Palkinto vuoden 2019 parhaalle valokuvataidekirjalle

Vuoden valokuvataidekirja -palkinto jaetaan nyt kolmatta kertaa. Palkinto myönnetään suomalaiselle tai Suomessa asuvalle valokuvataiteilijalle välillä 1.8.2018–31.12.2019 ilmestyneestä valokuvataidekirjasta. Ansiokkaan valokuvataidekirjan tekijälle myönnettävän palkinnon suuruus on 3000 euroa. Vuoden 2019 palkinnosta päättää valokuvataiteilija Ulla Jokisalo.

Vuoden valokuvataidekirja -palkinnon tavoitteena on kannustaa korkeatasoisten valokuvataidekirjojen tekijöitä sekä herättää yleistä kiinnostusta valokuvataidekirjoja kohtaan.

Kilpailuun voi osallistua 1.–31.1.2020 välisenä aikana Osallistu-sivulla, ja sen jälkeen toimittamalla yksi kappale kirjaa Suomen valokuvataiteen museoon pe 31.1.2020 klo 18 mennessä.

Lisätietoja >>>

Tieteiden yö Päivälehden museossa 16.1.

Tieteidenyö_2020-535x400Tieteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 16.1.2020: mukana on tänäkin vuonna runsaasti tapahtumanjärjestäjiä ja ohjelmaa on ympäri Helsingin keskustaa.

Päivälehden museossa vietetään Tieteiden yönä kello 17 alkaen Piirtäjien iltaa juuri avautuneen Ansu-näyttelyn kunniaksi.

Piirtäjien illassa voi tutustua pilapiirtäjä Antero Hallan (1936–2007) elämää ja tuotantoa esittelevään näyttelyyn, kuulla aiheeseen liittyviä tietoiskuja sekä seurata kilpahenkistä livepiirtämistä. Ohjelmaa nonstopina läpi illan. Museo on auki kello 20 asti.

Ohjelma
klo 17.00–17.30: Runoilija Ilpo Tiihonen: Ansun Helsinki
klo 17.30–18.00: Leikkimielinen piirtokamppailu: kolme piirtäjää kamppailee hauskuudesta
klo 18.00–20.00: Vapaata tutustumista Ansu-näyttelyyn

Lisätietoa: tieteidenyo.fi

Ruotsalaisilla lomaparatiisi Italiassa

FAKTORI 3/1969

LA SERRA – RUOTSIN FAKTORIEN LOMAPARATIISI. Se tulee sittenkin, kevät nimittäin, ja me pohjolan eskimot heräämme vähitellen nuhaisin nenin haistelemaan etelän tuulia. Läntisessä naapurimaassamme ei enää vuosikymmeneen ole tyydytty tuulen haisteluun, vaan satatuhatpäisinä sopulilaumoina viikinkien kansainvaellus käy sinne, minne mieli palaa, etelään Välimeren aaltoihin. Matkailuteollisuuden kamppailuun paisuvista turistivirroista ovat siellä tunkeneet mukaan myös monet ammattijärjestöt. Faktorilehden ruotsalaisen vastineen, Grafisk Faktorstidningin joulukuun numerossa on opettavainen kertomus siitä miten riittävän suurella rahalla varustettu yhdistys voi tehokkaasti myötävaikuttaa jäsentensä loma-ajan viettoon ja viihtyvyyteen.

Yhteistoiminnassa kansallisen matkailujärjestön Reson kanssa on läntinen veljesjärjestömme Grafiska Faktors- och Tjänstemannaförbundet vuokrannut jäsentensä käyttöön bungalow-tyyppisen loma-asunnon, joka sijaitsee etelä-Italiassa eräässä Reson huoltamassa lomakylässä. Reso järjestää myöskin matkat, joten GFT:lle jää vain rakennuksen vuokraamisen vaiva. Lomakylän alueella on italialainen ravintola, valintamyymälä, baareja, uima-allas, lasten leikkipaikkoja, hotelleja ym. Hyvän palvelun ja kontaktien runsauden vuoksi vaimoista ei tule neuroottisia vihreitä leskiä; toisaalta epäkohtana on vaimojen kannalta se, että aviomiehet ovat halukkaat tarjoutumaan kesälesken osaan jättäen vaimot kotiin. Lomayhteisön erottaa tuuhea pinjametsä Välimerestä ja Baia Domizian 40 kilometrin pituisesta kylpyrannikosta.

Millainen on sitten itse loma-asunto La Serra? Tätä rakennusta vuokrataan jäsenistölle viitenätoista kahden viikon pituisena jaksona ajalla 1. 4.–28. 10. Tässä, samoin kuin kylän muissakin rakennuksissa on terassi, joka on tehokkaasti eristetty naapureista. 63 neliömetrin pinta-alaan on mahdutettu olohuone, keittiö, kaksi makuuhuonetta, joihin mahtuu viiden hengen makuusijat. Rakennuksessa ovat myös kylpyhuone ja WC, keittiössä on 130 litran jääkaappi, sähköliedessä leivinuuni, etelän kylmiä öitä varten on jokaisessa rakennuksessa sähkölämmitys. – Valtakunnan taalereina tämä kaikki maksaa huoneiston vuokrana 308 kr. ja matkat hengeltä Tukholmasta meno-paluu 525 kr. (lento) eli Suomen rahassa (1 kr. = 82 p) 667 markkaa (toim. huom. nykyrahassa 1009 euroa), tämä siis kahden viikon loma-ajalta. – Italian-matkan voinee tehdä halvemmallakin.

Jälleen ensi kesänä nähdään faktori Olle Svensson lepäilemässä Baia Domizian sinisissä aalloissa hehkuvan auringon alla, illalla hän La Serrassaan kuuntelee Välimeren kohinaa Vino Rosson pulputuksen säestämänä. Musiikkina soivat lähiseutujen nimet Napoli, Capri, Sorrento, Salerno, Positano, Amalfi. Tuskinpa silloin mieleen tulevat kolmannen maailman nälkää näkevät tai faktori Paavo Saarijärvi Suomesta. Mitä tekee tuolloin Paavo?

Paavo, Paavo kovan onnen lapsi on jälleen kerran pannut puolet petäjäistä ja ottanut jo ennalta toivottoman tehtävän. Kesämökillään Pöljänperän Käppävaarassa hän yrittää samanaikaisesti sytyttää katosta tippuvan veden kostuttamia hellapuita ja sammuttaa vaimonsa kasvavaa kiukkua. Vaimo on kiukkuinen koska ulkona on sateista ja koleaa ja vaimolla siis nuha eivätkä he näin ollen voineet käyttää Paavon äsken korjauttamaa perämoottoria. Korjaus maksoi 667 markkaa. J. H.

 

FAKTORI 6/1969

SAVOLAISTEN VÄÄRÄLEUKAISUUS ja lupsakkuus on maankuulua. Se tuli hyvin esiin heidän onnitellessaan vuoden viimeisessä lehdessä 60-vuotiasta Suomen Faktoriliittoa:

Suomen Faktoriliiton herra puheenjohtaja, arvoisat liittohallituksen jäsenet! Tiältä väläkeihin vessiin varsilta ja kivikkopeltoen keskeltä ja miärättömmäen mehtiin katveesta laettoo rätkäöttää Savo-Karjalan Faktorikerho itselleen isä-liitolle oekeen emä kunnijoettavan tervehyksesä isäukon 60-vuotispäevänä.

Isäukon rinnalla on tua meijjän kerho ikävuosiltaan vielä keskenkasvunen poejanjoloppi, mutta kokkoo ja näkköö on kertynnä kuitennii jo sen verran, ettei tässä ihan hävetä tarvita, – jos ite suahan sannoo. Savo-Karjalan Faktorikerho on niät koko liiton neljänneks koukkaen päntye. Alueesa puolesta se käsittää niin luajan lämpäreen tuata yhteistä isänmuatamu, että meijjän viirissäkkii kihtoo yksin lukkiin kahen muakunnan värit.

Tämän viirimme mukana myö toevoo rylläätettään Suomen Faktoriliitolle mitä mahottomimman mukavoo mänestystä. Myö kiitetään eismänneistä vuosista ja toevotellaan yksin häppein oekeen miellyttäviä ja kaekinpuolin rikkaeta aekoja eistulevaisuuvvessa. Savo-Karjalan Faktorikerho.

Tekstin toimitti Jorma Suomi.

Kulttuurikokemus

Jokaisen seitsemänkymppisen miehen olisi hyvä kokea edes kerran elämässään oopperan huumaa. Itse olen sen juuri Torreviejassa kokenut. Tapahtuma oli häkellyttävä! Poljimme illan pimeydessä kaupungin toiselle laidalle. Perillä myttysimme heijastusliivit, toppatakit ja hanskat reppuun ja astelimme lippu luukulle. Esitys oli lähes loppuunmyyty. Onneksi takimmaiselle riville kaksi henkilöä mahtui eläkeläisalennuksella.

Paikka oli riittävä meille pikkuisille – jalkatilaa oli kuin lentokoneessa. Lipunmyyjä katseli meitä ja totesi, että sovimme takapenkille. Huumori piristi, mieli avautui kulttuuripläjäykselle, Verdin La Traviatalle.

Esityksen odottelua ja orkesterin virittelyä.

Yllättävän iso orkesteri oli sulloutunut kapeaan tilaan esiintymislavan eteen. Taskulamput valaisivat nuottitelineitä, ja kapellimestari piti esityksen kuosissaan. Tunnelma oli hurmaava, ja kokemus sopi huonokuuloiselle. Äänitehostimia ei tarvittu, laulu raikui kaikilla äänialueilla. Oli sopraanoja, tenoreita, bassoja, baritoneja, mezzosopraanoja. Vain falsettiäänet puuttuivat. Hento sopraano pääosassa sai valtavan äänimassan kauniisti ilmoille. Miesten esitykset olivat myös monipuolisia ja puhtaita. Kielestä en ymmärtänyt, mutta vaimo tiesi sen olevan italiaa. Korokkeen yläpuolella oli valotaulu, jossa sanat juoksivat espanjaksi. Ymmärsin tekstiä sieltä täältä, mutta elekieltä hieman enemmän. En olisi uskonut, että pidän oopperasta, kun olen enemmän Reijo Taipaleen kuuntelija.

Puolen yön jälkeen poljimme kotiin. Vain kerran ajoimme liikenneympyrästä harhaan, mutta palasimme pian oikealle reitille. Hiljainen oli kylätie, autot olivat jähmettyneet yöksi. Kannoimme pyörät äänettömästi toisen kerroksen asuntomme eteen, ettemme häiritsisi unten mailla olevia. Rocky-koirakin oli sikeässä unessa. Tuumailin, että olisi ollut hyvä hetki kostaa uusille naapureille viikonloppujen kolistelut ja äänet. Emme tietenkään niin tehneet, sillä meillä on hallussa asiallinen kotikasvatus. Vitsailin Pia-Liisalle, että luulen uusien naapureiden olevan oopperaväkeä, kun esiintyvät öiseen aikaan niin kuuluvasti.

KUTSU: Pilkkimestaruuskilpailu Saarijärvellä

Aika: 8.2.2020
Paikka: Kylpylähotelli Summassaari

Ohjelma:
10.00−14.00 pilkkimestaruuskilpailu
13.00−15.00 sauna ja kalojen punnitus
15.00–16.00 buffetpäivällinen ja palkintojenjako

Osallistumismaksu: Yllä mainittu ohjelma on maksuton. Lisähinnat: majoitus 7.–8.2. päärakennuksessa 2 hh 45 €/hlö, 1 hh 75 €. tarjous: Lisävuorokausi 2 hh 40 €/hlö. Majoitus maksetaan kylpylässä. 7.2. klo 19.00 buffetpäivällinen 20 €.

Ilmoittautuminen ja majoitusvaraus: 15.1.2020 mennessä jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osion lomakkeella.
Lisätiedot: jäsensivujen Tietoa tapahtumista -osio ja tapahtumavastaava Kari Koivisto, p. 050 555 5451 tai kari99.koivisto@dnainternet.net

Runoilua ja harrastuksia

Koulupoikana harrastin kaikenlaista,
urheilua, onkimista, tappelemista,
ja tietysti Zane Greyta ja Tarzania.
Heiltä minä opin,
että Amerikassa asuu intiaaneja ja
että Afrikasssa on apinoita.
Maailmankatsomukseni avartui.

Kaksikymppisenä huomasin,
ettei tarvitse hosua joka paikassa.
Yksi hyvä harrastus riittää.
Kävin siis joka ilta tanssimassa,
milloin Kulttiksella, Alppilavalla, Bottalla.
Yöllä juoksin kotiin ja aamulla töihin.
Maailmankatsomukseni avartui lisää.

Nyt ikämiehenä olen huomannut, että asioita
voi ottaa hirmu rauhallisesti.
Nykyään harrastankin vain valomerkkien keruuta.
Niitä kertyy, kun jaksaa istua ravintolassa.
Minulla on valomerkkejä pari laatikollista
makuuhuoneessa sängyn alla.
Niissä on minun maailmankatsomukseni.

Osa merkeistäni on hyvin arvokkaita.
Ne onkin hankittu keskustan ravintoloista.
Syystäkin olen merkeistäni hyvin ylpeä.
Kun haukkaan aamulla sillivoileipää
yöllisen valomerkkireissun jälkeen
oloni on niin mahtava, että voisin opettaa
maailmankatsomusoppia jopa Platonille.

Topi Berg, Helsinki

Graafisen tekniikan insinöörikoulutus 1988–2017

”Ottakaa siis yhteyttä osastonjohtajaamme ja tilatkaa oma insinöörinne. Saatte sellaisen vieläpä mittatilaustyönä.”

Näin mainosti itseään ensimmäinen insinööriluokka tekemässään esitteessä viimeisenä opiskeluvuotenaan.  Markkinointi tuli tarpeeseen, koska lama pääsi yllättämään tälläkin alalla ja työnantajat tulivat varovaisiksi  rekrytoinneissaan. Onneksi ongelma jäi tilapäiseksi.

Näiltä vuonna 1988 opiskelunsa aloittaneilta ja neljä vuotta myöhemmin valmistuneilta ensimmäisiltä kirjapainoinsinööreiltä sain kirjaani Graafisen tekniikan insinöörikoulutus 1988–2017 mukavia opiskeluaikojen muisteloita.

Opiskelijavaihdon pioneereja, vasemmalta Bill Offer (LCP), Seija Ristimäki, Anna-Liisa Tokola, Jaana Alava, Johanna Liipola, Jaakko Suorsa, Wolfgang Faigle (Stuttgart), Risto Vallenius, Santtu Keiskoski, Liisa Vehkaoja (kv-koordinaattori EVTEKissä), Machteld Pectoor (Belgia), Gottfried Ohnmacht (kv-koordinaattori Stuttgartissa) ja Marko Silanterä (teknikko-opiskelija). Kuva EVTEK. 

 

 

Vuonna 1988 aloitettiin Espoon–Vantaan teknillisessä  oppilaitoksessa (EVTOL) ylioppilaspohjainen kirjapainoinsinöörien koulutus. Seitsemän vuotta myöhemmin Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa (EVTEK) alkoi uutena viestintätekniikan koulutusohjelma, joka  muodostui graafisen tekniikan ja mediatekniikan suuntautumisvaihtoehdoista. Koulutusohjelmasta  tuli erittäin suosittu. Jopa 600 hakijaa valitsi tämän ensisijaiseksi

Mediatekniikasta digitaaliseen mediaan
Suuntautumisvaihtoehtojen opiskelijamäärissä ei ollut juurikaan eroja, ja lähes 40 opiskelijaa päätyi graafisen  tekniikan opintoihin. Vuonna 2001 viestintätekniikan koulutusohjelman nimi muuttui mediatekniikan koulutusohjelmaksi. Tällöin myös mediatekniikan suuntautumisvaihtoehdon nimi muutettiin digitaaliseksi mediaksi.
EVTEKin ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhdistyessä vuonna 2008 syntyi Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Syksyllä 2013 Metropoliassa aloitti viimeinen opiskelijaryhmä, jolla oli mahdollisuus valita graafisen tekniikan  suuntautumisvaihtoehto.Vuoden 2018 loppuun mennessä valmistui yhteensä 476 graafisen tekniikan insinööriä.  Linjan lopettamiseen vaikuttivat ensisijaisesti alan yrityksissä tapahtuneet digitalisaation kasvun tuomat vaatimukset ja muutokset sekä opiskelijaryhmien pienentyminen. Katsottiin, että yritysten osaamistarpeisiin voidaan vastata
uudella mediatekniikan koulutuksella, jossa pääpaino on web-teknologioissa.

Lakkautuspäätös innosti historiikkityöhön

Mediatech-tiimi muodostui mediatekniikan koulutusohjelman henkilöstöstä, ja sen työ oli eri muutosvaiheissa keskeinen. Opetussuunnitelmia (OPS) päivitettiin alkuvuosia lukuun ottamatta vuosittain, näin pyrittiin pitämään opetussisällöt ajan tasalla. Tiimissä seurattiin OPSien toteutusta, resurssien riittävyyttä ja opiskelijapalautetta.

Historiikin kirjoittaminen alkoi esimieheni koulutusohjelmanjohtaja Harri Airaksisen ehdotuksesta. Koska olin aloittanut opetustyöni sivutoimisena tuntiopettajana kirjapainotekniikan teknikkokoulutuksessa, halusin sisällyttää historiikkiin tietoja myös sen syntyvaiheista. Vuonna 1961 alkanut teknikkokoulutus loi pohjan teknisen alan ylemmälle esimieskoulutukselle ja tulevalle insinöörikoulutukselle. Olipa minulla samalla hyvä tilaisuus haastatella pitkäaikaista työtoveriani ja ystävääni Pentti Niemelää, joka oli ollut vuodesta 1964 kirjapainotekniikan teknikkolinjan johtajana Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa (HTOL) ja vuodesta 1985 EVTOLin graafisen tekniikan osastonjohtajana. Sain näin tallennetuksi paljon arvokasta tietoa teknikkokoulutuksen syntyvaiheista ja muisteluita insinöörikoulutuksen alkutaipaleelta.

Pentti Niemelä syksyllä 2016. Kuva Merja Nieppola.

Löysin HTOL:n tulevaisuuden kehityslinjoja tutkivan työryhmän muistiosta huhtikuulta 1983 lehtori Niemelän kirjoittaman osan, jonka viimeisen kohdan hän kirjoitti seuraavasti: ”Olisi pikaisesti tutkittava insinööritasoisen esimiehen tarve graafisessa teollisuudessa, ja jos tarvetta ilmenee, varauduttava aloittamaan opistotasoinen insinöörikoulutus viimeistään 90-luvulle siirryttäessä. Tällöin korjautuisi myös se puute, että kirjapainoteknikolla ei ole reaalisia mahdollisuuksia jatkokoulutukseen omalla alallaan tällä hetkellä. Tämän selvityksen voisi parhaiten tehdä Graafisen Keskusliiton nimeämä työryhmä.”

Asiantuntijat sisältöä kirjoittamassa

Historiikin sisältöä miettiessäni tulin ajatelleeksi myös muita kirjoittajia. Käännyin Mediatech-tiimin pitkäaikaisten jäsenten puoleen ja ehdotin heille kullekin kirjoitusaihetta. Näin sain mielestäni jokaiseen aiheeseen
parhaan mahdollisen sisällön.

Yliopettaja Pentti Vilukselan osuudessa tarkastellaan insinööriopiskelun viimeisen koitoksen, insinöörityön, prosesseja.  Prepress-laboratoriohankinnoista 20 vuotta vastannut yliopettaja Erkki Rämö kirjoittaa vauhdikkaalla tavallaan tuolloin ennakkoluulottomasta ratkaisustaan valita Applen MacIntosh-laitteisto vuonna 1989 uuteen laboratorioon, joka sai myöhemmin nimekseen Jobs. T&K-toiminnasta ja projekteista sekä laboratorioiden kehityksestä kertoviin lukuihin osallistui useampi kirjoittaja.

Insinöörikoulutuksen johtajana 18 vuotta toimineen yliopettaja Seija Ristimäen kirjoitus kertoo koulutuksen kansainvälistymisestä, miten yhteistyöverkosto luotiin ja miten sen seurauksena syntyneen opiskelija- ja opettajavaihdon ensiaskeleet otettiin. Verkostoa koordinoi EVTEK (myöhemmin Metropolia AMK) ja Ristimäki toimi sen puheenjohtajana. Kansainvälistymisen seurauksena aloitettiin myös englanninkielinen opetus, kansainvälinen tutkimus- ja kehitystoiminta sekä intensiivikurssit. Tulevaisuuteen näkökulmia antoi nykyinen mediatekniikan tutkintovastaava lehtori Toni Spännäri.

Messuja ja pizzailtoja

Kirjassa kerrotaan myös monista tapahtumista, kuten ekskursioista, Finngraf-messuista ja pizzailloista, jotka ainakin opiskelijoiden mielestä olivat opiskelun suola ja tärkeä lisä. Opiskelijoilta suurimman ponnistuksen vaativat useina vuosina valmistuneet kurssijulkaisut, joihin myydyillä mainoksilla kustannettiin viimeisen opiskeluvuoden kurssimatkat. Tarkoituksena on lahjoittaa Päivälehden museoon kaikki sekä teknikoiden että insinöörien kurssijulkaisut, joita on kokoelmaani vuosien varrella kertynyt.

Pentti Niemelän vuosien 1964–1978 aikana tallentamista teknikoiden kurssijulkaisuista on hävinnyt Gratek vuodelta 1967. Jos sinulla sattuu olemaan tuo puuttuva vuosikerta ja haluat täydentää kokoelman, niin otathan yhteyttä lehden toimitukseen info@mediaunioni.fi.

Kirjassa on myös kuvamateriaalia monesta lähteestä. Lisäksi liitteenä on luettelo vuosina 1988–2017 toimineista päätoimisista ja sivutoimisista ammattiaineiden opettajista, joiden joukossa on monia tuttuja nimiä alan vaikuttajista tutkimuksessa, kehityksessä ja yritysmaailmassa. Teksti Merja Nieppola.

Merja Nieppola Kätkätunturin huipulla Levillä syyskuussa 2019. Kuva Raija Karioja.

 

Snekun tulet

Uudenmaan Faktorien virkistyssäätiön Snäcknäs-lomakylässä Tammisaaressa vietettiin Snekun tulia lauantaina 7.9.2019 viidennen kerran.

Säätiedotuksia seurattiin aamupäivällä huolestunein miettein, sillä illaksi oli luvattu sadetta. Juhlat oli suunniteltu pidettäväksi meren äärellä ja sateen sattuessa Riihelärakennuksessa. Tuliin oli ilmoittautunut yli 90 mediaunionilaista seuralaisineen.

Näin komeasti loimusivat tulet Torsön saaren rannassa.

Järjestelyt keskitettiin optimistisesti grillin läheisyyteen rantaan, jonne vietiin pöytiä, tuoleja ja katoksia. Ruokien vientiä viivytettiin viime hetkeen asti. Puoli kahdeksan aikaan raaseporilainen trubaduuri Toddy Berg oli saanut soittimensa viritettyä, ja juhlakansa saapui rantaan musiikin tahdissa tervapadoin valaistua polkua. Klo 20.00 pidettiin avajaispuhe, jonka jälkeen laulettiin Nuotiolaulu, ja rannalle sytytettiin tulet. Sitten olikin ruokailun aika.

Tarjoilupöytien ympärille kertyi hetkessä jono iloisia ihmisiä. Oli aika nauttia ateriasta, Snekun tulista ja seurustella pöytäseurueen kanssa.

Pelätty sade saapui puoli kymmenen aikoihin. Jälkiruuat oli jo saatu syötyä, joten voitiin siirtyä sisätiloihin karaoketansseihin. Isosta joukosta löytyi monta taitavaa laulajaa, ja olihan joukossa useampi entinen Helsingin Faktorilaulajien kuorolainenkin. Loppuilta sujui rattoisasti.

Taisi mennä aamuyön puolelle ennen kuin viimeiset juhlijat siirtyivät yöpuulle.

Teksti Pertti Toivonen, kuvat Jan Fagerström ja Tanja Kuusisto.

Suljettu pysyvästi

Mediaunionin toimisto siirrettiin noin vuosi sitten Espoon Niittykumpuun. Muutin itsekin asumaan Espoon puolelle tämän vuoden alussa. En asu ensimmäistä kertaa Espoossa, ja kaupunki on tullut tutuksi myös kirjapainotekniikan opintojeni aikana. Nykyisin tulee silloin tällöin vierailtua Espoon Leppävaarassa, etupäässä Sellon kauppa- ja viihdekeskuksessa.

Lähistöllä sijaitsi opiskeluvuosinani Espoon-Vantaan teknillinen oppilaitos. Kun vuonna 1989 aloitin opinnot, oli Leppävaaran kampusrakennus juuri otettu käyttöön, uusi ja hieno. Puitteet olivat niin tekniikan kuin opetusvälineiden puolesta silloista huippua. Opettajatkin tuntuivat hyvin viihtyvän tehtävissään. Mitähän sinne nykyisin kuuluu? Katsotaanpa nettiselailuni tuloksia.

Wikipedia kertoo, että EVTEK perustettiin teknillisenä oppilaitoksena vuonna 1985 ja vakinaistettiin ammattikorkeakouluksi 1996. Tekniikan alan yksiköt sijaitsivat Leppävaarassa Espoossa ja Vantaan Myyrmäessä. Espoon yksikön suunnitteli Hannu Jaakkolan arkkitehtitoimisto, ja se rakennettiin vuosien 1985-1989 aikana. Vuonna 2008 Evtek ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia yhdistyivät uudeksi Metropolia Ammattikorkeakouluksi.

Helsingin Sanomien jutussa 15.3.2003 sanotaan näin: “Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun Leppävaarassa olevat uudet tilat vihittiin käyttöön. Laajennus helpottaa pitkään jatkunutta ahtautta, joka on merkinnyt sitä, että 1800 opiskelijaa on yrittänyt mahtua 700 oppilaalle suunniteltuihin tiloihin. Noin 5400 neliön uusiin tiloihin sijoittuvat muun muassa mediatekniikka mobiililaboratorioineen, harjoitteluyksikkö sekä tietokeskus…”.

Iltalehti puolestaan kirjoitti 10.06.2008:”Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun rehtori on yllättäen vapautettu tehtävistään. EVTEK-ammattikorkeakoulun rehtori Pertti Törmälä joutui luopumaan tehtävästään vain kaksi kuukautta ennen virkakautensa päättymistä. Hän ehti olla oppilaitoksen rehtorina 12 vuotta.”

HS otsikoi 24.3.2011: ”Suomen suurimmasta amk:sta tuli pelon pesä” Lehteen haastateltu pitkän linjan lehtori Marja Lehto kertoo ”Metropoliasta piti tulla Suomen innovatiivisin ammattikorkeakoulu ja paras työpaikka. Tavoitteet olivat korkealla, mutta teot ja saavutukset ovat jääneet olemattomiksi. Metropolian nykyjohto hallitsee 15 000 opiskelijan ammattikorkeakoulua pelolla…. Koko ajan on löydetty leikkauskohteita opetuksesta, mutta paisunut hallinto saa jatkaa. Täällä Metropoliassa on ehdottomasti liian paljon porukkaa”.

Sitten tuoreimpia kuulumisia: ”Metropolian Leppävaaran kampus suljetaan – rakenteissa havaittu äkillisesti lisääntyviä vakavia halkeamia ja painaumia” (Iltalehti 15.02.2019).

”Kokonainen koulu vajoaa Espoossa ja puretaan pian, korjaaminen ei ole mahdollista –  Espoon Leppävaarassa sijaitseva Metropolia-ammattikorkeakoulu puretaan keväällä 2020. Koulun rakenteissa on merkittäviä vikoja, ja koulu vajoaa. Koulurakennuksen viat johtuvat pitkälti vuonna 1988 valmistuneen koulurakennuksen rinnalle 15 vuotta myöhemmin rakennetusta laajennusosasta…”(HS 12.10.2019).

Nyt Google kertoo haulla EVTEK Leppävaara: Suljettu pysyvästi.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020!
Yhdistysfaktori Vesa Salmi, puh. 050 467 9577, info@mediaunioni.fi

”Ainut asia, joka estää minua oppimasta, on koulutukseni.”
– Albert Einstein –