Maailman parhaat lehtikuvat Sanomatalossa

Helsingin Sanomat ja Canon tuovat World Press Photo -näyttelyn Helsinkiin nyt neljättä kertaa.

Maailman arvostetuin kuvajournalismikilpailu World Press Photo järjestettiin nyt 60. kerran ja siihen osallistui 5 034 ammattikuvaajaa ja yli 80 000 kuvaa 125 maasta. Tuomaristo palkitsi kahdeksassa teemasarjassa 45 valokuvaajaa. Kaikki palkitut työt ovat esillä näyttelyssä.

Vuoden 2017 voittajakuvaksi valittiin turkkilaisen Burhan Ozbilcin kuva venäläisen diplomaatin murhasta. Palkittujen joukossa on myös suomalaista kuvajournalismia: Helsingin Sanomien valokuvaajan Markus Jokelan kuvasarja Table rock, Nebraska voitti kolmannen palkinnon Pitkäaikaiset projektit -sarjassa.

World Press Photo 2017 -näyttely on esillä Sanomatalon Mediatorilla 18.8.−6.9.2017.

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, etusivu, uutiset

Lahden julistetriennale 24.9. saakka

cc27a89261d189eba1a17bd7b24803ed

Tunnusjuliste: Aimo Katajamäki.

Lahden perinteikäs julistetriennale on taas vallannut Lahden kaupungin. Julistetriennale on esillä 9.6.-24.9.2017 Lahden taidemuseossa, jossa on nähtävänä uusimmat julistetaiteen huiput Suomesta ja maailmalta. Triennalen oheisnäyttelyitä on esillä kesän aikana Lahden historiallisessa museossa ja Aleksanterinkadun varrella.

Sarjoja on neljä: aatteelliset, sosiaaliset ja kulttuurijulisteet, ympäristöjulisteet (Lauri Tarasti -palkinto), kaupalliset julisteet sekä erikoisteemalla itsenäisyys suunitellut julisteet. Itsenäisyyssarja on suunnattu opiskelijoille ja alle 30-vuotiaille suunnittelijoille Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): toimiala, etusivu, uutiset

Bioaika-rekka kiertää vuoden loppuun

Metsäsektorin yhteinen Suomi100-hanke, Bioaika-tapahtumakiertue starttasi Helsingistä maanantaina 5.6. Matkalla on yhteensä sata pysähdyspaikkaa joulukuun puoliväliin mennessä. Kiertue ja sen ydin, Bioaika-rekan tiedekeskus, tavoittelee erityisesti nuoria.

– Biotalousstrategia tarvitsee tuekseen tutkimusta, kehitystä ja konkreettisia pilottiprojekteja – mutta ennen kaikkea yhteistä ymmärrystä siitä, millaista elämä kestävän kehityksen maailmassa voisi olla, totesi energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Rekan perävaunussa on biotaloudesta ja sen mahdollisuuksista kertova tiedekeskus. Kävijät tutustuvat aiheeseen itse tehden ja kokeillen. Näyttelyssä mm. esitellään maapallon megatrendejä, vieraillaan metsässä virtuaalisesti sekä visioidaan tulevaisuutta.

Bioaika-rekan rinnalla kulkee myös Bioaika-tori, missä biotalouden toimijat kertovat omasta toiminnastaan. Starttitapahtumassa esittäytyivät Luke, Metsähallitus, Metsäkustannus, MTK ja Metsänhoitoyhdistykset, PEFC, Stora Enso, UPM ja WiiluBike.

Bioaika-rekkaan on vapaa pääsy. Kiertue kulkee kesän ajan erilaisissa yleisötapahtumissa ja on mukana mm. Farmarissa, SuomiAreenassa ja Asuntomessuilla. Elokuussa alkaa koulukiertue, jolloin Bioaika pysähtyy noin 60 koululla ja oppilaitoksella.

Jätä kommentti

Kategoria(t): uutiset

Ulkoistamisen kahdet kasvot

Ensin nimi muutettiin Itellasta Postiksi, sitten se rupesi omakotitalojen ruohonleikkaajaksi ja kotipalvelujen tarjoajaksi. Eikö tuossa valtion yrityksessä ymmärretä, että tärkeintä on keskittyä ydinosaamiseen ja karsia rönsyt pois.

Keskittyminen ydinosaamiseen on ollut toimiva malli yritysmaailmassa jo kauan. Yritys keskittyy ydinliiketoimintaansa ja pyrkii olemaan siinä mahdollisimman hyvä. Ulkoistettua tehtävää hoitava yritys puolestaan keskittyy omaan toimintaansa. Näin resursseja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti.

Myös paino- ja kustannusala on muuttunut, ei vain teknisesti, vaan rakenteellisesti. Vertikaaliseksi toimialarakenteeksi kutsutaan sellaista mallia, jossa toimijoilla on kaikki, tai ainakin huomattava osa, arvoketjusta. Esimerkiksi kustantajilla oli sisällön tuotanto (kirjat, lehdet), tekninen tuotanto (tekstin- ja kuvanvalmistus, taitto, painaminen, sidonta ja muu jälkikäsittely), markkinointi ja jakelu (varhaisjakeluorganisaatiot, kirjakaupat, kirjakerhot). Monet alan yritykset olivat painoalan sekatavarakauppoja. Ydinliiketoiminnasta ei olut tietoakaan.

Tästä on vuosien varrella siirrytty kohti horisontaalista rakennetta, jossa kullakin arvoketjun osalla on omat markkinat. Kustantajat ovat ulkoistaneet painotoiminnan, tekstin- ja sivunvalmistusyritykset kilpailevat keskenään, sitomopalvelujen tarjonta on kasvanut, ja jakelua hoitavat erilliset jakeluyritykset. Aivan näin kaavamaisesti ei ole edetty, mutta suunta on ollut selkeä.

Ulkoistamisessa on kuitenkin ongelmansa. Esimerkiksi YLE on vähentänyt omaa ohjelmatuotantoaan, ja ostaa nykyisin merkittävän osan kotimaisesta tv-ohjelmistostaan ulkopuolisilta tuottajilta. Tämä on ollut kustannustehokasta ja samalla stimuloinut uutta kotimaista sisältötuotantoa. Mutta kun YLE ulkoisti jakelutekniikkansa myymällä Digitan ulkomaalaisille pääomasijoittajille, jouduttiin pulaan. Nykyään Digita tuottaa omistajilleen huikeat voitot. Maksajina ovat suomalaiset radio-ja televisioyhtiöt, ja viime kädessä me kansalaiset.

Alihankkijan valta voi kasvaa liian suureksi. Ulkoistamisessa alihankintayritys voi saavuttaa sellaisen aseman, jossa se voi sanella ehtonsa. Digitalla esimerkiksi on nyt käytännössä monopoliasema, jonka turvin se voi hinnoitella palvelunsa pelkäämättä kilpailijoita. Viestintävirasto tosin kontrolloi, ettei hinnoittelu aivan karkaa pilviin. Strategisesti jonkin tärkeän toiminnan ulkoistanut yritys voi siis tulla riippuvaksi alihankintayrityksestä ja sen osaamisesta.

Tätä ulkoistamisen mekanismia ja siihen liittyvää vertikaalisen/horisontaalisen toimialarakenteen mallia on tutkittu MIT:n yliopistossa Yhdysvalloissa. MIT:n The Double Helix-teorian mukaan tuotteiden ja palvelujen kehittyessä niistä tulee monimutkaisempia, ja prosessin kokonaisuuden hallinnasta tulee vaikeampaa. Tämä johtaa pyrkimyksiin ulkoistaa ja hajauttaa prosessia modulaarisiin osiin. Kaikki toimii hyvin, kunnes alihankkijoiden valta kasvaa suureksi. Syntyy tarve palata omaan integroituun prosessiin. Tätä jatkuu aikansa, kunnes taas tehdään ulkoistamispäätöksiä.

Teoria selittää suomalaistakin paino- ja kustannusteollisuuden kehitystä. Toisaalta meillä on etsitty myös suomalaiseen toimintaympäristöön soveltuvia ratkaisuja, kuten ”yhdessä erikoistuen” mallia. Asiakkaalle voidaan tarjota kokonaispalvelu yhdeltä luukulta, vaikka palvelun tuottajia olisikin useita. Tämä edellyttää lujaa keskinäistä luottamusta. Suomi on tunnetusti, useimpiin muihin maihin verrattuna, luottamusyhteiskunta.

Palataanpa tuohon Postin tapaukseen. Entä jos Postin ydinosaaminen ei olekaan pudotella paperille painettua tai kirjoitettua informaatiota ihmisten postilaatikkoihin? Entä jos sen ydinosaaminen ja ainutlaatuinen kilpailuetu on olla läsnä kaikkien suomalaisten kotiovilla – fyysisesti? Silloin Postin uusin toiminta näyttäytyy aivan toiselta.

Lopuksi, on perusteltua yllyttää yrityksiä määrittelemään kilpailuetunsa, ydinosaamisensa, ja (yhteis)toimintansa monipolvisuus. Voisiko Postin valinnoista sittenkin oppia jotain, vaikka Postin monet toilailut eivät kansalaisten kiitosta ansaitse.

Jätä kommentti

Kategoria(t): etusivu, Perusfaktori

Vuorovaikutus johtajan työssä

Vuorovaikutustaidot ovat pääomaa, jota johtaja voi hyödyntää työssään ja joka auttaa häntä parempaan lopputulokseen. Taitava vuorovaikutus on tehokasta ja tarkoituksenmukaista: se ei vie liikaa aikaa tai voimavaroja ja palvelee viestinnän tavoitetta. Hyvä uutinen on, että siinä voi kehittyä. Kirja kertoo, miten jokainen voi parantaa vuorovaikutustaitojaan, ja päästää johtajat itse ääneen.

Pekka Isotalus ja Hanna Rajalahti: Vuorovaikutus johtajan työssä. Alma Talent 2017. 978-952-14-2944-6. 190 s.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): uutiset

Aatteellinen ammatillinen yhdistys – vai viestinviejä?

Kevät oli täällä, vaikka sitä ei välttämättä huomannut pipo päässä vielä vappunakin kulkiessa. Mutta yritysten ja yhdistysten vuosikokouksista sen on huomannut. Ne kun useimmiten sijoittuvat kevääseen, aikaan, jolloin edellinen vuosi on vihdoin ja viimein lyöty kiinni, tilintarkastukset tehty, lausunnot saatu ja osakeyhtiöiden osingot päätetty jakaa.

Meilläkin oli huhtikuun lopulla yhdistyksen varsinainen kokous, kuten tästä lehdestä olet jo lukenutkin (jos et itse paikalle ehtinyt).

Yksi asia jäi mieleeni kokouksesta ja muutti artikkelini otsikon ja aiheenkin. Kysymys aatteellisesta toiminnasta ja tarkoituksesta – ehkä myös sen ammatillisen puolen merkityksestä. Kokouksessaan yhdistys nimittäin käsitteli sääntömuutoskohtaa (2§ kohta 5). Sen kohdalla nousi esiin kysymys: mitä itse asiassa tarkoittaa säännöissä mainittu, ammatillis-aatteellinen toiminta, jota ilmoitamme tukevamme? Mikä on toiminnan sisältö?

Tämä on ihan relevantti kysymys, mutta vastaus jäi kokouksessa hieman auki. Eikö vastausta voisi tulkita saman sääntökohdan (2§) ensimmäisen momentin mukaisesti: “Yhdistyksen tarkoituksena on tukea aatteellisesti ja toiminnallisesti viestintä- ja sitä lähellä olevilla aloilla työskentelevien ja alalta eläköityneiden toimihenkilöiden ammatillista yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä sekä edistää viestintäalan tunnettuutta ja ammatillis-aatteellista toimintaa.”

Mielestäni Mediaunioni on mainiosti toteuttanut tarkoitustaan lisätä jäsenten yhteenkuuluvuutta, yhteistoimintaa ja virkistäytymistä. Siksi me jatkuvasti järjestämme tutustumiskäyntejä, yhteisiä tapahtumia ja matkoja. Virkistäytymistä voi harrastaa mm. yhdistyksen loma-asunnoilla tai kylpylämatkoilla. Ja juuri näitä samoja ammatillis-aatteelliseen toimintaan kuuluvia asioita toteuttavat myös toimihenkilöyhdistykset, joita olemme niin ikään luvanneet tukea.

Kannattaa myös huomata, että kokouksen hyväksymä sääntömuutoskohta on muotoiltu nyt siten, että Mediaunionilla on sääntöjen puitteissa mahdollista tukea, alan toimihenkilöyhdistysten lisäksi myös jäsenten suunnittelemaa ja järjestämää ammatillista-aatteellista toimintaa.

Se, mihin ehkä seuraavina vuosina tulisi kiinnittää enemmän huomiota on tuo säännöissä mainittu viestintäalan tunnettavuuden edistäminen. Graafisella toimialalla – tai olkoon sitten viestintäala laajemmin – on suuri merkitys yhteiskunnassa, niin meillä kuin maailmalla. Sen merkitys säilyy, vaikka tekniikka, lukutottumukset ja elämäntyyli muuttuvatkin kiivaasti.

Olemme yhteisen toimialamme puitteissa mukana läpi koko ihmisen elämänkaaren taiteessa, tekniikassa, tieteessä ja uskonnossa. Kauniit kuvat, tekninen osaamisemme ja toiminnan tuottama mielihyvä asiakkaille, itsellemme ja jälkeläisillemme on mittaamattoman arvokasta. Sen tunnettuuden eteen kannattaa tehdä työtä. Ainakin meidän, joilla on siihen mahdollisuus.

”En ikinä ajattele tulevaisuutta. Se tulee aivan tarpeeksi aikaisin.”
Einstein

Toivotan ajatuksellista, lämmintä, mukavaa ja punkkivapaata kesää kaikille!
Yhdistysfaktori

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Yhdistysfaktori

Postimaksu maksettu

Elimme 1990-luvun alkua. Faktorina Hämeen Sanomat Oy:ssä vastaanotin asiakkaamme aineistoa Tuuloksen Joulu -nimiseen lehteen. Päätoimittajana oli paikallinen kirkkoherra, joka toimitti aineiston kirjapainoon.

Yksi juttu oli hieman myöhässä, ja sen toimittamisesta huolehtisi suoraan kirjapainoon jutun kirjoittaja Hjalmar Munsterhjelmin sukuun kuuluva henkilö Helsingistä. Näin sovimme ja jäin odottelemaan. Viikko vierähti, lehden aineisto oli vedosvaiheessa sivuiksi taitettuina, mutta tärkeä juttu puuttui. Soitin kirkkoherralle ja pyysin häntä kiirehtimään puuttuvaa tekstiä. Hän lupasi heti soittaa kirjoittajalle ja sopivasti uhkaillakin maallisin sanoin. Seuraavana päivänä konttoriin ilmestyi arvokkaan näköinen herrasmies, joka kyseli minua. Miehellä oli tyylikäs ulsteri, ja silmiin pistävää oli kaulahuivin erikoinen käyttö ulsterin päällä eikä, kuten yleensä, asun alla. Arvasin heti, että nyt oltiin kulttuurin äärellä. Esittäytyessä hänen sukunimensä kuulosti niin juhlalliselta, että minun oli vaikea siihen vastata ”Parkkonen”.

Mies otti ajan patinoimasta nahkaisesta salkustaan nipun papereita ja ojensi huolellisesti konekirjoitetut liuskat. Silmäilin
tekstiä, josta pystyin heti arvioimaan jutun sekä kuvien mahtuvan kahdelle sivulle, juuri kuten oli ilmoitettu. Herra Munsterhjelm halusi nähdä vielä vedokset ja pyysi saada kirjekuoren osoitteensa kirjoittamista varten. Olin hämmentynyt hänen nokkeluudestaan. Teksti kirjoitettiin pikavauhtia ja taitettiin kahdeksi sivuksi. Laitoin vedokset Munsterhjelmille osoitettuun kirjekuoreen ja vein sen lähtevän postin laatikkoon.

Parin päivän päästä pöydälleni ilmestyi tutun näköinen kirjekuori. Munsterhjelmin osoitteen kohdalle oli liimattu lappu: ”Palautetaan lähettäjälle” ja nuoli osoitti Hämeen Sanomat Oy:n logoa. Näin, että kirje oli avattu, mutta suljettu liimaamalla uudestaan. Otin vedokset esille ja huomasin lopussa tekstin: ”Yksi korjaus ja saa painaa”.

Teksti Seppo Parkkonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Parkkonen