalla yrittänyt ratkaista esiin tullutta ongelmaa, hän viikon päätteeksi soitti Amsterdamiin ja kysyi neuvoja.

Painamisen ohella Männistön oli opeteltava myös käsinladonnan taidot. Mikä tahansa kyhäelmä ei kelpaa, vaan jäljen on oltava priimaa. Alan kirjallisuus, sitkeä käytännön opettelu sekä kokemusten vaihto muiden alalla toimivien kanssa olivat metodeja, joiden avulla taito karttui.

Sakari Männistö putiikkinsa viihtyisässä takahuoneessa.

Lisää koneita

Päästäkseen tekemään monipuolisempia töitä, mm. julisteita, Männistö tarvitsi isomman painolaitteen. Sellaiseksi valikoitui saksalainen vuonna 1960 valmistunut Korrexin Hannover-mallinen vedoskone. Konekannan ohella kasvoi muukin kohopainotarpeisto: kirjakkeet sekä muut ladontatarpeet, työkalut, kastit, työpöydät ja painopaperit. Esineistö oli hajallaan kodissa, kellareissa ja sukulaisten autotalleissa. Lopulta Männistö päätti keskittää työvälineensä omaan toimitilaan Turun keskustaan. Se antoi hyvät toimintaedellytykset kohopainoyritykselle.

Sitten tuli korona, joka hiljensi myös Letterpress Housen tilauskannan ja muunkin toiminnan. Silloin esimerkiksi Männistön vetämät workshopit jäivät tauolle. Nyt ollaan menossa kohti parempia aikoja. Hääkutsuille ja muille pienpainotöille kuten ruokalistoille sekä kutsu- ja postikorteille alkaa taas olla kysyntää. Ihmiset arvostavat käsinladottuja ja kohopainossa huolella valmistettuja tuotteita.

Alan tulevaisuutta pohtiessaan Männistö kertoo, että ainoa eurooppalainen kirjasinvalaja, saksalainen Rainer Gerstenberg on kuulemma jäämässä eläkkeelle. Gerstenbergin valimosta on tähän asti saanut tilattua kaikkia tarvittavia metallikirjakkeita. Tuoreet tiedot letterpress-verkostosta kuitenkin kertovat, että Belgiassa ollaan ehkä käynnistämässä uutta kirjasinvalimoa. Latomahakojakin on taas ryhdytty valmistamaan, ja Romaniassa toimii laitos, josta saa tilattua laadukkaita uusia puukirjaimia vaikkapa itse piirretyistä malleista.

Letterpress-ammattilaisten ja -harrastajien verkosto tarjoaa tuoreiden tietojen lisäksi myös vertaistukea. Vanhemmat taiturit siirtävät ammattitaidon saloja uudelle sukupolvelle. Näin internet on tuonut uuden työkalun kohopainotaidon jatkuvuudelle. Kunhan uudet taitajat pitävät huolen laadukkaasta työnjäljestä ja vaihtavat kokemuksiaan, on gutenbergilaisen kirjapainotaidon tulevaisuus turvattu myös digiaikana

Näkymä Letterpress Housen tiloihin. Ikkunan vieressä Korrex-vedostin.

Teksti ja kuvat Markku Kuusela

Vuoden kaunein kirja on sarjakuvateos

Kirjataiteen vuoden 2021 kauneimman kirjan arvonimen on saanut Matti Hagelbergin kolmiosainen sarjakuvateos Läskimooses (Asema Kustannus). Kirjan ulkoasun on suunnitellut Matti Hagelberg. Kolmen sarjakuvakirjan huolella tehty kokonaisuus toimii jokaisella millimetrillään. Railakas liukuvärein ja yllättävin typografioin suunniteltu laatikko sulkee sisäänsä mustavalkoisen kosmisen maailmankaikkeuden.

Kannet ja selkien numerointi elegantein viivoituksin ovat ilahduttava yllätys. Kauneimmat kirjat 2021 -kokoelmaan valittiin 27 kirjaa kuudesta eri kategoriasta. Lisäksi palkittiin 11 onnistuneinta kantta.

Kauneimmat kirjat 2021 -näyttely on avoinna Kansalliskirjastossa (Unioninkatu 36, Helsinki) 31.8. asti.

Lisätietoja >>>

Yhdeksäs yhdistyksen kokous

MDU:n yhdeksänteen yhdistyksen kokoukseen ilmoittautui ennakkoon ennätykselliset 77 jäsentä, joista 67 oli paikalla. Yksi jäsen osallistui kokoukseen etäyhteyden kautta.

Ennätysmäärä jäseniä osallistui innokkaasti päätöksentekoon.Kuva Pekka Teinilä.

Suuri osallistujien määrä kertoo siitä, että jäsenistö haluaa muutosta päätöksentekoon, avoimuutta ja toiminnan laajentamista jäsentapahtumiin eri puolille Suomea. Kahdeksan vuotta on kuljettu tasaiseen tahtiin toimintavuosien toistaessa itseään vuodesta toiseen. On golfattu, keilattu, kalastettu, pidetty joulujuhlia ja koulutustapahtumia.

Avoimuutta ja rentoa meininkiä

Ennen kokouksen alkua vaihdettiin kuulumisia. Kuva Pekka Teinilä.

Puheenjohtajakauteni yhtenä tavoitteena on lisätä paikallista toimintaa ja tapahtumia, joihin koko jäsenistöllä on mahdollisuus osallistua. Samalla haluan yksinkertaistaa tapahtuma-avustuksen hakemista muuttamalla sen toiminta-avustukseksi. Kaikki järjestettävät tapahtumat on julkaistava koko jäsenistölle. Toivon myös, että hallitustyöskentely ja avoimuus lisääntyvät jäsenistön suuntaan. Tiedottaminen jäsenistölle luo luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikille. Peräänkuulutan rentoa ja hauskaa
meininkiä toimintaamme ”harrastushengessä” itse kultakin.

Muutosta työjärjestykseen

Jo vuosikausia jäsenten esittämät asiat ja ponsiesitykset on yhdistyksen kokouksessa käsitelty kohdassa ”Muut asiat”. Tällöin niiden merkitys on pudonnut pois. Olenkin sitä mieltä, että jäsenten esittämät asiat on käsiteltävä työjärjestyksen niitä koskevissa kohdissa. Henkilövalinnat menivät äänestykseen yhdistyksen hallituksen erovuoroisten ja puheenjohtajan osalta. Erovuoroisten tilalle valittiin uudelleen Jorma Suomi ja uutena Kari Koivisto.

Taloudellisesti MDU voi hyvin, niin kuin kokouksessa saimme kuulla. Mitään suuria hankintoja ei ole näköpiirissä, eikä kokous asettanut mitään erityistä kuluvalle toimintakaudelle. Kaiken kaikkiaan kokouksen kulku eteni kohta kohdalta, ja puheenvuoroja käytettiin kiitettävästi.

Forssan pojat tapasivat kokouksessa.

Talous on hyvä ja vakaa

Taloudenhoitaja Ari Luoto esitteli selkeästi viime kauden tuloslaskelman ja taseen. Yhdistyksen talous on vakaa ja tuotollinen. Tulevat vuodet näyttävät olevan arvoitus, varsinkin sijoitusten osalta. Olemme suhdanteiden armoilla. Tarkalla seurannalla pystytään reagoimaan ja toimimaan niiden mukaisesti. Kaikesta huolimatta meillä on varaa tukea jäsenistöä mitä erilaisimmissa tapahtumissa. Hyväksyn miinusmerkkisen tuloksen, jos sen selityksenä on, että ”tappio on syntynyt jäsenistön toiminnan tukemisesta”.

Vapaa-ajankohteet vetävät

Levin, Tahkon, ja Satuniemen lomakohteet ovat viime vuosina olleet kiitettävästi jäsenistön käytössä. Kunnossapito on hoidettu hyvin, ja niistä on huolehdittava myös jatkossa. Kaikissa kohteissa on paljon aktiviteetteja jokaiselle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Jos arpaonni ei osu kohdalle, kotisivuilta löytyy vapaana olevia viikkoja, joita voi hakea koko ajan.

Toimintaehdotuksia otetaan vastaan

Olen tähän kirjannut vain muutamia ajatuksia, joita kokouksen aikana syntyi. Nyt puheenjohtajuuskauden aikana haluan käsitellä asioita hyvässä ja iloisessa harrastusilmapiirissä. Jätetään ryppyotsaisuus narikkaan, ja viedään asioita hyvällä mukavuusalueella eteenpäin kaikkien jäsenten hyväksi. Odotamme hallituksessa jäsenistön esityksiä toimintamme kehittämiseksi. Pankaahan kynät sauhuamaan.

Kokousvirkailijoina toimivat puheenjohtajat Ari Ahonen ja Risto Parkkonen, sihteeri Erkki Hänninen, pöytäkirjantarkastajat Reijo Einola ja Jukka Ollikainen, ääntenlaskijat Juha-Matti Aho ja Juha Karvonen. Tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen esitteli Ari Luoto, toimintakertomuksen Erkki Hänninen, hallituksen esitykset Pekka Teinilä ja toimintasuunnitelman Jorma Suomi.

Teksti Ari Rantanen