Ruotsi-ottelu Olympiastadionilla

Helsingin uusitulla Olympiastadionilla oteltiin kahdeksan vuoden tauon jälkeen 3.–4.9.2022 yleisurheilun Suomi–Ruotsi maaottelu. Stadion rakennettiin vuoden 1940 olympialaisia varten. Toinen maailmansota esti kisat, mutta ne onnistuttiin pitämään Helsingissä viimein vuonna 1952.

Mediaunionilaiset yleisurheilun ystävät kokoontuivat Paavo Nurmen patsaalle pääsylippujen jakoon ja siirtyivät siitä kannustamaan Suomea reilun 24 000 muun katsojan joukossa. Tapahtumaan osallistui 21 jäsentä ja 9 seuralaista ympäri Suomen. Mukana oli jäseniä pääkaupunkiseudun lisäksi mm. Keuruulta, Lahdesta, Pieksämäeltä, Tampereelta ja Turusta.

Ottelu käytiin koleahkossa syyssäässä, mikä vaikutti tuloksiin. Monessa lajissa nähtiin kyllä henkilökohtaisia ennätyksiäkin. Illan kohokohtia oli, kun kesän Münchenin EM-kisojen suomalaiset mitalistit Lassi Etelätalo, Wilma Murto, Kristiina Mäkelä ja Topi Raitanen tulivat valoshown aikana esittäytymään katsojille. Toinen kohokohta oli, kun seiväshypyn tähti, ME-mies Armand Duplantis aloitti toimitsijana naisten seiväshypyssä. Suomalaisista mm. keihäänheittäjä Toni Kuusela, seiväshyppääjä Wilma Murto ja kestävyysjuoksija Topi Raitanen joutuivat jättämään kisan väliin. Myöskään Ruotsin suurin tähti Armand Duplantis ei osallistunut seiväskisaan. Hän osoitti silti hienoa maaotteluhenkeä, kun oli paikalla kuvattavana ja nimikirjoituksia jakamassa

Kannustuksemme ei riittänyt viemään Suomea johtoon ensimmäisen päivän jälkeen, eikä toinenkaan päivä tuonut sen kummempaa menestystä. Ruotsalaiset veivätkin voiton kaikilla rintamilla, Suomi voitti vain erillisen kävelymaaottelun.
Teksti ja kuva Jorma Suomi

Otava tukee lasten ja nuorten lukemista ja lahjoittaa 30 000 euroa lukemisen edistämiseen

─ Lasten ja nuorten innostaminen kirjojen maailmaan on meille Otavassa tärkeää ja haluamme tänä vuonna tukea lasten ja nuorten lukemisen edistämistä tällä lahjoituksella, kertoo Kustannusosakeyhtiö Otavan 1.1.2023 uutena toimitusjohtajana aloittava Eva Reenpää.

─ Lasten ja nuorten arki on usein täynnä kiirettä ja digitaalista viriketulvaa. Kirjan lukeminen antaa mahdollisuuden rauhoittua hetkeksi ja heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi. Samalla lapsen ja nuoren keskittymiskyky paranee ja stressi vähenee. Lukeminen luo vahvan perustan lapsen elämälle. Tarinoista nauttiminen siis kannattaa, Eva Reenpää jatkaa.

─ Lukeminen lisää ymmärrystä maailmasta, kasvattaa empatiaa ja vahvistaa keskittymiskykyä. Lukutaito antaa keinoja sanoittaa omia tunteita ja luo pohjan myös itseilmaisulle. Otavan merkittävän lahjoituksen turvin voimme tehdä entistäkin laajempaa työtä lasten ja nuorten lukemisen eteen, kertoo Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Olli Alanen.

Lasten ja nuorten säätiö käyttää Otavan lahjoituksen lasten ja nuorten lukuilon kasvattamiseen. Päiväkodeissa ja oppilaitoksissa ympäri Suomen järjestetään muun muassa tarinoiden tuottamiseen ja yhdessä lukemiseen innostavia työpajoja ja tapahtumia.

Otava on Suomen kolmanneksi suurin monialainen mediakonserni, joka koskettaa jollain tavoin lähes jokaista suomalaista. Liiketoiminta-alueemme ovat yleinen kirjallisuus, oppimisen palvelut, kauppa, aikakauslehtien kustantaminen ja verkkopalvelut.


Lisätietoja:
Kustannusosakeyhtiö Otava
Eva Reenpää
eva.reenpaa@otava.fi
050 364 9702


Lasten ja nuorten säätiö
Olli Alanen
olli.alanen@nuori.fi
050 502 5007

Painokellarin joulukorttitalkoot

Painokellarin joulukorttitalkoot ja työnäytökset järjestetään lauantaina ja sunnuntaina 10.–11.12.2022 kello 12–15.

Päivälehden museon Painokellarissa pääsee viikonlopun työpajassa valmistamaan kustomoituja joulukortteja. Herttaisiin, vanhanaikaisiin joulukorttipohjiin tehdään käsinladonnalla oma allekirjoitus. Työpajan osallistujat pääsevät kokeilemaan metallisilla irtokirjakkeilla ladontaa ammattilaisen kanssa, sillä työpajaa ohjaavat kokeneet kirjapainoalan työntekijät.

Työpaja on maksuton ja osallistuja saa tehdä enintään viisi korttia. Lapset voivat osallistua käsinladontaan aikuisen avustuksella.

Painokellarin työnäytöksessä voi tutustua digitalisaatiota edeltäneeseen kirjapainotaitoon: kohopainantaan, käsin- ja koneladontaan sekä sanomalehden taittomenetelmiin metalli- ja paperitaittotekniikan aikakausina. Työnäytösten idea on esitellä kirjapainotyön perinnettä – tätä ei juuri muualla pääse kokemaan!

Tervetuloa valmistamaan omia kirjapainohistoriallisia joulukortteja ja viettämään aikaa Painokellarin leppoisassa tunnelmassa!

Lue lisää >>>

Mielikuvitusmaailma, tulevaisuus ja eläimet hyppäsivät äitiyspakkaukseen

Suomen kuuluisin laatikko on saanut kolme uutta kuvitusta vuosille 2024–2029. Voittajatöiksi valikoituivat Heli Hyppösen ”Satumetsä”, Eveliina Muotkavaaran ”Kuvitellaan tulevaa” ja Riina Haapakallion ”Lämpö”.

Äitiyspakkaus täyttää tänä vuonna 85 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi vuodelaatikolle etsittiin uutta kuvitusta suunnittelukilpailulla. Kilpailu oli suunnattu nuorille visuaalisen suunnittelun osaajille. Kilpailuun osallistui 55 työtä, joista 9 työtä valittiin äänestykseen. Voittajat valittiin yleisöäänestyksellä.

Vuosien 2024–2025 laatikossa käytetään Heli Hyppösen suunnittelemaa kuosia ”Satumetsä”, jossa tuttuja metsän eläimiä liikkuu omassa kotiympäristössään, Suomen luonnossa. Työ sai 62,3 % Luonto ja perhe -kategoriassa annetuista äänistä.

Vuosien 2026–2027 laatikko katsoo jo pitkälle tulevaan. Laatikossa käytetään Eveliina Muotkavaaran suunnittelemaa kuosia ”Kuvitellaan tulevaa”, jossa lähdetään aikuisen ja lapsen yhteiseen mielikuvitusleikkiin aina avaruuteen asti. Työ sai 49,2 % Tulevaisuus ja perhe -kategoriassa annetuista äänistä.

Vuosien 2028–2029 laatikossa taas on Riina Haapakallion suunnittelema ”Lämpö”-kuosi, jossa metsä symboloi monelle suomalaiselle rauhaa, tasapainoa ja harmoniaa. Työ sai 72,8 % kaikista Yhteisöllisyys ja perhe -kategoriassa annetuista äänistä.

Ammattilaisraati mukana

Kelan etuuksista äitiyspakkaus herättää vuodesta toiseen ylivoimaisesti eniten kansainvälistä kiinnostusta. Äitiyspakkaus ja sen kuosi ovat myös yksi suomalaisen osaamisen käyntikortti. Raatiin haluttiin ottaa tästä syystä mukaan visuaalisen alan ammattilaiset.

Marjo Oliva Napa Arts & Licencing Agencysta on alalla pitkään toiminut taiteilijoiden agentti, joka on nähnyt uransa aikana laajan skaalan ammattikuvittajia ja kuvituksia.

– Oli aivan erityinen kunnia päästä osallistumaan tähän raatiin, joka oli hieno näköalapaikka nuorten suomalaisten kuvittajien nykykenttään. Suomalainen kuvitus on kaiken kaikkiaan tasoltaan erityisen korkeaa ja ilmaisultaan omintakeista, ja tämä tunnustetaan myös maailmalla. Upeaa oli päästä toteamaan, että sama tendenssi tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, nuorten kuvittajiemme käsissä! Kävimme läpi suuren määrän kilpailuehdotuksia, joiden joukosta esiin nousivat ammattimaisimmat ja luovimmat ratkaisut, jotka ottivat huomioon vuodelaatikon kokonaisuutena, käyttäjäryhmäänsä unohtamatta, Oliva sanoo.

Tuomas Jääskeläinen Helsingin Sanomista on puolestaan konkari art director lehtimaailmasta. Uransa aikana satoja kuvituksia tilanneena hän näkee kuvitusten mahdollisuudet niin painetuissa kuin digitaalisissa materiaaleissa.

– Olin vaikuttunut siitä kirjosta erilaisia tyylejä ja tekniikoita mitä nuoret suunnittelijat hallitsevat. Yleisöäänestyksessä voittajiksi valikoitui kuvituksia, jotka varmasti miellyttävät suurinta osaa äitiyspakkauksen saajista, Jääskeläinen toteaa.

Äitiyspakkaus on säilyttänyt vuosikymmenten aikana paikkansa lapsiperheiden ensimmäisenä etuutena. Kela jakaa vuosittain hieman alle 40 000 pakkausta. Ensisynnyttäjistä lähes kaikki valitsevat äitiyspakkauksen, ja kaikista äideistä vain kolmasosa ottaa äitiysavustuksen rahana.

Monessa perheessä laatikko toimii vauvan ensisänkynä, ja myöhemmin siinä säilytetään vauvan vaatteita ja muuta tavaraa. Laatikko ja sen kuvitus voivat näkyä perheiden arjessa hyvinkin vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Lisätietoja medialle, kuosikilpailu:
Viestinnän asiantuntija Milla Vainio
puh. 050 396 5493
etunimi.sukunimi@kela.fi

Sport Digi on ensimmäinen digitaalinen aikakauslehti

HS alkaa julkaista Suomen ensimmäistä täysin digitaalista aikakauslehteä. Sport Digin voi tilata sähköpostiin, ja se ilmestyy kerran viikossa. Se on maksuton kaikille Helsingin Sanomien digitilaajille.

Lehti on hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut aikakauslehti, ja sen ensimmäinen numero lähetetään tilaajien sähköpostiin perjantaina 18. marraskuuta. Samaan aikaan Sportin printtilehden ilmestyminen lakkaa. Printtilehden lukijamäärä on ollut 50 000 KMT 2022 -tutkimuksen mukaan ja heistä naisia on ollut 78 %.

Sport-lehti kehitetiin Sanoman aikakauslehtiryhmässä. Lehti siirtyi osaksi Helsingin Sanomia vuonna 2019. HS:n uutisen mukaan Sport-lehti on kasvattanut digitaalista lukijamääräänsä jo useamman vuoden ajan. Monet Sportin jutut ovat päätyneet Helsingin Sanomien luetuimpien artikkelien listalle.

HS perustelee kokonaan digiin siirtymistä nuorten mediakäytön muutoksilla.

Selluloosakalvo säilyttää lujuutensa myös kastuessaan

Vahva ja joustava selluloosakalvo haastaa muovin ja säilyttää lujuutensa myös kastuessaan. Aalto-yliopiston tutkijat hyödynsivät keksinnössään puun ligniinin ainutlaatuisia ominaisuuksia. Kalvo sisältää hapetukselta suojaavia antioksidantteja, mikä avaa uusia mahdollisuuksia sen hyödyntämiseen esimerkiksi pakkauksissa.

Puusta saatava selluloosa on maailman yleisin biomateriaali. Sen käyttöä muovin vaihtoehtona ovat kuitenkin rajoittaneet huono kosteudensietokyky sekä yhteensopimattomuus pehmeiden vettä hylkivien eli hydrofobisten polymeerien kanssa.

Taipuva kalvo, johon vesipisara ei imeydy. Kuva: Aalto-yliopisto / Sahar Babaeipour

Nyt Aalto-yliopiston biotuotekemian tutkimusryhmä on keksinyt menetelmän, jolla nanokokoisista selluloosasäikeistä eli nanofibrilleistä voidaan valmistaa joustavaa ja vahvaa kalvoa, joka säilyttää lujuutensa myös märkänä.

Väitöskirjatutkija Erfan Kimiaei kertoo, että komposiitin eli yhdistelmämateriaalin lujuus oli suurempi kuin pelkän nanoselluloosasta tehdyn paperin.

”Kun kalvo otettiin vedestä, se näytti samalta kuin ennen veteen laittamista. Siitä on kiittäminen hydrofobista polymeeria, joka peittää ligniinipallojen avulla selluloosan pinnan suojaten sitä vedeltä”, Kimiaei selittää.

Ligniinipallot suojaavat auringon UV-säteilyltä ja hapetukselta, mikä avaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi pakkaussovelluksiin. Tutkijat korostavat vastuullisuutta myös uusiutuvien materiaalien hyödyntämisessä.

”Vastuullisuus edellyttää sitoutumista kestävään metsänhoitoon ja lisäarvon tuottamista perinteisen biojalostamo-, sellu- ja paperiteollisuuden ulkopuolella”, Kimiaei sanoo.

Erfan Kimiaei
Väitöskirjatutkija, Aalto-yliopisto
erfan.kimiaei@aalto.fi

Syysloma on lukuloma

Kirja-alan järjestöt ja lukutaitotoimijat kannustavat taas matkalle kirjan siivin. Kirja-alan yhteinen kampanja toteutetaan nyt neljättä kertaa. Mukaan on kutsuttu kirjastot ympäri Suomen.

Lukuloma-kampanjassa kouluikäisille suunnattu tarinallinen lukuhaaste antaa uuden lukutehtävän loman joka päivälle. Kampanjan verkkosivuille lukuloma.fi on koottu kirjavinkkejä eri-ikäisille sekä lukemaan kannustavia värityskuvia. Sosiaalisessa mediassa kampanja näkyy tunnisteilla #lukuloma ja #läslov.

Kampanjan taustalla on Suomen kirja-alan järjestöjen huoli lukuinnon ja lukemisharrastuksen laskusta. Lukemisen väheneminen näkyy myös lukutaitotutkimuksissa, joiden mukaan erot erityisesti nuorten lukutaidossa ovat kasvaneet 2000-luvulla selvästi. Lukuinto voi kuitenkin puhjeta milloin vain ja lukemisharrastus voi alkaa missä vaiheessa elämää tahansa. Sähkö- ja äänikirjojen myötä kirjaan on yhä helpompi tarttua missä vain. Myös tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen on mukana tukemassa kampanjaa.

Kampanjan toteuttavat yhteistyössä Finlands svenska författareförening, Kirjakauppaliitto, Kirjasampo, Kirjastokaista, Lastenkirjainstituutti, Lukuliike – Opetushallitus, Lukukeskus, Sivupiiri, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Kirjastoseura, Suomen Kirjasäätiö, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen tietokirjailijat ja Äidinkielen opettajain liitto.

Lukulomalle >>>

Kestävää energiaa – painamalla

Aurinkoenergiaa kerätään tällä hetkellä talteen etupäässä aurinkopaneeleilla, joissa käytetään piikennostoa. Piipohjaisia aurinkopaneeleja valmistava tehdas on kuitenkin melko monimutkainen. Lisäksi valmistustekniikka vaatii korkeita lämpötiloja ja tyhjiötä – siksi tuotantolinjojen rakentaminen ja käyttäminen on kallista. Tehtaiden työolosuhteet eivät liioin ole ihanteellisia: piipöly leijailee ja muut vaaralliset kemikaalit altistavat vakaville keuhkosairauksille.

Aurinkoenergia on kuitenkin niin arvokas asia – ehkä jopa pelastus ihmiskunnalle – ettei sen hyödyntämisen kehittämistä saa jättää kesken. Eikä onneksi olekaan jätetty. On löydetty perovskiittimineraali. Oikeastaan on löydetty perovskiitin kiderakenne, jota valmistetaan myös synteettisesti. Perovskiitistä tehtyjen aurinkopaneelien valmistus ei ole vaarallista eikä tapa sitä valmistavaa tuotantohenkilöstöä ainakaan keuhkot tukkivalla piipölyllä tai kemikaalimyrkyillä.

Perovskiitti mahdollistaa hyvin ohuen kalvon käytön energian tuottamisessa, ja sen valmistus on yksinkertaista ja huomattavan edullista verrattuna vanhaan piitä hyödyntävään paneelitekniikkaan. Vielä mukavampi tieto on, että kennoston valmistus voi tapahtua erikokoisilla painokoneilla tai printtereillä. Voi hyvinkin olla mahdollista, että vanhat painotalot, jotka ennen painoivat lehtiä tai kirjoja, tuottavat tulevaisuudessa näitä uusia ”aurinkokalvoja”. Ainakin siihen voidaan valjastaa pienempiä yksiköitä, sillä tietojen mukaan kennot voidaan valmistaa mustesuihkutulostimella ja silkkipainatuksena.

Aalto-yliopisto uutisoi maaliskuussa 2020, että ”Aurinkokennoihin pystytään myös luomaan erilaisia kuvioita – tarpeiden ja toiveiden mukaan. Tekniikka vaikuttaa lupaavalta, koska kennot voidaan räätälöidä helposti kuhunkin käyttökohteeseen ja integroida suoraan esimerkiksi rakennuskomponentteihin.” Harmi kyllä, vuotta myöhemmin YLEn julkaisemassa jutussa (24.3.2021) kerrotaan, kuinka tässä on käymässä. Nimittäin Aalto-yliopisto sai kyllä hankkeelle rahoitusta viedäkseen tutkimuksen kaupallisestikin maaliin, mutta aivan liian vähän. Perovskiittitutkimusta rahoittivat Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö ja Jane ja Aatos Erkon säätiö. Mutta tuki oli vain 600 000 euroa, kun tutkimuksen loppuun vieminen ja kokeellisen tuotantolaitoksen perustaminen olisi vaatinut vähintään viisi miljoonaa euroa.

No, Puolassa ei olla asian kanssa aikailtu, ja siellä Saule Technologies -niminen yritys ja rakennusyhtiö Skanska ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja rakennuttaneet perovskiitillä vuoratun pientalon. Tämä 92,8 neliömetrin omakotitalo lähellä Poznańin kaupunkia tuotti energiaa yli 41 kWh vuodessa eli noin kolme kertaa yli sen oman tarpeen. Skanska on ilmoittanut vuoraavansa talot Puolassa, ja sen jälkeen he valloittavat koko maailman tällä uudella tekniikalla. Että näin. Hyvä Ruotsi!

Mutta, on Suomellakin vielä toivoa ja aikaa hypätä perovskiittikelkkaan. Yliopistoissa tämä tiedetään – nyt tarvitaan vielä pieni teollinen vallankumous.

Miten päädyinkään graafiselle alalle? Osa 1

Asuimme vuonna 1949 Mikkelissä, ja tammikuussa isäni kuoli 45 vuoden ikäisenä. Kokemus oli perheellemme järkyttävä, olihan isä perheen ainoa elättäjä, ja meitä oli äitini lisäksi kolme poikaa ja yksi tyttö. Äiti hätäili, miten nyt tulemme toimeen. Vaikka olin tuolloin vasta 14-vuotias, lupasin, että minä lähden koulun loputtua töihin.

Toukokuun viimeisenä päivänä menin suoraan Mikkelin Sanomiin. Olin sopinut työpaikasta heti isäni kuoleman jälkeen. Työpäiväni alkoi sterraosastolla, jossa sulatettiin ja valettiin konelatojille metalliharkkoja ja valettiin kuvat ja logot kohopainoa varten. Metallin sulatus tapahtui puulla ja siihen käytettiin ylimääräisiä kollilautoja, joita vapautui mm. paperiarkkien pakkauksista. Laudat olivat kuivia ja hyvin palavia, joten metalli saatiin pikaisesti sopivaan lämpötilaan.

Täytyy mainita, miten metallin lämpötila siihen aikaan mitattiin. Paperista taitettiin suikale, joka työnnettiin nopeasti sulaan metalliin. Jos paperi syttyi palamaan, oli metalli liian kuumaa, ja silloin laitettiin lisää metallia pataan.

Oltuani supparina ja jokapaikanpoikana siirryin käsinlatojan oppiin. Se alkoi tuntua jo oikealta ammatilta. Olin päättänyt, että koetan saada mahdollisimman paljon työkokemusta kirjapainoalan tehtävistä. Kiitos faktori Kajamaalle, joka auttoi siinä minua. Kajamaan isä oli käsinlatoja, hän oli varsinainen oppi-isäni, jota muistelen suurella lämmöllä. Hän oli asiallisen ankara, mutta osasi opettaa. Kun kerran olin purkamassa pieniä kirjasimia heittokastiin (lokerikkoihin), hän sanoi: ”Jos haluat tarkistaa, että kirjasimet ovat varmasti samaa satsia (tyyliä), niin katso, että signatuurimerkit (kirjasimen kupeessa oleva kouru, tunnuke) ovat samanlaiset. Etenkin kun ladot kastista latomahakaan, niin voit tarkistaa, että kaikki kirjasimet ovat samaa tyyppiä.” No sieltähän putkahti joskus erityyppinen kirjasin, joka nähtävästi oli eksynyt purkuvaiheessa väärään laatikkoon.

Kun käsinlatojan oppi oli ohi, pääsin konelatojaharjoittelijaksi ja siitä kokeen kautta varsinaiseksi konelatojaksi. Kokeen jälkeen tuli minun pitää valmistujaiset silloisen tavan mukaan. Vanhat konelatojat muistavat, että siinä ei auttanut pihistellä, vaan oli oltava tavan mukaiset tarjottavat. Jotkut muistivat sen seuraavana päivänä pääkipuna. Itse en tuolloin vielä harrastanut limpparia väkevämpiä.

Tammikuussa 1954 tuli kutsu armeijaan Hämeenlinnaan Ilmavoimien viestipataljoonaan tutkanjohtajakurssille. Ollessani komennuksella Helsingissä Santahaminan tutkalla joulukuussa, sain tiedon, että Mikkelin Sanomat oli mennyt konkurssiin. Se oli jo ollut odotettavissa. Mutta kuinka ollakaan, Kirjapaino Savosta, Kuopiosta, oli faktori Luukkonen ottanut yhteyttä äitiini ja kysellyt, onko pojalla töitä. Minä menin oitis neuvottelemaan tutkanjohtajan, ylikersantti Kallion kanssa, että olisi tällainen tilaisuus päästä töihin heti armeijan jälkeen. Hän oli alkuun vähän vastahakoinen, mutta lopulta hän sanoi, että jos menet, menet omalla vastuulla. Ja niin lähdin junalla Kuopioon. Samalla reissulla sain vuokrattua itselleni kortteerin Hapelähteenkadulta Miettisen mummon kamarista.
Teksti Alpo Ojapelto

Muistelojen osa 2 ilmestyy lehdessä 4/2022.

Koulutusristeily Turku-Maarianhamina-Turku 14.12.2022

AIKATAULU JA OHJELMA:
8.00 Kokoontuminen Viking Line -terminaalissa, Ensimmäinen linja 6, Turku.
8.45 m/s Viking Glory Maarianhaminaan.
9.00 Premium-aamiainen.
10.00–13.00 Sukututkimus tutuksi -koulutus.
14.10 Saapuminen Maarianhaminaan ja laivan vaihto.
14.25 m/s Viking Grace Turkuun.
14.30 Joulupöytäbuffet.
19.50 Paluu Turkuun.

OSALLISTUMISMAKSU: 30 €/jäsen.
ILMOITTAUTUMINEN: 11.11. mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osion lomakkeella.
LISÄTIEDOT: Jäsensivut ja tapahtumavastaava Jukka Naavalinna, jukka.naavalinna@gmail.com tai
p. 044 519 0751.