Energiaa talveen

Vuosi on taas lopuillaan, ja menemme vahvasti kohti talvea. Olemme tämän vuoden joutuneet elämään poikkeuksellisen jännittyneessä tilanteessa Euroopassa vallitsevan sodan vuoksi. Tilanteella on suora vaikutus energiahintoihin. Talvikauden alkaessa elämisen kustannukset kasvavat voimakkaasti ja asettavat uusia haasteita arkeemme.

Itse asun 70- luvulla rakennetussa omakotitalossa, ja pari vuotta sitten tuli vaihdettua vanha öljylämmitys ilma- vesilämpöpumppuun. Kokemukset ovat olleet varsin positiiviset; lämmityskustannukset putosivat vuositasolla noin puoleen, ja laitteiden takaisinmaksuajaksi näytti – avustukset huomioiden – muodostuvan noin kuusi vuotta.

Nyt tilanne näyttää synkemmältä. Kahden vuoden määräaikainen sähkösopimus on päättymässä ja lämmitysjärjestelmän tuottaessa noin puolet lämmöstä sähköllä, kustannukset ovat nousussa. Uuden sähkösopimuksen hinta ei vielä ole tiedossa, mutta arviolta se on vähintään kaksinkertainen nykyiseen nähden. Eli kustannukset siis ylittävät aiemmat öljylämmitysajan lämmityskulut. Huonelämpötila on asetettu 20 asteeseen, ja vaimo kutoo villasukkia talven varalle.

Vallitseva tilanne heijastuu yksityisen kansalaisen kustannuksiin inflaation myötä teollisuuden kustannuksiin ja lopputuotteiden hintaan, myös graafisessa teollisuudessa. Julkaistujen tietojen mukaan painotuotteiden hinnat olivat kuluvan vuoden loppukesästä yli 20 % korkeammalla kuin vastaavaan aikaan edellisenä vuonna. Tämä hintojen nousu ei kuitenkaan päädy liiketoiminnan harjoittajan taskuun, koska se perustuu pitkälti raaka-ainekulujen, kuten erityisesti paperin hinnan, kohoamiseen.

Kirjamessuista kertovassa artikkelissa (YLE 27.10.2022) kommentoitiin paperin hinnan kohonneen n. 40 % edelliseen vuoteen verrattuna. Energian kallistuminen voi hinnan lisäksi vaikuttaa paperitehtaiden tuotantomääriin, vaikkakin joiltain osin energiaomavaraisuus on varsin korkea.

Kohonneet energiakustannukset koskevat myös Mediaunionia. Lähinnä vaikutus muodostuu mökkikohteiden energiankulutuksesta. Niinpä Ellivuoren kohteeseen onkin tänä syksynä asennettu ilmalämpöpumppu. Kulutuksen lisäksi kustannuksiin vaikuttaa tietenkin sähkön ostohinta. Tältä osin mökkikohteiden sähkösopimusten uusimisajankohta on ollut varsin onnekas; pitkäaikainen sopimus solmittiin energiayhtiön kanssa kaikkiin kolmeen kohteeseen loppuvuodesta 2021 ennen hintojen kohoamista.

Suomen näkymät energiantuotannon omavaraisuuden osalta ovat varsin hyvät verrattuna useisiin Euroopan maihin, jotka ovat hirttäneet itsensä venäläiseen fossiiliseen energiaan. Yhteisestä markkina-alueesta johtuen Suomenkin sähköhinnat muodostuvat ikävä kyllä eurooppalaisen hintatason mukaan, jolloin määräävänä tekijänä on fossiilisen energian hinta. Siirtymä ydinvoimaan ja fossiilivapaaseen energiaan tarjoaa vakautta ja mahdollisuuden katkaista kaupalliset yhteydet maihin, jotka haluavat käyttää energiaa painostuskeinona tai pyrkivät kartellityyppiseen toimintaan hinnanmäärityksessä.

Leutoa talvea toivotellen
Markku

Yhdistysfaktori Markku Nikkilä
puh. 044 988 1040
info@mediaunioni.fi

6 kysymystä: Vesa Nikkilä

KUKA?
Vesa Nikkilä, 57 vuotta, Nurmijärven Rajamäki.

Työnantajasi nyt? Mitkä ovat yrityksesi valtit?
Työskentelen myyntipäällikkönä Next Print Oy:ssä. Yrityksen valtteina ovat ehdottomasti monipuolinen ja joustava tuotanto. Myös ympäristöasiat ovat kunnossa, ja tulevaisuuteen investoidaan.

Kuinka kauan olet ollut alalla? Mikä on parasta työssäsi?
Lokakuussa tuli täyteen 40 vuotta painoalalla. Aloitin aikoinaan pre-press-osastolla, ja käytyäni kirjapainotekun sijoituin puolivahingossa myyntihommiin vuonna 1991. Sillä tiellä ollaan edelleen. Vuosien varrella olen päässyt toimimaan muutamissa hyvinkin erilaisissa alan yrityksissä. Työssä olen tutustunut erilaisiin mukaviin ihmisiin, yhteistyökumppaneihin ja asiakasyrityksiin. Asiakkaat ovatkin ihan parasta.

Mikä sai sinut eksymään alalle, mikä kirjapainoalalla on hyvää tai huonoa?
Äitini oli sopinut nuorelle miehelle tapaamisen painon johtajan kanssa. Teimme sitten hänen kanssaan painopinnanvalmistajan oppisopimuksen. Silloin loma-ajat ovat pitempiä kuin usealla muulla teollisuusalalla, ja palkkauskin oli aikoinaan parempi kuin teollisuudessa keskimäärin. Tekninen kehitys on ollut huimaa, se innostaa. Huonoa puolestaan ovat laskevat volyymit.

Mikä on mielestäsi alan tulevaisuus?
Alan tulevaisuus on monessa suhteessa mielenkiintoinen, sillä laitteet ja materiaalit kehittyvät koko ajan. Valitettavasti samaan aikaan volyymit pienenevät huolestuttavasti. Mutta pakkaustuotanto ja ehkäpä suurkuvakin saattavat kyllä kasvaa. Ja tietysti paperiakin tarvitaan vielä pitkään.

Mille naurat? Milloin hermostut?
Nauran huonoille vitseille, Fingerpori toimii! Aika harvoin hermostun.

Lempilausahduksesi tai mottosi?
Ei ole ongelmia, vaan haasteita.

Tekstin toimitti ׀ Tuula Sipilä

Kirjanpainaja kiireestä kantapäähän

Helsingin olympialaisten aikaan syntynyt kokkolalainen kirjanpainaja Antti Välikangas on toiminut kirjapainoalalla yli viisikymmentä vuotta. Näistä oman yrityksen ohjaksissa jo vuodesta 1974.

Antin kirjapainoura alkoi käsinlatojaopissa Kokkolan kirjapainossa vuonna 1968. Oppi jäi kesken, kun hän muutti Helsinkiin töihin veljiensä Paavo ja Mikon perustamaan Välikankaan Konelatomoon.

Kesken museokierroksen Antti joutui töihin leikkurin ääreen.

Antti katseli pääkaupungin touhuja muutaman vuoden, mutta palasi 1974 Kokkolaan ja perusti sinne kirjapainon, joka toiminta jatkuu tänäänkin. Toiminta alkoi kohopainona, mutta sen rinnalle tuli viisi vuotta myöhemmin offset. Eikä kehitys siihen pysähtynyt. Antti oli ensimmäisten suomalaisten kirjapainajien joukossa siirtymässä digiaikakauteen.

Tänään Välikankaan kirjapaino on täyden palvelun talo, jossa on koho/stanssaus-, offset-, folio ja digipaino sekä monipuoliset jälkikäsittelypalvelut. Kirjapaino työllistää kuusi henkeä.

Kun kirjapaino laajensi toimintaansa 1980-luvulla, se siirtyi laajempiin tiloihin Kokkolan rautatieaseman lähelle. Tällöin Antti alkoi hankkia toimintansa lopettaneiden tai konkurssiin ajautuneiden kirjapainojen laitekantaa ja paperivarastoja. Toisaalta taustalla olivat liiketaloudelliset tavoitteet, mutta myös kiinnostus poistuvaa kirjapainotekniikkaa kohtaan. Vähitellen Antin hankinnoista kertyi kattava historiallinen kirjapainokokoelma.

Kokoelma on esillä kirjapainon toimitilojen yhteydessä. Sitä ovat käyneet tutkimassa niin graafisen alan harrastajat kuin museoalan ammattilaisetkin. Museoon pääsee tutustumaan, kunhan sopii vierailusta.

Kierros museossa

Ensimmäiseksi museokirjapainossa avautuu näkymä komeaan riviin kuumalatomakoneita ja kirjakekasteja. Osa koneista on tarvittaessa käytettävissä.

Mukana kierroksella on monipuolinen graafisen alan taitaja, käsinlatoja Heikki Hintsala. Hän esittelee Ludlow-otsikkokonetta ja kertoo, että sillä tehtiin rivejä pari viikkoa sitten. Vieressä monotypelaitteisto odottaa toimintavalmiina, josko vielä jostain löytyisi monotypen taitajia. Ei taida löytyä.

Puukirjaimissa on taikansa. Näissä kirjakkeissa taikaa on peräti 50 ciceron verran.

Yhdellä seinustalla on hylly täynnä kirjakepaketteja. Tarjolla on lukuisia aitoja ja käyttämättömiä kirjakesatseja. Niistä on saatavilla luettelo, jonka perusteella voi tehdä tilauksen omien kirjakekastien täydentämiseksi.

Kierros jatkuu kohopaino- ja offsetkoneiden osastolle. Jokaisen koneen kohdalla, johon pysähdytään, Antti kertoo mielenkiintoisia tarinoita laitteesta ja sen käyttöhistoriasta. Siellä on mm. Goebel-rullalippukone, jolla painettiin aikoinaan kaikki Suomen junaliput. Kun konetta ei enää tarvittu, Antti osti sen. Laite palveli senkin jälkeen rautateiden matkustajia. Sillä painettiin Helsingin rautatieaseman yleisö WC:n maksutositteet. Näitä lippuja valmistui vuodessa miljoonan verran, ja loppuaikoina kertamaksun hinta oli kolme markkaa. Kirjapaino sai pienen vaivanpalkan, mutta joku tienasi asiakkaiden hädällä kelpo tuloksen.

Kuvankäsittelylaitteistoa on myös runsaasti. Maineikkaasta helsinkiläisestä Nordbladin kuvalaattalaitoksesta on peräisin seitsemän metriä pitkä puurakenteinen horisontaalikamera. Antilla on varastoituna toinenkin samanlainen, Lehtikuva Oy:n käytössä ollut kamera. Pitäähän graafisen alan keräilijällä olla ainakin kaksi seitsenmetristä puurakenteista kameraa.

Kurkistamme kemigrafiaosaston kaappiin, jossa on säilytetty kuvanvalmistajien tarpeita. Kaapista haistaa vieläkin kemigrafiaosaston tyypillisen sekalaisten liuottimien tuoksun. Myös valolatomakoneita on esillä. Niitä ei pidetä toimintakuntoisina, sillä niihin ei ole enää tarveaineita saatavilla.

Vierailu Pormestarinkadulla

Osa Välikankaan kirjapainon kokoelmasta on sijoitettu Pormestarinkadulle, jossa kirjapaino aloitti toimintansa. Sinne on siirretty tarvikkeet ja laitteet pienen kohopainon pyörittämiseen. Aidon oloisessa kohopainomiljöössä huomio kiintyy käsikäyttöiseen vedoskoneeseen. Senkin tarina on vaikuttava. Laite oli jatkosodan aikana puolustusvoimien käytössä. Se oli sijoitettu junan vaunuun muun kirjapainovälineistön ohella, ja tämä armeijan liikkuva kirjapaino vastasi osaltaan puolustusvoimien tiedotustoiminnasta. Sittemmin laite päätyi helsinkiläiselle Snellmanin kirjapainolle ja lopulta Kokkolaan. Välikankaan kokoelma on pelastanut monia historiallisesti merkittäviä laitteita päätymästä romuttamoon.

Antti näyttää miten jatkosodan aikaan käytössä ollut vedoskone toimii 80 vuotta myöhemmin.

Nyttemmin kokkolalaisen kirjapainomuseon tiloja on tiivistetty. Antti puhuukin mieluummin kokoelmasta kuin museosta. Vakavassa harkinnassa on, kuinka toimintaa voitaisiin parhaiten ylläpitää. Antti on jo jättänyt kirjapainon käytännön johtamisen tyttärelleen Helenalle ja keskittyy kokoelmaansa. Antin tiedot niin tekniikasta, papereista kuin asiakkaistakin ovat kuitenkin ainutlaatuisia ja tarpeen myös kirjapainon päivittäisessä toiminnassa. Se on sellaista tietoa, jota ei löydä netistä. Elämäntyön tuloksena karttunutta asiantuntemusta ei voi muuttaa ykkösiksi ja nolliksi. Teksti ja kuvat Markku Kuusela

Näkymä Välikankaan kokoelman latomakoneisiin. Taustalla häämöttää painosali.

Hallituksen päätökset loka-marraskuu 2022

LOKAKUU 2022
● Ari Rantanen ilmoitti eroavansa hallituksen puheenjohtajan tehtävästä 18.10.2022 alkaen.
● yhdistysfaktori Markku Nikkilän koeaika päättyi 31.8.2022, jonka jälkeen hänen työsuhteensa jatkuu toistaiseksi voimassa olevana.
● hyväksyttiin yksi uusi jäsen.
● jatketaan vuonna 2023 Faktori-lehden toimituspäällikkösopimusta Sanasta Oy:n, taittosopimusta Painokaksikko Oy:n ja painatussopimusta Sälekarin Kirjapaino Oy:n kanssa
● jäsensivuille lisätään Faktori-lehden PDF-versiot alkaen vuoden 2022 lehdistä.
● Yhdistysavaimen uusi kotisivutyökalu otetaan käyttöön vuoden 2023 ensimmäisellä vuosineljänneksellä.
● jäsentapahtumien osallistujamäärät: yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelu 3.9.2022 Helsingissä 21 jäsentä ja 9 seuralaista, kylpyläloma 18.–25.9.2022 Pärnussa 25 jäsentä ja 13 seuralaista, keilailumestaruuskilpailu 15.10.2022 Eurassa 9 jäsentä.
● päätettiin seuraavista jäsentapahtumista: koulutustapahtuma Helsingissä 2.11.2022, pilkkimestaruuskilpailu helmikuussa 2023 (paikka avoin), yhdistyksen kokous Helsingissä 22.4.2023, Kirjansidonta tutuksi -matka Lohjalle toukokuussa 2023, FESPA Global Print Expo messumatka Müncheniin 25.–28.5.2023, golfmestaruuskilpailu kesäkuussa 2023 (paikka avoin), koskikalastus kesäkuussa 2023 (paikka avoin), kylpyläloma syyskuussa 2023 (paikka avoin), ruskaretki Lappiin syys–lokakuussa 2023, keilailumestaruuskilpailu Tampereella lokakuussa 2023, pikkujoulukauden avaus marraskuussa 2023 (paikka avoin), koulutusristeily Turku–Maarianhamina–Turku joulukuussa 2023.
● Kari Koivisto valittiin 2.9.2022 KOY Lomatahko 10:n hallituksen jäseneksi ja Ari Rantanen varajäseneksi.
● yhdistyksen KOY Ellivuoren Satuniemen huoneistoon asennettiin ilmalämpöpumppu 3.10.2022 ja koodillinen ulko-oven avainsäilö 4.10.2022.
● yhdistyksen kolmeen vapaa-ajankohteeseen hankitaan talvikaudeksi yksi rinnelippu/kohde.
● puheenjohtaja, taloudenhoitaja ja yhdistysfaktori arpoivat 12.10.2022 vapaa-ajankohteiden talvikauden vuokraukset Google arvontaohjelman avulla.
● Miika Niinikoski valittiin 5.10.2022 Suomen kirjataiteen komitea -yhdistys ry:n hallituksen jäseneksi.
● joulunajan hyväntekeväisyyskohde on MIELI Suomen Mielenterveys ry/MIELI Psykisk Hälsa Finland rf:n lasten ja nuorten mielenterveystyö.

MARRASKUU 2022
● Ari Rantanen ilmoitti eroavansa hallituksen puheenjohtajan tehtävän lisäksi myös hallituksen jäsenyydestä.
● valittiin Jukka Rautavaara Faktori-lehden päätoimittajaksi Ari Rantasen tilalle.
● jäsentapahtumien osallistujamäärät: Kotivara-koulutustapahtuma 2.11.2022 Helsingissä 18 jäsentä.
● päätettiin jäsentapahtumasta: pilkkimestaruuskilpailu 18.2.2023 Asikkalassa.
● valittiin Media-alan rahaston hoitokuntaan yhdistyksen edustajaksi Miika Niinikoski Ari Rantasen tilalle.

Rahaa vai ohjelukuja?

Faktorin lukijakunta lienee niin kokenutta, että moni vielä muistaa ajan, kun ohjelukuihin perustuva palkkausjärjestelmä toimi siten kuin siitä sovittaessa oli tarkoitettu. Itse olen ollut teknisen toimihenkilön tehtävissä vasta 1980-luvun loppupuolelta lähtien, eivätkä ohjeluvut ole palkkaani koskaan käytännössä vaikuttaneet.

Ohjelukujen ideahan on ollut hieno – nostetaan alalle tulleiden uusien työntekijöiden palkat puolitusten avulla nopeasti ylös. Harmi vain, että jo 1990-luvun alun lama vei puolitukset historiaan ja järjestelmältä putosi pohja pois. Eipä ohjelukuihin liittyvillä, ehkä 1980-luvulta peräisin olevilla tehtäväkuvauksillakaan ole mitään tekemistä alan nykyisen työympäristön ja -tehtävien kanssa. Viimeisten 30-vuoden ajan teknisten toimihenkilöiden palkat ovat määräytyneet lähinnä markkinoilla. Verrattaessa palkkoja toimialan sisällä tai muihin aloihin palkat kyllä näyttävät ihan kohtuullisilta. Käytännössä palkkatasoon vaikuttaa se, että teknisten määrä alalla on merkittävästi vähentynyt ja jäljelle ovat jääneet kovapalkkaisimmat, työuransan loppusuoralla olevat henkilöt.

Palkkausjärjestelmät ovatkin kehittyneet kaikilla muilla toimialoilla – viestintäala mukaan lukien –paitsi teknisillä. Toimiva ja ylläpidetty palkkausjärjestelmä mittaa työn vaativuutta ja vastuullisuutta oikein. Se auttaa näkemään palkkauksen mahdollisia epäkohtia, vähentää palkkasyrjintää ja edistää läpinäkyvyyttä. Ohjelukujärjestelmä on rapautunut, ja sen luokitukset ovat menettäneet käytännön merkityksensä palkanmuodostuksen perusteina. 2000-luvun alussahan yritimme räpistellä pois ohjeluvuista, kohti tehtävän vaativuuden arviointiin perustuvaa palkkausjärjestelmää. Toimihenkilöt sen uskalsivat ottaa käyttöön, tekniset eivät. Pelättiin vähimmäispalkkajärjestelmää, vaikka ohjeluvut eivät olleet koskaan taanneet vähimmäispalkkaa, ei siis edes silloin kun järjestelmä vielä oli toimiva.

Työstä ja työyhteisöstä saamme toivottavasti myös henkistä tyydytystä, muuta viime kädessä kuitenkin myymme jonkinlaisella sopimuksella aikaamme rahallista korvausta vastaan. Ilman toimivaa palkkausjärjestelmää emme voi työpaikalla vertailla tehtävien vaativuutta keskenään. Tämä altistaa palkkauksen sille kuuluisalle pärstäkertoimelle ja vaikeuttaa omasta henkilökohtaisesta palkasta neuvottelemista. Palkkatilastotkin saataisiin vertailukelpoisiksi niin alan sisällä kuin suhteessa muihinkin toimialoihin.

Olisiko jo aika päivittää teknisten toimihenkilöiden palkkausjärjestelmä 2000-luvulle?

Miten päädyinkään graafiselle alalle? Osa 2

Minusta tuli 1950-luvulla kertaheitolla kuopiolainen, enkä ole sitä katunut, löysin sieltä myös elämänkumppanini. Kirjapaino Savossa olin reilun vuoden, kun Savon Sanomien ylifaktori Oiva Kivisalo tuli kadulla vastaan ja jäi jututtamaan. Siinä keskustellessamme hän kysäisi, että ”tulisitko meille Savon Sanomiin?” Eipä siinä muu auttanut, kuin ruveta hieromaan ehtoja. Ja niin menin Savon faktorin juttusille ja sanoin, että minä siirryn naapuritaloon. Hän ei siitä tykännyt, mutta mikä oli sovittu, se myös piti.

1960-luvulla kauppaneuvos Martti Suhonen pyysi luokseen ja kysyi: ”Kiinnostaisiko vuorofaktorin työt?” Olin yllättynyt, mutta samalla iloinen, että minua pyydettiin työnjohtotehtäviin. Samalla kysyttiin, kenet haluaisin kaveriksi toiseen vuoroon. Siihen oli heti ehdolla käsinlatojana hyvä tuttu Matti Savander.

Vuonna 1972 Kirjapaino Savo fuusioitui Savon Sanomiin. Samalla taas pyydettiin, voisinko ottaa tuotantovastuun sanomalehden valmistuksesta tuotantopäällikkönä. Matti Savander siirtyi nyt siviilikirjapainon puolelle. Samassa yhteydessä Savon Sanomiin siirtyi Savosta faktoreita, osa lehtipuolelle ja osa siviilipuolelle. Vastuullani oli yhteen aikaan noin kymmenen faktoria. Emme tietenkään voineet sijoittaa kaikkia. Osan oli mahdollista siirtyä eläkkeelle, ja osa heistä joutui valitettavasti hakeutumaan muualle. Sama tilanne oli työntekijäpuolella, sillä Savossa olivat silloin suuret painotyöt, kuten Helsingin puhelinluettelo ja postinumeroluettelo sekä paikallisia puhelinluetteloita. Kirjapaino Savo oli aikanaan suuri työllistäjä Kuopiossa.

Tasan 50 vuotta sitten heinäkuussa tehtiin ensimmäinen valoladottu Savon Sanomien sivu niin, että siitä tehtiin kuvalaattaosastolla kuvalaatta, joka matrisoitiin ja valettiin kohopainolaataksi. Tietääkseni se oli ensimmäisiä sivuja, joka oli tehty valoladonnalla ja käytetty hyödyksi kohorotaatiossa. Tällä tavalla paperiasemoinnin kautta saatiin henkilökuntaa koulutettua tulevaa offsetpainantaa varten.

Vuonna 1974 käynnistyi ensimmäinen offsetrotaatio Vuorikadulla, ja siitä siirryttiin 1980-luvulla Sanomapuistoon Kuopion eteläpuolelle. Projektipäällikön työt tulivat kehityksen myötä kuin itsestään. Suurimpia ja mielenkiintoisimpia tehtäviä oli valtakunnallinen SISU-projekti, johon osallistuivat kaikki suurimmat sanomalehdet: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti, Kaleva, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat, Satakunnan Kansa ja Keskisuomalainen. Projektista syntyi A4-arkkeja melkein pari hyllymetriä. Suunnitelmat ulottuvat tähänkin päivään, mutta laitteistot ja tietotekniikka ovat tietysti aivan toista luokkaa nykyään. Vuonna 1993 tuli mahdollisuus siirtyä eläkkeelle projektipäällikön pestistä. Siitäkin on jo 29 vuotta.
Teksti Alpo Ojapelto

Muistelojen osa 1 on ilmestynyt lehdessä 3/2022.

Mediaunioni on mukana Kansan Sivistysrahastossa

Kansan Sivistysrahaston toiminnan tarkoitus on tukea tunnuspalkinnoin ja apurahoin yhteiskunnallisesti suuntautunutta kulttuuri- ja sivistystyötä, tutkimusta, opiskelua ja valistustoimintaa yksityishenkilöistä erilaisiin yhteisöihin.

Kansan Sivistysrahasto on perustettu 1955 alun perin työväenliikkeen arvojen mukaisesti. Rahasto merkittiin säätiörekisteriin seuraavana vuonna. Yksityisenä toimiva säätiö toimii yhteistyössä pääsääntöisesti ammattiliittojen ja työväenjärjestöjen sekä yksityisten lahjoittajien kanssa.

Rahasto jakaa hakemusten perusteella apurahoja taiteen ja tieteen tekijöille, opiskelijoille, harrastajille, järjestöille sekä erilaisille työryhmille. Vuosittainen jaettava avustusten kokonaismäärä on 400 000 – 500 000 euroa. Apurahoja jakavia rahastoja on yli 140, joista osa on korvamerkittyjä. Keskimäärin apurahat ovat 1 000 – 3 000 euron suuruisia. Apurahojen jako kustannetaan sijoitettujen pääomien tuotoilla, palvelujen myynnillä ja testamenttilahjoituksilla.

Säätiön tehtävä on jakaa apurahoja vuosittaisesta tulosta sekä pyrkiä kasvattamaan peruspääomaa. Pitkäaikaisena ja turvallisena sijoittajana säätiö on tuottanut vuosikymmenien varrella kohtuullisen ja tasaisen tuoton rahastoille.

Media-alan rahasto

Mediaunioni on liittynyt 1970-luvulla Media-alan rahastoon, joka oli alun perin Rauhantyön rahasto. Alkuaikoina jokaisesta ammattiliitosta valittiin kaksi edustajaa päättämään säätiön toiminnasta. Nykyisin hoitokunta on pienentynyt huomattavasti. Graafisen alan ja viestinnän piirissä tapahtuva työelämän kehittäminen, kansallinen ja kansainvälinen rauhantyö on ohjenuora, joka on jakoperusteena Mediaunionin apurahalle.

– Myös graafisen alan historian ja perinteen säilyttäminen on noussut tärkeäksi, kun apurahojen jakoa mietitään, sanoo Pekka Teinilä, joka on ollut vuosia mukana Media-alan rahaston hoitokunnassa.

Media-alan rahaston hoitokunnan jäsen Pekka Teinilä.

Silloinen Faktoriliitto lähti mukaan Kansan Sivistysrahastoon kertasijoituksella, ja sen tuotto on kantanut tähän päivään saakka.

– Meidän vuoromme on taas vuonna 2023 ohjata 1700 euron avustus tärkeäksi ja parhaaksi katsomallemme kohteelle. Edellisellä jakovuorolla avustuksemme sai Tekniikan museo, missä kerrotaan ihmisen ja teknologian suhteesta aina menneisyydestä tulevaisuuteen. Kansan Sivistysrahaston toiminta tukee alamme perinnettä vaalivia toimijoita, kun olemme mukana säätiön toiminnassa, Teinilä jatkaa.

Vakaa ja pitkäaikainen säätiö

Kansan Sivistysrahaston säätiön asiamies Ulla Vuolanne.

Kansan Sivistysrahaston säätiön asiamies Ulla Vuolanne on tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen ja yhtä lailla uusien sijoittajien määrään, sijoitusten tuottoon ja apurahojen jakamiseenkin. Tällä hetkellä yksityisten lahjoittajien keskuudessa on lisääntynyt kiinnostus perustaa säätiöön omaa nimeään kantava rahasto.

– Muun muassa uudet, korvamerkityt rahastot antavat mahdollisuuden ohjata tuotot juuri haluamaansa kohteeseen ja näin vahvistaa omiin arvoihin perustuvaa toimintaa, apurahatyön kautta. Uudet sijoittajat ovat ymmärtäneen säätiömme arvomaailman ja humaanin toiminnan ja ottaneet sen omakseen, sanoo Vuolanne.

Kuka voi hakea avustusta?

Henkilö, joka harrastaa tai toimii edellä mainitusti säätiön sääntöjen puitteissa, voi hakea avustusta toiminnalleen. Ikärajaa ei ole, vaan kaikenikäiset voivat sitä hakea.

– Esimerkkeinä voidaan mainita 84-vuotias henkilö, joka julkaisi ensimmäisen runokirjansa. Toinen hakija taas on 6-vuotias ballerina, joka kehittää itseään tanssin parissa. Avustuksien hakuaika on elokuu, jolloin haetaan seuraavan vuoden avustus. Kotisivuiltamme löytyy tarkat ohjeet niin avustuksen hakijoille kuin lahjoittajillekin, muistuttaa Vuolanne. Teksti Reijo Einola

___

Säätiön hallinto muodostuu eri työväenpuolueiden ja järjestöjen valitsemista valtuuskunnan jäsenistä.
Yhteensä 16 järjestöä ja jokaisesta kaksi edustajaa. Hallitukseen kuuluu viisi henkilöä.

Säästöpankinranta 2 A 8 krs. 00530 Helsinki
Rahankeräysluvan numero RA/2021/1500
Rahaston pääomat n. 18 000 000 euroa.

Toimisto avoinna klo 8.30-16.00
p. 050 3200 272
muista@sivistysrahasto.fi
etunimi.sukunimi@sivistysrahasto.fi
Kotisivut: https://www.sivistysrahasto.fi/

Yllättäviä käänteitä

Mediaunioni MDU :n hallituksen puheenjohtaja Ari Rantanen ilmoitti 18.10.2022 eroavansa vuoden kestävästä puheenjohtajan tehtävästään ja hallituksen jäsenyydestä. Uudessa ja yllättävässä tilanteessa hallitus käytti harkinta- ja toimivaltaansa ja päätti, että ensi kevään yhdistyksen kokoukseen jatketaan varapuheenjohtajan johdolla. Säännöissä tai yhdistyslaissa ei ole määräyksiä hallituksen puheenjohtajan eroamisesta.

Varapuheenjohtajana sain myös Faktori-lehden päätoimittajuuden hoitaakseni. Olen jo vuosia toiminut Mediaunionin hallituksessa, mutta lyhyt esittely lienee paikallaan. Olen 72-vuotias humppilalainen ja tehnyt 45-vuotisen työurani Forssan Kirjapaino Oy:ssä. Olen naimisissa, lapsia on yksi ja lastenlapsia kolme. Olen innokas matkailija eri puolilla Eurooppaa.

Hallitus suunnitteli lokakuun kokouksessaan ensi vuoden jäsentapahtumia, osasta niistä on tietoa lehdessä ja jäsensivuilla. Ensi vuonna otamme käyttöön uuden kotisivutyökalun, jossa sekä hallituksella että jäsenillä on uutta opeteltavaa. Yksi hallituksen tehtävistä on laatia ensi kevään yhdistyksen kokouksen hyväksyttäväksi esitys uusiksi säännöiksi ja saattaa ne uuden yhdistyslain mukaisiksi.

Läheskään kaikki jäsenet eivät ole vielä yhdeksän toimintavuodenkaan jälkeen sisäistäneet nyky-Mediaunionin toimintaperiaatteita. Edelleen yhdistykselle esitetään mm. työmarkkinoilla olevien jäsenten edunvalvontaan, eläköitymiseen
ja työsuhteeseen liittyviä kysymyksiä. 1.1.2014 alkaen työmarkkinoilla olevien jäsenten edunvalvonta siirtyi Ammattiliitto Prohon. Kertaan tässä vielä, että Mediaunioni on ammatillis-aatteellinen yhdistys, joka kokoaa yhteen painetun viestinnän esimies- ja asiantuntijatehtävissä työskentelevät ja niistä eläköityneet toimihenkilöt. Yhdistyksellä on vain henkilöjäseniä, ei jäsenyhdistyksiä.

Lämpöä ja valoa loppuvuoteen!

Jukka Rautavaara
jukka@studioelina.fi | puh. 050 313 8998