Kuumia uutislööppejä Japanista!

Vankilakapina Tokiossa

Päivälehden museossa avataan tammikuussa Tuula Moilasen kuratoima japanilaisesta sanomalehtiperinteestä kertova näyttely. Sen keskeisessä osassa ovat nishikie shimbun -uutisvedokset, jotka kuuluvat kiotolaisen taidekirjakauppiaan Sumio Yamazakin laajaan antiikkisten painotuotteiden kokoelmaan.

Lehtisissä julkaistut uutiset olivat kuohuttavia skandaaleja, mutta myös opettavaisia ja hyviin tekoihin kannustavia tarinoita. Moniväriset nishikie shimbun -uutisvedosten kuvalaatat leikattiin kirsikkapuulaatoille ja vedostettiin käsin.

Näyttelyssä uutisten keskeinen sisältö on käännetty suomeksi. Näyttelyvieras pääseekin visuaalisesti kiehtovalle matkalle 1800-luvun japanilaiseen uutismaailmaan. Nämä uutislehdet ovat nyt ensimmäistä kertaa esillä Suomessa.

Varas työnsi naisen sillalta jokeen.

Kuumimmat lööpit ja uutiskuvat Meij-kauden Japanista Päivälehden museossa 19.1.–28.3.2021.

Kirjastoalan palkinnot nuorelle sometähdelle ja kokeneelle ammattilaiselle

Kirjastoala palkitsee tänä vuonna kaksi ammattilaista, helsinkiläisen Henriika Tulivirran ja Lahdessa työskentelevän Marja Huuhtasen. Palkinnot jakaa Suomen kirjastoseura. Molemmat palkinnot ovat arvoltaan 500 euroa.

Henriika Tulivirta on nuori sometähti, jonka ansiosta yhä useammat ihmiset ovat innostuneet lukemisesta, kirjallisuudesta ja kirjastoista. Tulivirta tekee lukemisesta helppoa ja madaltaa kynnystä tarttua kirjaan. Hänen työnsä on kirjaston ytimessä ja edistää tuoreella tavalla kirjaston perinteistä sivistystehtävää.

Tulivirta tuo esille kirjastotyön parhaita puolia ja innostaa esimerkillään alalle hakeutuvia nuoria. Hän tekee työtään innostuksella, joka säteilee laajasti ulospäin.

Tulivirta on työskennellyt erikoiskirjastovirkailijana Helsingin kaupunginkirjastossa lasten ja nuorten parissa. Tulivirta on tunnettu aktiivisesta työstään somekanavilla. Tällä hetkellä hän on suunnittelijana lasten ja nuorten kirjallisuutta yhteen kokoavassa kirjastojen verkkopalvelussa.

”Tuntuu tosi ihanalta. Tämä on valtava kunnianosoitus ja urani kohokohtia kirjastossa. Tämä on vähän kuin kirjastomaailman Oscar-palkinto. Palkinto viestittää samalla muille nuorille kirjastoalan työntekijöille, että intohimo työtä kohtaan on tärkeintä”, Henriika Tulivirta kertoo.

Tulivirta palkitaan Suomen kirjastoseuran Hilkka M. Kauppi -tunnustuspalkinnolla.

Marja Huuhtanen palkitaan pitkän linjan työstään kirjastoalalla. Huuhtasen työpanos erityisesti Etelä-Karjalan alueen kirjastojen kehittämiselle on ollut innostava ja tavoitteellinen. Huuhtanen on vaikuttanut vahvasti siihen, että alueelle saatiin kuntien kirjastojen yhteenliittymä eli Heili-kimppa vuonna 2013.

Erityisesti sanataide ja lasten lukemaan innostaminen ovat tärkeitä Huuhtaselle. Hän on toiminut aktiivisesti Kirjoittajayhdistys Palttassa ja ideoinut monia lukemiseen innostavia kehityshankkeita.

Huuhtasen kirjastoura alkoi Imatralta vuonna 1989 ja hän on tehnyt merkittävän työuran Imatran kaupunginkirjastossa kirjastonhoitajana ja kirjastonjohtajana. Nyt Huuhtasen ura jatkuu Lahdessa lähikirjastopalvelujen palvelupäällikkönä.

”Olen yllättynyt. Tuntuu hyvältä ja kiitolliselta. Koen, että tämä kirjastoyhteisön tuki on arvokasta”, Huuhtanen sanoo.

Huuhtanen palkitaan Suomen kirjastoseuran Mikko Mäkelä -tunnustuspalkinnolla.

Lisätietoja: http://suomenkirjastoseura.fi

Suomen kirjastoseura on kansalaisjärjestö, joka edistää kirjastojen asemaa. Seura julkaisee Kirjastolehteä, kampanjoi Kirjaston päivänä ja järjestää valtakunnalliset Kirjastopäivät.

Äänikirjaa kuuntelemalla voi auttaa vähäosaisia

Juha Mäntylä (toim.): Joulukalenteri Special, REUNA 2020. Adventtikalenteri äänikirjan muodossa!

Kirjailijat ovat jo kuutena jouluna lahjoittaneet Joulukalenteri-kirjojen tekijänpalkkionsa hyväntekeväisyyteen.

Tänä vuonna ilmestyi sekä kuudes painettu kirja Joulukalenteri – Hotelli Sylvia että ensimmäinen äänikirja Joulukalenteri Special.

Kaikkien kirjojen palkkiot lahjoitetaan tänä vuonna Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyö -säätiölle tuomaan parempi joulu vähäosaisille.

Kun kirjailija Juha Mäntylä ideoi ensimmäistä kirjaa Joulukalenteri – 24 jännityskertomusta, kirjoittajiksi kutsuttiin dekkaristeja. Seuraavissa kirjoissa teemat vaihtelivat ja osa kirjoittajistakin vaihtui. Lahjoituskohteita olivat vuosien mittaan mm. Tukikummit-säätiö ja viime vuonna Utön saarikoulu.

Sarjan viimeiseksi jäävässä painetussa kirjassa Joulukalenteri – Hotelli Sylvia kirjoittajat saivat kukin yhden hotellihuoneen, josta löytyy jokin merkityksellinen esine. Koska osa painetuista kirjoista on jo loppuunmyyty, Reuna-kustantamo päätti koota parhaat palat kolmesta ensimmäisestä kirjasta äänikirjaksi. Hyväntekeväisyyspotti karttuu siis nyt myös äänikirjan latauksista.

Joulukalenteri Special -äänikirja sisältää 24 tarinaa, jotka on valittu kolmen ensimmäisen kokoelman 72 tekstistä. Jokaisella tarinalla on eri kirjoittaja, puolet naisia ja puolet miehiä. Lukijoina ovat iloinen nuori naisääni Ilona Pilli ja tunnelmallinen vanhan herran ääni Ilkka Trygg.

Lisätietoja:  REUNA Kustantamo ja kirjakauppa Oy

Selkokieli tuo lukemiseen tasa-arvoa

Jo yli 10 prosenttia suomalaisista hyötyy selkokielestä, joka on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä yksinkertaisempaa. Selkokielen tarve vaihtelee eri ikäkausina. Uusimman vuoden 2019 selkokielen tarvearvion (Juusola 2019) mukaan lapsista ja nuorista jopa 11–18 % hyötyy selkokielestä.

Selkokieltä tutkinut Leealaura Leskelä (2019, 60) korostaa, että tähän siirtymävaiheeseen tulisi tarjota heikosti selviytyville nuorille erilaisia kielellisiä tukitoimia. Tukiopetuksen lisäksi monet kielellisesti heikommat oppilaat, mukaan lukien myös suomea äidinkielenään puhuvat, tarvitsevat oppimateriaalia ja opetusta, jossa kieltä on muokattu helpommaksi.

Lapsille ja nuorille ilmestyy nykyisin jo ilahduttavan paljon selkomukautuksia suosituista kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista. Selkokirjoja ryhdyttiin julkaisemaan Suomessa jo 1980-luvulla, mutta lasten ja nuorten selkokirjojen määrä on lähtenyt nousuun vasta vuosituhannen taitteessa.

Selkokielen laatua valvoo Selkokeskuksen alainen selkokirjatyöryhmä, joka myöntää selkologon kirjoille, jotka täyttävät kriteerit. Selkokirjojen julkaiseminen, kirjoittaminen, kuvittaminen ja markkinointi vaatii erityisosaamista.

Tietoisuus selkokirjallisuuden hyödyistä kouluopetuksen osana sekä yleinen arvostus on viime vuosina lisääntynyt. Suomen Kulttuurirahaston ja Lastenkirjainstituutin Lukuklaani-hankkeen (2028–2019) https://lukemo.fi/tyokaluja-lukemiseen/lukuklaani/ylakoulu/ kautta kaikkiin Suomen yläkouluihin toimitetuista kirjapaketeista löytyy selkokirja.

Teksti: Päivi Heikkilä-Halttunen, lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkija, kriitikko, tietokirjailija ja kouluttaja.

Lähde: https://www.kirjasampo.fi/fi/sivupiiri-uudet-nuorten-selkokirjat-auttavat-lukujumissa

Taianomaiset hevoskuvat voittivat Vuoden 2020 Fotofinlandian

Porilaisen Johanna Sjövallin taianomainen kuvasarja Magic of Horses voitti Suomen suurimman valokuvakilpailun 10 000 euron pääpalkinnon. Ammatti- ja harrastajavalokuvaajille suunnatun Fotofinlandia 2020 -kilpailun voittajat julkistettiin 2.11. palkittujen kuvien näyttelyavajaisissa Ideaparkissa Lempäälässä.

Tuomariston mukaan päävoittaja ja muut kilpailun seitsemässä eri sarjassa palkitut kuvaajat edustivat kisassa kansainvälisestikin valokuvauksen huipputerävää osaamista ja luovuutta. Tämän vuoden kilpailussa suosituimman genren, luontokuvauksen, lisäksi nousussa olivat henkilö- ja ihmiskuvaus.

Ensikertalainen voittajaksi

Johanna Sjövall aloitti ammattikuvaajana vuonna 2006 ja on voittanut useita alan tunnettuja kotimaisia ja ulkomaisia kilpailuja. Hän on suorittanut valokuvaajan ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ja alan arvonimistä hänellä on muun muassa Suomen ammattivalokuvaajien myöntämä mestarinarvo.

Tuomaristo perusteli voittajavalintaansa: Johanna Sjövallin kuvat ovat yhtä suurenmoisia ja vaikuttavia kuin hänen kuvauskohteeksi valitsemansa hevoset. Yksittäiset kuvat ja niihin taidokkaasti vangitut hetket muodostavat kokonaisuutena mieleen jäävän tarinan, joka ansaitsi ykkössijan tiukassa kilpailussa.

Fotofinlandia 2020 -kilpailussa palkitut

Fotofinlandia 2020 -kilpailussa on kilpailun pääpalkinnon lisäksi seitsemän sarjaa, joihin sekä harrastaja- että ammattivalokuvaajat ovat voineet osallistua. Nämä kategoriat ovat portfolio (kuvasarja), luontokuva, lehtikuva, mainoskuva, muotokuva, taidekuva ja kuvituskuva.

Palkinnot ja tuomaristo

Fotofinlandia-voittaja saa 10 000 euron pääpalkinnon, muut sarjavoittajat saavat 3000 euron palkinnon ja toiselle ja kolmannelle sijalle sijoittuneet saavat 2000 euron ja 1000 euron palkinnot. Palkinnot rahoitetaan pääosin Kopioston Finnfoto ry:lle maksamista tekijänoikeuskorvauksista.

Kilpailun viisihenkiseen tuomaristoon kuuluivat tänä vuonna uusiseelantilainen Ollie Dale, yhdysvaltalainen Jamie Hayes, norjalainen Pål Hermansen, tsekkiläinen Jan Pohribny ja ruotsalainen Laila Villebeck, jotka kaikki ovat ansioituneita kuvaajia ja tuomaroineet useita alan kilpailuja eri puolilla maailmaa.

Palkitut kuvat ovat nähtävissä Fotofinlandian verkkosivuilla tiistaista 3.11. kello 13 alkaen. Jokainen valokuvauksesta kiinnostunut voi myös äänestää omaa suosikkiaan verkkosivuilla >>>

Voittajakuviin voi myös tutustua 22.11.2020 saakka Lempäälän Ideaparkin keskusaukiolla. Myöhemmin Fotofinlandia 2020 -näyttely on nähtävissä muun muassa Finlandia-talolla Helsingissä.

Fotofinlandia-kilpailun järjestää Finnfoto – Suomen valokuvajärjestöt ry, jonka muodostavat: Suomen Fotokaupan Liitto ry, Suomen Ammattiluontokuvaajat ry, Suomen Kameraseurojen Liitto ry, Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry, Suomen Ammattivalokuvaajat ry, ja Taidevalokuvaajat – Fotoart ry. Järjestöjen jäsenmäärä on yhteensä yli 11 000 valokuvaajaa.

Pave Maijasen valokuvia ensi kertaa esillä Helsingissä

Kuva: Pave Maijanen.

Muusikkona tunnetun Pave Maijasen valokuvanäyttely KUVA & VALO on esillä Kanneltalossa 28.10.–16.11.2020. Näyttelyn on kuratoinut valokuvataiteilija Stefan Bremer.

Pitkän uran muusikkona tehnyt Pave Maijanen on harrastanut valokuvausta 70-luvulta saakka. Hänen ensimmäinen valokuvanäyttelynsä nähdään nyt ensi kertaa Helsingissä. Näyttely on ollut aiemmin esillä Kesälahdessa kesällä 2020.

Näyttelyn otsikko KUVA & VALO pohjaa siihen, että Maijanen ei koskaan käytä salamavaloa. Näyttely sisältää kuvia mm. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli pistää niin hiekan kuin vedenkin aaltoilemaan. Kuvia on myös saaren kirpputoreilta ja Maijasen lastenlapsista. Kuvat ovat otettu pääasiassa viimeisten viiden vuoden aikana.

Näyttely on avoinna Kanneltalon aukioloaikojen mukaisesti ma–to klo 8–20, pe klo 8–18, la klo 10–16.

Lisätietoja >>>

Mediahuomiota

Kuinka maksimoida mediahuomio? Helppotajuinen ja käytännönläheinen mediaviestinnän opas kertoo, miten oman viestin saa näkyviin mediassa.

Kirja käy läpi alan toimivia käytäntöjä ja havainnollistaa niitä tositarinoilla. Sijansa saavat myös ne sudenkuopat, joihin huomionjanoisen on syytä varoa lankeamasta. Opas sopii sekä ammattiviestijöille että kaikille, jotka yrittävät hankkia näkyvyyttä tuotteelleen, palvelulleen tai aatteelleen.

 

Kilpeläinen Jaakko: Ansaittu julkisuus.
Alma Talent, 2020. ISBN 9789521438448

Aina on mietityttänyt

Lapsena ihmettelin hevosten kielitaitoa. Ne tiesivät, mitä isäntä tarkoitti, kun hän pörryytti huuliaan prrrrrrrrr. Se tarkoitti peruuttamista, mutta ”sojoo” tarkoitti lähtemistä eteenpäin.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla opetettiin ruotsia. Se kuulosti paljon kimurantimmalta kuin hevosen kieli. Oivalsin, että edessä olisi muitakin vaikeuksia. Asetin ruotsin kielelle matalan kynnyksen, ilman ehtoja pitäisi selvitä. Keskikoulun viidennellä tunsin syyllisyyttä. Olin ajautunut niin sanotusti operatiiviselle puolelle, akateeminen ura sulkeutui laiskuuden vuoksi. Lukioon ei kannattanut yrittää. Kielitunnit olivat sujuneet ikkunasta Kauhavan Nuorisoseuran pihaa katsellen.

Mietiskelin ammatinvalintaa keskikoulupohjalta. Kiinnostavin oli metsäteknikon ammatti. Jälkeenpäin mietin, olisiko kiinnostus johtunut puiden tuoksusta. Toinen vaihtoehto oli graafinen ala, jolle Vaasassa asuva faktorienoni minua yllytti. Isän mielestä minun olisi pitänyt jatkaa hänen kauppayritystään. Se oli heti jyrkkä ei, sillä olin nähnyt homman varjopuolia riittävästi.

Kesällä olin ollut Metsähallituksen ja Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton järjestämällä metsätyöleirillä Savukosken Sotajoen kämpällä. Kokemus oli fyysisesti rankka ja mietityttävä. En ymmärtänyt, miksi istutettujen taimien ympäriltä piti raivata kaikki muu kuin männyt. Isot komeat kuuset tapettiin kaulaamalla pystyyn. Syytä tähän kysyin metsätyönjohtajilta, jotka häpeillen sanoivat Helsingin herrojen niin päättäneen. Tämän jälkeen tunsin olevani enemmän metsien suojelija kuin avohakkuiden suosija.

Päädyin raakapuun puolelta valmiiseen paperiin, kirjapainoalalle, enoni viitoittamalle polulle. Hassut kokemukset hymyilyttivät. Konsultteja vilisi konstejaan esittelemässä ja yritysten rahoja tuhlaamassa. Postikorttialalla ollessani meitä opetettiin ideoimaan makaamalla patjan päällä kattoon tuijotellen. Minulta ei mennyt kovin pitkään nukahtamista odotellessa. Heräsin siihen, kun konsultti kyseli, millaisia ideoita oli syntynyt.

Reilut 46 vuotta tarjosivat paljon kokemuksia, mutta viimeisinä vuosina näin alan jyrkän syöksyn. Toivon hartaasti, että Helsingin herrat keksivät elvytystoimia graafisen alan jatkumiseksi.

Pakkaussuunnittelija pienoismallien parissa

Olen 44-vuotias tuotesuunnittelija Tampereelta. Hankin metallialan artesaanin ja pakkausmuotoilijan tutkinnot, mutta metallialalla en ole työskennellyt. Pakkausmuotoilua opiskelin Lahden Muotoiluinstituutissa. Neljännen vuoden
syksyllä lähdin työssäoppimisjaksolle, ja siellä vierähtikin useita vuosia. Kun sain kotiseudultani työtarjouksen, palasin juurilleni Tampereelle. Tänä vuonna tulee täyteen 17 vuotta kartonki- ja aaltopahvipakkausten suunnittelijana. Pyrollin palveluksessa Takon Kotelotehtaalla olen nyt kolmattatoista vuotta.

Pakkausmaailman ulkopuolella tärkein harrastukseni on pienoismallien rakentaminen. Koneromantikkona sydän sykkii kaksi- ja nelipyöräisille siviilikulkuneuvoille, ja sama ilmiö toistuu mittakaavamaailmassa. Ensimmäisen rakennussarjani, lentokoneen, kokosin seurakunnan kerhossa seitsemänvuotiaana. Totuuden nimissä sen kanssa isä taisi tehdä suurimman työn. Kiinnostus kuitenkin heräsi heti. Tätä kirjoittaessa pienoismallien parissa on 37. vuosi menossa.

Pienoismallien rakentamisessa kiinnostaa yksityiskohtien miettiminen, esimerkiksi kuinka toteutan jonkin moottorin vaijerin tai vivun, kuinka teen mittaristosta realistisen tai miten toteutan aidon näköistä metallipinnan kulumajälkeä. Yksityiskohdat tekevät onnistuneen mallin.

Malleissa hyvä idea on tärkein. Ne voivat olla lähellä elävää elämää kuten vaikkapa farmariautomuunnos autosta, jota ei koskaan ole tehty. Vitriinistä löytyy muun muassa robotin ja kuplavolkkarin yhdistelmä. Eri maailmoja voi yhdistellä ennakkoluulottomasti. Pienoismalliharrastusta on helppo säätää omaan elämäntilanteeseen ja lompakon paksuuteen sopivaksi. Lähtökustannukset ovat pienet – jo parilla kympillä automarketista voi saada mukaansa aloittelijan sarjan, jossa on mukana kaikki tarpeellinen, eikä ainakaan aluksi tarvitse varsinaista työtilaa.

Suuri osa ”mallareista” puuhastelee omissa oloissaan, mutta Suomesta löytyy myös useita pienoismallikerhoja, joiden tiloissa sosiaalisimmat pääsevät harrastamaan porukalla. Porukalla voi paitsi rakentaa myös kilpailla. Pienoismallikilpailuissa mallit jaotellaan tarkasti omiin luokkiinsa. Karkeasti jako menee maalla, merellä ja ilmassa liikkuvaan sotilas- ja siviilikalustoon, tarkemmin rajataan sitten esimerkiksi mittakaavaa, mallin ajankohtaa ja autoluokissa tyylisuuntia.

Rakentamiseen voisi käyttää aikaa vaikka kaikki vuorokauden tunnit, mutta perheellisenä ehdin harrastaa 1–4 tuntia viikossa. Pääasiassa teen malleja kotona työhuoneessa, pari kertaa kuukaudessa käyn pienoismallikerholla. Oma aikansa kuluu myös alan tapahtumissa käymiseen; vien uusimmat mallini lähes poikkeuksetta näytille kilpailuihin.

Pyrin nykyään haastamaan itseni uudelleen joka projektissa: käyttämään uutta työtekniikkaa tai rakentamaan mallin täysin uudesta aihepiiristä. Huomaan tekeväni enemmän tarvittavia osia myös metritavarasta eli esimerkiksi styreeniputkista ja -levyistä ja metallitangoista.

Muutama vuosi sitten aloin kaivata harrastamiselle vielä jotain lisätwistiä ja tarjouduin koemielessä kirjoittamaan malliprojekteistani pienoismallilehteen. Vihreää valoa saatuani en olekaan siltä tieltä enää perääntynyt.

Avustajan uran hyviä puolia on töiden aikatauluttaminen, sillä deadlinet usuttavat saamaan aikaiseksi enemmän. Tekemisestä on tullut myös organisoidumpaa. Mallinrakennusurallani olen siis päätynyt jonkinlaiselle puoliammattilaistasolle, ja eiköhän se ole juuri sopiva paikka pysyäkin. Lisätietoa janoaville suosittelen kotimaista foorumia pienoismallit.net, jolle on koottu kattavasti informaatiota rakennustekniikoista tapahtumakalenteriin ja kauppiaslistauksiin. Teksti Teemu Jormanainen, kuva Sanna Kihlberg.

__

Kerro harrastuksestasi!
Haemme lehteen tarinoita siitä, mitä jäsenet tekevät työn, arjen ja perhe-elämän vastapainoksi. Kirjoita meille harrastuksestasi ja sen taustoista. Jos kirjoitat jonkun toisen puolesta, niin pyydäthän siihen luvan. Ota yhteyttä päätoimittaja Pekka Teinilään, pp.teinila@gmail.com tai p. 050 553 2508, ja ehdota juttua.

50 vuotta sitten: Kirjapainomiehet urheilijoina

Faktorit 5/1970 ja 6/1970
”Menneitä aikoja muistelen, niin…” Oheisessa suurin piirtein kirjapainoalan urheilijaparhaimmistoa menneeltä ajalta – ja vähän nykyiseltäkin. Monet heistä ovat jo muuttaneet manan majoille, joista vain kaunis muisto elää.

Nimiluettelossa (ei paremmuus- eikä aakkos- vaan aikajärjestyksessä) esiintyy joukko sellaisiakin nimiä, joita ei luulisi meikäläisiksi. Mutta kyllä esimerkiksi kultapojat Albin Stenroos on aloittanut stereotyypissä, Volmari Iso-Hollo ulosoppineena painajana, Lauri Lehtinen vielä tänä päivänä työskentelee poliisien kirjapainossa Toivo Sarkaman johdolla jne. Myöhemmin ovat sitten siirtyneet muille aloille, kuten vahtimestareiksi ja liikuntaneuvojiksi, prokuristeiksi ja pääministereiksi…

Mikäli taas kirjapainomiehet ovat pysyneet alkuperäisammatissaan, on heistä tullut faktoreita, kirjapainon johtajia ja omistajia, asessoreita, olo- ja opetusneuvoksia ym. Mukaan ei ole otettu ns. ”homma-jasseja”, so. urheilun johto- ja järjestömiehiä, joita suurtekijöitä meikäläisistäkin riittää tukuttain. Mutta se on jo toinen asia, joka sietäisi oman lukunsa.

Toim. huomautus. Juttuun on kerätty lähes 200 kirjapainomiehen urheilusaavutusten joukosta em- ja
olympiatason (ei työläisolympiatason) yleisurheilijoiden saavutuksia. Lopussa on myös alalla työskennelleitä
muissa lajeissa menestyneitä urheilijoita.

Albin Stenroos (HKV) aloitti ammattinsa stereotyypissä Suomalaisessa Kansassa, jonka isäntinä olivat kuulu senaattoripari Aino Ackté ja Heikki Renvall. Juoksu-uransa Stenroos aloitti 17-vuotiaana 1906. Jo parin vuoden kuluttua hän oli ”tekijä”, joka juoksi 5 ja 10 km:llä Suomen ennätykset (se). Maailmanennätys (me) 30 km 1915 ja 20 km 1924. Olympiamitaleja on kaikkia värejä. Tukholman olympialaisissa 1912 hän sai pronssia 10 km:llä ja hopeaa murtomaajuoksussa. Pariisissa 1924 tuli kultaa maratonilla. Suomen mestaruus (sm) -mitaleja on parisenkymmentä vuosilta 1910–23. Hänellä on myös SU-lehden maratonin, New Yorkin halkijuoksun sekä 10 mailin voitot 1926 jne.

Eemil Kukko-Skarra (HKV-Akilles), 1908 Etelä-Pohjanmaan urheilukuningas 20-vuotiaana latojana. Suomen mestarina sadalla metrillä, pituushypyssä ja 5-ottelussa vuosina 1910–12. Mukana Tukholman kisoissa 1912 (Kukkola-nimisenä…) viisiottelemassa. Kukko-Skarra Faktoriliiton kunniajäsenenä ja wsoy:n ylifaktorina siirtyi eläkkeelle 1954. Kuoli 75-vuotiaana 1963. Lauri Halonen (Jyry-HKV), sm 25 km:n juoksussa 1917. Pariisin kisoissa 1924 maratonilla neljäntenä. Hannes Miettinen (Kiista-HKV), painaja. SM maastojuoksussa 1919 sekä 1923 viestinjuoksussa 5 x 2000 m:llä. Olympiaedustajamme Antwerpenissa 1920 maastojuoksussa.

John ”Joppe” Lindroth (Akilles), painaja edelleenkin, oli ensimmäinen 4 metrin ylittäjä seipäällä. SM-mitaleja 5 sekä maaotteluvoittoja ym. 1934 Torinon EM:n kolmonen. Volmari Iso-Hollo (HT-Keravan Urheilijat), painaja. Loistovoittoja on lukemattomia, mutta kirkkaimmat niistä ovat estejuoksun kultamitalit Losista 1932 ja Berliinistä 1936. Lauri Lehtinen (HTHPV), poliisien kirjapaino. Entinen kerkkoolainen, nyk. ”mies Sofiankadulta” edusti kunnialla maamme uljasta kestävyysjuoksijakaartia maailmanennätyksineen (3 mailia ja 5 km 1932) ym. Los Angelesin kisoissa 5000:lla tuli kultaa ja samalla matkalla hopeamitali 1936. Toivo Sundqvist-Sarkama (Porv. Urh.-HPV) WSOY-Poliisien kirjapainon 1930–40 luvun uljasryhtinen mailerimme omistaa 15 SM-mitalia, useimmat juostu maastossa ja HPV-viesteissä. Pariisin EM-kilpailuissa 1938 oli viides 1500 m:llä. Pentti Karvonen (PU), WSOY:n syväpainaja, omisti lyhyen aikaa maailmanennätyksen estejuoksussa 1955 ollen samana vuonna myös SM. Lomiensaantivaikeuksien takia kilpailumatkoille muutti alaa, ja on nykyisin kelloseppänä, ollut jo toistakymmentä vuotta.

Muita alan em-, mm-, olympia- ja maaottelu-urheilijoita: Niilo Turkkila (Tarmo) paini, vapaapainin kääpiösarjan MM-hopea Helsingissä 1951, Arto Tolsa (ktp ja Beerschot, Belgia) jalkapallo, 77 A-maaottelua, Ture Nieminen (Mercator) mäenlasku, 13. Chamonix’n talviolympialaisissa 1924, Erkki Savolainen (Helsingin Voimailijat) nyrkkeily, Berliinin olympialaiset 1936, Pertti Purhonen nyrkkeily, pronssimitali Tokion olympialaisissa 1964, Juhani Jylhä (HIFK) jääkiekko, MM-kisat 1966 ja 1969, Oskar Wetzell (HSS) uimahypyt, olympialaiset Lontoossa 1908 ja Tukholmassa 1912, Aatto Nuora (Erikoispaino Oy) ampuminen, 8. Berliinin olympialaisissa 1936.

Tekstin toimitti Lauri Anttilan jutuista Jorma Suomi