Julkaisujen kultahuippu Olafur Eliassonin Pentagonal Landscapes -näyttelykirjalle

Espoon modernin taiteen museoon EMMAan järjestetyn nykytaiteen supertähden Olafur Eliassonin näyttelynkirja sai Grafian Vuoden Huiput -kilpailun kultahuipun Julkaisut-sarjassa.

1000GFV.jpg

Kirjan ilmeessä yhdistyivät näyttelyn pääteoksesta inspiraationsa saanut peilitekstuuri sekä esillä olleet maisemakuvat. Kirja on valmistettu kierrätysmateriaaleista, ja sivuilla esiintyvät harmaan sävyt viittaavat museorakennuksen betoniin.

Palkintoperusteissa kiitettiin eheää ja viimeisteltyä kokonaisuutta, jota tekee mieli koskea, avata ja tutkia.

Espoon modernin taiteen museo EMMA
Suunnittelutoimisto Kuudes, Art Director Tony Eräpuro
Painotalo Lönnberg Print & Promo

Lisää Vuoden Huiput -palkituista >>>

Kustannusosakeyhtiö Tammi 75 vuotta

Tammen 75-vuotisjuhlapäivää vietetään sunnuntaina 6. toukokuuta Kaunokirjallisuuden suuret naiset -juhlaseminaarilla Töölön kirjastossa. Seminaarissa esiintyvät Kaari Utrio, Märta Tikkanen, Saara Turunen, Anna Kortelainen, Kristiina Vuori ja Essi Kummu.

Tammi75_logo

Kustannusosakeyhtiö Tammi on yksi Suomen suurimmista kirjankustantajista. Se tunnetaan erityisesti vuonna 1954 perustetusta Keltaisesta kirjastostaan, joka on Suomen pitkäikäisin ja tunnetuin kirjasarja.

Kansainväliseen Bonnier-konserniin vuodesta 1996 kuuluneen Tammen perustivat 6. toukokuuta 1943 Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, Osuustukkukauppa, Elanto, Kansa, Ammattiyhdistysten Keskusliitto ja Työväen Sivistysliitto. Tammen ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi kirjailija Kaari Utrion isä Untamo Utrio.

Lue lisää >>>

Lukuviikkoa vietetään 16.-22.4

banneri-lukuviikkoValtakunnallista lukemisen juhlaa vietetään jälleen 16.-22.4. Lukuviikon teemana Mun tarina.

Viikon aikana kirjastot ja koulut ympäri Suomen juhlivat lukemista mm. erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla, kirjailijavierailuilla ja pidennetyillä aukioloajoilla. Lukukeskus tarjoaa Lukuviikon aikana kirjastoille ja kouluille mm. ilmaisia materiaaleja, tietoa lukemisesta sekä innostaa tapahtumien järjestämiseen.

Lukuviikon tehtävät tarjoavat reittejä itseilmaisuun ja oman tarinan löytämiseen uusien kirjallisuuden lajien – lavarunouden, spoken wordin ja mm. laululyriikoiden – avulla.

Lue lisää >>>

Kirjansidontaa Kansalliskirjastossa

Kolmen näyttelyn kokonaisuus KAUNISTA! Kansalliskirjastossa esitelee kirjansidontaa ja kauneimpia kirjoja.

Kirjansidonnan helmiä Kansalliskirjastosta
1.3. – 22.12.2018, Galleria

40390757082_10bcf527ee_z
van Hoogstraten, Jacob: Acta judiciorum. Haag 1518, ym teoksia. Yhteissidos. Näyttelystä KAUNISTA!. Kuva: Niilo Hassi

Kirjat, jotka ilahduttavat estetiikallaan, hienoilla materiaaleillaan ja samalla hämmästyttävät sitojien ammattitaidolla. Näyttely tarjoaa kaunista nahkaa, läikehtivää silkkiä, lehtikultaa, metalliheloja ja taidokasta koristelua unohtamatta rahvaan tuikitavallista kirjaa. Mukana on kirjoja 1400-luvun jälkipuoliskolta aina 1800-luvun puolivälin tienoille.

Kirjansidokset Pohjoismaista 2018
1.3. – 14.5.2018, Galleria

Näyttelyssä on esillä Pohjoismaiden kirjansitojien upeita tämän päivän sidoksia. Näyttelyn teemana on vapaamuotoinen sidos. Tuomaristo on valinnut osan näyttelysidoksista kunniamaininnan arvoisiksi. Osallistuneet sitojat ovat pohjoismaisia ammattilaisia ja alan harrastajia. Näyttely järjestetään nyt neljättä kertaa, ja Suomi toimii vuoden 2018 isäntämaana.

Kauneimmat kirjat 2017
16.5. – 22.12.2018, Galleria

KAUNISTA! -näyttelytyöryhmä
Asiantuntijat: Anna Perälä, Leena Pärssinen,
Hanna Kemppi (slaavilaiset kirjat)
Espoon Kirjansitojat r.y.: Seppo Seppälä, Hannu Laine, Rudolf Sommer
Kansalliskirjasto: Katri Nissilä, Heidi Törrönen, Sisko Vuorikari
Näyttelyarkkitehti: Maara Kinnermä
Aineiston valokuvaus: Niilo Hassi ja Harri Aaltonen

Yhteistyössä: Espoon Kirjansitojat r.y., Suomen kirjataiteen komitea ja Kansalliskirjasto.

Lue lisää >>>

Henkilöbrändi – kirosana vai menestyksen edellytys?

Olet henkilöbrändi, halusit tai et, väittää uutuuskirja Henkilöbrändi – Asiantuntijasta vaikuttajaksi.

Tehoa971a2380bf9b193_400x400arkas henkilöbrändin rakentaminen alkaa oman osaamisen ja tavoitteiden tunnistamisesta. Se ei aina ole helppo tehtävä, mutta tarpeellinen harjoitus, kun henkilöbrändistä haluaa uskottavan, rehellisen ja tuloksellisen. Kirja on hyödyllinen erityisesti eri alojen asiantuntijoille, johtajille, yrittäjille – kaikille, jotka haluavat nousta vaikuttajaksi yleisön silmissä.

 

Jarkko Kurvinen, Ville Tolvanen, Tom Laine: Henkilöbrändi – kirosana vai menestyksen edellytys? Alma Talent 2017. ISBN 978-952-14-3166-1. 257 s.

Käsinladonnan SM-kisat

Päivälehden museo järjestää tänä keväänä Käsinladonnan SM-kisat keskiviikkona 11. huhtikuuta. SM-kisat aloitetaan kello 15.00. Ohjelmassa on tietysti myös Uksauksen MM-kilpailut.

SM-kisoihin toivomme uusia kilpailijoita, jotta perinne ei pääsisi kuolemaan. Kisoihin osallistuvien tai niitä katsomaan tulevien ei tarvitse ilmoittautua.

Lisätietoja Markku Kuuselalta, p. 040 141 6307 tai markku.kuusela@hssaatio.fi

 

Uutta graafista suunnittelua Virosta

Viron Taideakatemian julkaisu graafisen suunnittelun uusimmista kehityssuuntauksista julkaistiin Tallinnassa tammikuussa. Uutuuskirja on jatkoa samannimiselle taidenäyttelylle, joka oli Tallinnassa viime kesänä ja keskittyi graafisen suunnittelun tuoreisiin kehityssuuntiin ja teoksiin, jotka ylittävät perinteiset graafisen muotoilun muodot ja menetelmät.

kansi_Signaalid_Kaas_EST_

Kirja on syntynyt kansainvälisenä yhteistyönä, ja sitä ovat olleet tekemässä muun muassa Åbäke, Phil Baber, Paul Gangloff, François Girard-Meunier, Rudy Guedj, Bardhi Haliti, Marguerite Humeau, Tim Hunkin ja Elisabeth Klement. Vironkielisestä kirjasta on myös englanninkielinen versio.
Elisabeth Klement, Laura Pappa: Signaalid perifeeriast: graafiliste disainerite alternatiivsed töövormid. Eesti Kunstiakadeemia Kirjastus 2017. ISBN 978-9949-594-38-2. www.artun.ee

Asuuko meissä jokaisessa pieni first-piru?

Presidentti Trump on laskenut markkinoille sanonnan ”America first”. Mitä isot edellä  sitä pienet perässä, niinhän meilläkin on käytössä sanonta ”Suomi ensin”.

Miettiessäni sanonnan merkitystä ymmärrän, että puhutaan etuilusta, usein röyhkeästä sellaisesta. Muinaiset pohjalaiset leuhkivat: ”Minoon meiltä ja muut on meirän krannista.” Me taviksetkin olemme rokotettuja first-pirulla. Emme yleensä itse huomaa käytöksessämme etuilun tai piittaamattomuuden merkkejä, mutta liikenteessä tämän piirteen huomaa helposti. Ajamme jonossa odottaen hetkeä, jolloin on turvallista ohittaa, mutta juuri kun olemme laittaneet vilkun päälle, ryntää jonon takimmainen vauhdilla kaikkien ohi. Hetken mietimme ohittajan ajatusmaailmaa ja pään pimeitä kohtia. Olisiko kyseessä liikenneraivo?

Sama kaava toistuu kaupan kassajonossa. Kassanhoitaja huomaa, että olisi hyvä saada apua, ja painaa soittokelloa. Jonossa viimeisenä seisova asiakas suuntaa tyhjälle kassalle, johon tietää apuvoiman kohta saapuvan. Miksi hän kuvittelee, että juuri hänen kuuluu ohittaa kaikki muut? Ehkä hän nauttii etuilusta, firstosaamisestaan. Jos vastaava etuilu tapahtuisi yöaikaan makkarakioskilla, syntyisi etuiluraivo ja tappelu. Monesti olen ihmetellyt, miksi teinit kävelevät jalkakäytävällä rinnakkain niin, että vastaantulija joutuu väistämään. Olisiko tähän yhtenä syynä huono kasvatus ja mallin puuttuminen? Vanhemmat kuskaavat lapsia autolla harrastuspaikoille ja muihin tilaisuuksiin. Ei
opita, miten jalkakäytävillä ja pyöräteillä huomioidaan muut liikkujat.

Parkkonen.jpeg

Talven lumitilanne eteläisessä Suomessa oli pitkään huono, mutta meillä Hämeenlinnassa on lunta riittänyt jo pitkään ainakin Ahveniston moottoriradalla. Aloitin hiihtoharjoitukset tunnin mittaisina jaksoina. Järkytyin heikkoa osaamistani, vaikka olen ollut nuoruudessa kilpahiihtäjä ja myöhemminkin hiihdellyt satoja kilometrejä talven aikana. Nyt oli 68-vuotiaalla äijällä tekemistä.

Toisella hiihtokerralla otin alle Peltosen nanot eli sukset, joita ei tarvitse voidella. Yllättäen niissä ei ollutkaan pitoa ja otsanahka kosketti latua. Loivassa ylämäessä jouduin hetkellisesti haarakäynnille. Takaani tuli vapaalla tyylillä keski-ikäinen nainen, joka karjaisi: ”Älä
saatana riko latua haarakäynnillä!”

Tuumin, että jopas oli vihainen naikkonen ja ihan selvästi laturaivoaja. Toivottavasti hän ei huutele samalla tavalla lapsihiihtäjille ja pilaa heidän iloaan. Peltosen nanot ovat tällä hetkellä varaston perimmäisenä. Minulla on nanoraivo.

Väärin koulutettu

Koulutus on politiikkojen keskeinen puheenaihe. Se on aina ollut ”vääränlaista”, kuten johtaminenkin, ainakin työhyvinvointikyselyjen mukaan. Ammatillista koulutusta on leikattu ja kehitetty kovalla kädellä. Mitä on jäänyt jäljelle? Tyytymättömiä työnantajia, opettajia ja oppilaita. Liekö viranomaiset tyytyväisiä?

Dilemma onkin, miksi opettajat eivät tule aamuisin kouluun? Vastaus: Kun koulussa ei ole oppilaita. Vastaavasti: miksi oppilaat eivät tule kouluun heti aamulla? No, eihän siellä ole opettajiakaan. Ollaan pahassa pattitilanteessa.

Kuinka siis saataisiin ammattikoulutus tolalleen, jotta saataisiin tyytyväisiä koulutettuja ja opettajia? Kuinka työnantajat saisivat tarvitsemiaan ammattilaisia? Perinteisesti ammattiin valmistuttiin mestari/oppipoika-koulutuksella. Nykyisin sitä kutsutaan oppisopimuskoulutukseksi. Ammattikoulut ovat toimineet menestyksellisesti jo sata vuotta, ja ammattitutkintojärjestelmä kehitettiin 1990-luvulla. Tutkinnon suorittamiseen ei vaadita koulutusta, vaan tutkinnon voi suorittaa, mikäli omaa tarvittavan osaamisen. Näistä palikoista löytyy ratkaisu toimivaan koulutukseen.

Ammattilaiseksi tullaan kahta eri reittiä. Mennään ammattiopistoon ja suoritetaan työharjoittelu yrityksissä tai tehdään oppisopimus yrityksen kanssa ja suoritetaan teoreettinen opiskelu ammattiopistossa. Karkeasti ottaen koulureitti on esimerkiksi digipainojen ja oppisopimus sanomalehtipainojen koulutusmuoto. Yritykset eivät aina ymmärrä tärkeää rooliaan, mutta niillä on keskeinen vastuu molemmissa reiteissä. Koulutuksen sisällön olisi mahdollisen hyvin vastattava yrityksen tarpeita. Silloin tällöin kuulee, ettei olisi resursseja olla osana koulutusta, kuten tarjota harjoittelupaikkaa, oppilasmestaria jne. Yhteistyön ammattioppilaitosten ja työelämän välillä on oltava syvää ja jatkuvaa. Olisi myös syytä muistaa ammattioppilaitosten opettajien tietojen ja taitojen päivitys työelämässä säännöllisesti.

Ammattitutkintojärjestelmä on kolmiportainen: perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto. Painoviestinnän ja audiovisuaalisen alan tutkintotoimikunnat yhdistettiin media-alan tutkintotoimikunnaksi. Tutkinnon suorittaminen on tärkeää niin oppilaille kuin kouluille ja yrityksille. Tällä taataan, että osaaminen on riittävän korkeatasoista ja tasalaatuista eri puolilla maata eri oppilaitoksissa ja oppisopimuksissa. Ammattitutkinto antaa myös jatkokoulutuskelpoisuuden korkeakouluun. Henkilöt, jotka hakeutuvat ammattikoulutukseen ovat käytännön ihmisiä ja tykkäävät tehdä töitä käsillään. Ammattiopistoissakin olisi syytä aloittaa koulutus käytännönläheisesti ja lisätä teoriaa myöhemmin käytännön tueksi. Saattaa olla, että koulutuksen keskeyttämiset vähenisivät.

Myös ammattikorkeakouluissa on ongelmia, kun matemaattisluonnontieteellinen koulutus lukioissa vähenee. Insinöörikoulutus perustuu vahvasti edelleen ko. osaamiseen. Koulutuksen onnistuminen on kiinni asenteista ja yhteistyöstä, mutta sen pitää olla yhä enemmän räätälöityä niin tarpeen kuin oppilaankin mukaan. Työ tekijäänsä opettaa, on vanha hyvä sanonta.