Sisaret 1918 -teos on Sarjakuva-Finlandia-voittaja

Meeri Koutaniemi nosti vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon saajaksi yhdentoista tekijän teoksen Sisaret 1918 (Arktinen Banaani). Ehdolla oli 61 sarjakuva-albumia.

sisaret_1918_banneri.jpg

Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa kymmenen ansioitunutta piirtäjänaista kuvaa naisten ja lasten kokemuksia sodasta sekä punaisten että valkoisten puolelta nähtynä. Tarinat perustuvat Kansan Arkiston muistitietokokoelmaan sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmaan, joihin tavallisten ihmisten kokemuksia rintamalla, vankileireissä, sairaanhoitajina tai silminnäkijöinä tallennettiin 1960-luvulla runsain mitoin.

Näin Meeri Koutaniemi perusteli valintaansa: ”Äärimmäisen tärkeä näkökulma historiaan, joka on liian usein peitetty, vähätelty tai unohdettu. Kymmenen eri piirtäjän voimakas kädenjälki luo moniulotteisuutta ja syvyyttä suomalaisten naisten vahvoihin henkilökohtaisiin tarinoihin. Koskettava ja taidokas teos on kunnianosoitus naisten läpikulkemalle taistelulle ja historian kuvan moninaistamiselle.”

Antologian on toimittanut Kansan Arkiston tutkija, FM ja sarjakuvantekijä Reetta Laitinen. Hän on valinnut sekä projektiin osallistuneet taiteilijat että teoksen pohjalla olevat muistelmat, kerännyt taustatietoja ja kirjoittanut tekstit puhtaaksi.

Teoksen tekijät ovat Warda Ahmed, Mari Ahokoivu, Ainur Elmgren, Reetta Laitinen, Annukka Leppänen, Reetta Niemensivu, Emmi Nieminen, Elina Ovaskainen, Hannele Richert, Aino Sutinen ja Tiitu Takalo.

Tampere Kuplii ry:n vuonna 2007 perustama Sarjakuva-Finlandia-palkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tehdystä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkintosumma on 5 000 euroa.

 

Uusi Teollisuus -messuilla 20.-21.3. ratkaisuja teollisuuden haasteisiin

Uusi_Teollisuus-logo
Uusi teollisuus -messut Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa kokoaa yhteen teollisuuden yritykset, asiantuntijat ja päättäjät.

Uusi tapahtuma esittelee tuotannon ammattilaisille kunnossapidon, työturvallisuuden ja teollisuuden palveluita.

Ohjelmassa on asiantuntijapuheenvuoroja ja case-esimerkkejä muun muassa nykyaikaisista teollisuusympäristöistä, ennakoivasta kunnossapidosta sekä joustavasta työturvallisuuskulttuurista.
Tapahtuma avoinna 20.3.2019 klo 9–17 ja torstaina 21.3.2019 klo 9–16

Vuoden 2018 kauneimmat kirjat on valittu

Vuoden kauneimman kirjan arvonimen sai tänä vuonna Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina (WSOY). Kirjan ulkoasun on suunnitellut Johannes Nieminen.

Oksanen_Piiroinen_Ohikuljetut_pressikuva
Kuva Antti Huittinen

Kirjassa raatia viehättivät kokonaisvaikutelma, suunnittelun tarkoituksenmukaisuus ja kirjaesineen muotoilun sopivuus aiheeseen. Kokonaisuus puhuu samaa kieltä kirjan sisällön kanssa: kaikkiin kirjoihin eivät sovi kultafolio ja kovat kannet. Viesti on voimakas, kun sen välittämisen keinot ovat oikeat.

Kauneimmat kirjat 2018 -kokoelmaan valittiin yhteensä 25 kirjaa. Valikoimassa pyrittiin monipuolisuuteen sekä lajityyppien että suunnitteluratkaisujen osalta: klassisen kirjasuunnittelun ohella kokoelmassa on rajoja rikkovia, konventioista poikkeavia näkemyksiä ja toteutustapoja. Lisäksi Kirjataiteen onnistuneimmat kannet -kunniakirjalla palkittiin 11 onnistuneinta kantta. Suomen kirjataiteen komitealle lähetettiin arvioitavaksi 182 kirjaa.

Kauneimmat kirjat 2018 osallistuvat Best Book Design from all over the World -kilpailuun ja kiertävät näyttelyissä Suomessa ja kolmessa Euroopan maassa. Kilpailun järjestämistä tukevat Suomen Messusäätiö ja Otavan kirjasäätiö.

Lue lisää >>>

Kaikuja tulevaisuudesta

Robotit on mielletty koneiksi, jotka tekevät samaa työvaihetta väsymättömästi ja tarkasti. Kirjapainoissa robotit tulivat ensimmäisinä jälkikäsittelyyn. Robotti on myös pelkkä ohjelmisto ilman fyysistä olemusta. Uutiskuvat käsitellään robotilla sopiviksi lehden prosessiin, puhutaan ”autoreprosta”. Kun soitat digitaaliseen painoon, robotti vastaa ja ottaa työn vastaan. Se lähettää asetusarvot tuotantoprosessiin, ja tuota pikaa tulee ulos asiakkaan tilaama työ. Ei tiedetä tarkkaan, missä mikäkin osa prosessista on, sillä tuotanto on verkottunut. Jos kokonaisuutta ei vielä olekaan, on osia siitä jo nyt käytössä.

Robotit ovat jo monella alalla osana prosessia, vaikka asiakas ei sitä aina huomaa. Tulevaisuudessa kaikki osaavat painaa ”autopressiä” käyttäen. Voihan laulajaksikin ryhtyä kuka vaan, kun laulaa ”autotonen” kanssa.

Tulevaisuus onkin saanut yritykset miettimään, mistä liiketoiminta jatkossa muodostuu. Näyttää siltä, että osa alamme suurista yrityksistä luopuu entisistä toimintatavoistaan, ne suuntaavat katseensa esimerkiksi kiinteistöbisnekseen. Vain muutama yritys on edelleen sitoutunut toimimaan graafisella alalla. Toimijoita on entistä vähemmän ja myös tuotevalikoima supistuu. En mainitse nimiä, mutta aika näyttää kehityksen suunnan. Se näkyy jo nyt heikkona signaalina. Yhteisomisteisissa yrityksissä trendin voi havaita panostuksissa ja strategioissa.

Alalle tarvitaan siis uutta liiketoimintaa, kuten tulostamisen osaamisen hyödyntämistä 3D-tulostuksessa tai funktionaalista painamista. Tämä sisältää mm. painetun elektroniikan ja taipuisat näytöt sekä laajennetun todellisuuden. Muutkin alat ovat näistä kiinnostuneita, esimerkiksi paperi- ja pakkausteollisuus.

Koulutus nykymuodossa loppuu. Työelämä ja koulutus täytyykin entistä kiinteämmin liittää yhteen. Olisiko vanha toimintamalli tässä myös se uusi? Ennen vanhaan iso yritys perusti oman ammattiopiston omaan organisaatioon, tällöin koulutus vastasi paremmin työelämän tarpeita sekä ammatillisesti että lukumääräisesti. Koodarikoulutuskin toteutettiin yritysvetoisena. Uusi asia ei aina ole uusi, vaan se voi olla vanha, aikanaan tarpeellisuutensa osoittanut. Tarpeet muuttuvat ja trendit ratkaisevat.

Työelämän mallit muuttuvat, eivätkä vahvat etujärjestöt enää ole tarpeellisia siinä muodossa, jossa ne ovat toimineet. Ilmastonmuutos myös varmasti muuttaa toimintaa graafisella alalla. Ja yksi tämän päivän suurista puheenaiheista liittyy hiilijalanjälkeen. Kaikki mitä teemme sisältää valintoja hiilijalanjäljen suhteen; syöminen, asuminen, liikkuminen. Kun huomioidaan pienhiukkaset, noki ja puhdas vesi, on elämisen yhtälö melko monimutkainen. Sukupolvi sitten ei tätä liiemmälti ajateltu, mutta viimeistään meidän sukupolvemme on pakko pitää se mielessä. Koko ajatusmaailmamme on nyt muututtava.

Faktori 5/1969: 60-vuotisjuhlavuosi

SUOMEN FAKTORILIITTO (nyk. Mediaunioni) täytti 60 vuotta 5.6.1969. Puheenjohtaja Ahti Åvall kiteytti pääkirjoituksessa kuluneet 60 vuotta mahtipontisesti:
• Kuusi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun yhteenkuuluvaisuuden ajatus sai alkunsa
faktoripiireissä kautta maan.
• Kuusi vuosikymmentä yhteenkuuluvaisuuden henki on sykkinyt kirkkaana keskuudessamme.
• Kuusi vuosikymmentä se on ollut voimanlähteemme päivittäin, viikoittain, vuosittain.
• Vaalikaamme edelleen perinteitämme ja antakaamme yhteenkuuluvaisuuden hengen loistaa kirkkaana alkavalle uudelle vuosikymmenelle.

FAKTORI 5/1969
LEHDESSÄ EI käsitelty liiton koko 60-vuotista historiaa, vaan viimeksi kuluneita 10 vuotta. Ajanjakson katsaus alkoi näin:

Kuudenkymmenen vuoden rajamerkin saavuttaminen on ihmiselämässä tapahtuma, joka huomataan myös julkisuudessa puhein ja lehtikirjoituksin. Siitä lähtien on jokaisen viisivuotiskauden kuluminen merkkitapahtuma. Nyt kuusikymmentä vuottaan täyttävä Suomen Faktoriliitto ei ole menossa eläkkeelle, vaan kohden vilkastuvan toiminnan vuosia, jotka suuntautuvat tulevaisuuteen meidän sukupolvemme ulottumattomiin. Näköalat ovat siis toiset kuin eläkeläisen tulevaisuudennäkymät. Eräänä vähäisenä käytännön kysymyksenä joudumme ottamaan kantaa siihen, onko liiton vastaisille 65-, 70-, 75-, 80- jne. merkkipäiville todella annettava se merkitys ja huomio, mikä tähän asti on tässä nuoressa nuorten yhteisöjen maassa ollut tapana. Suuri kysymys on taas se,
millainen liittomme on tulevaisuudessa, ja ainoa oikea vastaus tähän lienee: järjestömme tulee olemaan sitä, miksi sen teemme.

FAKTORI 6/1969
SUOMEN FAKTORILIITON
60-vuotisen toiminnan juhlapäivää vietettiin 6. päivänä toukokuuta Helsingissä. Merkkipäivän tilaisuuksia juhlisti lukuisa ulko- ja kotimaisten kutsuvieraiden joukko.

Ulkomaisina kutsuvieraina liittomme juhlapäivän viettoon osallistuivat Kansainvälisen Faktori-Unionin presidentti Fridolin Krull Länsi-Berliinistä sekä pohjoismaisten veljesjärjestöjen edustajina seuraavat: Chr. Thillemann, Grafisk Branchen edustajana Tanskasta, I. Mathiesen Norsk Faktorförbundin edustajana Norjasta sekä Grafisk Faktors- och Tjänstemannaförbundetin edustajana T. Holmberger Ruotsista kaikki rouvineen. Lisäksi edusti sikäläistä liittoa asiamies L.-E. Lundell. Kutsuvieraana oli myös entinen Faktori-Unionin presidentti Nils Tempte rouvineen.

Kotimaisina kutsuvieraina osallistuivat juhlallisuuksiin mm. liittomme osastojen edustajat ja kunniafaktorit Väinö Jokivaara, Aatto Nuora ja Frans Korhonen sekä työnantajaliittojemme kuin myös lukuisten graafisen alan agentuuriliikkeiden edustajat.

Juhlapäivän vietto aloitettiin jo aamulla klo 8.30 kunniakäynneillä liiton syntysanojen lausujan ja ensimmäisen puheenjohtajan Albert Kosk’in sekä monikymmenvuotisen rahastonhoitajan Otto Lindstedtin haudoilla. Tilaisuudessa oli läsnä liittohallitus puheenjohtajansa johdolla.

Juhlavastaanotto ravintola Adlonin Peilisalissa alkoi klo 14. Täällä liittohallitus sain parituntisen aikana vastaanottaa valtavan onnentoivotusten määrän, kukkien, sähkeiden, erilaisten lahjojen ja lahjoitusten muodossa.

Kunniafaktori Aatto Nuora oli järjestänyt ulkomaisten kutsuvieraiden kunniaksi cocktailtilaisuuden kotiinsa ennen iltajuhlan alkua; tähän tilaisuuteen osallistui
myös muita kutsuvieraita ja liittohallituksen jäseniä. Iltajuhla alkoi klo 19.30 ravintola Adlonissa, jonne oli saapunut lähes kahteensataan nouseva juhla-asuinen vierasjoukko kutsuvieraita ja liiton jäseniä. Välitön tunnelma vallitsi avarassa juhlasalissa ennen illallisten alkua, kun Faktorilaulajat aloitti tilaisuuden keväisillä ja tunnelmaa luovilla lauluesityksillään fil. maist. Sampo Sovijärven johdolla.

Nyt olikin jo juhlaväellä mahdollisuus päästä parketille ja pian täyttyi lattia iloisista tanssijoista. Juhlaan liittyi myös puhe naisille; sen oli tähän tilaisuuteen kirjoittanut nimim. Bisquit. Tämän mainion puheen esitti Seppo Manner.

Lauantaina 7. päivänä toukokuuta kokoontuivat ulkomaiset kutsuvieraat ja osa liittohallituksen jäseniä vieraiden kunniaksi järjestetylle lähtölounaalle hotelli Klaus Kurkeen.

Yhteisenä lausumana vieraiden puheenvuoroista voitaisiin yhdistää ajatus: entistä lujemman pohjoismaisen yhteistyön luominen.

Faktori Åvall vastasi vieraiden tervehdyksiin ja kiitti heitä osallistumisesta juhlaan sekä ajatuksista, jotka rakentavina olivat kannustamassa Suomen Faktoriliittoa sen aloittaessa seitsemättä vuosikymmentään.

Ikkunat pois ja koneet sisälle

Pienestä kyläkaupasta oli haastavaa tehdä toimiva offsetpaino. Laitteet ja koneet löysivät paikkansa, mutta eipä aikaakaan, kun mikään ei enää ollut hyvin. Tilat olivat liian ahtaat. 

Papereiden kantaminen kaupan ovesta pienissä erissä vei aikaa. Aluksi ostimme arkit puhtaassa A3-koossa, mutta tehokkaamman leikkurin hankinnan jälkeen ostot siirtyivät lavakauppaan ja kooksi vaihtui raaka A2. Väliaikaista lankkusiltaa pitkin turvallisuutta laiminlyöden työntelimme autokuskien kanssa lavat tuulikaappiin.

edf

Asiakaskunta vakiintui ensimmäisen vuoden aikana. Kotipaikkakunnalta asiakkaita oli melko vähän, kunnan puolesta ei ostettu lappustakaan. Vaistosin vihamielisyyden. Päättäjinä olivat samat tyypit, jotka olivat yrittäneet häätää isäni pois paikkakunnalta. Ihmettelin, miksi sama peli jatkui seuraavassa sukupolvessa.

Tuotteemme olivat huimasti laadukkaampia kuin paikallisen sanomalehden, jossa muoviset kuvalaatat tehtiin viivarastereilla ja ne sähellettiin epäselviksi kohopainokoneen liian kovalla puristuksella. Onneksi Etelä-Pohjanmaan yrittäjähenkisyys oli terveellä tavalla härmäläisissä. Ylihärmän koneteollisuus otti ilolla vastaan uuden offsetpainon.

Minulla oli kova hinku näyttää osaamistani, ja ajauduin siksi tyhmyyteen. Tarjosin suunnittelun, kirjoittamisen ja valokuvaamisen taitoja ilmaiseksi. Se toi monta uutta asiakasta, mutta en tajunnut, ettei yrittäminen ole hyväntekeväisyyttä. Kilttiydellä ei vaurastu.

Kohtasimme laman toisensa jälkeen, ja silloin huomasin elämän kovuuden. Muutama hyvä asiakas ajautui – ehkä hyväuskoisuuttaan – konkurssiin. Muutamalla oli pääpaino idänkaupassa, ja sen hiipuminen ajoi kaaokseen. Hienot liikeideat vajosivat mustaan aukkoon. Tunsin syvää myötätuntoa, vaikka minulta jäi paljon saamatta. Myös oma työmme oli valunut samaan aukkoon.

Pieni offsetpainomme kasvoi maltillisesti, mutta konekanta ja tilat olivat riittämättömät.

Vaihtaessamme pankkia kuulin ihmettelyä siitä, miksi emme investoi rohkeammin. Naapurikunnista otettiin yhteyttä ja tarjottiin mahdollisuutta laajentaa. Emme olisi uskaltaneet avata peliä, mutta sitten sattui iso moka. Eräs DI ja yritysjohdon konsultti alkoi hiillostaa käymällä kerran viikossa esittelemässä ideaansa. Hän ehdotti painon siirtämistä Lapualle ja taitojensa hyödyntämistä. Tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta samalla pelottavia, sillä konsultin mukaan tilaisuuteen tarttuisi pian joku muu, ja me menettäisimme lapualaiset asiakkaamme. Hän tiesi, että lapualaiset olivat nousseet tärkeimmiksi asiakkaiksemme ja yhdessä härmäläisten kanssa pitivät meidät hengissä. Oli pakko ottaa pelottelu vakavasti.

Törmäsimme osaamattomuuteen investointien suunnittelussa. Tämän konsultti havaitsi nopeasti. Hänellä oli iso rooli muutoksessa, hän tiesi miten yhteiskunnan ja Kehitysaluerahaston rahoitus järjestyisi. Samalla hän mietti mahdollista omaa asemaansa yrityksessämme.

Vuonna 1981 rakensimme Lapualle noin 400 neliön teollisuushallin. Hankimme uusia koneita, ja työntekijämäärä kasvoi. Tuntui mallikkaalta, mutta iltaisin katselin makuuhuoneen kattoon saamatta unen päästä kiinni. Pelkäsin, etten kykene yrityksen vetäjäksi. Olin sortunut ylipitkiin työpäiviin ja viikonlopputöihin. Uupuminen oli hiipinyt elämääni. Työ ei enää ollut ideoiden iloista toteuttamista, siitä oli tullut taakka. Viikossa ei ollut vapaita tunteja eikä lomien pitäminen ei tullut mieleenkään. Olin mustan aukon reunalla.

Kovilla kokemuksilla on hyvätkin puolensa, ne kouluttavat. Jossain vaiheessa huomaa, että on kovetettava itsensä, opiskeltava lisää ja uskottava kykyihinsä. Tämän oppiessaan saattaa tulla allergiseksi konsulteille, heistä voi saada näppyjä! Seppo Parkkonen

Pilkkimestaruudesta kisattiin Ikaalisissa

Pilkkijät kokoontuivat taas viettämään perinteistä kalamiesiltaa. Viikonloppu
aloitettiin pitkän ajomatkan jälkeen kylpylässä, ja sen jälkeen oli ruokailua ja
yhdessäoloa.

Lauantaina 9.2 pidettiin Mediaunionin pilkkimestaruuskisat Ikaalisten kylpylärantaan
rajatulla alueella. Sää oli vesi/räntäsateinen, ja jäällä oli noin 30 senttiä vettä ja
lumisohjoa. Kisoihin osallistui 11 jäsentä eri puolilta Suomea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Papinsaaren Harrin ensimmäinen saalis.

Kalansyönti oli todella niipukasta, ja muutama pilkkijä jäikin pelkän nykäisyn varaan. Kolmen tunnin pilkkikisan jälkeen oli rantasaunalla tarjolla aamusta lähtien lämmitetyn savusaunan löylyt. Saunamajuri opetti myös käyttämään löylynhenkeä. Isolla löylykauhalla kaadetaan vesi punaisesti hehkuviin kiviin pikkuhiljaa yhteen kohtaan, näin kivissä leijuva tuhka ei lähde kiertoon. Kisassa kastuneiden pilkkihaalareiden jälkeen löylyt savusaunassa hellivät kehoa.

Saunan jälkeen jaettiin palkinnot ja nautittiin päivällinen kylpylän ravintolassa.
Teksti Kari Koivisto, kuva Aulis Harju

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jukka Knorring nykyttää

TULOKSET
1. Jorma Nyman 1840 g
2. Jouni Mäkinen 1494 g
3. Kari Koivisto 784 g
4. Matti Eränen 488 g
5. Kai Blomqvist 250 g
6. Harri Papinsaari 216 g
7. Aulis Harju 140 g
8. Hannu Valkeaniemi 12 g
9. Jukka Norring
10. Eero Alen
11. Jouni Ahola

Suurin kala: Jouni Mäkinen 326 g

 

Lunta on tullut tupaan

Jaahas, taas lunta. Tänä talvena on saanut tarpoa, hiihtää ja lapioida ihan mukavasti. Onneksi on kevät tuloillaan. Ei sillä, etteivätkö aurinkoiset pakkaspäivät ja valkeat hanget olisi kauniita, mutta aikansa kutakin. sdr

Monta aurinkoista talvipäivää meni tänä talvena enimmäkseen sisätiloissa uurastaessa. Pakkasen puremilta vältyin touhuamalla muuttolaatikoiden, remonttitarvikkeiden ja kirjojen parissa.

Talvinen kirjakokemukseni ei ollut pelkkää lukemista (harmittavasti juuri sille jäi liian vähän aikaa). Suomen kirjataiteen komitean raadit kokoontuivat tammikuun aikana viisi kertaa valitsemaan vuoden 2018 kauneinta kirjaa. Viime vuoden kauneimmat – ja se kaikkein kaunein – julkaistaan näinä päivinä. Kokoelma on hyvä, paljon luovia ja taitavasti suunniteltuja ja toteutettuja, kauniita kirjoja. 25 kauneinta kiertää suuria kirjastoja Suomessa, Virossa, Saksassa ja Ruotsissa.

Lunta sataa tupaan kuitenkin Suomen kirja- ja painoteollisuudelle. Edellisvuosien
laskeva trendi näyttää jatkuvan. Edes suuret kustantajat ja mediatalot eivät näytä päässeen kunnolla kasvuun kiinni, vaikka taloussuhdanne on käväissyt viime vuosina huipussaan. Ja kyllähän tuossa kauneimpien kirjojenkin kokoelmassa on (ikävän) paljon muualla kuin Suomessa painettuja ja sidottuja kirjoja. Tästä huolimatta tilastojen ja tutkimusten valossa näyttää siltä, että suomalaiset ovat lukijoina edelleen maailman huippua.

Lukemiseen lasketaan myös kaikki sähköiset kirjat, äänikirjat ja digitaaliset oppimateriaalit. Lievää nousua viime vuonna tuli edellisestä vuodesta, kun kirjojen kokonaismyyntiin saatiin pieni, kolmen prosentin kasvu aikaiseksi. Kirjakauppaliitossa riemuittiin Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjan myyntiennätyksestä.

Mediaunioni heräilee talvihorroksestaan – on aika taas tiivistää tapahtumien tahtia. Yhdistyksen kokous huhtikuussa starttaa aktiivisten tapahtumien ketjun. Jos haluat vaikuttaa yhdistyksesi kehitykseen ja toimintaan, tee hallitukselle kirjallinen esitys (sähköpostitse info@mediaunioni.fi) 12.3.2019 mennessä, jotta asia voidaan sisällyttää yhdistyksen kokouksen esityslistalle.

Tänä 110-vuotisjuhlavuonna tapahtumia ja matkoja riittää taas moneen tarpeeseen. Kaikista tapahtumista löydät infoa tästä lehdestä ja jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osiosta. Nähdään viimeistään juhlaristeilyllä!

Lystikästä kevättä ja tapahtumarikasta vuotta toivotellen!
Vesku
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577
info@mediaunioni.fi

Ratkaisu lehden 4/2018 kuva-arvoitukseen

vampain1

Tällä kirjansitomon laitteella on
useita talokohtaisia nimityksiä – yksi voisi olla kirjakepainin.

Sanomien sitomon pitkäaikainen työntekijä Oiva Partanen on kertonut, että laitetta käytettiin, kun kirjan kanteen painettiin kultatekstiä.

Messinkiset syväsyövytetyt kirjakkeet koottiin laitteeseen, ja sivulla olevan ruuvin avulla ne puristettiin yhteen. Sitten painin kuumennettiin ja kirjasinten päälle asetettiin ohut lehtikultalevy. Kansi kiinnitettiin prässiin, joten se ei päässyt liikahtamaan kirjaimia painettaessa.

Tervetuloa Mediaunionin 110-vuotisjuhlaristeilylle Riikaan!

Tervetuloa Mediaunionin 110-vuotisjuhlaristeilylle Riikaan!

Maanantai 12.8.2019
17.00 lähtö Helsingin Länsiterminaalista Silja Europalla
17.00 juhlatilaisuus
19.00 buffet-illallinen

Tiistai 13.8.2019
Meriaamiainen
11.30 saapuminen Riikaan ja opastettu retki Riian keskustassa
19.30 buffet-illallinen
19.30 lähtö Helsinkiin

Keskiviikko 14.8.2019
Meriaamiainen
16.00 saapuminen Helsinkiin

Hinnat
A-hytti kahdelle: jäsen 82 € ja seural. 315 €
B-hytti kahdelle: jäsen 50 € ja seural. 255 €
B-hytti yhdelle: jäsen 80 €
Hinnat sisältävät risteilyn, 2 buffet-illallista ruokajuomineen, 2 meriaamiaista, juhlatilaisuuden ohjelmineen ja bussikuljetuksen Riian keskustaan. Osallistumismaksu laskutetaan ilmoittautumisajan päätyttyä.

Lisähinnat
Opastettu kaupunkikierros bussilla ja kävellen 2 tuntia 32 €/henkilö. Auton saa laivaan parkkiin risteilyn ajaksi 50 €/auto.

Ilmoittautuminen

Sitova ilmoittautuminen 30.4. mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osion
lomakkeella. huom! paikkoja on rajoitettu määrä!

Lisätiedot tapahtumavastaava Risto Parkkoselta, risto.o.parkkonen@gmail.com tai
p. 044 782 2820.